2.9.
Lauantai on aina lauantai - siinä on oma tunnelmansa. Silloin kun minä olin kansakoulussa, niin koulua pidettiin lauantainakin. Se oli ihan luonnollinen asia. Silloin sai koulun pienestä kirjastosta - kirjakaapista - ottaa lainakirjoja. Lauantai-iltapäivä oli kotonakin erilaisen tuntuinen, vaikka töitä tehtiin niinkuin muinakin arkipäivinä. Tietenkin lauantai-ilta oli aivan omalaisensa savusaunoineen, muineen. On siinä lauantaissa nytkin jotakin erilaista. Tietenkin se on vapaapäivä, eivätkä lapset ole koulussa, ja suurin osa työssäkäyvistäkin on viikonlopun vietossa.
Myöhään kun menee nukkumaan, niin nukkuukin pitään - kuten tänäänkin. Lauantaihin sekin sopii hyvin. 12.4 astetta oli noustessamme lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Terhi-Marja ja Emilia käväisivät. Pikkuveli, Daniel, oli mennyt koulukaverin synttäreille.
Haloin loput puut pihassa - ei niitä ollut kuin nimeksi - kunnes tulee uusia. Kasattuja rankoja on jonkin verran vielä metsässä. Kun nekin saa sieltä pois, niin pitää saada ne pinoon. M-L meni keräilemään vadelmia - vähän mustaherukoitakin sekaan.
Käväisin "Terheillä" - siellä kun tekevät remonttia. Sain samalla kahvitkin.
Kävin 8.3 km rauhallisella lenkillä Tarvaalan suunnassa. Tuuletonta. Summasjärvikin oli aivan tyyni. Taisi vähän aurinkokin paistaa.
Työntelin nurmikon etupihalta. M-L hommaili muita hommia ulkona.
Söimme. Kahviakin.
Seurasin Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelua.
Kävimme saunanlöylyissä - kuten varsinkin lauantaisin on tullut tavaksi.
Iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. "Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!" (Ps. 27:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti