25.9.
Maanantai aamukin koitti sumuisena - ei kuitenkaan kovin. 5.9 lämmintä noustessa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukoushetken jälkeen menin Deniksen ja terhi-marjan pihaan sirkkelöimään puita - sellaisia vaarin hommia. Sumun hälvennyttyä paisteli aurinko siniseltä taivaalta koko päivän.
Emilia käväisi koulusta tullessaan pyörällään luonani sirkkelöintipaikalla - meni meille.
Kävin välillä syömässä kotona ja juomassa kahvia.
Kun menin takaisin sirkkelin viereen, lähti Emiliakin pyörällään sinne - sanoi menneen neljä minuuttia meiltä heille.
Terhi-Marja tuli töistä kotiin ja keitteli kahvit - Emilia kävi munut hakemassa kahville - ja tarjosi ne myös, kun äiti meni viemään Danielia kylään. Hienosti kyllä Emilia tarjosi kahvit.
16 jälkeen lopettelin sirkkelihommat ja tulin kotiin. Deniskin tuli juuri kotiin töistä kun lopetin.
M-L oli ajellut ruohikon ja oli pesemässä ikkunoita ulkoapäin, kun tulin kotiin.
Kävin 10 km sauvakävelylenkillä aurinkoisella urheilukentällä. 6. ja 7. km:n kävelin ilman sauvoja. Tapasin siellä tutuksi tulleen ihmisen. Hän sanoi hienon - nykyaikaan hyvin sopivan - rukouksen: Anna minulle kärsivällisyyttä - mutta tee se heti! 15 astetta lämmintä tullessani kentältä 19.30 maissa.
Iltapalaa ja teetä.
Nuotioiltakin lähestyy - se on Karstulassa, Syrjämäessä. Tervetuloa syystulille! Juliste/kutsu blogijutun lopussa.
"Hoi kantajat kantakaa
minut kukkaisvuoteella taivaaseen.
En tahdo nähdä työtä vaivaa
palkkaa voittaakseni taivaan.
Sen näkeminen muille kuulukoon!
Hoi Kristusta palvovat sankarit!
Jo ottakaa huomioon aika!
Ei sota enää muotia ole!
On siis aika vakiintua, viisastua.
On lapsikatraskin leikkimässä lattialla.
Hoi muistakaa lapset ja lasten hyvä!
Siinä tehtävää teille on kylliksi:
että olette heille turvana
että saatatte heidät jaloilleen
näin varakkaina kulkemaan maailmaan!
Jo kulkee kristikunta hiekkalaatikolla.
Se seuraa elintasojumalaa
ja etsii ruokaa, kultaa, ihmiskunniaa.
Näin tehostaa se itseään.
Tuon kaiken tavoittelun kristisäätyyn
kuuluvaksi lukee:
Eihän meille mikään liian hyvää ole!"
(C. T. Studd: Suklaasotilas, s. 33, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus).
Siunausta!
Ps. "Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä" (Sananl. 16:17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti