28.2.
Siinä se meni - Helmikuu. Noustessa 2.2 astetta lämpimällä. Aamupalaa ja kahvia. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Tulin seuranneeksi Seefeldin MM-hiihtoja. Jossain vaiheessa poljeskelin samalla 45 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 10, janalla 0-10. Syötyäkin tuli ja juotua kahvia. M-L leipoi sunnuntain tarjoiluihin - lähetyslounaalle.
Kävin 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. Kylmä tuuli. Nopeasti vaihtui lämpötila - tullessani kotiin ennen 19, oli jo pakkasta 5-6 asteen välillä. Pyörätie suurelta osin sula. Muualla - varsinkin alkumatkasta - oli oikein liukasta.
Laitoin takkaan tulen.
Iltapalaa ja teetä.
Tänään tuli M-L:n älykkääseen puhelimeen kuva, jossa Daniel oli puiden halkomishommissa - tuolla Vienan Karjalassa.
Oli hyvä kirjoitus RV:ssa tänään Lukijalta-sivulla:
"Armolahjat käyttöön
Minua vaivaa nykypäivänä paljon eri kokouksissa esillä oleva ohjelmakeskeisyys. Musiikit, äänentoisto, sanojen yms. heijastukset valkokankaalle on mietitty tarkkaan. Kokouksissa on panostettu ihmisten viihtyvyyteen ja huumoria sekä kauniita sanoja on paljon mutta useimmiten sellaisia, joita puhuja ei itsekään juuri elä todeksi.
Seurakunta on ennenkaikkea hengellinen yhteisö. Se erottaa meidät maailmasta, sillä meidän kanssamme on ikiaikojen Jumala ja Hänen Pyhä Henkensä asuu meissä.
Minua surettaa, että näen armolahjojen yhä vähemmän vaikuttavan seurakunnissamme. Tiedän armolahjoja kyllä olevan, sillä Jumala on tässä ollut uskollinen, mutta missä on meidän uskollisuutemme tämän suhteen?. Miksi emme viritä palaviksi armolahjojam joita tiedämme itsellämme olevan?
Tiedän, että monet tarvitsevat rohkaisua tässä, mutta useimmille sanon tämän nuhteena. Asioikaa leivisköillä, jotka Jumala on teille uskonut.
Olen varma, että sekä uskovaiset,, että uskosta osattomat ihmiset kävisivät enemmän kokouksissamme ja tapahtumissamme, jos he tietäisivät Pyhän Hengen toimivan keskellämme aktiivisesti. Maailma tarjoaa kyllä viihdettä kyllästymiseen asti, mutta meillä uskovilla on Pyhä Henki, jota maailma ei tunne.
Miksi emme siis enemmän antaudu Pyhän Hengen toiminnalle ja johdatukselle, että ihmiset näkisivät, että Herra Jeesus Kristus totisesti on kanssamme?" (Ilkka-Kristian Kangas, Kauhava, RV Ristin Voitto, nro 9, 28.2.2019, s. 14).
Itsellenikin on viime aikoina noussut Pyhän Hengen osuus ja yliluonnollisen ulottuvuus sydämelleni. Se on laittanut rukoilemaan omalle kohdalle - ja uskovien yhteisöjen kohdalle - sellaisessa elämistä. Uskon, että miten se voi toteutua, on verrannollista meidän - ja seurakuntiemme - rukouselämään. Seurakunnan tekee seurakunnaksi juuri tuo yliluonnollisuus - se erottaa meidät maallisista yhteisöistä. Olenko väärässä, kun kyselen: Puhutaanko enää vakavaan sävyyn Pyhän Hengen kasteen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä? Onko Pyhän Hengen täyteys keskeisessä asemassa elämässämme - ja seurakuntiemme elämässä? Tavoittelemmeko Hengen jakamia armolahjoja ja jos, niin miten? Olen ollut huomaavinani, että opetussarjoja, jopa seminaareja, Hengen lahjoista pidetään, mutta kun opetukset ovat ohi, se jää siihen. Hengen lahjat eivät ole vaihtoehto-, tai valinnainen asia, vaan välttämättömyys. Niitä kehotetaan Sanassa tavoittelemaan palavasti ja runsaasti.
Siunausta!
Ps. "Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskomme perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä..." (Juuda 1:20).
 |
Tapaamisiin SAARIJÄRVI RUKOILEE-illassa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti