15.6.2024.
Voiko näin vertailla:
Olen pelastunut putoamasta autoineni rotkoon, kun joku varoitti minua edessä olevasta vaarasta.
Olisinko välinpitämätön, jos en vastaavanlaisessa tilanteessa varoittaisi toisia?
Joku kertoi minulle evankeliumia.
Olen ottanut sen vastaan elämääni.
Olen pelastettu ihminen ja matkalla taivaaseen.
Tiedän, että en ole enää matkalla kadotukseen.
Olisiko minulla halua ja mahdollisuutta varoittaa ihmisiä heidän edessään olevasta vaarasta, kadotuksesta, josta ei ole koskaan poispääsyä, jos sinne joutuu?
Mikä on päätökseni:
Kerronko ihmisille evankeliumin hyvää uutista, että he voisivat pelastus Jumalan taivaaseen?
Monennellako sijalla tällainen asia mahtaa olla elämäni tärkeysjärjestyksissä?
(Jouko Kuusjärvi)
____________________________________
Lauantai.15.7 astetta plussalla ylösnousussa. Aurinko. Vaaleahkoja pilviä.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.
Valmistautumista avioliiton siunaamiseen.
13.15:ksi ajelin Saarijärven seurakuntatalolle. Siellä joitakin asioita nuorenparin kanssa vielä kävimme läpi.
Klo 14 alkoi Häätilaisuus, jossa oli aluksi Hääparin avioliiton siunaus - Tuukan ja Roosan - jonka toimitin. Sen jälkeen oli hääateria. Siinä olin vielä mukana, mutta sitten lähdin pois, kun klo 16 oli Runebergin puistossa Even ja Ossin konsertti. Ajelin kotiin. Vaihdoin vaatteet. Menimme M-L:n kanssa Runebergin puistoon. Sää oli hyvä - aivan niinkuin eilen illallakin Nuotioillassa.
Konsertin jälkeen tulimme kaupan kautta kotiin.
Iltapalaa ja kahvia.
Uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja" (2. Tim. 3:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti