2.6.2024.
Tunnen, tiedän ja ymmärrän
Kun tulin tuntemaan
taivaallisen rakkauden,
niin silloin vasta ymmärsin,
tään jutun valtavan:
Tää on sitä elämää,
jota sydän janoaa!
Ei korvikkeet voi enää tyydyttää.
On valtavaa, kun tuntea saan Herran Jeesuksen!
Hän vapahtaja mulle on;
sen sulle tunnustan.
En tiedä mitään parempaa,
kuin elää omanaan.
Mä sinuakin kutsun:
Käy nyt Häntä seuraamaan!
Nyt tiedän tarkalleen,
minne tässä matkaa teen.
Tää asia on varma,
sillä luotan Raamattuun.
Tällä tiellä kaiken saan,
mitä mulle luvataan.
Ei Sana Jumalan mua petä, ei.
Tää ihmeellistä on,
mutta totta kuitenkin.
Ei kokematta tiedä tästä
kukaan ihminen.
Jos nyt mulle nauretaan,
mä kerron: tiedän enemmän.
Mun elämäni kalliolla on.
Kyllä jälkeen elämän,
tämän kaikki tajuaa.
Mutta myöhäistä on silloin,
enää muuttaa suuntaansa.
Se täällä valitaan.
Siksi, tule nyt jo luokse Jeesuksen.
Jumalan taivaassa,
kaikki on niin kaunista.
Ei siellä ole syntiä,
ei mitään pahuutta.
Ikuisesti siellä oon,
sinä kuulut sinne myös.
Ethän halua sä jäädä sieltä pois?
(1995. Jouko Kuusjärvi)
____________________________________
Sunnuntai. 20.7 astetta ylösnousussa. Pilviä. Aurinko paistoi. Pian meni hämäräksi kuin illalla. Ukkosta.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Johanneksen evankeliumia takapihan puolella.
11:ksi menin Ehtoollisjuhlaan helluntairukoushuoneelle. Hain Salmen mukaan. Terhi-Marja ja Marja-Leena menivät rukoushuoneelle jo aikaisemmin valmistelemaan lähetyskahvitusta, joka oli tilaisuuden jälkeen.
Kokouksen jälkeen ajelin kotiin. M-L jäi vielä selvimään T-M:n kanssa tarjoilujen jälkijuttuja.
Söin takapihalla kebab-rullaa.
Kirjoitin vähän.
Luin hetken kirjaa. Torkuin.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen" (Fil. 4:20).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti