4.6.2024.
Kaksi Raamattutuntia
Tulilla istun.
Kurussa tunturin.
Huipuilta tulin.
Tunturikoivuista tulet tein.
En tiennyt,
että tänne tulisin.
Ja kuitenkin,
sen jotenkin aavistin.¨
Kuljin huipuille monta päivää,
minä kuvetta tunturin.
Koko ajan,
noustessani,
minä aarteita keräsin.
Aarteita keräsin.
Tälle matkalle minä läksin,
kun kutsuttiin kulkemaan.
Tiesin matkani päivät tarkkaan.
Siksi kiirehdin
kulkuain jatkamaan.
Kahdella huipulla kävin.
Kaksi päivää niillä askelsin.
Minä aarteita matkalla sinne,
kaiken aikaa keräsin.
Nousin.
Kuljin.
Ja välillä lepäsin.
Siellä istuin ja lepäsin.
Suuresti huolissani,
siellä istuissani,
minä reppuni aukaisin,
rinteellä tunturin.
En huomannut näköalaa,
joka edessäni avautui.
Pelokkaan mieleni alle,
tuo kaikki hautautui.
Reppuni aarteiden määrää,
minä itse punnitsin.
Kovin vähäisiksi,
aarteeni havaitsin.
Tiesin:
Ei aarteiden suurta määrää
minulta odotetakaan.
Mutta olin huolissani:
jos joudun itseni nolaamaan.
Huipulle minä astuin
aamuna lauantain.
Kun toiselle huipulle pääsin,
oli menossa sunnuntai.
Aarteeni siellä kaikki
minä toisille tyhjensin.
Murut viimeiset repustani,
heille kaikki pudistin.
Repustani
kaiken,
aivan kaiken tyhjensin.
Aarteeni pieniksi luulin.
Ne suuriksi muutettiin.
Minä aarteet huipuille kannoin
jotka minulle annettiin.
Vaikka vaivaa näinkin,
aarteet,
ne minulle annettiin.
Kun nousin,
minä kovasti pelkäsin,
kun aarteita keräsin,
rinteellä tunturin.
Huipuillakin yhä,
suuresti pelkäsin.
Siellä,
huipuilla,
tyhjensin kaikki.
Minut ylemmäs nostettiin.
Vuoksi aarteiden,
vai minun,
vai aarteiden antajan.
Tähän vastauksen saavan,
uskon itseni aikanaan.
Huipuilla kuitenkin näillä,
ensi kertaa olla sain.
Uudenlaisen tunteen,
koin sisällä rinnassain.
Pieneksi itseni tunsin,
huipuilla tunturin.
En voinut sille mitään,
että minut nostettiin.
Nyt näillä tulilla istun,
kurussa tunturin.
Huipuilta tänne tulin.
Tunturikoivuista tulet tein.
Miksi istun kurussa tässä,
alla revontulten hehkuvain?
Siksi, että huipuilla kuljin,
joilla reppuni tyhjensin.
Minä eilen tulin niiltä,
huipuilta tunturin.
Ja tänään,
maanantaina,
tulet kuruun sytytin.
(1993. Jouko Kuusjärvi)
_________________________________
Tiistai. 21.8 astetta plussalla ylösnousussa. Pilviä. Aurinko paistoi.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.
M-L kävi kylällä asioilla.
Kaivoin yhden pensaan maasta pois - tuosta etupihan puolelta - josta M-L jo oli katkonut varret. Myöhemmin vein sen tuonne takapihan reunalle, josko siellä alkaisi kasvamaan. Siinä on hienon keltaisen väriset kukat syksymmällä.
Kävin hakemassa tulostetut Nuotioiltakutsut paikasta, jossa ne oli tehty. Yhteen heinäkuussa olevaan Nuotioiltaan.
Kirjoitin vähän.
Ulkona jotakin hommailin.
Ruokaa ja kahvia.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Kävin saunassa.
Iltapalaa.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen" (1. Tim. 4:8).
Tänään olen joitakin suunnitelmia tehnyt kesän nuotioiltoja ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti