10.12.
Niinhän se rientää tämä jouluinen kuukin kuin siivillä. Voi tuota ajan kulua! Tätä menoa sitä vanhenee nopeasti - nuorikin mies. Noustessani uuteen päivään oli pakkasta n. 8 astetta. Marja-Leena oli noussut jo varahin - lienee 5 maissa. Oli nääs munkinpaistoaamu - ei kuitenkaan sen nunnan kaverin. Terhi-Marjakin tuli aikaisin meille niitä munkkeja paistelemaan. Siinä hommassa olivat - äiti ja tytär - kun astuin areenalle nukkumahuoneesta. Tuoksut olivat herkulliset - tiedäthän sen, mille huoneissa tuoksuu, kun munkkeja paistetaan. En kuitenkaan sortunut ottamaan kahvin kanssa yhtäkään herkullisesti sokeroitua munkkia. Aamupalaa kuitenkin vähän söin ja kahvia join. Emiliakin tuli meille kävellen kotoansa - ja pääsi munkkia maistelemaan. Kävivät sitten äiti ja tytär - Terhi-Marja ja Emilia - viemässä munkkilaatikot Majakalle. Munkkeja oli yli 100 - kuinka paljon yli lieneekään ollut. Majakalle siksi, että siellä alkoivat klo 10 Lähetysmyyjäiset - taisi olla niin, että puolet tuotosta meni rukoushuoneen keittiöremonttiin, jonne ollaan kovasti keräämässä euroja.
Luin Tiituskirjettä.
Minäkin ajelin sinne Majakalle - tarkoituksenani ostaa arpoja lähetyksen hyväksi. Ostinkin. Näkyi olevan jo väkeä odottamassa myyntipöytien avautumista. Myytävääkin taisi olla ihan mukavasti. En tarkkaan katsellut - kun olivat vain net arvat mielessä. Ostettuani ne, lähdin takaisin kotiin. Mielssä ajatus, että yleensähän minä useammin olen jotain voittanut, kuin jäänyt ilman.
Palattuani kotiin vaihdoin vähän vaatteita ja survaisin sukset seinänvierustasta ladulle - sille pihaladulle. Hiihtelin 60 min. Pirteä sää. Hiukan tuuli. Se vain teki hyvää. Aurinko hiipi kuin varkain myöhään heränneenä pitkin metsän rajaa palatakseen jälleen sen taakse. Sininen taivas. Mukava "hapettaa" itseään ja liikuttaa itseään.
Lopetettuani ladun hankaamisen, hain puita liiteristä ja sytyttelin tulen takkaan riksahtelemaan. Jouluiset valot paloivat. Marja-Leenakin oli noussut jalanviljaan, nukuttuaan vähän aikaa munkkien paistamisen jälkeen - aikainen kun oli herätys.
Keittelin kahvit hiihtelyn jälkeen ja otin vähän välipalaa.
Valmistautumista huomiseen puhumiseen - sitähän se on ollut koko ajan, pitkin viikkoa ja ladullakin, jne. Olen puhunut perheestä parina edellisenäkin sunnuntaina meidän seurakunnan tilaisuuksissa. Tarmo lupasi laittaa ne puheet Uskotv:hen pyynnöstäni otsikoilla: Puhetta perheestä 1. Puhetta perheestä 2. Puhetta perheestä 3. Eli ne ovat pidetty 27.11., 4.12. ja tuo kolmas huomenna - 11.12. klo 11 - jHs. Jos joku haluaa niihin tutustua, niin ne ovat kuunneltavissa: Saarijärven helluntaiseurakunta Uskotv. Ei niissä puheissa ole mitään "järisyttävää", mutta uskon kuitenkin, että on sellaisia periaatteita, jotka voivat tuoda muutosta perheen elämään. Ainakin on tarkoitus kiinnittää huomiota perheen tärkeyteen.
Meillä kävi ovella "lähetti" - eikä vain lähetti, joka toi tavaraa ovelle, vaan lähetti ihan lähetystyötä ajatellen, sillä hän on tehnyt ja tekee sitä työtä - Salon Raimo. Hän toi minulle sen arpajaisvoiton lähetysmyyjäisistä, josta tuolla edellä olen jo maininnutkin, että sellaista taas odotan. M-L sen otti vastaan. Kauniinvärisiä "pulloja" kauniissa joulupakkauksessa. Oli hiusprayta ja muotoiluvaahtoa, että saa hiukset hyvin. No, kun minulla nyt ei satu olemaan niitä hiuksia niin paljon, että oikein voisin käyttää voittamian ijuttuja, niin aittelin antaa ne M-L:lle joululahjaksi.
Söimme hyvää ruokaa, jonka M-L oli valmistanut. Vähän kahviakin tuli otetuksi.
Jatkoin valmistautumista huomiseen tilaisuuteen.
Katselin ampumahiihdon maailmancuppia. Daniel tuli hiihtämällä heiltä meille otsalamppu päässä. Menin hänen kanssaan hiihtelemään pihalatuamme. Mukava oli pimeässä hiihdellä tyttärenpojan kanssa. Danielilla oli otsalamppu päässä. Taivaalla valaisi kohta isoksi tuleva kuu kirkkaana. Jouluiset valot loistivat etu- ja takapihalla. Olipa tavallinenkin ulkovalo paistamassa päädyssä. Ikkunoista loistivat valot ja jouluiset valot. M-L laittoi pihlajanoksissa roikkuviin kynttilälyhtyihin myös tulet palamaan. Mukava meillä oli hiihdeskellä. Jatkoimme hiihtoa pitkin maantienvartta Danielin kotiin - M-L tuli kävellen kanssamme, kun vei jotakin Terhi-Marjalle. Hiihtelimme vielä Danielinkin pihaladulla, kunnes Daniel meni sisälle. Minä hiihtelin tienvartta takaisin kotiin. Hieman yli 60 min. tuli hiihdetyksi. Pakkasta 8.2 tullessani kotiin. M-L palasi samoihin aikoihin.
18:ksi lähdin takaisin "Terheille", kun Denis pyysi saunaan. Hänen ja Danielin kanssa otimme löylyjä. Saunomisen jälkeen tulin heti kotiin.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Seurailin joitakin ohjelmia TV7:sta ja Alfatv:sta netin kautta.
"Elävälle kristillisyydelle on tunnusmerkillistä juuri rakkaus. Jumala on rakkaus. Jumala rakasti maailmaa, niin että antoi ainosyntyisen Poikansa sen syntien sovittamiseksi. Poika rakasti ihmisiä, niin että meni kuolemaan heidän syntiensä tähden. Hän oli rakkaudessa uupumaton, vaikka sai osaksensa niin paljon katkeruutta ja vainoa. Ristillä riippuessaan rakkaus Hänessä voitti riemuvoiton keskellä kaikkea inhimillistä häijyyttä, kun Hän omien tuskiensa näännyttämänä saattoi rukoilla ristiinnaulitsijoittensa puolesta: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." " (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö s. 91).
Siunausta!
Ps. "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti