6.12.
Nuo yllä olevat numerot kertovat, että vietämme Suomemme itsenäisyyspäivää - 99:ttä sellaista. Kiitän - kiitämme - Jumalaa isänmaastamme! Rukoilemme kansamme puolesta! Suomi on vielä aika itsenäinen kansakunta - viittaus EU-jäsenyyteen. Tosiasia on tällä hetkellä, että kansamme on luisumassa yhä syvemmälle jumalattomuuteen - Jumalan Sanasta piittaamattomuuteen.Ei ole olemassa mitään muuta mahdollisuutta muutokseen kuin voimallinen hengellinen herätys, joka koskettaa kansaamme laajasti. Jumalaan uskovina - Jeesuksen omina - meillä on olemassa vastaus kansamme suurimpaan ongelmaan. Näyttää kuitenkin siltä, että me elämme niin omaa elämäämme - omalle elämällemme - että emme kykene vastaamaan tähän suureen haasteeseen. Meitäkin vaivaa suuri piittaamattomuus Jumalan Sanalle - todellisesti. Monet seurakunnat puuhastelevat täysin "uskonnon/uskonnollisuuden harjoituksen ja muotomenojen" kahleissa, mikä ei kerro millään tavalla siitä, että olisi hätää taikka huolta kanssaihmisten iankaikkisesta kohtalosta tässä maassa. Onko niin, että Jumalan täytyy painaa kätensä raskaana kansamme - myös kristityn nimeä kantava kansamme osan - ylle? Täytyykö Hänen antaa meille vaikeita aikoja - kurittajia - kääntääkseen sydämemme puoleensa. En uskaltaisi vastata, mutta on kuitenkin vastattava: Kyllä Hän joutuu sen tekemään. Onhan Jumala ollut pitkämielinen ja kärsivällinen kanssamme - meitä kohtaan. Mihin me uskovat käytämme resurssimme ja voimavaramme? Mihin seurakunnat käyttävät resurssinsa ja voimavaransa? Onhan meitä opetettu viikosta viikkoon - jopa viikollakin - ja vuodesta toiseen. Mitä meidän olisi tehtävä - tulisi tehdä - kaikella sillä opetuksen määrällä, jonka olemme saaneet? Taitaa olla niin, että pelkällä opettamisella ei tilanteemme parane. On maailmassa paljon uskovia, jotka ovat saaneet vähän opetusta, mutta toimivat Jumalan asialla voimallisesti ja Jumalan valtakuntaan tulee kansaa lisää. Rohkenisinko sanoa - rohkenen: Kun katselemme ympärillemme, huomaamme sen tosiasian, että emme ole mukana siinä tehtävässä, jonka Jeesus on meille antanut - se ei ole meidän elämäntehtävämme, eikä kovinkaan korkealla meidän elämämme tärkeysjärjestyksissä. Jos olisi, niin ihmisiä tulisi enemmän Jumalan valtakuntaan. Saa väittää vastaan. Rohkaisen suuntautumaan elämässämme siihen, mikä on tärkeintä Jumalalle, Jeesukselle, Pyhälle Hengelle - ettei yksikään hukkuisi. Miksi Jeesus tuli maailmaan ja kuoli Golgatan ristillä? Siksi, ettei yksikään hukkuisi. Miksi Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan evankeliumia? Siksi, ettei yksikään hukkuisi. Miksi Hän antoi lähetyskäskyn? Siksi, että mekin olisimme mukana työssä omalta osaltamme, ettei yksikään hukkuisi. Miksi me tarvitsemme niin paljon opetusta, vaikka olisimme jo aikoja sitten voineet tehdä jotakin ja enemmän, ettei yksikään hukkuisi. Miksi me kulutamme itseemme ja hyvinvointiimme kaiken sen opetuksen jota saamme - ja olemme saaneet. Eikö se ole energian ja voimavarojen haaskausta. Eikö silloin mene hukkaan kalliiden rukoushuoneiden ja kirkkojen ylläpito, jos ei se, mitä niiden seinien sisäpuolella tapahtuu, johda meitä tekemään sitä, mitä Jeesus käski - ettei yksikään hukkuisi? Palvelevatko niiden seinien sisäpuolella olevat kalliit laitteet ja asiat todellisesti Jumalan valtakunnan työssä, ellemme kaiken niiden käytön ja nauttimisen jälkeen omaa sydämissämme näkyä niistä ihmisistä, jotka ovat seiniemme ulkopuolella? Kyllä me Jumalan kansana tarvitsemme heräämistä alkuperäiseen todellisuuteen -voisiko Apostolien tekojen lukeminen rukoillen johtaa/auttaa meitä siihen?
Voisiko se, että Pyhä henki voisi tehdä sydämillemme eläviksi sen, mitä/miksi Jeesus koki kärsiessään? Voisiko sydämemme muuttua, jos se olisi motivoitu Golgatan työn kautta?
Muista: Jumala rakastaa sinua!
Hyvää Itsenäisyyspäivää jokaiselle!
Aamulla herätessämme oli pakkasta 13-14 astetta. Ensimmäiseksi laitoin jouluiset valot palamaan ja sytytin kynttilän keittiön pöydälle. Seuraavaksi sytyttelin tulen takkaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin 2. Timoteuskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Aurinko nousi punaisena myöhään taivaanrannalle metsän takaa.
11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - ei ollut ketään. Palasin kotiin kaupan kautta.
Hiihtelin 60 min. kotiladullani. Pakkasta 12-13 astetta.
Pitihän sitä syödäkin.
Raija-mamma - Pian äiti - tuli meille synttäreille lähtöä varten. Joimme kuitenkin kahvit ennen lähtöämme. Ajelimme sitten kolmisin Höytiän kuusikoihin - Timolle ja Pialle - Milkan synttäreille. Aurinko paistoi isona ja punaisena metsän rajassa. Kuukin näkyi sinisellä taivaalla kasvavana sirppinä. Onnittelut vielä tässäkin Milkalle, huipputyypille! Taivaan Isän siunausta jokaiseen elämäsi päivään meiltä täältä. Oikea syntymäpäivä oli jo marraskuun puolella, mutta juhlat oli sovitettu tälle päivälle. Tätsykin - Terhi-Marja - oli siellä perheineen. Samoin eno - Tertsi - perheineen. Setä - Tero - perheineen ei ollut paikalla. Tarjoilut olivat hyvät ja monenlaiset. Veke - joka oli myös juhlissa - tuli kyydissämme Saarijärvelle. Veimme hänet sisaruksiensa luo ja mamman kotiinsa. Pakkasta 15 astetta - oli jo 16:kin.
Palattuamme kotiin aloimme katsoa netin kautta lähetystä Linnanjuhlista. Kättely ja haastattelut olivat mukavia seurata. Kättelyssä näimme myöskin Paanasen J-P:n ja Nanjan - ja muuallakin vilahtavan. Vuoden luontokuvan voittaja - täältä Saarijärveltä, meidän seurrakuntamme aktiivinen jäsen - sai kutsun Linnanjuhliin. Iltapalaa tuli syödyksi siinä katsellessa. Poljin myös 60 min. kuntopyörää - ja samalla seurasin lähetystä - jäykkyydellä 10, eli jäykimmällä.
"Jumalan lapselle on laki kautta hänen elämänsä rakastavan Isän tahdon ilmaisu. Jumalan lapsi iloitsee siitä, että hän saa tuntea Isänsä tahdon. Hänen täytyy kyllä joka päivä tunnustaa, ettei hän yhtenäkään päivänä ole osannut vaeltaa niin nuhteettomasti, ettei hänen taivaallinen Isänsä näkisi mitään puutteellisuuksia hänen elämässään. Mutta siksipä juuri hän onkin armon lapsi, että hän voi aina viedä nämä puutteellisuudet Isänsä kasvojen eteen, tunnustaa ne ja saada anteeksi" (Urho Muroma, Mestarin jalkain juuressa, Ev. lut. Sisälähetyssäätiö 1953, s. 69).
Siunausta!
Ps. "Sen minä sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa" (Ef. 4:17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti