Kiehisen vuolijan Blogi

22.12.

"Kolme yötä Jouluun on...", lauletaan. Nyt se on lähellä. Se hetki, jolloin "sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen." Vaikka jotenkin ymmärrän ajatuksen, jota tuossa takaa ajetaan, niin sillähän ei kuitenkaan ole suurtakaan merkitystä vaikka Jeesus-lapsi joka Joulu elämämme aikana sinne mieleen syntyisikin. Se on sellaista uskontoon liittyvää juttua. Ettet ymmärrä minua väärin, niin selvennykseksi sanon, että uskonto ja se mitä Raamattu opettaa eivät ole sama asia. On paljon uskontoa ja uskontoja - ja uskonnollisuutta - joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan Sanan kanssa. Ja sitä sellaista löytyy ihan riittävästi myös ns. kristinuskosta. Viittaan vielä siihenkin, että kristitty - Raamatun mukaan - on ihminen, joka on Jeesuksen opetuslapsi. Hän on sellainen ihminen, joka uskoo Jeesukseen ja seuraa Häntä. Apostolien teot - Raamatussa - kertoo, että opetuslapsia alettiin ensin Antiokiassa nimittämään kristityiksi. Älä säikähdä, en ole Jehovan todistajien Vartiotorni-opin kannattaja - olen kristitty ja vietän Joulua. Vietän Joulua Jeesuksen maailmaan ihmiseksi syntymisen muistojuhlana - Jumala tuli ihmiseksi. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt-Mariasta. Näin siksi, että ihminen oli langennut syntiin ja synti oli erottanut ihmisen Jumalasta. Jumala lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan meidän syntimme, ettei yksikään hukkuisi kadotukseen, vaan meillä olisi iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa. Jeesus syntyi siksi Beetlehemin seimeen - siihen paikkaan jonka profeetta oli ennustanut jo paljon ennen Hänen syntymäänsä - että Hän maanpäällisen elämänsä lopulla kuolisi meidän syntiemme tähden ja valmistaisi meille tuon kalliin ja suuren pelastuksen. Jeesus vuodatti verensä sinun ja minun tähteni. Hänet haudattiin. Kolmantena päivänä Jumala herätti Hänet kuolleista. Raamattu kertoo, että Hän näyttäytyi ja ilmestyi sadoille ihmisille ylösnousemisensa jälkeen. Jeesus elää! Raamattu kertoo, että Hän nousi ylös taivaaseen - ja että ne jotka uskovat Häneen elämänsä aikana, saavat nähdä Hänet ja elää hänen kanssaan iankaikkisesti taivaassa. Tätä Raamattu nimittää pelastukseksi. Pelastus otetaan vastaan uskomalla henkilökohtaisesti Jeesukseen. Siitä hetkestä alkaen ihminen on pelastuksessa sisällä ja kulkee kohti lopullista pelastusta - taivaassa. Ketään ei pelasta se, että tekee sydämeensä joulun ja että Jeesus-lapsi syntyy uudelleen ja uudelleen mieleen hiljaiseen - mieleen, joka on herkistynyt kun "kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään." Onhan siihen lauluun tehnyt Vexi Salmi - mm. Irwinin laulujen sananikkari - tunteikkaat sanat. Ja sävel - olikohan Kassu Halosen käsialaa - tukee hyvin sydämeen käyvästi tekstiä. Ja kun vielä Loirin Vesku sen itkuisella äänellä laulaa, niin kyllähän se jubileeraa. Pianhan se tuli kirkkokuorojen laulettavaksi - sen hyvin ymmärrän - ja kauneimpiin joululauluihin. Mutta, ei aikaakaan kun se tuli helluntaikuorojenkin ohjelmistoon.

No, mutta niinhän net tuppailevat menemään puurot ja vellit sekaisin.

Älä kuitenkaan nyt vedä noista edellä olevista ajatuksista sellaista johtopäätöstä, että on varmaan aika ykstotinen kaveri, joka tuollaisia viitsii kirjoitella. Itse pidän itseäni - ainakin jonkinverran - päinvastaisena; näen ja hahmotan jopa kaikenlaisia värejä, en vain mustavalkoista.

Mutta kuitenkin - Joulu on kohta. On se vain semmoinen juhla, että teetättää paljon työtä ja aiheuttaa stressiä monille. Rahaakin menee kovasti - jonnekin. Luin, että mummotkin ostavat lahjoja velaksi ja joutuvat sitten vaikeuksiin. No, kun sitä haluaa antaa. Hyvähän siinä on ajatus. Sekin on sanottava, että ns. itselle elämistähän se meillä uskovillakin on suureksi osaksi tämä Joulu. Enemmän itselle kuin Herralle, joka kerran syntyi pieneksi vauvaksi maailmaan, että antaisi itsensä kokonaan puolestamme. Kuinka paljon ja mistä Hän luopuikaan? Kuinka me saisimme kohdallamme "kelkan kääntymään?" Annamme kyllä lahjoja Jouluna - annammeko lahjoja siihen, mikä olisi tärkeää Herralle Jeesukselle? Haluamme tehdä lahjoillamme ihmisiä - lapsia ja aikuisia - iloisiksi. Ja kuitenkin voi olla kysymys vain siitä, että tuhlaamme turhaan? Olemme joutuneet turhuuden markkinoille ja materialismin pauloihin. Ummistamme silmämme ja korvamme kutsuilta antaa lahjamme työhön, johon Jeesus meidät kutsui ja lähetti - esim. tällaisille lähetysjärjestön kutsuille: "Lahjoista parhain, evankeliumi Jeesuksesta." "Lahjavinkkinä lahjoista parhain: tue missioita joululahjalla." Voi minua! Voi meitä!

Marja-Leena kävi viemässä tänä aamuna Emilian ja Danielin koululle. Heillä oli todistusten jako tänään ja koulun lähellä olevalla laavulla ainakin kauloivat joululauluja. M-L:kin oli siellä mukana ja ottipa jonkin kuvankin. Danielkin oli siellä, vaikka oli vielä kipeä. Tulivat sieltä kolmisin meille.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/kuka mitäkin. Luin Hebrealaiskirjettä. 

Hiihtelin pihaladullani 60 min. - +2-3. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. 

Söimme neljisin.

M-L leipoi ja valmisteli tarjottavaa jouluksi. Kävin viemässä joitakin joulutervehdyksiä.

Tultuani kylältä otin sahan ja kävin ottamassa kuusen tästä meidän tontin laitamilta. Laitoin sen samantien jalkaan ja toin sisälle - eli meillä nyt sitten "kuuuusiii seisooo permannollaaaa, kaikkien on hauska ollaaa..."

Vielä piti kääppäistä kylällä kaapassa M-L:n assialla.

Kävimpä rauhallisella "kävelynomaisella" 8.3 km lenkilläkin Tarvaalan suunnassa. Aika oli liukasta.

Sytyttelin takkaan tulen

Minulle lankesi kuusen koristeleminen - niinpä se tehin. M-L:lla oli muita hommia.

Kinkunkin työnsi M-L uuniin myöhemmin illalla - sielläpä possun potka kypsyy suihin pisteltäväksi. Ulkona yli +3. 

Huomenna sitten - jHs - tulee Tero perreineen meille. Katellaan!

"...Usko johtaa tekoihin

On kahdenlaisia ihmisiä. On niitä, jotka katselevat ja kyselevät "miksi näin?" Sitten on niitä, jotka kuvittelevat asioita, joita ei ole ollut koskaan, ja kysyvät "miksei voisi olla?"

Hepreakaiskirjeen 11. luvussa kirjeen kirjoittaja luettelee miehiä ja naisia, jotka eivät jääneet miettimään, miksi asiat ovat niin tai näin, vaan heidän sisäisten silmiensä eteen piirtyi näkymiä, Jumalan antamia näkyjä, päämääriä, mahdollisuuksia, joita ei ollut koskaan ollut. Mutta he uskoivat, että "näky", usko voi muuttua näkemiseksi!

He lähtivät liikkeelle ja ryhtyivät tekoihin. Raamattu antaa heistä todistuksen: "Uskon kautta he kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot."

Aabraham lähti liikkeelle Kaldean Uurista kyselemättä "miksi". Hän uskoi, että se, mitä ei ole koskaan ennen ollut, voi tapahtua. Samoin Daavid, kuullessaan Goljatin uhkailut, uskoi mahdolliseksi sen, mitä muut eivät voineet kuvitella. Samoin Joosua, katsellessaan Jerikon muureja, uskoi, että ne tulevat kaatumaan. Samoin Mooses ryhtyi toimimaan sen jälkeen kun oli ollut intiimipuhuttelussa Jumalan kanssa..." (Hannu Haukka, Pääkirjoitus:Jumalan antamia tilaisuuksia..., Itäportti, Joulu 2016, nro 5, s. 3., IRR-TV).

Siunausta!

Ps. "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti" (1. Kor. 2:14).