16.12.
Oli tässä jokunen päivä sitten nimipäivä myöskin mukavalla miehenalulla, Nooalla - Teronpojalla - jota vaari, joka taitaa olla tullut jo niin vanhaksi, ettei muistanut noteerata sitä tässä blogissa, vaikka oli tarkoitus. Kuitenkinhan me muuten muistimme. Joten: Onneksi olkoon Nooa vielä täskii!
Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun ja samalla reissulla myös asioilla kylällä. Minäkin vedin luuni petiltä hvyissä ajoin. Sytyttelin jouluisia valoja ja kynttilän. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä. Ennen 8.30 lähdin happea haukkailemaan ja suksia ulkoiluttamaan - vaikka kyllähän ne ulkona ovat seinää vasten koko ajan seisoskelleetkin. 60 min. hiihdättelin niitä.
Tarkoitukseni oli mennä Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle, mutta kuitenkin unohdin - muistin liian myöhään.
12 maissa haimme M-L:n kanssa Emilian ja Danielin koulusta ja ajelimme samantien Halpa-Halliin jouluaterialle - josta olimme puhuneet jo aikaisemmin. Olihan siellä tuttujakin paljon jouluisia ruokia pistelemässä suihinsa.
HH:sta tulimme meille. Emilian ja Danielin sukset kävimme heiltä hakemassa meille, Kolmisin hiihtelimme pihaladullamme - yhteensä lenkille tulee mittaa 188.60 m. Hiihtelin tunnin. Lapset eivät niin paljoa. Danielilla oli uudet vanhat sukset ja hiihtokengät.
Terhi-marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsensa kotiin.
Sytyttelin takkaan tulen.
M-L leipoi.
18.30:ksi menin "Terheille" - Kuzmineille - saunaan, kun Denis kutsui. Sinne tulivat myös Jyväskylästä Jevgeni ja Pavel. Pavel on pastori Karjalasta - Hiidenselästä - Sortavalasta Pitkärannan suuntaan. mukava oli jutustella Deniksen tulkatessa. Saunomisen jälkeen joimme teetä. Pavelin mukana saimme lähetettyä pieniä joululahjoja myöskin tulkilleni ja hänen tyttärensä perheelle - joka on myös erinomainen tulkki. Jos on minulle tuttu perhe, niin vielä enemmän Terhi-Marjalle, joka on asunutkin heillä ja asunut heidän kylällään, Kiestingissä. Nyt eivät asu siellä.
Taivaalla paistoi kirkas, vielä iso, mutta pienenevä kuu. Pakkanen noussut 5 asteeseen, kun se päivällä oli meillä jo nollukassa. Aamummalla 1-2 astetta.
Palauduttuani kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä.
"Ihmeellinen Jeesus, minulla ei ole mitään. Mutta jos Sinä voit ottaa sen, mikä ei ole mitään, ja käyttää sitä, niin minä annan Sinulle sen mitään olemattoman. Tiedän, että rakastan Sinua; minulla on annettavana Sinulle vain elämäni ja ruumiini jokainen voimanripe...siinä kaikki, mitä voin antaa..."
Monet Las Vegasin City -salissa istuvista eivät varmasti koskaan olleet kuulleet kenenkään rukoilevan sillä tavalla. Kathryn Kuhlman oli erilainen..." (Helen Kooiman Hosier, Kathryn Kuhlman, Ristin Voitto 1977, s. 179).
Siunausta!
Ps. "Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan" (Ps. 17:8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti