23.12.
Yli +2 noustessamme aatonaattoon - joka oli perjantai. Tänä aamuna sai sytyttää joulukuusenkin kynttilät loistelemaan muiden jouluisten valojen kanssa, sillä kuusi oli koristeltu eilen illalla seisomaan olohuoneen permannolle. Kyllähän ne hopeanauhat kimaltelivat. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L meni kylälle kauppa-asioille. Minä hiihtelin 60 min. pihaladulla. Lumet vähentyneet leutojen päivien vuoksi.
Söimme.
Kävin 8.3 km rauhallisella "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Aika liukasta - ei oikein rennosti uskaltanut mennäkään. Kunhan että liikkeellä - ja saahan sitä suhteellisen raikasta ilmaa hengitellä, kun ei istuskele sisällä silloin kun ei ole pakko.
M-L laitteli ruokia jouluksi. Flunssainen olo hänellä - ettei vaan tule jouluksi kipeäksi.
Jossain vaiheessa hain puita valmiiksi takkaa varten. Sytyttelin ulkolyhtyihin tulia - sekä lopulta takkaankin. Keli muuttunut rapsakammaksi.
Timo kävi ohimennessään tuomassa aitoa lehmänmaitoa, jota oli jostakin hakeneet - siitähän se tulee hyvä joulupuuro.
Laittelin s-postilla ja puhelimella joulutervehdyksiä.
M-L teki pizzoja.
Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa tulivat - taisi olla 19 maissa - joulunviettoon. Pianpa sitten söimmekin pizzaa ja joimme kahvia/teetä/mehua - kuka mitäkin.
Siinäpä sitten aatonaaton iltaa vieteltiin - ja huomenna on sitten se jouluaatto, josta onkin tullut se varsinainen joulunvieton keskus. Eikös se niin ole?
"Nyt on otollinen hetki
Matkamme merkitykselliseen elämään ja elämän tapahtumiin on progressiivinen, etenevä, kasvava. Sen perustana on asenne ja usko, että "nyt on otollinen hetki". Ei odoteta huomista päivää, ensi viikkoa, seuraavaa vuotta tai sitä "joskus kun ehdin".
Asioiden tärkeyden taju, sisäisen pakon tunne kypsyy meissä kun vanhenemme. Matka merkitykselliseen elämään alkaa pienestä ja kehittyy sitä mukaa kun meissä kehittyy kyky nähdä suurempia asioita.
Kun Jumala armossaan on antanut kokea voittoja, menestystä antamissaan tehtävissä, usko on vahvistunut ja näköalat ovat laajentuneet.
Kaksikymppisenä en olisi voinut kuvitella olevani mukana Jumalan teoissa, joissa olen saanut olla kuusikymppisenä. Joosua Nuunin poika oli kasvanut vuosikymmenien ajan Mooseksen palveluksessa kunnes eräänä päivänä hän itse johti luvatun maan valloitusretkiä.
Kasvun kehitys riippuu siitä, toimimmeko kun Jumala asettaa eteemme tehtäviä. Tartummeko asioihin sen mukaan kun niitä meille suodaan.
Mitä useammin me tartumme kiinni Jumalan antamiin tehtäviin, sitä enemmän eteemme avautuu tilaisuuksia ja mahdollisuuksia. Siksi on astuttava esille sopivalla ja sopimattomalla ajalla.
Myös hengellinen herätys kotoisessa Suomen maassa on kiinni tästä totuudesta.
Jumala on ohjelmoinut uskonelämän niin, että tämä kehitys jatkuu halki koko elämän" (Hannu Haukka, Pääkirjoitus: Jumalan antamia tilaisuuksia, Itäportti, Joulu 2016, nro 5, s. 3, IRR-TV)
Siunausta!
Ps. "Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot" (Sak, 4:6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti