17.8.
Sellainen aurinkoinen kesäpäivä oli kun met nousimme ylös. 15.7 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. Luin Johanneksen ilmestystä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukoushetken jälkeen sitten vain puiden kimppuun tuohon talonpäätyyn. Lämpötila sen kuin vain nousi - ihan oli mukava ilman paitaa työjellä. Kaikki puut, joita haloin, olivat työläitä moottorisahalla paloiteltavia. Kaikki puut, joita pihassa oli - sieltä Kohmun perältä kasaamani ja ajelemani - tulivat nyt heitellyiksi halottuina "verkkosiiloihin." Niitä on aika paljon - mutta sehän on tietenkin mukava asia. Vielä minulla on yksi savotta kesken - siellä pitäisi karsimani rangat kasailla. Ja lisääkin karsittavaa olisi. Täytyypä katella, milloin sitä sinne suunnistetaan. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla - toi minulle mm. teräketjuöljyä.
Emilia - ja kohta myös Daniel perässä . huristelivat pyörillään koulusta meille iloisella mielellä.
Söimme - ja olikin taas oikein "hyvät ruvat." Sellaista useamminkin söisi. M-L:lta voi pyytää "resettiä."
Emilia ja Daniel polkaisivat kotiin, kun lähdimme M-L:n kanssa tapaamaan Mannille Eijaa, Erkkiä - ja tytötkin olivat mukana - Ensiota ja Lottaa. Puhuimme perheen isän, Eeron, siunaustilaisuudesta, yms. Kävimme myös muistotilaisuuden pitopaikassa - "emännät katselivat tarjoilujuttuja. Ennen kuin lähdimme sieltä pois, luin paikan Raamatusta (1. Tess. 4:13-18) ja rukoilimme yhdessä. Herra siunatkoon hautajaispäivän! Hän siunatkoon myös jokaista perhekunnan jäsentä ja kaikkia sukulaisia! Taivaallinen Isä on kaiken lohdutuksen Jumala surussa. Pyhä Henki on lohduttaja surussakin. Jeesus on Hyvä Paimenemme silloin kun suru kohtaa. Jumala käyttää myös toisia ihmisiä välikappaleinaan surun keskellä.
Lienee ollut 17 maissa kun tulimme pois Karstulasta. Ajoimme suoraan Terhi-Marjalle. Naiset olivat kotosalla. Miehet muualla - Daniel jalkapalloharjoituksissa, Denis jossain palaverissa majakalla. Emilia hyppeli trampoliinilla - ihmettelin kun hän heitteli voltteja polviltaan lähtien. Työntelimme hänen kanssaan myös kuulaa ja heittelimme tikkaa - emme kivillä sitä lentävää tikkaa kuitenkaan. Emmekä tikkaa muutenkaan minnekään heitelleet. Kylläpäs sitä nyt koetetaan repiä huumoria....
Tultuamme kotiin, lähti M-L keräilemään marjoja - vattuja löysi ainakin lyhyessä ajassa ihan mukavasti. Minä laitoin halottujen puiden päällä olevat peitteen kunnolla kiinni.
21 jälkeen tulimme sisälle. M-L laittoi keräämänsä marjat pakastimeen. Iltapala ja tee maistuivat. 16-17 astetta lämmintä.
Niin se vain luki facebookissa - ja oikein kuvalla vahvistettuna - että eläkkeellä oleva rovasti, Heikki Hilvo, oli käynyt kasteella Tenojoessa - siellä se taisi olla Laksjohkassa. Tosin kastettavaa ei kuvassa näy, koska hän on kokonaan vedenpinnan alla. Kastettava kuitenkin näkyy. Siunausta Heikille! Tuttu mies minullekin vuosien takaa, jolloin tapasimme Pelkosennniemen Saunavaarassa, Vaaralan talossa ja juttelimme. Yhden kerran olemme sen jälkeen hieman jutelleet. Omalta puoleltani kyllä rohkaisen kaikkia rovasteja - joilla on sydämessään usko Jeesukseen - ottamaan kasteen. Itse olen tuon askeleen ottamisen myötä menettänyt työni luterilaisessa seurakunnassa. Se oli minulle selvää jo ennen kasteelle menoa. Eli ei siinä ole mitään sellaista, josta olisin mitenkään ollut katkera tai pahoillani. Voi olla, että joku nyt ajattelee: Mitenkäs se Jouko nyt tuollaisia kirjoittelee, kun kuitenkin niin kristittyjen yhteistä linjaa kulkee ja korostaa? Ei siinä ole mitään outoa. Me emme ole yhtä siksi, että meillä olisi kaikilla täysin samanlaiset ajatukset ja käsitykset. Yhteytemme erilaisiin "tunnustuskuntiin" kuuluvina uskovina perustuu siihen, että olemme yhtä Kristuksessa. Hän on meidän kaikkien Häneen uskovien Pelastaja. Minkäänlainen kaste - esim. - ei erota minua toisista Jeesukseen uskovista, vaan se erottaa minut maailmasta.
On siinä kuitenkin ainesta uutiseksi tuossa Heikin tapauksessa. Eiköhän siitä "partojen pärinää" tule - puoleen jos toiseenkin. Voi olla niinkin, että monet, jotka ovat käyneet kasteella Israelin matkalla Jordanissa, "tulevat ulos" ja todistavat siitä - nimittäin sellaisia ihmisiä on runsaasti. Ja heissä on paljon myös luterilaisen seurakunnan päätoimisia työntekijöitä. No, näkkyypähän.
Vielä jos kirjoitan jotakin. Tässä pari päivää sitten tuli Medialähetysjärjestö IRR-TV:n info-kirje. Siinä järjestön toiminnanjohtaja Hannu Haukka - jota arvostan suuresti - kirjoittaa otsikolla: "Venäjän seurakuntien ahdistus lisääntyy" mm. seuraavaa: "Vuosi on vierähtänyt uskontoa rajoittavan lain voimaantulosta. Nyt heinäkuussa Venäjän viranomaiset ovat entisestään tiukentaneet maan seurakuntia koskevia rajoituksia. Esimerkiksi seurakunnat joiden jäsenmäärä ylittää 50 henkeä luokitellaan "mahdollisen terrori-iskun kohteiksi".
Seurakunnat velvoitetaan palkkaamaan valtion turvallisuuspalvelun edustaja kaikkiin seurakunnan tilaisuuksiin ja hankkimaan ja asentamaan metallinpaljastimet kokoontumispaikoille. Jos uusia ehtoja ei täytetä, seurakunnan kokoontuminen voidaan lakkauttaa.
Tämä on ylivoimainen taloudellinen haaste maan seurakunnille. Välttääkseen kustannuksia seurakunnat ovat joutuneet erottamaan yhteisöstään suuren osan jäsenistään.
Jos seurakunnassa on 500 jäsentä, 450 jäsentä poistetaan kirjoista. Hengelliseen yhteisöön kuulumattomat jäsenet joutuvat lain eteen kun heidät tavataan "harjoittamasta uskontoaan julkisella paikalla...".
Iso naapurimaamme tarvitsee rukouksiamme!
Siunausta!
Ps. "Peltomiehen, joka vaivaa näkee, tulee ennen muita päästä osallisiksi hedelmistä. Tarkkaa, mitä sanon; herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen. Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan, jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu. Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden" (2. Tim. 2:6-10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti