5.8.
Lauantai - joka tuntui ihan sunnuntailta. Noustessa pilvipoutaista. 17.9 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Hebrealaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin 8.3 km "lievällä" kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. Menomatkalla kuiva "baana". Paluumatkalla se oli märkä. Kuitenkaan minun kohdalla ei satanut. Mustia pilviä. Tyyntä. Koin johdatusta matkan aikana - siihen johdatukseen kuului myös se, että lähdin lenkille juuri siihen aikaan ja menin juuri sitä vauhtia, sekä sekin, että lähdin juuri tähän suuntaan, enkä esim. urheilukentälle. Paluumatkalla oli yhden talon kohdalla yksi naisihminen haravoimassa puunroskia tienhaarassaan - siinä lenkkitieni varressa. Näin hänen lopettelevan hommiaan ja melkein jo lähtevän talolle päin. Kuitenkin laittoi vielä haravan maahan ja oli siinä kun tulin hänen kohdalleen. Siinä aloimme jutella. Pian sanoin hänelle: Et voi arvatakkaan/tietääkkään, että olen rukoillut monta vuotta puolestasi tästä lenkilllä ohimennessäni. Kerroin hänelle, että olen rukoillut koko suvun puolesta. Varmaan se oli hänestä ihmeellistä. Täytyy sanoa sekin, että minulla ei ole yhtään tunnettua henkilöä heidän parissaan. He vain ovat tulleet rukousaiheekseni siitä ohimennessäni. Nyt tapasin tämän naisen ensimmäisen kerran eläissäni. Johdatukseen kuuluu myös sekin, että naisen mies tuli n. 150 m päästä rannasta siihen myös. Kerraoin hänelle saman "rukoustarinan". Kyselin heidän suhtautumisestaan Jeesukseen ja pelastukseen. Sain todistaa heille ja kertoa taivaan tiestä. Lupasin jatkossakin rukoilla heidän puolestaan. Täytyy vielä kertoa sekin, että he asuvat Etelä-Suomessa ja olivat käymässä täällä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Paikka oli naisen syntymäkoti. Oli selkeä Jumalan tarkka johdatus. Edeltä valmistettu. Oli kuin olisimme olleet tutut. Kerron tämän siksikin, että jos olet rukoillut kauan joidenkin asioiden puolesta, niin jatka vaan. Vaikka tuntuisi, ettei mitään tapahdu ja että onko rukouksellasi mitään merkitystä, niin sillä on koko ajan. Asiat "liikkuvat eteenpäin." Jumala voi antaa siitä "merkkejä." Minulle tämä tämänpäiväinen kohtaaminen lenkillä oli tällainen rohkaiseva merkki.
Kävimme M-L:n kanssa syömässä Halpa-Hallissa hyvät ruuat. Samalla reissulla kävimme hakemassa helluntairukoushuoneelta paistokojun jalkoihin painot.
Oli aurinkoista, kun Lehtomäen Matti ja Tuula tulivat hakemaan minut ja M-L:n kyytiin. Ajelimme Alavuden tuolle puolelle - vähän rajan yli Peräseinäjoen puolelle, jossa oli kylällä koulun pihassa telttakokous. Se oli alkanut eilen. Tämänpäiväinen kokous alkoi klo 18. Se oli Häkkilän rukouspiiriläisten vastuulla. Tilaisuuden järjestäjänä oli Alavuden baptistiseurakunta, vastuuhenkilöinä Janne ja Minna Kujala. Meidän puoleltamme tilaisuutta johteli Teemu Lehtomäki. Kolmimastoinen teltta oli ihan täynnä. Teemu, Sara, Matti ja Tuula johdattelivat yhteislauluihin ja lauloivat myös ryhmänä.Sara ja Samuli todistivat meidän porukasta. Minä saarnasin. Oli hyvin avointa puhua. Joitakin tuli rukouspalveluun. Lopuksi oli tarjolla makkaroita, lettuja ja mehua. M-L paisteli lettuja tilaisuuden aikana. Myös Lehtomäet niitä paistoivat. Letunpaistokalusto, lettutaikinat, ym. tarvittavat toivat Matti ja Tuula. Ihmiset tulivat juttusille tarjoilun aikana. Meitä oli rukouspiirin "teamissa" mukana 7 henkilöä.
Tilaisuuden loputtua tulimme kotiin 22 jälkeen.
Siunausta!
Ps. "He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät..." (Tiit. 1:16a).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti