27.8.
Sunnuntai - on aina sunnuntai. Noustessamme siihen oli harmaata. Lämmintä 10.2 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa.
Menimme helluntairukoushuoneelle, jossa oli ensin rukoushetki.
Klo 11 alkoi kokous, jonka johti Vesa Rautasaari, joka myös lyhyesti puhui alkupuolella. Musiikissa palvelivat Inkeri ja Linda Riihinen, johtaen yhteislauluihin. Kokouksessa oli mukana mielenkiintoisia vierailijoita - tuttuja kuitenkin. Teija, os. Porrassalmi miehensä Antin ja lasten kanssa. He puhuivat Espanjan isosta haasteesta evankeliumin työtä ajatellen, sekä tiestään ja kutsustaan sinne tiettyyn paikkaan - nyt ovat siellä raamattukoulussa. Mielenkiintoinen tie ollut heillä - mutta myös heidän esityksensä oli mielenkiintoinen ja hyvin valmisteltu dioineen. Antti piti tilaisuuden saarnan. Hän on tullut 3 vuotiaana uskoon ja on nyt 36 v. - eli ollut jo pitkään uskossa Jeesukseen. Se kyllä kuului saarnassa, joka oli tuore ja kontekstiin - asiakokonaisuuteen - sidottu. Näin tuttu raamatunpaikka sai aivankuin uuden sisällön. Saarna oli "tuotu esille" miellyttävällä tavalla ja oli tasapainoinen, mutta suora. Se oli selkeä.
Teijalle seurakuntamme on hänen ensimmäinen kotiseurakuntansa. Olin silloin työntekijänä seurakunnassa, kun Teija pääsi ylioppilaaksi. Puhuessani hänen kodissaan olleissa ylioppilasjuhlissa, tulin sanoneeksi mm. että Jumala tulee kutsumaan häntä lähtemään rajojen yli lähetystyöhön - en muista sanamuotoa, mutta ajatus oli tuollainen. Näin näyttää käyneen.
Anttiin liittyen: Hänen äitinsä tuli uskoon Haminassa, telttakokouksessa, jota olin johtamassa. Olin silloin työntekijänä Haminan Helluntaiseurakunnassa. Se oli 80-lukua. Antin äiti muisti aina asian, silloin kun tapasimme Saarijärvellä kokouksissa, hänen äitinsä ja isänsä vieraillessa Teijan kotona. Ystävällisiä, mukavia perhekuntia molemmilla puolilla. Tällaisiakin muistoja vanhenevan miehen mieleen nousee.
Eihän sitä voi muuta kuin iloita, kun näkee miten Jumala johdattelee omiaan elämässä eteenpäin - kyseessä on kutsumus, eli Jumalan kutsun seuraaminen. Mielenkiintoista on seurata - ja muistaa rukouksin - kuinka elon Herra Teijaa ja Anttia lapsineen johdattelee! Siunausta!
Palailtuamme kokouksesta kotiin, söimme ja joimme kahvia.
Valmistelin seuraavaa nuotioiltaa - joka alkaa hahmottumaan. Muistui mieleen, että selostaessani 25.8. torilla ollutta nuotioiltaa blogissa, olin unohtanut yhden tärkeän asian: En muistanut mainita, että "Noin" todistaessa, tulkkina toimi Orvokki Ahonen. Jos ei orvokkia olisi siellä ollut, niin hyvin vähän olisimme ymmärtäneet - minä en mitään. Nyt asia on korjattu myös kyseiselle päivälle.
Kävin 10 km rauhallisella lenkillä urheilukentällä. Pilvipoutaista - vähän tihkuttelikin. Venyttelinkin.
Lenkkini aikana oli mein - ei Mayn - keittiöön kävellyt sangollinen mustikoita - Denis oli jalkoina. Kiitos! M-L putsaili mustikat.
Kävin "Terheiltä" hakemassa asuntovaunun ohjekirjan.
Iltapalaa.
Ps. "Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!" (Ps. 8:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti