1.1.2024.
Piti olla tarkkana, että tuli vuosiluku oikein kirjoitetuksi - se kun vaihtui vuosi. Niin vain valuimme rajan yli, vanhasta uuteen. Sitä emme taida kukaan tietää, milloin on se viimeinen vuosiluku kohdallamme, jota opettelemme kirjoittamaan...Se on tämän uuden vuosiluvun kirjoittamisen kanssa vähän sama juttu kuin naisella, joka menee naimisiin ja haluaa ottaa miehensä sukunimen - voipi vahingossa kirjoittaa tyttönimen senkin jälkeen...
Vaikka jo eiliten toivottelinkin vuodet, niin tässäkin vielä sen voi tehdä: Jumalan Siunaamaa v. 2024 sinulle!
Kalenterikin vaihtui. Otin juuri vahingossa käteen sen viimevuotisen, katsoakseni paljonko oli pakkasta ylösnousussa. Tämän vuotinen kertoi ensimmäisen päivän kohdalla, että olin merkinnyt siihen 22.4 astetta miinusta. Selkeä taivas - kuten eilenkin. Aurinko paisteli.
Aamupalaa ja kahvia.
Laitoin tulen takkaan.
Rukousta. Luin Hebrealaiskirjettä.
Mukavaa oli aurinkoinen sääkin, mutta mukavalta tuntui, kun hämärä ja pimeä alkoivat hiipiä maisemaan. Niin mukavasti nuo joulun valot loistelivat...
Kirjoitin.
Ruokaa ja kahvia. Mukava oli syödä tänään mm. lipeäkalaa. Siitähän tulee ihan ainutlaatuinen tuoksu huusholliin...
Lueskelin kirjaa.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Ollessani em. puuhissa tulivat meille Terhi-Marja ja Denis - Emiliakin oli käynyt pihassa, mutta kääntynyt kotiin... Toivat meille kaloja. Kiitos!
Joimme kahvia/glögiä, "kastamisineen."
Kirjoittelua.
Seurasimme uutisia.
Siunausta!
Ps. "Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa" (Kol. 4:2).
Tästä ohjeesta kannattaa pitää kiinni - ja jos otteemme on "löystynyt", niin nyt vuoden alusta alkaen voimme ryhdistäytyä. Tämä kehoitus ei ole turhaan kirjoitettu Jumalan Sanaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti