30.1.2024.
RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 108.
(Edellinen kirjoitus tässä "sarjassa" 25.1. päivän kohdalla)
Paavali pelastuu juutalaisten salahankkeelta, jossa häneltä oli tarkoitus ottaa henki. Sotaväen päällikkö järjestää hänet toisiin maisemiin:
"Sitten hän kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille: Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä, ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra Feeliksin luo" (Apt. 23:23-24).
Iso oli sotilaitten ja hevosten joukko, jota tarvittiin kuljettamaan tätä, "tulenarkaa ja vaarallista" miestä - rakkauden ja totuuden sanoman; evankeliumin, julistajaa - Kesareaan maaherran eteen..
Sotaväen päällikkö laittoi heidän mukanaan kirjeen Feeliksille:
"Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin: Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherralle Festukselle. Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet tappaa; silloin minä tulin saapuville sotaväen kanssa ja pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen. Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostoonsa ja havaitsin, että häntä syytetään heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet. Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun luoksesi; olen myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi" (Apt. 23:25-30).
Niinhän ne asiat menivät. Näin Paavalin matka kohden Roomaa vahvistui. Sielläkin - niinkuin kaikkialla - hän on todistava Herrasta, niinkuin hän oli viestinsä Paavalille antanut. Lopulta kaikki vaikutti evankeliumin menestykseksi.
"Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin. Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä" (Apt. 23:31-33).
Näin oli Paavali saatu turvallisesti Kesareaan, maaherran eteen. Kesareassahan Paavali oli seurueensa kanssa ollut viikonpäivät evankelista Filippuksen kodissa, matkallaan Jerusalemiin, jossa hänet pidätettiin.
"Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli; ja saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta, hän sanoi: Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat. Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa" (Apt. 23:34-35).
Paavali ei kulkenut oman tahdon tietä. Hänen esimerkkinsä puhuu meillekin siitä, että kun haluamme kulkea sitä tietä, joka on Jumalan tahdon mukainen, voimme mekin joutua sellaisiin tilanteisiin, joista toiset voisivat sanoa, että emme ole oikealla tiellä. Paavalin kohdalla Jumala johdatti häntä tällä tavalla omissa suunnitelmissaan.
Uskon, että näissäkin vaiheissa Paavalilla oli paljon esirukoilijoita. Samoin Paavali eli koko ajan rukouselämää; varmasti myös esirukouselämää...
Jatkan - jHs.
________________________________
Koska rukoilevat ihmiset - Jumalan Sanan mukaisesti niin tekevät - ovat maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä, on siitä suoraan vedetty johtopäätös, että meidän tulisi rukoilla enemmän ja useampien.
(Jouko Kuusjärvi)
________________________________
Tiistai. 0.0 astetta ylösnousussa. Selkeä taivas.
Sydämelliset onnittelumme Ryhäsen Irjalle, nimipäivän johdosta!
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Ilmestyskirjaa.
Laittelin tulet takapihan laavuun. Tein lettutaikinan. Vein tarvittavia tarvikkeita laavulle - kun oli tulossa vieraita. M-L lähti kaupoille ja käymään Terhi-Marjalla.
13 maissa saapuivat Mäkisen Tapani ja Tauno, sekä Rantalan Jussi. Vietimme laavussa sellaista "veljestulistelua" - olemmehan kaikki Jeesukseen uskovia miehiä. Keittelin nokipannukahvit ja paistelin lettuja. Sitä mukaa kun niitä paistui, jakelin tulistelijoille. Mukavahan siinä oli istuskella, jutustella, kahvistella lettujen kera. Lopuksi yhteistä rukousta hieman. Kiitos "pojille" käynnistä.
Ruokaa ja kahvia.
Laitoin tulen takkaan.
Vähän kirjoitin.
Poljeskelin kuntopyörää n. 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa ja kahvia.
Illan mittaan uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "...ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän herramme Jeesuksen kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi" (Juud. 1:21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti