20240103

3.1.2024.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 104.

(Edellinen kirjoitus tässä "sarjassa" löytyy 18.12. kohdalta).

Paavali oli Jerusalemissa - ja toimi seurakunnan johtajien neuvojen mukaan:

"Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät Aasiasta tulleet juutalaiset hänet pyhäkössä, kiihoittivat kaiken kansan ja kävivät häneen käsiksi ja huusivat: Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan. Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimuksen kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali oli tuonut hänet pyhäkköön" (Apt. 21:27-29).

Paavali oli julistanut Sanaa Aasiassa. Sieltä tulleet juutalaiset hyökkäsivät voimallisesti häntä vastaan.

Em. juutalaisten syytökset eivät olleet totta. 

Syytös efesolaiseen Trofimukseen liittyen oli myös väärä.

"Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon, ja he ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos pyhäköstä, ja heti portit suljettiin" (Apt. 21:30).

Tilanne kehittyi niin, että "koko kaupunki" oli liikkeellä. Paavali otettiin kiinni. "Iso kala" oli saatu "pyydykseen" ja raahattiin temppelin ulkopuolelle. Vallalla oli lynkkausmieliala:

"Ja kun he tahtoivat hänet tappaa, sai sotaväenosaston päällikkö sanan, että koko Jerusalem on kuohuksissa. Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäämiehiä ja meni alas heidän luoksensa. Kun he näkivät päällikön ja sotilaat, lakkasivat he lyömästä Paavalia. Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni ja käski sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt" (Apt. 21:31-33).

Sotaväkeä tuli paikalle. he pelastivat Paavalin kansan raivolta; häntä oltiin par`aikaa lyömässä. Paavali sidottiin kaksilla kahleilla - kuin suuri rikollinen. Tässä toteutui - jatkui - se, mitä Pyhä Henki oli eri paikkakunnilla uskovien kautta hänelle puhunut; hänen matkustaessaan kohti Jerusalemia.

"Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Ja koska hän melun tähden ei voinut saada varmaa selkoa, käski hän viedä hänet kasarmiin. Ja kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä kansan väkivallan tähden; sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi: Vie pois hänet" (Apt. 21:34-36).

Kansa oli väkivaltainen - ja heitä oli paljon. Sotilaat suojelivat häntä. Näin alkoi Jumalan kutsuman miehen tie kääntyä pikkuhiljaa kohti Roomaa...

Jatkan - jHs.

________________________________

Keskiviikko. 26.1 astetta pakkasta myöhäisessä ylösnousussa. Selkeä taivas. Aurinko paistoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Kahvia.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Ensin kävimme syömässä Halpa-Hallin seisovasta - tai noutohan se. Vein Rintamapostit postiin; suuri osa Rukousrintamalaisista kun saa sen postin kautta. Joitakin vein postilaatikoihinkin. Kävimme myös kaupassa. Ostin ison säkin auringonkukan siemeniä lintuja, oravia ja jäniksiä varten. - ainakin sellaisia niitä käy "poskeensa pistelemässä." On käynyt muitakin.

Luin Hebrealaiskirjettä. Rukousta.

Kirjoitin.

Lueskelin hetken kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 27 pakkasta. 6 henkeä.

Iltapalaa ja pakuriteetä.

Seurailin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee" (Hebr. 13:4).


__________________________________

Psalmi 23 alkaa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu..."

Tämä on totta - silloin, kun Herra on minun paimeneni.

Näin vuoden alkumetreillä on hyvä kysyä itseltään:
Onko Herra minun paimeneni?

Näin ei välttämättä ole meidän Jeesuksen omien elämässäkään.

Uskallammeko esittää itsellemme kysymyksen:
Mitä minun elämästäni puuttuu?

Rohkenemmeko esittää sen yhdessä seurakuntana/seurakuntina:
Mitä meiltä puuttuu? Puuttuuko sellaista, mitä meillä pitäisi olla?

(Jouko Kuusjärvi)
____________________________________

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti