3.9.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Aholan Soilelle täältä meiltäpäin ! Tänään kyllä tavattiin, mutta eipä sitä silloin muistanut onnitella. Parempi myöhään, kuin milloinkaan. Jotkut net kääntävät tuonkin, että parempi myöhään, jos silloinkaan.

Kun nousimme uuteen päivään, oli lämmintä 12.2 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvit/hopeateet. Luin Psalmien kirjaa.

Hyvissä ajoin ennen 11 olimme helluntairukoushuoneen penkissä jo istua nopottamassa. Tilaisuuden johti Tarmo Moisio. Sven Loosen puhui lyhyesti ja esitteli perheensä. Vaimo Johanna sanoi myös jotakin. Sven on seurakuntamme uusi päätoiminen lapsityöntekijä. Hänet siunattiin tehtäväänsä tässä tilaisuudessa. Seurakunnan kuoro lauloi. Mika Turunen saarnasi. Vietimme ehtoollista. Loppulaulun olisi vielä voinut veisata - sanoi joku. 

M-L kävi kaupassa tilaisuudesta tullessamme. Sieltä menimme tien toiselle puolelle kebab-pizzeriaan syömään kebab-salaatit. Siellä oli muitakin seurakuntalaisia syömässä.

Palattuamme kotiin, tuli seuratuksi Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelua. 

Lauri ja Eija kävivät nuotioilta-asioissa. M-L oli lenkillä.

18 maissa lähdimme Timolle. He olivat laavullaan tulilla - Timo, Pia ja Milena. Mirokin tuli sinne. Paistelivat nakkeja ja keittelivät nokipannukahvia. Meilläkin "bölsareita" mukana. Mukava se vain on, kun on palituikka - tulipaikka - jossa voi silloin tulistella, kun siltä tuntuu. Milena kävi äidin kanssa laittamassa kanat siirrettävästä häkistä varsinaiseen häkkiinsä yötä viettämään. Mukavaa touhuilua sekin. Taitavat tiputkin jo Milenan hyvin tuntea.

Vaihdoin Timolla jo lenkkikamppeet päälle, kun lähdimme kotia kohti. 10 km ennen kotia jäin autosta pois ja juosta hissuttelin koko matkan kotiin. Oli mukava atmosfääri juosta: Taivas oli selkeä ja sieltä katseli pyöreänaamainen kuu. Taivas oli auringonlaskun puolelta myös monessa värissä pastellinsävyinen. Myöhemmin voimakkaan punerva. Lammet olivat ihan tyynet. Summasjärvikin näytti hämärissä hyvin kauniilta. Alaville paikoille oli noussut usva. Lämmintä oli kotiin tullessani 9.7 astetta.

Teetä ja mantelileipää iltapalaksi - sitä kun tuli "Timojen" tulilla otettua makkaraa ihan liiankin kanssa.

Ei siinä...

Siunausta!

Ps. "Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte" (Ps. 31:25).

2.9.

Lauantai on aina lauantai - siinä on oma tunnelmansa. Silloin kun minä olin kansakoulussa, niin koulua pidettiin lauantainakin. Se oli ihan luonnollinen asia. Silloin sai koulun pienestä kirjastosta - kirjakaapista - ottaa lainakirjoja. Lauantai-iltapäivä oli kotonakin erilaisen tuntuinen, vaikka töitä tehtiin niinkuin muinakin arkipäivinä. Tietenkin lauantai-ilta oli aivan omalaisensa savusaunoineen, muineen. On siinä lauantaissa nytkin jotakin erilaista. Tietenkin se on vapaapäivä, eivätkä lapset ole koulussa, ja suurin osa työssäkäyvistäkin on viikonlopun vietossa.

Myöhään kun menee nukkumaan, niin nukkuukin pitään - kuten tänäänkin. Lauantaihin sekin sopii hyvin. 12.4 astetta oli noustessamme lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme  yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Terhi-Marja ja Emilia käväisivät. Pikkuveli, Daniel, oli mennyt koulukaverin synttäreille. 

Haloin loput puut pihassa - ei niitä ollut kuin nimeksi - kunnes tulee uusia. Kasattuja rankoja on jonkin verran vielä metsässä. Kun nekin saa sieltä pois, niin pitää saada ne pinoon. M-L meni keräilemään vadelmia - vähän mustaherukoitakin sekaan.

Käväisin "Terheillä" - siellä kun tekevät remonttia. Sain samalla kahvitkin.

Kävin 8.3 km rauhallisella lenkillä Tarvaalan suunnassa. Tuuletonta. Summasjärvikin oli aivan tyyni. Taisi vähän aurinkokin paistaa.

Työntelin nurmikon etupihalta. M-L hommaili muita hommia ulkona.

Söimme. Kahviakin.

Seurasin Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelua.

Kävimme saunanlöylyissä - kuten varsinkin lauantaisin on tullut tavaksi.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!" (Ps. 27:1).

1.9.

Tänäkin aamuna Marja-Leena kävi viemässä lapset - Danielin ja Emilian - kouluun. Nousin myöhemmin, nukuttuani pitkään - M-L:kin vielä nukkui "koulukyytikeikan" jälkeen. Liekö vielä "lentävän leppäkertun" matkassa tehty reissu ramaissut "vanhuksia?" Noustessa lämmintä 16.3 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. 

Kirjoiin pienen "puffin" Ykköset-lehteen Karstulassa, Unikonsalmella, olevasta nuotioillasta. Laitoin siitä illasta julisteen/kutsun tämän jutun alkuun - eli unohda se muutama päivä sitten ollut juliste/kutsu. Päivämäärä ja kellonaika on muuttunut - se on su. 10.9. klo 17.

Luin Psalmien kirjaa. M-L luki kohdan tälle päivälle hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 kävin hakemassa Danielin koulusta meille. Emiliakin juoksi luokseni, odotellessani Danielia - hän meni koulun jälkeen suoraan kaverin synttäreille. Illalla sitten menee tyttökerhoon äidin kanssa.

Kirjoittelin jutun nuotioillasta myös Viispiikkinen -lehteen.

Kävimme M-L:n ja Danielin kanssa kylällä. Kävin otattamassa passikuvia - niitä kun tarvitsen viisumianomukseen, joka on tarkoitus käydä viemässä Helsinkiin tässä ensiviikon alussa. M-L kävi kierrätyskeskuksessa ostamassa lautasia - samanlaisia kun meillä on entuudestaan. Kauppa-asiat tuli myös hoidetuksi. Lopuksi menimme Halpa-Halliin syömään.

Kirjoittelin tänään myös Saarijärven kylien kutsu -infon - mennyttä ja tulevaa kylätyössä.

17:ksi menin Maakunnalliseen miesteniltaan Saarijärven kirkolle. Ensin oli tarjoilua kirkkopihassa: makkaroita - no, nehän taitavat olla niitä suomalaisen miehen vihanneksia - kahvia ja munkkeja. Näin tietenkin, kun sotilaskotisisaret olivat vihreä-valkoruutuisissa asuissaan, Tikkakoskelta, tarjoilua järjestämässä. Sotilaskoti autokin oli paikalla, josta sai kahvit ja munkit. Kahvi ja munkit - nehän kyllä maistuivat armeija-aikana sotkussa. Varsinkin kun sissikomppanialaisina olimme paljon jotoksella metsissä ja palattuamme pääsimme saunaan ja sen jälkeen sotkuun, sotilaskotiin. 

Tarjoilun jälkeen siirryimme kirkkoon sisälle. Kirkko täyttyi miehistä - useaan kertaan kehotettiin tiivistämään penkeissä. Illan aiheena oli: Itsenäinen mies? Sen juonsi rov. Olavi Vuori. Vuorineuvos Ilpo Kokkila piti ensimmäisen puheen. Toisen päätoimittaja - mm. Sana-lehden, Kotimaan ja Suomen Kuvalehden - Tapani Ruokanen. Kolmannen kenttäpiispa Pekka Särkiö. Puheet olivat enemmän tämänpuoleiseen, kuin tuonpuoleiseen liittyviä - olisin odottanut, että myös todellisesti olisivat koskeneet tuonpuoleisia, iankaikkisia, asioita. Luulisin, että monet muutkin odottivat. Musiikista vastasivat Saarijärven ja Pylkönmäen laulavat miehet - mieskuorot yhdessä ja erikseen - erityisesti isänmaallisia lauluja, Naisten johdolla. Laulava konstaapeli Jari Nuppola lauloi kitaransa säestyksellä yhden laulun. Kolehti kerättiin hengelliseen työhön veteraanien parissa. Yhteislauluina laulettiin: Synnyinmaan laulu - On maista kaikista sittenkin... - Tämä taivas, tämä maa, Sininen ja valkoinen, Kiitos Jumalamme - virsi 581 - Sun kätes, Herra, voimakkaan - virsi 577 - Jumala ompi linnamme - virsi 170. Tilaisuuden voimakkain hengellinen sanoma oli kolmessa viimeksi mainitussa virressä. Mutta, kun koko kirkon täyteinen "miessakki" lauloi, niin se oli kuulemisen arvoista. Olisi voinut äänittää. Yleisvaikutelmaksi itselleni jäi vaikutelma "hyvästä vähän uskonnillistyyppisestä" tilaisuudesta, joka kesti himpun yli 2 h.

Tilaisuuden jälkeen kävimme Rantalan Jussin kanssa - joka oli liikenteen ohjauksessa miestenillassa - monistamassa nuotioiltajulisteita/kutsuja.

Palattuani kotiin oli meillä leivonnan tuoksut - M-L oli paistanut mantelileipiä. Niitähän piti kahvin kanssa heti maistella. Olivat hyviä - samannäköisiä, kuin Timon tekemät. Eilitenhän se taisi olla, kun Timo leipomistaan mantelileivistä lähetti kuvia.

Lähettelin Saarijärven kylien kutsu -infoja, sekä nuotioiltajulisteita/kutsuja s-postina.

Siunausta!

Ps. "Lähellä on Herra niitä, joill on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli" (Ps. 34:19).

Muistaisitko rukouksin Kiehisen vuolijaa, että hän voisi olla enemmän Jumalan käytössä loppuelämänsä aikana! Kiitos!

31.8.

Sekin alkaa olla sitten nähty - tämä elokuu. Vähän yli 13 astetta lämmintä uuteen päivään nousun tienovilla. Marja-Leena oli käynyt jo viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Kostea sää. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa.

Menin 10:ksi urheilukentälle seurailemaan koulujenvälisiä yleisurheilukilpailuja. Emilia osallistui 60 m juoksuun. Daniel 60 m ja 600 m juoksuun, sekä kuulantyöntöön. Ennen 600 juoksua sattui Danielin polveen kipeästi, mutta juoksi silti. Tulimme kentältä yhdessä meille. M-L oli siivoillut asuntovaunua matkamme jäljiltä. 

Takkaankin pistettiin vähän tulta palamaan.

Söimme. Kahviakin.

Veimme asuntovaunun "Terhien" pihaan. Lapset samalla menivät kyydissämme kotiin. Satoi. Olimme hiukan aikaa siellä kun Terhi-marja tuli töistä kotiin.

Ei vieläkään onnistunut - vaikka jo siltä tuntui ja kaikki näyttivät sille "vihreää valoa" - nuotioillaksi sovittu ilta. Eilen jo "julisteentapaisenkin" tein sitä varten. Mutta, nämähän ovat tällaisia pieniä sovittavia asioita. Laitoin uutta ehdotusta ja kyselyä "eetteriin."

Kävin 6 km rauhallisella kävelylenkillä urheilukentällä. Vähän tihkutteli vettä. 18 jälkeen tulin kotiin.

Kohtapa sitten iltapalaa ja teetä. M-L neuloskeli.

Tein "uskonhengessä" uuden julisteen/kutsun nuotioiltaa varten - josko kaikilta tulisi myönteinen vastaus uuteen ehdotettuun aikaan.

Siunausta!

Ps. "Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi" (Ps. 25:4).

30.8.

Nousimme vasta 11.30 maissa "lentävässä leppäkertussamme". Uni oli yöllä sellaista kuin voi kuvitella P-paikalla tien vieressä - autoja meni ohi, rekkojakin. Mutta, ei valittamista - unta tuli vedellyksi tarpeeksi. Paikannimi, jossa olimme, on: Ilkkaharjun p-alue. Päivän valjettuahan se oli hieno paikka, sillä edessämme oli iso peltolakea latoineen ja viljoineen. 

Yöllä satoi jossain vaiheessa kovasti. Tuulikin oli puuskaista. Aamulla ei kumpiakaan - jonkin verran tuuli.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia kaikessa rauhassa puoliltapäivin. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä vaunun pöydän ääressä.

Taisipa olla jo yli 14 kun laitoimme "lentävän leppäkertun" auton perään ja suuntasimme kohti Seinäjokea. Daniel soitti ennen lähtöämme - oli polkemassa koulusta kotia kohti. Sanoi, että sataa ja ukkonenkin jyrisee.

Seinäjoella veimme vaunun Helluntaikirkon pihaan ennen 16 ja menimme heti ABC:lle syömään. Sieltä Lidliin katselemaan - kun oli vieressä. Eli, voisi sanoa, että sellaista "rahvastelua" - ei rehvastelua - vai lieneekö tuokin yläkanttiin sanottu, kun meistä on kyse. Jokatapauksessa hyvin sellaisissa tasoisissamme paikoissa kuljeskelemme.

Emmepä kovin pitkään ennättäneet vaunussamme vetelehtimäänkään, kun astelimme jo 19:ksi Sateet -iltaan vieressä olevaan Helluntaikirkkoon. Markku Tuppurainen johteli. Timo Närhi haastatteli yhtä uskoontullutta. Marko Selkomaa saarnasi. Nelihenkinen ryhmä johti ylistykseen ja lauluihin. Tapasimme siellä Frimanin Jarkon. Jonkin aikaa "raatailimme". Hyvä oli olla mukana hyvässä tilaisuudessa. Sen jälkeen joimme kahvit vielä kirkolla. Tapasimme Nuotion Petrin, jonka kanssa jutustelimme.

21 jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Matka - niinkuin koko reissu - meni hyvin. Kiitos siitä Jumalalle! Melko tarkkaan puoliltaöin olimme omassa - vuokra - -kodissamme. Vielä vähän iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat" (Ps. 24:1).

29.8. Noustessa harmaata. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa. Tein julisteen/kutsun seuraavaa nuotioiltaa varten ja lähettelin joillekin, joille piti. Nuotioilta on Unikonsalmessa, Unikonsalmentie 309, Karstulassa, ke. 6.9.klo 18. Ilta järjestetään Karstulan Helluntaiseurakunnan nimissä ja siitä vastaa Saarijärven Helluntaiseurakunnan järjestämissä kyläilloissa palveleva tiimi. Tervetuloa! Tarjolla nokpannukahvia, räiskäleitä, makkaroita, ohjelmaa. Laittelimme vähän tavaroita asuntovaunuun ja ennen 13 lähdimme kohti Laihiaa, Kyyjärven kautta. Satoi. Alajärven kohdilla kävimme syömässä kebab-salaatit. Laihialla olimme 17 maissa. Parkkeerasimme n. 150 m päähän helluntaiseurakunnasta. Joimme vaunussa - jolle olen antanut nimen lentävä leppäkerttu" termos/rinkelikahvit. , johtuen lentävistä leppäkertuista, jotka Lahtelan Irma on maalannuu vaunun oveen ja etuosaan. Vaunu kun on ollut aiemmin heillä. Kauniita "kerttuja". 19:ksi menimme helluntaiseurakuntaan Lauluja Messiaasta -tilaisuuteen. Siinä oli 8 hengen ylistysryhmä Israelilaisesta srk:sta. Osa ammattimuusikoita. Lauloivat hebreaksi. Tasokasta. Hengellistä. Mahtavaa ylistystä. Heikki Kangas puhui. Kannatti tulla. Tilaisuuden jälkeen laitoimme vaunun auton perään ja lähdimme sateiselle Tampereen tielle. Ennen Kurikkaa pysähdyimme P-paikalle klo 22 maissa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Sittempä aloimme odotella unia "lentävässä leppäkertussa" - ensimmäistä kertaa. Siunausta!

28.8.

Harmaata ulkona - sisällä(ni) kirkkaampaa. Johtuu siitä, että Jeesus, joka on maailman valkeus, on laittanut minuunkin "valot päälle". Jeesus sanoi myös meitä tarkoittaen: Te olette maailman valkeus. Olisimmepakin. Halu meillä ainakin tulisi olla siihen - minulla ainaskin on.

12.1 astetta nousun aikaan lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. Luin Psalmien kirjaa. Marja.Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Nuotioiltasuunnitelmat menivät ajankohdan suhteen uusiksi. Otin yhteyttä "tiimiläisiin" ja ehdottelin uutta ajankohtaa.

Sittenpä ei muuta kuin vaari taas vain rantteelle puiden kimppuun. Haloin isoimmat puut, jotka olivat valmiita pätkiä, pätkin vähän moottorisahalla ja sirkkelillä siihen sopivat. Pinosin puut samantien. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Varasin liput itselleni ja Veikolle Onnibussiin Helsingin reissua varten

Söimme - ja kahvit päälle.

Kävin kylällä - ensin kaupassa ja sitten 7.2 km lenkillä urheilukentällä. Venyttelinkin. Nyt tuli tehtyä ihan sellainen lenkki, että tuli kunnon hiki. Tosin nopein kilometri, puhtaalla tekniikalla käveltynä, oli vain 7 min. vauhtia. Siis ei nopea vaan sopivan hidas.

20 maissa kävin hakemassa yhteisen asuntovaunumme Deniksen pihasta meidän pihaan.

Kävin saunassa.

Illan mittaan lähetin mm. materiaalia Lehtomäen Tepolle. Hän kutsui minut pitämään seurakuntaansa Vierelläkulkijan peruskurssiopetusta syksyn aikana.

Ei siinä... mittää.

Siunausta!

Ps. "... Hullu sanoo sydämessään: Ei ole Jumalaa ..." (Ps. 14:1).

27.8.

Sunnuntai - on aina sunnuntai. Noustessamme siihen oli harmaata. Lämmintä 10.2 astetta.  Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa.

Menimme helluntairukoushuoneelle, jossa oli ensin rukoushetki.

Klo 11 alkoi kokous, jonka johti Vesa Rautasaari, joka myös lyhyesti puhui alkupuolella. Musiikissa palvelivat Inkeri ja Linda Riihinen, johtaen yhteislauluihin. Kokouksessa oli mukana mielenkiintoisia vierailijoita - tuttuja kuitenkin. Teija, os. Porrassalmi miehensä Antin ja lasten kanssa. He puhuivat Espanjan isosta haasteesta evankeliumin työtä ajatellen, sekä tiestään ja kutsustaan sinne tiettyyn paikkaan - nyt ovat siellä raamattukoulussa. Mielenkiintoinen tie ollut heillä - mutta myös heidän esityksensä oli mielenkiintoinen ja hyvin valmisteltu dioineen. Antti piti tilaisuuden saarnan. Hän on tullut 3 vuotiaana uskoon ja on nyt 36 v. - eli ollut jo pitkään uskossa Jeesukseen. Se kyllä kuului saarnassa, joka oli tuore ja kontekstiin - asiakokonaisuuteen - sidottu. Näin tuttu raamatunpaikka sai aivankuin uuden sisällön. Saarna oli "tuotu esille" miellyttävällä tavalla ja oli tasapainoinen, mutta suora. Se oli selkeä.

Teijalle seurakuntamme on hänen ensimmäinen kotiseurakuntansa. Olin silloin työntekijänä seurakunnassa, kun Teija pääsi ylioppilaaksi. Puhuessani hänen kodissaan olleissa ylioppilasjuhlissa, tulin sanoneeksi mm. että Jumala tulee kutsumaan häntä lähtemään rajojen yli lähetystyöhön - en muista sanamuotoa, mutta ajatus oli tuollainen. Näin näyttää käyneen.

Anttiin liittyen: Hänen äitinsä tuli uskoon Haminassa, telttakokouksessa, jota olin johtamassa. Olin silloin työntekijänä Haminan Helluntaiseurakunnassa. Se oli 80-lukua. Antin äiti muisti aina asian, silloin kun tapasimme Saarijärvellä kokouksissa, hänen äitinsä ja isänsä vieraillessa Teijan kotona. Ystävällisiä, mukavia perhekuntia molemmilla puolilla. Tällaisiakin muistoja vanhenevan miehen mieleen nousee.

Eihän sitä voi muuta kuin iloita, kun näkee miten Jumala johdattelee omiaan elämässä eteenpäin - kyseessä on kutsumus, eli Jumalan kutsun seuraaminen. Mielenkiintoista on seurata - ja muistaa rukouksin - kuinka elon Herra Teijaa ja Anttia lapsineen johdattelee! Siunausta!

Palailtuamme kokouksesta kotiin, söimme ja joimme kahvia.

Valmistelin seuraavaa nuotioiltaa - joka alkaa hahmottumaan. Muistui mieleen, että selostaessani 25.8. torilla ollutta nuotioiltaa blogissa, olin unohtanut yhden tärkeän asian: En muistanut mainita, että "Noin" todistaessa, tulkkina toimi Orvokki Ahonen. Jos ei orvokkia olisi siellä ollut, niin hyvin vähän olisimme ymmärtäneet - minä en mitään. Nyt asia on korjattu myös kyseiselle päivälle.

Kävin 10 km rauhallisella lenkillä urheilukentällä. Pilvipoutaista - vähän tihkuttelikin. Venyttelinkin. 

Lenkkini aikana oli mein - ei Mayn - keittiöön kävellyt sangollinen mustikoita - Denis oli jalkoina. Kiitos! M-L putsaili mustikat.

Kävin "Terheiltä" hakemassa asuntovaunun ohjekirjan.

Iltapalaa.

Ps. "Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!" (Ps. 8:2).

26.8.

Puhelinkin soi aamulla herätyksen merkiksi, mutta tuli vielä uinutuksi tunti sen jälkeen, ennenkuin selvisin jalkeille. Lauantai -merkkistä päivää mennään. Lämmintä 8.3 astetta. Oli satanut. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelin Konttimäen koululle, jossa oli klo 12 Konttihölkkä. Kolmen pituiset matkat ja lapsille oma hölkkä. Osallistuin n. 3 km matkalle. Kaikilla matkoilla naiset ja miehet kilpailivat omissa sarjoissaan - iän mukaan sarjoja ei ollut.  Tarkoituksenani ei ollut kilpailla - siksikin, etten osaa juosta oikein, kun olen niin paljon "vääntänyt" tuota kävelyä. Siksi se minunm juoksuni on sellaista kävelynomaista. Tarkoitus oli vain osallistua muiden mukana - ja samalla tehdä tämän päivän lenkki. Palkintojenjaossa huomasin voittaneeni oman matkani. Voittajat saivat pokaalin. Lisäksi kaikki osallistuneet saivat arvonnan kautta hakea palkintopöydältä jonkin palkinnon - otin löylymittarin. Mielestäni on tärkeää Jeesukseen uskovana olla mukana siellä missä ihmiset ovat - olemmehan koko ajan Jeesuksen todistajia. Ja yhteyksiä ihmisten kanssa syntyy. Aamulla, rukoillessamme M-L:n kanssa, rukoilimme, että Jumala johdattaisi ihmisten kohtaamisissa tänäänkin Konttihölkässäkin. Kolme sellaista kohtaamista Hän johdatti, joissa luonnollisella tavalla sain kohdata nämä ihmiset todistuksella Jeesuksesta ja keskustelulla elämän tärkeimmästä kysymyksestä. Se vain tapahtuu - ei tarvitse väkisin vääntää. Taisivatpa olla ne Konttihölkässä mukana oloni tärkeimmät asiat tänään - ne ihmisten kohtaamiset.

Oli mukava huomata, että Jeesukseen uskovia ihmisiä - ihan meidänkin seurakunnasta - oli palvelemassa letun- ja makkaranpaistossa ja tarjoilussa. Ainakin 4 henkeä. Juoksuun osallistui ainakin 6 kyläläistä, jotka kuuluvat seurakuntaamme. On hyvä, kun näin otetaan osaa oman kylän toimintaan. 

Juoksuni aikana ei satanut. Jälkeenpäin kyllä, mutta ei kovasti. Hieman tuuleskeli.

Palkintojenjaon jälkeen ajelin kotiin syömään ja juomaan kahvia. M-l oli paistelemassa lettuja, kun eilen illalla jäi lettutaikinaa nuotioillasta. Taisimpa mennä ruuan jälkeen uneen, kun sohvalla viruin.

Laitoin tulen takkaan.

18:ksi menimme "Terheille". Daniel oli soittanut minulle kun olin Konttimäessä. Soitin hänellepäin. Kyseessä oli kutsu heille saunaan. Niinpä menimme. Saunoin Deniksen kanssa. Saunan jälkeen syötiin makkaroita. Seurasimme klo 19 alkanutta Suomalaisen messun Suomen 100 v -juhlan kunniaksi tehtyä esitystä. Oli suurkirkon edustalla portailla. Kansa oli tasaisella. Laulajia sadasta kuorosta. Soittajia paljon. Juhlava esitys - jaainutlaatuinen. Juhlapuheen piti tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio - oli erinomainen puhe. Hän siteerasi puheensa loppuosassa myös Raamattua ja toi Jumalan/iäisyysnäkökulman esille. Toivottavasti sitä kommentoidaan mediassa.

Ennen 21 tulimme kotiin. Vielä piti ottaa iltapalaa.

Että - sellaista.

Joitakin askeleita seuraavan nuotioillan suhteen on tullut tänään otettua - saa sitten nähdä tuleeko juuri siitä jotakin.

Siunausta!

Ps. "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan" )2. Piet. 1:10-11).

25.8.

Aurinko paistoi noustessani. Lämmintä 15.6 astetta - auringossa, Muuten muuttunut "vilakammaksi" sää. Marja-Leena oli noussut jo aikaisemmin - vienyt Emilian ja Danielin kouluun ja käväissyt kylällä kaupassa. Se kun on nuotioilta tänään, niin tarvikkeita tarvitsee.

Aamupalaa ja kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä.

M-L valmisteli lettutaikinoita iltaa varten - Lehtomäet omalla tahollaan myös - ja kasaili monenlaista tavaraa kasseihin. 

12 hain Danielin koulusta meille. 13 Emilian. Se onkin taas lapsilla viikonloppuvapaa. M-l oli paistanut taikinasta kokeeksi muutamia lettuja, joista pääsimme osallisksi - ja kyllähän net kahvin kanssa maistuivat. M-L paistoi vielä valmiiksi lettuja erityisruokavaliolaisille.

Kävimme Danielin kanssa helluntairukoushuoneen varastosta nostelemassa kärryyn penkit, pöydän, kokoontaitettavia selkänojallisia tuoleja, sekä niinhin kuuluvat lasiset pöydät - 3 kpl. Ajelimme meille takaisin. 

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset meiltä.

Olipa kyllä Milena - 3 v - sanonut tänään hauskasti Terhi-tätsylleen päiväkodissa, jossa molemmat ovat "töissä": "Äiti tulee hakemaan tänään. Isi on vankilassa." Oikeasti hän tarkoitti, että isä on pankissa, mutta kuka niitä osaa niin kaikkea just´silleen muistaa.+

Koitti hetki, jolloin kaikki nuotioillassa tarvittavat jutut kannettiin autoon. 16.15 maissa lähdimme lipumaan "isolle kylälle", Saarijärven torille. Siellä on tänään ollut torikauden päättäjäiset kaupunginjohtajan puheineen. Viimeistä kojua purki kauppias pois mennessämme. Aloimme laittelemaan omia kamojamme torille - tuolit, pöydät, penkit, äänentoisto, paistokoju ja sen sisällä olevat tarvittavat "vermeet". Aurinko paistoi. Virtapistokkeiden avaaja tuli niinkuin oli sovittukin. Nuotioalusta, puut, jne. 

Klo 18 alkoi Tavallinen, vanhanaikainen NUOTIOILTA "ISOLLA KYLÄLLÄ", niinkuin iltaa oli ilmoiteltu. Juontelin illan. Raija Kalenius soitti alkuun harmonikalla kaksi kappaletta, jonka jälkeen Puhtaat purjeet - lauluryhmä lauloi hänen johdollaan ja harmonikan säestyksellä muutaman herätyshenkisen laulun. Kaarlo Hakasano todisti selkeästi elämänmuutoksestaan. Lauloimme yhteislaulun - ne yhteislaulut, joita illassa laulettiin, olivat Lauluja Jeesuksesta -vihkosesta. Marita Porrassalmi todisti uskoon tulostaan laulun jälkeen. Oli hyvä todistus. Puhtaat purjeet -ryhmä - jossa oli 6 naislaulajaa - lauloi muutaman laulun, jonka jälkeen Thaimaasta Saarijärvelle muuttanut - ja täällä uskoon tullut - "Noi", todisti uskoon tulostaan. Hänenkin todistustaan oli ilo kuunnella. Tulkkina toimi Orvokki Ahonen. Lauloimme yhteislaulun, jonka jälkeen Teemu Lehtomäki lauloi kitaransa säestyksellä pari kioskettavaa laulua laulua. Puhuin lopuksi yksinkertaisesti - sillälailla kuin persoonallisesti osaan - evankeliumia. On aina ilo julistaa evankeliumia ja kutsua ihmisiä Jeesuksen luokse - vaikka muuten tuntisikin heikkoutta. Sellaiset asiat ovat kuitenkin toisarvoisia - samoin kuin ihmisten ajatukset - sen rinnalla, että saa olla evankeliumin asialla. Johdin lopuksi ns. syntisen rukoukseen ja kehoitin sitä, joka haluaa tulla uskoon ja avata sydämensä Jeesukselle, rukoilemaan perässäni tuon rukouksen sydämestään ja sitä tarkoittaen. Kehoitin sitä, joka niin teki, kertomaan ratkaisustaan jollekin ihmiselle, lukemaan Raamattua, opettelemaan rukoilemaan ja tulemaan uskovien yhteyteen. Olla sellaisella asialla kaupungin ytimessä, on erittäin hieno asia. Voi käydä niinkin, että vaikka ihminen ei varsinaisesti tullut nuotiolle istuskelemaan ja kuuntelemaan, niin hänen korvansa saattoivat "napata", kuulla, jotakin kallisarvoista, joka saattoi jäädä ajatuksiin ja kenties sydämeen vaikuttamaan. Huomasin, että joitakin ihmisiä pysähtyi kuulostelemaan joksikin aikaa - ja kun emme tiedä evankeliumia julistaessamme, että tämäkö menestyy, vai tuo, niin jotakin saattoi jäädä itämään. Jossain vaiheessa - alkupuolella - kun laskin ihmiset yksitellen, jotka olivat torilla ja asettuneet kuuntelemaan, oli heitä n. 100. Ainakin minulle outoja kasvojakin oli runsaasti.

Minusta on mukava kirjoitella muistiin, keitä oli juuri siinä tilaisuudessa erilaisissa vastuissa. Niin teen nytkin - eikä kenenkään tarvitse ajatella, että sillä olisi minkäänlaista muita motiiveja, kuin hyviä. Minulle itselleni siitä on hyötyä "pitkässä juoksussa" evankeliumintyötä ajatellen. 

Lettupannun äärellä ison kasan lettuja paisteli Lehtomäen Matti - taikinaa meni kolme ja puoli ämpärillistä. Lettuja ihmisille tarjoilivat Lehtomäen Tuula ja Kuusjärven Marja-Leena. Kuzminin Denis grillaili "ison rovion" makkaroita - joita oli lahjoitettu Lehtomäiltä ja Denikseltä. - kaikki tarvikkeethan tulevat lahjoituksina iltoja käytännön tasolla järjestäviltä, ei esim. seurakunnalta. Nokipannukahveja keitteli Henri Parkkonen, joka myös sitä halukkaille tarjoili. Nuotioalustan paikalle toi Denis. Puut Humpin Lauri. Äänentoisto oli iso osa iltaa, sen järjesti ja hoiti Paanasen Juha-Pekka. Käytännön asiat - kuin kaikki muukin - oli illassa hyvin hoidettu. Kaikesta tarjoilusta oli halukkailla mahdollisuus antaa vapaaehtoinen maksu lippaaseen, joka oli tarjoilupöydällä. Näin on toimittu kaikissa nuotio- ja kyläilloissa. Lippaaseen kertyneitä varoja ei käytetä tarjoiluaineiden kustantamiseen, vaan ne tilitetään seurakuntaan ja niillä maksetaan lehti-ilmoituksia - jotka ovat mielestäni tärkeitä ja joita ei voi jättää pois. 

Sää oli hieman kolea - 10-11-12 astetta - mutta ei satanut. Yhdelle miehelle sain "ohjelman" loputtua, että et arvaa yhtä asiaa? Kun hän heristi korviaan, sanoin, että rukoilemme tuon vaimoni kanssa puolestasi päivittäin. Hän kysyi, että mitä me rukoilemme? Sanoin, sitä, että sinä tulisit uskoon. 

"Leiri" oli nopeasti purettu - ripeitä toimijoita. Kävimme M-L:n kanssa purkamassa tavarat kärrystä helluntairukoushuoneen varastoon.

Kiitos Jumalalle ja kiitos kaikille erilaisia vastuita kantaneille. Jatkakaamme evankeliumin työtä! Torilla jo juttelinkin yhden ihmisen kanssa, että josko vielä tänä syksynä järjestäisimme hänen kulmillaan nuotioillan. Muitakin puheita on ollut.

Palailtuamme kotiin piti vielä syödä iltapalaakin. M-L "setvi" nuotioiltatavaroita. 

Kaksi ihmistä oli antanut palautetta tänään M-L:lle, että miksei ole ollut bklogijuttua patriin päivään. Kun varmistin asian - sillä olinhan ne kirjoittanut - niin ne olivatkin vasta luonnoksina olemassa. Miten lienee vaarille käynyt niin, ettei ollutkaan tullut päivite(ll)tyksi. Nytpä net kuiten ovat siellä netkin.

Siunausta!

Ps. "Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika on kuolla" (Saarn. 3:1-2b).

              

24.8.

13 astetta lämmintä noustessani - siis myöhään. Marja-Leena kävi viepäsemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Noustuamme pilviseen, tuuleskelevaan, päivään, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen haloskelin ja pinosin loput sahaamani puut pihassa.

M-L kävi hakemassa Emilian koulusta. Danielin vähän myöhemmin.

Söimme.

Syönnin jälkeen menin hakemaan peräkärryn Deniksen pihasta. Samalla reissulla jakelin loput nuotioiltakutsut. Postilaatikolla sain jutella yhden ihmisen kanssa hengellisistä asioista. Ajelin sitten peräkärry perässäni Kalmariin "Laurin paikkaan." Siellä tein kuorman pätkityistä puista - päälle vähän pitkiäkin rankoja. Mukava sää työjellä ulkona. aurinkokin välillä paistoi. Ajelin isohkon kuormani kanssa kotiin. Kahvit juotuani purkailin kuorman pinoon. M-L keräsi mustiaviinimarjoja ja vattuja läheltä. Menihän minulla aikaa, ennenkuin puut olivat pinossa - hiukan ennen 22 tulin sisälle.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Mikään rietas puhe älköönsuustanne lähtekö. vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat" /Ef. 4:29).

23.8.

Marja-Leena kävi viemässä Danielin ja Emilian kouluun aamulla. Noustuamme oli lämmintä auringossa 17.4 astetta - 13.5 kun ei aurinko paistanut. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen menin pihalle, rantteelle, pinoamaan ja halkomaan eilen sahaamiani puita. Jossain vaiheessa vähän tihkutteli vettäkin. 

M-L kävi ensin hakemassa Danielin koulusta ja vähän myöhemmin Danielin. Lettuajkin hän oli paistanut. Kahvin kanssa ne maistuivat - vaikka eihän minun niitä pitäisi maistella, saati syödä enemmänkin. Söimme.

Kävin urheilukentällä 6 km "lievällä" lenkillä. Mukava pilvipoutainen sää. Venyttelin pariin otteeseen.

Kävin helluntairukoushuoneella Rantalan Jussin kanssa monistamassa nuotioiltakutsuja - joka on tämän viikon perjantaina Saarijärven torilla klo 18. Kiitos Jussille! Tulehan mukaan - ja pyydä kavereitakin! Vein ilmoituksia kauppojen ilmoitustauluille. 

Kävin hakemassa M-L:n klo 19:ksi helluntairukoushuoneella olevaan seurakunnallisen raamattukoulun iltaan/rukouskokoukseen. Inkeri Riihinen opetti aiheesta: Sairauden ja kuoleman kohdatessa. Vesa Rautasaari johteli iltaa. Annoin paikallaolleille mahdollisuuden ottaa jaettavakseen nuotioiltakutsuja, joita moni ottikin.

Palattuamme rukoushuoneelta söimme iltapalaa. Laitoin myös vähän tulta takkaan - sen hehkussapa tulikin sitten paistettua pari "pölsaria."

Siunausta!

Ps. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringoan laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa" (Ef. 4:26-27).

22.8.

Tänäkin aamuna Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Nousimme melko myöhään. Auringossa silloin 18.0 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. 

Laitoin ilmoituksen Sampoon perjantain - 25.8. klo 18 - nuotioillasta, joka on Saarijärven torilla.

Luin Johanneksen ilmestystä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Menin rantteelle sahailemaan sirkkelillä ja moottorisahalla eilen siihen tuomani rankakuorman.

M-L kävi hakemassa yhden mukavan tytön koulusta meille 13 aikaan - Emilian.

14 aikaan hakivat mummi ja Emilia yhden mukavan pojan koulusta meille - Danielin. Danielilla oli reppu niin painava, että kahdestaan piti kantaa se Emilian kanssa rappujen edustalle. Reppu oli täynnä kiviä. Sellaisia kiviä, joissa opettaja oli sanonut olevan kultaa. Oli niitä kyllä paljon, kun hän ne repusta siihen maahan purki. Sitten pesemään niitä räystästorvesta tulleella vedellä ja paloittelemaan vasaralla ja meisselillä.

Vähän ennätin halkoakin isompia puita ja laittaa pinon alkua, ennenkuin tulin syömään.

Syötyäni lähdin Kalmariin, "Laurin paikkaan", kasailemaan karsimiani rankoja.  Sainkin kaikki karsitut kasoihin.

Palattuani rankametsästä join kahvit ja vaihdoin heti vaatteet - lenkkivaatteet - ja menin urheilukentälle 7 km rauhalliselle lenkille. Mukava sää. Aurinkoistakin.

Lenkin jälkeen iltapalaa ja teetä.

Sellaista(kin)han se vuolijan elämä on tänään ollut. Miten sinulla on mennyt? Oletko ollut tyytyväinen päivääsi? Yhtä ihmistä sain pyytää tänään tulemaan torille nuotioiltaan. Mielenkiintoista nähdä tapaanko hänet siellä. Luulisin, että sinne kyllä kannattaa pyytää ihmisiä tulemaan. Muistaisitko iltaa rukouksin!

Siunausta!

Ps. "Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne" (1. Tess. 5:12-13).

21.8.

Marja-Leena käväisi viemässä Danielin ja Emilian kouluun aamulla. Noustuamme myöhemmin söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Aurinkoista. Lämmintä 17.0 astetta auringossa. Luin Johanneksen ilmestystä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tänään olen eri yhteyksissä valmistellut perjantain nuotioiltaa, joka on torilla klo 18.

13 kävin hakemassa Danielin koulusta meille.

Syödäkin piti/sai.

Kirjoittelin Saarijärven kylien kutsu 25/21.8.2017. -infon - edellisestä ja tulevasta nuotioillasta. Näin pysymme asiassa "kartalla" ja rukoilemassa työn puolesta - ja jäähän siinä kuvausta tällaisesta toiminnasta arkistoihinkin, jos niin halutaan. Tuskimpa muuten, kuin itselleni. Enää kun ei sillein tehdä esim. vuosikertomuksia seurakunnan toiminnasta työaloittain kuin ennen - taidetaan joitakin asioita tarkemmin.

M-L kävi hakemassa Emilian synttäreiltä, jonne meni koulun jälkeen. Daniel meni samalla kotiin. M-L vei Emilian kylälle "harrastukseen."

Kävin hakemassa - kun M-L tuli kotiin - Deniksen peräkärryn ja ajelin Kalmariin hakemaan rankakuorman "Laurin paikasta". Sää oli mukava. Siellä oli niin jyrkkä heinäinen mäki, että en päässyt peräkärryn kanssa ylös, vaikka neljä kertaa yritin. Lauri oli kuitenkin hallinsa luona hommissa ja kävi vetämässä maasturi/pikkukuormurillaan kärryn ylös. Kantelin rangat kuormaan - minulla kun on siellä karsittuja, mutta kasaamattomia rankoja. Pitäisi ne kasailla vanhan metsätraktoriuran varteen.

Ajelin kuorman kanssa kotiin ja purkailin sen pihaan. Palautin kärryn Deniksen pihaan. Ennen 21 tulin sisään.

Iltapalaa ja teetä.

Lähettelin Saarijärven kylien kutsu 25/21.8.2017. -kylätyöinfoa s-postilla. Joillekin sen annan paperiversiona. Samalla lähetin heille myös nuotioiltajulistetta perjantain nuotioillasta.

Siunausta!

Ps. "Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset" (Kol. 3:12-15).

20.8.

Se on taasen sunnuntai... 16.4 astetta noustessa myöhään - auringossa. Tuuleskeli. Söimme aamupalaa. Joimme kahvia/vettä.

Menimme hyvissä ajoin helluntairukoushuoneelle luullen siellä olevan rukoushetken ennen tilaisuutta. Ei ollut. En ole edes tarkastanut "kalenterista" pitikö ollakaan. 

11 alkoi tilaisuus, joka oli samalla kastejuhla. Lampisen Janne johti kokouksen. Minun "horisontistani" katsottuna hienosti. Janne myös sanoi lyhyesti Sanan, joka oli hänen sydämellään. Jumala antanut hänelle kyvyn sanoa lyhyesti "ydintä." Laulut olivat yhteislauluja. Rautasaaren Vesa johti kastetilanteen ja toimi kastajana - alkaa jo olla aikalailla kokemusta Vesalla siinä asiassa. Turusen Mika saarnasi - eiköhän se pian tule kuultavaksi Uskotv:stä Saarijärven helluntaiseurakunna kohdalta. Tilaisuuden lopussa siunattiin kolme uutta jäsentä seurakuntaan - kaksi heistä oli tänään kastettuja.

Yksi kastettavista oli henkilö, joka soitti minulle 28.6. Siinä puhelimessa hänen kanssaan saimme rukoilla syntisen rukouksen. Elämä oli tullut siihen pisteeseen. Tänään piti olla kasteella myöskin henkilön, joka 11.6. rukoili syntisen rukouksen Tarvaalan nuotioillassa. En tiedä, mikä este oli tullut, ettei ollut kasteella. Kokouksessa oli mukana myös henkilö, jonka sain kastaa 3.8. Summasjärvessä, Haikankärjessä. Tilaisuudessa oli mukana myös yksi muukin ihminen, joka yhdessä nuotioillassa rukoili syntisen rukouksen. Se aina innostaa, kun saa olla "yhtenä lenkkinä" siinä ketjussa, jonka kautta Jumala tekee työtään ihmisten elämässä. Jollakin tavalla se on viesti siitä, ettei työ - pitkäjänteinen, jatkuva työ - ole turhaa Herrassa. minulla ei ole mitään syytä/tarvetta kerskua millään, mutta on lupa iloita. Työ jatkuu.

Palailtuamme kokouksesta pääsimmekin heti syömään hyvää ruokaa. Jälkiruuaksi kahvia ja VHH-piirakkaa. 90 % heraproteiinia piimään sekoitettuna myös.

Kävin urheilukentällä hiljaisella 6 km kävelyllä, kun oli sellainen rakonen, että pystyin käymään. Kentällä oli itse Juha Isolehto valmentamassa nuoria korkeushyppääjiä - siitäpä ei paljon valmentaja parane. Tuuli hiukan, mutta lämpimästi. Aurinkoistakin oli.

M-L teki voileipäkakkuja valmiiksi synttäreille.

Se oli siinä 15.30 kun suuntasimme autonnokan kohti Höytiän kuusikoita, Uuraisilla. Siellä oli klo 16 Milenan, Timon ja Pian prinsessan - toisen sellaisen heidän tyttäristään - 3 v synttärit. Synttärisankari juoksi portaille kun tulimme pihaan. Siitä sitten luoksemme. Siinä onnittelimme ja annoimme lahjat. Hiukset olivat hienosti pikkuneidillä ja yllä kauniit vaatteet. Siitäpä sitten sisälle. Siellä olivat jo Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel - jotka olivat tulleet suoraan Jyväskylästä, jossa olivat käyneet käyttämässä Danielia jalkapallo-otteluissa - toisessa oli tullut voitto ja toisessa tappio, Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa, Anneli, Rasmus ja Oliver, sekä tietenkin Timo, Pia, Milka ja Miro - ja eräs vielä pienempi, jota ei vielä näy, mutta jonka olemassaolo on näkyvissä. Eli koko perhekuntamme oli kokoontunut Milenan synttäreitä juhlimaan. Lauloimme Milenalle onnittelulaulun Timo-isän kitarasäestyksellä. Parjoilut olivat maistuvat - ja pöytä oli koreana. Voileipäkakkuja oli kahdenlaisia, täytekakkuja samoin, ym. liian maistuvaa. Mukava oli mennä vaikkapa tilavalle terassille nauttimaan annoksiaan - jotka minulla ainakin olivat aivan liian isot. Illan mittaan Timo "pähäytti" saunankin kuumaksi - sauna on tien toisella puolella olevassa mökissä. Erinomainen sauna. Teron, Timon ja Milenan - josta on tullut kova saunassa kävijä - kanssa saunoimme. Milena lähti ennemmin pois kuin me muut - sillä kolmesti kävimme löylyissä. Timo sanoi, että joka kerta lyheni löylyissä olo aika. 20 maissa lähdimme kotia kohti.

Kotona piti vielä juoda teetä ja ottaa sen kanssa jotakin purtavaa.

Siunausta!

Ps. "Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä. Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä tiedä, mihin menee, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä" (1. Joh. 2:9-11).

19.8.

Aikainen nousu. 15.0 lämmintä. Harmaata. Kahvia ja vähän aamupalaa. Valmistautumista Mannin Eeron hautajaistilaisuuteen. Uskon, että Herra auttoi.

Marja-Leena lähti Terhi-Marjan kyydissä kohti Karstulaa 11.15 maissa. He menivät auttamaan muistotilaisuuden tarjoilujutuissa. Muistotilaisuus oli Karstulan Helluntaiseurakunnan rukoushuoneella.

Minä lähdin vähän myöhemmin samaan suuntaan, karstulan hautausmaalle, jonne Eero-veljemme haudattiin. Siunaustilaisuus alkoi klo 13. Arkku ja saattokulkue meni kappelilta avoimelle haudalle, jossa siunaus tapahtui. Koskettava hetki seisoa siinä avoimen haudan äärellä, jonne arkku on laskettu. Se kertoo selvääkin selvemmin "karua kieltään" siitä, että kuolema kuuluu ihmisen osaan - maanpäällinen elämä on eletty, se on loppunut. Aluksi lauloimme siinä haudan äärellä Eeron mielilaulun: "Siunattu varmuus, Jeesus on mun. Oi, mikä riemu on pelastetun..." Sen jälkeen oli minun vuoroni astua avatun haudan äärelle, saattoväen eteen. Surevien läheisten, sukulaisten ja ystävien edessä puhuin sen, minkä olin valmistellessani saanut - olinhan rukoillut asian puolesta päiviä. Lopuksi siunasin - siunasimme - Eeron maallisen majan odottamaan vanhurskasten ylösnousemusta - sitä hetkeä, jolloinka Jeesus tulee noutamaan omansa maasta. Silloin saamme - ja Eerokin saa - Jeesuksen kirkastetun ruumiin kaltaisen ruumiin, ylösnousemusruumiin. Raamattu opettaa ruumiin ylösnousemisesta. Siunauksen jälkeen lauloimme haudan äärellä toisen laulun, joka sekin oli Eeron mielilauluja: "Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu verraton..." Eero oli elämässään tehnyt suurimman ja parhaimman ratkaisun, kun kutsui Jeesuksen omaan elämäänsä ja sydämeensä jo vuosikymmeniä sitten. Siksi emme haudan äärellä olleet toivottomat, niinkuin ne, joilla ei toivoa ole. Jeesus kristus oli tuonut iankaikkisen elämän toivon evankeliumin kautta Eeron sydämeen. Ero ei ole lopullinen niiden kohdalla, jotka uskovat Jeesukseen - se on vain väiaikainen. Puheeni oli siunauspuhe - mutta se oli myös "evankelistan puhe."

Haudalta saattojoukko siirtyi Karstulan Helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle muistotilaisuuteen. Sinne saavuttuamme lauloimme toisen kerran: "Siunattu varmuus, Jeesus on mun...-laulun, jonka jälkeen siirryimme aterialle. M-L ja Terhi-marja olivat auttamassa tarjoilussa. Aterian jälkeen oli muistotilaisuus, joka alkoi yhteislaululla. Sen jälkeen minä puhuin. Veikko Rahkonen puhui. Lapset muistelivat isäänsä. oli musiikkiesityksiä, adressien luku ja mitähän olikaan. Eero oli toivonut, ettei kukkia ostettaisi haudalle, vaan halukkaat voisivat laittaa rahaa muistotilaisuudessa olevaan lippaaseen. Tuotto menisi Kosovon romaanilasten hyväksi. Näin toimittiin. Lapsista Erno johteli muistotilaisuutta. Lopuksi nautimme erinomaiset kahvit, monenlaisten hyvien kakkujen ja tarjoilujen kanssa. 

Päivässä oli surua - mikä on luonnollista - mutta se ei ollut surullinen. oli surua ja iloa, sillä paljon oli niitä asioita, jotka olivat ilonaiheita.

Taivaan Isän siunausta ja huolenpitoa Eeron perhekunnalle tuleviin päiviin! Jeesus on luvannut olla kanssamme joka päivä ja joka hetki, aina aikakauden loppuun asti! Olkoon Eeron poismeno vetämässä meitä kaikkia lähemmäs Jeesusta!

Eeron muistoa näillä muutamilla vaatimattomilla sanoilla haluan kunnioittaa.

Tulin Terhi-Marjan kyydissä Karstulasta kotiin. M-L jäi vielä sinne laittamaan paikkoja kuntoon. Satoi. Haudalla ei satanut, vaan oli aika lämmin pilvipouta.

Kotiin tultuani vaihdoin vaatteet ja lähdin n. 7.6 km hiljaiselle kävelylle tarvaalan suuntaan. otin taskuun muutaman Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen - kun sain sydämelleni vielä yksi niistä yhteen paikkaan. Pari muutakin sitten meni. Tuuleskeli, mutta lämpöisesti. Vähän tihkutti vettä hetkellisesti. Ollessani jo n. 700 m päässä kotoa, ajoivat "Terhit" meiltä päin. Kysyivät, olenko lähdössä matkailuvaunua katsomaan nyt. On ollut nimittäin muutamana päivänä puhetta tietystä asuntovaunusta. Nousin heidän autoonsa siitä ja tulimme meille. Lähdimmekin sitten heti matkaan - M-L ja minä meidän autolla ja "Terhit" omallaan. Ajelimme Peltokylälle, Veikolle ja Irmalle. Siellähän se vaunu oli. Katselimme porukalla sisältä ja ulkoa. Siisti. Hyvin pidetty. Mekin olemme vuosien mittaan puhuneet - ja viime aikoinakin - että voi kun olisi asuntovaunu, tai -auto. Lienemme rukoilleetkin asian puolesta. Tämän nyt kyseessä olevan vaunun kohdalla tuntui jotenkin sellainen "johdatuksen helppous" - asiat vain menivät eteenpäin. Tuli tällainen mahdollsuus, kun Veikko ja Irma eivät tarvinneet enää vaunua. Sovimme, että vaunu lähtee niiltä sijoiltaan heti meidän mukaamme - meidän, sillä ostimme sen yhdessä Terhi-Marjan perheen kanssa. Hinnasta sovittiin, kättä päälle ja vaunu Deniksen Volvon perään. Tuntui hyvältä asialta kaikin puolin - kaikki osapuolet olimme Jeesukseen uskovia.

21 jälkeen tulimme kotiin. M-L teki voileipäkakkua yhden pikku-prinsessan huomisille synttäreille. Täältä sitä ovat mummi ja vaarikin tulossa sinua juhlimaan, Milena! Minä tein kutsun/julisteen nuotioiltaa varten. Laitankin sen tämän jutun loppuun - niin, että otahan kutsu vastaan ja tule tulille!

Siunausta!

Ps. Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh. 11:25-26).

18.8.

Niinpä se tuli perjantai. Noustessani 22.4 astetta auringossa. Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen ilmestystä - se on mielenkiintoinen kirja. Isoja asioita vielä tulee tapahtumaan - todella isoja ja monenlaisia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L kävi aiemmin jo kylällä asioilla.

12 hain Danielin koulusta meille. 13 haki M-L Emilian.

Koetin huokailla ylöspäin ja pyydellä siunausta illan tilaisuuteen ja sanottavaa puhumiseen.

Söimme. M-L paistoi myös lettuja.

Terhi-Marja kväi töistä tullessaan tavoittelemassa lapsiaan. Menivät Emilian kanssa kylälle kauppa-asioille. Danielin ottivat sieltä tullessaan meiltä.

17 maissa lähdin ajelemaan Pylkönmäelle telttakokoukseen, jossa olin puhumassa. Tilaisuus alkoi klo 18. Harmillista oli se kun kokous oli ilmoitettu lehdessä ja seurakunnan netti-ilmoituksissa alkavaksi klo 19. Kymmenkunta ihmistä tuli vasta siihen aikaan kokoukseen. Puhuin lopuksi. Suhteellisen avointa puhua. Muutama tuli rukouspalveluun. Lopuksi oli kahvitarjoilu. Uskovien kokous.

Tilaisuuden jälkeen tulin kotiin.

Iltapalaa.

Tänään olen vain lepäillyt - fyysisesti. Oli sunnuntaina se 10 km kävelykilpailu ja sen jälkeen monena päivänä tuota melko rankkaa visaisten puiden halkomista, niin lepokin tekee hyvää.

Tänään tulleessa Enontekiön sanomat -lehden (17.8.2017, Nro 32, s. 4.) viikon sanassa, oli huomionarvoista tekstiä Susanna Siepiltä, lastenohjaajalta, Muonion seurakunnasta:

"...Olemme kuitenkin hyvin erilaisia ja meillä on erilaisia taipumuksia. Toiset ovat jo hyvin nuoresta asti olleet ahkeria ja aikaansaavia, pysähtyminen voi olla jopa vaikeaa. Ei vain osaa olla tekemättä mitään, niin että on työnarkomaani. Yleensä sen huomaa läheiset, ei itse. Jotkut meistä taas voivat vältellä töitä hyvin taitavasti, yrittäen päästä mahdollisimman helpolla kaikesta. Tässä nyt ne äärilaidat - kuitenkin moni osaa tasapainottaa työn ja levon määrän elämässään.

Raamattukin puhuu ahkeruudesta. Se on hyve. Kuitenkaan Jumala ei ole tarkoittanut, etteikö meidän tulisi myös levätä. Lepo ei ole laiskuutta. Silloin, kun tunnistamme väsymyksen kehossamme ja mielessämme, on se jo merkki, että pysähtyäkin pitää. Kuinka usein ihminen pysähtyy vasta kun on pakko, loppuunpalamisen tai sairastumisen kohdatessa. Jossakin kulkee raja, mutta kuinka vaikeaa sen tunnistaminen onkaan. Täytämme arkemme ja jopa vapaa-aikamme asioilla, joista teemme itsellemme loputtoman vaatimuslistan. Huokailemme, kun pitää jaksaa, ei ehdi sitä eikä tätä...

...Kesäloman jälkeen on hyvä miettiä suuntaa. Mikä on tärkeintä elämässäni? Voisinko tulla toimeen vähemmällä työllä vai pitäisikä hankkia lisää työtä, että toimeentulo olisi taattu. Mutta mikä on tarpeeksi? Voisiko jostain säästää? Keräänkö aarteita maan päälle, tekemällä töitä niin, etten ehdi pysähtyä nauttimaan läheisteni seurasta, harrastamaan ja toteuttamaan unelmiani?

Tiedätkö, että voit olla rikas, ilman että omistat mitään? Jumalalla on meille varattuna sellainen perintö, joka säilyy kuolemamme jälkeen. Se on ikuisuus Hänen kanssaan. Taivaallinen perintö. Ottaessamme vastaan Poikansa Jeesuksen saamme myös Hänen lapsenaan mittaamattoman rikkauden, joka alkaa jo täällä. Uskon, joka tuo rauhan ja levon sydämeen kiireen keskellä. Ilon, joka näkyy ja pysyy."

Sydämelliset onnittelunmme täältä meiltäpäin myös Huttusen Tapiolle, joka palkitaan Enontekiön kunnan 140 v -juhlassa - 26.8. - Enontekijät -palkinnolla, neljän muun kanssa. Palkinto jaetaan nyt ensimmäisen kerran. "Enontekijä on myönteisessä hengessä edistänyt Enontekiön vetovoimaisuutta ja tehnyt Enontekiötä tunnetuksi ja näkyväksi myös kunnan ulkopuolella." Näin kertoo Enontekiön Sanomat nro 32. 

Siunausta!

Ps. "Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä ylhäällä on, jossa kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä" (Kol. 3:1-2).