31.10.2024.

 Jatkan lainailua kirjoituksesta, joka puhuu rakkaudesta. Pohjana 1. Kor. 13. Se on ainakin itselle hyvin puhuttelevaa ydintekstiä - kenties juuri siksi, että kokee siinä suurta vajavuutta. Ja kyse on ihan realismista, ei esim. heikosta itsetunnosta.

"...Rakkaus ei pöyhkeile. Pöyhkeily on ylpeyden hedelmä.

Kun sinä löydät jonkun, joka on nöyrä ja ylpeä siitä, et milloinkaan löydä rakkautta. Et myöskään rakkauden hedelmiä.

Ja sitten jotakin hyvin tärkeää:

- Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Voi miten minä haluaisin sitä painottaa kaikille, jotka puhuvat rakkaudesta. Joilla on tuhansia sanoja ilmaistakseen rakkautta. Jotka mitä erilaisemmin tavoin yrittävät osoittaa maailmalle, että he rakastavat.

Sinulle ja minulle tekisi hyvää tutkia enemmän mitä Raamattu puhuu meille rakkaudesta ja sen olemuksesta.

Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Se tarkoittaa sitä, että rakkaus on aina kohtelias. Rakkaus on huomaavainen. Rakkaus ei milloinkaan ole väkivaltainen.

Viha saa aikaan väkivaltaisuutta. Siellä missä on vihaa, on myöskin väkivaltaa.

Rakkaus on huomaavainen. Se ei milloinkaan ole karkea. Rakkaus ei milloinkaan ole raaka. Rakkaus ei kulje ympäriinsä sanoen rumia asioita.

Rakkaudesta puhutaan meidän päivinämme.

Aivan kuin lapset tappelevat keskenään ja toinen sanoo saatuaan iskun toiselta:

- Sinä löit minua! Minä kyllä lyön sinua takaisin!

Samalla tavoin me puhumme rakkaudesta ja ajattelemme sydämessämme: Sinä löit minua ja minä varmasti kyllä lyön sinua takaisin. Ja mitä meillä on seurauksena tämän jälkeen? Ei muuta kuin vihaa. ...

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 88, 89, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

_______________________________

Kun tunturille nousen - 

olkoon se Saana, Halti, tai Iso-Malla,

saan vaivani palkaksi kokea sen,

mitä alhaalla haaveilin tuolla.

Voin rauhassa katsetta kierrättää,

ja katsella joka ilmansuunnalle taivaan rantaa.

Siellä katseeni kauan hitaasti viivähtää.

Kiitollisin sydämin annan sen kauas kantaa.

Nuo kauniit silhuetit,

jotka silmieni edessä kaukana siintää,

ovat kuin suurella siveltimellä vedetyt.

Sydämeni kaikesta kokemastaan Luojaansa kiittää.

Tuolla se kaukana oottaa, 

kulkijan kaukainen kaunis määränpää.

On tarkoitukseni sinne perille jatkaa.

En enää lopussa matkaa kesken halua jättää.

En hyppäämällä perille pääse,

vaikka nyt niin korkealla olenkin.

Vaan askellettava on kokonaan matka se.

Kauttakurujen, virtojen, vaarojen, soidenkin.

Leiripaikkoja matkalla riittää.

Voin niissä levätä ja sitten kulkuain jatkaa.

Raikkaiden lähteiden äärellä Häntä saan kiittää,

jolla tiedossa on kuinka kauan jäljellä on matkaa...

(Jouko Kuusjärvi).

_____________________________

Torstai. 0.5 astetta pakkasella ylösnousussa. Selkeähkö taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

10:ksi menin puhumaan Majakalle; julistamaan evankeliumia.

Käväisin kotona. M-L leipoi.

12:ksi menin Serviisiin puhumaan. Ensin oli kilpailua vanhusten kanssa. He vuorotellen haastoivat minua - sain lohdutuspalkinnon. Sen jälkeen julistin evankeliumia. Oli avointa.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin "vaaralla" - Paavonrinteellä sauvakävelylenkillä. 1 kerran ylös ja alas. 3 astetta lämmintä.

Laitoin tulen takkaan.

M-L neuloi.

Luin vähän kirjaa.

Kirjoitin hieman.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta" (Ps. 98:4).

30.10.2024.

Jatkan jatkolainailua. Pohjana 1. Kor. 13: 

"...Olemme puhuneet rakkaudesta. Jos kysyisimme tuhannelta eri ihmiseltä heidän käsitystään rakkaudesta, saisimme varmasti tuhat erilaista määritelmää. Mutta Raamatussa meillä on todellinen vastaus.

Jumalan sana antaa meille todellisen vastauksen. Todellisen määritelmän. Se kertoo meille, mitä rakkaus todella tarkoittaa, mitä se on.

Olen sitä mieltä, että 1 Korinttolaiskirjeen 13. luku on eräs kaikkein merkittävimmistä asioista, joita koskaan on kirjoitettu ihmisen toimesta. Ja palatkaamme nyt takaisin tuohon mainittuun lukuun.

Olemme käsitelleet sitä, mitä rakkaus todella on. Mitä se saa aikaan ihmisen elämässä. Mikä on rakkauden todellinen ilmentyminen.

Rakkaus on jotakin, mitä sinä teet. Sinä et voi rakastaa ilman, että osoitat sen teoillasi. Rakkaus ilmenee elämässäsi Hengen hedelminä. Se heijastaa sisäistä rakkautta. Rakkautta, joka on yhteyttä Jumalaan.

Läheisesi tuntevat sen. Työtoverisi tuntevat sen. Kadun mies tuntee sen. Jokainen, jonka kanssa joudut tekemisiin, tuntee sen.

Muistathan? Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei etsi omaansa. Siinä on rakkauden avain. Jos sinä todella rakastat, et sinä puhu siitä koko aikaa. Sinä vain osoitat sen elämälläsi. Teoillasi. Rakkaus joka puhuu rakastamisesta ei ole rakkautta.

Jos joku lakkaamatta puhuu rakkaudesta, se herättää ainakin minussa epäilyksiä.

- Rakkaus ei kerskaa, ei pöyhkeile.

Rakkaus ei milloinkaan ole ahne. Rakkaus antaa lakkaamatta. Ja se tekee näin, koska rakkaus on ehtymätön. Sitä ei voida antaa tyhjiin. Ja mitä enemmän sinä rakastat, sitä enemmän saat sitä itse kokea. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 88, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

_______________________________

Jumala katsoo -

Jumala näkee.

Jumala odottaa -

Jumala kutsuu.

Jumala on Luoja -

ihminen luotu.

Jumalan Sana -

Jumalan ilmoitus ihmiselle.

Jumala ei muutu -

Sana on voimassa aina.

- ota todesta Jumalan Sana!

- Jumala toimii Sanansa mukaan;

armahtaa ja tuomitsee.

- tutustu Jumalan iäti kestävään Sanaan ja toimi sen mukaan!

(Jouko Kuusjärvi).

_______________________________________

Keskiviikko. 5.5 astetta lämmintä ylösnousussa. Kova puuskittainen tuuli - kuten koko päivän. Vaaleita pilviä. Aurinko.

Aamupalaa j a kahvia.

Rukousta. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä.

"Entrasin" vähän takapihan laavua.

Kahvia. M-L leipoi - niinpä oli hyvää kastettavaa kahvin kera.

14.30 jälkeen menimme M-L:n kanssa "hakasemaan" Danielin kyytiin ja ajelimme Äänenkosken katsastusasemalle. Danielilla oli siellä autokortin saamiseen liittyvä ns. kirjallinen koe. Sen jälkeen menimme kolmisin Äänekoskella syömään kebabit.

Ajelimme kotiin.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin hieman.

Iltapalaa.

Luin hetken kirjaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti" (Ps. 113:2).

29.10.2024.

Ydinasioissa liikutaan. Niin on sanottava. Pohjana 1. Kor. 13:

"...Mitä Jumalan sana opettaa sinulle rakkaudesta?

Jumalan sana on jotakin käytännöllistä. Kristittynä eläminen ei ole teoriaa. Se on jokapäiväistä käytännöllistä elämää. Se on kuin hyvä leipä, jota syödessä lapset varttuvat. Se maistuu hyvälle.

Ellet sinä nauti Jumalan sanan lukemisesta. Ellet sinä kasva sen tuntemisessa, sinussa on jotakin vialla. Ei kristittynä elämisessä.

Oletko seurannut, kun jotkut pienet lapset menevät uimaan? Pienellä varpaallaan he koskettavat vettä ja huutavat: Äiti, äiti, se on kylmää! Sitten he kiireesti palaavat takaisin ja yrittävät uudestaan jonkin ajan kuluttua. Kenties tällä kertaa koskettaen vettä kahdella varpaalla. Tai työntäen koko jalan veteen.

Se on kylmää! Äiti, se on liian kylmää!

Ja sitten on niitä pikkuisia, jotka kipuavat korkealle hyppytorneihin ja ennenkuin ennätät tehdä mitään, he jo hyppäävät veteen ja innoissaan polskuttelevat pinnalle huutaen muille lapsille:

- Tulkaa pian! Tämä on hienoa! Ei vesi ole kylmää!

Ja kaikesta näkee, kuinka tuo pikkuinen rakastaa vettä.

Jos sinä et pidä kristittynä olemisesta. Ellet sinä rakasta Herraa, etkä halua lukea Hänen sanaansa, olet kenties vain maistanut tästä kaikesta sen verran, että olosi on tullut surkeaksi. Ehkä et vielä milloinkaan ole kokonaan kastunut. Kenties olet vain varpaallasi koettanut elämää, jonka alkulähteet ovat Herrassa.

Kenties et vielä tunne Hengen ihmeellisiä salaisuuksia. Ja kuitenkin se on ihaninta elämää, mitä ajatella saattaa. Kunhan vain annat kaiken, mitä voit Hänelle antaa. Niin yksinkertaista se on.

Ja kristittynä eläminen on kaiken arvoista. Se on sen arvoista, että annat kaikkesi. Annat itsesi kokonaan. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 87, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

__________________________

Olet Jumalan iankaikkisen taivaallisen rakkauden kohde.

Anna tämän rakkauden tulla sydämeesi.

Näin sinusta tulee Kaikkivaltiaan, Pyhän, Jumalan rakas lapsi.

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Tiistai. 2.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Sininen taivas. Aurinko.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä.

Kahvia.

Työntelin ruohonleikkuria ja murskailin entistä hienommaksi puun lehtiä.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin "vuorella." Eli sauvakävelylenkillä Paavonrinteellä; kerran huipulla ja alas.

Laitoin tulen takkaan.

Luin vähän kirjaa.

18.45:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Mukana Send-ryhmä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Iltapalaa.

Hiukan kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat" (Ps. 133:1).

28.10.2024.

Jatkan lainausta aiheesta, joka perustuu 1. Kor. 13. lukuun - ja sehän vie meidät kasvotusten rakkauden kanssa...:

"...- Rakkaus ei etsi omaansa. Rakkaus joka puhuu rakkaudesta ei ole rakkautta. Ja niin on myös meidän suhteessamme Herraamme.

Ei sinun tarvitse kulkea ympäriinsä ja kertoa lakkaamatta kuinka paljon sinä rakastat Herraa. Tekosi puhuvat siitä selvemmin. Rakkaus on sinun tekosi. Rakkaus on sinun jokapäiväinen elämäsi.

Rakkaus antaa alttiiksi, uhraa. Ja kuitenkaan rakkaus ei ole uhraamista. Raamattu ei puhu meille siitä, että rakkaus olisi uhraamista. Jos sinä rakastat Herraa, ei sanavarastoosi kuulu uhraaminen. Antamisesi ei milloinkaan ole uhraamista. Ei milloinkaan.

Rakkaus on sitä, että sinä annat parhaimpasi Hänelle. Sinä teet kaiken sen, mikä vallassasi on ja niin hyvin kuin osaat. Rakkaus on sitä, että sinä sanot toivovasi enemmän voimia siksi, että voisit palvella Häntä vielä paremmin kuin aikaisemmin. Siinä on rakkaus.

Rakkaus ei ole sitä, että puhut rakkaudesta. Rakkaus on tekoja. Ja muista, rakkaus ei etsi omaansa. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 86, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

_______________________________

Jeesus on valmistanut ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan pelastuksen jokaiselle ihmiselle. Se astuu voimaan silloin, kun otamme sen vastaan omaan elämäämme"

(Jouko Kuusjärvi).

____________________________

Maanantai. 6.0 astetta lämmintä klo 5.25. Yöllä satoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Menin 6:ksi Runebergin puiston lavalle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Vielä torkkumista.

Kahvia.

Laitoin ilmoitukset lehteen UUDEN ELÄMÄN ILLASTA , joka on Mahlulla, Annantuvalla, pe. 8.10. klo 18, sekä SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisestä rukousillasta, joka on ke. 13.11. klo 19 helluntaiseurakunnassa.

Valmisteluja Uuden elämän iltoihin.

Varasin Konttimäen koulun UUDEN ELÄMÄN ILTAA varten, pe. 13.12. klo 18.

Kävin sovittuun aikaan "kotikäynnillä", mutta siellä ei oltukaan kotona.

Ruokaa ja kahvia.

Puhdistin rännit koivunlehdistä.

Korjasin laavua takapihalla. Lumi talvella vioitti sitä. Poltin laavun tulipaikalla risuja.

Laitoin tulen takkaan.

Luin vähän kirjaa. M-L neuloi.

Kirjoitin hieman.

Luin.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu" (Sananl. 26:26).

27.10.2024.

Lainaus - jossa on pohjana 1. Kor. 13, jatkuu:

"...- Rakkaus ei etsi omaansa.

Rakkaus ei ole sanoja. Jos sinun miehesi rakastaa sinua, yrittää hän kaikkensa tehdäkseen kodistanne onnellisen. Ei se merkitse rikkautta, ylellisyyttä, hienoja ruokia. Mutta hän tekee kaikkensa antaakseen parastaan perheelleen. Hän tekee työtä. Hän uhraa.

Rakkaus on jotakin, jota sinä teet. Eikä se ole sitä, että jatkuvasti sanot tekeväsi jotakin siksi, että rakastat. Minä uhraudun tai teen jotakin, koska rakastan sinua. Annan sinulle kaiken tämän, koska rakastan sinua.

Sydämessäsi sinä tiedät, että miehesi tekee kaiken hyvän siksi, että hän rakastaa sinua. Ei se ole sanojen lausumista vaan tekoja.

Kun ajattelen äitini palaneita piparkakkuja ja isää sanomassa:

- Emma, nämä ovat parhaita pikkuleipiä maailmassa! niin tahtoisin kertoa sinulle jotakin: Naapurin koirakaan ei olisi niitä piparkakkuja syönyt. Miksi sitten isä sanoi niin? Isä rakasti äitiä. Äiti ei ollut mikään erikoinen kokki. Hän ei erikoisemmin viihtynyt keittiössä. Ja kuitenkin isä sanoi syövänsä äidin ruokia mieluummin kuin tätini erinomaisesti valmistettuja ruokia tai parastakaan ruokaa hienossa ravintolassa.

Hän sanoi niin vain siksi, että hän rakasti äitiä.

Rakkaudessa on jotakin ihmeellistä. Siitä puhutaan lakkaamatta. Ja kuitenkin on mentävä Jumalan sanaan, jotta todella voisi tarkastella, mitä rakkaus on, mistä se koostuu. ..." 

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 85, 86, Kuva ja Sana 1976).

_______________________________

Sunnuntai. 6.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä.

Ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Mennessä vein seuraavan SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen Rukous- ja Paastopäivän kutsun kahteen seurakuntaan. Se on ke 13.11. Saman päivän iltana on yhteinen rukousilta helluntaiseurakunnassa, Matinkuja 1. Haimme myös Salmen mukaan kokoukseen.

Klo 11 oli Sunnuntaijuhla.

Kaupan kautta tulimme kotiin.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin Paavonrinteellä sauvakävelylenkillä. 2 kertaa huipulla ja alas. Sumuinen sää. Lopussa jo sateli.

Laitoin tulen takkaan.

Luin kirjaa. M-L neuloi.

Iltapalaa.

Kirjoitin hieman.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (Sananl. 28:13).

26.10.2024.

Lainaus jatkuu - ja aihehan on hyvin tärkeä. Pohjana 1. Kor. 13:

"...Tiedätkö sinä, ketä minä eniten arvostelen meidän päivinämme. En suinkaan niitä, jotka eivät ole löytäneet Jeesusta elämäänsä, en hippiä, en syvälle vajonnutta kadun kulkijaa, vaan - hyvin usein sellaista ihmistä joka kuuluu papistoon.

Tiedätkö sinä, ketkä ymmärtävät minua kaikkein vähimmin? Ei hipit. Ei kääntymättömät. Vaan ne, jotka ammatikseen harjoittavat uskontoa.

Rakkaus ei kadehdi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sinun tule kadehtia itsellesi mitään, mitä joku toinen saattaa omistaa.

Jospa me vain malttaisimme palata takaisin Jumalan sanaan. Siihen sisältyy kaikki. Jumalan sanassa on vastaus kaikkeen.

Uskonkin, että suurin puute ajassamme on tietämättömyys Jumalan sanasta. Jos me vain palaisimme takaisin Raamatun sanomaan, oppisimme tuntemaan sen opetukset ja sen säätämät lait sen sijaan että elämme niitä vastaan, niin välttyisimme ristiriidoilta ja sotkuilta, jotka nyt täyttävät elämämme.

Me todellakin elämme vastoin Raamatun opetuksia. Me elämme vastoin Jumalan lakeja ja säännöksiä.

- Rakkaus ei etsi omaansa. Kaikki kätkeytyy tuohon ihmeelliseen sanaan "omaansa". Rakkaus joka puhuu rakastamisesta, ei ole rakkautta.

Olen jo kauan sitten oppinut, että ne jotka puhuvat rakkaudesta, harvoin todella rakastavat. Tärkeämpää on osoittaa teoilla, että rakastaa kuin sanoa tyhjiä sanoja. Rakkauden osoittaminen merkitsee luottamuksen osoittamista, uskollisuuden osoittamista. Se merkitsee sitä, että silloin kun rakkautta tarvitaan, se on käytettävissä. Ihmisen välityksellä, joka todella rakastaa.

Omassa elämässäni olen saanut huomata, että on niitä, jotka eivät milloinkaan ole sanoneet rakastavansa minua ja kuitenkin - kun olen heitä tarvinnut, siinä he ovat paikalla. Kaikessa mukana, hyvässä ja pahassa. Minä voin lähestyä heitä milloin vain. Yöllä tai päivällä. Ja siinä he ovat. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 84, 85, Kuva ja Sana).

_________________________________

Lauantai. 7.7 astetta lämmintä myöhäisessä ylösnousussa. Aurinko. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Haravoin ja kottikärräilin lehtiä. M-L myös haravoi ja puhallutti niitä puhaltimella. Karsin ja vein myös vähän risuja tuolta laavun luota "penkkaan." Sirkkelöin myös hieman puita. Aurinko paistoi. Lehtikasasta löytyi kuollut pyy.

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin Paavonrinteessä sauvakävelylenkillä 1 kerran huipulle ja alas. Kaunista. Aurinko paistoi matalalta kaukaisiin puihin. Lampi oli enemmän kuin ns. peilityven.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Kirjoitin vähän.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Saimme tänään kuvan, jossa Milena leipoi kakkua Minjalle ja itselleen. Myös kuva sen syöntivaiheesta.

Siunausta!

Ps. "Sillä herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu" (Ps.1:6).

25.10.2024.

Jatkan lainailua. Pohjana 1. Kor. 13. Eli: Siitä puhe, mistä puute::

"...Mutta Jumalan sana jatkaa:

- Rakkaus ei kadehdi. Se tarkoittaa, ettemme me kadehdi jotakin, jonka kanssaihmisemme kenties omistaa. Ettei korva kadehdi silmää ja päinvastoin. Ne vain täydentävät toisiaan. Eivät kadehdi sitä, miten toinen on varustettu.

Maailmassa, meni sitten minne tahansa, puhutaan rakkaudesta. Kaikkialla. Kaikintavoin. Jotkut jopa pukeutumisellaan yrittävät herättää muiden huomion asialle, jota pitävät tärkeänä.

Puhutaan rakkaudesta. Mutta rakkaus ei ole vain vaatteet. Tai hiuksien erikoinen kampaus tai pituus. Rakkaus on jotakin, mitä ihminen tekee.

Rakkaus ei kadehdi. Ja tämä ei koske pitkähiuksista nuorta vaan myöskin saarnamiestä, joka seurakuntansa edessä julistaa Jumalan sanaa. Hänellä on vain toisenlainen puku. Ja joskus minusta tuntuu, että saarnatuolien takaa löytyy enemmän kateutta kuin mistään muualta maailmasta.

Miksi näin? Älä kysy minulta. En osaa sanoa sitä sinulle. Mutta usein minusta tuntuu, että pappien kaapujen alta löytyy enemmän kateutta kuin mistään muualta.

Miten me voimmekaan niin helposti unohtaa, että kuulumme samaan ruumiiseen! Että olemme saman ruumiin jäseniä. Meidän ei pitäisi olla kateellisia, jos joku muu ruumiin jäsen voittaa enemmän sieluja Kristukselle kuin me. Eikö meidän pikemminkin tulisi iloita ja riemuita? Olemmehan me yhtä.

Jos joskus tajuaisimme, voittaisimme me koko maailman Jumalalle. Jos me osoittaisimme toisiamme kohtaan rakkautta, joka on Jumalasta lähtöisin saisimme me myös iloita ja riemuita siitä, että veljemme ja sisaremme voittavat sieluja Kristukselle. Vieläpä tekisimme kaikkemme auttaaksemme heitä siinä.

Niin maailma saisi kirjaimellisesti nähdä Jumalan rakkauden toiminnassa. Meidän kauttamme. Meidän tekojemme kautta. Ja me saisimme iloita kääntymättömien kääntymisestä Jumalan puoleen. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s.84, Kuva ja Sana 1976).

__________________________________

Sydämelliset onnittelumme Marille, miniällemme, Tampereelle, syntymäpäivän johdosta!

Perjantai. 6.3 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

M-L kävi kylällä asioilla.

Tyhjensin bio-jätesäiliön.

Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Työntelin puiden lehtiä murskaksi ruohonleikkurilla, takapihan puolella. Vähän lehtiä haravoinkin. Laitoin yhden linnunpöntön suoraan. Tikka oli hakannut kumilenkin poikki. Yhdestä muustakin pöntöstä jo aikaisemmin. Samoin saaressa yhdestä pöntöstä. Eli, ei ollut hyvä ratkaisu laittaa pönttöjä puihin sellaisilla kumisilla tavaroiden sitomislenksuilla, joita on eri värisiä.

M-L paistoi pizzaa. Sitä kahvin kanssa heti kun oli vedetty uunista.

Kävin Paavonrinteessä sauvakävely-/rukouslenkillä. 1 kerran  huipulla ja alas.

Luin vähän kirjaa.

M-L oli paistanut käveleskelyni aikana lettuja. Niitä kahvin kanssa.  

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan" (Ps. 119:11).

24.10.2024.

Jatkoa edellispäivien lainaukseen. Pohjana 1. Kor. 13. Luultavasti ollaan aikalailla asian ytimessä:

"...Rakkaus ei laske uhrinsa hintaa!

Rakkaus - niin! Tiedätkö, mitä kauemmin olen elänyt, sitä selvemmin olen ymmärtänyt yhden asian: yhä harvemmat ihmiset tietävät, mitä todellinen rakkaus on. Minä todellakin tarkoitan tätä.

Mutta minä haluan puhua sinulle rakkaudesta, koska Raamattu, Jumalan sana kehoittaa meitä tavoittelemaan rakkautta. Rakkaus on niin tärkeä. Kaiken on oltava rakkaudesta. Muutoin se on turhaa.

Paavali sanoo meille, että vaikka meillä olisi kaikki uskonlahjat, Hengen lahjat, mutta meillä ei olisi rakkautta, ei se meitä mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on tärkeä. Ja siksi meidän kannattaa puhua siitä.

Me olemme puhuneet siitä, mitä rakkaus merkitsee ihmisten elämässä.

- Rakkaus on pitkämielinen. Mutta älkäämme pysähtykö tähän. Jumalan sana jatkaa vielä ja sanoo:

- Rakkaus on lempeä.

Voi, miten vähän todellista lempeyttä maailmassa on meidän päivinämme. Niin vähän anteeksiantamista.

Meidän sanavarastoomme on tullut uusia sanoja ja siitä on vastaavasti poistettu joitakin hyvin tarpeellisia sanoja. Yksi tarpeellisimmista ja kuitenkin unohdetuista sanoista on lempeys. Me saamme kuulla niin kovin vähän lempeydestä.

Meidän tulisi kilvoitella siinä, että teemme enemmän kuin meille kuuluu. Että annamme anteeksi niin monta kertaa kuin tarvitaan. Että olemme lempeitä, vaikka sitä ei meiltä oikeudella ja kohtuudella voitaisi odottaakaan.

- Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 83, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

________________________________

Torstai. 9.9 astetta lämmintä myöhäisessä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä.

Kävin hakemassa Boostmarkilta Uuden elämän -illan kutsut. Tilaisuus on Mahlulla, Annantuvalla, pe. 8.11.2024. klo 18. Tervetuloa! Kaikkia kutsutaan!

Ruokaa ja kahvia.

M-L leipoi sämpylöitä ja kaurakeksejä.

Työntelin etupihan puolella ruohonleikkurilla puiden lehtiä murskaksi - ne jäävät nurmikon lannoitteeksi. Myös puhaltimella vähän "tohotin" lehtiä pihatieltä pois.

Laitoin tulen takkaan.

Kävin Paavonrinteellä sauvakävelylenkillä. 1 kerran huipulla ja alas.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa.

Kirjoitin hetken.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut" (Sananl. 3:19).

23.10.2024.

Jatkan lainailua samasta kirjoituksesta kuin edellisinäkin päivinä. Pohjana 1. Kor. 13. Teksti on ydintä ihmiselämään - erityisesti uskovan elämää ajatellen. Ja taitaa olla tämä asia monien meidän elämässä kohtuullisen verran lapsipuolen asemassa...:

"...- Kuinka monta kertaa minun tulee antaa anteeksi veljelleni?

Pietari olisi voinut lopettaa siihen. Mutta sitä hän ei tehnyt. Vaan jatkoi:

- Seitsemänkö kertaa? Hän vastasi itse omaan kysymykseensä. Aivan samoin kuin mekin teemme tänään. Me kysymme kysymyksen ja vastaamme itse omaan kysymykseemme.

Herra nauroi Pietarille, mutta tuo nauru oli lempeää naurua. Ja Hän sanoi:

- En minä sano seitsemän kertaa. Vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Kenties sinä olet antanut anteeksi kerran, kenties et koskaan. Kenties sinun rakkautesi ei anna anteeksi koskaan. Sinä saatat kyllä puhua rakkaudesta, mutta siihen ei sisällykään rakkautta.

Ja kuitenkin Jumalan sana, suurin auktoriteetti ihmisten maailmassa sanoo:

- Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 82, Kuva ja Sana).

Jatkan tästä.

__________________________________

Keskiviikko. 9.2 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1. tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.

Ajelin ruohonleikkurilla etupihalla lehtiä "murskaksi." Yksi koivu vielä sinnittelee lehdessä keltaisena. M-L puhallutteli uudella akkukäyttöisellä puhaltimella lehtiä. 

Ruokaa.

Kirjoitin vähän.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 11 henkeä.

Iltapalaa.

Luin hetken kirjaa.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee" (Ps. 72:18).

22.10.2024.

Jatkan lainausta edellispäivien tapaan - pohjana 1. Kor. 13. "Ytimekästä tekstiä" rakkaudesta:

"...Kun Paavali mainitsee meille rakkauden hyveistä, hän kuvailee rakkauden olemusta. Hän kuvailee rakkauden aikaansaamaa suhdetta muihin ihmisiin.

Me kyllä annamme ja teemme hyvää. Mutta mistä vaikuttimista? Kun me annamme Jumalalle jotakin, me koko ajan odotamme vastalahjaa. Me odotamme, että Jumala vastaa meidän tavallamme, meidän ehtojemme mukaan. Samoin kun annamme jollekin ihmiselle omastamme, me odotamme aina vastalahjaksi jotakin samanlaista tai kenties vieläkin parempaa. Meidän vaikuttimemme eivät ole oikeat. Me loukkaannumme ja haavoitumme.

Todellinen rakkaus antaa odottamatta mitään vastalahjaksi. Odottamatta takaisin mitään. Se antaa, koska se rakastaa. Silloin ei koeta haavoittumisen tunnetta, ei loukkaantumista.

Meidän olisi hyvä tutkia vaikuttimiamme useammin.

Ihminen, jota rakkaus vallitsee, on pitkämielinen. Hän on lempeä. Älkäämme kiirehtikö tämän kohdan yli.

- Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä. Nämä ovat rakkauden merkittävimmät ominaisuudet. Ei vain niin, että rakkaus on pitkämielinen, se on myös lempeä.

Me liiankin helposti keksimme oman  teologiamme. Aivan kuin Pietari kysyessään, kuinka monta kertaa tulee antaa anteeksi. Seitsemän kertaa oli hänestä kylliksi rikkonutta veljeä kohtaan. Sen seitsemännen kerran jälkeen ei millään enää olisi voinut antaa anteeksi. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 82, Kuva ja Sana).

Jatkan tästä.

______________________________________

Jumala on Sanansa takana.

Hän todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo.

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Tiistai. 7.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia. 

Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä.

9 jälkeen lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan minun "kotipalkisille", Kangasniemelle. JKL:n kautta. Rukoilimme autossa.

Päästyämme Kangasniemelle, menimme "kantapaikkaamme", Teboilille, syömään.

Sitten vain kotijärven rantaan veneelle. Venho vesille ja soutelimme saareen.

Tarkoituksemme oli hake aurinkopaneeliakut pois talven pakkasista. Niinpä kantelin ne veneeseen - kyllä ne painavat. Laitoin myös vesi/lumisuojan kiinni käymälän takapuolelle.

Aurinko hieman näyttelehi tulomatkalla järvellä. Tuuli lounaasta. Paluumatkalla alkoi paistelemaan ja taivas selkeni. Mantereen rantaan päästyämme oli jo tyyntynyt miltei kokonaan.

Ajoimme Pirjolle ja Karille, siskolleni. Kahvistelimme. He asuvat "mukavalla hollilla" JKL:n tien varressa, Kangasniemellä.

Kotosalla olimme ennen 18.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin hieman. 

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta, ..." (Ps. 98:4).

21.10.2024.

Jatkan edellispäivien tapaan lainausta kirjoituksesta, jonka aiheena on rakkaus - 1. Kor. 13. pohjalta (aihe tuntuu - ainakin minulle - aika haastavalta):

"...Ja kaikki lahjat ovat turhia ilman rakkautta. Niin suuri on rakkauden voima. Ja rakkauden arvo. Mutta se mistä me usein kuulemme puhuttavan, ei aina välttämättä olekaan rakkautta. Sitä rakkautta, mitä Jumalan sana opettaa.

- Vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se mitään hyödyttäisi. Ellei motiivi kaiken tuon tekemiseen ole rakkaus, kaikki vaivannäkö on turhaa. Jos minä teen suuria uskontekoja vain ihmisten edessä, ihmisille näyttääkseni, ellei vaikuttimeni ole rakkaus, kaikki on turhaa.

Mutta kun rakkaus saa olla vaikuttimena tekoihin, kaikesta tekemisestä tulee voimaa, joka vaikuttaa. Tekemisessä on arvoa.

Jos rakkaus on puheen takana. Jos rakkaus on teon takana. Antamisen takana. Jos rakkaus vaikutta uskon teon. Jos rakkaus vie minut marttyyriuteen. Silloin kaikella on arvoa. Mutta ellei rakkaus ole vaikuttimena, mikään näistä asioista ei merkitse yhtään mitään.

Joskus minusta tuntuu, ettei siinä, mitä tänään kuulemme mainittavan rakkaudeksi, ole muuta kuin melua. Jännitystä. Tyhjyyttä. Jotakin samaa kuin karamellin syöminen. Se ei merkitse mitään. Ei yhtään mitään.

Meille ei tekisi pahaa katsoa peilistä itseämme aina silloin tällöin. Tarkoitan, katsoa itseämme sellaisina kuin todella olemme. Me puhumme antamisesta yksilöinä ja kansakuntina. Ja mitä muuta antamisemme on kuin sitä, että odotamme koko ajan, mitä saamme vastalahjaksi. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 81, 82, Kuva ja Sana).

Jatkan tästä.

_____________________________

Kuinka kauan olet ajatellut pitää Raamattua satukirjana?

Elämäsi tärkein kysymys on päästä tästä uskosta - luulouskosta - ajoissa eroon.

Ota Raamattu käteesi ja lue sitä. Aloita vaikka evankeliumeista.

Asenteesi tulee muuttumaan, sillä Kirja, jota luet, alkaa puhumaan sinulle.

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________________

Maanantai. 10.5 astetta lämmintä klo 5.25.

Aamupalaa ja kahvia.

6:ksi ajelin Runeberginpuiston lavalle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Torkkumista.

Kahvia.

Kävin palauttamassa avaimen Kansalaisopiston toimistoon perjantaisen yhteisen rukousillan tiimoilta. Varasin siellä myös Viitasalo-salin kevätkauden SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteistä rukousiltaa varten. Se on pe. 28.2.2025. klo 18. Laita jo kalenteriin. Samalla reissulla kävin apteekissa ja kaupassa. Satoi kovasti.

Ruokaa ja kahvia. M-L oli tehnyt erittäin hyvänmakuista jauhelihakeittoa.

Vähän kirjoitin.

Kävin Paavonrinteellä sauvakävely-/rukouslenkillä. 2 kertaa huipulla ja alas.

Laitoin tulen takkaan.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Mahlun Uuden elämän illan valmistelua. Se on pe. 8.11.2024. klo 18 Annantuvalla.

Siunausta!

Ps. "Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan" (Sananl. 18:10).

20.10.2024.

Jatkan lainausta edellisestä päivästä - pohjana 1. Kor. 13:

Muista, kun  sinä alat vihata jotakuta, opi tuntemaan hänet paremmin. Ja oppiessasi tuntemaan häntä enemmän, sinun ennakkoluulosi vähenevät ja äkkiä sinä huomaatkin löytäväsi myönteisiä asioita kanssaihmisistäsi. Sinä opit tuntemaan ja näkemään enemmän kuin vain hänen nimensä ja ammattinsa. Ja sinun vihasi laskee. Sinä opit pitämään hänestä.

Me tarvitsemme rakkauden kastetta. Me tarvitsemme aikaa oppiaksemme tuntemaan toisemme hieman paremmin. Eikö olisi ihmeellistä tutustua lähemmin naapureihin? Sinä kenties olet asunut naapurisi vieressä viisi vuotta ja kaikki mitä tiedät hänestä on vain pelkkä nimi.

Sinä voit aloittaa tutustumisen sanomalla ensimmäisenä: Hyvää huomenta.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Kaikki nuo lahjat ovat ihmeellisiä. Suurenmoisia. Mutta ellei minulla ole rakkautta, en minä ole mitään. Rakkaus on tärkein.

Minä olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka lakkaamatta puhuvat rakkaudesta meidän päivinämme. Niin, rakkaus on tärkeä. Se on niin tärkeä, että Jumalan sana kehoittaa:

- Tavoitelkaa rakkautta"

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 80, 81, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

____________________________

Sunnuntai. 6.1. astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Kolossalaiskirjettä.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Hyvä tilaisuus - meille "rautakankikristityille!", joihin itse koen kuuluvani. Tilaisuuden jälkeen kahvitarjoilu alakerrassa - jossa heti kättelyssä pystyin kaatamaan kuppini - joka oli iso ja täynnä kahvia. No, eihän siinä; tarjotin ja pöytä lainehtivat ja housut kastuivat. Sattuuhan sitä paremmissakin perreissä... Onneksi oli Emilia samassa pöydässä - hoituivat kuivaushommat nopsaan...

Käväisimme kotona, mutta 14:ksi piti lähteä seuraavaan tilaisuuteen Saarijärvi-saliin. Siellä oli Operaatio Joulun lapsi -konsertti. Hyvää hengellistä musiikkia omalta paikkakunnalta eri esiintyjien voimin. Hyvä oli tilaisuus.

Tultuamme kotiin söimme.

Laitoin tulen takkaan.

Kävin Paavonrinteellä sauvakävelylenkillä. 1 kerran ylös ja alas.

Kirjoitin vähän.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Tänäänkin olen tehnyt joitakin valmisteluja seuraavaan UUDEN ELÄMÄN ILTAAN, joka on Mahlulla, Annantuvalla, pe. 8.11. klo 18. Ala jo ajatella olevasi siellä mukana!

Siunausta!

Ps. "Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää" (Ps. 51:19).

19.10.2024.

Jatkan edellisten päivien lainausta - 1. Kor. 13 pohjalta:

"...Ymmärrätkö rakkauden olemusta?

Olemme puhuneet rakkaudesta, joka on olennaisen tärkeää sinulle, perheellesi, kansallesi ja koko maailmalle.

Me elämme maailmassa, joka on täynnä vihaa. Vihaa, joka on tehnyt pahaa niin sanomattoman paljon ihmisten maailmassa. Se on aiheuttanut sotia. Väärinymmärrystä.

Meidän maailmamme on täysin tietämätön hyveistä, joita rakkaus saa aikaan. Me emme tiedä, mitä rakkaus todella on. Rakkaus puuttuu meidän elämästämme.

Ja missä tahansa rakkautta ei ole, siellä kylvetään vihan siemeniä. Viha kasvaa ja aiheuttaa väärinymmärrystä ja sokeutta niin yksityisten ihmisten kuin kansakuntienkin kohdalla. Viha kasvaa kuin syöpä, joka kehittyy ihmisen sisällä.

Kun sinä opit tuntemaan ihmisen. Kun opit tuntemaan hänen elämänsä ilot ja surut, sinä huomaat, että hän on toisenlainen silmissäsi tänään kuin eilen. Sinä huomaat, etteivät hänen virheensä olekaan yhtä pahat enää nyt, kun tiedät hänestä enemmän kuin vain hänen nimensä.

Vierasta sinä katselet etsien virheitä. Etsien kaikkea mahdollista kielteistä, mitä kuvitella saattaa. Sinä olet ennakkoluuloinen. Ja sinun vihasi vain yltyy kertoessasi ihmisen virheistä, jota tuskin tunnet. Mutta kun opit tuntemaan ihmistä lähemmin, opit tuntemaan hänen taakkansa ja vihasi laskee. Sinä opit ymmärtämään häntä ja ennakkoluulosi vähenevät. Vähitellen sinä alat löytää hyviä asioita hänestä. Ja sinä lakkaat kertomasta hänen virheistään. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 80, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

_____________________________________

Lauantai. 10.5 astetta lämmintä myöhäisessä ylösnousussa.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Kolossalaiskirjettä.

13:ksi ajelimme M-L:n kanssa kylälle. Hän kävi kaupassa ja sitten haimme Raija-mamman, Pian äidin, kyytiin. Ajelimme yhdessä meidän kolmen - Raija-mamman, M-L mummin ja vaarin, eli minun - lapsenlapsen synttäreille, Timolle ja Pialle, Uuraisten Höytiälle. Siellä olivat myös Pian veli, Tero, vaimonsa Annelin ja poikiensa kanssa. Samoin Terhi-Marja ja Denis.

Lauloimme onnittelulaulun synttärisankarille, perheen pienimmälle, Minjalle, 7 v täyttymisen kunniaksi - siunausten kera. Eikä se laulaminen vain yhteen kertaan jäänytkään, sillä Pialla, Minjan äidillä oli tänään syntymäpäivä, joten hänellekin lauloimme. Syvämmelliset onnittelut molemmille vielä tässäkin! Sitten vain hyvien synttäritarjoilujen pariin.

Tutustuimme yläkerrassa Minjan uuteen - isän tekemään - huoneeseen. Myöhemmin myös Milenan huoneeseen. Milena on kova lukemaan; esitteli kirjoja, joita on lukenut. Nyt on menossa Narnia-kirja.

Oli vuorossa kolmiosainen kilpailu myös, johon kaikki pystyivät hyvin osallistumaan. Milena se niitä luotsaili. Ensin oli kysymyksiä, jotka koskivat Minjaa, synttärisankaria. Toiseksi piti kävellä muutama metri silmät suljettuina, aasin häntä kädessä, muutaman askeleen päässä, seinässä, olevan aasin kuvan luokse, ja tökätä se mahdollisimman lähelle paikkaa aasin kehossa, jossa hännän kohta oli. Minulle kävi niin, että muutaman askeleen aikana kulku kaarsi niin paljon oikealle, että aasinhäntä osui oven kohdalle, eikä edes sille seinälle, johon aasinkuva-paperi oli liimattu. Kolmas kilpailu oli ulkona. Se oli tulitikun heitto-kilpailu. Mukavia, sekä lapsille, että aikuisille sopivia kilpailuja yhdessä.

Timo lämmitti saunan. Hänen kanssaan kävin saunassa.

Sittenpä olikin aika lähteä kotia kohti.

Olimme kotona vissiin ennen klo 20.

Vähän iltapalaa ja kahviakin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Kirjoitin vähän.

Siunausta!

Ps. "Herralta tulevat miehen askeleet;  mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?" (Sananl. 20:24).

18.10.2024.

Jatkan edellisinä päivinä lainaamaani kirjoitusta, koskien 1. Kor. 13.

"...Ellen ole tietoinen, mistä todella on kysymys, voin saada aikaan melua ja kuvitella, että sillä on jokin merkitys. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä.

Ellei puheessani ole rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.

Ellei palvelussani ole rakkautta, ei millään ole mitään merkitystä. Ja rakkauden tuntee palvelussa. Rakkaus on voimaa. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä...

Mikä viisaus Paavalin sanoissa onkaan.

Maailmassa on hyvin paljon pelkkää melua.

"Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Tiedätkö, että eniten minulle merkitsee tiedon lahja. Mutta Paavali mainitsee... ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, eikä minulla olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Paavali jatkaa:

"Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi."

Vaikka antaisin mitä tahansa, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se mitään merkitsisi. Kaikki antaminen on riippuvaista siitä, missä tarkoituksessa sen teet. Vaikka antaisit ruumiisi poltettavaksi, niinkuin marttyyri, et kuitenkaan mitään olisi. Rakkaus on kaikki mikä jotakin merkitsee"

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 78, 79, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

___________________________

Perjantai. 7.5 astetta lämmintä klo 7.50. 

Diabeteshoitaja soitti 8 jälkeen.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Kolossalaiskirjettä.

Kahvia.

Kävin sauvakävely-/rukouslenkillä Paavonrinteellä. 2 kertaa huipulla ja alas. N. 10 astetta lämmintä.

Ruokaa ja kahvia.

Luin vähän kirjaa.

Valmistautumista illan tilaisuuteen.

M-L vei minut Viitasalo-salille 16.20:ksi tavaroineni. J-P Paananen saapui myös sinne laittamaan äänentoistoa paikoilleen. Samoin Sirpa Sauranen tarjoilua valmistamaan. Pian myös musiikkiryhmä, Marja-Liisa Oikari, kari hiekkavirta ja Saara Mörsky. Samoin Veikko Lahtela, valmistautumaan tykillä näyttämään laulun sanoja. Niin kuin Timo ja Soile Ahola vastaanottamaan tilaisuuteen tulijoita. SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousilta alkoi klo 18. Johtelin sen. Eri väleissä laulettiin tai kuunneltiin 12 kpl musiikkikappaletta; puolet yhteislauluja ja toinen puoli esittäviä. Väleissä oli rukousta. Rukoukseenjohdattajia oli yhteensä 17 henkeä. Illassa sai kirjoittaa omia rukousaiheitaan. Tämän asian hoiti Matti Lehtomäki, joka johti myös rukoukseen niiden puolesta. Illan puheen piti Samuli Lahtela. Lopuksi oli kahvitarjoilu toisessa kerroksessa. Väkeä oli 60 henkeä. Voi sanoa, että olimme rukouskokouksessa. Iloitsin illasta - ja niin tuntuivat olleen muutkin.

Laitoimme paikat kuntoon ja lähdimme kotiin. Kiitos Jumalalle ja kiitos kaikille vastuissa olleille - myös Emilialle, joka herkästi tarttui mm. tuolien palautteluun omille paikoilleen! Kiitos jokaiselle mukana olleelle - kaikkihan olimme vastuissa - rukousvastuissa.

Kotona iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti" (Ps. 121:8).

17.10.2024. 

Jatkan parin edellisen päivän lainausta, koskien 1. Kor. 13:

"...En minä tee työtä sen tähden, että minun on pakko. Jos minun olisi pakko tehdä työtä kuusitoista kahdeksantoistakin tuntia vuorokaudessa, jos minun olisi pakko tulla toimeen neljän tunnin yöunella, varmastikin saisin puolessa vuodessa hermoromahduksen.

Mutta minua ei pakoteta siihen. Rakkaus saa minut tekemään näin.

Ajattele, että on tuhansia, jotka kuolevat ja elävät tietämättä, mistä minä puhun. Niin vain on.

Jos sinun kotityösi ovat rakkaudessa tehtyjä, sinä täytät sen, mitä Paavali mainitsee rakkauden arvosta. Ensimmäinen asia, jonka hän osoittaa on, että rakkaus on voima palvella. Rakkaus antaa sinulle voimaa tehdä sitä, mitä et luonnollisen ihmisesi puolesta voisi tehdä. Rakkaudessa on voimaa.

Jakeissa 2 ja 3 mainitaan omistautuminen palveluun. Mutta sanotaan myös, että kaikki on turhaa, ellei meillä ole rakkautta. Kaikki nuo arvokkaat asiat ovat arvottomia ilman rakkautta.

Rakkaus antaa. Sinä et voi rakastaa, ellet anna. Et voi rakastaa, ellet osoita sitä teoillasi. Rakkaus on toimintaa. Antamista.

Se on jotakin, jota joku tekee.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ja kuka pitääkään pelkästä metelistä. Sillä ei saada aikaan yhtään mitään. Vain paljon melua. Siinä kaikkia. Ei siihen tarvita nerokkaita aivoja. Melua voi tehdä kuka tahansa. Ei siihen tarvita älyä. Ei ajatusta. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 78, Kuva ja Sanas 1976).

Jatkan tästä.

__________________________

Sydämelliset kihlapäiväonnittelut rakkaalle vaimolleni, Marja-Leenalle! 17.10.1968. se tapahtui.

Torstai. Aurinko paisteli ylösnousussa.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Kolossalaiskirjettä. Rukousta.

Puoliltapäivin saapuivat Tero ja Nooa. Mukava juttu. Juotiin kahvia. Syötiin. Juotiin kahvia. Jutusteltiin. Yli 18 oli kello, kun poika ja pojanpoika lähtivät ajelemaan kotia kohti.

Terhi-Marjalta ja Denikseltä tuli kuvia heidän reissustaan Haminan suunnalta. Mm. Myllykylän hautausmaalta, jonne M-L:n äiti ja isäkin ovat haudattuina. Myös kerrostalosta, jossa Husulassa asuimme.

Kirjoitin vähän.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa. Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi" (Ps. 47:7-8).

Tule sinäkin huomenna:

16.10.2024.

Jatkan lainausta, koskien 1. Kor. 13: 

"...Tämän luvun jakaminen osiinsa on kuin ruusun ottaminen käteen ja sen terälehtien repiminen yksi toisensa jälkeen. Mutta koska tuo ihmeellinen Raamatun kohta on vielä senkin jälkeen ennallaan, lähdemme sitä tarkastelemaan tältä lähtökohdalta.

Rukoilen, että kun olemme kulkeneet läpi näiden jakeiden, meillä olisi parempi käsitys siitä, mitä todellinen rakkaus on.

Kolmessa ensimmäisessä jakeessa Paavali osoittaa oikean rakkauden arvon. Sitten hän osoittaa meille rakkauden mukanaan tuomat hyveet, jakeissa 4 - 7. Ja lopussa hän kertoo rakkauden voitosta kaikessa. Jakeesta 8 jakeeseen 13.

Katsokaamme ensin jakeita, joissa mainitaan rakkauden arvosta. Paavali mainitsee, että rakkaus on palvelemista. Haluaisin painottaa sinulle, että hän on niin kovin oikeassa. Rakkaus on voima palvella.

Ja tästä syystä monet sanovat, että heillä on hermoromahdus pian edessä kovan työn tähden. Ei, ystäväni. Sanonpa sinulle, ettei kukaan koskaan kulu loppuun kovasta työstä.

Jos tuossa kovassa työssä on rakkautta!

Silloin sinä et milloinkaan tule saamaan hermoromahdusta. Et milloinkaan. Minä en odota omalle kohdalleni hermoromahdusta.

Minulle voi kyllä tapahtua monia asioita. En minä ole immuuni sairauksille, vaikka uskonkin jumalalliseen parantumiseen. Sillä minä olen ihminen. Minulla on vielä vanha ruumiini. Tuhansia asioita voi tapahtua minulle siksi, että olen osa ihmiskuntaa. Olen ihmisyksilö.

Olen todella varma siitä, että monia asioita voi tapahtua minulle. Mutta yhdestä asiasta olen varma. En tule milloinkaan  saamaan hermoromahdusta.

Joku saattaa ajatella, että kaikkein todennäköisin asia, mitä minun kohdallani ajatella saattaa, on juuri hermoromahdus. Olen jatkuvasti tekemisissä tuhansien ihmisten kanssa. Voisin vähän levähtää. Nukkua. Se joka tietää mitä teen päivästä päivään ja viikosta viikkoon, katsellessaan tätä saattaisi luulla, että ensimmäinen asia kohdallani on mitä todennäköisin, on juuri hermoromahdus.

Mutta minä en saa sitä. Saatat kysyä, miten voin olla niin varma siitä. Siksi, että siinä mitä teen, on rakkautta. Palvelutoimessani on rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Siinä taakassa jota kannan on rakkautta. Kaikessa mitä teen on rakkautta.

Minä teen sitä mitä teen, koska rakastan Jeesusta Kristusta koko sydämestäni. Minä teen sitä mitä teen, koska rakastan sinua. Minä rakastan sinua. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 77, 78, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

_______________________________

Keskiviikko. 4.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko kuumotteli pilven takana.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Filippiläiskirjettä.

Laitoin yhden lintulaudan - jonka sain Milenan järjestämästä kilpailusta hänen synttäreillään - roikkumaan takapihan puolelle männyn oksaan. Alkavat linnut kurkistella siihen malliin, että kohta pitäisi alkaa saamaan siemeniä...

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin Paavonrinteellä sauvakävely-/rukouslenkillä. M-L tuli kyydissäni tiettyyn paikkaan ja käveli sieltä maaston kautta kotiin. 2 kertaa kävin laskettelurinteen huipulla ja alas. Sain puhua yhden ihmisen kanssa elämän tärkeimmästä asiasta; uskosta Jeesukseen. Aurinkokin hetken väläytteli.

Lueskelin hetken kirjaa.

Syyslomalaiset, Milka ja Emilia - serkukset - kävivät. Ja se on aina mukavaa. Otettiin iltapalaa ja raatailtiin.

Seurasimme M-L:n kanssa uutisia.

Saimme M-L:n älykkääseen puhelimeen kuvan, jossa Timo, Milena ja Minja olivat laulamassa verstaskokouksessa. Minja ensimmäistä kertaa. Hieno homma!

Siunausta!

Ps. "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo" (Ps. 127:1).

15.10.2024.

 Kun tätä tekstiä lukee, niin joutuu pysähtymään sen asian eteen, että mitä minulta puuttuu (puhun itsestäni):

" Rakkaudesta puhutaan, mutta...

Aloitamme 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvusta. Sinä tunnet sen hyvin.

Minusta se on kaikkein tärkein kirjoitus, joka koskaan on kirjoitettu.

Aluksi haluaisin sinun näkevän, että 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvun viimeisen jakeen ja 14. luvun ensimmäisen jakeen välillä vallitsee läheinen suhde,

14. luvun ensimmäinen jae kehoittaa meitä:

"Tavoitelkaa rakkautta."

13. luvun viimeinen jae sanoo meille seuraavasti:

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme: mutta suurin niistä on rakkaus."

Rakkaus on tärkein. Rakkauden tavoitteleminen on tärkeintä.

Paavali ei vain puhu siitä, että rakkaus on tärkein. Hän ei pelkästään kehoita korinttolaisia etsimään rakkautta, hän myös osoittaa heille tien.

En usko, että mikään sukupolvi on puhunut niin paljon rakkaudesta kuin meidän sukupolvemme ja kuitenkin tiennyt niin vähän todellisesta rakkaudesta. Tuhannet ihmiset puhuvat rakkaudesta. Tuhansia sanoja on kirjoitettu rakkaudesta. Tuntuu kuin kaikki vain puhuisivat rakkaudesta, mutta kukaan ei todella tiedä, mitä rakkaus on.

Meidän aikanamme puhutaan niin paljon rakkaudesta ja kuitenkin, onko milloinkaan maailmassa ollut niin paljon vihaa kuin nyt.

Me puhumme toisesta ja osoitamme toista.

Menkäämme nyt Jumalan sanaan ja katsokaamme, mitä rakkaus todella on. Me saamme kuvauksen, jossa on runollista kauneutta ja samalla aivan kuin tieteellistä analyysia. Me todellakin voimme sanoa, että tässä kauniissa luvussa, jossa meille kuvataan rakkautta, on tieteellistä analysointia. Ja kuitenkin, kun lukua analysoi, tuntuu kuin koskisi johonkin hyvin pyhään. Pelkää loukkaavansa sitä.

Olen yksin lukenut tätä kappaletta lukemattomia kertoja - yhä uudestaan ja uudestaan. Haluan olla yksin kun luen sitä. Se on niin rikas. Se on täynnä sanomatonta kauneutta. Ja samalla sen kirjallinen puoli on mitä kauneinta tyyliä. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 76, 77, Kuva ja Sana 1976).

Tarkoituksenani on jatkaa lainausta.

_____________________________________

Tiistai. 6.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Filippiläiskirjettä. Rukousta.

Laitoin tulen takkaan. M-L kävi kylällä asioilla.

Tänäänkin valmisteluja tulevia tilaisuuksia varten.

Ruokaa.

Kävin kiipeämässä "vuoren" rinteellä - sauva-/rukouskävelyllä Paavonrinteellä. 2 kertaa ylös ja alas. Välillä helähti aurinko paistamaan pilven reunan takaa, kullaten keltaiset koivut hohtelemaan kirkkaan keltaisina.

Luin hetken kirjaa.

Kirjoitin vähän.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä" (Ps. 130:7-8).

14.10.2024.

"...Muista aina, että vain yksi on ilman syntiä.

Kaikki muut ovat tehneet syntiä. Tuo Raamatun lause osoittaa, että voideltukin Jumalan palvelija voi tehdä syntiä.

Entä mitä tapahtuu, kun hän tekee synnin?

Hänen täytyy tunnustaa syntinsä aivan kuin kenen tahansa muun. Siksi, että hänkin on ihminen.

Eikö tämä todistakin, että synti on väistämätön asia.

Jokainen laiva, joka purjehtii merellä, on varustettu pelastusveneellä. Tämä haaksirikkojen takia. Näin  on pienten ja suurten laivojen kohdalla. Myrsky on otettava aina huomioon. Tai karilleajaminen. Tai haaksirikko.

Ja kuitenkaan kukaan kapteeni ei suunnittele laivan haaksirikkoa. Ei se myöskään merkitse sitä, että jokaisen laivan täytyisi kokea haaksirikko.

Mutta sinä voit tunnustaa syntisi. Ja tiedätkö, eräs kaikkein tärkeimpiä asioita kristityn ihmisen elämässä on syntien tunnustaminen Hänelle, joka on valmistanut niistä vapautuksen. Ja kun tunnustat, älä enää anna vihollisen syyttää sinua. Hän vaanii lähelläsi, pilkkaa sinua: annoit periksi.

Muista: kun teet syntiä, olit sitten pappi tai tavallinen ihminen, Jeesus on valmistanut sinulle tien anteeksiantoon, syntien anteeksisaamiseen. Ja Hän on lähellämme odottamassa, että käännymme Hänen puoleensa. Hän haluaa antaa anteeksi. Sellainen taivaallinen Isä meillä on"

(Kathryn Kuhlman).

_____________________________

Maanantai. 3.2 astetta lämmintä klo 5.25.. 

Aamupalaa ja kahvia.

Ajelin Runeberginpuiston lavalle 6:ksi Aamurukoukseen. 1 henkilö. Kova sumu.

Vielä torkkumaan.

Kahvia.

Luin Filippiläiskirjettä.

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin Paavonrinteellä sauvakävely-/rukouslenkillä. 1kerran huipulla ja alas. Aurinko paistoi. Lampi alapuolella oli peilityyni. Sain puhua yhden ihmisen kanssa hengellisistä asioista.

Luin vähän kirjaa.

Joitain valmisteluja tänään tuleviin tilaisuuksiin.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia. Tosin M-L:n puhelimesta, kun ei kuva näkynyt tietokoneelta.

Siunausta!

Ps. "Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa" (Ps. 77:15).