22.10.2024.
Jatkan lainausta edellispäivien tapaan - pohjana 1. Kor. 13. "Ytimekästä tekstiä" rakkaudesta:
"...Kun Paavali mainitsee meille rakkauden hyveistä, hän kuvailee rakkauden olemusta. Hän kuvailee rakkauden aikaansaamaa suhdetta muihin ihmisiin.
Me kyllä annamme ja teemme hyvää. Mutta mistä vaikuttimista? Kun me annamme Jumalalle jotakin, me koko ajan odotamme vastalahjaa. Me odotamme, että Jumala vastaa meidän tavallamme, meidän ehtojemme mukaan. Samoin kun annamme jollekin ihmiselle omastamme, me odotamme aina vastalahjaksi jotakin samanlaista tai kenties vieläkin parempaa. Meidän vaikuttimemme eivät ole oikeat. Me loukkaannumme ja haavoitumme.
Todellinen rakkaus antaa odottamatta mitään vastalahjaksi. Odottamatta takaisin mitään. Se antaa, koska se rakastaa. Silloin ei koeta haavoittumisen tunnetta, ei loukkaantumista.
Meidän olisi hyvä tutkia vaikuttimiamme useammin.
Ihminen, jota rakkaus vallitsee, on pitkämielinen. Hän on lempeä. Älkäämme kiirehtikö tämän kohdan yli.
- Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä. Nämä ovat rakkauden merkittävimmät ominaisuudet. Ei vain niin, että rakkaus on pitkämielinen, se on myös lempeä.
Me liiankin helposti keksimme oman teologiamme. Aivan kuin Pietari kysyessään, kuinka monta kertaa tulee antaa anteeksi. Seitsemän kertaa oli hänestä kylliksi rikkonutta veljeä kohtaan. Sen seitsemännen kerran jälkeen ei millään enää olisi voinut antaa anteeksi. ..."
(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 82, Kuva ja Sana).
Jatkan tästä.
______________________________________
Jumala on Sanansa takana.
Hän todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo.
(Jouko Kuusjärvi)
____________________________
Tiistai. 7.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä.
9 jälkeen lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan minun "kotipalkisille", Kangasniemelle. JKL:n kautta. Rukoilimme autossa.
Päästyämme Kangasniemelle, menimme "kantapaikkaamme", Teboilille, syömään.
Sitten vain kotijärven rantaan veneelle. Venho vesille ja soutelimme saareen.
Tarkoituksemme oli hake aurinkopaneeliakut pois talven pakkasista. Niinpä kantelin ne veneeseen - kyllä ne painavat. Laitoin myös vesi/lumisuojan kiinni käymälän takapuolelle.
Aurinko hieman näyttelehi tulomatkalla järvellä. Tuuli lounaasta. Paluumatkalla alkoi paistelemaan ja taivas selkeni. Mantereen rantaan päästyämme oli jo tyyntynyt miltei kokonaan.
Ajoimme Pirjolle ja Karille, siskolleni. Kahvistelimme. He asuvat "mukavalla hollilla" JKL:n tien varressa, Kangasniemellä.
Kotosalla olimme ennen 18.
Laitoin tulen takkaan.
Kirjoitin hieman.
Iltapalaa.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta, ..." (Ps. 98:4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti