26.10.2024.
Lainaus jatkuu - ja aihehan on hyvin tärkeä. Pohjana 1. Kor. 13:
"...Tiedätkö sinä, ketä minä eniten arvostelen meidän päivinämme. En suinkaan niitä, jotka eivät ole löytäneet Jeesusta elämäänsä, en hippiä, en syvälle vajonnutta kadun kulkijaa, vaan - hyvin usein sellaista ihmistä joka kuuluu papistoon.
Tiedätkö sinä, ketkä ymmärtävät minua kaikkein vähimmin? Ei hipit. Ei kääntymättömät. Vaan ne, jotka ammatikseen harjoittavat uskontoa.
Rakkaus ei kadehdi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sinun tule kadehtia itsellesi mitään, mitä joku toinen saattaa omistaa.
Jospa me vain malttaisimme palata takaisin Jumalan sanaan. Siihen sisältyy kaikki. Jumalan sanassa on vastaus kaikkeen.
Uskonkin, että suurin puute ajassamme on tietämättömyys Jumalan sanasta. Jos me vain palaisimme takaisin Raamatun sanomaan, oppisimme tuntemaan sen opetukset ja sen säätämät lait sen sijaan että elämme niitä vastaan, niin välttyisimme ristiriidoilta ja sotkuilta, jotka nyt täyttävät elämämme.
Me todellakin elämme vastoin Raamatun opetuksia. Me elämme vastoin Jumalan lakeja ja säännöksiä.
- Rakkaus ei etsi omaansa. Kaikki kätkeytyy tuohon ihmeelliseen sanaan "omaansa". Rakkaus joka puhuu rakastamisesta, ei ole rakkautta.
Olen jo kauan sitten oppinut, että ne jotka puhuvat rakkaudesta, harvoin todella rakastavat. Tärkeämpää on osoittaa teoilla, että rakastaa kuin sanoa tyhjiä sanoja. Rakkauden osoittaminen merkitsee luottamuksen osoittamista, uskollisuuden osoittamista. Se merkitsee sitä, että silloin kun rakkautta tarvitaan, se on käytettävissä. Ihmisen välityksellä, joka todella rakastaa.
Omassa elämässäni olen saanut huomata, että on niitä, jotka eivät milloinkaan ole sanoneet rakastavansa minua ja kuitenkin - kun olen heitä tarvinnut, siinä he ovat paikalla. Kaikessa mukana, hyvässä ja pahassa. Minä voin lähestyä heitä milloin vain. Yöllä tai päivällä. Ja siinä he ovat. ..."
(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 84, 85, Kuva ja Sana).
_________________________________
Lauantai. 7.7 astetta lämmintä myöhäisessä ylösnousussa. Aurinko. Sininen taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Rukousta.
Haravoin ja kottikärräilin lehtiä. M-L myös haravoi ja puhallutti niitä puhaltimella. Karsin ja vein myös vähän risuja tuolta laavun luota "penkkaan." Sirkkelöin myös hieman puita. Aurinko paistoi. Lehtikasasta löytyi kuollut pyy.
Laitoin tulen takkaan.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin Paavonrinteessä sauvakävelylenkillä 1 kerran huipulle ja alas. Kaunista. Aurinko paistoi matalalta kaukaisiin puihin. Lampi oli enemmän kuin ns. peilityven.
Luin vähän kirjaa.
Iltapalaa ja kahvia.
Kirjoitin vähän.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Saimme tänään kuvan, jossa Milena leipoi kakkua Minjalle ja itselleen. Myös kuva sen syöntivaiheesta.
Siunausta!
Ps. "Sillä herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu" (Ps.1:6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti