19.10.2024.
Jatkan edellisten päivien lainausta - 1. Kor. 13 pohjalta:
"...Ymmärrätkö rakkauden olemusta?
Olemme puhuneet rakkaudesta, joka on olennaisen tärkeää sinulle, perheellesi, kansallesi ja koko maailmalle.
Me elämme maailmassa, joka on täynnä vihaa. Vihaa, joka on tehnyt pahaa niin sanomattoman paljon ihmisten maailmassa. Se on aiheuttanut sotia. Väärinymmärrystä.
Meidän maailmamme on täysin tietämätön hyveistä, joita rakkaus saa aikaan. Me emme tiedä, mitä rakkaus todella on. Rakkaus puuttuu meidän elämästämme.
Ja missä tahansa rakkautta ei ole, siellä kylvetään vihan siemeniä. Viha kasvaa ja aiheuttaa väärinymmärrystä ja sokeutta niin yksityisten ihmisten kuin kansakuntienkin kohdalla. Viha kasvaa kuin syöpä, joka kehittyy ihmisen sisällä.
Kun sinä opit tuntemaan ihmisen. Kun opit tuntemaan hänen elämänsä ilot ja surut, sinä huomaat, että hän on toisenlainen silmissäsi tänään kuin eilen. Sinä huomaat, etteivät hänen virheensä olekaan yhtä pahat enää nyt, kun tiedät hänestä enemmän kuin vain hänen nimensä.
Vierasta sinä katselet etsien virheitä. Etsien kaikkea mahdollista kielteistä, mitä kuvitella saattaa. Sinä olet ennakkoluuloinen. Ja sinun vihasi vain yltyy kertoessasi ihmisen virheistä, jota tuskin tunnet. Mutta kun opit tuntemaan ihmistä lähemmin, opit tuntemaan hänen taakkansa ja vihasi laskee. Sinä opit ymmärtämään häntä ja ennakkoluulosi vähenevät. Vähitellen sinä alat löytää hyviä asioita hänestä. Ja sinä lakkaat kertomasta hänen virheistään. ..."
(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 80, Kuva ja Sana 1976).
Jatkan tästä.
_____________________________________
Lauantai. 10.5 astetta lämmintä myöhäisessä ylösnousussa.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Kolossalaiskirjettä.
13:ksi ajelimme M-L:n kanssa kylälle. Hän kävi kaupassa ja sitten haimme Raija-mamman, Pian äidin, kyytiin. Ajelimme yhdessä meidän kolmen - Raija-mamman, M-L mummin ja vaarin, eli minun - lapsenlapsen synttäreille, Timolle ja Pialle, Uuraisten Höytiälle. Siellä olivat myös Pian veli, Tero, vaimonsa Annelin ja poikiensa kanssa. Samoin Terhi-Marja ja Denis.
Lauloimme onnittelulaulun synttärisankarille, perheen pienimmälle, Minjalle, 7 v täyttymisen kunniaksi - siunausten kera. Eikä se laulaminen vain yhteen kertaan jäänytkään, sillä Pialla, Minjan äidillä oli tänään syntymäpäivä, joten hänellekin lauloimme. Syvämmelliset onnittelut molemmille vielä tässäkin! Sitten vain hyvien synttäritarjoilujen pariin.
Tutustuimme yläkerrassa Minjan uuteen - isän tekemään - huoneeseen. Myöhemmin myös Milenan huoneeseen. Milena on kova lukemaan; esitteli kirjoja, joita on lukenut. Nyt on menossa Narnia-kirja.
Oli vuorossa kolmiosainen kilpailu myös, johon kaikki pystyivät hyvin osallistumaan. Milena se niitä luotsaili. Ensin oli kysymyksiä, jotka koskivat Minjaa, synttärisankaria. Toiseksi piti kävellä muutama metri silmät suljettuina, aasin häntä kädessä, muutaman askeleen päässä, seinässä, olevan aasin kuvan luokse, ja tökätä se mahdollisimman lähelle paikkaa aasin kehossa, jossa hännän kohta oli. Minulle kävi niin, että muutaman askeleen aikana kulku kaarsi niin paljon oikealle, että aasinhäntä osui oven kohdalle, eikä edes sille seinälle, johon aasinkuva-paperi oli liimattu. Kolmas kilpailu oli ulkona. Se oli tulitikun heitto-kilpailu. Mukavia, sekä lapsille, että aikuisille sopivia kilpailuja yhdessä.
Timo lämmitti saunan. Hänen kanssaan kävin saunassa.
Sittenpä olikin aika lähteä kotia kohti.
Olimme kotona vissiin ennen klo 20.
Vähän iltapalaa ja kahviakin.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Kirjoitin vähän.
Siunausta!
Ps. "Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?" (Sananl. 20:24).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti