16.10.2024.
Jatkan lainausta, koskien 1. Kor. 13:
"...Tämän luvun jakaminen osiinsa on kuin ruusun ottaminen käteen ja sen terälehtien repiminen yksi toisensa jälkeen. Mutta koska tuo ihmeellinen Raamatun kohta on vielä senkin jälkeen ennallaan, lähdemme sitä tarkastelemaan tältä lähtökohdalta.
Rukoilen, että kun olemme kulkeneet läpi näiden jakeiden, meillä olisi parempi käsitys siitä, mitä todellinen rakkaus on.
Kolmessa ensimmäisessä jakeessa Paavali osoittaa oikean rakkauden arvon. Sitten hän osoittaa meille rakkauden mukanaan tuomat hyveet, jakeissa 4 - 7. Ja lopussa hän kertoo rakkauden voitosta kaikessa. Jakeesta 8 jakeeseen 13.
Katsokaamme ensin jakeita, joissa mainitaan rakkauden arvosta. Paavali mainitsee, että rakkaus on palvelemista. Haluaisin painottaa sinulle, että hän on niin kovin oikeassa. Rakkaus on voima palvella.
Ja tästä syystä monet sanovat, että heillä on hermoromahdus pian edessä kovan työn tähden. Ei, ystäväni. Sanonpa sinulle, ettei kukaan koskaan kulu loppuun kovasta työstä.
Jos tuossa kovassa työssä on rakkautta!
Silloin sinä et milloinkaan tule saamaan hermoromahdusta. Et milloinkaan. Minä en odota omalle kohdalleni hermoromahdusta.
Minulle voi kyllä tapahtua monia asioita. En minä ole immuuni sairauksille, vaikka uskonkin jumalalliseen parantumiseen. Sillä minä olen ihminen. Minulla on vielä vanha ruumiini. Tuhansia asioita voi tapahtua minulle siksi, että olen osa ihmiskuntaa. Olen ihmisyksilö.
Olen todella varma siitä, että monia asioita voi tapahtua minulle. Mutta yhdestä asiasta olen varma. En tule milloinkaan saamaan hermoromahdusta.
Joku saattaa ajatella, että kaikkein todennäköisin asia, mitä minun kohdallani ajatella saattaa, on juuri hermoromahdus. Olen jatkuvasti tekemisissä tuhansien ihmisten kanssa. Voisin vähän levähtää. Nukkua. Se joka tietää mitä teen päivästä päivään ja viikosta viikkoon, katsellessaan tätä saattaisi luulla, että ensimmäinen asia kohdallani on mitä todennäköisin, on juuri hermoromahdus.
Mutta minä en saa sitä. Saatat kysyä, miten voin olla niin varma siitä. Siksi, että siinä mitä teen, on rakkautta. Palvelutoimessani on rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Siinä taakassa jota kannan on rakkautta. Kaikessa mitä teen on rakkautta.
Minä teen sitä mitä teen, koska rakastan Jeesusta Kristusta koko sydämestäni. Minä teen sitä mitä teen, koska rakastan sinua. Minä rakastan sinua. ..."
(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 77, 78, Kuva ja Sana 1976).
Jatkan tästä.
_______________________________
Keskiviikko. 4.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko kuumotteli pilven takana.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Filippiläiskirjettä.
Laitoin yhden lintulaudan - jonka sain Milenan järjestämästä kilpailusta hänen synttäreillään - roikkumaan takapihan puolelle männyn oksaan. Alkavat linnut kurkistella siihen malliin, että kohta pitäisi alkaa saamaan siemeniä...
Laitoin tulen takkaan.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin Paavonrinteellä sauvakävely-/rukouslenkillä. M-L tuli kyydissäni tiettyyn paikkaan ja käveli sieltä maaston kautta kotiin. 2 kertaa kävin laskettelurinteen huipulla ja alas. Sain puhua yhden ihmisen kanssa elämän tärkeimmästä asiasta; uskosta Jeesukseen. Aurinkokin hetken väläytteli.
Lueskelin hetken kirjaa.
Syyslomalaiset, Milka ja Emilia - serkukset - kävivät. Ja se on aina mukavaa. Otettiin iltapalaa ja raatailtiin.
Seurasimme M-L:n kanssa uutisia.
Saimme M-L:n älykkääseen puhelimeen kuvan, jossa Timo, Milena ja Minja olivat laulamassa verstaskokouksessa. Minja ensimmäistä kertaa. Hieno homma!
Siunausta!
Ps. "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo" (Ps. 127:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti