20.7.2024.
Virta venhettä vie - mikä virta sinun purttasi kuljettaa? Mikä minun?
Ei niin pienestä asiasta olekaan kysymys.
Tämän maailman valtavirrassa useimpien ihmisten pursi seilaa -
kohti väärää määräsatamaa.
Maailmanhenki on temmannut mukaansa näille vieraille vesille -
joilta oli pelastuttu jo pois -
monia Golgatalta lähtenyttä virtaa purjehtineita,
Jeesuksen pelastamia.
Se tapahtuu niin helposti,
jos ei valvo tilaansa,
eikä halua olla tarkka vaelluksestaan.
Aletaan sallia elämään asioita,
jotka ohjaavat venosen väärille valtavirroille.
Monelle on käynyt niin,
että elämänpursi menee vuolaan virran mukana kohti viimeistä putousta.
Elämän kulkupelissä lavealla virralla häärää herrana itse Jumalan vastustaja,
saatana; jo voitettu vihollinen.
Murheellista, mutta totta.
Kuitenkin, toivottavasti, monien on vielä mahdollista siirtyä pois tämän maailman valtavirroilta.
Kun - jos - sinulla on vielä aikaa tehdä se, niin tee, viivyttelemättä!
Olipa se kohdallasi ensimmäinen kerta, tai tilanteesi on sellainen, että elät lankeemuksen tilassa, uskosta pois luisuneena.
Jeesus kutsuu sinua!
Golgatan verinen virta voi puhdistaa sydämesi synnistä ja purteesi tulee uusi Herra, Jeesus Kristus.
Suunta kääntyy!
Elämäsi venhettä ei vie enää sielusi vihollinen, vaan Jeesus, Voittaja.
Määräsatamasi on taivas; täydellinen pelastus.
Olet valmis kulkemaan vaikka vastavirtaan - ja vaikka yksin Jeesuksen kanssa.
Löydät todellisen elämän.
(Jouko Kuusjärvi)
______________________________
Sekin Marketalle meiltä sydämelliset nimipäiväonnittelut!
Lauantai. 19.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihan puolella.
Kävin palauttamassa peräkärryn Denikselle.
Tein kutsun seuraavaan kristittyjen yhteiseen paasto- ja rukouspäivään:
Ruokaa ja kahvia.
Tänään on satanut ja paistanut.
18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Uuraisten kirkkoon hyväntekeväisyyskonserttiin. Oopperalaulaja Esa Ruuttunen lauloi. Hannu Ala säesti. Ei muuten varmaan olisi tullut mentyä, mutta Esa on tuttu ja ystävä vuosien takaa. 60-luvun lopulla olin nuorisotyönkesäharjoittelijana Nivalan lut. srk:ssa. Silloin tulimme tuntemaan. Esa oli nuoria siellä. Hän on myös pappi ja rovasti. Kävin moikkaamassa.
Konsertin jälkeen kävimme Uuraisilla pizzeriassa. Pizzaa riitti kotiinkin.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - minä myös Pekka Sartolan opetusta sen jälkeen.
Kirjoitin.
Uutisia seuratessamme kiintyi katse tekstiin, joka oli ruudun alareunassa: Mies hukkui Enontekiöllä. Sieltähän me tulimme 1995 tänne Saarijärvelle. M-L oli yhteydessä Enontekiölle ja tuli luokseni kysymään itkien: Arvaapas, kuka se oli, joka hukkui? En osannut arvata. Oli tuttu nuori mies. Meidän Timon paras kaveri siellä asuessamme. Järkyttävä uutinen. Herra siunatkoon hänen läheisiään! Otamme osaa suureen suruun! Hyvin tuttu meille myös koko hukkuneen perhe. En enempää ala tästä tässä kirjoittamaan.
Tämäkin asia puhuu meille siitä, että koko ajan on oltava valmis lähtemään tästä ajasta ikuisuuteen. Siinä mielessä olemme vakavien asioiden äärellä!
Siunausta!
Ps. "Sillä: kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu" (1. Piet. 1:24-25).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti