29.7.2024.
Kerran yksi mies juoksi jalopeuraa - leijonaa - pakoon.
Eteen tuli jyrkänne.
Jos kääntyisi vasemmalle, olisi varma joutumisesta leijonan ruuaksi.
Jos kääntyisi vasemmalle, kohtalo olisi sama.
Niinpä mies jatkoi suoraan -
ja putosi jyrkänteeltä.
Kului jonkin aikaa, kun hän tointui pudotuksesta.
Hän huomasi roikkuvansa pensaassa, joka oli kasvanut pystysuoran seinämän rakosiin.
Kun hän katsoi ylöspäin, näkyivät sieltä leijonan viiksikarvat, sen harmitellessa sivu suun mennyttä ateriaansa.
Alaspäin katsahtaessaan hän näki lohikäärmeen, joka kita ammollaan odotti paistin putoamista suuhunsa.
Katsellessaan tarkemmin olopaikkaansa, hän huomasi pensaan juurissa jotain liikettä; mustat ja valkoiset hiiret nakersivat pensaan juuria omaksi päiväpalakseen.
Mies huomasi kuitenkin, että pensaassa oli runsaasti suuria ja kauniita marjoja. Hän maistoi yhden. Se oli parhaimman makuinen, mitä hän oli koskaan maistanut. Hän alkoi syödä marjoja - ja unohti tukalan olotilansa.
Jos olet nokkela - "keksivä kyky" - jonka "humeeti" toimii "nuoskeasti", niin voit varmasti saada "selityksen" siihen, mitä tuo leijona esittää. Minä koetan tehdä sen noiden muiden tarinan "liikkuvien osien" kohdalta:
Mustat ja valkoiset hiiret pensaan juurissa voisivat olla öitä ja päiviä elämässämme, jotka itseasiassa vaihtuvat aivan vilisemällä - siitä huolimatta, että ne joskus tuntuvat aivan matelevan eteenpäin.
Mutta: elämä on rajallinen, tietynmittainen, jonka loppua me emme tiedä.
Kerran se kuitenkin loppuu.
Me kuolemme.
Vaikka haluaisimme unohtaa tämän tosiasian, niin se ei siitä muuksi muutu.
Jumala ei ole jättänyt syntiin langennutta ihmiskuntaa "oman onnensa nojaan." Ei, vaan rakkaudessaan meitä kohtaan - ja pyhyydessään syntiä kohtaan - Hän valmisti meille pelastumisen mahdollisuuden. Jeesus tuli Jumalan lähettämänä maailmaan, ja sovitti ne täydellisesti Jumalan edessä. Hänet haudattiin, mutta Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä.
Jeesuksen sovitustyön tähden tilanteemme ei ole tukala.
Se voi jäädä tukalaksi, jos meille ei kelpaa pelastus, joka on täydellisesti valmis.
Tästä löytyy "lääke" syntikysymykseemme:
"Usko herraan jeesukseen, niin sinä pelastut"
(Apt. 16:31).
Kun toimimme Sanan ohjeen mukaan, niin meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa:
"Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto"
(Fil. 1:21).
(Jouko Kuusjärvi)
____________________________
Maanantai. 15.6 astetta lämmintä klo 5.30. Harmaahko taivas,
Aamupalaa ja kahvia.
6.15:ksi menin Runeberginpuiston lavalle Aamurukoukseen. 2 henkeä.
Kävin vielä torkkumaan.
Kahvia.
Tein siirrettävälle ilmoitustaululle ilmoituksen Nuotioillasta.
Ajelimme M-L:n kanssa Peltokylän ja Häkkilän alueelle jakelemaan kutsuja Nuotioiltaan. Laajasti - ja tarkasti - niitä jaoimme. Samalla jaoimme myös TV7:n lehtiä. Jossain vaiheessa satoi aikalailla, muuten tihkutteli. Nuotioilta on Peltokylän kylätuvan pihapiirissä. Laitoimme tienvarteen sille kohdalle ilmoitustaulun ja opasteet.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin.
iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta" (2. Tess. 3:3).
Kutsu Nuotioiltaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti