30.7.2024.
Taitaa olla noin 60 vuotta siitä, kun luin seuraavansisältöisen tarinan. Saattaa joku kohta mennä vähän mukaellusti (ei muka ellusti). Näin se jotenkin meni:
Kerjäläinen ryysyissään vaelsi pölyistä tietä eteenpäin. Hänellä oli pussi olallaan, kepissä roikkumassa.
Hänen tulosuunnastaan alkoi kuulua rytmikästä ääntä. Kerjäläinen käänsi päänsä sinne suuntaan ja huomasi hevosen ratsastajineen lähestyvän. Sankka pölypilvi leijaili heidän perässään.
Kerjäläinen asettui seisomaan tiensuuntaan, ojentaen kätensä valmiiksi "pyyntöasentoon" - josko tulijalta jotain heltiäisi hänen kouraansa.
Ratsastajan saavutettua kerjäläisen, tämä tunnisti tulijan maansa kuninkaaksi, joka oli viittoineen sonnustautunut ratsastajan asuun. Kuningas pysäytti ratsunsa hänen kohdalleen.
Siinä kerjäläinen seisoi tien laidassa käsi ojennettuna kuningasta kohti. Hänen päässään oli iloinen ajatus: Varmasti kuningas antaa hänelle tuntuvan annin.
Tilanne ei kuitenkaan edennyt niin kuin kerjäläinen oli ajatellut. Hän häkeltyi, kun ratsunsa selässä istuva kuningas ojensikin hänelle kätensä, odottaen jotakin saavansa.
Hämmästyksissään kerjäläinen otti pussinsa olaltaan, aukaisi sen, ja otti sieltä yhden vehnänjyvän, jonka hän laittoi kuninkaan käteen. Kuningas kiiti, kannusti ratsuaan ja karautti pois. Vain tien päällä leijuva pölypilvi kertoi, että siitä oli menty äskettäin kovaa vauhtia eteenpäin.
Kerjäläinen seisoi pitkään tienvarressa hämmästyksestä ympyriäisenä. Lopulta hän laittoi kepin pusseineen olalleen ja jatkoi matkaa pölyisellä tiellä.
Kun ilta tuli, näkyi tienvarressa olevalla pellolla heinälato. Siinä kerjäläinen aikoi viettää yönsä. Niin hän tekikin.
Ennen kallistumistaan unten maille, kerjäläinen avasi nyyttinsä. Hänen ihmetyksensä oli suuri, kun hän löysi sieltä - toisten jyvien päältä - yhden kultajyvän. Hänen aivonsa työskentelivät: Annoin kuninkaalle yhden vehnänjyvän, nyt pussissani on yksi kultajyvä... Entä, jos olisin antanut kaksi jyvää, olisiko minulla nyt kaksi kultajyvää? Entä, jos olisin antanut kaikki jyväni, olisiko minulla nyt pussillinen kultajyviä?
Kerjäläisen oli vaikea saada unenpäästä kiinni...
Mitä ajattelet?
Voisimmeko soveltaa tätä episodia omaan elämäämme?
Jeesus on Kuningas - kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
Olemmeko valmiit antamaan Hänelle vain vähän -
vaiko ihan koko elämämme?
Jälkimmäinen vaihtoehto on siunatuin vaihtoehto.
"Niin minä Jumalan armahtavan
laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi
uhriksi,
tämä on teidän
järjellinen
Jumalan palveluksenne"
(Room. 12:1).
(Jouko Kuusjärvi)
_______________________________
Tiistai. 21.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Pilvistä. Aurinko kuumotteli.
Aamupalaa ja kahvia.
Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihan puolella.
M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Kahvia.
Kirjoitin.
Ruokaa ja kahvia.
Niitin viikatteella heinää tontin reunamalta. M-L hommaili kukkien kanssa pihalla ja keräsi marjoja pihan reunoilta.
Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.
Iltapalaa.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!" (Fil. 4:4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti