9.8.2024.

Kahtena edellisenä päivänä olen lainannut Oral Robertsin kirjoitusta avioliitosta - hänellä on 63 vuoden kokemus asiasta. Nyt lainaan kolmannen kohdan siitä opetuksesta.

"Seitsemän avainta menestykselliseen avioliittoon.

Avain numero 3: Olemme huomanneet, että luonteidemme vastakkaisuus on oleellinen osa avioliiton menestystä.

Evelyn on saksalaista sukua. Hän on hyvin organisoiva, taloudellinen, motivoitunut työskentelemään ja ennen kaikkea tasainen luonne. Hän ei hermostu eikä suutu vähästä. Kestää kauan, ennen kuin hänen kärsivällisyytensä loppuu.

Minä olen aivan toisenlainen. Olen osittain cherokee-intiaani ja osittain walesilaista sukujuurta. Olen herkästi räjähtävä ja äkkipikainen. Sanon asioita ajattelematta ja usein saan aikaan vahinkoa, jota minun täytyy pyytää anteeksi ja sovittaa.

Kuinka usein olenkaan rukoillut, että voisin pitää suuren suuni suljettuna hieman pidempään!

Mutta minä olen siunattu. Evelyn on minun vastakohtani. Hän saa minut hillitsemään itseni. Usein hän odottaa viisaasti, kunnes olen sillä tuulella, että voin kuunnella häntä.

Meidän erilaisuutemme toimivat hyvin yhdessä.

Minä en ole järjestelmällinen muussa kuin palvelutyössä. Vaimoni sanoo, että hän ei ole tavannut luovempaa ja järjestelmällisempää saarnaajaa kuin minä. Mutta muille elämänalueille minä tarvitsen apua.

Minä käsittelen hyvin huolellisesti Herran rahoja (joidenkin mielestä viisaasti), mutta en ole yhtä hyvä omien raha-asioiden kanssa. Kun esimerkiksi olimme kolmekymppisiä, Evelyn halusi minun sijoittavan edes pienen summan osakkeisiin ja jättävän ne vanhojen päivien varalle. Mutta minä en voinut ymmärtää asiaa. Niinpä me emme koskaan keränneet suurta omaisuutta.

Minä olisin voinut toimia paremmin. Olisin voinut ostaa osan pari- tai rivitalosta, josta olisimme saaneet tuloja. Olisin voinut ajaa autoamme vuoden tai kaksi kauemmin. Olisin voinut olla sijoittamatta maatilaan, johon rahamme upposivat. Voi, minähän olin muka viisas. Mutta saksalaisen vaiston ohjaamana Evelyn tiesi paremmin. Hän kesti virheitäni, kunnes minä lopulta viisastuin. Minä ymmärsin, että uskolla ja ahkeruudella voisin pitää meistä huolta elämän viimeisinä vuosina, ilman että meidän pitää olla riippuvaisia lapsistamme tai oral Roberts Universitystä.

Me emme halua olla kenellekään taakaksi, vaan luotame, että Jumala on meidän lähteemme. Tiedämme koetellusta kokemuksesta, että jos uskollisesti kylvämme kymmenyksemme siemenenä ja odotamme Jumalalta ihmesatoa, kaikki sujuu hyvin. Siinä on meidän uskomme ja päämäärämme. Minä voin sanoa, että se toimii."

_____________________________

Sydämelliset onnittelut rakkaalle vaimolleni, Marja-Leenalle, syntymäpäivän johdosta - vielä tässäkin! Kirjoitamme ikämme molemmat taas samoin numeroin.

Perjantai. 19.2 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko ja sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Roomalaiskirjettä. Takapihan puolella.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin kylällä, rautakaupassa, hakemassa rimoja, joita tarvitsee autotallin oviaukon pressun laitossa. Olivat sen verran pitkiä, että laitoin Robinin kyytiin, joka oli myös puutavaraostoksilla. Tulevat sitten aikanaan meille.

Kirjoitin vähän.

Poljeskelin kuntopyörää himpun yli 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne" (Jaak. 1:22).

8.8.2024.

Eiliten lainasin ensimmäisen osan Oral Robertsin avioliitto-opetuksesta - 65 vuoden kokemuksella. Nyt tulee toinen osa:

"Seitsemän avainta menestykselliseen avioliittoon.

Avain numero 2: Me olemme menneet naimisiin koko loppuelämän ajaksi.

Emme  ole koskaan ajatelleet, että jos kohtaamme vaikeita koettelemuksia, me eroamme. Me olemme naimisissa, piste. Emme ole kertaakaan 63 vuoden aikana harkinneet eroamista tai avioeroa.

Olemme molemmat saaneet Pyhän Hengen kasteen. 1. Kor. 6:19 sanoo, että meidän ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli  Meidät on ostettu kalliilla hinnalla (Kristuksen vuodatetulla verellä), ja me kuulumme Jumalalle. Se muuttaa kaiken. Me emme ole itsemme omia, vaan kuulumme Hänelle. Me hyväksymme sanotun, ajattelemme sen mukaisesti ja koemme Hänen varjelustaan.

Me rukoilemme myös Hengellä ja ymmärryksellä, niin kuin Paavali opetti ja teki (ks. 1. Kor. 14:1-3, 13-15; Ef. 6:18).

Kummankin aviopuolison elämää tulee tarkastella sisältä käsin.

Meidän liittomme on ennen kaikkea hengellinen.

Vaikka olemme myös fyysisiä ja tunteellisia olentoja, hengellinen on aina etusijalla. Mehän olemme hengellisiä olentoja, ja fyysinen ruumis on meidän henkemme koti."

_____________________________

Torstai. 17.8 astetta ylösnousussa. Aurinko. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

M-L leipoi mantelileipiä ja sämpylöitä.

Rukousta. Luin Roomalaiskirjettä. Takapihan puolella.

Hyvää ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin vähän.

Tulevien tilaisuuksien valmistelua.

Poljeskelin kuntopyörää n. 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Terhi-Marja ja Emilia kävivät.

18.30:ksi menimme M-L:n kanssa Runebergin puistoon kuuntelemaan kansanmusiikkia, jota esitti Huippu-bändi. Aurinko paistoi kuumasti.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Olympialaisiakin tuli seuratuksi.

Tänään saimme kuvan kahdesta iloisen näköisestä tytöstä, jotka odottivat taksia kotipihansa tien suussa: Milena ja Minja. Minjalla alkoi 1. luokka. Eli: kaikki meidän lasten lapset ovat nyt sen ikäisiä, että ovat peruskoulussa, tai sen lopettaneet. Taivaan isän siunausta heille - ja kaikille koululaisille.

Siunausta!

Ps. "Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen" (Kol. 2:8).

7.3.2024.

Lainaan tähän Oral Robertsin opetusta avioliitosta - 63 vuoden kokemuksella annettua - kun se on niin hyvä. Tässä on seitsemän kohtaa, joista tähän ensimmäinen:

"Seitsemän avainta menestykselliseen avioliittoon.

Avain numero 1:

Me emme lähestyneet toisiamme omasta aloitteesta, vaan odotimme, kunnes tiesimme, että Jumalan käsi oli ohjaamassa meitä yhteen tavalla, jota emme voi epäillä.

Me molemmat olimme vakuuttuneita siitä, että Jumalalla oli meille oikea aviopuoliso. Olimme molemmat antautuneet etsimään Herraa. Emme seuranneet omaa viisauttamme.

Minä ymmärrän, että monet lukijat ovat jo naimisissa. Kenties sinä menit naimisiin, ennen kuin aloit palvella Jumalaa.

Jotkut avioliitot, jotka näyttävät syntyneen taivaassa, ovat päättyneet katastrofiin. Jotkut huonosti alkaneet avioliitot ovat kääntyneet suurenmoisiksi.

Evelynin ja minun tapauksessa emme lakanneet luottamasta siihen, että olemme menneet Jumalan tahdon mukaisesti naimisiin. Päätöksemme kulkea Jumalan tietä on vaikuttanut jokapäiväisen elämämme päätöksiin, ja elämme niin tänäkin päivänä. Suoraan sanottuna olemme tehneet hellittämättä työtä avioliittomme hyväksi, ja se on ollut ponnistelun arvoista. En siis tarkoita, että vain toinen meistä on tehnyt työtä, vaan me molemmat olemme ahkeroineet. Yksi ihminen ei voi kantaa kuormaa yksin, ja välillä avioliitto on kuin kuorma. Jumalan avulla molemmat aviopuolisot voivat toimia avioliiton menestymiseksi."

Jatkan huomenna - jHs.

________________________

Keskiviikko. 25 astetta ylösnousussa. Sininen taivas aurinko.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Roomalaiskirjettä. Takapihan puolella.

Kävin tavoittamassa yhtä ihmistä - kotikäynnillä - mutta hän ei ollut kotona.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

19:ksi menin Rukousiltaan. 8 henkeä.

Iltapalaa, teetä.

Uutisia - myös Israelista.

Katselin hetken olympialaisia.

Siunausta!

Ps. "Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta" (1. Piet. 1:3).

6.8.2024.

Elämämme menossa voi unohtua sen tärkein ulottuvuus; katsominen näkymättömään.

"...sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia"

(2. Kor. 4:18).

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Tiistai. 18.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Sininen taivas. Aurinko.

Aamupalaa ja kahvia.

Laitoin ilmoituksia lehteen tulevista tilaisuuksista.

Ajelimme M-L:n kanssa Jyväskylään  asioille. Samalla kävimme syömässä hampurilaislounaan Pancho Villasssa.

Olimme kotona iltapäivän puolivälissä.

Rukousta. Luin Roomalaiskirjettä. Takapihan puolella.

Kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin olympialaisia.

Katsoimme uutisia - myös Israelista.

Olympialaisia.

Siunausta!

Ps. "Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät (liittyykö jakeeseen 19, vai yleensä? (1. Tim. 5:20).

5.8.2024.

Ole erilainen - koska olet erilainen.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Maanantai. 16.5 astetta lämmintä klo 5.30. Selkeää.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi menin Runebergin puiston lavalle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Kahvia. 

Menin 10:ksi puhumaan Majakalle. 

Kirjoitin SAARIJÄRVEN JA KANNONKOSKEN KYLÄT TARVITSEVAT EVANKELIUMIA -infon 12. Lähetin sen s-postina työhön mukaan ilmoittautuneille.

Sovin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousillan Viitasalo-saliin. Se on pe. 18.10.2024. klo 18. Senhän voi jo pistää allakkaan. Tämä on se tilaisuus, joka on pidetty jo vuosia kerran syys- ja kerran kevätkaudella. Myös valmisteluja tein jo sitä varten - sekä nuotioiltoihin.

Ruokaa ja kahvia.

M-L siivosi auton sisäpuolelta, minä vähän lutrasin ulkopuolelta.

Poljeskelin kuntopyörää 40 min. Samalla luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Selasin vähän olympialaisia.

Siunausta!

Ps. "Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa" (Kol. 4:2).

4.8.2024.

Sunnuntai. 18.3 astetta lämmintä ylösnousussa. harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

M-L ja T-M olivat jo aikaisemmin menneet helluntairukoushuoneelle valmistelemaan lähetyslounasta.

Rukousta. Luin Roomalaiskirjettä. 

11:ksi menin rukoushuoneelle Ehtoollisjuhlaan. Hain Salmen mukaan. Martti Ahvenainen oli opettamassa Jumalan Sanaa. Oli evankeliumihenkistä julistusta.

Kävin viemässä Salmen lounastauolla kotiin. Palasin rukoushuoneelle, sillä lounaan jälkeen Martti Ahvenainen piti vielä toisen raamattutunnin.

Kun tulimme kotiin, olivat Timo, Pia, Milena ja Minja meillä. Toivat syntymäpäivälahjan M-L:lle - mm. ämpärillisen mustikoita. Syntymäpäivä on tosin vielä muutaman päivän päässä. Söimme ja kahvistelimme.

Tänään tuli seuratuksi jotakin olympialaisista.

Poljeskelin kuntopyörää 25 min.

Tänään olen tehnyt myös valmisteluja tulevia evankelioimistapahtumia varten.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne" (Hebr. 13:25).

3.8.2024.

Lauantai. 16.5 astetta lämmintä ylösnousussa. Selkeähköä.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä nuotioiltakaluston, eilisen Nuotioillan jälkeen, rukoushuoneen varastoon. Palautin Peräkärryn Denikselle.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihalla ja sisällä, kun alkoi sataa.

M-L kävi kylällä kaupassa. Hän on ollut tänään "hellan ääressä", kun vastaavat Terhi-Marjan kanssa huomenna kokouksessa tarjoilusta lähetystyön hyväksi.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 94, elokuulle. Lähetin sen s-postilla niille, jotka saavat sen sitä kautta. Tulostelin paperiversiot ja laitoin kuoriin. Vein ne saman tien postiin. Joitakin postilaatikoihinkin, kun olivat lähellä:

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunanlöylyissä. 

Iltapalaa ja teetä.

Saimme tänään mukavia kuvia: Tero, Mari ja ainakin Eelis olivat seuraamassa JKL:n MM-rallia. Timo, Pia, Milena ja Minja olivat olleet mustikassa - ja tyttöjen naamat olivat mustikassa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille" (Room. 6:12).

2.8.2024.

Perjantai. 14.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Kävin kylällä, kaupassa ja apteekissa.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja takapihalla. Hienoa tihkusadetta.

M-L aamusta pitäen teki valmisteluja nuotioiltaan: lettutaikinaa, paistoi gluteenittomia lettuja, kasaili tavaroita.

Kävimme syömässä Halpa-Hallissa.

Luin vähän kirjaa.

Ennen 16 lähdimme nuotioiltatarvikkeinemme, peräkärryinemme, kohti Peltokylää, jossa Nuotioilta pidettiin. Satoi.

Laitoimme "leirin" pystyyn, kun vastuunkantajia alkoi tulla. Sateli. Ukkonenkin jyrisi vähän.

Nuotioilta, jonka johtelin, alkoi klo 18. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja halusi käyttää alussa puheenvuoron ja toivottaa ihmiset tervetulleeksi. Johdin alkurukoukseen. Timo Kuusjärvi, ja tyttärensä Milena johtivat yhteisiin lauluihin. Hienosti meni Milenaltakin - ja rohkeasti. Oli Milenan valitsemia lauluja. Osan lauloivat kahdestaan. Muutamaan otteeseen he olivat mikrofonien takana. Ensimmäisen "minun tarinani" -puheenvuoron käytti Terhi-Marja Kuzmin. Oli koskettava. Laulujen jälkeen Matleena Johansen lauloi ja käytti "minun tarinani" -puheenvuoron. Oli koskettava puheenvuoro sekin. Hän lauloi vielä sen jälkeen kaksi laulua. Eivind Johansen, Norja, puhui - julisti evankeliumia. Oli esirukouspalvelua. Timo ja Milena lauloivat lopuksi. Tarjoilu toimi hyvin. Lehtomäen Matti paistoi lettuja. Makkaroita grillailivat Tuula ja Tuomo Bågman. Nokipannukahvia keittivät Pentti ja Sumontha Paajala. Lettuja tarjoilivat Marja-Leena Kuusjärvi ja Tuula Lehtomäki. Äänentoistoa hoiti Veikko Lahtela. Kaikki toimi hyvin. Ilma oli lämmin. Pitkään oli illan aikana satamatta. Lopussa satoi, mutta se ei haitannut. Väkeä oli - lapset mukaan luettuna, sillä hekin ovat ihmisiä - 55-56 henkeä. Iloitsin illasta! Saimme olla yhdessä viemässä evankeliumia tällä tavalla ihmisille. Nopeasti oli "leiri" purettu ja kalusto kärryssä. Oli toimenihmisiä tarttumassa toimeen. Evankeliumi ei tyhjänä palaja. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja toivotteli tervetulleeksi pitämään kylätuvan sisälläkin tilaisuuksia. Kiitos kaikille vastuissa olleille - ja mukana olleille! Mutta ennen kaikkea Jumalalle!

Matka jatkuu. Tässä kutsu seuraavaan Nuotioiltaan: Tervetuloa!

Kotona vielä teetä.

Seurasin uutisia - myös Israelista. Meidän tulee rukoilla Israelin ja Lähi-idän tilanteen puolesta. Siellä eletään ratkaisevia aikoja. Saako sota suuren käänteen?

Siunausta!

Ps. "Herra, meidän herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!" (Ps. 8:2).

1.8.2024.

Synnin kanssa ei ole leikkimistä.

Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan synninalaisena.

Pieni lapsi, niin kauan kuin hän ei pysty itse valitsemaan uskoa Jeesukseen, on osallinen pelastuksesta, jonka Jeesus on jokaiselle ihmiselle valmistanut. Hän ei tarvitse kastetta pelastuakseen, sillä se kuuluu niille, joilla on kyky ottaa vastaan pelastus oman valintansa perusteella.

Synti on vakava asia.

Hyvin pienistä synnillisistä asioista se voi kasvaa voimakkaasti ihmistä sitovaksi asiaksi, joka vie ihmistä kuin "pässiä narussa."

Epärehellisyys ja valheellisuus voi johtaa ihmisen verkkoon, joka pitää häntä tiukasti otteessaan. Syntien sitoman ihmisen tie vie alaspäin; se on ottanut ihmisen saaliikseen.

Parhain tie on se totuuden tie, joka löytyy Raamatusta:

"Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi"

(Ps. 119:9).

Jokaisella meillä on tässä asiassa oma osuutemme; valintamme. 

Voimme taistella uskon jaloa taistelua, johon Pyhä Henki antaa voiman.

Esirukous lastemme ja lastenlastemme - kaikkien lasten ja ihmisten puolesta on tärkeä asia, etteivät he synnin pettäminä paatuisi ja kuluttaisi elämäänsä sielunvihollista palvellen.

Kun synti on saanut otteen ihmisestä, ja hän elää Jumalan tahdon vastaista elämää, on olemassa vain yksi lääke siihen asiaan: Parannuksen tekeminen; synnin tunnustaminen ja hylkääminen.

Jumala on uusien alkujen Jumala.

Sitä, minkä Hän anteeksi antaa, Hän ei tule koskaan muistelemaan. 

Ihminen voi aloittaa - ja jatkaa - "puhtaalta pöydältä."

Jeesuksen ristillä tapahtunut sovitustyö syntiemme tähden, takaa meille syntien anteeksisaamisen.

Tätä tietä saamme käydä.

Joudumme taistelemaan syntiä vastaan. Tähän taisteluun saamme pyytää Pyhän Hengen voimaa - ja sitä annetaan.

"Taistele uskon jalo taistelu"

(1. Tim. 6:12).

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Torstai. 16.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tihkutteli vesiä.

Taas vaihtui kuukausi. menevät net melko kiiruusti.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Apostolien tekoja.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä. Hän kaupassa nuotioiltatarpeita hankkimassa. Minä tk:ssa diabeteshoitajalla.

Kävin laittamassa rukoushuoneen varastosta kärryyn kalustoa huomista Nuotioiltaa varten. Tihkutteli vettä.

Ruokaa ja kahvia.

Kelasin vähän jälkikatseluna kävelyjä Pariisin olympialaisista.

Kirjoitin.

Luin hieman kirjaa.

Poljeskelin 30 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Huomenna on se Nuotioilta... Kutsu tämän jutun lopussa. Kaikki ovat tervetulleita!

Siunausta!

Ps. "...vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 5:16b).

31.7.2024.

Olen kuullut Caesarista, tunnetusta roomalaisesta sotapäälliköstä seuraavanlaisen tiedon - 

jonka todenperäisyyttä en ole tarkistanut:

Caesar oli kerran menossa senaatin kokoukseen, kun hän tällä matkalla sai kirjeen.

Hän, joka kirjeen hänelle antoi, sanoi, että kirje sisälsi niin tärkeitä asioita, että Caesarin  pitää lukea se heti. Huolimatta tästä, Caesar työnsi  sen taskuunsa ja sanoi: "Tärkeät asiat huomiseksi."

Tämä mies ei nähnyt enää huomista päivää, sillä hänet surmattiin senaatin kokouksessa, johon hän oli matkalla.

Kirjeessä olisi paljastettu salaliitto hänen henkeänsä vastaan. Häntä varoitettiin menemästä sinne, minne hän oli menossa.

Sanonta: Minkä voit tänään tehdä, älä jätä sitä huomiseksi, on tärkeä sanonta - varsinkin erittäin tärkeiden asioiden suhteen.

Tärkein sellainen asia, jonka kanssa meidän ei tulisi viivytellä, on pelastuksen vastaanottaminen - matkan aloittaminen kohti taivasta.

Sielujemme vihollinen - saatana - voi sanoa meille: Kyllä sinä voit pelastuksen ottaa vastaan - mutta älä vielä. Jeesus sanoo, että tämä vihollinen on valhettelija ja valheen isä. Siksi meidän ei tule uskoa sitä - ei missään asiassa.

Raamattu sanoo:

"Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä auttanut. Katso, nyt on otollinen hetki, katso, nyt on pelastuksen päivä"

(2. Kor. 6:1-2).

Olen kuullut puhuttelevan ja vakavan tapauksen, Hengellisen laulun 227 taustalta. Kerrotaan, että hengellisessä tilaisuudessa oli nuori neitonen, jota Jumala siellä voimakkaasti kutsui pelastukseen, mutta hän ei avannut sydäntään Jeesukselle. Heti tämän jälkeen hän sai verenmyrkytyksen ja kuoli. Laulu, jonka tähän lainaan, syntyi tämän tapauksen seurauksena:

"1. Avaa sydämesi Herralle, polvistuen ristin juurelle.

Tunnustaen siinä syntisi, Herra painot poistavi.

Tunnustaen siinä syntisi, Herra painot poistavi.

2. Tuonnemmaksi miksi jättäisit, pelastuksen kalliin siirtäisit

Ethän tiedä, vaikka viimeinen, päivä tää ois sinulle.

Ethän tiedä, vaikka viimeinen, päivä tää ois sinulle.

3. Älä sano: Sitten vanhana, taikka vasta sairasvuoteella.

Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle.

Elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle.

4. Muista: Nuoruuteen ei turvata, voine kenkään täällä alhaalla.

Kuolon kellot voivat kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina.

Kuolon kellot voivat kumahtaa, vaikka nuoruusvuosina.

5. Muista Luojaa nuoruudessasi, pahat päivät kohta tulevi.

Armon arkin ovi suljetaan, joudut yöhön kauheaan.

Armon arkin ovi suljetaan, joudut yöhön kauheaan.

6. Siksi tule tänä päivänä, sua kutsuu Jeesus, ystävä.

Kaikki synnit antaa anteeksi, puhdistaa sun sielusi.

Kaikki synnit antaa anteeksi, puhdistaa sun sielusi.

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Keskiviikko. 15.4 astetta ylösnousussa - ei varahin. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Sisällä ja takapihan puolella. Hienoisesti tihkutteli vettä.

M-L kävi kylällä kaupassa.

Ruokaa ja kahvia.

Varasin paikan Nuotioiltaa varten. Se on Lehtolan Nuorisoseurantalon piha-alueella, pe. 13.9.2024. klo 18. Laita jo allakkaan ja tule mukaan. Ennen sitäkin on Nuotioiltoja. Seuraavaan kutsu tässä: Tulkki on vaihtunut: hän on Pekka Kääriäinen.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 6 henkeä.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Tänään sain nettiin laulun, jonka sanat ovat minun ja sävel laulajaevankelista Ape Niemisen. Hän myös esitti sen kitaran säestyksellä. Tuntui sävel sopivan hyvin sanoihin. Tämä "juttu" meni siten, että kirjoittelin tässä joku aika sitten vanhoja runojani fb:iin. Yhdestä runosta sain palautetta tuolta Enontekiöltä, Tuija Kettulalta, joka kirjoitti, että siihen pitäisi saada sävel. Ja nythän siinä on sävel. Tuijan välittämänä Apelle - jota en tunne, mutta olen kuullut laulavan. Sellaistakin tapahtuu.

Siunausta!

Ps. "Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä" (Luuk. 18:1).

30.7.2024.

Taitaa olla noin 60 vuotta siitä, kun luin seuraavansisältöisen tarinan. Saattaa joku kohta mennä vähän mukaellusti (ei muka ellusti). Näin se jotenkin meni:

Kerjäläinen ryysyissään vaelsi pölyistä tietä eteenpäin. Hänellä oli pussi olallaan, kepissä roikkumassa.

Hänen tulosuunnastaan alkoi kuulua rytmikästä ääntä. Kerjäläinen käänsi päänsä sinne suuntaan ja huomasi hevosen ratsastajineen lähestyvän. Sankka pölypilvi leijaili heidän perässään.

Kerjäläinen asettui seisomaan tiensuuntaan, ojentaen kätensä valmiiksi "pyyntöasentoon" - josko tulijalta jotain heltiäisi hänen kouraansa.

Ratsastajan saavutettua kerjäläisen, tämä tunnisti tulijan maansa kuninkaaksi, joka oli viittoineen sonnustautunut ratsastajan asuun. Kuningas pysäytti ratsunsa hänen kohdalleen.

Siinä kerjäläinen seisoi tien laidassa käsi ojennettuna kuningasta kohti. Hänen päässään oli iloinen ajatus: Varmasti kuningas antaa hänelle tuntuvan annin.

Tilanne ei kuitenkaan edennyt niin kuin kerjäläinen oli ajatellut. Hän häkeltyi, kun ratsunsa selässä istuva kuningas ojensikin hänelle kätensä, odottaen jotakin saavansa.

Hämmästyksissään kerjäläinen otti pussinsa olaltaan, aukaisi sen, ja otti sieltä yhden vehnänjyvän, jonka hän laittoi kuninkaan käteen. Kuningas kiiti, kannusti ratsuaan ja karautti pois. Vain tien päällä leijuva pölypilvi kertoi, että siitä oli menty äskettäin kovaa vauhtia eteenpäin.

Kerjäläinen seisoi pitkään tienvarressa hämmästyksestä ympyriäisenä. Lopulta hän laittoi kepin pusseineen olalleen ja jatkoi matkaa pölyisellä tiellä.

Kun ilta tuli, näkyi tienvarressa olevalla pellolla heinälato. Siinä kerjäläinen aikoi viettää yönsä. Niin hän tekikin.

Ennen kallistumistaan unten maille, kerjäläinen avasi nyyttinsä. Hänen ihmetyksensä oli suuri, kun hän löysi sieltä - toisten jyvien päältä - yhden kultajyvän. Hänen aivonsa työskentelivät: Annoin kuninkaalle yhden vehnänjyvän, nyt pussissani on yksi kultajyvä... Entä, jos olisin antanut kaksi jyvää, olisiko minulla nyt kaksi kultajyvää? Entä, jos olisin antanut kaikki jyväni, olisiko minulla nyt pussillinen kultajyviä?

Kerjäläisen oli vaikea saada unenpäästä kiinni...

Mitä ajattelet?

Voisimmeko soveltaa tätä episodia omaan elämäämme?

Jeesus on Kuningas - kuningasten Kuningas ja herrain Herra. 

Olemmeko valmiit antamaan Hänelle vain vähän - 

vaiko ihan koko elämämme?

Jälkimmäinen vaihtoehto on siunatuin vaihtoehto.

"Niin minä Jumalan armahtavan

laupeuden kautta

kehoitan teitä, veljet,

antamaan ruumiinne 

eläväksi, pyhäksi,

Jumalalle otolliseksi

uhriksi,

tämä on teidän

järjellinen

Jumalan palveluksenne"

(Room. 12:1).

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________________

Tiistai. 21.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Pilvistä. Aurinko kuumotteli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihan puolella.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Niitin viikatteella heinää tontin reunamalta. M-L hommaili kukkien kanssa pihalla ja keräsi marjoja pihan reunoilta.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!" (Fil. 4:4).

29.7.2024.

Kerran yksi mies juoksi jalopeuraa - leijonaa - pakoon.

Eteen tuli jyrkänne.

Jos kääntyisi vasemmalle, olisi varma joutumisesta leijonan ruuaksi.

Jos kääntyisi vasemmalle, kohtalo olisi sama.

Niinpä mies jatkoi suoraan -

ja putosi jyrkänteeltä.

Kului jonkin aikaa, kun hän tointui pudotuksesta.

Hän huomasi roikkuvansa pensaassa, joka oli kasvanut pystysuoran seinämän rakosiin.

Kun hän katsoi ylöspäin, näkyivät sieltä leijonan viiksikarvat, sen harmitellessa sivu suun mennyttä ateriaansa.

Alaspäin katsahtaessaan hän näki lohikäärmeen, joka kita ammollaan odotti paistin putoamista suuhunsa.

Katsellessaan tarkemmin olopaikkaansa, hän huomasi pensaan juurissa jotain liikettä; mustat ja valkoiset hiiret nakersivat pensaan juuria omaksi päiväpalakseen. 

Mies huomasi kuitenkin, että pensaassa oli runsaasti suuria ja kauniita marjoja. Hän maistoi yhden. Se oli parhaimman makuinen, mitä hän oli koskaan maistanut. Hän alkoi syödä marjoja - ja unohti tukalan olotilansa.

Jos olet nokkela - "keksivä kyky" - jonka "humeeti" toimii "nuoskeasti", niin voit varmasti saada "selityksen" siihen, mitä tuo leijona esittää. Minä koetan tehdä sen noiden muiden tarinan "liikkuvien osien" kohdalta:

Mustat ja valkoiset hiiret pensaan juurissa voisivat olla öitä ja päiviä elämässämme, jotka itseasiassa vaihtuvat aivan vilisemällä - siitä huolimatta, että ne joskus tuntuvat aivan matelevan eteenpäin.

Mutta: elämä on rajallinen, tietynmittainen, jonka loppua me emme tiedä.

Kerran se kuitenkin loppuu.

Me kuolemme.

Vaikka haluaisimme unohtaa tämän tosiasian, niin se ei siitä muuksi muutu.

Jumala ei ole jättänyt  syntiin langennutta ihmiskuntaa "oman onnensa nojaan." Ei, vaan rakkaudessaan meitä kohtaan - ja pyhyydessään syntiä kohtaan - Hän valmisti meille pelastumisen mahdollisuuden. Jeesus tuli Jumalan lähettämänä maailmaan, ja sovitti ne täydellisesti Jumalan edessä. Hänet haudattiin, mutta Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä.

Jeesuksen sovitustyön tähden tilanteemme ei ole tukala.

Se voi jäädä tukalaksi, jos meille ei kelpaa pelastus, joka on täydellisesti valmis.

Tästä löytyy "lääke" syntikysymykseemme:

"Usko herraan jeesukseen, niin sinä pelastut"

(Apt. 16:31).

Kun toimimme Sanan ohjeen mukaan, niin meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa:

"Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto"

(Fil. 1:21).

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Maanantai. 15.6 astetta lämmintä klo 5.30. Harmaahko taivas,

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi menin Runeberginpuiston lavalle Aamurukoukseen. 2 henkeä.

Kävin vielä torkkumaan.

Kahvia.

Tein siirrettävälle ilmoitustaululle ilmoituksen Nuotioillasta.

Ajelimme M-L:n kanssa Peltokylän ja Häkkilän alueelle jakelemaan kutsuja Nuotioiltaan. Laajasti - ja tarkasti - niitä jaoimme. Samalla jaoimme myös TV7:n lehtiä. Jossain vaiheessa satoi aikalailla, muuten tihkutteli. Nuotioilta on Peltokylän kylätuvan  pihapiirissä. Laitoimme tienvarteen sille kohdalle ilmoitustaulun ja opasteet.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta" (2. Tess. 3:3).

Kutsu Nuotioiltaan:

28.7.2024.

Isä ja hänen pieni poikansa olivat tulossa myllystä talvisaikaan; siellä jyvät olivat muuttuneet jauhoiksi. Reessä, säkkien päällä istuen, tekivät isä ja poika matkaa kotia kohti.

Mutkan takana talvisella tiellä näkyi jokin mytty. Se paljastui jauhosäkiksi, joka oli pudonnut jonkun myllymiehen kyydistä. Isä pysäytti hevosen, katsoi taaksepäin ja kurkki eteenpäin. Viimein hän tarttui säkkiin ja nosti sen kyytiin. Pieni poika seurasi isän touhuja ja sanoi:

"Isä, sinä unohdit katsoa tuonne!", ja osoitti kohti taivasta.

Isä menetteli väärin - varasti jollekin toiselle kuuluneet jauhot.

Tässä sinänsä on meille se opetus, että Jumala näkee aina meidät; ajatuksemme, sanamme ja tekomme. Tässä hetkessä ajatukseni kulkevat kuitenkin hieman "eri latuja.":

Ihmisinä voimme elää elämäämme menneisyyteemme kiinni jääneinä, tavalla, taikka toisella. Katseemme on suunnattu sinne. Toisaalta voimme myös elää elämää, joka on kiinni koko ajan - väärällä tavalla - tulevaisuudessa. Tulevaisuuteen voi liittyä pelkoa, huolta, mutta myös vääriä odotuksia eri tavoin. Ihminen on voinut joutua tilanteeseen, jossa hän elää eri tavoin menneisyydessä, taikka tulevaisuudessa.

Kuitenkin elämä on nyt.

Ellei tämä pääse kohdallamme toteutumaan, elämä voi todellisesti jäädä elämättä.

Lopuksi se tärkein ulottuvuus:

Elämämme tärkein ulottuvuus on ylöspäin katsominen. Meidät on tehty sellaisiksi.

Ylhäältä löytyy apu elämään - elämään, jonka Jumala on meille ajatellut. Raamattu on kirja, josta saamme ohjeet ylöspäin katsomiseen.

Ydinasia tässä on usko Jeesukseen, Jumalan Poikaan, jonka kautta taivas on auennut meille - aina Isän sydämelle asti. Uskomalla Jeesukseen - omistamalla pelastuksen - henkilökohtainen elämämme pääsee kokemaan taivasyhteyttä.

Meidän ei tarvitse elää vain menneisyydessä, taikka tulevaisuudessa. Saamme elää nyt!

Menneisyytemme olemme silloin saaneet anteeksi ja tulevaisuutemme on Jumalan kädessä.

"Jos siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä"

(Kol. 3:1-2).

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________________

Sunnuntai. 17.2 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Aurinko kuumotteli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja.

Timo ja Markus tulivat puoliltapäivin meille syömään ja kahville. Olivat bänditreeneissä - Hawina - päivän esiintymistä varten.

Kirjoitin.

Kahvia.

16:ksi menimme Runeberginpuistoon tilaisuuteen. Satoi vettä, mutta loppui. Aurinko paistoi lämpimästi. Pastorimme johteli. Miko Puustelli puhui. Hawina musisoi.

Kotona iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1. Joh. 4:19).

27.7.2024.

Lauantai. 19.7 astetta ylösnousussa. Sininen taivas. Aurinko.

Se oli tänään Unikeonpäivä. Kuka teillä oli U-keko? Minä olin meillä - vaikken niin pitkään kuorsaillutkaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihalla.

Tein vastan - onhan lauantai. M-L laitteli syötäviä "pakkauksiin."

12.30 lähdimme M-L:n kanssa kohti Valkealampea - hieno paikka, jossa varsinkin aikaisemmin tuli usein käytyä. Timö, Pia, Milena ja Minjakin tulivat sinne. 

Ensimmäiseksi oli hommana tehdä kivistä pressusaunan kiuas - oli näetsen se paikka varattu, johon meinasimme saunan pystyttää. Timo ja Pia sen kiukaan rakentelivat. Minä vain nostelin kiviä paikalle. Sitten vain tuli heti kiukaan alle. Kehikon tarpeet - jonka päälle pressu laitetaan - Timo kasaili mukanaan tuomista tarpeista. Nopeasti oli kaikki valmiina. Sitten vain annettiin tulen palella kiukaan alla.

Kiukaan kuumetessa laittelimme ruokaa - jota kohta jo nautimme. Oli hyvät ruuat. Jälkiruokineen. Lopuksi pullakahvit - mustalla pannulla tietenkin. 

Sittenpä olikin kiuas kylpykunnossa. Häkälöylyt ja pressu päälle. Oli mukavat löylyt. Vastakin oli - kuten jo mainitsin.

Meidän lisäksemme saunassa oli mies ja nainen, johon tutustuimme heti, kun tulimme paikalle. Saimme jutella, todistaa ja kutsua huomiseen tilaisuuteen Runebergin puistoon. Oli hyvä kohtaaminen kaikin puolin. Lapset ja Timo uivat moneen otteeseen. Kävinhän minäkin pulahtamassa. Saunomisen aikana satoi. Ukkosta oli useampaan otteeseen. 

Keitimme vielä saunakahvit ennen kuin lähdimme kotia kohti. Oli mukava päivä.

Taisimme olla kotona 21 maissa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme Summerfest-tapahtuman tilaisuutta Seinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Sellaista.

Siunausta!

Ps. "Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (Jaak. 4:7).

26.7.2024.

"Elämän tie on kaita tie, sitä harvat vain kulkea tahtoo..."

"Golgatalle saavuin synteineni, sinne painoi tyhjyys maailma. Rauhatonna kuljin taakkoineni, kunnes kuulin tiestä Golgatan..."

(Saimi Moberg).

Onko sinun elämässäsi ollut etsikkoaikoja? Aikoja jolloin olet kuullut sydämessäsi Pyhän hengen kutsuvan sinua Jeesuksen luokse? Miten olet käyttänyt sellaisen ajan kohdallasi? 

Elämässämme ei välttämättä aina kuulu Herran ääni sillä tavalla, kuin näinä aikoina, jolloin Jumalan taivaasta meitä etsitään. Ne ovat meille arvokkaita aikoja.

Meille voi käydä niinkin, että elämässämme ei tulekaan uutta aikaa, jolloin Jumala meitä kutsuu yhteyteensä; hengelliset asiat eivät kiinnosta sillä tavalla, että olisi halua muuttaa kadotukseen johtavalta tieltä taivaan tielle. Se on todella järkyttävä tila ihmisen elämässä; ihmisen, jolle oli kuitenkin valmistettu pelastus, mutta hän hylkäsi sen - ja joutuu iankaikkisuudessa paikkaan, jonne Jumala ei ollut häntä tarkoittanut.

Elämä on kuitenkin vakava asia - ennen kaikkea siksi, että se ei lopu siihen kun sydämemme pysähtyy ja vedämme viimeisen henkäyksemme. Elämä jatkuu, joko Jumalan taivaassa, jonne kaita elämäntie johtaa. Sinne matkansa aloittaneet - oman valintansa mukaan - saavat olla ikuisesti Jumalan luona, jossa on loputon täydellisyys. Niiden osana, jotka ovat valinneet hyljätä sen pelastuksen, jonka Jeesus kuolemansa kautta ristillä valmisti; pitäneet halpana astua kulkemaan Golgatan tietä, on iankaikkinen kadotus, helvetin tuli - tietoisessa olotilassa, erossa Jumalasta.

Asia, joka on esillä, on elämämme tärkein kysymys; valinta siitä, missä haluamme iankaikkisuutemme viettää, ja kenelle elämäni elää.

Tule pois väärältä tieltä!

Jeesus kutsuu sinua!

Älä anna jäädä pelastuksen armon turhaksi kohdallasi!

Anna elämäsi Jeesukselle, niin paras on edessäpäin! 

"Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta" 

(Jes. 55:6-7).

(Jouko Kuusjärvi)

________________________________

Perjantai. 21.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihan puolella.

Kävimme M-L:n kanssa Koskenkylän, Lehtolan suunnassa, katsomassa tiettyä paikkaa, josko siellä syyskuussa olisi Nuotioilta. Perästä kuuluu, sanoiko se torventekijä. Samalla reissulla kävimme Halpa-Hallissa puraisemassa seisovasta. Kaupassa ja apteekissakin käväisimme.

Satoi kaatamalla, Ukkoskuuroja. Useampaan otteeseen olivat "taivaan luukut selällään."

Kirjoitin.

M-L leipoi.

Seurailimme Summerfest-tapahtuman tilaisuutta Seinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Iltapalaa ja teetä.

Katsoimme hieman olympialaisten avajaisia.

Seurasimme tilaisuutta Summerfest-tapahtumasta.

Siunausta!

Ps. "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä" (/1. Joh. 5:2).

25.7.2024.

Väärällä tiellä ja oikealla.

Vain nämä kaksi tietä ja ihmisryhmää löytyy maailmasta.

Kaita tie - joka vie taivaaseen - ja sillä kulkevat.

Lavea tie - joka vie kadotukseen (helvettiin) - ja sillä taivaltavat.

Kun tämä on tosiasia, jonka Jumalan Sana ilmoittaa, on noiden molempien ihmisryhmien suhtauduttava täydellä vakavuudella siihen.

Ajattelemme nyt niitä - meitä - jotka ovat jo kulkemassa taivaaseen johtavalla tiellä.

Hieman "ontuva" esimerkki, mutta esimerkki kuitenkin:

Olet ajamassa autolla tietä, joka kulkee jyrkänteen reunalla. Mutkan takana kohtaat yllätyksen: tielle on vierinyt ylempää isoja kivilohkareita. Pelastut viimetingassa. Mitä teet? Käännytkö takaisin ja ajelet pois, vaikka vastaasi tulee toisia ajoneuvoja, jotka ovat suuressa vaarassa? Todennäköisesti et toimi näin. On luonnollista, että varoitat tarpeeksi selvästi niitä, jotka ovat vaarassa; vaarassa jopa pudota ajoneuvoineen syvään rotkoon.

Me, jotka uskomme Jeesukseen, olemme pelastettuja ihmisiä; pelastettuja iankaikkisesta kadotuksesta. Olisi täysin luonnollista, että me varoittaisimme ihmisiä, niin että he eivät joutuisi tuonne ikuiseen vaivanpaikkaan - että todistaisimme heille Jeesuksesta, joka on valmistanut jokaiselle ihmiselle pelastuksen synneistään, ristillä tapahtuneen sovituskuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Kertoisimme heille, että on olemassa tie, joka vie taivaaseen, ikuiseen elämään. Jumalan kanssa.

Meidän, jotka olemme löytäneet pelastuksen omaan elämäämme, vastuu ja velvollisuus on viedä evankeliumin ilosanoma ihmisille, jotka eivät vielä usko Jeesukseen - jotka kulkevat väärällä tiellä.

Tiedätkö, että vain harvat Jeesuksen omat tekevät niin? Meidän tulee tarkistaa asia omalla kohdallamme ja ajatella sitä, kuinka arvokas asia on jokaiselle ihmiselle valmistettu pelastus - ja millainen paikka on helvetti.

"Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat"

(Snl. 24:11).

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________________ 

Torstai. 25.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Tänään se "Jaska molskautti" - Jaakko heitti sen kylmän kiven järveen. Ei taida ihan muutamassa päivässä vesi kylmentyä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihan puolella.

M-L keräili vähän marjoja vuokratontin reunamilta.

Käväisin tk:ssa hakemassa diabeteksenhoitotarvikkeita. 

Kirjoitin.

Hyvää ruokaa ja kahvia.

Tein yhteydenottoja kylälle, jossa voisi vielä syyskuun puolella pitää Nuotioillan. Jumala siinäkin johdatelkoon.

Luin vähän kirjaa.

Seurasimme netin kautta Summerfest-tapahtuman tilaisuutta Seinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutiset.

Siunausta!

Ps. "Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmentymisessä" (1. Piet. 1:13).

24.7.2024.

"Pakenetko sä Kristusta, ystäväni, vaikka tiesi vie kadotukseen? Näin kertoo ja todistaa Raamattuni: vain yksi on tie taivaaseen..." 

(HL. 254).

"Miksi viivyt sä poluil maailman, vaikka kuulla saat äänen Jeesuksen... "

(HL. 258).

"Mä kauas kuljin synnin harhateitä. En tiennyt että Jeesus rakastaa..."

(HL. 262).

On paljon hengellisiä lauluja, jotka puhuvat tiestä, jota ihminen vaeltaa - väärästä ja oikeasta tiestä, joilla on eri päämäärä. Lauluissa kutsutaan ihmisiä tulemaan oikealle tielle. Niin minäkin tässä pienessä kirjoituksessani.

Raamatussa puhutaan kahdesta tiestä; oikeasta ja väärästä sellaisesta. Jeesus sanoo:

"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät"

(Matt. 7:13-14).

Jeesus puhuu:

1. Laveasta tiestä, joka vie kadotukseen, ja

2. Kaidasta tiestä, joka vie elämään (taivaaseen, ja jo maan päällä todelliseen elämään).

Kukaan ihminen ei voi vaeltaa yhtä aikaa kummallakin tiellä; olemme jommalla kummalla.

Kuten huomasit, Jeesus puhuu myös porteista, joista näille teille tullaan:

1. Lavealle tielle johtaa avara portti. Tästä portista sisälle astuessaan ei tarvitse luopua mistään. Synti kaikissa muodoissaan menee sitä helposti sisälle. Lavealla tiellä saa tehdä syntiä mielin määrin; ei tarvitse ottaa Jumalaa ja Hänen Sanaansa huomioon mitenkään. On kuitenkin hyvä muistaa, että sitä tietä kulkiessaan ihminen on saatanan vallanalaisuudessa ja matkalla kadotukseen, helvettiin. Tällä tiellä vaeltavia on paljon.

2. Kaidalle tielle johtaa ahdas portti, josta synti ei pääse sisälle. Täytyy tehdä parannus synnistä omalla kohdallaan; tunnustaa synti ja haluta hyljätä se. Tämä portti aukeaa vain niille, jotka uskovat Jeesukseen ja saavat anteeksi syntinsä Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

On ihmisiä, jotka pettävät itseään, kuvitellen vaeltavansa kaidalla tiellä ja pääsevänsä kerran taivaaseen, vaikka eivät ole koskaan avanneet sydäntänsä Jeesukselle ja uskoneet Häneen. He ovat uskonnollisia ihmisiä, jotka luottavat tekoihinsa, kuulumiseensa johonkin hengelliseen yhteisöön, tai erilaisiin rituaaleihin. Jumalan henki voi herättää tällaisenkin ihmisen, niin että hän näkee syntisyytensä ja tarpeensa vain Jeesuksessa olevasta pelastuksesta.

Paljon on ihmisiä, jotka ovat ns. "kultaisen keskitien" kulkijoita. Sellaista tietä ei ole olemassakaan, vaan olemme joko kaidantien kulkijoita, joka johtaa meidät taivaaseen, taikka laveantien kulkijoita, joka johtaa meidät helvettiin.

Ystävä hyvä!

Kumpi on sinun tiesi?

"Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin et kuulu, et."

Jeesus kutsuu sinua kaidalle tielle!

Tule!

Jumala rakastaa sinua!

(Jouko Kuusjärvi)

_____________________________

Sydämelliset onnittelumme - vielä tässäkin - tyttärellemme Terhi-Marja, Kristiinalle, nimipäivän johdosta!

Keskiviikko. 31.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihan puolella. Viereisen tuolin käsinojalla istuskeli pieni harmaasiepon poikanen ja katseli päätään kallistellen. Siinä kohdalla oven yläpuolella lampun päällä on  niiden pesä. Tänään se on sieltä pesästä lähtenyt. M-L otti kuvia maailmaa - ja meitä - ihmettelevästä pienestä luontokappaleesta.

Niitin viikatteella vähän heinää tuolla pihatien alkupäässä.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Luin hieman kirjaa.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 5 henkeä. M-L seurasi kotona netin kautta Seinäjoen helluntaiseurakunnasta Summerfest-tapahtuman ensimmäistä tilaisuutta.

Iltapalaa ja pizzaa, jota M-L oli illalla tehnyt.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "...Teillä ei ole, sentähden ettette ano..." (Jaak. 4:2).

23.7.2024.

Tahdotko taivaaseen!

Sinne vie vain yksi tie.

Taivas ei ole niinkuin sanotaan Rooman olevan,

jonne kuulemma kaikki tiet vievät.

Itseasiassa taivaaseen johtava tie on Persoona.

Jeesus sanoi - ja on samaa mieltä tänäänkin:

"Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani"

(Joh. 14:6).

Kuinka Jeesuksesta tuli tie taivaaseen:

"...koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn Hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on Hänen lihansa kautta..." 

(Hebr. 10:19-20).

Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy Jumalan taivaaseen, jonne pääsyn Hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi. Tämä jokaista ihmistä varten valmistettu tie kulkee sen sovitustien kautta, jonka Jeesus valmisti meille Golgatan ristillä, kun Hänen ruumiinsa - lihansa - murrettiin ja revittiin syntiemme tähden. Jeesus oli sijaisenamme, puolestamme, kantamassa ruumiissaan ristille syntivelkamme. Kun Hän antoi henkensä ja vuodatti sovintoverensä, mitään ei jäänyt sovittamatta. Jeesus haudattiin, mutta Isä herätti Hänet kolmantena päivänä. Jeesus elää! Pelastus on valmis, täydellinen. Sitä ei tarvitse uusia.

Mitä meidän on tehtävä, päästäksemme tielle, joka vie taivaaseen:

"...mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin? Niin he sanoivat: Usko herraan jeesukseen, niin sinä pelastut" 

(Apt. 16:30-31).

Usko Herraan jeesukseen.

Näin tullaan taivaan tielle.

Usko Jeesukseen merkitsee Hänen vastaanottamistaan henkilökohtaisesti omaan elämäänsä:

"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä"

(Joh. 1:12).

Tule!

Jeesus kutsuu sinua!

Tie on valmis.

Ota lahja - pelastuksen lahja - uskossa vastaan!

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________________________

Tiistai. 22.3 astetta ylösnousun aikaan. Sininen taivas. Aurinko paistoi.

Aamupalaa ja kahvia takapihan puolella.

M-L putsasi eilen hakemiamme Timon ja Miron keräämiä mustikoita.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihalla.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla. Olikin niin monia kohteita, että meni pitkään aikaa. Ensin kävimme Halpa-Hallissa syömässä.

Kirjoitin.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne" (2. Tess. 3:18).

22.7.2024.

Maailma on täynnä erilaisia teitä,

joilla on jokin määränpää.

Perusmielessä teitä on vain kaksi:

1. Tie, joka johtaa taivaaseen.

2. Tie, joka johtaa helvettiin.

Kummalla tiellä sinä tällä hetkellä kuljet?

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Sydämelliset onnittelut meidän Leenalle - Marja-Leenalle, sekä Nyrösen Leenalle nimipäivän johdosta!

Maanantai. 18.0 astetta lämmintä klo 5.40. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin Runebergin puistoon Aamurukoukseen. 1 henkilö.

Kahvia.

9 jälkeen tk:ssa verikokeissa laboratoriossa.

10:ksi menin puhumaan Majakalle. Aluksi kuuntelutin ukrainankielisen kappaleen.

Kirjoitin puffit nuotioilloista muutamaan lehteen, sekä laitoin maksullisen ilmoituksen Peltokylän nuotioillasta Sampoon. 

Ruokaa ja kahvia.

Työntelin ruohonleikkuria etupihan puolella. Tarkeni.

Luin vähän kirjaa. Torkkumista.

Vähän iltapalaa.

Kävimme 20 maissa M-L:n kanssa Timolla. Haimme Miron meille keräämät mustikat.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan" (1. Piet. 4:7).

21.7.2024.

On ihmisiä, jotka ovat väärällä tiellä - 

mutta koko ajan aralla tunnolla.

Tule pois sieltä oikealle tielle -

taivaan tielle!

Rauha palaa sydämeesi

ja pelko poistuu.

Jeesus kutsuu sinua!

(Jouko Kuusjärvi)

______________________

Sunnuntai. 20.4 astetta ylösnousussa. Selkeää. Pilviä.

Aamupalaa ja kahvia.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Haimme Salmen mukaan. Hyvä tilaisuus.

Kaupan kautta kotiin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin infon kylätyöstä ja lähettelin siihen mukaan ilmoittautuneille.

Kahvia.

Kävin saunassa.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "...saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin" (2. Tim. 4:2-4).

20.7.2024.

Virta venhettä vie - mikä virta sinun purttasi kuljettaa? Mikä minun?

Ei niin pienestä asiasta olekaan kysymys.

Tämän maailman valtavirrassa useimpien ihmisten pursi seilaa -

kohti väärää määräsatamaa.

Maailmanhenki on temmannut mukaansa näille vieraille vesille -

joilta oli pelastuttu jo pois -

monia Golgatalta lähtenyttä virtaa purjehtineita,

Jeesuksen pelastamia.

Se tapahtuu niin helposti,

jos ei valvo tilaansa,

eikä halua olla tarkka vaelluksestaan.

Aletaan sallia elämään asioita,

jotka ohjaavat venosen väärille valtavirroille.

Monelle on käynyt niin,

että elämänpursi menee vuolaan virran mukana kohti viimeistä putousta.

Elämän kulkupelissä lavealla virralla häärää herrana itse Jumalan vastustaja,

saatana; jo voitettu vihollinen.

Murheellista, mutta totta.

Kuitenkin, toivottavasti, monien on vielä mahdollista siirtyä pois tämän maailman valtavirroilta.

Kun - jos - sinulla on vielä aikaa tehdä se, niin tee, viivyttelemättä!

Olipa se kohdallasi ensimmäinen kerta, tai tilanteesi on sellainen, että elät lankeemuksen tilassa, uskosta pois luisuneena.

Jeesus kutsuu sinua!

Golgatan verinen virta voi puhdistaa sydämesi synnistä ja purteesi tulee uusi Herra, Jeesus Kristus.

Suunta kääntyy!

Elämäsi venhettä ei vie enää sielusi vihollinen, vaan Jeesus, Voittaja.

Määräsatamasi on taivas; täydellinen pelastus.

Olet valmis kulkemaan vaikka vastavirtaan - ja vaikka yksin Jeesuksen kanssa.

Löydät todellisen elämän.

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Sekin Marketalle meiltä sydämelliset nimipäiväonnittelut!

Lauantai. 19.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Apostolien tekoja. Takapihan puolella.

Kävin palauttamassa peräkärryn Denikselle.

Tein kutsun seuraavaan kristittyjen yhteiseen paasto- ja rukouspäivään:

Ruokaa ja kahvia.

Tänään on satanut ja paistanut.

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Uuraisten kirkkoon hyväntekeväisyyskonserttiin. Oopperalaulaja Esa Ruuttunen lauloi. Hannu Ala säesti. Ei muuten varmaan olisi tullut mentyä, mutta Esa on tuttu ja ystävä vuosien takaa. 60-luvun lopulla olin nuorisotyönkesäharjoittelijana Nivalan lut. srk:ssa. Silloin tulimme tuntemaan. Esa oli nuoria siellä. Hän on myös pappi ja rovasti. Kävin moikkaamassa.

Konsertin jälkeen kävimme Uuraisilla pizzeriassa. Pizzaa riitti kotiinkin.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Pekka Sartolan opetusta sen jälkeen.

Kirjoitin.

Uutisia seuratessamme kiintyi katse tekstiin, joka oli ruudun alareunassa: Mies hukkui Enontekiöllä. Sieltähän me tulimme 1995 tänne Saarijärvelle. M-L oli yhteydessä Enontekiölle ja tuli luokseni kysymään itkien: Arvaapas, kuka se oli, joka hukkui? En osannut arvata. Oli tuttu nuori mies. Meidän Timon paras kaveri siellä asuessamme. Järkyttävä uutinen. Herra siunatkoon hänen läheisiään! Otamme osaa suureen suruun! Hyvin tuttu meille myös koko hukkuneen perhe. En enempää ala tästä tässä kirjoittamaan.

Tämäkin asia puhuu meille siitä, että koko ajan on oltava valmis lähtemään tästä ajasta ikuisuuteen. Siinä mielessä olemme vakavien asioiden äärellä!

Siunausta!

Ps. "Sillä: kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu" (1. Piet. 1:24-25).