7.11.2025.

Eiliten kirjoittelin vähän joulunalusajan joululehtien myynnistä.

Lähinnä Lapissa.

Enontekiöllä.

Aidossa Tunturi-Lapissa.

Ja Muoniossa.

Lupailin jatkaa.

Erilaisia "sattumuksia."

Ilman järjestystä.

Mitä mieleen nousee.

Timo, nuorin poikamme, oli n. 8 vuotias kun muutimme "toiselle jaksolle" Enontekiölle.

Sen jälkeisinä vuosina hänen osaltaan, kohdallaan ja kanssaan näitä juttuja.

Matkat olivat usein pitkiä.

Hetasta Kilpisjärvelle n. 180 kilometriä.

Pakkanenkin saattoi olla aikamoinen.

Siitä syystä piti olla hyvin varustautunut.

Siksipä meillä oli mukana autossa kelkkahaalarit ja muuta lämmintä.

Jos olisi auto tehnyt tenän.

Mieleeni on jäänyt, että pakkasella taivas oli usein violettinen.

Eri sävyissään.

Kuutamokin saattoi olla todella kirkas.

Näki vaikka ilman valoja ajella.

Palojoensuussa ollessamme lehtiä tarjottelemassa, sattui hauska tapaus:

Timo meni yhteen taloon.

Valot paloivat, mutta ketään ei näkynyt.

Poika huomasi, että kellariin -

lattian alle - 

oli luukku auki.

Timo kurkisti sinne ja varmasti säikähti.

Rappujen alapäässä makasi mies.

Siitä heti tuli poika ulos kovalla vauhdilla -

niin että portaiden ylätasanteeltakin hyppäsi kaikki portaat yli.

Suoraan maahan.

Tempasi auton oven auki ja sanoi:

Tuolla makaa yksi mies.

Mitähän sille on tapahtunut?

Jotenkin näin.

Menimme yhdessä sisälle.

Ja tosiaan.

Siellä makasi mies kellarissa.

Pitkien portaiden alapäässä.

Huutelin hänelle, että onko sinulle sattunut jotain.

Mies vastasi -

yhä vain pitkällään -

jotenkin näin:

"Kuha vain senku makkuilen."

Toisella kylällä.

Palojärvessä - niin kuin siellä ruukataan sanoa -

olimme lehtiä myymässä. 

Timo oli nousemassa rappusia ylös yhteen taloon.

Samassa talon vanhaemäntä tuli ulos veriämpärin kanssa.

Poronverta.

Timo esitteli asiansa.

Emännän vastaus oli:

Minä heitän tämän veren sinun päälle ja syötän sinut koirille."

Liekkö oli huumoria!

Evankeliumin työtä.

Se joululehtien myyntikin.

Jatkelempa huomenna - jHs.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Perjantai. 4-5 astetta ylösnousussa. Harmaahkoa.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

M-L kävi kylällä asioilla.

Kirjoitin hieman.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin vähän.

18:ksi M-L meni kävellen Naisteniltaan helluntairukoushuoneelle.

Minä menin 18:ksi Miesteniltaan Armon-Tuvalle

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Minä käännän Juudan kohtalon ja Israelin kohtalon ja rakennan heidät muinaiselleen" (Jer. 33:7).

6.11.2025.

Jouluihmisille ainakin tämä on jo joulunalusaikaa.

Taitaa olla muillekin. 

Meillekin aikaisemmin vielä enemmän.

Mieleen nousee muistoja Lapista.

Joulunalusajoista siellä.

Se vain oli erilaista aikaa.

Elimmehän siellä

- voisi sanoa -

suuren osan elämästämme.

Elokuusta 1978, vuoden 1981 loppuun,

Enontekiöllä ja Muoniossa, 

sekä uudestaan Enontekiöllä, lokakuusta 1987, lokakuuhun 1995.

Molemmilla kerroilla selkeä syy mennä Lappiin, oli Jumalan johdatus.

Mennä evankeliumintyöhön sinne.

Täytyy sanoa, että joulunalusaika oli siellä erityistä aikaa.

Minun mielestäni.

Jouluiset valot talojen ikkunoissa

pääsivät siellä oikeuksiinsa.

Niitä oli runsaasti.

Joululaulut soivat meilläkin hyvissä ajoin ennen Joulua.

Yksi

- iso asia -

joka kuului siellä joulunalusaikaan,

oli joululehtien myynti.

Kultalyhteen.

Hyvän Sanoman.

Hyvän Paimenen..

Enontekiöllä olivat ahkeria joululehtienmyyjiä myös kaksi Pirjoa

- Pirjo Kovalainen, myöhemmin Huttunen ja Pirjo-Päivikki Poukka, myöhemmin Häkkinen.

Tero - vanhin poikamme - oli ensimmäisen kerran Lappiin muutettuamme, n. 8 vuotias. Hän - ja hänen kanssaan - myytiin joululehtiä. Hän myi joululehtiä myös Haminaan muutettuamme, Haminassa ja Vehkalahdella. Häntä jopa useassa paikassa odotettiin tulevaksi joulunalla. Tero on tullut lapsena uskoon, on säilynyt uskossa ja tekee Jumalan valtakunnan työtä, kuuluen mm. Tampereen helluntaiseurakunnan vanhimmistoon. Tero jäi Haminaan, muuttaessamme uudemman kerran Enontekiölle.

Timo - nuorin poikamme - syntyi Enontekiöllä 1979 - eli sillä ensimmäisellä reissullamme -

oli jo toisella reissullamme myymässä joululehtiä - paljon. Timo on myös tullut lapsena uskoon, on säilynyt uskossa ja tehnyt - ja tekee evankeliumintyötä. Jopa evankelistaksi siunattuna. Hänkin Uuraisilla vanhimmistoon kuuluneena. Musiikki ja hyvien laulujen tekeminen, on hänen vahva alueensa. Sillä lahjallaan hän on palvellut - ja haluaa palvella - Jumalan valtakunnan työssä.

Kolmas lapsemme - Terhi-Marja - syntynyt 3 vuotta myöhemmin kuin Tero. Terhi-Marja ei ole paljon myynyt joululehtiä, mutta tekee jatkuvasti, monipuolisesti, Jumalan valtakunnan työtä, mm. lasten ja nuorten parissa, ja muutenkin. Hän oli pitkähkön jakson Venäjällä, Vienan Karjalassa, tehden työtä erityisesti lasten ja nuorten parissa.

Taisin kirjoittaa tämän siksi, että on arvokas asia ohjata lapsia evankeliumin työhön, pienestä pitäen.

Itsekin olen myynyt joululehtiä ja ollut lasten kanssa niitä myymässä.

Lähti tämä kirjoitus vähän eri teille, kuin olin ajatellut, mutta jatkampa - jHs - vielä jotain tuosta joululehtien myynnistä...

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Hyvällä tilaisuudella ei ole kuin otsatukka.

Näin sanotaan.

Ja tottahan se on.

No, minulla sitä nyt ei enää ole.

Otsatukkaa.

Totta on kuitenkin,

että voin

- niin kuin sinäkin -

ottaa tilaisuudesta vaarin -

niin kuin entinen mummokin teki -

ja tarttua siihen asiaan kuin kulloinkin pitää.

Ehdottomasti tärkein -

edelläkuvatunlaiseen tilanteeseen liittyvä -

asia on etsikkoaika.

Se aika, jolloin Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä.

Pelastukseen.

Sekin voi lipua ohi.

Jos ei siihen tartuta.

Etsikkoaika on suuri mahdollisuus.

Joka voidaan käyttää oikein.

Taikka väärin.

Jumalan Sana kehottaa meitä:

Sinua.

Minua.

Perheitämme.

Kaupunkiamme.

Kuntaamme. Maatamme.

Ottamaan vaarin etsikkoajastamme.

Jerusalemin kaupungille itse Jeesus sanoi, ennustaessaan sen hävityksen:

"Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin itki hän sitä ja sanoi: Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mitä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat; eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, SENTÄHDEN ETTET ETSIKKOAIKAASI TUNTENUT"

(Luuk.19:41-44).

Tämä profetia toteutui n. 70 jKr.

(Jouko Kuusjärvi)

__________________________

Torstai. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinkokin alkoi paistelemaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

M-L meni kylälle asioille.

Minä menin 11.30:ksi One Way -seurakunnan tiloihin "Yksinkertaiset" -videon kuvaukseen. Erno Mannin kanssa keskusteltiin. Aiheena ol: seurakunta. Lahtelan Veikko ja Lakosen Kari olivat "purkittamassa." 

Kotiin päästyäni ryyppäilin munkkikahvit. M-L oli kylältä ostanut munkkeja.

Kirjoitin.

Ruokaa.

Kirjoitin.

M-L leipoi tänään - ainakin täytekakun pohjan ja sämpylöitä.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Näkyi taivaalla pyöreä kuu.

Siunausta!

Ps. "Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa" (Korkeaveisu 2:15).

Luin vähän kirjaa 

5.11.2025.

Taitaa olla karikatyyri?

Liekö näissä perää?

Voithan tutustua ja tutkia:

Käy sunnuntaikokouksessa

- todetaksesi, miten suosittu seurakunnan pastori on.

Käy musiikkitilaisuudessa

- todetaksesi, kuinka suosittu seurakunta on.

Käy rukouskokouksessa

- todetaksesi, kuinka suosittu seurakunnan Herra, Jeesus, on.

(Jouko Kuusjärvi, jostain kuullut nuo kolme asiaa).

________________________

Oli talvi.

Lapissa.

Enontekiöllä.

Olin evankelista.

Taitaa pieni sellainen olla sydämessäni vieläkin.

Oli Joululehtienmyyntiaikaa.

Sää oli hämärän harmaa.

Juuri sellainen, jossa on vaikea erottaa tien reunaa

- mihin tienreuna päättyy ja hanki alkaa.

Lunta oli paljon.

Olin Nunnasessa.

Menossa järven takana olevaan taloon.

Yksin.

Jyrkästä mutkasta ajoin Ladallani

- samalla vauhdilla -

suoraan hankeen.

Tie olisi kääntynyt oikealle.

Rukoilin.

Poljeskelin lunta.

Käytin auton kumimattoja alustoina.

Ja pääsin tielle.

Kävin talossa järven takana.

Kun muistaisin:

Rukous on ensin

- ja jatkuvasti.

Muuten:

Oletko ajatellut antaa hyvän hengellisen Joululehden tänä Jouluna naapureille, sukulaisille, tutuille...

(Jouko Kuusjärvi)

______________________

Keskiviikko. Myöhäisessä ylösnousussa 11 astetta lämmintä.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin 15 min. kuntopyörää. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Kirjoitin hieman.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin vähän.

Lukaisin hetken kirjaa.

19:ksi menin Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle. 10 henkeä.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon" (Snl. 23:25).

4.11.2025.

Taisi olla 90-luvun alkua, kun olimme Rainon - lapinmiehen - kanssa hänen kämpällään. Pöyrisjärvellä. 

Tunturijärvellä.

Suhteellisen lähellä Norjan rajaa.

Tarkoituksenani oli ajella sieltä yksin illalla moottorikelkalla Näkkälään ja siitä Nartteliin, jossa oli seurakunnan rukousilta.

Niin ajelinkin sinne.

Tuulikin oli melkoinen.

Ajattelin, että tulikin lähdettyä.

Ilta, jossa puhuinkin, oli ohi.

Suuntasin kelkan nokan paluumatkalle kohti Pöyrisjärven kämppää.

Vielä enemmän ajattelin, että tulipahan lähdettyä.

Tässähän voi käydä huonostikin.

Rukoilin ajellessani.

Oli pimeää.

Tuuli oli yltynyt.

Lunta satoi.

Ja lumi lensi.

Pelkona oli joutuminen pois kelkkajäljeltä.

Se olisi voinut olla kohtalokasta.

Matkaa oli parikymmentä kilometriä.

Ylikin.

En eksynyt.

Pääsin kämpälle.

Pelko muuttui kiitollisuudeksi.

Reinon kanssa lämpimässä kämpässä syötiin lihaa ja juotiin kahvia.

Ja muutakin.

Lapinkoivut paloivat mukavasti rahisten.

Oletko pelännyt?.

Olet.

Oletko silloin rukoillut?

Voi olla, että olet.

Minä ainakin...

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Tiistai. 6-7 astetta lämmintä ylösnousussa. Ei varahin.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Parvekkeella. Samalla rukousta.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin kyätyöinfon: Saarijärven ja Kannonkosken kylät tarvitsevat evankeliumia - info 32. Lähettelin sen niille, jotka ovat mukana sellaisessa työssä.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat! Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen" (Joh. 7:37-39).

3.11.2025.

Syksy on hyvää aikaa.

Olen pitänyt sitä -

tietyistä syistä -

parhaana vuodenaikana.

Sille on syynsä.

Ja se on aika tunnepitoinen.

Syksyllä on niin tunnelmallista istuskella tulilla.

Metsässä.

Poikavuosista pitäen olen sellaisesta tykännyt.

Varsinkin oranssinkeltaisista tervastulista.

Tuoksuista.

Väristä.

Harmaassa säässä se on parhainta.

Luettuani Kullervo Kemppisen kirjan:

Poropolku kutsuu,

tällainen tunnelmointi sisimmässäni varmasti lisääntyi.

Ne värivalokuvat.

Myös tulilta.

Ne tekstit.

Taisi sen kirjan myötä halu lapinmaisemiin -

ja sinne pääsyyn -

syttyä.

Toinen kirja -

samalta kirjoittajalta -

Lumikuru,

taisi saada -

edellisen kirjan kanssa -

ryntäyksen Saariselän maisemiin.

Edelleen tykkään istuskella syksyisillä tulilla.

Eikä haittaa, vaikka ihan hiukan tihkuttelisi vesiäkin.

Lapinmaisemissa siinä hommassa on hohtonsa.

Talvellakin -

kun olen tehnyt tulet tervaskantoon,

kotipuolessa,

ja rakentanut havulaavun siihen viereen,

viettäen siinä yöni,

on mieleen jäänyt kuutamo,

tulen loimotus,

tervaksen,

katkottujen havujen

ja kiehuneen kahvin tuoksu...

(Jouko Kuusjärvi)

_____________________________

Maanantai. Klo 5.10. lämmintä 6-7 astetta. Pimeää, harmaata.

Kahvia.

5.45:ksi menin Aamurukoukseen helluntairukoushuoneelle. Kolme henkeä.

Torkkumista.

Laitoin ilmoituksen lehteen ke. 12.11. klo 19 olevasta kristittyjen yhteisestä rukous- ja paastopäivästä. Laitan tämän loppuun kutsun sinne.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 109, marraskuulle. Lähetin sen s-postina niille, jotka saavat sen siten. Laitoin myös fb:iin.

Ruokaa ja kahvia.

Laittelin Rintamaposteja kuoriin.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin viemässä Rintamapostit postiin.

Kirjoitin hieman.

Luin vähän kirjaa.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu" (Ps. 113:5).

2.11.2025.

Elämää voi elää monella tavalla.

Oikein taikka väärin.

Ihan loppuun asti.

Sellaistakin elämää,

jossa ei uskota Jeesukseen,

voidaan elää oikein taikka väärin.

Oikein eläminen on silloinkin hyvä asia.

Yksi huono puoli siinä kuitenkin on.

Se ei johda taivaaseen.

Selkeästi Jumalan tahto -

jokaisen ihmisen elämässä -

on se,

että hän siirtyy elämänsä aikana

elämään Jumalan yhteydessä.

Sillä synti on vienyt jokaisen ihmisen

kuolemaan.

Se tarkoittaa eroa elämän antajasta,

Jumalasta.

Jos ihminen jatkaa elämänsä kokonaan siinä tilassa

on hänen osansa iankaikkinen ero Jumalasta.

Kadotus.

Todellinen -

Ihmiselle tarkoitettu -

elämä löytyy vain Jeesukseen uskomalla.

Jeesus sanoi:  

"Minä olen tie

ja totuus

ja elämä;

ei kukaan tule Isän tykö

muutoin kuin minun kauttani"

(Joh. 14:6).

Siirry elämästä Elämään...

(Jouko Kuusjärvi)

__________________________

Sunnuntai. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia.

11:ksi menimme M-L:n kanssa Ehtoollisjuhlaan, helluntairukoushuoneelle. Hyvä tilaisuus.

Tilaisuuden jälkeen tulivat Timo, Pia, Milena ja Minja meille. Olivat myös Ehtoollisjuhlassa. Söimme hyvän aterian yhdessä. Tuntui melkein joululta, kun oli pieni kinkku, eilen illalla paistettu.

Seurasin Suomen cub hiihtoja.

Kirjoitin hieman.

Vähän iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Jeesus vastasi ja sanoi heille: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen" (Luuk. 5:31-31). 

1.11.2025.

En tahtoisi sinun jäävän pois sieltä,

minne olen matkalla.

Sydämestäni toivoisin,

että aloittaisit matkan sinne.

Se on päämäärä,

johon ei päädytä sattumalta.

Eikä vahingossa.

Sinne haluaminen on valinta.

Päätös.

Sen päämäärän rinnalla kaikki muu kalpenee.

Jää vähempiarvoiseksi.

 Suurin osa täysin turhaksi.

Kun olet lähtenyt tästä ajasta

olet jo valinnut -

tai hyljännyt -

taivaan päämääräksesi.

Sillä se valinta on tehtävä elämäsi aikana.

Se, tahtooko taivaaseen...

(Jouko Kuusjärvi)

___________________

Lauantai. Pyhäinpäivä. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata.

Sehän vaihtui taas kuukauden nimi. Niin ne vilistävät.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin palauttamassa peräkärryn Deniksen pihalle. Eilisen tilaisuuden jäljiltä.

Kahvia.

Klo 11 Seurasimme TV7:n kautta Valtakunta rukoilee-tilaisuutta, Kajaanista.

Seurasin hiihdon Suomen cupin avausta.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Kirjoitin vähän.

Klo 15 seurasimme Valtakunta rukoilee-lähetystä Kajaanista.

Iltapalaa ja kahvia.

Klo 18.30 seurasimme Valtakunta rukoilee-tilaisuutta Kajaanista.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja! (Ps. 150:6).

31.10.2025.

Enontekiöllä.

Taisi olla, että elettiin heti kaamoksen jälkeistä aikaa.

Kävelin Ounasjärven jäällä kelkkajälkeä.

Oli iltapimeä.

Pakkasluminen narskahteleva ääni kenkieni alla.

Pakkasta rapiat viisitoista astetta.

Kirkas kuutamo.

Järven yllä leiskuivat revontulet.

Heiluen ja häilyen.

Voimakkaina.

Muodoltaan kuin urkupillit nousten ja laskien epätasaisesti ylös ja alas.

Niin kaunista.

Niin erikoista tunnelmaltaan.

Lahjaa, josta nautti.

Varjot näkyivät tummina ja selvinä.

Hiljaista.

Sydämessä ilo ja rauha.

Itsekin asuimme jalkojeni alla olevan järven töyräällä.

Askeleeni kääntyivät jyrkän rantakinkaman päällä olevaan taloon.

Oli laskeutunut sydämelleni mennä käymään siellä.

Valo loisti talon ikkunoista.

Niin kuin muistakin järven rannalle nauhaksi syntyneen Hetan taloista.

Yhdestä järven takaakin.

Kolistelin portaat ja astuin valaistuun pirttiin.

Tervehdittiin.

Tuvan keskellä istui vanha mies.

Keinutuolissa hiljaa keinutellen.

Mies oli sokea.

Kalle.

Jutusteltiin.

Luvan saatuani luin näkemättömälle lapinmiehelle mukanani ollutta kirjaa.

Se kertoi elämämme tärkeimmästä asiasta.

Jumalan valmistamasta pelastuksesta.

Keinutuoli jatkoi keinumistaan.

Sen keinuttelija, potkaistessaan lattiasta rauhallisesti vauhtia keinulleen, napsautti kenkäinsä sisäpuolet jokaisen potkaisun jälkeen yhteen.

Naps. Naps. Naps. Naps.

Luetussa tuli evankeliumi esille.

Siinä tuvassa.

Talossa, jossa asui sokea mies.

Kalle on poistunut tästä elämästä jo kymmeniä vuosia sitten.

Jumala tietää hänen osansa iankaikkisuudessa.

Jokaiselle Jumala tarjoaa hänen elämänsä aikana mahdollisuutta siirtyä kuolemasta elämään...

Pimeydestä valkeuteen...

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________

Perjantai. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Satoi vettä.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.

Kävin Emilian ja Danielin kanssa laittamassa rukoushuoneen varastosta telttapenkkejä kärryyn. Itse ehdottivat, että tulevat. Toivat peräkärryn mukanaan. Danielilla kun on nykyään ajokortti. 

Laitettuamme penkit kyytiin, tulimme meille. Ensin kärry meidän auton perään. Sitten tultiin M-L:n laittamille kahveille. Danielkin kävi muutama päivä sitten jo kutsunnoissa. Aika rientää.

Kävin kylällä asioilla.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin jotain.

16:ksi ajelin Pylkönmäelle, vanhaan pankkirakennukseen, jossa alkoi klo 18 uuden elämän ilta. M-L laittoi kertakäyttöastiat mukaan. Muitakin vastuuhenkilöitä tuli sinne hyvissä ajoin. Laitoimme penkit paikoilleen - ne mukanani olleet telttapenkit. Johtelin tilaisuuden. Musiikissa palveli tänä iltana PATH - Pauliina, Alena, Tuomas ja Heikki. Heidän etunimiensä ensimmäiset kirjaimet muodostavat ryhmän nimen - joka myös tarkoittaa "polku." Kaksi avioparia: Pauliina (laulu) ja Heikki (pongot) Autio, sekä Alena (kitara ja laulu) ja Tuomas (koskettimet ja laulu) Paananen. He lauloivat ja laulattivat alussa, lopussa ja väleissä. Hyviä lauluja. Alkupuheenvuoron käytti ja rukoukseen johti Matti Lehtomäki. "Minun tarinani" puheenvuoroja käyttivät Tauno Mäkinen ja Pentti Paajala.. Puhuin lopuksi. Anne Vinni tarjosi tilaisuuden jälkeen maistuvat kahvit. Kiitos Jumalalle illasta ja jokaiselle erilaisissa vastuissa olleille, sekä kaikille mukana olleille! Väkeä oli n. 30 henkeä. Kutsuja oli taajamaan jaettu laajasti jokaiseen postilaatikkoon. Muitakin ilmoituksia oli, sekä lehti-ilmoitus. Kutsut eivät olleet saaneet ihmisiä liikkeelle. Vielä tulee aika, jolloin Jumala sen saa aikaan. Työ Herrassa ei ole turhaa. Siksi me teemme tätä työtä - ja se jatkuu.

Ajelin sateessa kotiin. Jätin telttapenkit rukoushuoneen varastoon.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasin vielä uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa" (Ps. 130:5).

30.10.2025.

Toistakymmentä vuotta yhteensä.

Lapissa.

Enontekiöllä ja Muoniossa,

oli monella tavalla hienoa aikaa meille.

Kaamosaika, joka lähestyy,

oli aikaa, josta kovasti tykkäsin.

Sen harmaa hämärä päivisin.

Pastellisävyinen atmosfääri.

Revontulet.

Tähdet. 

Kuutamot.

Kynttilöiden tunnelma sisällä.

En osaa sitä kuvata.

Mutta olen kokenut.

Kiitollinen mieli siitäkin.

Vaikka se ei ollutkaan se tärkein asia siellä elämiseen.

Luontaisetu kuitenkin.

Kaiken keskuksessa.

Johdatuksessa noille hienoille alueille oli evankeliumi.

Sen vieminen siellä eläville Lapin ihmisille.

Vieläkin se on elämäni tärkeimpien asioiden joukossa.

Täällä etelässäkin.

Onhan täälläkin sitä tarvitsevia ihmisiä...

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

Torstai. 2-2 astetta lämmintä ylösnousussa. Kova sumu. Niin kuin jo illallakin.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin hieman.

Ajatuksia - ja jo aikaisemminkin - tekojakin yhden tilaisuuden tiimoilta, joka tulee, jHs.,puolen vuoden päästä. Siksipä laitankin tähän jo vahvan viittauksen siihen - että jos mahdollista, voisi välttää päällekkäisyyksiä:

To. 30.4.2026. Vapunaattona, on SAARIJÄRVELLÄ HENGELLINEN VAPUNVASTAANOTTAJAISTILAISUUS, jonka järjestää Kristityt yhdessä Saarijärven eri seurakunnista. Siitäpä kuuluu myöhemmin.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat! (Jes. 30:18).

Tämä on jo huomenna.

Tapaamisiin!

 

29.10.2025.

Kun parvekkeelta katselen

näen silmieni ja rukousteni alla

monenlaista kulkijaa.

Elämää moneen lähtöön.

Lapsia hoitajineen päiväkodin pihalla

elämästä iloiten

kiikkuen ja leikkien.

Kiireiset vanhemmat

tuovat lapsensa hoitoon

ja rientävin askelin heidät pois hakevat.

Työpäivä täyttynyt.

Kotona askareet odottavat. 

Ja sama jatkuu.

Vanhemmat ihmiset -

ja vanhat

rollaattoreineen

kuka milläkin tyylillä

eteenpäin liikkuvat.

Eteenpäin.

Erisuuntiin huojuen

lonkkaa tai polvea linkuttaen

matka etenee.

Jopa kaupassa vielä

rollan kanssa pystyy käymään.

Vaikeasti liikkuva

herttaisen näköinen mummo

naapurikerrostalosta

pientä valkoista koiraansa

useasti päivässä ulkoiluttaa.

Vielä sen jaksaa tehdä.

Naapuritalon parvekkeella

jokaisena päivänä

valkotukkaiset vanhukset

käyvät kävelylenkillä parvekkeellaan.

Pystyvät vielä liikkumaan.

Kuin häkkiin laitetut

- mutta ei eläimet.

Edestakaisin.

Hyvää tekevällä lenkillä kuitenkin.

Pyörä- ja kävelytiellä

tutut ja tuntemattomatkin

pysähtyvät toistensa kohdalle.

Siinä vastakkain vaihtaen kuulumisia.

Koululaiset ajavat laumassa

pois koulusta.

Jotkut kävellen.

Kotiin ovat menossa.

Kaikkia heitä. 

Jokaista heistä.

Jumala rakastaa.

Iankaikkisella rakkaudella.

Ansaitsevat he

- ja me -

sen tai eivät.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut -

ja jokaista näistäkin -

että antoi ainosyntyisen Poikansa,

Jeesuksen,

ettei yksikään heistä joutuisi kadotukseen,

vaan hän saisi iankaikkisen elämän.

Siksi minäkin rukoilen heidän puolestaan,

parvekkeellakin.

Ja muualla.

Sitäkin pyydän,

että saisin olla heille siunaukseksi,

siten, kuin Jumala tahtoo ja johdattaa.

Että hekin olisivat kerran perillä Taivaassa.

He, joilla monilla ei ole elämää enää pitkään jäljellä...

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

Keskiviikko. 5-6 astetta lämmintä ylösnousussa. Kosteaa. Pilvistä.

M-L kävi jo aamusta kylällä asioilla.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljin kuntopyörää 15 min. Rukousta samalla. Parvekkeella.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

Kirjoitin.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla-iltaan. 9 henkeä.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Silloin ihmiset sanovat: Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä" (Ps. 58:12).

28.10.2025.

Jumala valmisti Uuden liiton Poikansa kanssa,

kun syntimme sovitettiin Golgatan ristillä.

Se tapahtui, kun Jeesus antoi henkensä

ja vuodatti verensä puolestamme, sijaisenamme.

Tulemme tästä liitosta osallisiksi,

kun avaamme sydämemme Jeesukselle ja uskomme Häneen.

(Jouko Kuusjärvi)

________________________

En ole kenenkään tuomari / tuomitsija, enkä vihaaja.

Nehän ovat asioita, joista Jumalan Sanan mukaan on tehtävä parannus -

niin kuin kaikesta synnistä.

Kuitenkinhan sitä tuollaiset nimikkeet saa -

luontaisetuna -

kohdalleen, kun puhuu siitä, mistä minä nyt:

Se on kuitenkin enemmän kuin surullista

- järkyttävää -

missä luterilainen kirkkomme tällä hetkellä huitelee!

Piispojemme johdolla. 

Ei tahtoisi mieltää todeksi.

Mutta se on totisinta totta.

Eivät kaikki papit, kirkkoherrat, ym. kirkon työntekijät, ole tähän kelkkaan lähteneet

Eivätkä kaikki maallikot.

He koettavat pyristellä vastaan tuota väärää aaltoa.

Joissakin kirkkoneuvostoissa kirkkoherra on ollut Raamatunmukaisella linjalla, mutta hänet on muiden jäsenten toimesta jyrätty häviöön. Ja sitten piispa vahvistaa lopulta, että seurakunnassa ja sen tiloissa saa vihkiä samaa sukupuolta olevia.

Raamattuhan ei ole miksikään muuttunut.

Sitä vain selitetään väärin -

sanoitetaan uudelleen väärälle ideologialle sopivaksi.

Mutta:

Tulee hetki, jolloin selitykset eivät auta.

Nyt olisi tehtävä parannus väärästä opetuksesta -

Jumalan sanan halpana pitämisestä.

Sillä se on Jumalan pilkkaamista.

Tämä, mitä Raamatusta voi lukea, on täydellisesti ymmärrettävää selkokieltä:

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa"

(1. Kor. 6:9-10).

Miksi jätetään huomiotta luetussa esille tullut "homoseksuaalisuuden harjoittajat", aivan kuin siinä ei sellaista lukisikaan? 

Kuitenkin sekin on asia, jonka harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa!

Miten ne, jotka väärällä opetuksella johtavat ihmisiä harhaan - iankaikkista kadotusta kohti - aikovat selvitä Jumalan edessä, kun he kerran joutuvat vastaamaan tuosta asiasta?

Siellä eivät harhaanjohtavat selitykset auta.

Omassa kaupungissammekin - Saarijärvellä - on tämä sama - lisääntyvä - Jumalan Sanan väärinlukeminen kyseisessä asiassa menossa.

Eikä se naurata.

Ainoa oikea vaihtoehto piispojen - ja kaikkien muiden vääriä päätöksiä tekevien - kohdalla on parannuksenteko ja julkisesti irtisanoutuminen tuosta todella vakavasta - hirvittävästä - Jumalan kirjoitetun Sanan vääristelystä, jolla on niin vakavat seuraukset!

Herra meitä / teitä ja heitä armahtakoon!

Vielä on armonaika!

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Tiistai. 6.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata, kosteaa.

M-L leipoi sämpylöitä jo aamusta.

Aamupalaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

M-L kävi silmälääkärissä.

Ruokaa ja kahvia.

Luin hieman kirjaa.

Kirjoitin jonnii verran.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "...vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt. 6:33).

27.10.2025.

Meidän ei tarvitse koettaa erilaisin tekniikoin avata taivaan ovea, 

sillä se on jo aukaistu.

Ovi taivaaseen on auki nyt.

Voit astua sisään.

Nyt.

Jeesus sanoo:

"Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu"

(Joh. 10:9).

Ainoa ovi taivaaseen on Jeesus.

Usko Häneen ja astut sisään!

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________

Maanantai. Yli 6 astetta lämmintä klo 5.15. Kosteaa. Pilvistä.

Kahvia.

5.45:ksi menin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Torkkumista.

Aamupalaa ja kahvia.

Kirjoitin hieman.

Kävimme M-L;n kanssa jakelemassa kutsuja Pylkönmäen keskustaajamaan runsaasti. Laitoimme myös ilmoituksia. Nämä Uuden elämän iltaa varten, joka on perjantaina Kohtaamolla, Pylkönmäen keskustassa. Kutsu lopussa. Tervetuloa mukaan! Kaupan edessä siellä join munkkikahvit. M-L jotain muuta.

Ruokaa ja kahvia kotona.

Kirjoitin hetken.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kunnioita Herraa  antamalla varoistasi..." (Sananl. 3:9a).

26.10.2025.

Uskovaisella ihmisellä ei ole kovin iloista tuntua uskonelämässään, jos hän on joutunut - tai jäänyt - elämään lainalaista elämää. Vain silloin, kun hän tuntee olevansa onnistunut, hän voi olla tyytyväinen. Sellainen elämä on jatkuvaa puurtamista, jossa yleisemmin pysyy rima liian korkealla. Tämä voi johtaa myös ulkokultaisuuteen - mutta se voi johtaa myös uskosta luopumiseen, koska uskonelämä tuntuu liian raskaalta.

Sinänsä edellä puhutusta ei ole kysymyksessä Jumalan lain täyttämiseen pyrkiminen, vaan lakipitoisen elämän ja evankeliumin sekoittaminen. Ihminen on joutunut vaatimusten orjuuteen.

Kun puhumme Jumalan laista - jota täyttämällä ei kukaan ihminen voi pelastua; koska siihen ei kukaan pysty - niin sen tärkein tehtävä on johdattaa ihminen Jeesuksen luokse, kun ihminen näkee laintäyttämisen kautta pelastumisen täysin mahdottomaksi.

Jeesus on täyttänyt kaikki lain vaatimukset puolestamme. Ihminen ei siihen pystynyt. Hän ei kumonnut lakia, vaan täytti sen puolestamme. Hän teki sen elämänsä kautta, sillä Häntä ei voitu osoittaa missään kohdassa lain rikkojaksi. Hän teki sen ristinkuolemansa kautta, jossa kärsi lainrikkojan kuoleman meidän lainrikkojien puolesta; sijaisenamme.

Laki ajaa meidät Jeesuksen luokse:

"Näinollen on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa"

(Gal. 3:24-26).

Sellaisen ihmisen elämässä, joka on uskonut Jeesukseen Vapahtajanaan ja Herranaan, on kasvattaja vaihtunut:

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee"

(Tiit. 2:11-14).

Siksipä Raamattu kehoittaa niitä, jotka uskovat Jeesukseen:

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta"

(2. Piet. 1:2).

"...ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään"

(2. Piet. 3:18).

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Sunnuntai. Yli 9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa, kostea, sää.

Hiukan kahvia.

Valmistautumista puhumaan tänään. 

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta.

M-L meni kävellen omaan seurakuntaan, helluntairukoushuoneelle 11:ksi.

Minä menin 11:ksi One Way-seurakuntaan puhumaan. Oli avointa puhua. Lopuksi oli kahvitarjoilu.

Kävin helluntairukoushuoneelle. M-L tuli kyydissäni kotiin - vaikka oli aikonut kävellä. Tihkutteli vettä.

Kirjoitin hieman.

Hyvää ruokaa - juuri tehtyä jauhelihakeittoa - ja kahvia.

Kirjoitin hetken.

Terhi-Marja ja Denis käväisivät. Kahvisteltiin.

Hiukan kirjoitin.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kuinka saatatte runnella minun kansaani ja ruhjoa kurjien kasvot? sanoo Herra, Sebaot" (Jes. 3:15).

25.10.2025.

Jeesus pelastaa.

Jeesus parantaa.

Jeesus täyttää Pyhällä Hengellä.

Tänäänkin.

Näitä kaikkia asioita pitää tavoitella.

Niitä saa tavoitella.

Niitä saa laittaa käytäntöön.

Voimme olla tällaisessa mukana.

Meidän tulee olla näissä aktiivisia.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

Lauantai. Lämpöasteita ylösnousussa. Harmaata. Kosteaa.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Ilmestyskirjaa. Rukousta.

Kävin yhdessä kodissa rukoilemassa sairaan puolesta.

Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Samalla rukousta. Parvekkeella.

Ruokaa ja kahvia.

15:ksi menimme torinvarteen, linja-autojen lähtöpaikalle. Lähdimme muiden mukana Jyväskylään Jani Lakosen & Valmiustila-yhtyeen levynjulkistamiskonserttiin. Kannatti lähteä. Tulimme kotiin 20.30 maissa. Sateista.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (Sananl. 28:13).

24.10.2025.

Jos nukkuva jättiläinen ei herää, joutuu paljon enemmän ihmisiä iankaikkiseen kadotukseen, kuin niitä joutuisi, jos se heräisi.

Kuka on nukkuva jättiläinen?

Seurakunta.

Hyvä kysymys itsellemme:

Millainen seurakunta olisi, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin minä?

(Jouko Kuusjärvi)

______________________________

Perjantai. Yli 6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaata.

Aamupalaa ja kahvia.

Ennen 10 lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen. Ensin ajoimme hakemaan Uuden elämän illan kutsut Boostmarkilta. Jatkoimme suoraan Jyväskylään, jossa veimme tietynkielisiä kirjoja tiettyyn paikkaan. Jatkoimme kotipalkisilleni, Kangasniemelle, jossa menimme ensin syömään TB:lle, kantapaikkaamme. Siellä oli sen paikan bravuuriruuat - tirripaisti. Näin on aina perjantaisin. Paikka oli täynnä. Kannattaa käydä maistelemassa!

Sittenpä vain ajelimme kotijärveni rantaan, jossa veneestä lehdet pois ja venonen vesille. Nyt ei ollut paljon vietävää saareen, jonne soutelin n. puolisen tuntia. Tuuli kaakosta. Tosin vain sellainen, että hieman liplatteli veneen kokassa. Hyvä soutaa, kun sai soutaa suoraan poikki aaltojen. venettä ei jängännyt mihinkään suuntaan. Järven rannoilla ja saarissa olivat lehtipuut paljaita. Eivät ihan kaikki. Maisema oli avarannäköinen.

Saaressa laitoimme vähäksi aikaa kaasulämmittimen päälle ja joimme termos/pullakahvit. N. 5 astetta lämmintä.

Kannoin aurinkopaneeliakut - 2 kpl - veneeseen. Niiden haku olikin pääasiamme. Ei niitä viitsi jättää talven pakkasiin.

Käynti oli pikakäynti. Soutelimme myötätuuleen takaisin mantereelle. Vene teloille.

Ajelimme siskolleni, Pirjolle, ja Karille, Synsiölle. Siellä joille kahvit ja jatkoimme matkaa kotiin.

Ennätimme olla koton jonkin aikaa, kun lähdimme entisen asuntomme naapuriin, Armontuvalle, klo 19:ksi hengelliseen tilaisuuteen. Oli hyvä tilaisuus. Siellä oli vierailemassa aviopari Tolppilat. Lauloivat ja kertoilivat laulujen väleissä. Oli hyvää ja tärkeää asiaa ja hyviä lauluja. Paikan isäntäpari ovat Virpi ja Aimo Siekkinen. Virpi puhui.

Kokouksesta menimme viemään akut talvisäilöön Deniksen ulkorakennukseen. Se kun ei ole kylmillään talvella.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan, mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy" (Sananl. 13:23).