31.5.2023.

Sydämelliset onnittelumme Lauralle!

Keskiviikko. 12.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

M-l kävi viemässä Danielin kouluun 8:ksi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Kahvia.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 80, kesäkuulle. Lähettelin sen s-postilla niille, jotka saavat sen sitä kautta. 

M-l haki Danielin koulusta.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin kylällä hakemassa bensaa ruohonleikkuriin ja ostamassa kirjekuoria. Samalla käväisin urheilukentällä kävelemässä 2.4 km. Oli mukava tavata siellä saarijärveläinen  moninkertainen Suomenmestarijuoksija valmentajansa kanssa.

Luin hetken kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 9 henkeä.

Kaupan kautta kotiin - niitä klo 20 jälkeen saatavia halpoja lämpimiä pizzanpaloja, mm.

Iltapalaksi pizzaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

Siunausta!

Ps. "Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden" (1. Piet. 3:17).

30.5.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 7.

Helluntain ihme jatkuu . se jatkuu käsittelyssämme Jerusalemissa tapahtuneen Pyhän Hengen vuodatuksen seurauksista, mutta se jatkuu myös koko ajan eri puolilla maailmaa - ja toivottavasti meidänkin maassamme ja meidän kotipaikkakunnillamme; sillä Jumalan tahto on, että saamme Hänen lupaamansa Pyhän Hengen kasteen ja täytymme sen jälkeenkin Pyhällä Hengellä. Se on normaalia uskovan elämää - meille normaali saattaa tarkoittaa jotain muuta. Sellainen normaali näkyy elämässämme - ja seurakuntiemme elämässä. Niinkuin se toinenkin normaali. Onko opetus Pyhän Hengen kasteesta ja -täyteydestä - ja siihen ohjaaminen - jäänyt seurakunnissa historian unholaan? Suurelta osin - tämä on minun näkemykseni ja kokemukseni - näyttää siltä, että on. Kun muutenkin/muillakin avuilla pärjätään, niin ei järjestetä rukoustilanteita, joiden aiheena ja tarkoituksena on täyttyminen Pyhällä Hengellä.

Varmaan sinä, joka luet näitä kirjoituksiani, olet huomannut, että niitä ei ole valmisteltu etukäteen, vaan on annettu - ja edelleen annetaan - tulla sellaisena, kuin me kirjoitushetkellä tulevat.

Jäimme eilisessä kirjoituksessa Pietarin puheeseen, jota hän piti suurelle ihmisjoukolle. Aluksi hän selvitti ihmetteleville kuulijoille, mistä on kysymys, kun Pyhällä Hengellä täyttyneet puhuivat "muilla kielillä", joita he eivät olleet opetelleet, mutta kuulijat ymmärsivät puheen; he kuulivat kuinka Pyhän Hengen kasteen saaneet puhuivat heidän omalla kielellään "Jumalan suuria tekoja." Sen jälkeen Pietari alkaa julistaa evankeliumia kuulijoille.

Pietarin Pyhässä Hengessä pitämällä puheella on suuri vaikutus - niinkuin sellaisella puheella aina on:

"Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" (Apt. 2:37).

Pyhä Henki oli näyttänyt heille synnin. Todistaminen on yhteistyötä ihmisen ja Pyhän hengen kesken. Näin Sana meille opettaa.

Pietarilla oli selkeä vastaus kuulijoiden esittämään ydinkysymykseen:

"Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukupolvesta. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin  heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" (Apt. 2:38-41).

Vietettiin oikein todellista helluntaijuhlaa! Voisimme mennä vaikka kuinka kauas ja lähteä purkamaan ketjua siitä, mikä asia johti mihinkin. Lähdemme nyt sieltä, missä Jeesus oli ylösnousseena käskenyt heitä pysymään Jerusalemissa ja odottamaan Pyhän Hengen kastetta. Apostolit ja opetuslapset tottelivat. He odottivat rukouksessa lupauksen täyttymistä ja kymmenentenä päivänä odotus palkittiin; heidät kastettiin Pyhällä Hengellä/Pyhässä Hengessä. Sen seurauksena paikalle kokoontui paljon ihmisiä ihmettelemään tapahtunutta - sinne, mistä kuuluu Pyhän Hengen ääni, kokoontuu aina ihmisiä. Asiat johdattautuivat siten, että Pyhällä Hengellä täytetty apostoli, Pietari, pääsee julistamaan evankeliumia kokoontuneille Pyhän Hengen voimassa.

Vastaus, jonka pietari antaa piston sydämeensä saaneille, on ihan sama tänäkin päivänä: Tehkää parannus, se on: kääntykää, muuttakaa mielenne; tunnustakaa syntinne ja uskokaa Jeesukseen! Ottakaa kaste! Nämä asiat kuuluvat yhteen. Pohjana on sydämen usko Jeesukseen. Se on päätös, jonka ihminen tekee sydämessään. Sitä seuraa vesikaste. Tämän seurauksena ihminen saa Pyhän Hengen lahjan.

Pietarin vastauksesta käy ilmi, että Pyhän Hengen lahja, josta "ylisalin odottajat" olivat juuri päässeet osallisiksi, on tarkoitettu  kaikille Jeesukseen uskoville, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi - meillekin, jotka kaukana olemme.

Kun ihminen tulee Jeesukseen uskovaksi, niin Pyhä Henki tulee samalla hetkellä hänen sydämeensä asumaan "automaattisesti." Ilman Pyhää Henkeä ei kukaan ihminen voi olla uskova, Jeesuksen oma.

Kun puhumme Pyhän Hengen kasteesta, niin puhumme asiasta, jota ihminen pyytää Jumalalta rukouksessa:

"Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat" (Luuk. 11:13).

Uudesta testamentista näemme, että vesikasteen ja Pyhän Hengen kasteen järjestys voi olla eri kuin Pietarin antamassa vastauksessa, mutta aina Pyhän Hengen kastetta edeltää sydämen usko Jeesukseen.

Apostolien teot ei kerro kaikkea siitä, mitä Pietari helluntaisaarnassaan puhui, mutta lukemassamme sanotaan, että monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti ja kehotti ihmisiä ottamasan pelastuksen vastaan.

3000 ihmistä tuli uskoon - ja heidät kastettiin!

Jatkan - jHs.

______________________________

Sydämelliset onnittelumme - vielä tässäkin - Jäntin Veikolle, Kuopijoon! Paanasen Pasille samoin onnittelut, nimipäivän johdosta!

Tiistai. 10.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Pilviä. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Kahvia.

Kävimme kylällä M-L:n kanssa. Ensin syömässä Halpa-Hallissa ja M-L kävi myös kaupassa.

Kahvia.

Kirjoitin.

Daniel kävi etsimässä minulta itselleen "kravatin" - huomenna tarvii puvun kanssa - ja vielä koulun lopettajaisissakin.

Kävivät myöhemmin kolmisin T-M, Emilia ja Daniel. Emilia olisi tulostanut, mutta eise tuo meijjän tulostin suostunut siihen.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kyykkyjä 30 kertaa.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa" (Fil. 4:23).

29.5.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 6.

Helluntain ihme jatkuu. Kun Pyhän Hengen vuodatusta odottaneet kastettiin Pyhällä Hengellä, tapahtui sellaisia asioita, jotka vetivät ihmisiä paljon paikalle - erityisesti se oli muilla kielillä puhumisen ihme, joka sai sen aikaan:

"Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Pyhä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä" (Apt. 2:4-6).

Väki liikkuu siellä/sinne, missä Pyhä Henki toimii. Tämä onkin juuri sitä, mitä Jumala haluaa seurakunnan olevan ja tekevän.

Kun ihmisiä oli kokoontunut paljon ja he ihmettelivät: "Mitä tämä mahtaakaan olla?" - ja toiset pilkkasivat heitä, sanoen: "He ovat täynnä makeata viiniä", niin Pietari astuu rohkeasti esiin "niiden yhdentoista kanssa" (siinä on juuri apostoliksi valittu Mattias mukana), korottaa äänensä ja aloittaa puheen. Hän sanoo, ettei ole juopumuksesta kyse (Apt. 2:14-15), vaan jostakin paljon suuremmasta. Pietari puhuu heille, että se, mitä tapahtui, on jo aikaisemmin ennustettu profeetan kautta:

"Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksivat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni  päälle minä niinä päivinä vuodatan henkeni, ja he ennustavat." (Apt. 2:16-21).

Pietari siteeraa profeetan sanoja, ja tuo esille, että tämä, mitä he ihmettelevät, on tuon profetian toteutumista.; se on ensimmäinen kerta, kun Jumala vuodatti Pyhän Henkensä kaiken lihan päälle. Tämä ei kuitenkaan ollut vain yhden kerran tapahtuva asia, vaan siitä eteenpäin tapahtuva; koko seurakuntakauden ajan. Meidän on muistettava myös se, että seurakunta syntyi sinä päivänä, josta olemme puhuneet, eli "ensimmäisenä helluntaina."

Aikaisemmin, ennen tätä päivää, helluntaita, Jumala vuodatti Pyhää henkeä; voiteli Pyhällä Hengellä vain yksilöihmisiä, kuten profeettoja, pappeja, kuninkaita, tuomareita, mutta helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin kaiken lihan päälle ja siitä alkaen edelleen. "Kaiken lihan päälle" ei tarkoita niitä ihmisiä, joilla ei ole uskoa Jeesukseen, sillä Raamatun mukaan he eivät voi ottaa Häntä - Pyhää Henkeä - vastaan. Kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan elämäänsä, sydämeensä. Siinä mielessä Pyhä Henki vuodatetaan kaiken lihan päälle, että edellä sanotun perusteella ei ole mitään erotusta ihmisten välillä; kuuluivatpa he mihin kansaan, rotuun, sukupuoleen, tai yhteiskuntaluokkaan tahansa. Pyhän Hengen kaste kuuluu jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen.

Pietari jatkaa puhettaan, julistamalla evankeliumia Jeesuksesta, Kristuksesta (Ap. 2:22-31) ja sanoo:

"Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. ... Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte" (Apt. 2:32-33, 36).

Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen Tiberiaan järven rannalla, oli Herransa kieltäneelle Pietarille suuri asia; siinä laitettiin asiat jälleen kuntoon. Pyhän Hengen kasteen kokeminen antoi Pietarille voiman ja rohkeuden - niinkuin muillekin sen kokeneille - puhua evankeliumia suoraan suurelle joukolle ihmisiä. Vietettiin todellista helluntaijuhlaa. Uskon, että se oli sekä kuulijoille, että puhujalle - ja kaikille Pyhän Hengen täyteyden kokeneille erikoinen päivä.

Me elämme sitä aikaa, jolloin Jumala haluaa kastaa Pyhällä Hengellä jokaisen Jeesukseen uskovan. Hän haluaa vahvistaa tämän kokemuksen erilaisten merkkien - ei ei ihmisten keksimien - kautta, niinkuin Jooelin ennustuksestakin käy ilmi.

Meidän ei tarvitse vain haikailla "menneiden perään"; muistella, mitä joskus on tapahtunut, vaan pyytää rukouksessa Pyhän Hengen kastetta. Ei tarvitse epäillen kysellä, että kuuluukohan se minulle; sillä se kuuluu!

Jatkan - jHs.

____________________________

Maanantai. 5.1 astetta lämmintä klo 5.35. Sininen taivas. Aurinko paistoi matalalta, saaden kasteisen nurmen näyttämään kauniilta.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä.

Kävin viemässä Danielin 8:ksi koululle.

Kahvia.

Rukousta.

Torkkumista.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Kävin 8.3 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa. Paluumatkalla tavoitin yhden edelläni menneen ihmisen. Pienen "kohtaamisjohdannon" jälkeen kysyin häneltä sen, mikä oli noussut mieleeni: Uskotko sinä, että Jeesus on kuollut sinunkin syntiesi tähden? Siitä aukeni hyvin luonnollinen keskustelu hengellisistä asioista, kun vierekkäin kävelimme. Siinä kävi ilmi hänen sairautensa. Kysyin, että saanko rukoilla sen asian puolesta? Pysähdyimme, laskin käteni hänen päällensä ja rukoilimme. Kun hän meni käymään yhteen taloon, jonne oli menossa, ojensin hänelle kirjoittamani vihkosen: Jumalalla on sinulle asiaa - joita oli yksi taskussani - toivotin Jumalan siunausta ja jatkoin matkaa.

En kertoillut tuota edellä olevaa kerskuakseni - sillä siihen ei ole aihetta - vaan rohkaistakseni sinua vaikuttamaan ihmisten iankaikkiseen kohtaloon. Rukoilin - muiden aiheiden mukana - sitä, että saisin voiman ja rohkeuden olla Jeesuksen todistajana tänäänkin. Sain tuollaisen rukousvastauksen.

M-L haki Danielin koululta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Laitoin tulen takkaan.

Luin hetken kirjaa. Kuuntelin Patmosta.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

Siunausta!

Ps. "Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen" (Room. 16:27). 

28.5.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 5.

Tänään vietämme Helluntaita. Vietämme sitä Pyhän Hengen vuodatuksen ja seurakunnan syntymisen muistoksi. Tosin tuo jälkimmäinen ei kovin voimakkaasti tule muistetuksi - ja ensimmäinenkin vain kalpea muisto siitä, mitä silloin tapahtui. Sitten on vielä sekin, että noista molemmista - tapahtuneista tosiasioista - on niin monenlaisia "selitelmiä."

Eilen luimmekin jo Apostolien tekojen toisen luvun alusta sen, kuinka "Isän lupauksen" tulo tapahtui.

On ihan oleellinen asia, että Pyhän Henki vuodatettiin odottavien päälle ja he saivat Pyhän Hengen kasteen. Se muutti heidän elämänsä - aivan niinkuin se tekee vastaanotettuna tänäkin päivänä.

Koska tämä ei ole "kommentaari" Apostolien teoista, niin en halua mennä syvemmälle tähän ratkaisevaan asiaan Pyhän Hengen kasteesta ja sen vaikutuksista - jotka näkyivät heti sen jälkeen, kun he sen kokivat. Muutos, jonka odottavat kokivat, kun heidän päälleen vuodatettiin "voima korkeudesta" oli niin suuri, että Jerusalemissa olevat ihmiset "tulivat ymmälle", "hämmästyivät" ja "ihmettelivät"; olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella ja sanoivat toinen toisellensa: Mitä tämä mahtaakaan olla" (Apt. 2:5-13). Toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat heidän olevan juovuksissa. Tuo eriasteinen ihmettely johtui erityisesti siitä, että ihmiset kuulivat Pyhällä Hengellä täyttyneiden puhuvan heidän omaa kieltään - vaikka puhujat olivat galilealaisia, jotka eivät niitä kieliä osanneet.

Tuossa jaksossa Apostolien tekoja luetellaan liki 20 eri kieliryhmää, joista oli silloin ihmisiä Jerusalemissa.

Ennenkuin etenemme, niin muistutan mieliimme erityisen syyn, miksi apostolit ja muut Jeesuksen opetuslapset tarvitsivat Pyhän Hengen kasteen:

"...vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Apt. 1:8).

Tämä erityinen syy oli todistajantehtävä, evankeliumin sanoman vieminen lähelle ja kauas. Tähän he tarvitsivat Pyhän Hengen voiman. Ilman sitä työstä tulisi jotakin muuta, kuin mitä Jeesus oli tarkoittanut - niinkuin suurelta osin valitettavasti on tullutkin.

Viittasin aiemmin niihin lukuisiin kieliryhmiin, jotka kukin kuulivat Pyhällä Hengellä täyttyneiden puhuvan heidän kieltään. Raamattu sanoo senkin, mitä he puhuivat:

"...me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja" (Apt. 2:11).

Uskon tämän kaiken vaikuttaneen siihen, että ihmiset tulivat kosketetuiksi, se oli vetämässä heitä Jumalan yhteyteen. Mutta tämä ei ollut se varsinainen asia, joka vaikutti sen, että suuri määrä ihmisiä tuli uskoon tuona päivänä; antoi elämänsä Jeesukselle. Ajattelen kuitenkin, että nuo monet kieliryhmät, jotka kuulivat Pyhän Hengen kasteen saaneiden puhuvan niitä kieliä, joita puhuttiin niissä maissa, joissa he olivat syntyneet (Apt. 2:8), puhuvan vertauskuvallisesti siitä, että evankeliumi on tarkoitettu leviämään koko maailmaan, kaikkien kansojen, kielten, kansanryhmien ja heimojen keskuuteen - niinkuin Apt. 1:8 puhuu. Mainitsen senkin - mielenkiintoisena "kuriositeettina" - että on jopa lähetetty lähetyssaarnaajia joihinkin maihin niin, että he eivät ole opiskelleet niiden maiden kieltä, vaan on luotettu siihen, mitä luimme Jerusalemissa tapahtuneen, kun Pyhän Hengen kasteen saaneet puhuivat näitä kieliä, joita eivät osanneet. Olen lukenut, että jopa silloinkin, kun 1900-luvun alussa Jumala vuodatti Pyhää Henkeä Los Angelesissa - jota pidetään helluntaiherätyksen alkuna - lähti lähetystyöntekijöitä matkaan edellä kuvattuun luottaen. On esimerkkejä siitä, että tällainenkin on käytännössä toiminut.

Varsinainen evankeliuminjulistus "ensimmäisenä helluntaina" tapahtui kuitenkin ihan luonnollisesti Pietarin kautta - ja ihan sillä kielellä, jota Pietari normaalisti puhui. Oleellista oli se, että siinä puheessa oli Jumalan Pyhän Hengen voitelu. Tässä alkoi käytännössä toteutua se, miksi Jeesus käski apostoleitaan ja opetuslapsiaan odottamaan Jerusalemissa Pyhän Hengen kastetta. Kirjaimellisesti alettiin toteuttaa sitä, mitä Jeesus sanoi; että Jerusalemista se alkaa.

Meidänkin asiamme on huomata, että Pyhän Hengen kasteen ja Pyhän Hengen täyteyden odottaminen, rukouksessa, ei ole hukkaan heitettyä aikaa...

Jatkan - jHs.

__________________________

Sunnuntai. 17 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Pilvistä. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia. 

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

14.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa kylälle, Runebergin puistoon, jossa alkoi seurakuntamme järjestämä tapahtuma. Ensin oli lastentilaisuus ja klo 16 alkoi Jumalanpalveluksen-nimellä ilmoitettu tilaisuus, jossa puhuivat evankelista Arto Boa ja vaimonsa Serena Boa.  Haimme Salmen jälkimmäiseen tilaisuuteen. Satoi, mikä haittasi. Varmasti enemmän olisi tullut väkeä ilman sitä. Nakkikeittoa oli tarjolla soppatykistä, sekä vielä lettuja ja kahvia.

Kotona kahvia.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin.

Saimme tänään kuvia: Danielilta ja hänen kaveriltaan, Artulta: Rakentavat saunaa traktorin peräkärryyn. Pialta: Olivat nelisin; Timo, Pia, Milena ja Minja, jossain laavulla. Timo siinä juuri tulia sytytteli. Terolta: Kaksi poikaa siinä käveli kyynärsauvojen kanssa; Nooa jo aiemminkin, nyt myös Eelis.

Siunausta!

Ps. "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan...(1. Tim. 1:15).

27.5.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 4.

"Sattui" mukavasti Helluntain aikaan - sillä huomenna on Helluntaipäivä - tämä kirjoitus Pyhän Hengen vuodatuksesta, joka tapahtui Jerusalemissa "ensimmäisenä Helluntaina." Isän lupaus tästä asiasta toteutui; odottavat Jeesuksen opetuslapset täytettiin voimalla korkeudesta. Odotusrukouksessa ei mennyt hukkaan; niinkuin ei mene koskaan, kun Häntä odotetaan niissä asioissa, jotka Hän on luvannut. Raamatussa meitä kehotetaan usein odottamaan Jumalaa - jopa oikein hiljentymään Herran edessä ja odottamaan Häntä. Herra on luvannut palkita ne, jotka Häntä etsivät ja odottavat. Odotuksen täyttyminen, kun odotamme uskossa, saa aikaan kiitosta Jumalalle sydämessämme.

Paneutumatta asiaan enempää, mainitsen vain lyhyesti sen, että Vanhan testamentin puolella esiintyy helluntaijuhlalla kolme nimeä: leikkuujuhla, viikkojuhla ja uutisen päivä. Näemme esikuvallisuuden jo tuon juhlan nimissä, kun ajattelemme sen täyttymystä Helluntaina, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin. Heti samana päivänä alkoi hengellinen elonleikkuu, jota varten opetuslapset saivat Pyhän hengen voitelun.

Uudessa testamentissa Helluntaiksi käännetty sana merkitsee viidettäkymmenettä päivää pääsiäisen jälkeen. Se on johdettu sanasta "pentekostos", viideskymmenes (Novum 5, Sanakirja, s. 607).

Niillä, jotka odottivat "voimaa korkeudesta", sitä, että heidät "kastetaan Pyhällä Hengellä ei kauan näitten päivien jälkeen", ei ollut tietoa siitä, milloin ja kuinka se tapahtuisi. Jeesus oli käskenyt heitä odottamaan, mutta ei ollut antanut tuon tarkempia tietoja asiasta. Joka tapauksessa he odottivat kymmenen päivää; Jeesuksen taivaaseenastumisesta kymmenentenä päivänä heidän odotuksensa rukouksessa palkittiin riemullisesti:

"Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi" (Apt. 2:1-4).

"Odottajat" olivat odottaneet ja rukoilleet yhdessä, mutta se, mitä odotettiin, tapahtui yhtäkkiä.

Ulkonaiset merkit olivat myös tärkeitä, sillä ne olivat Jumalan "suunnittelemia" ja antamia tähän valtavaan historialliseen hetkeen tämän maan päällä. Niitä olivat:

Humaus taivaasta, niinkuin olisi  käynyt väkevä tuulispää.

Näkivät ikäänkuin tulisia kieliä itsekunkin päällä.

Alkoivat puhua muilla kielillä.

Oleellisin asia oli, että he tulivat kaikki täytetyiksi Pyhällä Hengellä, josta kielillä puhuminen oli seurausta. Heidät kastettiin Pyhällä Hengellä (olisiko enemmän alkukielen mukaista sanoa: Pyhässä Hengessä); he saivat voiman korkeudesta.

Rukous oli oleellinen osa siinä, kun odotettiin lupauksen täyttymistä. Jumala on tarkoittanut, että meistäkin - ja kaikki kaikkien aikojen Jeesukseen uskovista - jokainen saa Pyhän Hengen kasteen, täyttyy Pyhällä Hengellä. Oleellisena osana siihen kuuluu tänäkin päivänä rukous, jonka kautta haluamme ottaa vastaan tämän Jumalan lupaaman asian/Pyhän Hengen lahjan.

Jatkan - jHs.

___________________________

Lauantai. 14.2 astetta lämmintä. Auringon puolella.  Sininen taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Ajelin kylälle, keskustaan. Annoin jonkun kutsun ihmisille huomiseen tilaisuuteen, joka on Runebergin puistossa. Ensin tilaisuus lapsille ja sen jälkeen klo 16 Jumalanpalvelus, jossa ovat puhumassa Aro ja Serena Boa. Paikanpäällä on hyvää tarjoilua myös.

Klo 14:ksi menin helluntairukoushuoneelle, jonne oli kutsuttu ihmisiä huomisen tilaisuuden tiimoilta. Meitä oli siellä kolme henkeä. Kun olimme rukoilleet, yksi heistä lähti keskustaan kutsuja jakelemaan huomiseen tapahtumaan. Toinen tuli sinne hänelle kaveriksi. Kaksi meistä jäi rukoilemaan heidän puolestaan. Klo 16 lähdin kotiin.

Ruokaa ja kahvia.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Room. 5:1).

26.5.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 3.

Siellä he yhdessä odottivat - yksimielisessä rukouksessa - Pyhän Hengen vuodatusta, jonka Isä oli luvannut ja josta Jeesus oli heille puhunut. Sieltä Apostolien tekojen 1. luvusta se löytyy.

Apostolien tekojen luvusta yksi löytyy myös - odotuksen keskellä - yksi mielenkiintoinen asia. Sen helposti ohittaa, kun huomio on kiinnittynyt tuohon isoon asiaan: Pyhän Hengen vuodatukseen.

Juudas Iskariot oli yksi kahdestatoista apostolista. Hän kavalsi Opettajansa ja Mestarinsa - ollen mukana tällä tavalla pelastussuunnitelman toteuttamisessa - niin, että Hänet ristiinnaulittiin. Juudas kyllä katui, mutta hänelle kävi, niinkuin ennustuksissa kerrotaan; hän päätti itse päivänsä (Apt. 1:16-20).

Pietari ottaa asian puheeksi, kun oli väkeä koolla noin satakaksikymmentä henkeä. Apostolien joukko oli nyt vajaa; heitä oli vain yksitoista henkeä, Juudaksen poistuttua edellä kuvatun kautta heidän keskuudestaan:

"...Sillä psalmien kirjassa on kirjoitettuna: ... Ottakoon toinen hänen kaitsijantoimensa. Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme. Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme" (Apt. 1:20-22).

Apostolien tuli olla Jeesuksen ylösnousemuksen todistajat. He olivat myös todistajia siitä, mitä Jeesus oli heille opettanut. He olivat ensikäden todistajia, silminnäkijöitä, "korvin kuulijoita." Kun luimme edellä olevaa tekstiä, tulimme vakuuttuneiksi, että näin täytyi olla myös sen henkilön kohdalla, joka saa osalleen Juudaksen "kaitsijantoimen", sen "viran", jonka hän oli saanut osalleen, mutta josta hän vilpistyi pois.

Kuinka toimittiin? Kenet valittiin?:

"Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan. Ja he rukoilivat ja sanoivat: Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa. Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle, ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon" (Apt. 23-26).

Tästä menettelystä, josta luimme, ollaan myös sitä mieltä, että veljet hätiköivät "puutuvan renkaan"; uuden apostolin valinnassa. Arvovaltaisetkin "Jumalan miehet" ovat sitä mieltä, että kahdestoista apostoli on apostoli Paavali. Väheksymättä, tai ylenkatsomatta, tätä mielipidettä, olen itse sitä mieltä, että Mattias on se Jumalan tarkoittama henkilö Juudaksen tilalle. Sekään ei riitä kumoamaan tehtyä valintaa, että sanotaan, ettei Mattiaasta puhuta sen jälkeen mitään.

Mihin minä sitten perustan näkemykseni?: Lukemaamme tekstiin:

He asettivat ehdolle kaksi veljeä, jotka täyttivät ne ehdot, joista aiemmin luimme. Mielestäni meidän ei tule väheksyä heitä, jotka laittoivat heidät ehdolle; he olivat Jumalan ihmisiä - uskallanko sanoa - erityisellä tavalla. Siitä huolimatta he olivat tietenkin tavallisia ihmisiä. Uskon Jumalan vaikuttaneen Pietarin sydämeen sen, että hän otti asian esille. Tuskin hän olisi muuten rohjennut ottaa asiaa puheeksi. Hän vetoaa puheessaan myös profetioihin, joita asiasta oli tullut jo ammoin.

Huomionarvoinen seikka tässä asiassa on myös se, että: "Ja he rukoilivat..." Valinta jätettiin rukouksessa Jumalalle. Varmasti kaikki paikallaolijat tajusivat, kuinka tärkeästä valinnasta oli kysymys; mm. näiden kahdentoista apostolin nimet tulevat olemaan kerran uuden Jerusalemin kahdessatoista perustuksessa.

Miten he rukoilivat?:

"Ja he rukoilivat ja sanoivat: Herra, sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta sinä olet valinnut ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa" (Apt. 1:24-25).

He pyysivät Jumalaa osoittamaan, "kummanko sinä olet valinnut." He eivät rukoilleet: kummanko sinä valitset? He tiesivät, että Jumalalla oli jo valinta valmiiksi tehtynä; ei niin, että se tapahtuisi vasta juuri siinä käsillä olevassa hetkessä. He vain pyysivät, että Jumala osoittaisi sen selvästi heille, kumpi Hänen valintansa on (ollut).

Jumala osoitti heille valintansa; he heittivät rukouksen jälkeen arpaa näistä kahdesta. Tuli tietoon, että Jumala oli tarkoittanut Mattiaan apostolin virkaan:

"...ja hänet luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon" (Apt. 1:26).

Jos jotakin häiritsee tämä arvanheitto, niin tässä ei ole kuitenkaan kysymys "ihmisten arpapeleistä."

Jatkan - jHs.

_________________________

Perjantai. Mäntyluodossa. 9 astetta lämmintä ylösnousussa.  Harmaa taivas. Pohjoistuuli. Aallokkoa.

Aamupalaa ja kahvia. Sai taas samalla katsella "eläviä tauluja" - kolmesta kookkaasta ikkunasta aaltoilevalle järvelle.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia.

Kävin "lorkkimassa" puoshaalla irronneen "veneentelan" järvestä. Jäät katkaisseet köyden. Tyhjensin myös vedet saunasta, illallisen saunomisen jäljiltä.  M-L tiskaili ja laitteli sisällä paikkoja lähtökuntoon.

Nostimme vähät tavaramme veneeseen ja irtosimme saaresta 12 maissa. Soutelin rauhallisesti mantereelle, yli puoli tuntia. Tuuli oli vaihtunut enemmän lännen puolelle. 

Vedettyämme veneen teloille, suuntasimme kirkolle, Teboilille, "kantapaikkaan", syömään tirripaistit. Se on sen paikan suosittu ruoka perjantaisin. Ja kyllä se on hyvää! Tapasimme siellä myös serkkuni, Uutelan Hannun - Uutela ei ole sukunimi, vaan talon nimi.

Syötyämme ajoimme Jyväskylän tietä Synsiölle, Pirjolle ja Karille, siskolleni. Hyvät kahvit siellä nautimme.

Jyväskylän kautta kotiin, jossa olimme kait 17.30 tienoilla. Jyväskylässä jouduimme muiden kanssa seisomaan ja odottelemaan. Oli juuri sattunut onnettomuus. Poliisiautoja ja ambulansseja ajoi paikalle. Netin kautta kotona saimme tietää, että joku oli hypännyt sillalta rekan eteen moottoritielle. Ihmisen kappaleita ja vaatteita oli ajoradalla. Osa peitetty. 

Kirjoitin kotiin päästyämme.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Meidän herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2. Tess.3:18).

25.5.2023.

Torstai. 12.1 astetta lämmintä klo 7.50: Harmaa taivas. Oli satanut.

M-L kävi viemässä Danielin kouluun 8:ksi.

 Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia.

Kasailimme vähän tavaroita autoon ja lähdimme M-L:n kanssa liikenteeseen. Ensin ajelimme Hankasalmelle Jari-Pekkaan syömään. Sieltä kotikylälleni, Haarajoelle ja rantaan, jossa veneemme on. Lepänlehdet puhdistettuamme veneestä, laskimme sen vesille. Tavarat venoseen ja soutelin saareen - taisi yli puoli tuntia mennä. Tuuli lounaasta koetti painaa itärantaa kohti. Päästyämme saareen, muuttui tuuli pohjoiseen ja aallot suurenivat. Toimme myös aurinkopaneelien akut mukanamme; ei vielä laitettu paikoilleen. 14 maissa olimme saaressa.

Ensimmäiseksi keittelimme tulokahvit - pulla-sellaiset. 

Loikomista ja torkkumista.

Vedenpartaalla olevan "leikkimökkisaunan" lämmityshän se tietenkin piti tehdä. Ennen saunaan menoa tein leppä/koivuvastan. Se on sellainen kertakäyttövasta, mutta mukavan pehmeä kylpeä. Koivua vähän tuoksun vuoksi sekaan. Mamma, M-L:n äiti, teki myös kesällä - no, harvemminhan niitä talvella - leppävastoja. Mukava oli löylytellä. 18 maissa menin.

Iltapalaa ja teetä.

Kun tulimme saareen, oli lämpötila 14 astetta. Pidimme kaasulämmitintä päällä jonkin verran.  

Aurinko laski Pohisselän taakse n. 22.20. Punaisena.

Taisimme 23 maissa käydä hetekoille.

Siunausta!

Ps. "...Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!" (1. Tim. 1:2).

24.5.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 2.

Tähän alkuun sanon, että koetan pysyä näissä kirjoitelmissani Apostolien teoissa; vaikka sitä helposti lähtisi laajentamaan "juttua" muihinkin raamatunkirjoihin, joissa puhutaan samanlaisista asioista.

Ennen taivaaseenastumistaan, Jeesuksen ollessa vielä opetuslastensa kanssa, ylösnousseena Herrana, maan päällä, antoi Hän heille käskyn:

"Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen" (Apt. 1:4-5).

Tämä oli viimeinen käsky, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen maan päällä, ennen taivaaseenastumistaan.

Syy, miksi opetuslapsia käskettiin odottamaan Jerusalemissa Pyhän Hengen vuodatusta - sillä Jeesus oli antanut heille myös lähetyskäskyn; lähteä saarnaamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan - oli tämä:

"...kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Apt. 1:8).

Jeesus kohotettiin ylös taivaaseen. Tämän jälkeen astui rukous mukaan kuvaan:

"Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa" (Apt. 1:12-14).

Rukouksen kautta otamme uskossa vastaan Jumalan Sanan lupausten mukaisia asioita. Nämä lupaukset ovat meille kuin luvattu maa israelilaisille. Jeesuksen nimessä "valloitamme lupausten maata" ja etenemme Jumalan Sanan mukaan.

Opetuslapset, Jeesukseen uskovien joukko, totteli Jeesusta ja odotti yhdessä sen lupauksen täyttymistä - Isän lupauksen - jonka he olivat kuulleet Jeesukselta. Ihmeellistä - mutta ei sittenkään yllättävää - on lukea, että heidän keskellään olivat myös Jeesuksen veljet odottamassa tämän lupauksen täyttymistä, äitinsä, Marian, Jeesuksen äidin, kanssa. Evankeliumeista saamme lukea, että Hänen veljensäkään eivät uskoneet Jeesukseen. Usko oli kuitenkin syntynyt heidänkin sydämeensä.

Yksimielinen rukous oli se asia ja olotila, jossa he odottivat tämän lupauksen - Pyhän Hengen vuodatuksen - toteutumista.

Jatkan - jHs.

_______________________

Keskiviikko. 24.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa - mm. VHH-smoothie, jonka M-L teki/tekee - ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia - takapihan puolella.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Kahvia.

Tyhjensin tuhkat takasta.

Kävin 8.5 km kävely/rukouslenkillä Tarvaalan suunnassa. Ja aurinko paistoi.

Ruokaa - takapihan puolella - ja kahvia.

Kirjoitin.

Luin hetken kirjaa.

18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Pyhän Hengen iltaan, jossa Paavo Järvinen puhui, Timo Ahola johti ja Seija Suuronen oli musiikkivastuussa. Terhi-Marjan, Deniksen ja Emilian kanssa istuimme samassa penkissä.

Kaupan kautta kotiin.

Iltapalaksi lämmintä pizzaa - jota klo 20 jälkeen saa halvalla Sokkarilta.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä" (1. Joh. 5:13).

23.5.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 1.

Tällainen ajatus "tupsahti" mieleen; lehteillä Apostolien tekoja ja katsella, mitä siellä puhutaan rukouksesta. En yhtään tiedä, kuinka monta kirjoitusta näitä aiheesta tulee; mutta sehän taitaakin olla sivuseikka. En itsekään niin tarkkaan hahmota, mitä siellä rukouksesta puhutaan; jotain tietenkin tiedän, Raamattua sen verran lukeneena. Sekin asia selvinnee.

Tekstit - tuli niitä vähän tai paljon . ovat kuitenkin hyvin ruohonjuuritason tekstejä; sillä niiden kirjoittajakin on sellainen ruohonjuuritason mies. Asialla ei ole teologi; omasta mielestäni ei kuitenkaan myöskään liberaaliuskovainen, vaan sellainen, joka haluaa pitäytyä Jumalan Sanaan. Jos en jotakin ymmärrä siitä, mitä siellä lukee, niin rukoilen, että Pyhä Henki joskus avaa senkin.

Kun puhumme apostoleista - niistä ainutkertaisista, joille Jeesus antoi apostolin nimen - niin he olivat miehiä, jotka eivät käyneet sellaista raamattukoulua, kuin me tänä päivänä tuolla nimellä tarkoitamme. Heidän oppinsa oli lähtöisin Mestarin, Jeesuksen, kanssa elämisen kautta saatua. Hän vietti opetuslastensa kanssa muutaman vuoden, opettaen heitä ja jakaen elämäänsä heidän kanssaan. Jossain vaiheessa Jeesus lähetti heidät pareittain, laittamaan käytäntöön opetusta. Palattuaan lähetetyt olivat innoissaan, nähdessään ja kokiessaan, että "!homma toimi." Palaute Jeesuksen puolelta kuului oleellisena osana asiaan/opetukseen.

Jeesus itse oli elävä esikuva/esimerkki siitä, mitä Hän opetti. Näin myös koskien rukousta. Opetuslapset pyysivät Häntä opettamaan heitä rukoilemaan. Varmaankin he "ynnäsivät" asioita yhteen mielessään; ts. näkivät, että Jeesus vetäytyi usein/jatkuvasti  olemaan kahden Isänsä kanssa; Hän rukoili illalla, yöllä, aamulla. Hän eli koko ajan elämää, jota voimme nimittää rukouselämäksi. Opetuslapset näkivät hedelmän kaikesta tästä Jeesuksen elämässä; Hän puhui niinkuin se, jolla on valta, vapautti riivattuja, antoi syntejä anteeksi, paransi sairaita, ruokki nälkäisiä yliluonnollisten ihmeiden kautta, ja teki monenlaisia muita ihmeitä ja tunnustekoja. Opetuslapset näkivät, että, Jeesus, joka oli ihminen, niinkuin hekin, vietti aikaa lähettäjänsä, Isänsä, kanssa, ja sen seurauksena tapahtui kaikkia em. asioita. Hekin halusivat oppia rukoilemaan. Jeesus opetti.

Kun Jeesus valitsi opetuslapsistaan ne, joille Hän antoi apostolin nimen, niin evankeliumeista saamme lukea, että Hän vietti edellisen yön rukouksessa Isänsä edessä. Hän sai Isältä sen, kenelle annettiin apostolin nimi. Kaikessa muussakin, näin luemme evankeliumeista, Jeesus puhui ja teki  vain sitä, minkä sai/kuuli/näki Isältään.

Nämä sanat olkoot johdantona otsikonmukaiseen aiheeseen.

Jatkan - jHs.

____________________________

Tiistai. 16.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Pilvistä. Selkeää. Vähän tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia takapihalla.

Kahvia.

Työntelin ruohonleikkurilla nurmikkoa etupihan puolelta - sellaisista kohdista, joissa se oli jo tarpeeksi pitkää.

Vettäkin tänään tihkutteli.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Luin hetken kirjaa.

Torkuin.

Kyykkyjä m30 kpl.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Iltapalaa.

Uutisia - myös Israelista.

Saimme kuvan tänään Timon, Pian ja "pienten tyttöjen"; Milenan ja Minjan, kanoottiretkeltä.

Kirjoitin.

Auringonlasku oli mukavannäköinen.

Siunausta!

Ps. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17).

22.5.2023.

Maanantai. 9.9 astetta lämmintä klo 5.35. Harmaahko taivas, joka päivänmittaan muuttui siniseksi.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin Aamurukoukseen helluntairukoushuoneelle. 5 henkeä.

Samalla reissulla kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi.

Kahvia.

Rukousta.

Nukkumista.

Kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia.

Pesin pressun, jonka hain laavun päälle laitettavaksi; vanha pressu, vahvempaa tekoa.

Laitoin pressun laavupuiden päälle.

M-L haki Danielin koulusta 14.

Paistoin makkaraa ja keitin kahvia tulilla laavussa.

Luin vähän kirjaa.

Torkuin.

Kahvia.

Kuuntelimme Patmosta. M-L neuloi.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita" (Ps. 119:133).

21.5.2023.

Sunnuntai. 23.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Matteuksen evankeliumia.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Sunnuntaijuhlaan helluntairukoushuoneelle. Sen päälle alakerrassa thai-tarjoilut.

Kotiin palattuamme iltapäivä ja ilta meni katsellessa kaksi tilaisuutta TV7:lta, netin kautta, Valtakunta rukoilee-konferenssista, Kajaanista. Rukousta Kainuun puolesta. Myös River-seurakunnasta tuli seurattua hyvää tilaisuutta. Siellä on menossa kokoussarja, jossa puhujana oli evankelista Daniel Chand. Hyvää julistusta. 

Kyykkyjä 30 kpl.

Samalla, kun katselin Riverin kokousta, tein HIIT-treenin: 10 x 1 min. Kuntopyörällä kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Kahvia ja "palasta" tuli oteltua vähän väliä.

Kävin myös hakemassa Deniksen varastosta aurinkopaneelien akut - jotka olivat talven siellä - ja jotka Denis oli myös ladannut. Samalla toin häneltä myös vahvempaa pressua, joka olisi tarkoitus laittaa takapihan laavupuiden päälle.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien" (1. Joh. 2:2).

20.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 10.

Taitaa olla "viimeinen tuutissa" tästä aiheesta. Tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus katsoa, olisiko käyttökelpoisia tapoja vanhimpien paimentehtävän hoitamiseen, niinkuin Raamattu kehottaa. Jumala on antanut paimenet seurakuntaan samasta syystä, kuin muutkin virat, jotka ovat lahjoja seurakunnalle: eli "tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef. 4:11-12). Paimenten erityinen tehtävä on kaitsea, paimentaa seurakuntaa; ottaa vaari ... kaikesta laumasta; pitää huolta kaikista seurakunnan jäsenistä (Apt. 20:28, 1. Piet. 5:1-4).

Kuinka seurakunnan vanhimmat voivat huolehtia jokaisesta seurakunnan jäsenestä ja tietää mitä heille kuuluu? Tämähän se on ydinkysymys tässä vaarinottamisessa. Tätä vanhimpien kannatta yhdessä miettiä rukoillen seurakunnan Herran kasvojen edessä. Varmasti Hän antaa asiaan hyvän ratkaisun, jota voi jakaa muillekin.

Yksi tapa, joka minulle on tullut mieleen, on se, että seurakuntalaiset jaetaan yhtä moneen osaan, kuin seurakunnassa on vanhimpia. Jaon tekevät vanhimmat yhdessä, niin että se on mahdollisimman luonteva. Kukin vanhin pitää yhteyttä tähän "osalleen tulleeseen ryhmään." Yhteyttä voi pitää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yhteydenpito ei ole kontrolloivaa, eikä ahdistusta aiheuttavaa. Se on itsestään selvä asia. Sen ei myöskään tarvitse olla liian usein toistuvaa. Seurakuntalaisia rohkaistaan myös ottamaan/pitämään yhteyttä "omaan vanhimpaansa."

Joku tällainen "toimintakulttuurin" muutos tarvitaan, sillä nykyisellään paimentehtävä ei tule hoidetuksi - uskallan sanoa - Jumalan tahdon mukaan. Näin tullaan tietämään/tiedetään, mitä seurakuntalaisille kuuluu - ja se on tärkeä asia. Nykyisellään saadaan kuulopuheiden, tai muun, kautta tietoa liian myöhään siitä, millainen tilanne kullakin seurakunnan jäsenellä on - ja vieläkin sanon: usein liian myöhään.

Tiedän, että siihen, mitä edellä olen sanonut, esitetään "vasta-argumentteja." Kuten: Vanhimmat ovat työssä käyviä ihmisiä; eivät he voi ryhtyä tuollaiseen toimeen. Siihen voi sanoa: Kyllä he voivat, sillä kyllä Jumala on tiennyt jo silloin, kun Hän on antanut esim. Paavalin ja Pietarin kautta ohjeita tähän asiaan - jotka ovat tulleet kirjoitetuiksi Jumalan Sanaan - että vanhimmista suurin osa on työssäkäyviä ihmisiä. Paimentehtävää esim. edellä kuvatulla tavalla ei ole tarkoitus tehdä "niska limassa", vaan pitkällä tähtäimellä, jatkuvasti vireillä pitäen, jolloin se on erittäin hyvin mahdollista. Muistaen vielä sen, että paimentehtävä on vanhimman tärkein tehtävä.

Rohkaisen seurakuntien vanhimpia nostamaan paimentehtävän kunniaan seurakuntien keskellä. Se tuo/luo yhteyttä seurakunnan keskelle, joka on yksi seurakunnan "tavaramerkki" ja josta niin paljon (teoriassa) puhutaan. Se kertoo myös huolenpidosta jokaista seurakuntalaista kohtaan ja tuo turvallisuuden tunnetta. Kun tiedetään, että seurakunnassa on tällainen toimintatapa, niin sitä pidetään luonnollisena.

Vanhinten paimentehtävän hoitaminen on myös esikuvana jokaiselle välittää toisistaan. Kehotetaanhan 1. Piet. 5:1-4 kokonaisuudessa vanhimpia olemaan laumalle esikuvina. Esikuvajohtaminen on seurakunnassa tärkein johtamisen muoto; ei pelkästään teoreettinen Sanan lukeminen ja puhuminen seurakunnalle. Paimentehtävän hoitamisessa esikuvana oleminen liittyy palvelevaan johtajuuteen.

Vielä haluan tähän loppuun tuoda esille sen, että seurakunnan vanhimpien ei pidä siirtää vastuuta paimentehtävästä diakonille/diakoneille. Heidän toimenkuvansa on ensinnäkin toisenlainen kuin paimenten. Ja toisekseen, heitä on yleensä vähemmän seurakunnassa. Paimentehtävän hoitaminen ei onnistu myöskään niin, että vanhimmat ajattelevat sen kuuluvan vain palkatulle työntekijälle. Se ei tule niin hoidetuksi, vaikka työntekijällä olisi siihen haluakin.

Hyväksi lopuksi tältä paikalta (sanoi entinen pappi): Tarkoituksenani ei ole ollut mittailla seurakuntien vanhimpia, että ovatko he hyviä, tai huonoja, vaan kiinnittää huomiota yhteen seurakunnan/seurakuntalaisten kannalta tärkeään ja oleelliseen asiaan; vanhimpien paimentehtävän hoitamiseen ja toteutumiseen; sillä tällä hetkellä se ei toteudu.

Haastan vanhimpia tarttumaan asiaan; keskustelemaan aiheesta - ja siitäkin, onko se, mistä olen puhunut, aiheellista.

Muistetaan seurakuntiemme vanhimpia rukouksin!

Siunausta!

______________________________

Lauantai. 21.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Matteuksen evankeliumia. 

Hyvissä ajoin ajelin Pylkönmäelle puhumaan. Hain kyytiin Seijan, joka oli yhtenä vastaavassa musiikista, tilaisuudessa, joka alkoi klo 12, helluntairukoushuoneella. Se oli ilmoitettu Ruokailutapahtumana. Tauno Mäkinen johteli tilaisuuden. Alkulaulujen, rukouksen ja ruuan siunaamisen jälkeen, oli maittavan ruuan vuoro. Musiikista vastasivat Usko Kärkkäinen ja Seija Suuronen; yhteis- ja yksinlauluin. Puhuin; evankelistan puhe, joka onkin minulle se luontevin. Lopuksi joimme hyvät kahvit. Lämminhenkinen tilaisuus.

Tultuani kotiin oli alkamassa klo 15 TV7:n kautta, Valtakunta rukoilee, Kainuun tilaisuus, jota M-L:n kanssa seurasimme. Hän oli katsonut jo aiemman - alkajais- - tilaisuuden. Siinä samalla kahvia, mm. M-L:n juuri tekemän pizzan kanssa.

Kirjoitin.

Seurasimme klo 18.30 TV7:n kautta Valtakunta rukoilee, Kainuu -tilaisuutta Kajaanista.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Rukoilkaa lakkaamatta" (1. Tess. 5:17).

19.5.2023.

Sydämelliset onnittelumme Emilialle ja Milkalle, lastenlapsille, nimipäivän johdosta!

Perjantai. 24.3 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Malakian kirjaa.

M-L kävi kappa-asioilla.

Aiemmin laitoin etupihan puolelle sahanpurua yhteen hautakohtaan. Nyt siihen päälle vähän kasvuturvetta ja multaa. M-L osti heinäsiemeniä ja ripotteli niitä siihen.

Valmistautumista puhumaan huomenna Pylkönmäellä, ruokailutapahtumassa.

Ruokaa ja kahvia. Ensimmäisen kerran tuli oltua ulkoruokinnassa takapihan auringossa.

Kirjoitin.

Luin vähän kirjaa.

Kyykkyjä 30 kertaa.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kovalla teholla. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min,. rauhallista polkemista.

Lueskelin hetken kirjaa.

Klo 19 seurasimme M-L:n kanssa hyvää tilaisuutta River Uusimaa-seurakunnasta TV7:sta netin kautta. Loppua you tuben puolelta.

Katselimme uutisia.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "...karttakaa kaikenkaltaista pahaa" (1. Tess. 5:22).

18.5.2023.

 SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 9.

Kun alan lopettelemaan tätä kirjoitteluani otsikon mukaisista asioista - ehkä tämän jälkeen vielä yksi kirjoitus - niin otan esille vielä pari kohtaa Raamatusta tähän; ne puhuvat seurakuntien vanhimmille, paimenille:

"Ottakaa siis ... vaari ... kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, ..." (Apt. 20:28).

"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, ... kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ... niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, ..." (1. Piet. 1-4).

Lukemamme on Jumalan Sanaa seurakuntien vanhimmille, paimenille, kaitsijoille. Teksti on hyvin selvää ja yksiselitteistä; sitä ei voi turhentaa selittämällä/selittelemällä, että siinä tarkoitetaan jotain muuta, kuin mitä siinä lukee.

Olemme aikaisemmin käyneet läpi sanojen merkityksiä. Ilman niitäkin nuo suomenkieliset sanat: paimen ja kaitsija, kertovat meille sen, mistä on kysymys. Tarvitaankin vain halua ja näkyä laittaa asia käytäntöön.

Seurakuntien vanhinten tehtävää ajatellen, on todellakin kysymyksessä siihen virkaan kuuluva, ehdottomasti tärkein  tehtävä, jonka tulee hallita koko viranhoitoa. Kun käytän sanaa "virka", tarkoitan, että Jumala on kutsunut sellaiseen tehtävään; en sitä, että haetaan ja päästään johonkin virkaan, johon Jumala ei ole kutsunut.

Oman kokemukseni mukaan - olen ollut mukana työntekijänä neljän seurakunnan vanhimmistotyöskentelyssä - paimentehtävä on laiminlyödyin "osa" vanhimpien työssä; sen hoitamattomuuden vuoksi voi sanoa, että siinä kohdassa on olemassa aukko vanhimpien toimenkuvaa ajatellen. Tämän laiminlyönnin vaikutus näkyy seurakunnan ja sen jäsenten elämässä. Haastan ajattelemaan tätä ja puhumaan siitä.

Kun Jumalan Sana sanoo, että "ottakaa siis vaari kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa" ja "vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet", niin tarkoitetaanko siinä sitä, mitä siinä lukee? Meillä ei ole olemassa kuin yksi vastaus: Tarkoitetaan sitä, mitä siinä lukee.

Kun vastaus on näin selvä. Voimme vain todeta, että Jumala on tarkoittanut seurakuntien vanhimmat ottamaan vaarin; pitämään huolta kaikesta laumasta; koko seurakunnasta; kaitsemaan ja paimentamaan Herran seurakuntaa niin, että tietävät, mitä jokaiselle seurakunnan jäsenelle kuuluu ja johdattamaan heitä eteenpäin. Jumala kehottaa vanhimpia kaitsemaan Hänen laumaansa - Jumalan laumaa - niitä, jotka ovat heidän osallensa tulleet.

Kuka korjaa sen aukon, joka on olemassa vanhinten paimentehtävää ajatellen? Seurakuntien vanhimmat itse. He voivat tehdä muutoksen siihen, kuinka toteuttavat vanhimman tehtäväänsä. Heidän itsensä täytyy haluta ja saada näkyä siitä, mikä on heidän tärkein tehtävänsä. Kun se nousee Jumalan sanasta, niin tarvitaan (vain) kuuliaisuutta asiaan paneutumiseen. Varmasti Jumala ja Pyhä Henki johdattaa Hänen tahtonsa mukaisissa asioissa. Valmiuksia vanhimmat voivat hankkia itselleen ja rukoilla yhdessä asian puolesta.

Seuraavassa, todennäköisesti viimeisessä, kirjoituksessa koetamme pohtia, onko se mahdollista, mistä on ollut puhe. Ja jos on, niin miten.

Jatkan - jHs.

_______________________

Hyvää nimipäivää Jaskarin Erkille, Aution Erkille, Mannin Erkille ja Sekin Eerolle!

Helatorstai, jota vietetään Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Jeesus elää ja rukoilee omiensa puolesta!

8.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta, luin Malakian kirjaa.

Kahvia.

Otin takapihan laavupuiden - lapinlaavun tyylisen - päältä rikkinäiset pressut pois ja haravoimme M-L:n kanssa reunoille - ja sisäänkin - kertyneet lehdet pois.

Ruokaa ja kahvia.

15:ksi ajelimme M-L:n kanssa torille. Siellä oli Vapaaseurakunnan järjestämä Motoristikirkko, musiikkeineen, puheineen, lettu-, makkara-, kahvitarjoiluineen.

Kaupan kautta kotiin.

Laitoin takkaan tulen.

Terhi-Marja, Denis ja Daniel käväisivät. Toivat moottorikelkan hetkeksi meidän talliin ja veivät meiltä vapautuneita verkkoja, että saavat puita laittaa verkkohäkkeihin. Kahvisteltiin.

Kirjoitin.

Seurasimme klo 19 alkanutta tilaisuutta netin kautta TV7:sta. Se tuli River Uusimaasta. Puhujana oli Daniel Chand. Oli erinomainen tilaisuus! Vahvaa evankeliumin julistusta! Tämä oli koko viikonlopun kestävän sarjan ensimmäinen tilaisuus. Oli hyvä tulkkikin: Jussi Korvajärvi.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin.

Kyykkyjä 30 kpl.

Siunausta!

Ps. "Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä" (Gal. 5:16).

17.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 8.

Varmaankin on käynyt ilmi näistä kirjoituksistani, että kysymys on seurakuntien vanhinten olennaisimmasta tehtävästä; paimentehtävästä. En aiokaan puuttua muihin asioihin, mitä vanhinten tehtäviin mahdollisesti liittyy, vaan siihen, minkä itse näen - Sanan pohjalta - olennaisimmaksi. Ja eniten laiminlyödyksi; eli paimenuuteen. Mielestäni tähän asiaan pitää kiinnittää huomiota siinä vaiheessa, kun uusia vanhimpia valitaan seurakuntaan; siksi, koska jokainen seurakunnan vanhin on paimen, kaitsija. Tärkeimpiä asioita vanhimman tehtävässä eivät ole esim. kokousten johtaminen, hartauspuheen pitäminen tilaisuuden alussa - olen kyllä, tietenkin, sitä mieltä, että sananjulistus on tärkein tapa johtaa seurakuntaa  oikeaan suuntaan - tai ehtoollisen jakaminen. Sen sijaan esim. ehtoollisen vieminen sellaiselle henkilölle, joka ei pääse tilaisuuteen, on tärkeä asia, koska siinä paimen kohtaa seurakuntalaisen.

Hoitaessaan paimentehtäväänsä, seurakunnan vanhimmat joutuvat kohtaamaan erilaisia seurakunnan jäseniä. Jumalan Sana antaa runsaasti ohjeita ihmisten kohtaamiseen. Joitakin tästä nyt. Paavali antaa ohjeita nuoremmalle työtoverilleen, Timoteukselle:

"Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria. kaikessa puhtaudessa" (1. Tim. 5:1-2).

Kun luen tällaista kehotusta, niin heti nousee mieleeni, että seurakunta on hyvin perheenomainen yhteisö, jossa Jeesuksen yhdistämät sisaret ja veljet suhtautuvat oikealla tavalla toisiinsa. Lukemamme ohjaa meitä jokaista pyrkimään rakkaudelliseen kanssakäymiseen toistemme kanssa.

Edellä sanottu koskee myös seurakunnan paimenia. Sanon tämän, itsestään selvän asian, "ääneen", koska aiheenamme on vanhimpien paimentehtävä.

Tärkeä "työkalu" vanhimman tehtävässä ja ihmisten kohtaamisessa, on "oikealle aaltopituudelle viritetty kuuleva korva"; seurakuntalaista kuunteleva sydän. Kaiken tietäväksi, "vastausautomaatiksi" ei kenenkään kannata ryhtyä. Kuunteleminen kärsii, jos koko ajan miettii, kuinka vastaa; varsinkin, jos vielä aloittaa vastauksensa, ennenkuin toinen on edes saanut sanottua sanottavaansa. Ei tule "hukuttaa" toista vuolaaseen puheeseen ja/tai pitkään, vähänkään ylhäältä tulevaan opetukseen, joka on täynnä raamatunpaikkoja. On hyvä rohkaista lyhyin kannustuksin toista puhumaan.

Paimen ei halua mennä veljensä, tai sisarensa, luo "Kovassa hengessä." Ei yläpuolella ollen, vaan haluten olla avuksi toiselle; olkoon hänen tilanteensa mikä tahansa.

Yksi sana Paavalin ohjeessa Timoteukselle on tärkeä:

",,,vaan neuvo..." (1. Tim. 5:1).

"Neuvo"-sanaksi käännetty on alkukielessä (kreik.) "parakleo", tarkoittaa: "kääntyä toien puoleen, rohkaisten, neuvoen, tai kehottaen." Toinen merkitys, mikä sanalla on, tarkoittaa: "apuun pyytämistä tai kutsumista, esim. puolustajaksi oikeuteen, todistajaksi, tai neuvonantajaksi." "Henkilö, joka kutsuttiin apuun, tai jonka puoleen käännyttiin vaikeuksissa, oli parakletos" (Novum 5, Sanakirja, s. 587).

Mielestäni parhaalla tavalla ajatuksiamme oikeaan ohjaa se, kun tiedämme, että "parakletos" on myös sana, jota Uudessa testamentissa käytetään Pyhästä Hengestä, ja on tässä mielessä käännetty mm. Puolustajaksi, Auttajaksi, Lohduttajaksi.

Kun seurakunnan vanhimmat edellä kuvatussa hengessä lähestyvät paimenina seurakuntiensa jäseniä, voi syntyä hyvää hedelmää. Tällainen on mahdollista todellisuudessa vain siten, että Pyhä Henki saa hallita meitä. Hän voi kirkastaa kauttamme Jeesusta oikealla tavalla; ja Jeesuksen, Vapahtajan,  paimensydän pääsee nostamaan avun tarpeessa olevaa ja antamaan toivoa tuleviin päiviin.

Näin se, mitä Pietari puhuu, pääsee toteutumaan vanhimpien elämässä ja kautta:

"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, ... kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ... ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, ..." (1. Piet. 5:1-4).

Jatkan - jHs.

_____________________

Keskiviikko. 11.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Oli satanut. 

Aamupalaa ja kahvia.

M-L kävi viemässä Danielin 10:ksi kouluun.

Rukousta. Luin Malakian kirjaa.

Diabeteshoitaja soitti verikokeiden tulokset.

Kahvia.

Haravoin ja kärräilin pois puu-, ym. roskat puuntekopaikalta ja verkkohäkkien pohjilta.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Luin vähän kirjaa.

Kyykkyjä 30 kpl.

HIIT-treeni: Kuntopyörällä kovalla teholla 10 x 1 min. Väleissä 1 min hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Denis johteli. 5 henkeä.

M-L seurasi Sateet lähetä-tilaisuuttaSeinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia Israelista.

Seurasimme muut uutiset.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1)..

16.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 7.

Edellisessä kirjoituksessani puhuin Ylipaimenesta, Hyvästä paimenestä, Jeesuksesta, esikuvanamme. Jostain sen suuntaisesta olisi tarkoitus nytkin jotain "saada näkyville."

"Niin hän (Jeesus) puhui helle tämän vertauksen sanoen: Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Jakun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse" (Luuk. m15:3-7).

Raamattu kertoo meille, että publikaanit ja syntiset tulivat Jeesuksen luokse ja halusivat kuunnella Häntä. Fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat, kun Jeesus tällä tavalla otti syntisiä vastaan ja söi heidän kanssaan. Sen vuoksi Ylipaimenemme puhui heille lukemamme vertauksen; ja jatkaa vielä kahdella vertauksella samasta aiheesta. Kaikissa kolmessa vertauksessa on kyse siitä, että sytinen ihminen löytyy; tekee parannuksen ja tulee Jumalan yhteyteen.

Hyvä paimenemme, Jeesus, tuli maailmaan antamaan henkensä lammasten edestä, että he pääsisivät Jumalan yhteyteen. Taivaassa on aina ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.

Jeesus sanoi itsestään:

"...sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on" (Luuk. 19:10).

Jos Hyvän paimenen mieli valtaa meidän sydämemme, niin tästä, mistä edellä lukemamme raamatunpaikat puhuvat, tulee meidänkin elämäämme keskeinen asia. Tämän ei tulisi koskea vain joitakin, vaan meitä jokaista, jotka olemme saaneet tulla Jeesuksen löytämiksi. Eihän maan päältä löydy sen arvokkaampaa asiaa, kuin se, että syntinen ihminen löytää yhteyden Jeesuksen kautta Jumalaan; ja aloittaa matkan kohti iankaikkista elämää Hänen taivaassaan. Kuinka olemme tässä Jumalan "pelastusoperaatiossa" mukana, riippuu suhteestamme Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen.

Kun siirrymme hetkeksi katsomaan asiaa seurakuntaan kuuluvien, jo löytyneiden/löydettyjen, ja seurakunnan vanhinten, paimenten, näkökulmasta, niin tiedämme, että seurakuntien jäsenten elämään voi tulla monenlaisia tilanteita. Hekin voivat eksyä, "jäädä kiinni" erilaisiin huonoihin asioihin; tai hyviin, joista tulee heille turmiollisia asioita. Sielunvihollinen saa uskovan lankeamaan syntiin. Tämän maailman rakkaus voi vallata sydämen. Lihamme on aina herkästi lähtemässä mukaan sellaisiin asioihin. 

Mitä silloin tehdään jos/kun näin käy?

Kuka silloin tekee jotakin?

Vai tekeekö kukaan mitään?

Unohtamatta, että meillä kaikilla uskovilla on oma vastuumme, emme voi/saa sivuuttaa sitä tosiasiaa, että seurakuntalauman paimenilla, kaitsijoilla, on erityinen vastuu, pitää huolta, "ottaa vaari", kaikesta laumasta, joka tarkoittaa: jokaisesta seurakunnan jäsenestä. Paimenet ovat niitä, jotka tietävät, mitä lauman lampaille; seurakunnan jäsenille, kuuluu. 

Jäikö hän, jolla oli sata lammasta, ja joka kadotti yhden niistä, odottelemasan päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi, että lampaasta jotain kuuluisi? Ei, vaan hän jätti ne yhdeksänkymmentä yhdeksän lammasta, jotka olivat turvassa ja lähti heti etsimään sitä yhtä.

Toteutuuko tämä seurakunnissamme?

Jos ei, niin miksi ei?

Jos ei toteudu, niin tarvitsevatko seurakuntien paimenet halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä?

Jatkan - jHs.

_____________________

Sydämelliset onnittelut - vielä tässäkin - yhdelle lapsenlapsellemme, Aarolle, täyttäessäsi tänään 22 vuotta! Ovat ne vaan huipputyyppejä nuo lapsien lapsoset - joita on 9 kappaletta!

Tiistai. 18.2 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaahko taivas, mutta aurinko kuumotteli.

M-L kävi viemässä Danielin kouluun - kun ei löytänyt avainta ulkorakennukseen, jossa oli pyörä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Malakian kirjaa.

Kahvia. M-L leipoi VHH-juustoleipiä, pullaa ja jonkin vuokapaistoksen.

Karräilin verkkohäkistä puita liiteriin pinoon.

Kahvia

Jatkoin kärrittelyä.

Kävin hakemassa Danielin koulusta - olivat luonnossa.

Kävin syrjäkylällä kotikäynnillä.

Ruokaa ja kahvia.

Kärräilin loput puut liiteriin. Kun työnsin viimeisen kottarillisen liiteriin, niin vähän tipotteli vesiä. Myöhemmin sitten satoikin. Puut olivat niin kuivia, että ne eivät vain mukavasti kalahtaneet, vaan suorastaan kilahtivat. Sielläpä ovat nyt katon alla. Ei ainakaan puiden puutteessa käy meille, niin kuin hyttyselle, joka vain nautiskeli ja hyrisi virttään kesän aikana ja sitten kävi huonosti talvella. Niin, sille muurahaisellehan kävi hyvin...

Kahvia.

Kirjoitin.

Luin vähän kirjaa.

Kyykkyjä 3o kpl.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Älkää eksykö. Huono seura hyvät tavat turmelee" (1. Kor. 15:33).

15.5.2023.

Maanantai. 10.5 astetta lämmintä klo 5.40. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä. Järvien pinnat olivat tyynet. Vihreys lisääntyy.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

10:ksi ajelin Majakalle puhumaan. Oli avointa puhua. Kuuntelutin venäjänkielisen kappaleen ennen puhettani.

Kahvia.

Kärräilin puita verkkohäkistä liiteriin pinoon.

M-L kävi kylällä kaupassa ja toi samalla Danielin koulusta.

Ruokaa ja kahvia.

Luin vähän kirjaa.

Kyykkyjä 30 kpl.

HIIT-treeni: 10 x 1 min. kuntopyörällä. Väleissä 1 min. hiljaista polkemista palautteluksi. Alussa ja lopussa 3 min. rauhallista polkemista.

Kuuntelin Patmosta.

Iltapalaa ja teetä.

Meillä on paljon linnunpönttöjä tässä ympärillä. Mukava seurata vilkasta hyörinää niiden liepeillä. Kun Kirjosiepot ilmestyivät, taisivat ne valloittaa toisilta kodit. Rastas on tehnyt puun haaraan pesän; näkyy juuri paikalleni keittiön pöydän ääreen. M-L ihmetteli takapihan puolella, kun oli ilmestynyt oven eteen tukko heinänkorsia. Sitten hoksi, että lintu  oli rakentanut pesää oven yläpuolella olevan lampun päälle.. Tiedä onko valmis.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavaa" (Tiit. 2:7-8).

14.5.2023.

SEURAKUNTIEN PAIMENTEN PAIMENTEHTÄVÄSTÄ:

Seurakuntien vanhimmat tarvitsevat halua, näkyä ja varustamista paimentehtäväänsä 6.

Raamattu nimittää Jeesusta, seurakunnan Herraa ja Päätä, Ylipaimeneksi. Sitähän Hän on kirjaimellisesti - ja ylisanoja ei ole yhtään:.

"...kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa ... sydämen halusta, ... niin te ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen" (1. Piet. 5:2, 4).

Otan näistä Pietarin sanoista vain nuo lainatut tähän yhteyteen. Pietari oli itse myös vanhin (1. Piet. 5:1).

Koska on olemassa Ylipaimen, Jeesus Kristus, niin varmasti voimme sanoa Herran seurakunnan paimenia, vanhimpia, alipaimeniksi. Heidän tehtävänsä on olla kuuliaisia heidän yläpuolellaan olevalle Ylipaimenelle.

Ylipaimenemme, Jeesus, on ennenkaikkea Pelastajamme, mutta Hän on myös esikuvamme; kaikkien Häneen uskovien, myös seurakuntien vanhimpien. Nämä kaikki ovat täysin itsestään selviä asioita, mutta niinhän ovat monet Raamatun asiat, Ne eivät ole monimutkaisia asioita, mutta silti meidän on muistutettava itseämme ja toisiamme näistä asioista. Sanan tarkoitushan on, että me eläisimme sen mukaan. Mitäpä meitä hyödyttävät ns. "syvälliset jumaluusopilliset esitelmät! ja "syvät salaisuudet", jos me ohitamme perusasiat ja ne eivät ole voimassa elämässämme?

Ylipaimenemme, Jeesus, sanoo itsestään:

"Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä" (Joh, 10:11).

Niinhän se tapahtui; Jeesus antoi henkensä Golgatan ristillä kaikkien maailman ihmisten puolesta. Hänet haudattiin ja Hän nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Jokaisesta, joka uskoo tämän omalle kohdalleen, tulee lammas "Jeesuksen tarhaan." Jeesus kuoli meidän edestämme. Paikka ristillä olisi kuulunut meille., mutta Hän kuoli sijaisenamme.

Ylipaimenemme, Jeesus, on esikuva meille, Hänen omilleen siitä, että oikea suhtautumisemme lähimmäisiimme voi maksaa jotakin silloin kun sydämemme on vallannut Jumalan rakkaus. Sitä kautta voi vähetä itsellemme eläminen ja liiallinen mukavuuden halu. Tämän haluan sanoa "hyvin hiljaa", sillä se koskee minuakin. 

Meidän kenenkään ei tarvitse kuolla kenenkään puolesta, niinkuin Jeesuksen piti. Hänen kuolemansa oli ainutlaatuinen ja ainutkertainen; se oli kuolema syntiemme sovitukseksi. Meidän kuolemamme on vastarakkautta tähän kuolemaan; suureen pelastukseen. Se on erityisesti itselle kuolemista, johon voi kuulua myös ihan todellinen kuolema lähimmäistemme puolesta.

Kun liitämme edellä puhuttuun seurakunnan vanhimmat, paimenet, niin Jeesuksen, Ylipaimenen, Hyvän paimenen, esimerkki puhuu ilman muuta myös heillekin. Ovathan he paimentamassa Herran seurakuntaa. Jeesus antoi kaikkensa; teki sen työn täydellisesti loppuun asti, josta kaikkien seurakuntien kaikki Häneen uskovat jäsenet ovat hedelmää. Vanhimmat kaitsevat tätä kalliisti ostettua hedelmää, ettei heistä kukaan joutuisi hukkaan, Uskon, että Hyvän paimenen esimerkki johtaa seurakuntien vanhimpia tähän suuntaan; paimentamaan Herran seurakuntaa. Paimentamista ei ole vielä se, että on nimetty paimeneksi Herran seurakuntaan. Paimentaminen on lauman kaitsemista, jokaisesta sen jäsenestä huolehtimista, "vaarin ottamista." Se on varmasti niin konkreettinen asia, että silloin tiedetään, mitä seurakunnan jäsenille kuuluu.

Minä en halua nimittää ketään seurakuntien paimenta palkatuksi, mutta sellaistakin henkeä voi olla; mene ja tiedä. Joka tapauksessa Jeesus puhuu näin:

"...Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu, eikä välitä lampaista" (Joh. 10:12-13).

Jos seurakunnan paimeniin tulee tällaista henkeä, niin silloin ei olla oikealla tiellä. Uskon kyllä, että kukaan seurakunnan vanhin, paimen, ei halua olla tällainen, vaan suunta on aivan päinvastainen.

Jeesus jatkaa vielä:

"...Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä" (Joh. 10:14-15).

Hyvä paimen, Ylipaimen, Jeesus, antaa meille - esikuvana ollen - suuntaa suhtautumiseemme seurakunnan jäseniin. Hyvänä paimenena Hän sanoo tuntevansa omansa ja että Hänen omansa tuntevat Hänet. Seurakuntien vanhinten paimenuus on olemukseltaan tätä; lauman jäsenten tuntemista. Se tarkoittaa sellaista kanssakäymistä, että voidaan oppia tuntemaan. Ilman sitä sellaista ei voi tapahtua. Tämä on oleellisin osa vanhimman tehtävästä. Siinä kanssakäymisessä myös seurakunnan jäsenet oppivat tuntemaan seurakuntansa paimenia. Silloin ei käy niinkuin puhutaan - lieneekö kasku - jonkin kysyneen seurakunnan Ehtoolliskokouksessa, että "ketä ne ovat nuo tummapukuiset miehet, jotka käyvät kerran kuussa esiintymässä täällä?" 

Jeesus, paimenien Paimen, on hyvä esikuva meille kaikille - myös seurakuntien vanhimmille.

Jatkan - jHs.

___________________________

Sunnuntai. Äitienpäivä. 16.3 astetta lämmintä ylösnousussa, auringon puolella. Sininen taivas. Nyt on luonto kaikkein herkimmännäköistä. Vihreys on lisääntynyt reippain askelin.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Sakarjan kirjaa.

11 jälkeen lähdimme kohti Kiiskilänmäkeä, Multian puolelle, M-L:n kanssa. Se on Keski-Suomen korkein mäki; 268.55 m. Sen huipulle on rakennettu n. 20 m korkea näkötorni  Siellä oli sovittu vietettävän meidän perhekunnan Äitienpäivää. Olihan sää hieno! Passasi olla ulkona. Paikalla olivat: Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa, Timo, Pia, Milena, Minja - ja Helmi-koira - M-L ja minä. Pois olivat Miro ja Milka.

Oli mukavaa yhdessäoloa. Kunnonruuat laitettiin tulilla. Samoin lettuja paistettiin. Päälle oli kermavaahtoa ja mansikoita, jotain muutakin. Nokipannukahvia keitettiin. Täytekakkuja oli kahdenlaista ja kääretorttua. Pullaa. Karkkia. Oli kyllä hyvät tarjoilut. Pelattiin myös "mölkkyä"; puuvajasta nuotiopuita pystyyn ja puunpätkällä hetetiin nurin. Oli kaksi joukkuetta. Kaikki saivat tikkarin palkinnoksi. Innostuivat myös - pienemmästä isompiin - tekemään paperilennokkeja ja heittelemään niitä korkeasta näköalatornista. Mukavastihan se leijailivat. Palvikylki unohtui paistamatta - jos sitä nyt kukaan olisi enää jaksanutkaan syödä.

Pajupuron kautta menimme M-L:n kanssa. Mahlun kautta palasimme kotiin.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Kyykkyjä 30 kertaa.

Seurasimme uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat" (Ef. 5:15).