25.12.2021.
Tuli mieleeni - ja sain aikaseksi - kirjoittaa pieni Kiehisen Vuolijan joulukertomus:
TAPAHTUI LÄNSI-KAIRASSA
Kaamos oli ottanut selkoset ja taajamat hämärään syleilyynsä. Selkeillä ilmoilla tienoot olivat kauniisti pastellinsävyisiä. Pakkasen paukkuessa nurkissa ja puissa näytti taivas olevan usein kauniiden värien taideteos.
Joulu lähestyi. Tänään taivas oli harmaa. Pakkanenkaan ei kovin pelotellut. Oli sitä kuitenkin toistakymmentä astetta. Olin suunnitellut käyntiä erakon kammilla. Vaimoni Marja-Leena oli neulonut lämpöiset miehen villasukat, jotka laitettiin pakettiin - joulupakettiin. Sinne löysivät tiensä myös erilaiset suuhunpantavat ja paketti reppuun.
Asustelimme silloin Hetassa, Enontekiöllä. Meillä oli siihen aikaan Skido Tundra, pitkätelainen moottorikelkka. Bensakanisteri kelkan takaosaan, reppu selkään ja menoksi. Ei jäänyt erakon kammilla käynti vain aikomukseksi.
Ajelin muutaman penikulman matkan Norjan rajalla olevalle tunturijärvelle. Heti kun järvi alkoi näkymään avautuivat laajat ja avarat maisemat rauhoittavine, loivapiirteisine silhuetteineen.
Erakon kammi oli tunturijärven saaressa. Sinne kelkkani rannasta suuntasin. Kammi oli suurelta osin maahan kaivettu. Aikaisemmin siinä oli ulospäin aukeava ovi, mutta ei ollut enää. Kerran oli käynyt niin, että lunta oli kinostanut oven eteen niin, ettei ovea saanut auki. Piti saada ulkopuolista apua. Nyt kammin ovi aukeni sisäänpäin.
Astuessani sisälle oli kammin asukas pitkällään vaatimattomalla lavitsallaan. Kaminassa paloi tuli. Siitä erakko kampesi itsensä lavitsan reunalle istumaan. Tervehdittiin. Mies oli minulle tuttu entuudestaan. Kerroin millä asioilla liikun ja ojensin joulupaketin hänelle. Hän oli vähäeleisen kiitollinen. Kahvi oli valmista. Sitä minulle tarjottiin. Erakko otti mukin käteensä, kauhaisi siihen lumisohjoa, joka oli sulamassa vedeksi, nurkassa, hyllyllä olevassa ämpärissä. Pyöräytti mustalla kourallansa parikertaa mukin sisältä, heitti sohjot kammin lattialle ja ojensi mukin käteeni ja kaatoi sen täyteen mustaa kahvia. Hyvällehän se maistui mukavan lämpimässä kammissa.
Juteltiin. Evankeliumi kuuluu kaikille, myöskin erakolle. Ei sitä unohdettu. Ei sitä oltu unohdettu myöskään joulupaketin sisältä. Kertoili erakko, oli kertoillut aiemminkin, siitä mikä oli tuonut hänet sinne tunturijärven saareen yksin elelemään. Ne olivat aika synkkiä asioita, joista ei tässä pienessä kertomuksessa kertoilla.
Kotimatkalle lähtiessäni kutsui erakko minua tulemaan kesällä verkoille, kalastamaan. Nykäisin kelkan käyntiin ja lähdin hyvillä mielin ajelemaan kotia kohti.
Ollessani puolessa välissä saaren ja mantereen välillä, huomasin yht´äkkiä, että lumi ympärilläni alkoi olla tummaa. Tiesin mitä se merkitsi; jäällä oli lumen alla vettä. Vain hetki siitä ja kelkan meno pysähtyi. Eihän siinä muuta kuin tekemään jotain, että meno jatkuisi.
Poljin pienen matkan lunta kelkan edestä, nostin kelkan perää ja koetin eteenpäin. Pääsin sen matkaa kuin olin edestä polkenut. Tätä tein toistamiseen. Tuli kuuma. Lopulta istuin kelkan selkään huilaamaan. Ajattelin, että jos jatkan näin, minut saatetaan löytää kelkan vierestä sydänkohtauksen saaneena.
Siinä kelkan selässä istuessani ajattelin, että rukoilen. Niin tein. Sen jälkeen sanoin: Jeesuksen nimessä! ja painoin kaasua. Kelkka lähti niin hyvin eteenpäin, että en meinannut päästä kunnolla kyytiin istumaan, vaan melkein mahalleni kelkan päälle. Se ei enää pysähtynyt. Kuitenkin lumi ympärillä oli yhtä mustaa ja vettä yhtä paljon.
Kiitos Jumalalle! Olisiko sinun mielestäsi minun pitänyt toimia toisenlaisessa järjestyksessä kiinni jäätyäni?
Sellainen oli Kiehisen Vuolijan joulunalusajan kokemus tunturijärvellä.
_________________________
Tänään on Joulupäivä - joka nyt sattui olemaan Lauantai - jota vietämme Jeesuksen syntymän muistoksi. Oletko huomannut, että Joulupäivänä - ja Uudenvuodenpäivänä - ei ole kalenterissa kenenkään nimipäivää kirjoitettuna? Oletko ajatellut, että miksei? "Aittelepas."
11.7 astetta pakkasella noustessamme. Taivas oli harmaa. Sateli hieman lunta. Eilitenkin pienen kerroksen.
Jouluisessa tunnelmassa aamupalaa - eilistä riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa mm. - ja kahvia.
Luin 2. Pietarin kirjettä. Rukousta.
11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Helluntai- ja Vapaaseurakunnan yhteiseen ns. Joulukirkkoon. Jouko Reenilä johti. Helluntaiseurakunnan kuoro lauloi. Raimo Kauppinen - Vapaaseurakunnan pastori - puhui. Ilo oli kuunnella, sillä Raimo julisti evankeliumia. M-L katsoi saman tilaisuuden kotona netin kautta.
Kotona kahvia.
Kotihommia - sellaisia, joita pitää tehdä, olipa Joulu, tai ei.
Laitoin tulen takkaan. Hiljalleen sateli lunta pienin hiutalein. Mukavan harmaa - sanoisin, että jouluisennäköinen sää.
Poljeskelin kuntopyörää ja lueskelin Emilialta joululahjaksi saamaani kirjaa samalla.
Polkemisen aikana tulivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel meille. Joimme kahvia ja glögia, torttujen, pipareiden ja juustokakun kanssa.
Jatkoin kuntopyörän polkemista ja samalla kirjan lukemista. Yhteensä 45 min. Kyllähän siinäkin huonokuntoiselle miehelle hiki tulee. Aaro, toiseksi vanhin lastenlapsemme lausuili useampaan kertaan pienenä poikana, että "ei tämä järjenpäälle käy, mutta hiki tässä tuppaa tulemaan." Taisi jotakin mainosta matkia, en ole varma. Vaan kyllä meitä pappeja silloin aina nauratti - sanoi suntio.
Minulla on ollut mielessä tälle joululle kirjoittaa tuo pieni joulutarina, joka nyt on tuossa alussa. Polkemisen jälkeen sen kirjoittelin.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Mitä meillä olisi, jos ei olisi Jeesusta, joka syntyi ihmiseksi meidän syntiemme tähden - ja kuoli ristinpuulla syntiemme tähden. Nyt voimme saada syntimme anteeksi ja pelastua! Kiitos Jeesus suuresta pelastuksesta!
Siunausta!
Ps. "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas" (Jes. 9:5).
