20140802

ELOKUU 2014

31.8.

Taisi kesä mennä jo. Elokuu kun jo viimeisiään vetelee – palatakseen vuoden kuluttua uusin voimin. Kun heräilimme, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Denis kävi hakemassa moottorin – menivät Danielin kanssa kalaan. Luin Apostolien tekoja.

Marja-Leena jäi kuuntelemaan ja katselemaan Helsingin Saalemin kokousta netistä - tykkää niistä – minäkin – kun puolenpäivän jälkeen lähdin urheilukentälle 9.6 km ”juoksuhissuttelu”/kävelylenkille. Kuiva sää. N. 13-14 astetta. Jalkapallo-ottelu siellä samaan aikaan – useinhan siellä on jotakin. Joskus saan olla yksinkin.

Lämmittelin itselleni ruokaa. M-L vielä huonovointinen ja vetäytynyt peiton alle.

16:ksi ajelin kokoukseen helluntaisrukoushuoneelle. Olavi Lampinen johteli. Ylistysryhmä oli raikkaan tuntuinen uusine lauluineen – tarkoitta, että oli lauluja, joita ei ole juuri taidettu laulaa tilaisuuksissa. Jussi Rautanen toi terveisiä Vienan Karjalan matkoiltamme. Irja Ryhänen ja Pentti Toikkanen käyttivät todistuspuheenvuorot. Pentti soitti myös kolme kipaletta huuliharpulla. Timo Ahola puhui lopuksi.

Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel tulivat meille kokouksen jälkeen – Denis savusti kaloja, joita olivat Danielin kanssa tänään saaneet. Söimme kaloja ja joimme teetä. Käsissä on nyt hyvä savustetun kalan tuoksu. Hyviähän net olivat. Palattuani kokouksesta sytytin takkaan tulen. Harmaa sää, mutta ei satanut.

Siunausta!

Ps. ”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. odota Herraa” (Ps. 27:14).




30.8.

Heräsin ennen 4. Söin hieman aamupalaa ja join teetä. Ajelin Uuraisten Höytiälle, jossa oli ennen 5. otin Miron kyytille ja vein JKL:ään, Hipposhallille, josta lähtivät bussilla klo 6 kohti Vantaata. Timo olisi muuten lähtenyt Miron mukana, mutta kuume kaatoi petiin. meni poika Vattenfal-seurakupin finaaliin. Tätä ennen on ollut Suomen piireissä seurojen väliset kilpailut, joista finaaliin menijät ovat siivilöityneet. Jyväskylän Kenttäurheilijoiden riveissähän Mirokin kisailee. Taisin ennen 6.30 olla takaisin kotona. Painuin pehkuihin.

Tulihan sitä nukutuksi. Marja-Leenakin koetti jo nousta kuumeilustaan. Lämmittelin itselleni ruokaa ja join kahvia jälkiruuaksi.

Sopivan ajan kuluttua syömisestä menin urheilukentälle 10 km ”juoksuhissuttelu/kävelylenkille. Alkupuoli oli kuivaa säätä, sitten satoi. Sain lenkin aikana pysähtyä juttelemaan yhden saarijärveläisen kanssa hengellisistä asioista – todistaa uskosta Jeesukseen. Tietenkin muutakin juteltiin. Aikalailla yllättävän henkilön kanssa – ensimmäisen kerran hänet tapasin eläissäni, vaikka täällä jo niinkin kauan olemme asustelleet. Hän ei ollut urheilija, eikä myöskään tullut lenkille. Jumala vain tällaisia asioita järjestelee. Ne tulevat eteemme hyvin luonnollisesti – kun vain haluamme ne huomata ja olla käytettävissä.

Juoskentelimme kahvia. Huomasin netistä, että Miro oli hypännyt pituudessa ennätyksensä Vattenfal-finaalissa. Kisa oli mennyt hyvin. Yhteen lajiin oli mahdollisuus osallistua. Samalla reissulla kävivät katsomassa Ruotsi-Suomi-maaottelua olympiastadionilla. Iltalehden uutisessa kerrottiin, että nämä nuoret olivat kiertäneet kulkueena siellä rataa. M-L:n kanssa katselimme kyseistä maaottelua. Myöhemmin kuulimme, että Miro oli osallistunut myös viestiin – ymmärsin, että alun perin ei pitänyt. Heidän seuransa oli voittanut viestin. Netistä katsoin tulokset koko finaalista. Jyväskylän Kenttäurheilijat oli sen voittanut. Eli, mitalien kanssahan sieltä poika kotiin saapuu ensi yönä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

On tietenkin jotain paljon arvokkaampaa olemassa kuin mitalit, tai mitkään tämän maailman jutut:

Ps. ”Jeesus sanoi heille: Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa” (Joh.6:35).




29.8.

Tänä aamuna menin ”Terheille” 7.30 jälkeen. Terhi-Marjakin oli vielä kotona, Denis mennyt jo aikaisin töihin. Emilia oli hereillä. Kahvia heillä juoskentelin. Danielkin heräili reippaana poikana siksi kun lähdimme viemään Emilian kouluun vähän ennen 9. Ajelimme Danielin kanssa meille – hänessä kun on kuumetta, aivan niin kuin mummissakin, jolla tämä päivä meni sängyssä nukuskellen. Söimme Danielin kanssa aamupalaa. Daniel teki ennen sitä jo läksyjäänkin, kun eilenkin oli pois koulusta. Luin Apostolien tekoja.

Oleskelimme Danielin kanssa sisällä. 13 haimme Emilian koulusta meille. Ruokaakin vähän laitoin. Lapsille ei maistunut. Minulle kyllä.

Denis kävi töistä tullessaan hakemassa lapset kotiin. Lähdin urheilukentälle 10.4 km lenkille. ”Juostahissuttelin”, hieman niin kuin kävelynomaisesti. Oli pilvistä, mutta kuivaa. 13-14 astetta lämmintä.

Ajelin 19:ksi Haarasenmäelle, Hoikkaan. Siellä oli akustisen musiikin ilta hienossa miljöössä – ajatellen koko paikkaa, mutta myös paikkaa, jossa tilaisuus oli: kivinavetan vintillä. Takalon Martti juonteli iltaa. Lax & Co musisoi ensin. Lopuksi Blue River. Välissä oli yhteislaulua ja Mäkelän Pekan puhe. Ilta päättyi kahvitarjoiluun. Olio kaikin puolin – kaikilta osiltaan – hyvä ilta. Kannatti mennä. Väkeäkin oli. 21 maissa lähdin ajelemaan kotiin.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. ”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä” (Ps. 33:5).




28.8.

Harmaa alkupäivä, mutta aurinkokin paistoi pitkään, illemmalla satelikin jälleen. Marja-Leena meni laittamaan Emiliaa kouluun. Daniel ei voinut tänäänkään mennä – oli vähän lämpöä. Tuli poika mummin kää meille. Minähin siinä vaiheessa ”jalanviljaan” päädyin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. M-L:ssakin kuumeinen olo. Luin Apostolien tekoja. Varasin 10 litran nokipannun lainaan nuotioiltaa varten.

Kävin kylällä asioilla – poliisiasemalla, kaupungintalolla, Majakalla. Majakalla olivat vastuuhenkilöt tekemässä Jumalan valtakunnan työtä. Ainakin minä – muiden kanssa – arvostan sitä suuresti.

Palattuani kotiin söimme. Soittelin jonkin puhelun nuotioillan tiimoilta. Kävin hakemassa Emilian koulusta.

Kävin 7.6 km lenkillä urheilukentällä – tällä kertaa aurinkoisella. ”Sellaistakävelyntapaistajuoksuhissuttelua”. Palattuani oli M-L laittamassa vähän tarjoiluja pöytään klo 18 alkavaa Nuotioiltapalaveria varten. Se alkoikin pian. 14 henkilöä meitä oli paikalla. Ihan oli mukavaninnostava ilmapiiri. Alkutarjoilujen jälkeen hiukan rukoilimme ja aloitimme illasta puhumisen. Lopuksi rukoilimme ja vielä tarjoilujakin oli mahdollisuus ottaa. Pe. 12.9. klo 18 olisi tarkoitus – jHs – nuotioillan olla Saarijärven torilla. Vieraiden mentyä kirjoittelin muistion ylös ja lähettelin vapaa- ja helluntaiseurakuntien pastoreille ja vanhimmistojen jäsenille, sekä palaverissa olleille. Muistetaan rukouksin nuotioiltaa!

Siunausta!

Ps. ”Sillä sinä (Herra) olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat” (Ps. 31:4).




27.8.

Marja-Leenukka meni jo aamusta Emiliaa ja Danielia laittamaan kouluun – ettei tarvitse niin aikaisin lähteä koululle Emilian. Daniel olikin vähän kurkkukipuinen, joten ei mennyt kouluun, vaan tuli mummin kää meille – ja koetti sitten saada minua sängystä ylös. Lopulta onnistuikin. Aamupalaa ja kahvia. Harmaa ja sateinen päivä. Luin Apostolien tekoja.

Haimme Danielin kanssa Emilian koululta ennen 12 – sellainen päivä hänellä tänään. Sisko toi Danielille kirjat ja koulutehtävät.

Tein minulle hitaita ja aikaa vieviä hommia lähetystyöhön liittyen. Söimme. Vuolin vesureilla – Emilia ja Danielkin siinä vähän hommailivat mukana – puita laavupuiksi, jos sellainen tulisi pystytettyä takapihalle. Purettava, jossa on pressu päällä. Saisipahan takapihan tulipaikalla istuskella sateensuojassa. Denis niitä puita toi kaveriltaan – kyllä minunkin kaverilta.

M-L paistoi lettuja – Emilia seuranaan. Kyllähän ne maistuivatkin – ja kahvi.

”Terrinmarri” – Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsukaisensa kotiin.

Tänään on välillä satanut ”ihan hirveesti”.

Mennessäni rukousiltaan, kävin kaupassa. Rukousillassa oli kuutisentoista henkeä. Rukouskokous, jossa rukoiltiin.

Nuotioiltaan liittyviä asioitakin tänään on ollut esillä. Tuntuisi, että johdatustakin olisi asian suhteen – ja innostustakin. ”City-nuotioiltahan pitäisi kaavailujen mukaan olla Saarijärven torilla pe. 12.9. illalla. Tarkempaa infoa huomisen jälkeen, kun olemme pitäneet palaverin iltaan liittyen. Palaveri on meillä siis huomenna, eli to. 28.8. klo 18. Tervetuloa, jos kiinnostaa!

Siunausta!

Ps. ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä, sentähden olkoot sanasi harvat” (Saarn. 4:1).
                         




26.8.

Uusi päivä oli kostea ja harmaa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla – M-L kaupassa ja minä varaamassa torin käyttöön Nuotioiltaa varten, sekä vakuutusyhtiössä hakemassa todistuksen matkavakuutuksesta viisumianomusta varten.

Palattuamme kotiin täyttelin viisumihakemuksen – ja kahviahan piti juoda, ilman muuta. M-L alkoi valmistautumaan tuleviin tarjoiluihin. Kävin viemässä viisumianomuksen postiin. Tultuani kotiin sain hyvää ruokaa. Lähettelin kutsuja Nuotioiltapalaveriin, joka on meillä to. 28.8. klo 18. Tarkoituksena on järjestää ilta pe. 12.9. illalla Saarijärven torilla, helluntai- ja vapaaseurakunnan yhteisenä. Molempien seurakuntien pastoreiden kanssa olen asiasta jutellut. He näyttivät tilaisuudelle vihreää valoa.

Nopeasti kului tämä päivä. 17 jälkeen lähdin urheilukentälle 10.4 km ”kävelynomaisellejuoksuhissuttelulenkille” – eikös olekin hieno ilmaisu, ettei aina sitä samaa ärsyttävää… Satoi koko ajan kovasti. Lopetti heti kun lenkki oli ohi. Oikeastaan aika mukava fiilis juosta sateessa. Onhan lämmin olo, vaikka kastuukin – ja nyt kastui kaikki. 6.38. – 7.06 min/km vauhtia ”lämpsyttelin”. Tultuani kotiin olivat Denis, Emilia ja Daniel meillä. Mukava jutska. Minäkin siinä kahvia.

Iltapalaa ja teetä.

Kirjoittelin seurakuntien – vapaa- ja helluntai- - vanhimmistojen jäsenille infoa Nuotioillasta.

Siunausta!

Ps. ”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä” (Sananl. 14:34).




25.8.

Harmaa päivä aamusta alkaen – mutta vain ulkona, ei sisällä – vielä vähemmän kahdella jalalla kävelevän olemukseni sisällä. Jälkimmäisessä on valo, joka onkin persoona, maailman Valkeus, Jeesus, Kristus, Pelastajani. Anna sinäkin Hänen tulla valoksi sydämeesi ja elämääsi. Sitä päätöstä et tule koskaan katumaan, vaan kiität ratkaisuasi halki ikuisuuden taivaassa. Taivas on Jumalan taivas, joka on täynnä kirkkautta. Se paikka on varattu jokaiselle – mutta sinne menevät/pääsevät vain ne, jotka antoivat Valon tulla sisimpäänsä elämänsä aikana.

Herättyämme – Marja-Leena ennen minua – söimme aamupalaa ja joimme kahvia. On suuri kiitosaihe saada tehdä niin. Jumalan huolenpito kaikilla elämänalueilla on sellainen – siitä saamme kiittää, siitä saamme mainita. Luin Apostolien tekoja. Se on mielenkiintoinen – eikä tarvitse lukea sepitettyjä taruja. Tänäänkin Jumala on sitoutunut Sanaansa ja on halukas tekemään samanlaisia tekoja – täällä Saarijärvellä ja siellä missä sinä asunetkin.

14:ksi meille tuli vieraita – aivan niin kuin oli sovittukin. Pekka ja Ulla Mäkelä – Saarijärven Vapaaseurakunnan pastoripariskunta. Jutustelimme, nautimme pöydän antimia, rukoilimme yhdessä. Oli hyvä tapaaminen. Samassa kaupungissahan sitä teemme Jumalan valtakunnan työtä – mekin eläkeläiset, joilta Jumala ei ole ottanut pois valtakirjaansa. Se merkitsee, että työ jatkuu tavalla ja toisella. Sydämemme halu on olla työssä mukana, niinkuin kokee Jumalan johdattavan. Silloin on selkeästi ja rohkeasti myöskin sanottava ”ei” sellaisille asioille, joita ei sellaisiksi koe – silloinkin, jos toiset eivät sitä ymmärrä. Näin kokee vapauden sydämessään. Tärkeää on tehdä ja toteuttaa myös sellaisia asioita, joita kaikki eivät näe tarpeellisiksi. Kuitenkin seisomme henkilökohtaisesti Jumalamme edessä ja vastaamme tekemisistämme ja tekemättä jättämisistämme. Eivät päätöksemme aina ole Jumalan tahdon mukaisia. Myöskään seurakunnan päätökset eivät ole aina Jumalan tahdon mukaisia. Siitähän on tietenkin vaikka kuinka paljon esimerkkejä. Tämä ei merkitse, että en arvostaisi paikallisseurakuntaa – päinvastoin. Kuitenkin jokainen olemme henkilökohtaisesti vastuussa elämästämme Jumalalle. Hänen johdatuksensa voi olla niin monenlainen, poikkeavakin jonkun toisen johdatukseen verrattuna. Siitäkin on niin paljon esimerkkejä olemassa. Kun Jumala saa johdattaa, ei tarvitse vastustaa toisen kohdalla tapahtuvaa johdatusta. Tärkeintä on seurakunnan elämässä kuulla Jumalan ääni, Pyhän Hengen puhe. Jos näin ei saa olla, on siitä seurauksena, että emme todennäköisesti tee oikeita asioita. Hyviä asioita sinänsä voimme olla tekemässä, mutta ilman Jumalan ohjausta niistä tulee parhaan vihollinen. Aloitteentekijä on Jumala. Seurakunta ei ole käsittääkseni paikka, jossa tehdään yhteistyötä – tiimityötä – ihmismielipiteistä käsin. Se johtaa helposti ”vahvimman äänen” politiikkaan – tai konsensuksen hakemiseen. Se ei johda toivottuun tulokseen – Jumalan näkökulmasta katsottuna. Se voi johtaa lihan hallitsemaan toimintatapaan. Tällaisia seurakuntiahan kyllä löytyy maailmasta – ihmehän olisi, jos ei löytyisi. Kaikilla meillä on kuitenkin halu – voisi olla suurempikin, tarkoitan itseäni, mutta myös sinua – että Herra itse saisi ohjailla seurakuntaansa. Näin voi tapahtua. Silloin arvoon arvaamattomaan nousee rukous. Tämä puutos – todellisen rukouksen puute - elämäämme tulee niin helposti. Tältä alueelta löytyy saarijärveläistenkin seurakuntien suurin tarve tällä hetkellä. Etsiytykäämme tälle tielle – rukouksen tielle. Silloin ei tarvitse niin paljon ”kamreerintaitoja”, eikä ”kamreerijohtamista”. Odotetaan suuria ja tavoitetaan taivasta. Todennäköisesti meillä on vielä ”paljon pyydyksiä varastojen orsilla”. Johdattakoon Jumala meitä heittämään pyydyksemme veteen – sinne missä erilaiset kalaset uiskentelevat.

Kävin 17 jälkeen urheilukentällä 10.4 km ”juoksuhissuttelulenkillä” sateessa. Alle 7 min/km-vauhtia etenin. Olihan se vähän sellaista ”juoksukävelyä”. Sellainen heikonlainen kuntoilijan kiekerö. Lenkki kuitenkin. Vaari oli taas vauhdissa, vaikkei niin kovassakaan.

Söimme hyvää ruokaa kynttilän palaessa. Myöhemmin söimme iltapalaa ja joimme teetä. Terokin soitteli – äitsyn kää jutusteli.

Siunausta!

Ps. ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä…(Jeesus)” (Joh.6:44a).







24.8.

Sunnuntai. Heräiltyämme uuteen päivään söimme aamupalaa ja joimme sitä kahvia – sitä Hieno kahvi-nimistä tällä kertaa. No, ainakin paketti on hieno. Luin Apostolien tekoja. Pilvistä ja vettäkin hieman sateli.

11:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle kokoukseen – joka oli tällä kertaa uuden pastoriperheen tulojuhla. Arto Riihinen johteli. Ann-Nina ja Mika Turunen puhuivat – tärkeät, hyvät ja ajankohtaiset puheet. Kuoro lauloi. Tervehdys oli tullut luterilaisesta seurakunnasta. Vapaaseurakunnasta olivat paikalla tervehdystä tuomassa pastoripariskunta, Pekka ja Ulla Mäkelä, sekä vanhimmistoveli, Jarmo Ruutinen, vaimonsa, Ninan, kanssa. Vanhimmisto ja naapuriseurakunnan pastori, Pekka Mäkelä, siunasivat Mika ja Ann-Mina Turusen tehtäväänsä. Lopuksi oli nuorten järjestämä kahvitarjoilu alakerrassa. Olisihan se ollut hienoa, jos entisistä pastoreista olisi joku ollut paikalla tilaisuudessa, mutta Partin Kai ei kai tainnut olla enää Saarijärvellä – ehkä hän olisi voinut heidän edustajanaan osallistua uuden pastorin siunaamiseen. Muistakaamme – ja miksemme muistaisi – jatkossakin rukoilla uuden pastoripariskunnan puolesta.

Ajeltuamme kotiin vaihdoimme vaatteita ja otimme vähän palasta. Sittenpä ajelimmekin M-L:n kanssa Vapaakirkkoon 15:ksi Elojuhlaan, jossa oli puhujana Tuomas Jäntti. Väliajan jälkeen oli toinen jakso, jossa Tuomas piti toisen puheen. Kyllä täytyy sanoa, että oli todella voimallista julistusta. Ikä ei haittaa – päinvastoin. Tuomas on vanhimman poikamme vaimon isän – joka myös on vapaakirkollinen pastori - veli.

Palattuamme kotiin Vapaakirkosta, lähdin lenkille urheilukentälle. Oli juuri satanut ja ilma oli raikas. Aurinkokin paistoi. 4.8 km ”juostahissuttelin” – olisin vähän pidemmältäkin ajatellut, mutta tietyistä syistä jouduin lähtemään kotiin.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!


Ps. ”Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa” (Ps. 149:5).




23.8.

Vein aamulla Marja-Leenan 7:ksi töihin – tarvitsivat vielä tänäänkin. Palattuani kotiin söin aamupalaa ja join kahvia – sitten menin vielä unille. Noustuani luin Apostolien tekoja ja rukoilin keinustuolissa. Satoi hetken aikaa kovasti – eli oli vesi salollaan, niin kuin sanotaan siellä meillä päin.

Imuroin ja ropsuin muutaman maton. Sen jälkeen ajelin urheilukentälle 8.4 km lenkille. ”Juostahissuttelin” ja kävelin. Olisin enemmänkin, mutta piti mennä hakemaan 15:ksi M-L töistä. kentältä sinne suoraan menin. M-L:kin pötki kotiin päästyämme hetkeksi nukkumaan. Minä lämmittelin itselleni ruokaa. Kun nousi, keitteli kahvit – M-L. Sytyttelin tule ntakkaan.

Laitoin saunan lämmite – vaikka suihkussa jo tänään olinkin käynyt. Sauna on kuitenkin sauna – ja onhan lauantai. Ihan vaikka tunnesyistä saunan löylyissä.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L tosin juo hopeateetä – syy lienee se, kun ei ole kultateehen varaa.

Siunausta!

Ps. ”Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” (Ps. 150:6).






22.8.

Heräilimme puhelinsoittoon – Marja-Leenaa pyydettiin tulemaan töihin jonkun sairastuneen sijaiseksi. 8 jälkeen kävin hänet ”heittämässä” työpaikalle. Palattuani kotiin söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Apostolien tekoja. Koetin rukoilla keinustuolissa istuskellen – sitä kun ei ole tuota rukousasentoa ja paikkaa Raamatussa lyöty lukkoon yhtenä ainoana. Tärkeintä ei ole paikka ja asento, vaan se, että halutaan rukoilla ”hengessä ja totuudessa”. Tosin – niin on sanottava – joskus havaitsee sellaista, että on ”lievää painostusta” tiettyihin asentoihin rukoilla. Rukoilkaamme täydellisessä vapaudessa. Ei tarvitse antaa laittaa itseään kytkyeen. Tietenkin voin rukoilla toisen ihmisen kanssa sellaisessa asennossa kuin hän rukoilee – esim. jossakin toisessa maassa. Ihan siitäkin johtuen, että mikään asento ei ole sen pyhempi. Kysymyksessä on ennen kaikkea ”sydämen oikea asento” – etten sanoisi asenne – Herran edessä. Kun rukouksessa ”tuli sydämelle” asia, niin kävin tietokoneen ääressä lähettämässä uudelleen Saarijärveläiseen vastineen Tapani Kiminkisen taannoiseen kirjoitukseen – vähän pidemmillä saatesanoilla kuin silla ensimmäisellä kerralla. Kirjoitus on luettavissa tässä blogissa muutama päivä taaksepäin blogia selaamalla, otsikolla: Ajankohtaisia ajatuksia minua viisaammalta.

Kävin lenkillä. Aurinko paistoi. ”Juostahissuttelin 4.5 km urheilukentälle, vähän yli 6.30 min/km. Urheilukentällä kävelin 1 km, 6.56 min ja ”juostahissuttelin” 1 km, 7.23 min. Sieltä ”juostahissuttelin” kotiin sen 4.5 km, samanlaista vauhtia kuin menomatkallakin. Lenkki oli yhtämittainen – ilman taukoja, eli 11 km sillein. Vähän tuo juoksukin oli – tavoittelin – sellaista juoksukävelyä. 14 jälkeen olin kotona takaisin.

Suihkussa käytyäni lenkin jälkeen järjestelin vähän päällisin puolin paikkoja huushollissa ja lähdin hakemaan M-L:n töistä 15 maissa. Kaupan kautta kotiin. Keittelin kahvia. Denis toi Danielin meille, kun Terhi-Marja ja Emilia ovat tyttökerhossa helluntairukoushuoneella. Denis otti meidän auton laittaakseen siihen irronneen sisälokasuojan paikoilleen. Työntelin auringossa ruohonleikkuria etupihan puolella. En ihan saanut kaikkea kenttää leikattua kun kone sammui. Kävi vähän kerrallaan, mutta ei suostunut ropottelemaan pitempään. Daniel käveli ruohonleikkurin vierellä pitkin kenttää. meni sitten leikkimään leikkimökille. M-L laitteli ruokaa. 18 maissa söimme. T-M ja Emilia tulivat tyttökerhosta meille. Puhuin puhelimessa pitkään yhden veljen kanssa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Mutta sinuun, Herra, minä turvaan, minä sanon: Sinä olet minun Jumalani” (Ps. 31:15).










21.8.

Mäntyluodon kauniissa maisemissa nousimme tähän päivään. Pilvistä ja tuulista – tai oikeastaan välillä aina innostui tuuleskelemaan. Satoikin. Kuitenkin lämmintä, kun tuuli puhalteli etelän suunnalta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia – järvelle kolmesta ikkunasta katsellen. Luin Apostolien tekoja – Marja-Leena omasta paikastaan. Hän luki myös hartauskirjasta paikan tälle päivälle, jonka jälkeen rukoilimme yhdessä. Sen jälkeen vielä ”venyimme” hetekoilla – M-L meni uneenkin.

Kävin nostamassa katiskan järvestä – siinä kohdassa ei siihen pyynti välineeseen haksahtanut yhtään kalaa. Teheskelin viisi vastaa saunan eteiseen roikkumaan – siitä eilen pätkimästämme koivun haarasta olleita oksia. Josko joskus sattuisi niillä ”ottamaan ropsuja pintaan” saunan lauteilla. M-L laitteli paikkoja mökissä lähtökuntoon. Tyhjentelin vedet saunalta.

Kantelimme kamamme veneeseen. Oli suhteellisen tuuleton hetki, kun soutelimme Rasaniemen rantaan. Mukava soudella puolisen tuntia – kaikki liikunta on hyväksi. Tavarat autoon ja soitin heimolle – veljelleni. Menimme heille käymään. Matkaa olikin vain alle pari kilometriä. Jutustelimme Heimon ja Arjan kanssa. Katselimme valokuvia netistä ja muuten. Söimme ja joimme kakkukahvit. Rukoilimme hiukan yhdessä. Kannattaa rukoilla aina yhdessä, kun tapaa uskovia – ja ei-uskoviakin. Tuvan – sen minunkin kotini tuvan – puolellakin kävimme kurkistamassa.

Ajelimme Hankasalmen kautta kotiin Saarijärvelle. Aurinkokin paistoi kauniisti. Emiliakin matkalle soitteli. Olivat meillä käymässä – Daniel pärisytteli pienellä mopollaan siellä. Olimme kotona 20 maissa.

Saatuamme tavaramme sisälle, lähdin heti urheilukentälle 10.4 km ”juoksuhissuttelulenkille” – sellaista juoksukävelyä, km-ajoin: 6.58., 6.55., 6.45., 6.54., 6.28., 6.38., 6.39., 6.39., 6.41., 6.26. Sittenpä ajelin kotiin. Söimme iltapalaa ja selasimme Mäntyluodonreissun aikana tulleita posteja.

Sampossa näkyi olevan juttu, jossa lueteltiin saarijärveläisiä Aikuisurheiluliiton SM-yleisurheilukilpailuissa – jotka olivat tässä elokuussa – menestyneitä urheilijoita. Siellä kisoissa oli mukana myös muuan kuntoilija Kuusjärvi, Jouko, joka oli 5000 m kävelyssä 2. Varmaan syynä nimen puuttumiseen oli se, että edustan Jyväskylän Kenttäurheilijoita.

Siunausta!

Ps. ”Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla…” (Ps. 31:2a).





20.8. 
Mäntyluodon asukit eivät aikaseen pystyyn pomppineet - emäntä kuiten ensin oli jalanviljassa. Isäntä tieten kömpi suoraan pöytään aamusyömisiä ja juomisia sisäänsä laittelemaan - no tieten ennen sitä ulkona, mm. naamaansa kylmällä vedellä unista karistelemassa. Mäntyyn kun on kiinnittänyt sellaisen Venäjältä tuomansa pesuhilputtimen - vettä tulee kun alaosassa olevaa tappia heilauttaa ylöspäin ja kuuluu kilahduksia sen mukaan kuin tappia heilauttelee. Hyvä oli aamupala. Sää pilvinen. Jonkinverran aurinkokin tänään näkyi. Tuuli etelänpuolella. Lukivat Raamattujaan saaren elävät - äijä Apostolien teoista. Emäntänsä luki hartauskirjasta luvun, jonka jälkeen rukoilivat yhdessä pirtissään. Elävät taulut kolmesta ikkunasta järvelle. Äijä kävi katiskoilla - ei kaloja. Siirsi yhden toiseen paikkaan, saaren itäreunalle. Samalla reissulla laski riippakiven pohjaan ja nyki moottoria käyntiin. Jonkin ajan kuluttua lähtikin ja kävi aina vähän aikaa kerrallaan - sitten ei enää lähtenyt ollenkaan. Souteli rantaan. Kävivät emännän kanssa käsiksi tuulenkaatamaan koivuun. Äijä sahaili pokasahalla pätkiksi ja emäntä piti puuta paikallaan. Kyllä siinä äijä sai pulssin kohoamaan - kun ei tänään mennyt tienpäälle turhaa vöyhöttämään. Halkominen vielä petrasi vaikutusta. Emäntä pinosi puut mökin alle. Vielä piti iso koivunhaara tehdä pieniksi. Emäntä meni sen aikana laittamaan ruokaa. Alkoi sataa kun äijä viimeisen kalikan heitti liiteriin. Tuullut aikalailla. Pian Mäntyluodon Marja - emäntä vailla vertaa - söi ateriaansa äijänsä kanssa kiitollisin mielin. Sen jälkeen laitteli äijä mato-onkia kuntoon. Lähti emäntänsä kanssa ongelle saaren lähelle, pohispuolelle. Pieniä särkiä nykivät. Alkoi ukkostaa, sataakin. Soutivat rantaan ja lämmittelivät päiväistä kahvia - jota olivat juoneet nuotiopaikalla, puuhommiensa lomassa. Ukkosen mentyä menivät jatkamaan onkimista saunarantaan. Särkiä ja jokin ahven. Lopettivat kun oli tarpeeksi. Laittoivat kuvankin saaliistaan. Alkoi satamaankin. Äijä siivosi kalat.


 Emäntä paistoi. Iltapalakseen pistelivät veden viljan. Ihan oli tarpeeksi. Kynttilät paloivat - kuten eilen illallakin. Taivas oli hienon näköinen kun aurinko laski - niin se on aina Mäntysaaressa. Äijä asteli saunapolkua saunalle ja raapaisi tulen kiukaaseen. Emäntä tiskasi. Tuuli oli aikamoinen. Emäntä viritteli tuikkuja saunan pukuhuoneeseen - josta on hyvät näkymät pimeälle järvelle. Saunoivat. Myöhään painuivat hetekoilleen. Siunausta!



19.8. 
Herättyäni aamulla lähdin heti 8.3 km "juoksuhissuttelu"/kävelylenkille Tarvaalan suuntaan. Puolilasillista vettä join lähtiessäni. Aurinkoista, vaikka pilvistä. Ei näkynyt Emiliaa ja Danielia koulun pihalla. Taisivat olla tunnilla. Palattuani söimme hyvät Marja-Leenan laittamat VHH-lautaselliset ja joimme kahvia. 16 lämmintä. Eilisessä blogijutussa on Saarijärveläiseen muutama viikko sitten lähettämäni juttu. Vilkaiseppa. Saa antaa palautetta jouko.kuusjarvi@gmail.com Saa jakaa myös eteenpäin, jos haluaa. Pakkailtuamme kimpsujamme lähdimme kaupan kautta ajelemaan Kangasniemelle. Kävin siellä ensin ostamassa pyydyslupia. Kävimme 17 maissa äitiäni katsomassa vanhainkodilla. Äiti oli pötköttelemässä sängyssään. Hengellisistä asioista puhuessamme, uskosta Jeesukseen, syntien anteeksisaamisesta, taivaasta, ei muisti haitannut. Rukoilimme yhdessä. Lauloimmekin yhtä laulua. Jonkin raamatunpaikan siteerasi äiti ulkoa. Se kertoi Herran hyvyydestä ja Hänen kiittämisestään. Enemmän herkän itkuisempi oli äiti kuin ennen. Kyllä hän nytkin hymyili jos jotain sellaista sanoi. Ahdistusta valitteli ja sanoi että on vaikea hengittää. Voihan hänen aikansa täällä maan päällä olla käymässä loppuun.
Kävimme kaupassa ja kahvilla Teboililla. Ajelimme Malloksen rantaan. Tavarat veneeseen. Moottori ei käynnistynyt. Soutelin Mäntyluotoon. Aurinko paistoi. Pilvistä. Tuuli etelän suunnalla. Saatuamme kimpsut mökkiin heitin katiskat järveen. Yksi koivu, laho, on kaatunut. Toiselta puolelta iso oksa revennyt irti koivusta. Terolta tuli kuvia puhelimeen. Eelis poseeraa pokaalin kanssa. Hänen vuoronsa pitää sitä. Heidän joukkueensa kun voitti cupin. Toisessa kuvassa Aaro lypsää leikkilehmää Särkänniemessä. Kolmannessa Nooa kyykkii isolla kivellä Särkänniemessä. Tero muistutti puolimaratonista JKL:ssä - Finlandia Marathonista. Lähetin velj'mies Heimolle - tuohon muutaman kmn päähän järven pohispäähän - tekstarin. Hän soitteli tännepäin. Olivat olleet rantasaunassa.
Kävin laittamassa saunan lämmite. Järveltä kuului karhea vesilinnun ääni. Taitaa alkaa niiden lahti, ku jahti, lie joko huomenissa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä ennenkuin kävin raapaisemassa tulet kiukaan alle. Taivaalla kellertävän sävyinen rusko pilvissä auringon laskiessa. Kävin saunassa 22.15 jälkeen. Hiljaista. Rauhallista. Siunausta! Toivottelee Mäntyluodon äijä. Mäntyluodon Marja kömpi hetekalle ennen äijän saunaan köntystämistä.





18.8.

Nousin hyvissä ajoin. Luin Apostolien tekoja. Ajelin hammaslääkäriin. Antoivat muutamia lääkenappeja ja pyysivät tulemaan tunnin päästä uudelleen. otettiin hammas pois. Lenkillä kiellettiin tänään käymästä. Parintunnin päästä sai syödä aamupalaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme kylällä asioilla. Palattuamme kotiin kävi meillä vieras. M-L laittoi ruokaa – VHH-sellaista.

KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluilta lähestyy. Sen tiimoilta hommailin jotakin. Ilta on pe. 5.9. klo 19 työväentalolla. Juontelen sen. Myös la. 6.9. on KUNNIA ON HERRAN-ilta samassa paikassa. Turusen Mika juontelee sen. Su. 7.9 on helluntaiseurakunnan rukoushuoneella klo 11 tilaisuus KUNNIA ON HERRAN-teemalla. Ei muuta kun mukaan vaan tilaisuuksiin.

19 jälkeen lähdimme ajelemaan M-L:n kanssa Uuraisille, Höytiälle, Timolle, Pialle, Milkalle ja Mirolle. Pia ja pikkutyttövauva pääsivät tänään ”laitokselta” kotiin. Timo haki. Hän kävi vielä Miron kanssa JKL:ssä treeneissä sen jälkeen. Olivat juuri sieltä tulleet kun menimme – sovitimme menon sillein. Kävimme ”saunaisilla” – kuten meilläpäin sanottiin. Jossain muualla päin on monia muita nimiä. Tyttö – M-L sanoo häntä Mantaksi, kun Miron ja Milkan nimet alkavat M:llä, eikä meille ole vielä sanottu nimeä. Tänäkin iltana nimi karkasi ainakin Timolta, mutta emme sattuneet kuulemaan sitä. Tarkkaan tyttö meitäkin tarkkaili. Sylissäkin saimme häntä pitää. Mukavannäköinen pieni ihmisen alku. Helmi-koirakin häntä siinä kävi aina katselemassa ja haistelemassa. Taisi vaatia hänkin huomiota. Joimme kahvia ja söimme iltapalaa – VHH. Timon kanssa kävin katsomassa talonrakennuksen edistymistä. Entistä enemmän alkaa olla asuttavan talon näköinen – persoonallisella tavalla toteutettuna. Kävin Timon kanssa saunassa – tosin hammaslääkärissä sanottiin, ettei saunaan saisi mennä, mutta… Ajelimme kotiin. Tänään on välillä satanut vettä kuin saavista kaatamalla. M-L neuloi vielä illalla – on neulonut päivälläkin.

Siunausta!

Ps. ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie” (Sananl. 16:25):

Laitan tähän jatkoksi yhden kirjoituksen, jonka lähetin muutama aika sitten Saarijärveläinen-lehteen. Se on vastine yhteen po. lehdessä olleeseen kirjoitukseen, useampaankin, kuten tekstistä näkyy. Laitanpahan tuon kirjoitukseni tähän, kun sitä ei ole lehdessä julkaistu:

Ajankohtaisia ajatuksia minua viisaammalta

Aina sana- ja kynävalmis Kiminkisen Tapsa kirjoitteli 18.6.2014. ilmestyneessä Saarijärveläinen -lehdessä, siteeratulla otsikolla: ”Homot – viimeiset neekerit”, parin, aiemmin olleen (21.5., 4.6.) kirjoituksen innoittamana. Olen ihmetellyt, miksi on ollut niin hiljaista kirjoituksen suhteen? Miksi kristityt ovat niin hiljaa? Onko kysymys ”soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu” –ilmiöstä? Onko tuli sammunut ja sali tummunut?

Näkökulma, jonka, Jumalaa ja Hänen Sanaansa häpeämättä, haluan tuoda esille, on raamatullinen. Paineet yhteiskunnassamme sen romuttamiselle ovat valtavat. Järkyttävää on se, että osa luterilaisen kirkon piispoista, arkkipiispan johdolla, kulkee joukkojen kärjessä tällä rappioon ja tuhoon johtavalla kaltevalla tiellä.

Älä, Tapsa, älkäämme kukaan, nostako ajatuksiamme Jumalan ajatusten yläpuolelle! Hän ajattelee kyseisestä asiasta näin: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta… Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa (1. Kor. 6:9-11, 19,20).

Omassa viisaudessaan ihmiset ovat tulleet ajatuksiltaan turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Ihmiset väittävät olevansa viisaita, mutta ovat tulleet tyhmiksi (Room. 1:18-23): ”Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät omat ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen…. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatustensa valtaan tekemään sellaista mikä ei sovi” (Room. 1:24-28)

En halua lyödä ketään Raamatulla, vaan tahdon tuoda esille Jumalan ajatuksen ko. asiassa, koska kaikki ihmiset eivät sitä tiedä – ja monet eivät halua antaa sille mitään arvoa. Jumalan ajatukset näissä asioissa eivät ole vanhentuneita, eivätkä kulttuurisidonnaisia. Hänen tahtonsa on, että alistaisimme ajatuksemme Hänen ajatuksilleen. Jumala rakastaa jokaista syntistä ihmistä – joita me kaikki olemme, mutta Hän vihaa syntiä. Jeesus voi muuttaa jokaisen ihmisen elämän.

Jouko Kuusjärvi






17.8.

Aurinko paistoi kun heräilin. En jostain syystä oikein hyvin saanut nukutuksi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja – niin kuin olen viime aikoina lukenut päivittäin.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Parttien – pastoripariskuntamme – lähtöjuhlaan. Uusi pastorimme – Turusen Mika – johteli tilaisuuden. Kuoro lauloi. Puheenvuoroissa kävi ilmi, että Parttien aikaan seurakunnan pastoripariskuntana oltiin kaikin puolin tyytyväisiä. Heidän omista puheenvuoroistaan kävi ilmi, että he olivat seurakuntaan ja seurakuntalaisiin kaikin puolin tyytyväisiä. Lahjoja ja kukkia lähteville annettiin. Juhlaan kuului erinomainen täytekakkukahvitarjoilu – muutakin tarjottavaa oli paljon. Sittenpä palasimme kotiin.

Kotona käynti kokouksen jälkeen oli lyhyt – vähän söimme ruokaa. Ajelimme M-L:n kanssa 15:ksi telttakokoukseen Häkkilään, Lehtomäen matin ja Tuulan pihaan. Aiemmin oli tänään ollut jo yksi kokous teltalla. Telttakokouksiakin kannattaa pitää – varsinkin kun yhdistää siihen muutakin aktiviteettia ihmisten tavoittamiseksi. Niin oli täällä tehty. Aika hyvin oli lähtenyt liikkeelle teltalle ihmisiä. Tietenkin suurin osa oli uskovia, mutta paljon oli ollut myös uusia ihmisiä. Tämä kokous oli mielestäni erinomainen evankelioimistilaisuus. Se oli ”murtavahenkinen” – jollaista ei ihminen voi tehdä. Sanoma oli selkeää. Laulut olivat hyviä ja puhuttelevia. Evankelista Teppo Lehtomäki johti tilaisuuden. Lehtomäkien lauluryhmä – välillä isommassa, välillä pienemmässä kokoonpanossa – lauloi eri otteeseen. Minut Teppo ”tempaisi penkistä” johtamaan alkurukoukseen. Samuli Lahtela puhui ensiksi. Minna Kujala kertoi uskoontulostaan. Paavo Pitkänen puhui värikkäästi uskoontulostaan. Janne Kujala puhui lopuksi. Venäjän matkalla – jolta tulimme eilen . jaoimme satamäärin Minna ja Janne Kujalan elämästä kertovaa kirjasta: Yö, joka muutti kaiken – tietenkin venäjänkielistä versiota. Tarjoilu oli hyvin järjestetty. Kun menimme, oli menossa kokousten välinen väliaika. Silloin oli tarjolla lettuja ja kahvia. Kokouksen jälkeen oli makkaroita ja salaattia, sekä kahvia. Kannattaa nähdä vaivaa evankeliumintyössä, sillä monet asiat voivat olla johtamassa ihmisiä taivastielle. Sää suosi telttakokouksia. Viimeisen tilaisuuden aikana oli paikalla väkeä vähintään 70 henkeä. Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Danielkin olivat teltalla.

Palattuamme kotiin lähdin aurinkoiselle urheilukentälle 10 km yhtäjaksoiselle ”juoksuhissuttelulenkille”. 6.32.-6.52 min/km-vauhtiselle. Mennessäni oli lämmintä 18 astetta. palatessani 15 astetta.

Söimme iltapalaa. Katselin joitakin paloja Zürichin EM-yleisurheilukisoista. Myöhemmin join teetä.

Vielä kannattaa käydä uimassa – vesi on aika lämmintä. Kävimme Antin ja Samulin kanssa eilen Venäjältä tullessamme uimassa Hyrynsalmen kk:n alapuolella, Seitenjärvessä. Oli hyvä hiekkaranta.

Siunausta!

Ps. ”Kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4).




16.8.

Hyvissä ajoin nousimme Liisalla. Söimme aamupalaa. Lähdimme ajelemaan kotia kohti. Rajan ylitys kävi hyvin – kuten tullessakin – vaikka tullessa tarkastettiin enemmän. Kuusamon ABC:llä söimme. Kontiomäen Shellillä joimme. 20 maissa olin kotona, vietyäni sitä ennen muut matkalaiset määränpäihinsä.

Sydämelliset kiitokset Jussille, Antille, Samuli P:lle ja Liisa-tulkille, joka jäi Kiestinkiin! Oli hyvä ryhmä jälleen; ahkera ja rohkea Herrassa. Ihailin sitä toimintaa. Rohkeasti juttelivat ja kertoivat evankeliumia ihmisille ja jakoivat materiaalia – sitä jaoimme todella paljon. Puheet, joita kuulin ryhmäläisiltä tilaisuuksissa ja aamun Sanoissa, olivat siunattuja. Kiitos taas Denikselle ja Terhi-Marjalle, että auto oli käytössä lähetysmatkalla. Miksi tulimme tänään pois? Siksi, että Liisa-tulkki lupasi olla 15.8. asti. Hän on vain kesän Kiestingissä ja lähtee toiselle paikkakunnalle taas talveksi nyt pian.

Olet kenties ajatellut, että miksei ole mitään tekstiä tässä ”blogintapaisessa” ollut matkan aikana. Syy on yksinkertainen: Puhelimeni unohtui kotiin. Siksipä kirjoittelin lyhyet terveiset matkaltamme nyt palattuani kotiin. Niin, että voit kelata taaksepäin ja katsoa mitä teimme Vienan Karjalassa – jos haluat.

Kun olimme ajelleet vähän matkaa Kiestingistä tänä aamuna, avasi Jussi puhelimensa. Sinne oli tullut minulle viesti – omaa puhelinta kun ei matkassa ollut. Viestissä sanottiin, että Milkalle ja Mirolle on syntynyt sisko – suloinen tyttövauva. Sitä uutistahan sitä on odotettu kuultavaksi milloin tahansa. Nyt se sitten tuli. Sydämelliset ja rakkaat onnittelut Timolle, Pialle, Milkalle ja Mirolle! On se ihmeellinen tapahtuma! Kahdeksas lastenlapsi meille. Ei tässä nyt osaa vielä tämän kummemmin mitään sanoa – jospa myöhemmin.

Purkailin tavaroitani. Kävin saunassa. Luin viestejä kotiin unohtuneesta puhelimesta.

Niinpä ollaan kotona taas. Onhan se mukava asia.

Siunausta!



15.8.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut menivät tänään ”meidän Marjoille” – Marja-Leenalle ja Terhi-Marjalle. Hyvissä ajoin nousimme Tsupan rukoushuoneella. Söimme aamupalaa. Pidin aamun Sanan, jonka jälkeen rukoilimme yhdessä. Ajelimme Tedinoon – Muurmanskin suuntaan. Anna Tsupasta oli mukanamme. Kävimme läpi koko kylän. Kävimme ovilla ja jaoimme hengellistä luettavaa. Sisällekin kutsuttiin. Jonkun puolesta rukoiltiin. Satoi välillä kovasti. Poiskin käskettiin uhkaavasti – niin kävi minulle. Kävimme paluumatkalla vielä Poljarnik Grugin kylällä ovilla. Jakelimme hengellistä luettavaa ja juttelimme ihmisten kanssa. Satoi. Ukkonen jyrisi. Tsupaan selvittyämme söimme. Rukoilimme yhdessä ja lähdimme ajelemaan kohti Kiestinkiä Louhen kautta. Liisalle menimme Kiestingissä yöksi. Olga oli laittanut meille ruuan kun tulimme sinne. Slimme. Rukoilimme yhdessä ennen nukkumaan menoa.



14.8.

Heräsimme ajoissa. Olimme mukana rukoushuoneella Stanislavin perheen ja Gennadin kanssa aamun Sana ja rukoushetkessä, jonka jälkeen söimme Stanislavilla aamupalaa. Ajelimme Tsupaan rukoushuonetalolle, jossa olimme 11 maissa. Söimme. 12.30 lähdimme liki 30 km päähän, Plotinaan, jossa pidimme ehtoolliskokouksen. Kastetilaisuuskin piti olla, mutta sitä ei nyt pystytty pitämään. Puhuimme kaikki – paitsi Jussi. Antti ja Samuli P siunasivat ehtoollisen ja jakoivat sen. Ajelimme Tsupaan. Söimme. Hain Nina-babuskan autolla kokoukseen, joka alkoi klo 19. Oli hyvä kokous. Puhuimme kaikki. Liisa tulkkasi, niin kuin koko matkalla – myös ”ovilla” kun ollaan ja ”aitovierillä”. Vein Ninan-sisaren kotiin. Söimme iltapalaa. Nukuimme rukoushuoneella.



13.8.

Heräsimme hyvissä ajoin. Laitoin aamupalaa. Söimme ja joimme. Pakkasimme tavaramme ja laitoimme paikat kuntoon. Jussi piti hyvän aamun Sanan, jonka jälkeen rukoilimme yhdessä. Ajelimme n. 10 km päässä olevalle Sofporokin kylälle. Kävimme läpi kaikki talot. Jakelimme hengellistä luettavaa ja juttelimme ihmisten kanssa. Sisällekin kutsuttiin. Yksi ihminen halusi tulla uskoon. Ajelimme Kiestinkiin, Liisalle. Söimme ja joimme Olgan laittaman ruuan. Ajelimme Louheen, rukoushuoneelle. Ehdimme juoda teet Stanislavilla ennen kokousta, joka alkoi klo 18. Puhuimme kaikki. Liisa tulkkasi. Söimme iltapalaa Stanislavilla. Pääsimme käymään saunassa rukoushuoneen alakerrassa. Nukuimme rukoushuoneen alakerrassa. Tulkki-Liisa yläkerrassa.



12.8.

Heräilimme hyvissä ajoin. Laittelin aamupalaa. Söimme ja joimme. Samuli P piti hyvän aamun Sanan. Rukoilimme yhdessä. Kävimme läpi loput Tungojärven talot ja jakelimme hengellistä luettavaa. Juttelimme ihmisten kanssa. Sisällekin välillä kutsuttiin. Antti ja Samuli laittoivat ruokaa. Alkoi satamaan, kun olimme saaneet käytyä koko kylän läpi. Kävimme Liisan ja Jussin kanssa Alekseilla ja hänen tyttärellään perheen äidin, Iian, kuoleman johdosta. Juttelimme. Puhuin lyhyesti lohdutuksen sanoja Sanan pohjalta. Rukoilimme. Kävin 10 km lenkillä Kalevalan tien suunnassa. Satoi sen ajan. Lenkin jälkeen oli hyvä käydä suihkussa ulkona rukoushuoneen räystään alla, kun satoi kovasti. Samulikin kävi. Valeri ja Galina tulivat kanssamme syömään Samuli P:n ja Antin keittämää borskeittoa. Rukoilimme yhdessä.






11.8.

Heräsimme hyvissä ajoin Tungojärven rukoushuoneella. Laitteli9n aamupalaa. Söimme ja joimme. Antti piti hyvän aamun Sana-hetken. Rukoilimme yhdessä. Kävimme ihmisten kotien ovilla. Jakelimme hengellistä materiaalia ja juttelimme ihmisten kanssa. Jotkut kutsuivat sisälle.

Klo 13:ksi ajelimme Pääjärven sairaalaan, jossa pidimme kokouksen. Kaksi ihmistä halusi tulla uskoon. Puhuimme kaikki. Myös Valeri puhui, hän johteli tilaisuuden. Tulkkinamme tällä mat6kalla on Liisa, Kiestingistä. Tultuamme ”kämpillemme” Tungojärvelle, laitoimme ja söimme ruokaa. Kävin 10 km lenkillä Kalevalan tien suunnassa. Valeri ja Galina kävivät. Rukoilimme yhdessä.






10.8.

Klo 10 olimme Jussin, Samuli P:n ja Antin kanssa kokouksessa Kiestingin rukoushuoneella. Puhuimme kaikki. Liisa tulkkasi. Kokouksen jälkeen joimme täytekakkuteet. kakku oli Viktorin tekemä.

Klo 13:ksi ajelimme kokoukseen Tungojärven rukoushuoneelle. Puhuimme kaikki. Liisa tulkkasi. Kävimme syömässä Valerilla ja Galinalla. Kävin 10 km ”juoksuhissuttelulenkillä” Kalevalan tien suunnassa. Yötä olimme Tungojärven rukoushuoneella. Rukoilimme illalla yhdessä. Iia oli kuollut loppuviikosta. Tänään oli hautajaiset, joihin emme ennättäneet. Tarkoituksenamme oli nytkin käydä tervehtimässä häntä, kuten muulloinkin, mutta nyt hän on poissa. Pidimme aina pienen kokouksen hänen vuoteensa ääressä, heidän kodissaan.


9.8.

Klo 6 kävin hakemassa Samuli P:n ja Jussin kyytiin. Ajelimme yhdessä ottamaan Antin kyytiin. Deniksen Volkkarilla lähdimme yhdessä matkaan. Rukoilimme autossa. 19.45. olimme Kiestingissä, Liisalla, Venäjällä. Matka meni hyvin. Yötä olimme Liisalla. Rukoilimme illalla yhdessä.

Sydämelliset onnittelut oli annettu tänään rakkaalle vaimolleni, Marja-Leenalle, syntymäpäivän johdosta.



8.8.

Heräilin 7 aikaan. Aurinko paistoi silloin. Sittenpä menikin pilveen joksikin aikaa. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Apostolien tekoja. Hieman rukoilin. Laittelin kamojani reissua varten. Marja-Leenakin heräsi puhelimensointiin ennen lähtöäni.

Ajelin ”Terhien” asunnon kautta ”Timoille”, jossa join kahvit ja vähän söin lisää aamuista palaa. Katselimme talonrakennustyömaalla työn edistymistä. Hyvin on edistynyt ja aina selkeämmältä talo näyttää, kun valmiimmaksi tulee.

Ajelin ”Timoilta” Kuohulle. Kävin hakemassa ”matskua” työtoverini luota, jonne yksi muukin työtoveri oli tuonut ”matskua” huomenna alkavaa matkaa varten.

Kuohulta hurauttelin Jyväskylän Harjulle, jossa tänään alkoivat ja sunnuntaina päättyvät Suomen Aikuisurheiluliiton – SAUL - SM-yleisurheilukilpailut. Aurinko alkoi pian paistamaan ja helle jatkui. 12 mennessä piti minun lajissani tehdä osanotonvarmistus. Verryttelyä kuumuudessa. 13.30 alkoi lajini 5000 m kävely. Sarja 65. Sijoitus 2. Aika 31.35 ja jotain. 30 astetta näytti kentän taulu kilpailun aikana. Ensimmäisellä kierroksella sain huomautuksen – en varoitusta. Käsitin varoituksen olleen jalan oikeamattomuudesta – eli koukkupolvesta. Kun kilpailun jälkeen kysyin huomautuksen antaneelta tuomarilta, että oikeniko se jalka kilpailun aikana, niin hän sanoi, että ei minulla ollut ongelmaa jalan oikeamattomuuden kanssa, vaan huomautus tuli maakosketuksesta. Kun kiinnitin huomiota siihen olettamaani asiaan, ei kävely ollut rentoa. maakosketus olisi ollut helpompi korjata. Palkintojenjaon jälkeen ajelin kotiin Saarijärvelle. Vähän haukkasin palasta kotiin saavuttuani. ”Terhit” saapuivat myös meille. menimme Danielin kanssa kylälle. Ensin kävin kaupassa. Sitten menimme urheilukentälle katsomaan kisoja. Urheilijoita oli paljon – lapsia ja nuoria. Lähiseuroista. Menimme katsomaan Miron kilpailuja. Timo ja Piakin olivat siellä. Miro voitti 11 v kuulantyönnön 8.51 tuloksella. Hänen ennätyksensä parani melkein metrillä. Lähti kyllä rennonnäköisesti. 60 m kilpailussa oli ensin alkuerät. Miro voitti eränsä. Loppukilpailussa hän oli kolmas. Danielin kanssa lähdimmekin sitten meille. Laitoin saunan lämmite. ”Terhit” saapuivat pian meille. Terhi-Marja täytteli taas minun matkapaperini huomista reissua varten. Jonkin ajan kuluttua myös ”Timot” kentältä. Toivat kukkia M-L:lle, jolla on huomenna syntymäpäivä. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Menimme Deniksen ja Timon kanssa saunaan. Takapihalla oli mukava vilvuutella. Illan mittaan vähän rukoilimmekin. Aloin pakkailla tavaroitani reissua varten. Pia parturoi Miron tukan.

Tänään yksi huomenna reissuumme lähtevistä soitteli, että viisumi ei ole vielä tullut. Myöhemmin illalla sitten olimme puhelinyhteydessä ja kaksi reissuun lähtevää veljestä olivat riemuissaan ajelemassa JKL:stä poispäin – passit ja viisumit mukanaan. Kävivät hakemassa viisumin JKL:stä kun ei muuten olisi ennättänyt tulla.

Siunausta!

Ps. ”Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti” (Ps. 36:6).






7.8.

Mitäpä muuta kuin, että helteet jatkuvat. Meni vähän pitkäksi - siis tuo herääminen. Ei oikein kuumuuden vuoksi meinannut ”tulla uni simmään”, mutta kun se sinne tuli, niin olihan se hyvä, että sai nukutuksi. M-L oli noussut aikaisemmin – istuskeli heräillessäni takapihan puolella, jossa oli vielä varjoa seinän vieressä. Kaikille eivät nämät helteet ole mitään herkkua, vaan kärsimystä. Jos terveys on sellainen, että se ei sovi, niin se ei sovi. Eräskin mummo taannoisina vuosina meni – kun oli helleaika – kellariin istuskelemaan. Kaikilla ei ole edes sitä mahdollisuutta. Taitaisivat olla sellaiset säät sopivia, jotka olisivat kaikille sopivia. Vaan, met kun emme niitä säitä säätele – vaikkakin onkin paljon esimerkkejä elävästä elämästä Raamatun päivinä ja sieltä aina tänne asti, että rukousten kautta ovat säähän liittyvät asiatkin muuttuneet ihan hetkessäkin. Tottahan se on, että Jumala hallitsee kaikkea, mutta meille - Häneen uskoville – on annettu rukouksentie käyttöömme. Jopa Hänellä on varattuna armolahja, jonka käyttö voi liittyä tämänkaltaisiin asioihin. Mutta, jatketaanpa niistä toisella kerralla.

”Uamupalloohan” – sanoisiko Ruuskasen Antti – sitä tuli syötyä ja kahvia juotua takapihan puolella. Sittenpä hyppäsinkin autonsatulaan ja ajelin kylälle – ihan vain yhden veljekseni, joka lähtee samalle reissulle itärajan taakse lähiaikoina – viisumiasioissa. Oli ”niätses” – nääs – saapunut sellainen passiin liimattuna postitoimipaikkaan.

Palailtuani kotiin menin ”kahveineni ja kirjoineni” takapihan puolelle – jossa kyllä nyt jo paisteli aurinko melkein kuin kananmunia. Rautas-Jussa – Jussi Rautanen – tuli ”kääppäisemään”. Joimme kahvia/teetä ja nautimme erilaisia kastettavia. M-L meni marjaan tuohon lähelle punaisissa kumisaappaissaan.

Ajelin kylällä kaupassa ostamassa tulevaa matkaa varten tuliaisia ja eväitä. Huomenna on taas omat hommelinsa. Sen jälkeen menin helteiselle urheilukentälle pienelle lenkintapaiselle. Aluksi kävelin hiljakseen 1 km. Venyttelin. Kävelin toisen kilometrin vähän nopeammin. Venyttelin. Kävelin 200 m kolme kertaa ”aika rivakasti” – vaikka en Toivakan Rivakkaan kuulukaan. Niiden välillä kävelin hiljakseen 200 m takaisinpäin. Yhteensä lenkille tuli mittaa 3.6 km.

Käytyäni suihkussa lenkin jälkeen, söimme – niitä hyviä Liejankijärven siikoja sieltä Tunturi-Lapista.

Piipahdimme ”Terheillä”. Muut olivat kotosalla, paitsi Denis, joka oli ”poikamiessaunassa”. Tänään oli ensimmäinen koulupäivä uudella ekaluokkalaisella, Danielilla. Samoin tokaluokkalaisella, Emilialla. Molemmat olivat tykänneet koulunalusta.

Mukava oli saada s-postia ”leipää ja kalaa” (ohjelma Radio-Deissä) -rovastilta, Jorma Kalajoelta. Hän toivotteli mm. menestystä huomisiin SM-kisoihin. Itse ei ole näihin kilpailuihin tulossa. Näihin Aikuisurheiluliiton yleisurheilun SM-kilpailuihin on ilmoittautunut myös pääministerimme, Aleksander Stubb, juoksemaan 5000 m sarjassa 45 v.

Paljon on isoja ja surullisiakin asioita maailmalla tällä hetkellä.

Siunausta!

Ps. ”Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa. Jumalan ylistys on heidän suussansa, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka” (Ps. 149:5,6).





6.8.

Marja-Leena meni hyvissä ajoin hakemaan Emiliaa ja Danielia meille, kun vanhemmat menivät hyvissä ajoin omiin hommiinsa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. – takapihallakin. Aurinkohan se kyllä vain paistoi – sitä hellettä, nääs. Luin Apostolien tekoja. M-L luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle takapihalla. Rukoilimme yhdessä siellä. Daniel oli remonttimies – nosti tikkaat pystyyn leikkimökin kattoa vasten ja kiipesi katolle asettelemaan jääneitä pieniä kattohuovan paloja sinne. Mittaili kuin rakennusmies konsanaan. Emilia valmisteli leikkimökin astiastoilla tarjottavaa – hiekasta ja vedestä - ja kattoi pöydän.

Kävimme porukalla neljisin mustikassa Kusiaismäen maston juurella. Kilon jugurttipurkillinen M-L:n kanssa. Danielin mustikat kaatuivat maahan. Emiliaei kovin paljon kerännytkään.

Palattuamme kotiin alkoi M-L valmistaa ruokaa. Keittelin kuiten kahvit heti metsästä tultuamme. Takapihalla mukava ryypiskellä. M-L teki mustikkapaistosta jälkkäriksi.

Käväisin urheilukentällä 6.4 km lenkillä – ensimmäisen kilometrin ”juostahissuttelin”, 4 km kävelin – kaikki kilometrin jaksoissa. Väleissä venyttelin. ”Siirtymäkävelyjä” tuli 1.4 km.

Palattuani kotiin, olivat Denis ja Daniel meillä. Denis laittoi kuntoon – tainnu paljon vikaa ollakaan – pientä mopoa, joka on ollut Mirolla. Antoivat sen Danielille. Daniel jo ajaa huristeli Deniksen valvonnan alla tuossa meitin pihassa. Äkkiä oppii.

Torkuin vähän aikaa – taisi M-.L:kin. 19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan. 24 henkeä. Tarmo laitteli alkuun. Johtelivat Jussin kanssa ylistyslauluihin. Turusen Mika – 1.8. työt seurakunnassamme aloittanut uusi pastorimme – puhui. Rukoilimme. Pyysin, että meidät – Rautasen Jussi, Pietilän Antti, Peiposen Samuli ja minä – siunattaisiin lauantaina alkavalle matkalle itärajan taakse. Niin tehtiin. Kun kokous oli loppunut, pidimme palaverin neljisin – met lauantaiaamuna lähtijät.

Palattuani kotiin asettelin hieman pressuja puiden päällä – oli ilma riepotellut niitä poissa ollessamme.

Söin iltapalaa takapihalla – mukava sää, yli 20 astetta 22 maissa. Teetäkin join ja lueskelin Näky-lehteä.

Siunausta!

Ps. ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä” (Matt. 25:13).









5.8.
Pelastus – se lopullinen – on nyt lähempänä meitä kuin silloin kun uskoon tulimme. Niin se vain on. Lopullinen pelastuminen; mikä se on? Se on se hetki, kun uskossa Jeesukseen jätämme tämän maan – se hetki kun uskomme vaihtuu näkemiseen. Sitä kohden kilvoittelemme. Se on lopullinen päämäärämme. Usko tai älä, niin on kuitenkin ihmisiä, jotka nauravat tällaisille puheille. Ethän kuulu heihin. Jos naurat, naurat Jumalalle, et suinkaan minulle. Meille on annettu tämä yksi ainoa elämä, jonka aikana otamme vastaan tai hylkäämme Jeesuksen valmistaman pelastuksen. Jos kiinnostaa, etkä oikein tiedä asiasta, niin olen käytettävissä: jouko.kuusjarvi@gmail.com puh. 040-0206858.

Niinpä. Tuollainen ajatus tuli mieleeni kait siitä, että jälleen on uusi päivä vaihtunut. Aika kuluu – armonaikakin. Heräilimmepä jälleen omassa sängyssä. Sininen taivas ja auringonpaiste. Takapihalla oli mukava juoda kahvinsa, kun sinne ei heti aurinko paista kuumasti – varjon puolella, nääs. Luin Apostolientekoja. Marja-Leena lukaisi hartauskirjasta sen tämänpäiväisen. Rukoilimme yhdessä – siellä takapihan puolella. Päivänmittaan pikkuhiljaa matkavarusteetkin hävisivät eteisestä laukuista oikeisiin paikkoihinsa.

Kun olimme takapihalla, saapuivat Denis, Emilia ja Daniel meille. Denis toi meille keräämänsä mustikkaämpärillisen. Siitä kyllä pitkä ja lihava kiitos!

Lähdin pienelle hellelenkille, vaikka oli vieraita. Himpun yli 6 km ”juostahissuttelin”/kävelin – enemmän viimeistä kuiten koetin. Ihan sillä kävin siihen aikaan lenkillä, kun 14:ksi menin hierojalle ja hän ei sen jälkeen suosittele käymään lenkillä. Velimies – Heimo – soitteli kotipuolesta.

Palattuani hierojalta, oli M-L putsaamassa mustikoita takapihalla varjossa.

Tuli soitto, jossa minua pyydettiin toimittelemaan ”kasuaalitoimitus”. Lupauduin.

Ajelin syrjäkylällä, tarkoituksena tavata paria ihmistä. Toinen ei ollut kotosalla – toista en tiedä, ovikelloa kuiten soittelin. Ajelin takaisin kotiin. Matkalla kävin urheilukentällä, kun huomasin, että siellä on pelimiehiä – tiesin nimittäin, että Danielilla on tänään jalistreenit, jotka sattuivat olemaan juuri kun ajelin ohi. Kävelin kuuman kentän kerran hiljasikseen – Hilja sikseen – läpi. Terhi-Marja siellä juuri toi Daniel-poikasensa treeneihin. Pojalla oli pallo mukana ja nappikset jalassa.

M-L oli mennyt tuohon lähelle vattuja – vadelma – keräämään. Kahvit juotuani – takapihalla – termpaisin ruohonleikkurin – johon ostin bensaa kylällä käydessäni – käyntiin ja aloin työnnellä sitä ympäri pihoja – etu&taka. Tarkeni.

M-L kävi kylällä kaupassa. Tuli minulle pyyntö puhumaan lokakuussa omaan seurakuntaan. Lupasin. M-L toi pitsaa kylältä. Teen kanssa nautittiin. Takapihalla niitä ja muuta iltapalaa oli mukava sisäänsä ahtaa.

Siunausta!

Ps. ”Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” (Ps. 150:6).





4.8.

Heräsimme aamulla Enontekiön Palojärvellä, Ullan kotimökissä. Alkoi vähän satelemaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Kantelimme tavaramme autoon. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä.

Ajelimme Leppäjärvelle, naapurikylään, Salmen Paavolle ja Ullalle sanomaan ”näkemiitä”. Sydämelliset kiitokset heille ajasta, jonka saimme jälleen viettää tuossa kauniissa paikassa – ja tietenkin kaikesta muustakin! Seurakunnalle myös kiitokset!

Ajelimme Vuontisjärven ja Peltovuoman kautta ketomellaan – Ounasjoen töyräälle – Kurkelan Paavolle ja Outille. Heti pääsimme pöytään nauttimaan mm. isoista, hyvistä ahvenista, yms. – myöskin äskettäin kerätyistä hilloista jätkin kanssa. Oli mukava tavata jälleen. Heidän talonsa on hienolla paikalla – Pallakset edessä hienona tauluna. Kiitokset!

Jatkoimme matkaamme Raattaman kautta Muonioon – kauniita maisemia. Kihlangissa pysähdyimme Kurjen Ilmarilla ja Aunella – kaunis paikka väylän varressa. Ilmari ei ollut kotona. Aune oli – ja poikansa Ahti käymässä. Mukava oli tavata ja jutustella.

Torniossa pysähdyimme kantapaikassamme – ABC:llä – syömässä. Oulun alapuolella joimme kahvit Tupoksen ABC:llä.

Kotona olimme 23.30. Matka meni hyvin. Lämmintä henkäili vielä illallakin. 29 astetta oli korkein lukema auton mittarissa matkan aikana.

Saimme tekstarin Tuomolta ja Tuulalta – he olivat olleet tänään elämänsä kovimmassa ukonilmassa tunturissa.

Kyllä täällä etelässä on pimeää.

Kiitos Jumalalle tästä matkasta!

Siunausta!






3.8.

Aurinko paistoi aika mukavasti noustessamme. Söimme aamupalaa ja
joimme kahvia - kaunista Lapin maisemaa ihastellen. Luin Apostolien
tekoja. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme
yhdessä.


11-11.30 välillä ajelimme Leppäjärvelle ja otimme Ullan ja Paavon
kyytille. Ajelimme Hettaan helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle
kokoukseen, joka alkoi 12. Mukava oli nähdä tuttuja. Tyntemattomiakin
oli, mutta he eivät olleet täältä. Laulumaan Jorma johteli tilaisuutta
tottuneesti eri helluntaiseurakuntia pitkään palvelleen pastorin
otteella. Yhteislauluja säesteli Huttusen Tapio haitarilla. Jorma
johdatteli Sanan kautta Markun ja Maijun lapsen siunaamiseen.
Yksinlaulun jälkeen toin minä terveisiä sukulaiskansojemme parissa
tehtävästä työstä. Sanoin jotakin muutakin Sanan pohjalta. Saarnin
Lauri puhui. Osallistuimme ehtoollisen viettoon.

Ajelimme "kotiimme" Palojärvelle, vietyämme Ullan ja Paavon kotiin.
Aurinko paistoi.

Tarkoituksenamme oli lähteä M-L:n kanssa käymään maastossa Tuulan ja
Tuomon leirissä, mutta sitten huomasimme, että kellokin on jo aika
paljon. Joimme kirkkokahvit, katselimme Kalevan kisoja, M-L laittoi
ruokaa. Söimme.

Kävin 5 km 350 m lenkillä - juoksun sekaista kävelyä tässä mökin
ympärillä olevalla 450 m radalla. Kävin pesulla ja uimassa järvessä.
M-L joitakuita hilloja keräili rannasta, imuroituaan ensin mökistämme
"pölyjämme".

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

1.8. oli vanhingossa pompannut - niinkuin tämä koneeni herkästi tekee,
jos ei ole tarkkana - Ullan ja Paavonkin kohdalle, että joimme kshvit
meillä heidän postinjakoreissullaan. Eiväthän he postia jaa. Sen
siaan Eskon kohdalla tuo asia oli totta. Sattuuhan sitä - että on
"aikuisksi kasvaneilla hauskaa" (humor).

Sydämelliset onnittelut Leppäjärven Reinolle tänään tapahtuneen
vanhenemisen johdosta! Jumalan siunausta tuleviin vuosiin! Niin net
vain nuoretkin miehet vanhenevat. On se kyllä Kurkelan Outikin
Ounasjojen varressa täyttänyt vuosia. Sydämelliset onnittelumme
hänellekin ja taivaan Isän siunausta!

Siunausta!




2.8.

Aurinkohanse paistoi noustessamme - noustessaan aikaisin oli se
punainen.Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolientekoja.
Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Katselimme
TV:sta Talin-Ihantalan ihmettä. Suomeltakuoli siinä paljon sotilaita -
Venäjältä moninkertainen määrä. Ne ovat ihmeellisiä nuo historian
koukerot. Vaikka sankareita oli paljon, niin kuitenkin on kaikessa
nähtävä Jumalan johdatus ja apu.

Ajelimme M-L:n kanssa Hettaan. Ensin kävimme katselemassa tuttujen
mökkiä siellä kylän laitamilla. Tuomo ja Tuula olivat siellä.Vähän
aikaa juttelimme ja menimme kauppaan.

Palattuamme kylällemme, Palojärveen, lähdin hiukan yli 5 km lenkille -
ihan vaan tässä mökin ympärillä kiertelin 450 m rataamme - sitä
lastenlasten kanssa käytettyä viime- ja tänä kesänä. Onhan sitä jo 5
heistä kiertänyt. Tiedä, vaikka vielä loputkin joskus - Eelis, Nooa ja
se pieni tyttö, jonka pitäisi syntyä tässä kuussa ovat vielä rataa
kiertämättömiä.

Lenkin jälkeen söimme. Sen jälkeen kävin järvessä pesulla ja uimassa.
N. 22 astetta varjossa.

Jonkinajan kuluttuatulivat Tuomo ja Tuula meille. Joimme munkkikahvit.
He jatkoivat tuonne Näkkälän suuntan, josta lähtivät kävelemään
"luonnon helmaan".

Katselimme Kalevan kisoja.

Kävimme pistäytymässä Rantatalolla. Veimme Kallelle
synttärionnittelut. Hetken siellä oltuamme kävimme Salmen pihassa
viemässä biojätteitä heidän kompostoriinsa.

Kaunis aurinkoinen ilta. Järvi oli tyyni. Katsoimme vähän Kalevan
kisoja. Söimme iltapalaa.

Siunausta!




1.8.

Vaihtui taas kuukausi. Hyvä kuukausi tämäkin. Heräilimme suhtvarhain.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Danielsöivät aamupalaa. Marja-Leena luki
kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme vähän yhdessä. N.6
maissa "Terhit" lähtivät ajelemaan kohti etelää ja kotia. Tuli sumua
maisemaan - ei siksi, että "Terhit" lähtivät, vaan ihan muuten vaan.
Söimme mekin sitten aamupalaa ja joimme kahvia. Minä pötkin sitten
vielä pehkuihin - kuten M-L:kin tiskailtuaan ensin. Johan se vain
nukuttikin makkiasti.

Heräsimme puhelinsoittoon - Salmelta soitettiin, että olisi kaloja.
Paavo ja Ulla toivatkin niitä heti. Oli Paavo perannutkin ne
valmiiksi. Laulumaan Jormalta oli saanut kalat. He olivat olleet yöllä
nuotalla. Kovasti kiitoksia kaloista kaikille asianosaisille! Joimme
kahaveetPaavon ja Ullan postinjakoreissullaan.

Luin Johanneksen evankeliumia.

Mäkisen Esko kävi postinjakoreissullaan. Joimme kofeet ja jutustelimme.

M-L paistoi siiat uunissa pellillä. Kyllähän net vain maistuivat.

Katselimme Kalevan kisoja.

21 jälkeen lähdin tienpäälle jalanviljaan. 10 km kävelylenkin tein
Ruijantietä Norjan suuntaan. Kävelin menomatkan hiljempaa ja
paluumatkan lujempaa. Keskinopeus oli 7 min/km. Yksi porokin sattui
olemaan tienlaidassa syömässä. Lähti tietä pitkin edessäni laukkomaan.
Välillä pysähtyi ja katseli ihmeissään, että mikähän mies se siinä
kaahottaa tuohon viisiin. Tätä muutampia kertoja. Lähtiessäni oli n.
17-18 astetta lämmintä. Palatessani n. 13-14astetta. Tällä kertaa
kävin vain "märkärättipesulla". Ruskotus auringonlaskun puolella oli
kaunis. Vastapuolen vaaroilla se näkyi violettisena sävynä.

Söimme iltapalaa. "Terhit" olivat jo hyvissä ajoin olleet kotona.
Ajelleet Kalajoen kautta, jossa olleet uimassa. Kuumaa oli ollut
Saarijärvellä. Lapset olivat heti hypänneet pyöriensä selkään ja
lähteneet ajelemaan.

Sellaista se on eläkeläisillä elokuun ensimmäinen päivä. Niin, sehän
onkin tänään se päivä kun Turusen Mika aloittaa pastorin virassa
seurakunnassamme - eli Saarijärven helluntaiseurakunnassa. Siunausta
Mikalle ja hänen vaimolleen uudessa tehtävässä! Tervetuloa
Saarijärvelle!

Terveisiä kaikille täälltä aidoimmasta Tunturi-Lapista!

Siunausta!