30.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 58.

Kyllä minua ainakin rohkaisee rukoilemaan - rohkeasti - tuo Pietarin vankeudesta vapautuminen, yliluonnollisen ihmeen kautta. Tulee mieleeni poikamme, Timo Kuusjärven, laulun sanat: Odota suuria, tavoita taivasta..." Mitä voisikaan tapahtua - jos - me Jeesukseen uskovat ottaisimme aidosti todesta Jeesuksen - ja koko Jumalan sanan opetukset - rukousta koskien. Kyseessä on niin tärkeä - ihan ydinkysymys - elämässämme ja seurakuntien elämässä..

Pietari pääsi vapaaksi ja piipahti Markuksen kodissa, jossa oli monta koolla rukoilemassa. Voi, kun meidänkin keskuudessamme; rukoushuoneissamme, kirkoissamme, kodeissamme, missä tahansa, olisi monta koolla - mahdollisimman monta - rukoilemassa. En halua unohtaa sitä, että maassamme on viime vuosien aikana tullut yhä enemmän kristittyjen yhteisiä rukousrintamia - jollainen täällä Saarijärvelläkin on. Näkyköön rukouselämän viriäminen - ihan silmin nähtävästi - paikkakunnillamme koko Suomessa. Tulkoon rukousherätys! Täyttykööt paikat rukoilevista ihmisistä! Tiedämme, että sen voi saada aikaan ainoastaan Pyhä Henki - mutta meilläkin on siinä osuutemme.

Seuraavaksi Apostolien tekojen kerronnassa otetaan puheeksi mies, joka otatti hengen Jaakobilta - ja aikoi tehdä saman Pietarillekin:

"Ja Herodes oli vihoissansa tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luoksensa, ja suostuttelivat puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa; sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta. Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; siihen kansa huusi: Jumalan ääni, eikä ihmisen! Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sen tähden, ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä" (Apt. 12:20-23).

Herodeskin oli ihminen. Ei Jumalan tahto hänen kohdallaan varmastikaan ollut tällainen, kuin hänen elämänsä ja loppunsa oli. Me koemme olevamme kaukana hänen lihallisuudestaan, mutta meidän on hyvä aina muistaa, että kun asetumme Jumalaa vastaan, sillä on aina seurauksensa elämäämme. Se erityinen asia, joka puhuttelee Herodeksen kokemassa, on se, että hän halusi ottaa itselleen sellaista kunniaa, joka kuuluu ainoastaan Jumalalle. Varokaamme sitä - pienemmässäkään määrässä. Emme onnistu ilman Pyhän Hengen apua missään.

Jälleen saamme lukea siitä, mitä evankeliumin rintamalla tapahtui:

"Mutta Jumalan sana menestyi ja levisi" (Apt. 12:24).

Jumalan sana ei ole kahlehdittu - ei edes vainon vuoksi. Kaikkina aikoina näemme sen, että Jumalan sanan kautta tapahtuu sitä, mitä se lupaa. Meidänkin paikkakunnillamme sana menestyy, kun olemme tekemässä Herran työtä Hänen antamiensa ohjeiden mukaan. Nämä ohjeet löytyvät Hänen sanastaan. Niihin kuuluvat:

1. Koko sydäminen antautuminen herralle.

2. Sanan mukainen rukouselämä.

3. Pyhän Hengen kasteen ja -täyteyden todesta ottaminen.

Jerusalemissa kävijät palasivat Antiokiaan - ja toivat mukanaan jo tutuksi tulleen miehen:

"Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusalemista toimitettuaan avustustehtävän ja toivat sieltä mukanaan Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin" (Apt. 12:25).

Seuraavaksi alammekin näkemään evankeliumin leviämisen uuden vaiheen...

Jatkan - jHs.

______________________________

Himpun myöhässä olevat syntymäpäiväonnittelumme Tapio Huttuselle, Enontekiön Leppäjärvelle!

Keskiviikko. 17.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Selkeää. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Lähdimme ja ajelimme M-L:n kanssa Jyväskylään. Rukoilimme matkalla. Ensin vein kuulolaitteeni huoltoon. Sitten kävimme vähän kaupoissa. Jatkoksi menimme syömään Aasialaisravintolassa. Vielä jossakin kaupassa kävimme. Sitten vain kotiin.

Kahvia.

Kirjoitin.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla-tilaisuuteen. Hain salmen mukaan. 13 henkeä.

M-L oli lämmittänyt takan.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta itse rauhan Jumala antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne" (2. Tess. 3:16).

29.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 57.

Pietari kulki, vankilasta ihmepelastuksen kokeneena, kohti Marian, Johanneksen äidin taloa. Se oli Markuksen evankeliumin kirjoittajan koti. "Siellä oli monta koolla rukoilemassa" (Apt. 12:12).

Pietari pääsee perille:

Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin äänen hän iloissansa ei avannut eteistä, vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana" (Apt. 12:13-14).

Se, että Pietari oli oven takana kolkuttelemassa, oli Rodelle niin suuri asia, että hän ilon takia juoksi ensin kertomaan uutisen rukoileville, eikä muistanut avata ovea, että Pietari olisi päässyt sisälle.

"He sanoivat hänelle: Sinä hourit. Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: Se on hänen enkelinsä" (Apt. 12:15).

Juuri oli rukoiltu Pietarin puolesta, mutta hämmästys oli niin suuri, etteivät rukoilijat meinanneet millään uskoa rukousvastausta todeksi. Joskus voi käydä meillekin niin. Uskossa kyllä rukoilimme, mutta se, että Jumala vastaa rukoukseemme, yllättää meidät. En usko epäuskon olleen syynä siihen, etteivät he voineet heti uskoa sitä, että Pietari oli oven takana.

"Mutta Pietari kolkutti yhä; ja kun he avasivat, näkivät he hänet ja hämmästyivät" (Apt. 12:16).

Totta se oli; Pietari oli päässyt elävänä pois vankilasta.

"Niin hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankeudesta, ja sanoi: Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille. Ja hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan" (Apt. 12:17).

Varmasti olisi haluttu Pietarin kanssa iloita yhdessä ja kiittää Jumalaa, mutta tilanteen vuoksi oli Pietarin mentävä jonnekin muualle. Varmasti rukoilijat jatkoivat kiitoksella ja ylistyksellä - ja pyysivät Pietarille johdatusta. Jaakob, jonka Pietari mainitsee tässä, on Herran veli, joka on kirjoittanut Jaakobin kirjeen. Hän oli yksi Jerusalemin seurakunnan johtavista veljistä. Apostoli Jaakob oli juuri mestattu.

"Mutta kun päivä koitti, tuli sotamiehille kova hätä siitä, mihin Pietari oli joutunut. Ja kun Herodes oli haettanut häntä eikä löytänyt, tutki hän vartijoita ja käski viedä heidät rangaistaviksi. Sitten hän meni Juudeasta Kesareaan ja oleskeli siellä" (Apt. 12:18-19).

Kyllä siinä olikin ihmettelemistä...

Mitä me edellä kerrotusta opimme? Ainakin sen, että meidän kannattaa rukoilla, sillä Jumala vastaa rukouksiin.

Jatkan - jHs.

________________________

Tiistai. 13.2 astetta lämmintä ylösnousussa. Oli satanut. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Nuohooja kävi heti aamusta. Joi meillä kahvit.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä" (2. Piet. 1:20).

28.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 56. 

Ihmeellisellä - yliluonnollisella - tavalla Jumala johdatti enkelinsä kautta Pietarin ulos vankilasta. Pietarikin lopulta tointui asioiden uudesta suunnasta:

"Ja päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa" (Apt. 12:12).

Aikaisemmin luimme: "...mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen (Pietarin) edestänsä" (Apt. 12:5). Samaa tehtiin myös siinä kodissa, johon Pietari suuntasi askeleensa. Monissa uskovien kodeissa rukoiltiin. Herra oli kuullut rukoukset ja vastannut.

Jumalan sanan kehotus meille kaikille kuuluu:

"Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä" (Luuk. 18:1). Tämän vertauksen lopuksi Jeesus sanoo: "Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?" (Luuk. 18:7). Vielä: "Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa" (Kol. 4:2). Jumala sanassaan kehottaa meitä rukoilemaan joka aika Hengessä ja sitä varten valvomaan kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa - kaikkien pyhien puolesta (mutta muutenkin kokonaisvaltaisesti elämää rukouselämää) (Ef. 6:18).

Rukoilla lakkaamatta; onko se mahdollista? Ennen kaikkea tässä tarkoitetaan, että emme lakkaisi elämästä rukouselämää. Mahdotontahan on rukoilla kirjaimellisesti koko ajan. Totta on kuitenkin, että saamme aivankuin elää kuitenkin koko ajan rukouksen ilmapiirissä, kun kiinnitämme huomiota rukouselämäämme; meillä on siihen tarkoitukseen erotettua aikaa; aikaa, joka on vain Jumalaa varten

Sen lisäksi, että rukoilemme saadaksemme rukousvastauksia, rukouksella on monia muita tärkeitä tehtäviä elämässämme; mm. saamme olla vuorovaikutuksessa taivaallisen Isämme kanssa, kasvaa, muuttua. Rukouksen tulee olla elämässämme mieluummin "ohjauspyörä" kuin "vararengas."

Voimme aloittaa rukouselämän. Voimme palata elämässämme rukouselämään. Pyytäkäämme siihen apua Pyhältä Hengeltä. Jos mitä, niin rukouselämän elpymistä me tarvitsemme uskovina elämäämme - ja seurakuntiemme - ja kansamme keskuuteen!

Rukouselämä ei ole lakipitoista suorittamista, vaan evankeliumin hengessä - armon alla ollen - tapahtuvaa yhteyttä Jumalan kanssa.

Siellä Jerusalemissa, Markuksen kodissa, oli monta koolla rukoilemassa... Sinne vankilasta pois johdatettu - "kävelevä rukousvastauksen ilmentymä" oli kävelemässä...

Jatkan - jHs.

________________________

Maanantai. 14.6 astetta lämmintä klo 5.35.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 4 henkeä.

Soitin nuohoojalle.

Nukuin vielä.

Kahvia.

Kävin Majakalla. Ajelin sivukylälle kotikäynnille.

Kävin viemässä onnittelut Pimiän Aapolle Suomen mestaruudesta. Eilen olisi olleet mitalikahvit, mutta unohdin autuaasti..

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa - ja kuuntelin "toisella korvalla" Patmosta.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Satanut aikalailla tänään.

Siunausta! 

Ps. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta" (Gal. 1:3).

27.8.2023.

Sunnuntai. 23.4 astetta ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Ruokaa ja kahvia.

16:ksi ajelimme M-L:n kanssa Runebergin puistoon tilaisuuteen. Haimme Salmen mukaan. Hyvä hengellinen kokous. Ei satanut.

Kirjoitin.

M-L teki hyvää pizzaa iltapalaksi - ja jotain makeaakin paisteli.

Seurasin uutisia.

MM-yleisurheiluakin tuli seuratuksi.

Siunausta!

Ps. "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille" (Kol. 3:23). 

26.8.2023.

Lauantai. 14.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia

Kävin palauttamassa Nuotioillassa ollutta kalustoa rukoushuoneen varastoon. Samalla reissulla kävin apteekissa ja palautin peräkärryn Denikselle.

Kahvia.

14 jälkeen ajelimme M-L:n kanssa Hirvaskankaalle. Kävimme ensin syömässä ABC:llä. 16:ksi menimme siinä vieressä olevaan Herätyskeskukseen tilaisuuteen. Timo ja Piakin olivat siellä. Timo johtelemassa kitaroineen ylistystä muutaman muun kanssa.

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä "juopasemassa" kahvit ABC:llä.

Aurinkoista kun ajelimme kotiin.

Seurailin Yleisurh. MM-kisoja. Uutisiakin jossain vaiheessa - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Lopuksi, vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa" (Ef. 6:10).

25.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 55.

Pietari oli vangittu. Häntä odotti sama kohtalo kuin Jaakobia, joka apostoleista ensimmäisenä koki marttyyrikuoleman; hänet mestattiin."...mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä (Apt. 12:5).

Kuulostaa mukavalta ajatus, että seurakunta rukoilee jäsentensä puolesta. Pidän sitä perusasiana uskovien yhteydessä. Itsekin olen päässyt siitä osalliseksi, varmasti useamminkin, mutta erityisellä tavalla vuonna 2010, kun "elämä oli katkolla" epäonnistuneen leikkauksen vuoksi. Jumala kuuli rukoukset ja sen jälkeen olen saanut olla vielä - ja yhä edelleen - Hänen työssään mukana. Tuntuu sydämessä mukavalta, kun tietää, että puolestani rukoillaan. Se lisää yhteydentuntua seurakuntaan; yhdistää. 

Pietarin kohdalla tilanne oli vakava; mutta seurakunta rukoili Kaikkivaltiasta Jumalaa:

"Ja yöllä sitä päivää vasten, jona Herodeksella oli aikomus viedä hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotamiehen välissä, sidottuna kaksilla kahleilla; ja vartijat vartioitsivat oven edessä vankilaa" (Apt. 12:6).

Kovasti oli varmistettu, ettei apostoli olisi päässyt karkaamaan. Jakeessa 4 kerrotaan vartijoiden määrä.

"Ja katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, ja huoneessa loisti valo, ja enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: Nouse nopeasti! Ja kahleet putosivat hänen käsistään. Ja enkeli sanoi hänelle: Vyötä itsesi ja sido paula-anturat jalkaasi. Ja hän teki niin. Vielä enkeli sanoi hänelle: Heitä vaippa yllesi ja seuraa minua" (Apt. 12:7-8).

Pietarilla oli jo aikaisemmin saatua kokemusta vankilassa olosta, mutta myös siitä, kun enkeli avaa vankilan ovet ja vie hänet ja Johanneksen ulos vankilasta (Apt. 5:17-20).

Kun Jumala toimii enkelinsä kautta vankilassa, jossa Pietari on sidottuna ja monien vartijoiden vartioimana, ei kukaan tiedä, eikä näe mitä on tapahtumassa. Enkelin ohjeet ovat Pietarille pikkutarkat; näin unesta herätetty mies pääsee jalkeille ja seuraamaan enkeliä, Jumalan lähettiä.

"Ja Pietari lähti ja seurasi häntä, mutta ei tiennyt, että se, mitä enkelin vaikutuksesta tapahtui, oli totta, vaan luuli näkevänsä näyn. Ja he kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin muutamaa katua; ja yhtäkkiä enkeli erkani hänestä" (Apt. 12:9-10).

Tapahtui niin ihmeellisiä asioita, ettei Pietarikaan ensin tiennyt onko se totta ja tapahtumassa, vai näkeekö hän näkyä. Vartijat toisensa jälkeen ohitettiin, rautaportti aukeni itsestään. Kyllä siinä oli apostolillakin ihmettelemistä. Tällaisia tapahtumia kuulee tapahtuvan nykypäivänäkin; Jumala on kaikkivaltias. Hän voi toimia täällä fyysisessä maailmassa niin yliluonnollisesti, että tuollaisia asioita tapahtuu.

Pietari oli saatu vankilan ulkopuolelle.

"Kun Pietari tointui, sanoi hän: Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti" (Apt. 12:11).

On hyvä muistaa, että seurakunta rukoili Pietarin puolesta lakkaamatta...

Jatkan - jHs.

_________________________

Perjantai. 14.5 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Valmistautumista Nuotioiltaan. M-L kasasi tavaroita tarjoilua varten - meidän osuuttamme, ja paistoi gluteenittomia lettuja jo valmiiksi.

Kirjoitin.

Klo 16 lähdimme kohti Nuotioiltapaikkaa. Haimme kyytiin yhden vastuuhenkilön illassa. Kannonkosken torille ajelimme. Siellä jo "tiimiläisiä" oli odottelemassa. Pystytimme "leirin": Paistokojun, johon tuli iso lettupannu, makkaragrilli, Tarjoilupöytä letuille ja kahville. Nuotioalusta paikoilleen. Penkit paikoilleen. Äänentoisto paikoilleen. Nopeastihan se kaikki kävi. Milena ja Minjakin olivat paikalla - tulivat isän mukana, joka vastasi musiikista. Klo 18 alkoi tilaisuus. Timo Kuusjärvi kitaroineen lauloi alussa, lopussa ja väleissä. Kaarlo hakasalo ja Samuli Peiponen käyttivät hyvät henkilökohtaiset puheenvuorot. Johtelin illan ja puhuin lopuksi. Nokipannukahvit kiehuivat. Tarjoilu toimi koko tilaisuuden ajan, vapaaehtoisella maksulla. Jumala vastasi rukouksiin niiltäkin osin, ettei satanut. Kiitos siitä hänelle. Kutsuja oli jaettu 247 kpl. Tilaisuudessa oli 30-35 henkeä, jotka kaikki eivät olleet uskovia. Sitä tosin on vaikea sanoa, kun ei tuntenut ihmisiä. Vastuissa eri tehtävissä oli yhteensä 9 henkeä. Olemme kiitollisia Jumalalle illasta! Kiitos myös jokaiselle vastuussa olleelle. On ilo olla mukana tekemässä evankeliumin työtä tällaisen ryhmän kanssa. Samoin kaikille paikalla olleille. Ilta oli kristittyjen yhdessä järjestämä; yksilökristittyjen vapaamuotoisesti eri seurakunnista.

Kun oli saatu kalusto "rattaille" - ja sehän kävi nopeasti, ajelimme kotiin.

Vähän iltapalaa ja kahvia.

Katselin joitakin pätkiä - jälkikatseluna - Yleisurh. MM-kisoista.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Minä kehoitan siis ennenkaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta" (1. Tim. 2:1).

24.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 54.

Antiokiaan oli syntynyt seurakunta. Jätämme hetkeksi ne maisemat ja menemme Jerusalemiin, johtopaikoille. Siellä uskovat saivat kokea "luontaisetuaan"; vainoa, äärimmäisellä tavalla:

"Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen" (Apt. 12:1-2).

Tämän Herodeksen isoisä oli se Herodes, joka surmautti lapsia Beetlehemissä. Tämän nyt puheena olevan Herodeksen isän veli mestautti Johannes Kastajan.

Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. Muutamat suomalaiset raamatunkäännökset sanovat: "rääkätäkseen heitä." Meidän edesmenneitä veljiämme ja olisiko ollut sisariakin mukana. Joku niistä myös kääntää tarkasti alkukielen mukaan: "Kuningas Herodes iski kätensä muutamiin seurakunnan jäseniin." Alkukieli sanoo: "pahoinpidelläkseen heitä."

Yksi seurakunnan johtavista veljistä mestattiin, Herodeksen toimesta, miekalla. Hän oli apostoleista ensimmäinen, joka koki marttyyrikuoleman.

Jaakob oli toisen apostolin, Johanneksen veli. Nämä Sebeteuksen pojat Jeesus kutsui seuraansa kalastuksen parista.

Seitsemällä lyhyellä sanalla kerrotaan Raamatussa Jaakobin kuolema.

Juuri eilen kuulin radiosta, että Nigeriassa on viime vuoden aikana tapettu yksi uskovainen joka toinen vuorokausi. Vaino ei ole sielläkään laantunut. Siitä huolimatta uskovat seuraavat Jeesusta ja heitä tulee koko ajan lisää.

Mitä se, josta olemme lukeneet, merkitsee meille, minulle ja sinulle?

Toinenkin johtava veli pidätetään; hän, josta äskettäin luimme, mm. Korneliuksen kodissa tapahtuneiden asioiden johdosta:

"Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät. Ja otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankeuteen ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi, aikoen pääsiäisen jälkeen asettaa hänet kansan eteen" (Apt. 12:3-4).

Herodes oli juutalaisten mielistelijä; kun he tykkäsivät siitä, mitä hän oli tehnyt Jaakobille, vangitutti hän Pietarinkin. Vartiointi oli hyvin vahva.

"Niin pidettiin siis Pietaria vankeudessa; mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä" (Apt. 12:5).

Pietaria odotti sama kohtalo, kuin Jaakobiakin. Mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä...

Jatkan - jHs.

________________________

Torstai. 14.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Satoi kovasti.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta.

10:ksi menin Majakalle puhumaan.

Kahvia.

Seurasin Yleisurh. MM-kisojen kävelyä.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin lastaamassa Denikseltä lainattuun peräkärryyn rukoushuoneen varastosta kalustoa huomista Nuotioiltaa varten. Satoi.

Kahvia.

Poljeskelin 35 min. kuntopyörää. Samalla luin kirjaa.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Seurasin Yleisurh. MM-kisoja. Välillä uutisia.

Siunausta!

Ps. "Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta" (2. Piet. 1:2).

 

23.8.2023.

Keskiviikko. 15.6 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas. 

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen kirjettä.

Otin tuhkat takasta.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia. M-L leipoi hyviä sämpylöitä

Poljeskelin kuntopyörää 50 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Ajelin helluntairukoushuoneelle 19:ksi Rukousiltaan. 7 henkeä.

Iltapalaa ja kahvia. M-L:n tänään tekemää hyvää pizzaa.

Seurasin uutisia.

Katselin Yleisurheilun MM-kisoja.

Siunausta!

Ps. "Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi" (2. Tim. 3:12).

22.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 53.

Antiokian isoon kaupunkiin saapui evankeliumia "muutamien" miesten kautta - joita ei mainita nimeltä, mutta heidän julistuksensa kautta, kun he julistivat evankeliumia, tuli  suuri joukko ihmisiä Jeesukseen uskoviksi. Kuten tulemme näkemään Antiokiasta - johon syntyi ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta - tuli evankeliumin leviämisen kannalta erittäin tärkeä paikka.

Ennenkuin menemme eteenpäin, haluan tuoda esille seuraavan: Meidänkään ei ole niin tärkeä asia saada nimeämme esille, kuin viedä evankeliumia eteenpäin Jumalan johdatuksessa ja työtoveruudessa; että saisimme olla mukana hedelmän kantamisessa Jumalan valtakuntaan. Lihamme, turmeltunut osa meissä, haluaisi nimeä; uusi luomus Kristuksessa haluaa, että olisimme Kristuksen kautta kätkettyinä jumalassa. Olkoon suurin ilomme olla Jumalan käytössä niin, että saamme olla Hänen työssään mukana, ja se, kun ihmisiä kääntyy Herran puoleen - Antiokiassa suuri oli se joukko.

Barnabaskin oli tullut Antiokiaan Jerusalemin lähettämänä, ja iloitsi siitä, mitä siellä Jumalan armon kautta oli tapahtunut.

Tapaamme uudestaan miehen, Sauluksen. Viimeksi tapasimme hänet, kun Jerusalemin veljet veivät hänet lähtemään Kesareasta Tarsoon, kun hellenistit tavoittelivat häntä tappaakseen. Barnabas nimittäin lähtee etsimään Saulusta:

"Niin hän lähti Tarsoon etsimään Saulusta, ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan" (Apt. 11:25).

Näin tehdessään Barnabas, joka sai olla viemässä Jerusalemissa Saulusta opetuslasten yhteyteen, kun siellä entistä vainoojaa pelättiin, sai nyt olla johdatuksessa, tuomassa häntä Antiokiaan:

"Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi" (Apt. 11:26).

Näistä veljistä, Barnabaksesta ja Saulista kuulemme vielä. He saivat jo Antiokian seurakunnan alkuvaiheissa olla suureksi siunaukseksi uskoon tulleille. Se on tänä päivänäkin oikein tärkeä asia, että uskoon tulleet pääsevät hyvin alkuun uskossaan: kasvamaan oikeaan suuntaan. Vaikka en tarkoituksellisesti etsikään laiminlyötyjä asioita seurakuntien elämästä, niin on harvinaista, että tämä asia olisi hyvin hoidettu. Se johtuu näyn puutteesta asiaan, välinpitämättömyydestä, perinteestä, tai siitä, että sitä ei ole helppo järjestää, koska ei ole ihmisiä, joilla olisi kykyä siihen, tai jos on kykyä, en enemmän halua muihin asioihin kuin tähän.

Antiokia oli se paikka, jossa otettiin käyttöön meille niin tuttu sana; siellä alettiin ensiksi kutsua opetuslapsia kristityiksi. Sen merkitys on: Kristuksen seuraaja. Nimityksen antoivat ulkopuoliset; näin heidät erotettiin muista ryhmittymistä. Paljon mahdollista, että nimitys oli alunperin pilkkanimi.

"Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan, Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana. Niin opetuslapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille. Ja niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen kätten kautta" (Apt. 11:27-30).

En halua laajentaa nyt puhetta niihin asioihin, joista tässä puhutaan. Totean vain, että profeetoilla on seurakuntien ja kansojen elämässä nykyäänkin tärkeä rooli. Antiokiaan tuli useita profeettoja Jerusalemista, ja yksi heistä, Agabus, toi esille tuon sanoman nälästä, joka oli tuleva maailmaan.

Voimme todeta, että profeetoilla oli laajempi toiminta-alue, kuin vain paikallisseurakunta. Profetian armolahja on eri asia. Sen armolahjan Pyhä Henki voi vuodattaa useammalle uskovalle paikallisseurakunnassa.

Kysymmekin: Onko profeettoja, jotka tunnistamme sellaisiksi? Uskon, että on - ainakin pitäisi olla. Tarvitsemme/tarvitsisimme juuri nytkin voimakasta profeetallista ääntä kansamme elämään - ja seurakuntien elämään. Herra, nosta heitä! Anna heidän äänensä; Sinulta tulleen sanomansa, tulla kaikkien kuultavaksi - ja toteltavaksi!

Huomionarvoista on, että Antiokian seurakunnassakin oltiin valmiit auttamaan toisia uskovia; Barnabaan ja Sauluksen kautta he lähettivät avustusta Juudeassa asuville veljille - varojensa mukaan.

Jatkan - jHs.

______________________

Tiistai. 14.7 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin kylällä monistuttamassa kutsuja Nuotioiltaa varten.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Kahvia.

Kävin silmänpohjakuvauksissa terveyskeskuksessa. Kerran vuodessa diabeetikoilla.

Tk:lta suoraan ajelin Kannonkoskelle. Jakelin 247 kutsua keskustaan pe. 25.8. klo 18 olevaan Nuotioiltaan. Samalla myös hengellistä luettavaa. Laitoin myös ilmoitustauluille ilmoitukset. Tervetuloa mukaan!

Palattuani Kannonkoskelta kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin n. 30 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurailin jonkin verran Yleisurheilun MM-kisoja.

Katselin uutiset - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä" (Kol. 2:6).

21.8.2023.

Maanantai. 9.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Sumua.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin Aamurukoukseen helluntairukoushuoneelle. Kolme henkeä. 

Nukuin.

Kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla.

Aurinkoinen päivä.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 60 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin vähän yleisurh. MM-kisoja.

Emilia käväisi tuomassa kurkkuja heidän maastaan.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla" (Gal. 5:18).

20.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 52.

Jätämme Korneliuksen kodin ihmeelliset tapahtumat taaksemme. Uskomme, että sielläkin suunnalla evankeliumi levisi uskovien kautta yhä uusille ihmisille; tapahtui moninkertaistumista Pyhän Hengen voimallisessa johdatuksessa. Apostolien teot-kirja johdattaa meitä eteenpäin evankeliumin leviämisen tiellä; Pyhän Hengen teot Jeesukseen uskovien kautta ovat rakentavaa luettavaa. Niiden kautta näemme ne asiat, joista meidän on pidettävä kiinni; ja jos olemme etääntyneet niistä, niin meidän on palattava niihin. "Omatekoisuus" saa meidät - ja seurakunnat - niin helposti valtaansa. Puhukoon Jumalan Sana!

Antiokiaankin evankeliumi leviää:

"Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille" (Apt. 11:19).

Foinikia sijaitsi kapeana rantakaistaleena Välimeren ja Libanonin välillä; Karmelista pohjoiseen. Sen alueella oli useita satamakaupunkeja. Kypro on saari Välimeren koillisosassa. Vaino, joka hajotti Jerusalemin seurakunnan uskovat eri puolille, vaikutti sen, että Pyhä Henki johdatti heitä myös Foinikiaan, Kyproon ja Antiokiaan. He todistivat Herrasta, jonka olivat tulleet tuntemaan. He puhuivat sanaa vain juutalaisille. Syynä siihen oli varmasti se, että ei vielä ymmärretty, että evankeliumi kuuluu niillekin, jotka eivät ole juutalaisia. Juuri näimme, että Pietarillekin Jumalan piti ilmestyä tässä asiassa hyvin radikaalilla tavalla. 

Oli niitäkin, jotka puhuivat pakanoillekin:

"Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta" (Apt. 11:20).

Näiden "muutamien miesten" nimiä emme tiedä. Sen kuitenkin tiedämme, että heidän sydämessään oli näky siitä, että evankeliumi kuuluu kaikille. Niinhän Jeesus oli sanonut: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" (Mark, 16:15).

Evankeliumi Herrasta Jeesuksesta sai paljon aikaan:

"Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen" (Apt. 11:21).

"Herran käsi" on meidänkin kanssamme, kun teemme työtä Hänen tahtonsa mukaan. Uskon, että salaisuus siihen Antiokiassa evankeliumia julistaneiden elämässä oli:

1. He elivät rukouselämää. Jo Jerusalemin seurakunnan keskellä, ennen vainoa, he olivat oppineet "pysymään rukouksissa."

2. Todellinen antautuminen; rukouselämän kautta he saivat kokea Pyhän Hengen johdatusta, voimaa ja toimintaa.

3. Edellisiin liittyen: Heille oli tärkeää kokea Pyhän hengen täyteyttä elämässään. Heille oli täysin selvää, että omassa voimassa tehty työ ei kanna hedelmää.

Suuri joukko ihmisiä tuli Antiokiassa Jeesukseen uskoviksi.

Antiokia, joka oli hyvien liikenneyhteyksien varrella, Välimeren koillisosassa, oli iso kaupunki, johon syntyi ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta, jonka merkitys evankeliumin leviämiselle oli suuri.

"Ja sanoma heistä levisi Jerusalemin seurakunnan korviin, niin he lähettivät Barnabaan Antiokiaan. Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa. Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ja Herralle lisääntyi paljon kansaa" (Apt. 11:22-24).

Barnabakseen olemmekin jo tutustuneet; tähän kehoituksen poikaan" - ja Antiokiassakin hän kehotti pysymään Herrassa vakaalla sydämellä. Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää henkeä ja uskoa. Tämähän se on meillekin tavoiteltava asia.

Ja herralle lisääntyi vain kansaa Antiokiassa...

Jatkan - jHs.

________________________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Sami Vilkkilälle, Samuli Peiposelle ja Samuli Lahtelalle!

Sunnuntai. 12.5 astetta lämmintä ylösnousussa. Sininen taivas.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan.

Kotona ruokaa ja kahvia.

Seurasin Yleisurheilun MM-kisoista kävelyä.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 50 min. Samalla lueskelin  kirjaa.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" (Fil.4:13).

19.8.2023.

Lauantai. 12.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Selkeä taivas. Aurinko.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

Kahvia.

Seurasin Yleisurheilun MM-kisoista miesten 20 km kävelyä. Oli kovien tulosten kisa. Aku Partanen kuudes. Paransi Suomen ennätystä yli minuutilla.

Ajelimme M-L:n kanssa Höytiälle, Timolle ja Pialle. Siellä vietettiin Milena 9 v-synttäreitä. Mukava kokoontuminen. Syötiin herkkuja ja juotiin kahvia. Saunottiinkin Timon ja Teron kanssa. Katseltiin Milenan, Minjan ja Miron trampoliinihyppyjä. Siunattiin Milenaa ja myös M-L:aa, hänelläkin, kun oli synttärit äskettäin .- ja toisiamme. Mukana olivat: Timo, Pia, Miro, Milena, Minja, Raija-mamma, Tero, Terhi-Marja, Emilia, Anneli, Rasmus, Oliver, M-L ja minä. Niin vain tulee jokaiselle ikää lisää - Milenallekin.

Hiukan ennen 21 olimme kotona.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä" (Gal. 5:16).

18.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 51.

Korneliuksen kodissa - pakanakodissa - kaikki Pietaria kuunnelleet tulivat Jeesukseen uskoviksi ja täyttyivät Pyhällä Hengellä puheen aikana. Toteutui se, mitä Paavalin kirje roomalaisille puhuu: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Ei tarvittu ns. "alttarikutsua." Kaikki myös kastettiin vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Palatessaan Jerusalemiin, joutui Pietari selittelemään toimintaansa:

"Ja apostolit ja veljet ympäri Juudeaa kuulivat, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Ja kun Pietari tuli Jerusalemiin, ahdistelivat ympärileikatut häntä sanoen: Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssansa" (Apt. 11:1-3).

Nämä ympärileikatut, jotka ahdistelivat häntä, olivat Jeesukseen uskovia juutalaisia. Ympärileikkaus oli heille niin tärkeä asia, etteivät he olleet vielä päässeet sen "asian yli", vaikka sydämeen olikin syntynyt usko Jeesukseen. Eivätkä kaikki päässeet ollenkaan.

"Niin Pietari selitti heille alusta alkaen asiat järjestänsä ja sanoi:" (Apt. 11:4).

Tämän tarkan asioiden kulun olemme jo tulleet aikaisemmin tuntemaan, joten en sitä uudestaan lainaa (j. 5-14). Lainaan kuitenkin vähän Pietarin selityksestä. Kun enkeli käski haettaa Pietarin Kesareaan, sanoi enkeli Korneliukselle:

"...hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi" (Apt. 11:14). Tätä ei ole sanottu aikaisemmissa tapahtumakuvauksissa. Niin tapahtui.

Vielä lainaan Pietarin "selittelypuheenvuorosta":

"Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa" (Apt. 11:15-17).

Siitä, mitä Pietari kuvauksessaan sanoo, on nähtävissä - itsestään selvä - asia, että ihmisen täytyy uskoa Jeesukseen, jotta hän voi kokea Pyhän hengen kasteen; ja toisaalta sen, että Pyhän hengen kaste  kuuluu kaikille, jotka uskovat Jeesukseen.

Pietari lopettaa puheenvuoronsa hyvin: "...niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?" Kysymys meille: otammeko me joskus/joissakin asioissa sen oikeuden, että koetamme estää Jumalaa? Se ei varmastikaan tapahdu sillä ajatuksella, että "minä haluan estää Jumalaa."  Sitä voi tapahtua niiden käsitysten kautta, joita olemme omaksuneet; se voi olla uskonnollisuutta, ja sellaisia "perinnäissääntöjä", joista emme ole päässeet - tai halunneet päästä - irti, vaikka pitäisi, koska ne eivät ole Jumalan sanan mukaisia. Voimme myös pitää väärinä joitakin asioita, joita näemme tapahtuvan esimerkiksi hengellisissä tilaisuuksissa. Kuten naurua, joka ylittää kyvyn "ottaa vastaan", tai muista ilmiöitä. On hyvä kysyä, ovatko ne sellaisia asioita, joiden vuoksi minun on vastustettava kaikkea, mitä sellaisessa seurakunnassa ja liikkeessä tapahtuu. Jos kuitenkin kaikki muu on hedelmällistä työtä Jumalan valtakunnan menestymiseksi? Ja jos ihmisten elämä muuttuu Jumalan sanan mukaan/mukaiseksi?

Ei niinkään pieni kysymys; tuo, mitä edellä on sanottu.

Sietää/pitää ihan oikeasti ajatella ja kysellä Jumalan ja Hänen sanansa edessä: Missä kulkee se raja, jonka ylittämistä Jumala ei hyväksy? Jos raja on ylitetty, ei minunkaan pidä olla mukana siinä, missä Jumalakan ei ole. Meidän ei pidä toimia itse asettamiemme - tai uskonsuuntiemme/seurakuntiemme - asettamien rajojen mukaan (jos ne eivät ole Jumalan sanan mukaan oikeita), sillä mieltymyksemme eivät ole ne tärkeimmät kriteerit näissä asioissa; ettemme elä/puhu/toimi sellaisia asioita vastaan, jotka ovat Jumalasta lähtöisin. Oikeaoppisuudestakin voi tulla este olla mukana Jumalan toiminnasta maailmassa. 

Meidän kannattaa olla Herran kasvojen edessä rukouksessa ja kysellä Häneltä itsellemme epäselvien tapausten edessä sitä, mikä on Hänen tahtonsa.

Pietaria kuunnelleet tulivat vakuuttuneiksi siitä, että kaikki oli mennyt hyvin ja oikein:

"Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi" (Apt. 11:18).

Siis meillekin - pakanoille.

Jatkan - jHs.

__________________________

Perjantai. 23.5 astetta ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 60 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin TV7:n ohjelmaa.

Uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" (Gal. 6:7).

17.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 50.

Puhuja oli paikalla, samoin kuulijat paikoillaan, Korneliuksen - pakanan - kodissa:

"Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen" (Apt. 10:34-35).

Pietari käsittää syvällisellä tavalla - konkreettisesti ja käytännössä - että Jumala ei todellakaan katso henkilöön. Mekin voimme joskus olla rajoittuneita tässä asiassa, vaikka periaatteessa asian oikein ymmärrämmekin. Herra auttakoon meitä, niin että voisimme nähdä jokaisen ihmisen taivaaseen tarkoitettuna - ne mielestämme hankalimmatkin. Kaikille kuuluu evankeliumi; kaikkien puolesta Jeesus antoi henkensä ja vuodatti verensä.

Pietari on "avannut suunsa" ja heti hän on siirtynyt julistamaan evankeliumia:

"Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra, sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;" (Apt. 10:36-37).

Puuttumatta tässä sen enempää siihen, mitä Pietari julisti, sanon vain, että hän piti nämä asiat sellaisina, jotka kuulijat tiesivät. Edelleen hän sanoo kuulijoiden tietävän senkin, mitä jatkossa puhutaan:

"te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta" (Apt. 10:38-43).

Kirjoitan tähän Pietarin puheen kokonaan, olihan tämä juuri sitä, mitä varten hänet oli lähetetty puhumaan näille ihmisille. Meillekin siinä on "opiksi otettavaa", paljonkin, mutta erityisesti se, että toisimme evankeliumin esille yksinkertaisesti ja selkeästi; luottaen siihen, että Jumala vastaa evankeliumistaan. kun sitä Pyhässä hengessä julistetaan, niinkuin Pietari teki. Myöhemmin hän kirjoittaakin kirjeessään tästä asiasta:

"Ja heille, koska he eivät palvelleet itseään, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa" (1. Piet. 1:12).

Jumalan sana ohjaa meitä julistamaan evankeliumia Pyhässä hengessä. Se on oleellisin osa evankeliumin julistamisessa. Jälleen tulemme sen asian eteen, että Pyhän Hengen täyteys on niin oleellinen osa Jumalan valtakunnan asioissa ja etenemisessä, että meidän on löydettävä tämä asia uudestaan! Ilmiselvästi olemme kadottaneet tämän totuuden; kun muutenkin pärjäämme ja "homma pyörii."

Tämän yksinkertaisesti esiin tuodun voimallisen evankeliumin kautta - kun sitä julistettiin Pyhässä Hengessä -  tapahtui suuria asioita. Juuri niitä asioita, joita oli tarkoituskin tapahtua. Koemme, että kaikki oli myöskin rukousvastausta Korneliuksen ja Pietarin rukouksiin. Rukouselämämme - yksilöinä ja seurakuntina - voi olla/on niin "lapsenkengissä", että sen elpyminen on ykkösasia. Se johtaa meitä niihin muihin asioihin, joita saamme kokea Jumalan johdatuksessa. Monet ovat "heittäytyneet niin armon varaan", että tarvitsevat ravistelua herätäkseen siitä olotilasta; jota saattavat pitää ihan normaalina. Täytyy syntyä tarve - jano - että rukouselämä uudistuu. Siinäkin Pyhä Henki haluaa meitä auttaa.

Mitä sitten Korneliuksen kodissa Pietarin puheen aikana tapahtui?:

"Kun Pietari vielä näitä puhui. tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän hengen niinkuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä" (Apt. 10:44-48).

Niin, mitä tapahtui?:

1. Pietari julisti evankeliumia.

2. Puheen aikana ihmiset ottivat evankeliumin vastaan; uskoivat Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Kaikki tekivät niin.

3. Puheen aikana - sen jälkeen kun he olivat avanneet sydämensä Jeesukselle, he kaikki saivat kokea Pyhän Hengen kasteen. Kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja ylistivät Jumalaa.

5. Pyhän Hengen kaste, kielillä puhumisineen, oli merkkinä Pietarille siitä, että nämä uskoon tulleet ja Pyhällä Hengellä täyttyneet, voi kastaa vedessä - koska he olivat saaneet Pyhän Hengen niinkuin hekin ensimmäisenä helluntaina (Apt. 2).

6. Heidät kastettiin.

7. Pietari jäi muutamaksi päiväksi uusien uskovaisten luokse. Näin he saivat opetusta uskontielleen. Varmasti siellä rukoiltiin paljon yhdessä ja kiitettiin ja ylistettiin Jumalaa.

Tämän pakanakodissa tapahtuneen vierailun, ja siellä tapahtuneiden asioiden vuoksi, Pietaria ahdisteltiin ja hän joutui selittelemään asioita...

Jatkan - jHs.

__________________________

Torstai. 18.6 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla ja sisällä - sateen takia.

Kahvia.

Kirjoitin.

Hyvää ruokaa ja kahvia lettujen kanssa.

Kirjoitin. Poljeskelin kuntopyörää 55 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Terhi-marja ja Emilia käväisivät. Emilia huristelee opetusluvilla, äiti opettajanaan.

Iltapalaksi M-L: juuri tekemää hyvänmakuista pizzaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta - katoamattomuudessa" (Ef. 6:24).

16.8.2023.

 RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 49.

Pietari on saapunut Kesareaan sadanpäällikkö Korneliuksen - pakanan - kotiin, jonne hänet on haettu Joppesta:

"Ja hän sanoi heille: Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi. Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin. Ja nyt minä kysyn: mitä varten te olette minut noutaneet?" (Apt. 10:28-29).

Pietari tuo esille sen, että Jumala on osoittanut hänelle - ihmeellisen näyn ja enkelin sanojen kautta - että hän ei saa sanoa ketään ihmistä saastaiseksi ja epäpyhäksi. Siksi hän tuli Korneliuksen kotiin, vaikka kyseessä oli pakanakoti.

"Ja Kornelius sanoi: Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa ja sanoi: Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt Joppeen ja kutsu tykösi Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla. Sentähden minä lähetin sinulle sanan, ja sinä teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua" (Apt. 10:30-33).

Tässä Kornelius tuo selvästi esille sen, että hän oli rukoilemassa, kun enkeli ilmestyy hänelle ja ilmoittaa, että hänen rukouksensa on kuultu ja hänen almunsa ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.

Tämä, niinkuin monet muut paikat Raamatussa, todistavat meille sen, että kannattaa elää rukouselämää; "etsiä Herran kasvoja" rukouksessa. Rukouksemme kuullaan ja Jumala voi puhua meille tahtonsa mukaisista asioista. Hän voi ilmestyä monenlaisella tavalla. Jos meillä ei ole rukouselämää, menetämme sen mahdollisuuden. Jos olemme rukoilemattomia ihmisiä, niin Jumala puhuu meille yhtä asiaa: Ala rukoilla; elää rukouselämää, ts. todeksi suhdetta Jumalan kanssa.

Kornelius ja se väki, joka on koolla hänen kodissaan, ovat juuri kokemassa lukemassamme rukousvastausta Korneliuksen rukouksiin. Se, mitä he tulevat kokemaan, on ihmeellistä; sellaista, joka muuttaa koko heidän elämänsä.

Jatkan - jHs.

____________________

Sydämelliset onnittelumme rakkaalle lapsenlapsellemme, Milenalle, joka täyttää tänään 9 vuotta!

Keskiviikko. 17.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Aamulla satoi kovasti. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

M-L kävi kylällä asioilla.

Poljeskelin kuntopyörää 55 min. Samalla lueskelin kirjaa.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 12 henkeä. Sieltä menimme porukalla rantaan, jossa oli kastetilaisuus: Pekka ja Jenna, aviopari, meni kasteelle. Sellaista lisää!

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Yksi herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).

15.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 48.

Pietari, jonka sadanpäämies Kornelius oli kutsunut luokseen, sekä kutsujat ja muutama veli Joppesta, tekevät  matkan Kesareaan:

"Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä" (Apt. 10:24).

Kovasti odotettu vieras saapui Korneliuksen kotiin. Valmisteluja oli tehty; koolla olivat Korneliuksen perhekuntalaiset, joihin myös palvelusväki kuului, sekä sukulaisia ja ystäviä. Voimme aivan kokea sen suuren odotuksen, joka tuossa kodissa vallitsi.

Meillekin tämä kaikki viestii jotakin: Kun meillä on mahdollisuus - ja meillähän on mahdollisuus - niin meidän tulee kutsua sukulaisia, ystäviä ja muita, henkilöön katsomatta, sinne, missä evankeliumia julistetaan. Tämä on aika harvinaista uskovien keskuudessa. Voimme myös auttaa heitä pääsemään tilaisuuksiin. Mikä on syynä siihen, ettemme toimi niin? Syynä on hengellinen elämämme; sen laimeus ja näyttömyys. Taustalta löytyy antautumattomuus Herralle ja todellisen rukouselämän puute, jotka johtavat siihen, ettemme koe Pyhän Hengen täyteyttä ja johdatusta elämässämme. Meillä ei ole näkyä kadotukseen matkalla olevien voittamisesta Jeesukselle.

"Ja kun Pietari oli astumassa sisään, meni Kornelius häntä vastaan, lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan. Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen: Nouse, minäkin olen ihminen. Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään ja tapasi monta koolla" (Apt. 10:25-27).

Kiitollisuudesta ja kunnioituksesta Pietaria kohtaan, Kornelius lankeaa tämän jalkojen juureen ja kumartuu maahan. Mutta Pietari tuo kuitenkin esille sen, että hänkin on vain ihminen; siinä mielessä "samalla viivalla" Korneliuksen kanssa.

Uskonnollisuus haluaa usein tällaisia "maahan lankeamisia" joidenkin uskonnollisten henkilöiden edessä; kuten esimerkiksi paavin edessä "matelemisia" ja hänen jalkojensa suutelemisia. Heidän keskuudessaan Pietaria pidetään ensimmäisenä Rooman paavina - jota hän ei ole - ja paaveja hänen jälkeensä tietystä ajankohdasta alkaen Kristuksen sijaisina maan päällä - joita he eivät ole. Heille - niinkuin meillekin -  on hyväksi ohjeeksi se, mitä Pietari sanoi Korneliukselle, joka kumartui maahan hänen teensä.

Varmasti tunnelma Koneliuksen kodissa oli "sähköinen", kun Pietari Korneliuksen kanssa astuu huoneeseen...

Jatkan - jHs.

____________________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut meidän "marjoille"; Marja-Leenalle ja Terhi-Marjalle! Samoin Pirkkalan Marjolle ja Latva-Äijön Marittalle!

30.8 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 50 min. Samalla luin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi" (2. Kor. 8:1).

14.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 47.

Jumalan johdatus on tarkkaa. Hän vie tässäkin suunnitelmaansa eteenpäin jäntevästi ja varmasti: 

"Kun Pietari yhä mietti tuota näkyä, sanoi henki hänelle: Katso, kaksi miestä etsii sinua; niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt" (Apt. 10:19-20).

Kiinnitit ehkä huomiota yhteen yksityiskohtaan; Kornelius lähetti kolme miestä hakemaan Pietaria, mutta tässä puhutaan vain kahdesta; "...kaksi miestä etsii sinua." Uskon, että selitys on se, että tässä puhutaan niistä kahdesta Korneliuksen palvelijasta, jotka hän lähetti matkaan. Kolmas mies, joka oli sotamies, on jossakin taustalla.

Pyhä Henki kertoo Pietarille, että Hän on lähettänyt miehet ja että hänen on "arvelematta" mentävä heidän kanssaan. Pietari kyllä tarvitsi tällaista vahvistusta, sillä tuleva matka oli senlaatuinen.

"Niin Pietari meni alas miesten tykö ja sanoi: Katso, minä olen se, jota te etsitte; mitä varten te olette tulleet? He sanoivat: Sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudean kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa" (Apt. 10:21-22).

Kohtaaminen tapahtui hakijoiden ja haettavan kesken. Asiakin kerrottiin:

"Niin hän kutsui heidät sisään ja piti heitä vierainansa. Seuraavana päivänä Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet Joppesta seurasivat hänen mukanaan" (Apt. 10:23).

Eiköhän Pietarille alkanut avautumaan yhä enemmän hänen näkemänsä näyn sanoma...

Jatkan - jHs.

___________________________

Maanantai. 15.7 astetta lämmintä klo 6.05. Tumma taivas.

Ajelin 6:15:ksi helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Nukuin.

Kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla.

Laitoin ilmoituksen Nuotioillasta lehteen. Myös puffin.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljin kuntopyörää 45 min. Samalla luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi" (Fil. 3:7).

13.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 46.

Pietari on nahkuri Simonin katolla rukoilemassa, kun hän joutuu hurmoksiin. Ja mitä hän näkikään?:

"Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä  kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaanlintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: Nouse, Pietari, teurasta ja syö. Mutta Pietari sanoi: En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää   enkä saastaista. Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi. Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen" (Apt. 10:11-16).

Juutalaisena miehenä Pietarin vastaus oli luonnollinen. Tämän näyn kautta Pietaria valmistettiin "seuraavaan siirtoon" hänen elämässään - siirtoon, jolla oli iso merkitys evankeliumin leviämiselle meidän pakanain - jotka emme ole juutalaisia - keskuuteen. Jumalalla on omat tapansa tehdä hyvin voimakkaasti tahtonsa tiettäväksi ihmisille erilaisia asioita koskien. Pietari tarvitsi tällaisen tavan:

"Ja kun Pietari oli epätietoinen siitä, mitä hänen näkemänsä näky mahtoi merkitä, niin katso, ne miehet, jotka Kornelius oli lähettänyt ja jotka kyselemässä olivat löytäneet Simonin talon, seisoivat portilla ja tiedustelivat kuuluvalla äänellä, majailiko siellä Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin" (Apt. 10:17-18).

Pietarin näkemä näky ohjasi häntä suhtautumaan oikein siihen "haasteeseen", jonka hän pian kuulee. Saamme tässäkin katsella Jumalan ihmeellistä, täydellisen tarkkaa, johdatusta. Pietari näkee näyn ja on epätietoinen siitä, mitä näky mahtaa tarkoittaa, mutta samaan aikaan Korneliuksen lähettämät miehet seisovat nahkuri Simonin talon portilla ja kyselevät kuuluvalla äänellä - niin että Pietarikin kuulee - Pietaria. Kannatti Korneliuksen elää rukouselämää! Kannatti Pietarin tehdä samoin - ja mennä katolle rukoilemaan!

Kannattaa meidänkin elää rukouselämää! Syttyköön meissä rukouksenhalu! 

Jatkan - jHs.

__________________

Sunnuntai. 16.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Tuuleskeli. Aurinko paistoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia.

11:ksi ajelimme helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Oli hyvä tilaisuus.

Kokouksen jälkeen kävimme kotona vähän syömässä.

14:ksi menimme Terhi-Marjalle ja Denikselle. Siellä oli M-L:n yllätyssynttärit. Syntymäpäivä  - 75 v - oli hetki sitten. Oli huipputarjoilut. Yhdessäoloa. Parihenkisin joukkuein pientä kilpailua; kysymyksiä. Timo lauloi - kitaroineen. Mukava oli taa perhekuntana olla kasassa. Kaunis sää ja mukava piha-alue, niin mikäpäs oli ollessa. Mukana olivat: Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel, Tero, Mari, Aaro, Eelis, Timo, Pia, Milka, Milena, Minja, M-L ja minä. Pois olivat Miro, joka oli ennättänyt armeijalomallaan lupautunut muualle, sekä Nooa, joka oli kipeänä. Kiitos kaikille juhlista!

Kotiuduttuamme kirjoitin.

Seurailin uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus" (2. Kor. 3:17).

12.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 45.

Edellisellä kerralla Pietari jäi Joppeen, joksikin aikaa, nahkuri Simonin luokse. 

Seuraavaksi meille kerrotaan ihmeellinen johdatus Pietarin kohdalla, joka koituu siunaukseksi ihmisille hyvin kauaskantoisesti:

"Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa" (Apt. 10:1-2).

Kornelius oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen - kuten perhekuntansakin - mutta ei Jeesukseen uskovainen, niinkuin tulemme näkemään. Hänellä oli usko Jumalaan, mutta hän tarvitsi pelastavan uskon:

"Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä. Jumalan enkeli, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: Kornelius! Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: Mikä on, Herra? Enkeli sanoi hänelle: Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä" (Apt. 10:3-4).

Olisiko ollut niin, että Kornelius oli viettämässä rukoushetkeä - olihan yhdeksäs hetki; klo 15, joka oli juutalaisten rukoushetken aika, yksi niistä. Kornelius ei ollut juutalainen, vaan pakana. Varmasti Kornelius oli kuullut Jeesuksesta. Uskon, että hänellä oli sydämessään kaipaus kokea pelastus evankeliumin kautta; tästä tämä koko tapaus kertoo.

Jumala kuulee jokaisen ihmisen rukouksen, jolla on kaipaava ja vilpitön sydän Hänen puoleensa. Kornelius saa enkeliltä lisää ohjeita:

"Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla. Ja kun enkeli, joka Korneliusta puhutteli, oli mennyt pois, kutsui tämä kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotamiehen uskollisimpiensä joukosta ja kertoi heille kaikki ja lähetti heidät Joppeen" (Apt. 10:5-8).

Näin asiat kehittyvät. Kornelius toimii niinkuin enkeli käski. Jälleen saamme todeta, että jumalan antamat ohjeet ovat selkeät ja tarkat. Tarvitsee vain totella.

On hyvä huomata, että tässä ollaan Jumalan puolelta valmistelemassa rukousvastausta Korneliuksen rukouksiin (...Sinun rukouksesi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä").

Siellä, missä Pietari on, valmistellaan myös asioita tapahtumaan Jumalan aikataulussa:

"Ja seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan" (Apt. 10:9).

Jumalan johdatettavissa oleva "kiertelijä" apostoli nousi katolle; ei ottamaan aurinkoa, vaan rukoilemaan. Rukous oli perusasia Pietarin elämässä. Sen kautta hän eli vuorovaikutuksessa Herransa kanssa ja oli sillä "aaltopituudella", että kuuli Jumalan äänen herkästi, ja saattoi olla Hänen Pyhän Henkensä johdatettavissa. Meille on varattu tämä sama mahdollisuus. On meidän vallassamme, haluammeko elää sellaista elämää. Harvat meistä haluamme, vaikka sitä Jumala kuitenkin tahtoo:

"Ja hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin" (Apt. 10:10).

Uskon Pietarin jatkaneen rukousta katolla. Se, että hän joutui hurmoksiin, liittyi siihen, että hän oli rukouksessa. Alkukielen sana, joka tarkoittaa hurmosta, on ekstasis, joka tarkoittaa mm. haltioituneena olemista. Pietari oli hyvin "ylimaallisessa" olotilassa. Hän ei kuitenkaan ollut tiedottomassa tilassa, vaan tietoisessa, jossa saattoi kommunikoida "taivaan" kanssa; nähdä, kuulla ja puhua. Uskon, että Pietarilla ollut näläntunne ja se, mitä hän sitten näkee ja kuulee, kuuluvat jotenkin yhteen - vaikka nälkä olikin ihan tavallinen nälkä. 

Pietarille tullaan puhumaan . ja tarjoamaan - jotain sellaista, jossa hän todellisesti joutuu ylittämään rajoja. Jumala, joka oli Pietarin valinnut tehtävään, joka hänelle annetaan, tiesi, että Pietari tulee tottelemaan Herraa.

Jatkan - jHs.

___________________________

Lauantai. 15.3 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Pientä tuulenvirettä.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihalla.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Poljin kuntopyörää 40 min. Samalla luin kirjaa.

Luin kirjaa.

M-L kävi kylällä asioilla.

M-L teki iltapalaksi hyvää pizzaa.

Tänään saimme videota ja kuvaa Miron valatilaisuudesta, Kainuun Prikaatista.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hebr. 13:8).

11.8.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 44.

Lyddassa tapahtui ihmeitä; Jumala paransi, Pietaria  välikappaleenaan käyttäen, Aineas-nimisen miehen, joka oli ollut halvattuna 8 vuotta. Tämän seurauksena kaupungin väki kääntyi Herran puoleen - ja muuallakin; Saaronin tasangolla tapahtui niin.

En voi olla ajattelematta tätä: Jos meidänkin paikkakunnillamme tapahtuisi tällaisia ilmeisiä ihmeitä, niin ne vaikuttaisivat sen, että runsaasti ihmisiä kääntyisi Herran tykö; tulisi Jeesukseen uskoviksi. Kyseessä ei ole mikään "olankohautuksella" sivuutettava asia. Meidän tulee pyrkiä siihen; rukoilla sitä.

Joppe-niminen kaupunki oli Lyddasta alle 20 km päässä, meren rannalla. Sinne  oli Jumala johdattamassa Pietaria seuraavaksi:

"Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja" (Apt. 9:36).

Lukemamme antaa hyvin kauniin kuvan tästä sisaresta, naisopetuslapsesta: "hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja." Tämä kertoo hänen sydämen laadustaan, jonka Jeesus oli saanut valloittaa. Almuja annettiin köyhille. Jeesuskin puhui almujen antamisesta. Ne kuuluvat kristityn elämään tänäänkin. Tabita ei halunnut elää vain itselleen. Olkoon hän esikuvana meillekin hyvien tekojen tekemisestä. Jeesuksen opetuksen mukaan almujen antamisesta ja hyvien tekojen tekemisestä on luvassa palkka, mutta  niitä ei tehdä sellaisen palkan toivossa, joka etsii vain ihmisten kiitosta ja huomiota.

Tapahtui kuitenkin niin, että Tabita sairastui:

"Ja tapahtui niinä päivinä, että hän sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin" (Apt. 9:37).

Jos hänen elämänsä, niin myös hänen kuolemansa koitui Jumalalle kunniaksi, mutta myöskin ihmisille suureksi siunaukseksi:

"Ja koska Lydda oli lähellä Joppea, niin opetuslapset, kun kuulivat Pietarin olevan siellä, lähettivät kaksi miestä hänen luoksensa pyytämään: Tule viipymättä meidän tykömme. Niin Pietari nousi ja meni heidän kanssansa. Ja hänen sinne saavuttuaan he veivät hänet yläsaliin, ja kaikki lesket tulivat hänen luoksensa itkien ja näytellen hänelle ihokkaita ja vaippoja, joita Dorkas oli tehnyt, ollessaan heidän kanssansa" (Apt. 9:38-39).

Varmasti siinä matkalla kohti Joppea keskusteltiin tapahtuneesta. Perille päästyään Pietari viedään Tabitan luokse yläsaliin. Lukemamme kertoo siitä, kuinka rakas sisar Tabita uskovien keskuudessa oli. Kenties mukana oli myös niitä, jotka eivät vielä uskoneet:

"Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: Tabita, nousen ylös! Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan Ja Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan ja kutsui sisään pyhät ja lesket ja asetti hänet elävänä heidän eteensä" (Apt. 9:40-41).

Kuvaus tapahtumista on hyvin yksinkertainen ja muutamalla rivillä kerrottu; mutta se mitä tapahtui, oli suuri ihme. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta ja kaikki on Hänelle mahdollista. Evankeliumeista saamme lukea, kuinka jeesus lähettäessään opetuslapsiaan, sanoi heille myös: Herättäkää kuolleita! Tänäänkin nämä valtuudet ovat voimassa Jumalan seurakunnan keskellä. Älkäämme mekään sulkeko sitä mahdottomana pois tehtäväkuvastamme. Kun Pyhä henki ohjaa meitä toimimaan niin, niin toimikaamme. Asennoitukaamme asiaan niin, ettei epäusko vie meiltä mahdollisuutta toteuttaa Jumalan tahtoa myös näin.

Kuinka Pietari toimi tässä tilanteessa:

1. Hän ei halunnut mitään sensaatiota asian suhteen. Siksi hän toimitti muut pois huoneesta ja oli siellä yksin.

2. Hän laskeutui polvilleen ja rukoili. Emme löydä Raamatusta mitään kaavaa, kuinka tällaisissa tapauksissa pitää toimia. Tässä Pyhä henki johdatti Pietaria toimimaan näin. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että hän rukoili.

3. Hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi kolme sanaa: Tabita, nouse ylös! Vaikka tässä ei sitä sanota, niin Pietari toimi Jeesuksen nimessä. Se tuli varmasti ilmi hänen rukouksessaan. Tässä hän vain sanoo nuo käskysanat.

4. Tabita avasi silmänsä ja nousi istumaan.

5. Pietari ojensi hänelle kätensä ja nosti hänet seisomaan.

6. Pietari kutsui pyhät ja lesket sisään ja asetti Tabitan elävänä heidän eteensä.

Voimme vain arvailla sitä iloa, joka kaikesta tästä seurasi. Tabita sai jatkaa hyväntekemistä ja almujen antamista. Emme tiedä, muuttuiko hänen palvelutehtävänsä jotenkin. Voisin ajatella, että hänellä oli mahdollisuus todistaa - kävelevänä ihmeenä - siitä, mitä Jeesus oli hänelle tehnyt:

"Ja se tuli tiedoksi koko Joppessa, ja monet uskoivat Herraan." (Apt. 9:42).

Tämäkin tapaus vahvistaa meille sen, että ihmeillä ja tunnusteoilla on suuri vaikutus ihmisten uskoontuloon.

"Ja Pietari viipyi Joppessa jonkun aikaa erään nahkuri Simonin luona" (Apt. 9:43).

Taisipa saarnatakin siellä ja opettaa Jumalan sanaa - ja mitä kaikkea saikaan tehdä...

Jatkan - jHs.

___________________________

Perjantai. 18.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko näkyi. Harmaahko taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Johanneksen evankeliumia. Takapihan puolella.

Kahvia.

Tein Nuotioilta-kutsun. Kirjoitin "puffin" Nuotioillasta pariin lehteen. Ilta on Kannonkosken torilla. Laitan kutsun tämän jutun loppuun.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa. M-L kävi kylällä asioilla.

Luin hetken kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla" (Gal. 5:18).