30.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 72.

Näkemänsä näyn pohjalta Paavali ja hänen kanssaan olleet lähetysmatkalaiset kokivat Jumalan johdattavan heitä Makedoniaan; Euroopan puolelle, joka lisää meidänkin kiitollisuuttamme:

"Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin" (Apt. 16:11).

Samontrake on Aigeianmeressä oleva saari, Trooaan ja Makedonian välillä. Neapol oli kreikkalainen satamakaupunki Makedoniassa.

"Lähetystiimin" matka jatkui Neapolista kaupunkiin, jossa tapahtui erikoisia asioita - mutta ennenkaikkea sinne tuli evankeliumi:

"ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä" (Apt. 16:12).

Meille ei kerrota tarkkaan, kuinka kauan evankeliumintuojat olivat Filippissä, mutta se kerrotaan, että evankeliumi saavutti kohteensa. Tänne oli Jumala heidät täsmäohjauksella johdattanut; Pyhä Henki ei ollut laskenut heitä menemään muualle. Filippissäkin saamme nähdä, kuinka Pyhä henki tarkasti johdattaa tätä ryhmää, joka haluaa edetä rukoillen:

"Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Apt. 16:13).

Pyhä Henki johdatti Paavalin seurueineen naisten rukouspaikalle. He olivat juutalaisia. Sinne he istuivat ja pääsivät puhumaan evankeliumia.

"Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui" (Apt. 16:14).

Kysyntä ja tarjonta kohtasivat heti; jumalaapelkääväinen, mutta ei Jeesukseen uskovainen, Lyydia, jolla varmasti oli jo kaipaus sydämessään, kohtasi jeesuksen pelastajanaan siellä rukouspaikassa. Huomionarvoinen asia on meillekin muistaa, että kun ihminen tulee uskoon, on sydämen avaajana aina Herra. Sen seurauksena hän voi ottaa jeesuksen vastaan sydämeensä ja elämäänsä. Näin tapahtui Lyydialle. Näemme tapahtuvan sen, mitä luemme Room. 10:17: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen kristuksen sanan kautta."

Tästä se lähti evankeliumi etenemään meidänkin mantereellamme...

Jatkan - jHs.

______________________________________

Usko Häneen, jonka Sana on kokonansa totuus - ja Häneen, joka on tie, totuus ja elämä - ja totuuden Henki on antava sinulle voiman kaikkeen.

(Jouko Kuusjärvi).

_______________________________________

Sydämelliset onnittelumme Oittisen Sirjalle, nimipäivän johdosta!

Lauantai. 12.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Satoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1.Korinttolaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Laitoin tulen takkaan

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Katselimme TV7:lta Ukrainan unohdettu romanikansa-tukikonserttia.

Siunausta!

Ps. "Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa!..." (Fil. 3:1a).

29.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 71.

Paavalin ja Silaan matka jatkuu.

"Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä  Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa" (Apt. 16:6).

Koska monien Raamattujen takaosassa on karttoja mm. Paavalin lähetysmatkoista, en puutu paikkakuntien esittelyyn. Muutenkin tulee liian laveasti käsiteltyä Apostolien tekojen kerrontaa, "ohi" otsikon. Toisaalta se on suurta rikkautta; pääsee ihan eritavalla sisälle kirjassa käsiteltyihin asioihin - ilman teologisia koukeroita; se on ollut tarkoitukseni.

Pyhä Henki esti heitä sillä kertaas julistamasta sanaa Aasiassa. Kun Pyhä Henki tekee niin, on siihen jokin syy. Meidän ei tule ajatella, että Paavali ja Barnabas - ja muut matkalla olleet - eivät olisi rukoilleet Jumalan johdatusta siihen, mihin heidän oli mentävä. Pyhä Henki antoi heille johdatuksensa niin, että esti heitä. Tavalla, taikka toisella, he tulivat tietoisiksi siitä, että nyt ei ollut tarkoitus julistaa sanaa Aasiassa - joka silloin tarkoitti tiettyä, pienempää osaa; ei koko maanosaa.

Matkalaiset jatkoivat matkaansa:

"Tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä" (Apt. 16:7).

Näemme, että evankeliumintyöntekijät halusivat olla täysin riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Häntä nimitetään tässä Jeesuksen Hengeksi. Heillä oli kyky kuulla ja nähdä, että Pyhä Henki ei halunnut heidän menevän Bityniaan. Jumalalla oli muu suunnitelma heille.

Kun ajattelemme tätä päivää ja itseämme, niin Jumalalla on meillekin suunnitelma. Siksi on tärkeää, että voisimme kulkea siinä, mitä Hän on suunnitellut. Jos ryhdymme sellaisiin asioihin, joita Jumala ei ole tarkoittanut ainakaan tiettyihin hetkiin elämässämme, emme voi tehdä sitä, mitä Hän on niihin suunnitellut. Jumala on luvannut johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat. Näin Pyhä Henki voi johdattaa meitä oikeaa tietä, ja tekemään oikeita asioita, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Lähellä Jumalaa, oikeanlaisen rukouselämän kautta, voimme käsittää, mikä on Jumalan tahto. Tämä koskee myös seurakuntia.

Niinpä lähetysmatkalaiset vaelsivat ohi Mysian:

"Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen" (Apt. 16:8).

Ei kerrota, että matkalaiset olisivat julistaneet evankeliumia Trooaassa, jonne myöhemmin syntyi seurakunta.

Trooaassa Paavali näki näyn, josta me eurooppalaisetkin saamme iloita:

"Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: Tule yli Makedoniaan ja auta meitä" (Apt. 16:9).

Nyt alkoi matkalaisille selviämään, miksi Pyhä Henki oli estänyt heitä julistamasta sanaa Aasiassa ja menemästä Bityniaan - piti tulla Eurooppaan:

Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia" (Apt. 16:9).

Paavali jakoi näyn toisille. Uskon, että he rukoilivat ja tulivat vakuuttuneiksi siitä, että makedonialaisen miehen kutsu oli otettava vastaan.

Ihmeellisesti Jumala johdattaa omiaan Hänen työssään! Tämä on totta meidänkin kohdallamme - ja seurakuntien kohdalla - kun teemme työltä Hänen ohjeidensa mukaan; ja otamme huomioon Pyhän Hengen osuuden elämässämme ja työssämme...

Jatkan - jHs.

_____________________________________

Evankeliumi, sanoma Jeesuksen sovitustyöstä ja ylösnousemuksesta, kuuluu kaikille - voin olla vaikuttamassa siihen, että se kuuluu.

(Jouko Kuusjärvi).

_______________________________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Hokkasen Mikolle, Puustellin Mikolle ja Turusen Mikalle!

Perjantai. 14.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta.

Kirjoitin.

Hyvää ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kirjoitin.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin TV7:n ohjelmaa.

Seurasimme uutisia.

Saimme tänään kuvia, joissa Emilia ja Daniel olivat isä-Deniksen kanssa nuotiolla. Äiti oli emäntänä yhteisellä nuorten Unelmaleirillä, Viitasaarella.

Siunausta!

Ps. "Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne" (2. Tim. 4:22).

28.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 70.

Paavali oli lähtenyt toiselle lähetysmatkalleen; ei kuitenkaan Barnabaksen - niinkuin alunperin oli tarkoitus - vaan Silaan kanssa.

"Niin hän saapui Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen" (APT. 16:1).

Luimme Paavalin ja Timoteuksen kohtaamisesta Lystrassa. Timoteuksesta tuli Paavalin läheisin työtoveri. Olisiko ollut niin, että Paavali on johdattanut hänet Jeesukseen uskovaksi edellisen matkansa aikana Lystrassa? Tähän voisi viitata se, mitä saamme lukea Paavalin kirjeestä Timoteukselle:

"Paavali,... Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa..." (1. Tim. 1:1-2).

Sanonta "oikealle pojallensa uskossa", viittaa siihen, että Paavali olisi johdattanut hänet uskoon. Joka tapauksessa Timoteus oli opetuslapsi silloin, kun Paavali tuli nyt toisella lähetysmatkallaan Lystraan. Hänen äitinsä oli juutalainen, joka oli myös Jeesukseen uskovainen. Hänen nimensä oli Eunike. Myös isoäiti oli uskovainen. Hänen nimensä oli Loois. Nämä tiedot löydämme 2. Tim. 1:5). Timoteus tunsi pyhät kirjoitukset jo lapsuudestaan (2. Tim. 3:14-15). Isä, joka oli kreikkalainen, ei ollut uskova. Jos olisi ollut, uskon, että se olisi mainittu.

Timoteus oli päässyt eteenpäin uskossaan:

"Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää" (Apt. 16:2).

Oleellista uskossa kasvamiselle on se, että ihminen todellisesti uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Muuten ei uskossa kasvaminen voi lähteä edes alkuun. Joidenkin uskoon tulleiden kohdalla on nähtävissä alusta pitäen eteenpäinmenoa; he alkavat elää niissä asioissa, joita Jumalan sana opettaa. He alkavat lukea Raamattua ja elää rukouselämää. He tulevat uskovien yhteyteen ja alkavat todistaa Herrastaan, sekä olla mukana Jumalan valtakunnan työssä. Timoteus oli varmasti tällainen.

Timoteukselle avautuu mahdollisuus "esikuva-raamattukouluun", joka on hyvin käytännönläheinen:

"Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen" (Apt. 16:3).

Vaikka meistä saattaakin tuntua ihmeelliseltä se, että Paavali halusi ympärileikata Timoteuksen - joka oli Jeesukseen uskovainen - niin ymmärrämme sen sitä kautta, että näin heillä oli mahdollisuus kohdata juutalaisia ja puhua myös heidän synagoogissaan. Kuten jo luimme, hän oli äitinsä puolelta juutalainen.

Niin lähti Timoteus Paavalin matkaan:

"Ja sitä mukaa kun he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet" (Apt. 16:4).

Kyseessä olivat säädökset, jotka löytyvät Apt. 15:28-29).

Evankeliumin julistajat eivät ainoastaan vieneet noita Jerusalemissa tehtyjä päätöksiä seurakuntien tietoon, vaan julistivat Sanaa ja toimivat sillä tavalla, kuin Jumala heitä johdatti. Uskon, että jokaisessa paikassa rukoiltiin paljon yhdessä. Tämä on helppo ymmärtää jo senkin perusteella, mitä Paavali kirjoittaa rukouksesta kirjeissään.

Seurakunnat kokivat siunauksen aikoja:

"Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä" (Apt. 16:5).

Uskon - niinkuin varmasti sinäkin - että meidänkin keskuudessamme tapahtuisi enemmän tuollaista, jos käyttäisimme yksinkertaisesti samoja periaatteita työssämme, kuin nuo veljet ja seurakunnat...

Jatkan - jHs.

_____________________________________

Ensimmäinen parkaisu, viimeinen henkäisy - siinä välissä aika, jolloin teemme valinnan paikastamme iankaikkisuudessa, joka ei lopu koskaan. Kaksi vaihtoehtoa: Taivas, tai helvetti.

(Jouko Kuusjärvi).

__________________________________

Sydämelliset onnittelumme Kuuysjärven Arjalle, nimipäivän johdosta!

Torstai. 13.2 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

10:ksi menin puhumaan Majakalle. Ennen puhettani soitin musiikkikappaleen, venäjänkielisen.

Kahvia.

Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin 45 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Tuli mukava kuva Timolta, Pialta, Milenalta ja Minjalta. Olivat marjassa.

Siunausta!

Ps. "Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata" (2. Tim. 2:13).

27.9.2023.

Sydämelliset onnittelumme Rautasaaren Vesalle, nimipäivän johdosta!

Keskiviikko. 13.5 astetta lämmintä ylösnousussa. Tuuleskeli. 

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Korinttolaiskirjettä.

Laitoin takkaan tulen. Ensin lähti vetämään. Sitten lähti työntämään savua sisälle oikein sakeasti. Lopulta savu lähti oikeaan suuntaan, mutta kyllähän huushollista tuli aikamoinen savutupa.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia. Ruoka Timon kehumalla "resetillä."

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla-iltaan. Hain Salmen mukaan. 5 henkeä.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Lopuksi, vahvistukaa herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa" (Ef. 6:10).

26.9.2023.

Tiistai. Selkeää.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta.

Kävimme jakelemassa M-L:n kanssa TV7-lehtiä Tarvaalan alueella laajasti. Välillä kävimme syömässä Halpa-Hallissa. Jatkoimme sitten TV7:n lehtien jakelua Linnan kylällä. Yhteensä tänään jaoimme 250 lehteä.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu" (2. Tim. 1:14).

25.9.2023.

Sydämelliset onnittelumme Pietilän Päiville, syntymäpäivän johdosta!

Maanantai. 8.4 astetta klo 5.35.

Aamupalaa ja kahvia.

Ajelin 6.15:ksi Runebergin puiston lavalle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Palattuani vielä torkuin.

Luin1. Korinttolaiskirjettä.

Kahvia.

Työntelin nurmikon etu- ja takapihalta.

Ruokaa ja kahvia.

Kävimme "Timoilla", Höytiällä. Haimme omenia, joita Timo oli saanut tutulta mieheltä. Kiitos Kaleville - ja Timolle. Ryyppäilin kupin kahvia siellä. Paluumatkalla jakelimme TV7:n lehteä Tarvaalan alueelle - reitin varrelle - n. 150 kpl. Vielä sitä hommaa jatkamme.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden" (1. Piet. 3:17).

24.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 69.

Apostolien ja vanhinten kokouksessa, Jerusalemissa, tehdyt päätökset olivat saavuttaneet Antiokian seurakunnan. Se koitui opetuslapsille lohdutukseksi. Paavalin ja Barnabaan mukana viestiä sinne olivat tuomassa myös Juudas ja Silas:

"Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä. Ja heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet laskivat heidät rauhassa palaamaan niiden tykö, jotka olivat heidät lähettäneet. Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muiden kanssa herran sanaa" (Apt. 15:32-35).

Raamatunkäännöksestä (KR. 1938), jota minä käytän, puuttuu jae 34. Se löytyy Raamattu Kansalle käännöksestä ja kuuluu: "Silas kuitenkin päätti jäädä heidän luokseen." Samoin se on KR 1992 ja kuuluu: Silas kuitenkin päätti jäädä heidän luokseen, ja niin Juudas lähti yksin." Tämä vain "sivuhuomautuksena."

Varmastikin nämä ajat ovat olleet siunausrikkaita aikoja Antiokian seurakunnassa. Uskon sen olleen myös rukousrikasta aikaa; sillä sieltähän kaikki kasvaa ja versoo. Uskon, että rukouksen kautta versoivat ne uudet suunnitelmat, joita oli varattu Paavalille ja Barnabaalle:

"Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on." (Apt. 15:36).

Näemme näissä sanoissa todellista Jumalan vaikuttamaa vastuuntuntoa ihmisistä, jotka olivat tulleet uskoon heidän kauttaan. Jos hengellinen elämämme on "laimeaa" ja meillä ei ole jatkuvaa rukouselämää, voimme ihan rauhassa elellä ilman tuonkaltaisia ajatuksia. Salaisuutena heidän kohdallaan oli lähellä Jumalaa eläminen ja siinä koettava tuore Pyhän Hengen johdatus. Kun olemme rehellisiä, niin olemme paljonkin eriintyneet tuollaisesta hengellisetä elämästä, yksilöinä ja seurakuntina. Voimme kuitenkin muuttaa suuntaamme ja suhtautumistamme.

"Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön" (Apt. 15:37-38).

Tästä olemmekin jo lukeneet (Apt. 13:13).

Ihmisiä ne olivat nämäkin apostolit:

"Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle. Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja Kilikian vahvistaen seurakuntia" (Apt. 15:39-41).

Kiivastuminen johti Paavalin ja Barnabaan teiden eroamiseen. Matkaan lähti kaksi "partiota", mutta he kulkivat eri suuntiin. Barnabas halusi antaa Markukselle uuden mahdollisuuden, mutta Paavali piti Markuksen eroamista heistä ensimmäisellä lähetysmatkalla niin huonona asiana, että pysyi päätöksessään, olla ottamatta häntä mukaan.

Barnabas matkusti Markuksen kanssa kotisaarelleen, Kyproon. Hänestä ei puhuta tämän jälkeen. Uskon kuitenkin, että molemmat veljet, Paavali ja Barnabas, menivät eteenpäin anteeksiantavin mielin - todennäköisesti sopivat jo riitautumisensa ennenkuin lähtivät matkalle. Se, mitä saamme lukea Paavalin ja Silaan matkasta, kertoo siitä, että näin oli tapahtunut, koska Jumala siunasi heidän työnsä.

Kiinnitän vielä huomiota siihen, että Paavali jätettiin herran armon haltuun. Se kertoo, että seurakunta siunasi hänet ja rukoili hänen - mutta myös Silaksen, sekä myös Barnabaksen ja Markuksen - puolesta. Uskoisin tämän olevan luonnollista.

Tällaisia "kiivastumisia" Tapahtuu meidänkin päivinämme. Niiden seurauksena voidaan lähteä eri teille niin, että koko loppuelämä kuljetaan väärällä mielellä. Sellaisten seurauksena syntyy monenlaista jakaantumista; jopa perustetaan uusia seurakuntia.. Kun tällaisia lihallisia riitaisuuksia tapahtuu, niin pitäisi mahdollisimman nopeasti päästä sopimaan asiat, ettei saatana pääsisi haittaamaan työtä. Väärässä olotilassa eläminen vie Pyhän Hengen voitelun elämästämme.

Silakselle oli auennut tehtävä Paavalin Työtoverina.

Jatkan - jHs.

_________________________

Sydämelliset onnittelumme Jaskarin Erkille, syntymäpäivän johdosta!

Sunnuntai. Ylösnousussa 11.8 astetta lämmintä. Selkeää.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Sunnuntaijuhlaa helluntairukoushuoneelle. Haimme Salmen mukaan.

Denis Kuzmin johteli kokouksen. Timo Kuusjärvi vastasi musiikista. Veikko Rahkonen puhui diakoniatyön haasteesta. Pia Kuusjärvi käytti henkilökohtaisen puheenvuoron. Ennen puhettani kutsuin Emilia Kuzminin ja haastattelin häntä muutamalla kysymyksellä. Emilia tunnusti näin uskonsa. Puhuin lyhyesti. Tilaisuudessa oli hyvä henki. Siitä tuli runsaasti hyvää palautetta - vielä myöhemminkin. Kokouksen lopuksi oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Kotona laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat.

Denis lähti marjamiestä hakemaan metsästä. T-M ja lapset jäivät vielä.

Timo, Pia, Milena ja Minja tulivat meille. 

Joimme kahvit.

Kävimme Timon kanssa saunassa.

Väki lähti pois 19 maissa.

Kirjoitin.

Katselin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi"(2. Tim. 3:12).

23.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 68.

Apostolien ja vanhinten kokoontumisessa oli Jaakob käyttänyt Pyhän hengen johdattaman kokoavan puheenvuoron, johon muut yhtyivät:

"Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä  veljien joukossa; ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin, niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähttää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman" (Apt. 15:22-27).

Nyt oli tämä hämmennystä aiheuttanut asia saatu käsiteltyä Jumalan johdatuksessa. Tämä päätös oli Jumalan sanaa meillekin tänä päivänä. Tämäkin on hyvä tässä todeta, koska voi olla, että emme välttämättä tule ajatelleeksi asiaa niin.

Jaakobin ehdotus (Apt. 15:19-20) kirjoitettiin yksimielisesti vietäväksi mainituille paikkakunnille. Juudaan ja Silaan oli se vahvistettava siellä myös suusanallisesti.

Nämä asiat kirjoitettiin:

"Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" (Apt. 15:28-29).

Vaatimus ympärileikkauksesta - ja Mooseksen  lakiin pitäytymisestä - torjutaan Pyhän Hengen johdattamana asiana. Se ei ole vain ihmisten tekemä päätös. Kaikki - sekä pakanat, että juutalaiset - pelastuvat vain Jeesuksen sovitustyön kautta.

Kirjeessä, joka lähetettiin mainituille paikkakunnille, mainitaan ne välttämättömät asiat, joita pakanuudesta kääntyneiden tuli noudattaa:

1. Epäjumalista luopuminen kokonaan.

2. Veren syönnistä pidättäytyminen.

3. Lihan, josta ei veri ole laskettu pois, syönnistä pidättäytyminen.

4. Haureudesta pidättäytyminen.

Näitä asioita pyydettiin karttamaan. Päätös, joka Jerusalemissa tehtiin, ei ollut enemmistöpäätös, vaan Pyhän hengen vaikuttama yksimielinen päätös.

Mitä tämä päätös minulle, pakanakristitylle henkilökohtaisesti merkitsee? Olen ottanut sen Jumalan sanan ohjeena itselleni, jota haluan noudattaa; en Moosekseen lakiin verrattavana lakina. Suhtaudun siihen, niinkuin moniin muihinkin Jumalan sanan uskoville antamiin ohjeisiin. 

Puuttumatta enempää tähän yhteen seurakunnan historiassa tapahtuneeseen tärkeään asiaan, menemme eteenpäin:

"Niin heidät lähetettiin matkalle, ja he tulivat Antiokiaan; siellä he kutsuivat koolle seurakunnan ja antoivat heille kirjeen. Ja kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he tästä lohdutuksesta" (Apt. 15:30-31).

Paavali ja Barnabas, sekä kaksi veljeä heidän kanssaan lähetettiin Jerusalemista matkalle. Vaikka sitä ei mainita, niin minusta on itsestään selvää, että heidät lähetettiin rukoillen ja siunaten.

Antiokian seurakunnassa iloittiin kirjeestä; nimenomaan iloittiin sen sisältämästä lohdutuksesta.

Jatkan - jHs.

______________________

Sydämelliset onnittelut - vielä tässäkin - vaarilta ja mummilta, meidän nuorimmalle lastenlapsellemme, Timon ja Pian pienimmälle prinsessalle, Minjalle, nimipäivän johdosta!

Lauantai. Puoliltapäivin 16.7 astetta lämmintä. Harmaa taivas. 

Kahvia.

Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Rukousta.

Valmistautumista puhumaan huomenna klo 11 Saarijärven helluntaiseurakunnassa. Tänään paastopäivä Deniksen, Timon ja Pian kanssa tilaisuuden puolesta. Olemme kaikki vastuissa siinä.

Kirjoitin.

Kävin saunassa.

Päätin paaston iltapalaan ja kahviin.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan" (Gal. 3:29).

22.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 67.

Apostolit ja vanhimmat joutuivat kokoontumaan Jerusalemissa käsittelemään kiistaa, joka oli syntynyt, koskien suhtautumista ympärileikkaukseen ja muuhunkin Mooseksen lain noudattamiseen pakanuudesta kääntyneiden uskovien elämässä.

"Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: Miehet, veljet, te tiedätte, että jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja jumala sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän hengen samoinkuin meillekin, eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin" (Apt. 15:7-11).

Kokouksessa väiteltiin ja tuotiin kantoja esille. Pietari puhui selkeitä sanoja Pyhän hengen johdatuksessa. Kaikki ihmiset - niin juutalaiset, kuin pakanatkin, pelastuvat vain uskon kautta Jeesukseen. Opetuslasten niskaan ei saa panna Mooseksen lain iestä. Jos niin opetetaan, on se Jumalan kiusaamista.

kaikki paikallaolleet  hyväksyivät sen, mitä Pietari puhui:

"Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa" (Apt. 15:12).

Se, mitä Paavali ja Barnabas kertoivat, vahvisti entisestään sitä, mistä Pietari oli puhunut.

Jeesuksen veli, Jaakob, käytti kokouksessa kokoavan loppupuheenvuoron. Saattoi olla niin, että hän toimi kokouksessa puheenjohtajana:

"Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: Miehet, veljet, kuulkaa:" (Apt. 15:13).

Jaakob alkaa puheenvuoronsa vetoamalla Pietarin puheeseen, josta kävi ilmi, että Jumala oli jo katsonut pakanain puoleen, ottaen heistä kansan omalle nimellensä; joka tapahtui silloin, kun Pietari julisti evankeliumia Korneliuksen kodissa ja pakanoita tuli uskoon.

Jaakob vetoaa myös profeettain sanoihin, osoittaakseen, että pakanoiden uskoontulo on täysin kirjoitusten mukainen (Apt. 15:14-18).

Tämän jälkeen Jaakob tuo julki mielipiteensä siitä, miten tulee menetellä:

"Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka ovat pakanuudesta kääntyneet Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa, luetaanhan häntä synagoogassa jokaisena sapattina" (Apt. 15:19-21).

Selväksi kaikille tuli se, etteivät pakanat tarvitse ympärileikkausta, sillä sekä juutalaiset, että pakanat pelastuvat samalla tavalla; ja se tapa o se, että he saavat ottaa ottaa täysin lahjana vastaan - ilman minkäänlaisia tekoja - pelastuksen uskon kautta Kristukseen, joka sovitti Jumalan edessä kaikkien ihmisten synnin, olivatpa he juutalaisia tai pakanoita. Pelastus annetaan jokaiselle täysin armosta.

Tänäkään päivänä emme saa tehdä minkäänlaista kompromissia tekojen ja uskon välillä; sillä pelastus on saatavissa vain armosta, uskon kautta. Vain "uskonlinja" on voimassa.

Vähän myöhemmin näemme, että se, mitä Jaakob sanoi, tuli päätökseksi. Mooseksen lailla ei tule rasittaa pakanuudesta kääntyneitä.

Jatkan - jHs.

________________________

Perjantai. 14.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Aurinko paistoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Roomalaiskirjettä.

Lähdimme M-L:n kanssa aurinkoiselle tielle ja ajelimme kotipitäjääni, Kangasniemelle. Siellä menimme ensin Teboilille syömään tirripaistit; sellainen herkku on siellä tarjolla joka perjantai.

Sitten ajelimme kotijärveni, Malloksen, rantaan. Siinä tapasin koulukaverini - jota en tuntenut, vaikka olen kyllä tavannut siinä samaisessa rannassa kerran aikaisemminkin. Sitä vain ei osaa ajatella, kun äkkiä kohtaa. Kysyi tämä Tapio: Et taida tuntea.? Vierekkäinkin istuttiin koulussa. Yötäkin olin hänen kotonaan. Hänellä on mökki viereisessä saaressa samalla järvellä, kuin meidänkin vaatimaton - mutta mukava - vanhan aitan hirsistä tehty mökkimme.

Oli vastatuuli soudella saareen. Soutelin rantoja pitkin, kun siellä ei ollut niin isoja aaltoja. Veneilyliivitkin unohtuivat kotiin.

Orastava ruska oli nähtävissä järven rannoilla ja saarissa. Aurinko paistoi hienosti. 17 astetta lämmintä mökin mittarissa. Matkamme tarkoitus oli käydä hakemassa aurinkopaneelien akut pois talveksi, sekä tikkaat ja "ränniharja." On niin painavat akut - kaksi kappaletta - että hyvä kun jaksaa kantaa. Menomatkalla meni soutamiseen n. tunti. Mukava oli soutaa.

Soutelimme takaisin myötätuuleen. Joutui toisella airolla enemmän tekemään töitä, kun tuulen suunta oli sellainen.

Laitoin siihen Käsimäentien varteen, joka on siellä kotikylälläni, muutamanTV7-lehden postilaatikoihin - yhden myös ison tien varteen; kotikyläni "pojalle."

Aurinko paisteli ajellessamme Jyväskylän kautta kotia kohti. Auton mittari näytti 21 astetta lämmintä. Kävimme tavoittamassa kylään, ohi mennessämme, siskolleni. Eivät olleet kotona. lapun jätimme postilaatikkoon.

Vaajakosken ABC:llä käväisimme ryyppäämässä kahvit.

17 maissa olimme kotona.

Kirjoitin.

M-L meni 18:ksi Naisteniltaan helluntairukoushuoneelle.

Laitoin tulentakkaan.

Iltapalaa ja kahvia. M-L toi minullekin lämpimiä voileipiä Naistenillasta.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa" (1. Tess. 5:18).

21.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 66.

(Taisi olla 4.9.2023. kun kirjoitin edellisen kirjoituksen otsikkoon liittyen).

Paavali ja Barnabas olivat palanneet ensimmäiseltä lähetysmatkaltaan Antiokiaan, josta he olivat matkaan lähteneet rukouksin ja siunauksin. Olihan se ollut vaiherikas matka - josta ei vaarallisia tilanteitakaan puuttunut. Mutta herra varjeli palvelijansa. Heillä oli paljon kerrottavaa matkastaan. Antiokian seurakunnalle. Uskon, että siellä vietettiin kiitosrukouksen täyteisiä hetkiä yhdessä.

Apostolien tekojen kerronnassa siirrytään nyt tärkeään kokoukseen, joka pidettiin Jerusalemissa:

"Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua. Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin. Niin seurakunta varusti heidät matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanain kääntymyksestä ja ilahuttivat sillä suuresti kaikkia veljiä" (/Apt. 155:1-3).

Kiista koski ympärileikkausta. Vaatimus oli, että pakanuudesta kääntyneidenkin olisi pitänyt ympärileikkauttaa itsensä "niinkuin Mooses on säätänyt." Paavali ja Barnabas olivat tietenkin eri mieltä - niinkuin mekin olemme tänä päivänä.

Asia oli niin "iso", että Paavali ja Barnabas - muutamien muiden kanssa, lähetettiin Jerusalemiin tämän riitakysymyksen vuoksi. Seurakunta varusti heidät matkalle. Uskon, että tähän varustamiseen kuului elimellisenä osana myös se, että heidät laitettiin matkaan rukouksin; seurakunta rukoili heidän puolestaan. Niin tapahtui varmasti koko matkan ajan.

Matkaan lähetetyt veljet eivät ainoastaan tehneet vain matkaa kohti Jerusalemia, vaan julistivat myös Jumalan sanaa. Siihen liittyi se, että he kertoivat pakanain kääntymyksestä, jota oli tapahtunut heidän lähetysmatkansa aikana. Emme puhu "mitä sattuu", kun sanomme, että veljet rukoilivat matkansa aikana eri paikoissa, kokoontuessaan uskovien kanssa.

"Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria" (Apt. 15:4).

Ajattelen, että on ilman muuta selvää, että oli aihetta yhteiseen kiitokseen ja ylistykseen. Kun kyseessä oli niin tärkeä asia, jonka vuoksi oli kokoonnuttu yhteen, niin yhdessä rukoiltiin varmasti sitä, että voitaisiin keskustella rakentavasti ja tulla Jumalan mielenmukaiseen lopputulokseen.

"Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia. Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa" (Apt. 15:5-6).

Pyhä henki johdattaa apostoleja ja vanhimpia oikeaan ratkaisuun asiassa - niinkuin aina tapahtuu, kun rukoillen asetutaan Jumalan kasvojen eteen ja odotetaan Hänen johdatustaan...

Jatkan - jHs.

__________________________

Torstai. 15.3 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia.

Kirjoitin avioliiton siunauksen. Lapinreissun aikana meidät johdatettiin paikkaan, jossa sain siunata aviopuolisoita, jotka ovat olleet naimisissa jo useita vuosia. Videokuvauksessa siunauksesta ei ääni tallentunut ollenkaan. Niinpä kirjoitin siunauksen paperille ja lähetimme sen heille. Eihän se nyt ihan sama siunaus - sanallisesti - ole, mutta kuitenkin siunaus.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

M-L kävi kylällä asioilla.

Iltapalaa ja kahvia.

Tänään olen pikkuhiljaa tehnyt valmisteluja lokakuussa olevia tilaisuuksia varten.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa" (1. Tim. 6:6)..

20.9.2023.

Keskiviikko. 10.4 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas, joka alkoi seljetä.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Kahvia.

Valmistautumista puhumaan ensi sunnuntaina Saarijärven helluntaiseurakunnassa. 

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 40 min. Samalla lueskelin kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 7 henkeä.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin" (1. Tim. 1:15).

19.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 65.

Kovan kivityksen jälkeen - jonka kohteeksi Paavali joutui Lystrassa - menivät he Barnabaan kanssa Derbeen. Sielläkin työ jatkui:

"Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan" (Apt. 15:21).

Derbeenkin jäi opetuslapsia, jotka Paavali ja Barnabas olivat tehneet evankeliumin kautta.

Meilläkin on tämä suuri etuoikeus; olla tekemässä opetuslapsia. Erityisesti tähän tehtävään me - yksilöinä ja seurakuntina - saamme ja tarvitsemme Pyhän hengen voimaa. Tästä seuraa, että me haluamme mennä Herran eteen rukouksessa pyytämään sitä.

Kiinnititkö huomiota siihen, mihin apostolit suuntasivat Derbestä? Lystraan, jossa olivat juuri saaneet pahaa ja kovakouraista kohtelua. Sieltä Ikonioniin, josta he joutuivat pakenemaan. Tämä puhuu meille siitä vahvasta tietoisuudesta, joka heidän sydämessään oli; että Jumala oli kutsunut heidät tähän työhön. 

Näemme myös, että he halusivat pitää huolta niistä opetuslapsista, jotka em. paikkakunnilla olivat tulleet uskoon heidän työnsä kautta:

"...ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Apt.14:22).

Apostolit rohkaisivat opetuslapsia - vahvistivat Jumalan sanan kautta - ja kehoittivat heitä pysymään uskossa. Ahdistukset - vainon muodossa - kohtaavat uskovia, kun vaellamme kohti lopullista määränpäätä: iankaikkista elämää. Monenlaisia muitakin ahdistusta aiheuttavia asioita kohtaamme tällä tiellä, mutta herra on luvannut pitää huolta omistaan - ja saamme rukouksessa kertoa Hänelle kaikki asiamme.

Olen ihan viimepäivinäkin kohdannut ihmisiä - seurakunnan jäseniä - jotka ovat vuosia olleet "sivussa" - erilaisista syistä. Yhteistä heidän kohdallaan on se, että kukaan ei ole ottanut heihin yhteyttä. Se ei ole hyvä asia - koska se on välinpitämättömyyttä. Paavalin ja Barnabaan toiminta antaa meille kaikille - mutta erityisesti seurakuntien vanhimmille ja pastoreille - suuntaa tässä asiassa.

Myöhemmin saamme lukea Apostolien teoista, mitä Paavali sanoo Efeson seurakunnan vanhimmille, kun hän kohtaa heidät ilmeisesti viimeistä kertaa:

"Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. ... Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. ... Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin" (Apt. 20:17, 28, 31).

Matkallaan kohti Antiokiaa, josta he olivat lähteneet tälle matkalleen, seurakunnan tehtävään eroittamina ja Pyhän Hengen lähettäminä, he valitsivat vanhimmat jokaisessa seurakunnassa:

"Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat" (Apt. 14:23).

Uskon - muun Raamatun opetuksen mukaan - että vanhimmat valittiin rukoillen ja heidät asetettiin tehtäväänsä kättenpäällepanoin. Apostolit jättivät uskovat eri seurakunnissa rukoillen ja paastoten Herran haltuun. Tämä kertoo meille, että siihen asiaan käytettiin aikaa. Vahvistakoon tämäkin haluamme tehdä asioita rukoillen seurakunnissa; silloin toimimme niiden "ruohonjuuritason" periaatteiden mukaan, joiden Jumala haluaa olevan voimassa, kun olemme tekemisissä Hänen valtakuntansa asioiden - ja Jumalan seurakunnan asioiden - kanssa.

Apostolien tekojen kerronnassa voimme nähdä reitin, jota he kulkivat kohti Syyrian Antiokiaa:

"Ja he kulkivat läpi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan; ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan. Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nytr olivat suorittaneet" (Apt. 14:24-26).

Nyt veljet julistivat sanaa myös Pergessä, kun tulomatkallaan eivät niin tehneet. Kyseessä oli Paavalin ensimmäinen lähe:tysmatka, joka oli nyt suoritettu. 

Ja olihan heillä kerrottavaa Antiokian seurakunnan opetuslapsille:

"Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven" (Apt. 14:27).

Ne olivat niitä parhaita uutisia. Varmasti seurakunnassa kiitettiin ja ylistettiin yhdessä Jumalaa.

"Ja he viipyivät pitkänaikaa opetuslasten tykönä" (Apt. 14:28).

Minusta on mukava ajatella sitä, millaista apostolien elämä sinä aikana seurakunnan keskellä oli. Voithan sinäkin niin tehdä.

Jatkan - jhs...

________________________

Sydämelliset onnittelumme Salmen Ullalle, Enontekiön Leppäjärvelle, Saijaharjuun, syntymäpäivän johdosta. Se on muuten kaunis harju - totesimme juuri ollessamme siellä harjulla käyskentelemässä.

Tiistai. Harmaa taivas ylösnousussa.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Roomalaiskirjettä.

Varasin paikan evankelioimiskokousta varten. Huomenna saan vielä varmistuksen, ettei tule mitään päällekkäisyyksiä.

Ajaa hurautin Jyväskylässä. Kävin hakemassa huollossa olleen kuulolaitteen sieltä.

Ruokaa ja kahvia.

Rukousta.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.

M-L teki pizzaa - sitä iltapalaksi kahvin kanssa.

Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Meidän herramme Jeesuksen kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen" (Gal. 6:18).

18.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 64. 

Paavali ja Barnabas joutuivat pakenemaan Ikonionista Lykaonian kaupunkeihin, kun heitä aiottiin pahoinpidellä ja kivittää. Ensin he tulivat Jumalan johdatuksessa Lystraan:

"Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt" (Apt. 14:8).

Ei tainnut tietää tämä mies aamulla herätessään, millaisen ihmeen kokisi päivän kuluessa.

"Ja hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: Nouse pystyyn jaloillesi. Ja hän kavahti ylös ja käveli" (Apt. 14:9-10).

Paavalin puhuessa ramman miehen sydämeen syntyi usko, että hän voi parantua. Uskon vaikutti Jumalan sana. Paavalin katsoessa mieheen, hän näki, että miehellä oli usko parantumiseen. Se varmasti näkyi päällekin päin, mutta uskon, että ennemminkin Paavali sisäisesti näki tämän asian miehen kohdalla. Paavali lausui - ei hiljaa, eikä kovalla äänellä, vaan suuralla äänellä - kolme käskysanaa: "Nouse pystyyn jaloillesi!" Mies ei vaan jotenkin ängennyt itseään pystyyn, vaan "hän kavahti ylös ja käveli." Tällaista tekee vain Jumala - ja siinä Hän käytti välikappaleenaan Paavalia, joka oli täynnä Pyhää Henkeä. Oli todellakin täysin uskon asia sanoa "suurella äänellä" nuo käskysanat. Kaikki paikallaolijat kuulivat sen, mutta myös näkivät, että se, mitä sanottiin, tapahtui.

Ei ollut kyse mistään epämääräisestä asiasta. Nykyään kuulee ns. "terveeksijulistamisia", mutta kuitenkaan mitään ei ole tapahtunut.

Kansanjoukkoon miehen parantumisella oli erikoinen vaikutus:

"Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaonian kielellä: Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme" (Apt. 14:11).

Puhuttiin epäjumalista, joita siellä palveltiin. Barnabasta sanottiin Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi. Zeuksen temppelin pappi toi jo härkiä ja seppeleitä, tahtoen väkijoukon kanssa uhrata heille (Apt. 14:14-15a).

Tilanteen johdosta he pääsivät julistamaan evankeliumia kokoontuneille:

"...ja sanoivat: Miehet, miksi te näin teette? mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja kaikki, mitä niissä on. Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla" (Apt. 14:15-17).

Rohkeaa puhetta Pyhässä hengessä siinä tilanteessa.

"Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille" (Apt. 14:18).

Mutta: Kun äsken oltiin kansan mielestä jumalia, niin kohta ei enää oltu:

"Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi" (Apt. 14:19).

Antiokiassa ja Ikonionissa oli tullut paljon ihmisiä Jeesukseen uskoviksi. Niistä paikoista tuli evankeliumin vannoutuneita vastustajia Paavalin ja Barnabaksen jäljissä Lystraan. Heillä oli samat aikeet kuin Paavalilla - Sauluksella - ennen sitä hetkeä, kun hän kohtasi Jeesuksen Damaskon tiellä.

Paavali kivitettiin ja raahattiin kaupungin ulkopuolelle; hänen luultiin kuolleen:

"Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen" (Apt. 14:20).

Todennäköisesti Paavalin tilanne oli vakava, koskapa häntä luultiin kuolleeksi. Opetuslasten kokoonnuttua hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Uskon, että opetuslapset rukoilivat Paavalin puolesta siinä hetkessä, ja aikaisemminkin. Jumala auttoi. Siitä huolimatta, että hänelle oli tehty tällaista väkijoukon taholta, meni Paavali kaupunkiin. Tällaista oli apostolien elämä - evankeliumin tähden. Heillä oli vahva tietoisuus siitä, että heidät oli kutsuttu sellaiseen tehtävään. Pyhän Hengen voimassa he kestivät. Matka jatkui seuraavaan paikkaan.

Minua ainakin tämä kaikki, mitä olemme lukeneet, kutsuu läheisempään yhteyteen Herrani kanssa ja elämään kaikissa vaiheissa todeksi sitä elämää, johon minut on kutsuttu...

Jatkan - jHs.

______________________________

Maanantai. 5.2 astetta lämmintä klo 5.35. Selkeä taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin Runebergin puiston lavalle Aamurukoukseen. 4 henkeä.

Tultuani kotiin vielä kävin torkkumaan.

Kahvia.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Varasin työväentalon SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteistä rukousiltaa varten. Se on 27.10.2023. klo 19.

Koetin varata evankelioimiskokouksenpitopaikkaa, mutta onnistuu vasta huomenna.

Kirjoitin.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 35 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kuuntelin Patmosta.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus" (1. Kor 3:11).

17.9.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 63.

(Edellinen kirjoitus tämän otsikon alla löytyy 4.9.2023. kohdalta).

Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi" (Apt. 14:1).

Paavalin ja Barnabaksen lähetysmatka jatkuu. Jumalan johdatuksessa, rukoillen, he julistivat evankeliumia. Se, että he puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia ja pakanoita uskoi, ei johtunut heidän puhetaidostaan, vaan siitä, että he puhuivat Pyhää Henkeä täynnä. Juuri siitä johtuu, että heidän työstään koitui hedelmää Jumalan valtakuntaan. Vihollinen sai täälläkin nostettua vastustuksen evankeliumin julistajia kohtaan:

"Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan" (Apt. 14:2).

Tällainen "luontaisetu" kuuluu meillekin, kun teemme työtä Jumalan ohjeiden mukaan, Pyhässä Hengessä; pimeys ja valkeus joutuvat törmäyskurssille.

"Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta" (Apt. 14:3).

Eivät evankeliuminjulistajat lähteneet karkuun vastustuksen johdosta, vaan viipyivät Ikonionissa kauan aikaa, puhuen rohkeasti, Herraan luottaen. Pyhä Henki, josta he olivat - ja halusivat olla - riippuvaisia, antoi heille voiman ja rohkeuden. Herra vahvisti myös sanan sitä seuraavien merkkien kautta, niinkuin Jeesus oli luvannutkin tapahtuvaksi. Pyhä Henki oli siinäkin avainasemassa. Tänäkin päivänä meidän tulisi tavoitella sitä, että tällaisia asioita tapahtuisi. Helposti Jumalan sanan saarnaaminen jää inhimilliselle tasolle, jossa emme tarpeeksi vakavissaan ota huomioon sitä, mitä Jumala voisi tehdä. Siksi Pyhän Hengen täyteys ja armolahjat olisi löydettävä uudestaan. Sinne ei kuitenkaan ole mitään oikotietä, vaan meidän on käytävä Apostolien teoistakin tutuksi käynyttä "polvitietä" - rukouksen tietä.

"Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella" (Apt. 14:4).

Evankeliumi Jeesuksesta jakaa ihmiset kahteen leiriin. Näin se kaikkiallaon.

"Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä, ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön. Ja siellä he julistivat evankeliumia" (Apt. 14:5-7).

Tilanne Ikonionissa yltyi miltei pahoinpitelyn ja kivittämisen tasolle. Veljet lähtivät pakoon ja jatkoivat evankeliumin julistamista siellä. Se oli heidän kutsunsa. Jumala varjeli ja johdatti palvelijoitaan. Ikonioniin jäi suuri joukko uskovia.

Jatkan - jHs.

__________________________

Sunnuntai. 10.3 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

11;ksi ajelimme M-L:n kanssa Sunnuntaijuhlaan helluntairukoushuoneelle.

Paluumatkalla kokouksesta kävi M-L kaupassa.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoittelin.

Laitoin takkaan tulen.

Iltapalaa.

Seurasin uutisia.

Siunausta!

Ps. "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niidenkautta tulee Jumalan viha" (Kol. 3:5):

16.9.2023.

 Lauantai. Heräsimme tähän päivään asuntovaunussa kotipihassamme. Emme illalla kun tulimme "pohisesta" viitsineet alkaa tekemään tulia takkaan talossa, vaan nukuimme vaunussa. Yöllä satoi kovasti

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Luin Roomalaiskirjettä.

Laitoin tulen takkaan.

Tyhjentelimme vaunua. M-L siivoisi sen.

Veimme vaunun ja auton Denikselle. Terhi-Marja oli leipomassa pullaa, joten saimme hyvät kahvit lämpimän pullan kanssa. Emilia ja Daniel olivat kotona myös. Otimme Yariksemme heidän pihastaan ja tulimme kotiin.

Sateli. Laitoin vielä toisenkin kerran tulen takkaan

Luin vähän kirjaa.

Timo käväisi. Oli "rassuuttamassa" autoaan Deniksellä.

18:ksi menin helluntairukoushuoneelle Jumalan kohtaamisen iltaan. Se varmaan oli kaikenikäisille tarkoitettu, mutta meitä ikääntyneempiä taisi olla nelisen kappaletta. Yhteensä parisenkymmentä henkeä; eli suurin osa nuoria. Puheen jälkeen lähdin kotiin.

Kävimme saunassa.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Iltapalaa.

Mukava oli taas käydä omaan sänkyyn unille.

Kiitos Jumalalle "pohisen" matkasta. Kiitos Paavolle ja Ullalle kaikesta!

Kilpisjärvelläkin oli meillä ajatuksena käydä, mutta emme sitten siihen suuntaan lähtenet, kun lumien satamisesta puhuivat säätiedotuksissa. On se satanut ennenkin paksun lumen syyskuussa, kun sielläpäin asustelimme. Kesärenkailla asuntovaunun kanssa olisi voinut joutua ihmeisiin jos lunta ja liukasta tulisi.

Siunausta!

15.9.2023.

Perjantai. Se olikin tälle reissulle viimeinen ylösnousu asuntovaunussa, Salmien pihapiirissä, Enontekiön Leppäjärvellä. Selkeä taivas. Lienee ollut vähintään 4 astetta pakkasta noustessamme.

Luin Roomalaiskirjettä.

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Kävimme hyvästelemässä Ullan ja Paavon.

Ennenkuin pääsimme käänt6ämään autonnokan kotia kohti, piti jynssätä auton ikkunat puhtaaksi jäästä. Maa ja puut olivat hallaien näköisiä.

7.40 lähdimme kotia kohti. Oli kovasti sumua pitkän aikaa. Samoin saimme ajella "jonniimmatkaa", ennen kuin lämpötila meni plussan puolelle.

Rukoilimme autossa.

Kävimme ohimennessämme tiputtamassa Myllykorvan lapsille muumitikkarit postilaatikkoon. M-L oli kirjoittanut kirjeen siihen mukaan. Miksi niin teimme, sillä on hauska "historia."

Kolarin kohdalla joimme vaunussa termoskahvit hillomunkkien kanssa.

Tornion ABC:llä kävimme syömässä. Siinähän sitä on usein tuullut käytyä syömässä.

Oulun yläpuolella joimme vaunussa termoskahvit, Haarakankaan levikkeellä.

Kotipihassa, Saarijärvellä, olimme 20 paikkeilla. Sateista.

Emme viitsineet mennä sisälle taloon, kun siellä oli niin viileää. Tulia emme takkaan tehneet. Söimme iltapalaa ja joimme teetä vaunussa, se kun oli lämmin.

Olimme yötä vaunussa siinä kotipihassa.

Siunausta!

14.9.2023.

Torstai. 9-10 välillä nousimme. Se tapahtui asuntovaunussa Leppäjärvellä, Enontekiöllä, Salmien pihapiirissä. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Yöllä lienee ollut 0 astetta.

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Luin Roomalaiskirjettä. 

12-13 välillä lähdimme M-L:n kanssa puolentoistatunnin kävelylenkille, Saijaharjun vartta kulkevaa polkua. Osittain Kautokeinon tietäkin. Kaunis harju, jonka päällä kävelimme loppumatkan vaunulle. Ruska hohti auringossa.

Luin kirjaa.

Ruokaa ja kahvia, lopusta lettutaikinasta paistettujen lettujen kanssa.

Kävelin viileässä säässä Kelotin Rantamajoille kuulostelemaan olisiko siellä sellaista kokousta, johon voisin mennä mukaan. Oli. Kansanlähetyksen ryhmän kanssa osallistuin Ehtoolliskokoukseen klo 18. Tuttujakin siellä jälleen tapasin useitakin. 

Laitoin "hevosen" vaunun eteen - auton - valmiiksi aamua varten.

Kävimme Salmella. Rukoilimme yhdessä.

Iltapalaa ja teetä vaunussa.

Siunausta!

13.9.2023.

Keskiviikko. Tämäkin uusi päivä avautui Salmien pihan laitamilla asuntovaunussa, Enontekiön Leppäjärvellä. Satoi ennen petiltä nousemista 8 maissa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta. 

Ennen 11 lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan Myllykorvaan, Sonkamuotkan ja Kätkäsuvannon välille, Muonion puolelle. 65 km matkaa.

Menimme sinne 12:ksi sovittuun kokoukseen. Ensin kahvisteltiin kauniin  rajajoen, Muonionjoen törmällä olevassa talossa, jossa kokouskin oli. 10 henkeä oli kokoontuneena. Elsa, Teuvo, Olli, Veikko, Irja, Aki, Mika, Kerttu, M-L ja minä. Puhuin. Keskustelimme. Joimme uudelleen kahvia. Kun emäntä tuli koulusta, laittoi hän meille vielä ruuatkin. Lapsiakin tuli koulujen loputtua. Oli mukavahenkinen kokoontuminen. Sain siunata avioliitonkin.

Ajelimme takaisin vaunulle Leppäjärvelle, jossa olimme 18 maissa. Matkalla pysähdyimme Hetassa kaupassa.

Sain kutsun yhteen rooliin elokuvassa. Arkaillen lupauduin.

Kahvia.

Satoi.

Paavo kutsui saunaan. hänen kanssaan otimme hyvät löylyt. Ulla oli vaunulla m-l:n kanssa.

Iltapalaa.

Luin kirjaa.

23 maissa nukkumaan.

Siunausta!.

12.9.2023.

Tiistai. Siinähän sitä Salmien pihapiirissä heräilimme tänäänkin asuntovaunussa, Enontekiön Leppäjärvellä. Satoi ravakasti. N. 15 astetta lämmintä.

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Luin Roomalaiskirjettä.

Ryypittiin kahvit vaunussa Ullan ja Paavon kanssa ja raatailtiin.

Kävimme M-L:n kanssa Hetassa kaupassa.

Satoi. 11 lämmintä.

Ruokaa ja kahvia vaunussa.

Luin kirjaa. Satoi.

Kun sade lakkasi, lähdimme M-L:n kanssa 16 maissa kävelylenkille Liejangin rantaan. Kaunista ruskaa, kauniit maisemat. Tapasimme rannassa Matin, Timon luokkakaverin Enontekiön ajoilta.

Paluumatkalla tapasimme vapaana kulkevan lammaslauman ruskan keskellä. n. 2 tunnin lenkki.

Luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä vaunussa.

Elsa L soitti, että huomenna on kokous, josta on ollut puhetta matkan aikana.

Siunausta!

Nukkumaan. 

11.9.2023.

Maanantai. Heräsimme asuntovaunussa, Salmen pihapiirissä, Leppäjärvellä, Enontekiöllä. Viileää, mutta ei kylmää. Yöllä ollut varmaan 3 astetta lämmintä.

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Luin Roomalaiskirjettä.

Luin kirjaa.

Ennen 13 lähdimme Paavon, Ullan ja M-L:n kanssa Kautokeinoon. Rukoilimme hetken autossa. Kävimme kaupassa, josta ostimme tuliaisia kotipuoleen vietäväksi. "Tummaa" juustoa myös. Viinerit ostimme jokaiselle. Jonkin matkaa kohti Leppäjärveä ajeltuamme joimme tienvarressa termoskahvit viinerin kanssa.

Selvittyämme Leppäjärvelle laitoimme vaunussa ruokaa. Kahvit päälle.

Satoi.

Lueskelin kirjaa.

Iltapalaksi M-L paistoi lettuja, mutterikodan illasta jääneestä taikinasta. Eipä sitten muuta iltapalaa tarvinnutkaan.

Siunausta!

Unille.

10.9.2023.

Sunnuntai. Heräilimme asuntovaunussa, Enontekiöllä, Leppäjärvellä, Salmen Ullan ja Paavon pihapiirissä. Oli satanut. Pilvistä.

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta. 

Lueskelin kirjaa.

Kahvia vaunussa.

14:ksi ajelimme M-L:n ja Ullan kanssa Hettaan, messuun, kirkkoon. Kerran olen saarnannut siinä kirkossa, kun olin sen seurakunnan työntekijänä lyhyen aikaa. Enontekiöläisiä oli n. kourallinen. Sen lisäksi ryhmä turisteja.

M-L ja Ulla kävivät kirkkoreissulla myös kaupassa.

Sininen taivas. Aurinko paistoi.

Ruokaa ja kahvia vaunussa.

M-L teki lettutaikinan. Illalla menimme Ullan, Paavon, Teijan ja M-L:n kanssa Palojärvelle, Ullan kotitalon pihassa olevaan mutterikotaan paistamaan lettuja ja makkaroita, ynnä keittämään nokipannukahvia. Mukava iltatuokio.

Taisimme 21 maissa tulla takaisin vaunulle.

Teetä.

Lueskelin hieman kirjaa.

Siunausta!

9.9.2023.

Lauantai. Salmen Paavon ja Ullan pihapiirissä, Leppäjärvellä, Enontekiöllä, heräilimme asuntovaunussa 9 maissa.

Kaasu loppui juuri kun M-L keitti kananmunia. Laitoimme kaasun virtaamaan täydestä pullosta. Paavo antoi virtaa sähköverkosta vaunuun, kun olimme siihen leiriytyneinä.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Kävin liki parintunnin rauhallisella kävelylenkillä Liejankivaaran - Liankivaaran - huipulla; Äijälaella, jonne on pystytetty iso risti. Kauniit näköalat joka suuntaan; Aaltoilevaa tuntureiden viivaa. N. 500 m korkea laki. Kauniit näkymät myös ruskan reunustamalle Liejankijärvelle - jossa minäkin olen saanut olla vetämässä nuottaa, Enontekiöllä asuessamme. Aurinko paistoi. Ruska koivuissa oli keltainen ja maassa punainen.

Kahvia vaunussa, kun tulin laelta.

Luin kirjaa.

M-L kävi avustamassa housunlahkeiden lyhentämisessä Salmella, kun sinne tuli yksi mies - tuttu kylläkin meillekin - lyhennyttämään niitä.

Sitten olikin vuorossa huippuhetki: Söimme Paavon ja Ullan kanssa heidän tekemän hyvän poronkäristyksen muusseineen. Luulen, etten sano ylisanoja, kun sanon, ettei voi tehdä "suuhun sopivampaa" käristystä kuin tämä oli. 

18:ksi ajelimme Paavon ja Ullan kanssa entiselle kotikylällemme, Palojoensuuhun, n. 47 km päähän, kokoukseen, joka oli Puistolassa. Vanhaan, kaksikerroksiseen, päältäpäin harmaaseen, taloon oli tehty turistipaikka, jossa pitävät hengellisiä tilaisuuksia; yrittäjät kun ovat uskovia. Kolmattakymmentä henkeä oli paikalla. Ensin oli hyvä kahvitarjoilu. Kokouksessa oli musiikkia, todistuksia ja Yrjö Kulluvaaran - minullekin jo vuosikymmenten takaa tutun miehen - puhe. Hyvä tilaisuus. Asuessamme Palojoensuussa, kävin siinä talossa asuneen vanhan miehen luona. Kokous oli juuri siinä huoneessa, jossa tämä mies asusteli.

Ajeltuamme takaisin Leppäjärvelle, kävin Salmella saunassa. Oli tuliset löylyt. 22.40 maissa tulin pois.

Iltapalaa vaunussa.

Siunausta!

8.9.2023.

Perjantai. Heräilimme asuntovaunussa, Palojärvellä, Enontekiöllä, Ullan kotitalon pihassa. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Taivaanrannassa näkyivät kauniiden vaarojen silhuetit. Eivät olleet tuntureita, mutta korkeita kuitenkin.

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Luin Roomalaiskirjettä.

Puuhasteltuamme jotain vaunun kimpussa, menimme M-L:n kanssa kävelylenkille Kautokeinontien toiselle puolelle.

Lueskelin kirjaa.

Ajelimme Leppäjärven P-paikalle. Ullan ja Paavon lapsia tuli siihen hänen kotitaloonsa tänään, niin me menimme toiseen paikkaan. Laitoimme siinä P-paikalla ruokaa ja söimme.

Muutimme majamme paikkaa Paavon ja Ullan pihan reunamille, Leppäjärvelle. Siihen laitoimme vaunun jaloilleen.

18:ksi kävelimme lähellä olevan Kelotin Rantamajojen Kotatemppeliin kokoukseen. Siellä oli Savon ryhmä par´aikaa, sekä Intialainen pastoripariskunta puhumassa, Jorma ja Tarja Lappalaisen johdolla. Oli hyvä tilaisuus.

Laitoimme vaunussa iltapalaa ja teetä.

Sitten vain nukkumaan - kirjaa tietenkin piti hiukan lukea.

Siunausta!

7.9.2023.

Torstai. Heräilimme asuntovaunussa, Hetassa, Jyppyrän takana, 9 maissa. Rauhallinen yö nukkua. Harmaahko taivas. N. 11 astetta lämmintä. 

Aamupalaa ja kahvia vaunussa.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Ajoimme Luontokeskukselle. Kävelimme hieman. Minä kävin testaamassa äskettäin käyttöönotetut metalliset kuntoportaat Jyppyrän rinteessä. Kerran ylös ja alas. 104 porrasta. Pituutta 50 m. Korkeuseroa 20.

M-L kävi kaupassa Hetassa.  Ajelimme Leppäjärvelle, parinkymmenen kilometrin päähän, Salmen Paavolle ja Ullalle. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Ruskaa puissa ja maassa.

Oli mukava tavata taas Paavon ja Ullan kanssa. "Raatailtiin" ja kahvisteltiin.

Ajelimme seuraavaan kylään, Palojärvelle, Ulla kotitalon pihaan, kauniisiin rantamaisemiin. 16 maissa olimme siellä. Laitoimme vaunun yöasentoon.

Laitoimme ruokaa vaunussa. Söimme ja joimme kahvia.

Torkuttiin.

18 maissa  kävin 60 min kävelylenkillä Kautokeinontiellä ja Näkkälän tiellä.

Lueskelin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia.

22 maissa unia odottelemaan.

Siunausta!

6.9.2023.

Keskiviikko. Yötä olimme asuntovaunussa Pellon ja kolarin välillä P-paikalla, asuntovaunussa. Oli vähän rauhaton yöpaikka; liikenne oli aika vilkasta.

8 jälkeen nousimme.

Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.

Aamupalaa ja kahvia vaunussa. 

10.20 maissa jatkoimme pohjoista kohti. 11 astetta lämmintä. Sininen taivas. Keltaista ruskaa.

Yli-Muonion kauniilla P-paikalla laitoimme vaunussa ruokaa. Söimme ja joimme kahvia.

Sonkamuotkassa, Enontekiön puolella, joimme munkkikahvit. Siellä matkamuistomyymälässä myydään sellaiset 50 centillä.

Ajoimme Hettaan, Jyppyrän taakse, johon laitoimme vaunun yöasentoon. 16 maissa olimme siellä.

Hetken loikoiltuamme lähdimme 60 min. kävelylenkille Jyppyrän valaistun ladun pohjille. Ruskaa.

Iltapalaa ja teetä.

Petille.

Siunausta!