29.2.
Hyvää karkauspäivää! Herättyäni keittelin kahvia ja laitoin savut nousemaan takasta. Hain puita liiteristä keväisessä aamussa – no, ainakin sen tuntuisessa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 4. Mooseksen kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Valmistelin tulevia tilaisuuksia ja niihin liittyviä asioita. Puhelin reistaili – on jo aiemminkin ollut sellainen.
Kävimme Marja-Leenan kanssa kylässä Moision Taunolla ja Raililla. Jutustelimme, nautimme pöydän antimia ja rukoilimme. Oli mukava käydä. Aurinko paistoi. Paluumatkalla kävin ostamassa perusmallin puhelimen – uuden – itselleni. Ei sitä kärsi enää tuon vanhan puhelimen reistailua katsella (humor).
Palattuamme kotiin jatkoin tilaisuuksiin liittyvien asioiden tekemistä. Söimme.
20 maissa menin ”hapittumaan”. Tarvaalan suunnassa ”juosta hissuttelin 8.3 km, tuollaista ”karvan verran” yli 7 min/km-vauhtia. Nolla piste jotain oli pakkasta. Myöhemmin meni jo lämpimän puolelle. Kotiin tultua söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kurjen Ilmarille laitoin syntymäpäiväonnittelut, Muonioon. Meni kyllä muistaminen yli, mutta hyvä kun saman kuukauden puolella kuitenkin. Ystävyys on kuitenkin säilynyt sydämissä vuosien saatossa. Yhdessä olemme tehneet evankeliumin työtä Lapissa ja Venäjällä. Onnittelut ja siunausta Ilmarille vielä tässäkin!
Siunausta!
Ps. ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkattavan; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää” (Gal. 6:7,8).
28.2.
Heräilin hyvissä ajoin. Pakkasta n. 10 astetta – nukkumaan lähtiessä oli n. 15 astetta. Saatuani kahvit tippumaan, laitoin takkaan tulen. Söin vähän aamupalaa. Verenpaine ja pulssi olivat hyvät. Luin 4. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinustuolissa. Myöhemmin laitoin vielä aamupalaa. Marja-Leenan kanssa söimme ja joimme. Alkoi satelemaan lunta ja tuulemaan. Lunta tulikin sitten aika kerros. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä pöydän ääressä.
12.30:ksi ajelin Serviisiin pitämään tilaisuutta. Ihan oli mukava olla siellä ja puhua evankeliumia runsaalle joukolle ihmisiä. Lauloimme heidän ehdottamiaan virsiä. Yksi ohjaaja haastattelikin minua kilpakävelyyn liittyen. Alussa kerroin heille myös suomalais-ugrilaisista kansoista ja heidän parissaan tekemästäni työstä. Sovimme uuden vierailuajan.
Kävin Vapaakirkolla ja kaupassa, ennen kuin huristin kotiin. Tilaisuuksiin liittyviä valmistelutöitä ollut tänään myös. Leena kävi meillä. Juotiin kahvia ja teetä, sekä jutusteltiin edessä olevista asioista ja tilaisuuksista.
Syötyäni lähdin Vapaakirkolle, josta menimme Lakosen Karin auto täynnä Konttimäkeen, Paajalan Pentille, Miesteniltaan. Aluksi meille tarjottiin makoisat kahvit. 12 henkeä oli koolla. Pentti pani tilaisuuden alkuun ja kuuntelutti meillä saarnan äänitteeltä. Jonkin verran ajatustenvaihtoa sen tiimoilta ja ”henkilökohtaista kerrontaa”. Hetki rukousta lopussa. Sittenpä ajelimme pois. Kotiin tultua oli iltapalaa ja teetä.
Siunausta!
Ps. ”Minä sanon Herralle: Sinä olet minun Jumalani. Herra, ota korviisi minun rukousteni ääni” (Ps. 40:7).
27.2.
Heräsin hyvissä ajoin. Silti alkaa olla jo aika valoisaa aamulla. Laitettuani ”kahavit” tippumaan, hain puita – nyt ihan oikeasta liiteristä. Kiitosaihe on, että on mistä hakea. Sytyteltyäni tulet takkaan, söin hivenen aamupalaa. Luin 4. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. Timo ja Pia tulivat aamulla. Koko perhe ovat hiihtolomalla. Veivät lapset jollekin leirille täällä Saarijärvellä – taisi olla jokin laskettelujuttu. Joimme kahvia. Jutustelimme. Sovimme Timon konsertin Vapaakirkkoon. Sen ajankohta on 21.4. klo 18 – ainakin näin alustavasti sanottuna. Siitä lähdetään.
Kävin urheiluhierojalla – Neittaanmäen Martilla. Tultuani takaisin, olivat myös Terhi-Marja, Emilia ja Daniel meillä. Ilma keväisen aurinkoinen.
Perjantain – 2.3. klo 19 – KUNNIA ON HERRAN -illan eteen tein joitakin valmisteluja. ”Ylistyskuoroon” on tullut ilmoittautumisia. Ilmoittaudu sinäkin! Mukava, kun tulisi – tulee – runsaasti väkeä siihen. Laulaa ei tarvitse yhtään paremmin kuin penkissäkään. Säestäjiä myös tarvitaan. Kaikenlaiset soittimet käyvät. Kaivahan soittimesi sieltä vintiltä esille ja puhaltele tomut pois! Nyt sillä on käyttöä. Soittotaidon ei tarvitse olla korkealla tasolla. Laitetaan ihmisäänet ja soittimien äänet soimaan – kukin omalla tavallaan, mutta yhdessä – Jumalan kunniaksi! Ja aamenta kuuluu kaikkialta! Kyllä siitä tulee hyvä ”kuoro”. Olen tässä alkuvaiheessa se ”kokoava henkilö tässä projektissa”. Minulle voi ilmoittautua. Tällä hetkellä on ”listassa” 7 henkilöä – joista soittajia kaksi. Kukahan onkaan hän, joka ilmoittautuu seuraavaksi? Seurakunta- ja kirkkokuntarajoilla ei ole tässä asiassa merkitystä. Mahtavampi asia vaan, jos/kun uskovat voivat yhdessä ylistää Herraansa.
Syötyämme, lähdin Jyväskylään, Hipposhalliin. Oli sovittu tapaaminen yhden ihmisen kanssa – evankeliumin asian tiimoilta. Tavattiin. Juteltiin. Luettavaakin minulla oli mukana – ei itselle, vaan keskustelukumppanille. ”venäläinen kilpakävelijä”, josta olen aiemmin puhunut, oli hallilla myös. Todistin hänelle myös – en niinkään vauhtiani ja osaamistani radalla – uskosta Jeesukseen eräässä vaiheessa iltaa. Hän halusi hieroa minua ja juttelukumppaniani hetken. Antoi taas myös ohjeita kävellessäni. 10 km kiersin rataa hiljakseen – loppupuolella omasta mielestäni ihan kelpovauhtiakin. Ajattelinkin jossakin vaiheessa, että olisipa joskus kilpailussakin samanlainen ”tatsi ja fiilis” päällä.
Kotiin tultuani söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Siunausta!
Ps. ”Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa” (Os. 68:27).
26.2.
Heräsin ajoissa. keittelin kahvit ja sytyttelin tulen takkaan. Pakkasta n. 8 astetta. Luin 4. Mooseksen kirjaa. Rukoilin vähän kiikkutuolissa. Marja-Leena tasoitteli vähän minun runsashiuksista kuontaloani (humor).
Ajelin ”terhien” vuokrataloa lämmittämään. ”Pönttistä” ja keittiön ”hellistä”. Rukoilin siellä ja valmistauduin päivän kokoukseen. M-L tuli kaupan kautta sinne myös iltapäivän alussa. Toi samalla ”terhien” Nissanin. Ajelimme kotiin. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Sää oli niin keväisen oloinen, kuin vain voi olla. Hanget hohtelivat. Kotona söimme ja joimme kahvia. Torkuin ruuan päälle.
15 jälkeen menimme Vapaakirkolle. 16 alkoi siellä Jumalanpalvelus. Ruutisen Jarmo johteli tilaisuutta selkein ottein – veli, jolla on sanottavaa ja halua olla evankeliumin työssä. Marja-Liisa Oikari ja kari Hiekkavirta lauloivat kolmeen otteeseen, Petran – ei bändin, vaan Nuotion – säestyksellä. Koskettavia lauluja hyvin esitettyinä. He ovat suuri Jumalanlahja Saarijärvellä evankeliumin työssä – tietenkin koko Suomessa, koska kutsuja piisaa. Musiikki on tosi tärkeä elementti evankeliumin työssä. Jarmo luki jakeita Efesolaiskirjeen toisesta luvusta. Puhuin lopussa. Taisin unohtaa katsoa kelloa, anteeksi! Herra puhui myös profetian sanan kautta tilaisuuden lopussa. Kastepukuja katseltiin tilaisuuden loputtua – se merkitsee, että kastejuhla on tulossa. Eilen kirjoitin ”ylistyskuorosta” – lueppa sieltä ja ilmoittaudu ”kuoroon”! Kaksi laulajaa ja yksi kitaransoittaja ilmoittautui tilaisuuden jälkeen. Jatketaan rukousta asian puolesta ja pyydetään ihmisiä ”kuoroon” Häneltä! Tapahtukoon Herran tahto siinä(kin) asiassa!
Ajelimme kotiin ”terhien” kautta, jotka tulivat kokouksen aikana Venäjältä kotiin. Mukava oli taas tavata. Vähän aikaa istuskelimme ja kuulumisia vaihdoimme. Selvittyämme ”himaan”, lähdin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suuntaan. Tuollaista vähän yli 6 min/km etenin. Kirjoitin keskiviikon Avoimien Keski-Suomen piirinmestaruuskilpailujen jälkeen, että aikani parani edellisvuoden samoista kisoista – jotka olivat tämän ”veteraanikuntoilijaurani” ensimmäiset kilpailut – minuutilla. Se tieto oli väärä, sillä aikani parani kahdella minuutilla – liekkö tuolla niin väliä, mutta kuitenkin. Kertoohan se, että vaari on kehittynyt kuntoilijana. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Pakkasta n. 8 astetta ennen puoltayötä.
Siunausta!
Ps. ”Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi” (Ps. 102:2).
25.2.
Liekkö tullut juotua kahvia liian myöhään, kun ei meinannut tulla uni. Marja-leena laitteli aamupalaa ja kahvia. Tero ja mari nukkuivat yön olohuoneen lattialla. Aaro, Eelis ja Nooa yhdessä huoneessa. Söimme aamupalaa. Heti 8 jälkeen lähtivät ”Terot” huristelemaan kohti Lappia – hiihtoloma nääs. Se oli sellainen yövierailu.
Menin lämmittämään ”Terhien” vuokrataloa – niin, niitäpä juuri, pönttöuunia ja keittiön hellaa. luin siellä 4. Mooseksen kirjaa. Rukoilin. Valmistauduin päivän kokoukseen. Yksi pieni orava siellä söi maassa lintulaudan alla – keittiön ikkunan takana – auringonkukan siemeniä. Lienee odotellut Emiliaa ja Danielia kotiin. Eilen niitä tupsukorvia oli siellä kolme yhdellä kertaa. Oikein kunnon polku tullut isosta kuusesta lintulaudalle, kun kurret ovat sitä pitkin kipaisseet. Pois lähtiessäni tapasin Laurin pihassa. Oli tuomassa lumenluontikonetta. Söimme vähän ja joimme kahvia.
12 maissa lähdimme kylälle M-L:n kanssa. Sieltä tuli kyytiimme Tarja, Airi ja Salme. Ajelimme heidän kanssaan kotikokoukseen Häkkilään, Lehtomäen Matille ja Tuulalle. Kokous alkoi klo 13. Väkeä oli alun kolmattakymmentä henkeä. Matti johteli tilaisuuden hyvällä tavalla. Aluksi hän luki luvun Sananlaskuista ja todisti. Pollarin Tarja, Reenin Jouni, Lehtomäen Tuula ja Leppäsen Kaija todistivat myös. Puheenvuorot olivat hyviä ja mielenkiintoisia. Tanelin mainiolla säestyksellä lauloimme hengellisen laulukirjan lauluja. Hänet pitäisi saada mukaan esim. mahdollisesti syntyvään uuteen ylistyskuoroon yhdeksi säestäjäksi. Puhuin lopuksi ja johdin rukoukseen. Saimme kokouksen päälle maistuvat kahvit. Hyvä kokous – perusevankeliumia. Jos haluat, että kodissasi pidetään kotikokouksia, niin otappa yhteyttä. Sinne voi aina kutsua naapureita jne.
Niin, tuosta ”ylistyskuorosta, josta edellä mainitsin. Saadessani sydämelleni ajatuksen KUNNIA ON HERRAN -illoista, ”tuli mieleeni” myös ajatus seurakunnan omasta ”ylistyskuorosta”, joka palvelisi noissa illoissa. ”Mieleen tuli” myös se, minkä tyylisiä ”kuoron” laulut olisivat. ”Kuoro” ei olisi esittävä-, vaan toisia ylistykseen ja innoittaviin lauluihin johtava ”kuoro”. Se ei pyrkisi taidollisesti ”korkeuksiin” – ”ajatuksiini tuli” sana-kansanomainen. Se kuvaisi sitä ryhmää. Kaikki, vanhat ja nuoret – myös keski-ikäiset – olisivat siihen tervetulleita. Rukous asian puolesta on menossa – yhdy sinäkin siihen. Ketään en ole vielä kutsunut tuon ”kuoron” vetäjäksi. Uskon, että Jumalalla on henkilö sitä varten. Tällä asialla emme halua taakoittaa niitä, joilla on jo paljon vastuita. Yhtä henkilöä – joka ”tuli sydämelleni” alussa – kysyin ”kuoron vetäjäksi, mutta hän ei halunnut – ainakaan siinä vaiheessa – ryhtyä tehtävään. Siispä jatkamme rukousta! Säestäjiä myös tarvitaan. Kaikenlaisten soittimien soittajat kelpaavat palvelemaan Jumalaa lahjoillaan ja kyvyillään. Pyydetään rukouksissamme heitäkin – ja laulajia. ”Kuoro” saisi olla sellainen, jossa olisi runsaasti mukana näitä ”esilaulajia”.
Tultuamme kotiin söimme. 18:ksi ajelimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon Tupa Duuriin -iltaan. Sen johteli Lakosen Kari. 5-henkinen Maisa & Original Sound –yhtye heitti ensimmäistä keikkaansa illassa. Musiikki oli 60-luvun rautalankaa – pukeutuminen, yms. oli myös sitä tyyliä – ainakin laulusolistilla. Hyvinhän pojat soittivat. Mm. The Aaltos-yhtyeen kappale kulki mukavasti – ”Aaltostakin” tuli käytyä aikoinaan kuuntelemassa livenä. Heillä oli ”hirveä tempo” päällä musiikissaan. Löytyypä tuolta levyjen seasta heidän LP:nsäkin. Dominicones -yhtyeen kauan sitten tutuksi tekemän kappaleen: Ilman Sua, kuulimme myös tänä iltana. Ruutisen Jarmo piti ”pastorin vartin” ja puhui hyvin – eikä ylittänyt aikaa. Lopuksi Lakosen Kari tarjosi kaikille ”äijäkahvit”. Täytettiinpä kaksi hakemustakin seurakunnan jäseneksi, illan lopussa. Se onkin oikea suunta sen jälkeen, kun on tultu uskoon.
Tultuamme kotiin lähdin 8.7 km lenkille Tarvaalan suuntaan. Sateli lunta. ”Juosta hissuttelin” ja välillä koetin vähän ns. ”kilpakävelläkin”, mutta ei se oikein tuntunut siinä ”pöpperössä” – siis minä en ollut, vaan lumi - hyvältä, eikä oikein muutenkaan. Himpun alle 8 min/km taivalsin. palattuani pääsin heti M-L:n kanssa saunaan. Syötiin iltapalaa ja juotiin teetä.
Siunausta!
Ps. ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt. 3:2).
24.2.
Heräilin aikaisin. Kahvit juotuani ja vähän aamupalaa otettuani ajelin ”terhien” asuntoa lämmittämään. Luin siellä 4. Mooseksen kirjaa ja rukoilin. Saatuani pellit kiinni tulin kotiin. Marja-Leena oli aloittelemassa leipomista. Söin aamupalaa.
Koetin valmistautua viikonlopun tilaisuuksiin. Kävin kylällä kaupassa. Myöhemmin laitoin pressusaunan kiukaan alle tulen ”kaadetun metsikön laidassa”, takapihallamme. Hämärässä laitoin pihatiemme varteen ulkotulia lumikoloihin. Ihan siksi, kun Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa olivat tulossa. Tulivatkin 20.45. maissa. Saunakin oli jo valmiina pressupäällä odottamassa. Häkälöylyt oli heitetty, löylyvesi ja vasta viety. Niinpä pääsimmekin heti Teron kanssa kylpemään. Löylyt olivat hyvät ja raikkaat. Lauteiden alla oli lunta, kuten pressusaunassa talvella on. Mukava oli saunoa.
Saunan jälkeen joimme kahvia – ja kuka mitäkin, söimme pizzaa, ym. M-L:n tekemiä herkkuja. Mukava, kun Terokin perheineen pysähtyi lapinmatkallaan tähän meille yöksi.
Siunausta!
Ps. ”Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo” (2. Aikak. 18:13).
23.2.
Heräsin aikaisin. Keitin kahvit ja otin vähän suuhunpantavaa. Lämpötila ulkona vähän 0 päälle miinuksen puolella. Ajelin heti kahvit juotuani Terhi-Marjan, Deniksen, Emilian ja Danielin asuntoa lämmittelemään – uuninpönttöä ja hellaa. Luin siellä 4. Mooseksen kirjaa ja rukoilin. Lintulaudalle vein siemeniä lisää heidän keittiönsä ikkunan taa. Saatuani pellit kiinni ajelin kotiin
Palatessani oli Marja-Leena lumitöissä pihassa naama punaisena – niin kuin se nyt ulkona puksatessa tuppaa itsekullakin tulemaan. Tein kirjallisia töitä. Syötiin. Valmistauduin kokoukseen.
Takassakin paloi tuli ennen rukousiltaan lähtöä. 18 jälkeen olimme Vapaakirkolla. Ensin vähän työnneltiin lumia kirkon edestä ja portailta. 13 henkeä oli tilaisuudessa, jonka johtelin. Jarmo – joka oli valmistautunut johtelemaan iltaa - ilmoitteli 17 jälkeen, että ei viitsi tulla tartuttamaan flunssaa toisiin Laulettiin ilman säestystä muutamia hengellisen laulukirjan lauluja. Kuultiin muutama rukousvastaus. Puhuin lyhennellen rukouksesta. Rukoilimme. Lopussa rukoiltiin joidenkin sairauksien puolesta öljyllä voidellen. Ajelimme kotiin kaupan kautta.
21 jälkeen lähdin 8.3 km lenkille Tarvaalan suuntaan. Ns. ”kilpakävelin” tuollaista 8.15 min/km-vauhtia - keskimäärin - koko matkan. Join teetä ja söin iltapalaa. M-L oli sen jo tehnyt.
Siunausta!
Ps. ”Jumala ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni” (Ps. 51:3-4).
22.2.
Nousin aikaisin. Tiputtelin kahvin. En laittanut takkaan tulta, kun oli sen verran lämmintä huoneissa. Ulkona joitakin asteita pakkasta – taisi olla 8 kieppeillä. Söin vähän aamupalaa. Luin 4. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa.
11:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa Peltokylälle. Kaunis ilma - kuin keväällä. Kaunis oli paikkakin, jonne menimme: Pihapiiri kauniine rakennuksineen ja peltoineen, sekä lähellä olevine järvineen ja niemineen – kerrassaan hieno paikka. Maalaisidylliä. Olimme tulleet kutsuttuina käymään Lahtelan Veikolle, Irmalle ja Pentille. Menimmekin heti vähän matkan päässä olevaan rantaan, jossa oli oikean mallinen laavu – vino katto, etupuoli avonainen. Laavun edessä paloivat kunnon tulet. Mukava paikka ihan järven rannassa. Pentti sanoi järven olevan siltä kohdalta kilometrin levyinen. Veikko oli tulilla meitä odottelemassa. Pääsimme heti nauttimaan hyvän aterian siinä tulilla istuskellen. Päälle jälkiruuaksi maistuvat kahvit kastettavineen. Jutustelimme. Mukava tutustua seurakuntalaisiin heidän omassa elinpiirissään. Rukoilimme lopuksi yhdessä siinä juurakkotulilla, joka lämmitti mukavasti. 15 jälkeen taisimme lähteä kotia kohti. Sydämelliset kiitokset Veikolle, Irjalle ja Pentille mukavasta päivästä ja uskovien yhteydestä!
Kotimatkalla alkoi pyryttelemään lumia. Kävin illalla Jyväskylässä – menomatkalla oli kova lumentulo - Hipposhallissa, avoimissa Keski-Suomen piirinmestaruuskilpailuissa. Osallistuin 3000 m kävelyyn. Voitin. Viime vuoden mestari tuli toiseksi. Aikani oli vähän yli minuutin parempi, kuin vuosi sitten samoissa kisoissa – että siinä nyt ei ole kehumista, eipä kyllä muutenkaan millään muotoa. Oli siellä kilpailutapahtuman aikana kyllä yksi isompikin ilon aihe minulle, kuin tuo edellä kerrottu. Kertomatta sen tarkemmin asiasta, mainitsen vain ihan rukousaiheeksi sinullekin asiasta. Viime kesänä puhuin erään kilpailun yhteydessä uskosta Jeesukseen eräälle ihmiselle. Hän tuli tänään puhumaan kanssani silloin käymästämme keskustelusta. Suhtautuminen oli muuttunut. Hän haluaa jutella kanssani asiasta kaikessa rauhassa. Muistaisitko rukouksin tätäkin asiaa! Palkintojenjaon jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Piipahdin Timolla hakemassa meillekin tilatun Stevia-pullon. Muut, paitsi Timo, joka oli vielä töissä, olivat kotosalla.
Kotona pääsin heti saunaan – pyysin matkalta M-L:n laittamaan sen lämmite. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Tänään kuului uutisista, että eutanasia- – armomurha – asia olisi edennyt pienen askeleen Suomessa. Se merkitsee, että sitä halutessaan lääkäri antaisi ihmiselle/ihmiseen – määrätyin perustein – ainetta, joka tapaa hänet. Se tuntuu niin järkevältä, viisaalta ja inhimilliseltä – mutta on kuitenkin ihan päinvastaista ja järkyttävää. Se on Jumalan Sanan vastaista. Sanan painoarvoa ei ohita mikään tässäkään asiassa. Olen pidempään rukoillut mm. että Suomeen ei koskaan tulisi eutanasialakia. Se on Jumalalle kauhistus. Meidän tulee rukoilla, että Suomi säästyisi tuollaiselta lailta.
Siunausta!
Ps. ”Älä tapa” (2. Moos. 20:13).
21.2.
Herättyäni laitoin kahvit tippumaan ja takkaan tulen. Söin vähän aamupalaa. Kävin hammaslääkärissä – pariin hampaaseen laitettiin paikkaa. Kotiuduttuani oli Marja-Leena lähdössä lumitöihin ja lenkille. Luin 4. Mooseksen kirjaa. Kävin lämmittämässä ”Terhien” pönttöuunin ja keittiön hellaa. Rukoilin siellä. Lämpötila ulkona 1-2 astetta. Myöhemmin alkoi nollalla.
Paistoin jonkin ei-VHH-letun kahvin kanssa syötäväksi. M-L paistoi myöhemmin VHH-lettuja mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa syötäväksi – jälkiruuaksi kahvin kanssa.. Kävin seurakunnan toimistolla. Kotona tein kirjallisia töitä tänään.
20 maissa menin 5 km lenkille. Tarvaalan suunnassa ”juosta hissuttelin” ensin 2.5 km niin hiljaa kuin osasin. Paluumatkan – 2.5 km – ns. ”kilpakävelin” oikein hiljaa. Taivas oli kirkkaassa tähdessä. Mukavan keväisesti tuulahteli. Lämpötila 1-2 astetta miinusta. Kävin ”happihypyltä” tultuani saunassa, jonka laitoin lämmite lähtiessäni. Sen jälkeen teetä ja iltapalaa. M-L on neulonut sukkaa.
Siunausta!
Ps. ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen” (Luuk. 1:68).
20.2.
Heräsimme tänäkin aamuna Metsälän matin ja Sinikan luona. Lumimyräkkä oli yön aikana loppunut. Minun oli pakko pitää tänään vapaapäivä – ”otin sen” marraskuun vapaapäivistä, joita en ollut pitänyt silloin. Söimme Matin ja Sinikan kanssa aamupalaa ja joimme kahvia. Rukoilimme hieman pöydässä yhdessä. Kannoimme kimpsumme autoon. Sydämelliset kiitokset Sinikalle ja Matille ajasta, jonka saimme olla siellä! Ystävyys on Jumalan lahja, josta olemme kiitollisia!
Jari-Pekassa – Hartolan kohdalla – pysähdyimme taas syömään. Aurinko oli alkanut paistamaan siniseltä taivaalta – kuin keväällä. Kotiin tultuamme laitoimme heti tulen takkaan ja kahvin tippumaan. Ryypättyäni kupillisen, lähdin lämmittämään ”Terhien” kotia – sitä pönttöuunia ja keittiön hellaa. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Aurinko paistoi lammen takaa kauniisti – todellakin kuin keväthankien aikaan oli atmosfääri.
Tultuani kotiin ja siemaistuani hiukan kahvia, lähdin Jyväskylään, Hipposhalliin lenkille. 10 km yhteensä – eripituisissa jaksoissa – ns. ”kilpakävelin” rauhallisesti. Yhdelle ihmiselle sain todistaa uskosta Jeesukseen ja jutella hänen kanssaan. Kotiin tultuani kävin saunassa – M-L oli laittanut sen lämmite - söin iltapalaa ja join teetä. Pakkasta 9.8 astetta.
Siunausta!
Ps. ”Onnelliset te, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille, ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan” (Jes. 32:20).
19.2.
Heräilimme Haminassa, Metsälän Matin ja Sinikan luona. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Juotiin kahvia ja syötiin aamupalaa. Marja-Leena luki pöydässä hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Minulla vapaapäivä.
Kävimme Matin kanssa kävelemässä parin kilometrin lenkin tavallista sunnuntaikävelyä – onhan taasen sunnuntai. Menimme Vehkalinnan kautta. Siellä oli jokin laskiaistapahtuma: poni-, hevos-, moottorikelkka- ja mönkiä ajelua, liukumäkeä, sisällä sadunluentaa, ulkona teltassa rokkaa, kahvia, lettuja, jne. Kävimme vain katsomassa ohimennen. Matillehan siellä tietenkin oli paljon tuttuja. Lumisade ja kova tuuli, joka teki siitä lumimyräkän. Kun tuuli puhalsi vastaan, oli aika kylmää, vaikka puhalsi etelästä.
Palattuamme istuimme jälleen pöytään. Söimme monenlaisia hyvälle maistuvia ruokia ja joimme kahvia. Siinähän sitä aina on pöydän ympärillä mukava jutustella. Ruuan päälle torkuttiin – ainakin minä ja M-L.
15 maissa laitoin lenkkivaatteet ylle ja lähdin tuuleen ja tuiskuun. Kun pyörötietä ei oltu aurattu, oli siinä paksulti satanutta ja tuulen kinostamaa lunta. Välillä ”juostahissuttelin” maantien puolella. Kävin samassa paikassa kääntymässä kuin eilenkin – eli Haminan linja-autoasemalla. Vähintään 9 km yhteensä. Ainakin tuli hiki. Matti teki pihassa lumitöitä.
Juotuamme kahvia ja taas saatuamme suuhunpantavaa, lähdimme Matin ja M-L:n kanssa klo 18:ksi kokoukseen Haminan helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle. Kadut olivat kovasti ”lumipöpperössä”, kun ei niitä oltu puhdistettu – ja uutta tuli koko ajan. Aikamoinen tuisku myös jatkui. Evankelista Jukka Zitron johteli tilaisuuden. Hän myös lauloi hyviä lauluja hyvien taustojen kanssa useita. Minunkin Jukka pyysi sanomaan jotain. Kävin lyhyesti sanomassa sen, mikä oli sydämellä. Saarnan piti Sami Vottonen. Elävää hyvää puhetta. Rukousilloissa on kuulemma ollut ”Pyhän Hengen havinaa” viimeaikoina seurakunnassa – niin kuulimme useasta suusta todistettuna. Siksipä onkin mielenkiintoista kuulla uutisia jatkossa Haminan suunnalta. Tilaisuuden loputtua oli mukava joidenkin tuttujen seurakuntalaisten kanssa vaihtaa jokunen sana. Olenhan ollut tämän seurakunnan työntekijänä 80-luvulla. Ajelimme Metsälään. ”Tuulipyry” jatkui vain..
Jälleen istuimme pöytään juomaan teetä ja syömään runsasta iltapalaa – ja jutustelemaan.
Siunausta! Terveisiä Suomenlahden viimeisestä rantakaupungista ennen Venäjän rajaa. Kaunis ja viihtyisä kaupunki, joka on monella tavalla erilainen, kuin muut Suomen kaupungit.
Ps. ”Minä olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias” (Ilm. 1:8).
18.2.
Heräsin aikaisin. Laitoin kahvin tippumaan ja tulen takkaan. juotuani ja otettuani vähän aamupalaa, lähdin ”Terhien” asunnolle. Lämmitin pönttöuunin ja keittiön hellaa. Luin siellä 3. Mooseksen kirjaa ja koetin rukoilla. Laitoin myös lintulaudalle einestä. Saatuani pellit kiinni ajelin kotiin. Söimme aamupalaa M-L:n kanssa. Hän luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Laitoin linnuille syötävää.
Laitoimme kimpsuja autoon ja autonnokan kohti Suomenlahden rantakaupunkia – Haminaa. Minulla kun on ihan ”virallisia” vapaapäiviä. Jari-Pekassa – Hartolan kohdalla – pysähdyimme. Minä söin ja M-L joi kaakaot. Kymenlaaksossa sää tuli kauniiksi, kun aurinko alkoi paistamaan. Ottaessamme bensaa Keltakankaan ABC:ltä – jossa olemme asuneetkin – teimme kierroksen sairaalan ympäri, jossa M-L oli töissä. Terhi-Marja syntyi siinä sairaalassa. Asuimme sairaalan asuntolassakin. Asuimme myös Orantiellä. Sekin talo näkyi olevan nyt toisen värinen – ja -lainenkin.
Menimme Haminassa Metsälän Matille ja Sinikalle. Mukava oli tavata pitkästä aikaa. Täällä on helppo olla sellaisena kuin on. Pian istuimme kahvipöydässä, jossa oli hyviä otettavia.
Kävin lenkillä – täältä Husulasta Haminan linja-autoaseman luona ja takaisin. Silloin, kun tulin RUK:luun Haminaan – kurssille 137 – marssimme kääntöpaikastani, rumpujen tahdissa – joka silloin oli rautatieasema – koululle. Siitä se kurssi alkoi. Lienee n. 9 km tullut lenkille mittaa. ”Juostahissuttelin” ja välillä vaihdoin lennosta samanvauhtiseksi ”kilpakävelyksi”. Lienee 7-8 astetta ollut pakkasta. Tähtiä näkyi silmissä – siis ihan oikeita taivaalla. Matti oli alkumatkasta mukanani. Meinasi ottaa kuvan, mutta se ei onnistunut.
Lenkiltä tultuani pääsin heti Matin kanssa saunan löylyihin. Matti oli laittanut kiukaan kuumaksi. Löylyt olivat hyvät ja miehet rautaa – no, minusta en tiedä. Mukava oli jutustella lauteilla ja pesuhuoneessa. Naiset jutustelivat tahollaan. Saunan jälkeen juotiin teetä ja syötiin iltapalaa – tänään onkin tullut tankattua kovasti.
Matti ja Sinikka luovuttivat oman sänkynsä meidän matkalaisten käyttöön. On mukava olla Metsälässä ystävien kodissa.
Terveisiä täältä Haminasta!
Siunausta!
Ps. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa – vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (Varmaan aikalailla juuri noin kuuluu tuo lainaus, jota ulkomuistista siteerasin (1. Joh. 4.) Siksi rohkenin laittaa sen lainausmerkkeihin)
17.2.
Herättyäni laitoin kahvin tulemaan ja tulen takkaan. luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. Sitten lähdin lämmittämään ”Terhien” asuntoa. Pönttöuunin ja keittiön hellan lämmitessä koetin olla rukouksessa ja valmistautua illan kokoukseen. Palattuani kotiin jatkoin. Marja-Leena oli käynyt lenkillään. Lämpötila 2-3 astetta pakkasen puolella. Sateli luntakin. Syötiin hyvää hernekeittoa – kotona tehtyä.
Olimme puhelinyhteydessä Heimon – veljeni – kanssa tänään. Kotikylällänikin on tänä iltana kuulemma hengellinen tilaisuus – helluntaiseurakunnan toimesta. Soitin Vaaralan Sulolle, Pelkosenniemelle, syntymäpäiväonnittelut. Mukava oli kuulla ääntä ja jutella.
17.15. maissa lähdimme kaupan kautta hakemaan Salmea ja Petraa kyytiin ja saman tien Kalmariin – Jorma ja Marja-Liisa Järviselle kotikokoukseen. Herkulliset kahvit saimme mentyä ja vielä lähtiessäkin. Jorma johteli tilaisuutta lämpimällä tavalla ja myös puhui alkupuolella. Kari Hiekkavirta ja Marja-Liisa Oikari lauloivat sydämeen käyvästi. Anna-Liisa Neittaanmäki puhui hyvin rukouksesta mielenkiintoisesta näkökulmasta. Lauloimme myös yhteislauluja. Puhuin lopuksi. Aika vakavan sanoman oli Jumala minulle antanut. Eihän sitä voi muuta kuin tuoda sen esille, mitä vaikutetaan – sitä kun ei ole itsensä palveluksessa. Kukapa ehdoin tahdoin haluaa jättää puhumatta sitä, minkä Jumalan edessä kokee – silloinkaan, kun se ei ehkä kaikkien mielestä ole ”haluttua”. Ihminen ei saa ”lieventää” sitä, mitä Herra haluaa puhua. Kokouksessa oli Jumalan Henki läsnä olevana. Taisi olla ainakin 30 henkeä kokouksessa.
Tultuamme kotiin söimme vielä iltapalaa. En mennyt lenkille – haluan antaa ”olemukselleni” palautumisaikaa ja lepoa.
Siunausta!
Ps. ”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin” (1. Tim. 1:15).
16.2.
Heräsin aikaisin. Keittelin kahvit ja ryypiskelin sitä. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Takkaan en tuikannut tulia, kun Marja-Leena lupasi tänään imuroida sen pesästä tuhkat – no, kyntteli paloi pöydällä kuiten. Rukoilin kiikkutuolissa. M-L lähti herättyään kiertämään lenkkinsä. Minä laitoin aamupalaa.
Kävin lämmittämässä ”Terhien” kotia – sen hyvin lämpiävän ja lämmittävän pönttöuunin ja keittiön hellaa – hellastahan sitä nopeasti saa lämmintä. jatkoin siellä rukousta. Ajelin kylällä asioilla ja kotikäyntireissulla.
Syötiin hyvät M-L:n laittamat VHH:t, kun tulin kotiin. Valmistauduin illan kokoukseen. Vastailin yhteen sielunhoitoa koskevaan kyselyyn - seurakuntalaisemme koulutukseen liittyvää.
18.30:ksi menimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon rukousiltaan. Vastuuviikon vanhimmistoveli oli pyytänyt Lakosen Karia johtelemaan tilaisuuden. Meitä oli siellä 8 henkeä – saisi olla enemmänkin, koska kysymyksessähän ei ole ”vain” rukouskokous. Koetimme laulaakin joitakin lauluja ilman säestystä. Jutustelua – ”ja sai sanoa mitä oli sydämellä -osiota” oli myös. Toin lyhyesti esille Sanaa rukouksen ihmeellisen maailman alueilta. Rukoilimme.
21 jälkeen lähdin – selvittyämme kylältä kotiin – lenkille. Yli 8.30 min/km-vauhtia kävin 8.3 km Tarvaalan suunnassa. Välillä ”juostahissuttelin2 ja välillä ns. ”kilpakävelin” lumisella ”keinolla”. Tarkoituksena olikin vain lämmitellä eilisestä kipeitä paikkoja – etenkin oikeaa jalkaa ja sen takaosaa. Syötiin iltapalaa ja juotiin teetä. M-L neuloi kaunista, kuviollista, sukkaa.
Tänään ei ole ollut vapaapäivä.
Siunausta!
Ps. ”Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon herra teoistansa iloita” (Ps. 104:31).
15.2.
Taisi olla sellaisesti vähästi pakkasen puolella heräillessämme. Tein tulet takkaan ja laitoin kahvin tippumaan ensihommikseni. Vapaapäivä tänäänkin minulla. Kävin hakemassa kaikessa rauhassa puita ulkoa. Laittelin aamupalaa. Marja-Leena meni ensimmäiseksi kävelylenkille, kuten eilenkin. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. M-L:n tultua hän luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä yhdessä. Lunta oli tullut taas pienoinen kerros edellisen päälle – no, allehan sen on vaikea mennäkin.
Kävin lämmittämässä Terhi-Marjan, Deniksen, Emilian ja Danielin asuntoa – pönttöuunia ja keittiön hellaa.
Kotiuduttuani ”Terheiltä” pääsinkin heti M-L:n kanssa syömään. Hän oli laittanut hyvät VHH:t. Oli paistanut myös mantelileipiä – ja tehnyt kahvin kanssa naposteltavaksi VHH-paistosta.
Kävin illalla Jyväskylässä Hipposhallissa ns. ”treeneissä” – siis kuntoilijan sellaisissa. Oli siellä tänään kyllä ihan ”peräänkatsojiakin” – vai pitäisikö sanoa ”päältäkatsojia”: neuvojia, valmentajia. Menin sen verran aikaisin, että ennätin ennen ”tekniikkaharjoitteluja” ns. kilpakävellä rauhallista vauhtia 4 km – 2 km jaksoissa. Valmentajien osuuden jälkeen vielä kiertelin rataa. Yhteensä kertyi tänään 10 km. Vähän tuo oikean takajalan reiden takaosa tuntuu kipeältä, mutta eiköhän se siitä, sano.
Tultuani kotiin menimme heti M-L:n kanssa saunaan, kun hän oli laittanut sen lämmite. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Aika myöhään ja aika paljonhan sitä tuli/tulee iltapalaa syötyä. Nytkin kreikkalaista maustamatonta jugurttia (10 % rasvaa), jonka sekaan laitoin aika runsaasti marjoja sellaisenaan: puolukoita, mustikoita ja karpaloita. Auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä, vähän vehnäleseitä, heraproteiinia (”kahdeksankymppistä”), luomuraejuustoa, nyt vähän hunajaa, yleensä stevia-jauhetta. Lisäksi teetä ja mantelileipiä kinkun kanssa. Pitäisi jaksaa nukkua.
Mäkisen Eskolta sain tänään tekstiviestin aidosta tunturi-lapista. Kiitos! Lähdetään vaan ensi kesänä hillaan!
Siunausta!
Ps. ”Ja Herra on lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijansa, profeetat, varhaisesta alkaen, mutta te ette ole kuulleet, ette kallistaneet korvaanne kuullaksenne” (Jer. 25:4).
14.2.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Nousin ”varahin”. Napsautin kahvit tippumaan ja raapaisin tulet takkaan. Niinpä siellä virisikin pian iloinen valkea. Hakiessani puita lisää ulkoa, tuntui nenään mukava savuntuoksu, joka nousi savupiipusta aamuiseen ilmaan. Se on vapaapäivä tänäänkin. Taisi pakkasta olla kuiten 8 asteen hujakoilla. Lunta oli antanut ohuen silauksen edellisen päälle. Join kahvia ja luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen ja kynttilän mukavassa loisteessa.
Marja-Leenan kanssa söimme myöhemmin aamupalaa ja joimme kahvia. Hän luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan ja rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Kirjoittelin juttua paikallislehtiin KUNNIA ON HERRAN -illoista, josko jonkinlaista puffia niihin saisi infoksi suunnitelluista tilaisuuksista.
Aika hurahti niin, että tuli kiire lähteä urheiluhierojalle – Neittaanmäen Martille – ”ruppiaan” vetreyttämään. Mukava mennä tutulle mukavalle uskonveljelle.
Palauduttuani kotiin, monistelin lisää kotikokouskutsuja Kalmarin kokousta varten – se on Jorma ja Marja-Liisa Järvisellä, Lännentie 427 a, pe. 17.2. klo 18.30. Tervetuloa mukaan! Vein ison lintulaudan takapihan puolelle ja siihen paljon auringonkukansiemeniä. Saas nähdä, miten linnut ottavat sen omakseen. M-L lähti entisen työpaikkansa tilaisuuteen. Minä suuntasin autonnokan kohti Kalmaria. Jakelin siellä n. 170 kutsua perjantain kokoukseen.
Tultuani kotiin höyrytin nauriita, joita söin mm. sardiinien kanssa. M-L:kin ennätti kotiin, ennen kuin lähdin Miesteniltaan Kinnusen Onnille. 10 meitä oli siellä koolla. Joimme kahvit, luimme Raamattua, keskustelimme ja kuuntelimme, rukoilimme. Tervetuloa miehet miesteniltoihin! Seuraava on kahden viikon päästä – ne ovat kahdenviikon välein. Ilmoitukset näkee lehdistä ja netistä Saarijärven Vapaaseurakunnan kohdalta.
Kotona söimme iltapalaa ja joimme teetä M-L:n kanssa – hän taitaa nykyään juoda ns. hopeateetä.
Enontekiöltä tuli tänään – vai joko eilen tuli – ystävänpäiväkortti Salmen perheeltä. Paavolta tekstari samoissa merkeissä tänään. Sanoi kiikkustuolissa istuskelevansa ja muistavansa meitä(kin) rukouksin. Mukava saada sellaisia viestejä – ja varsinkin Suomen käsivarren suunnasta, aidosta tunturilapista. Kiitos!
Siunausta!
Ps. ”Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on pyhä” (Ps. 99:5).
13.2.
Tänä aamuna emme nousseet varhain. Lieneekö tapahtunut vapaapäivän ”kunniaksi” – meneppäs ja tiedä. Minulla kun nuo tämän kuun vapaapäivät ovat vähän ”ryppäissä” – niin kuin taisin jo jonakin päivänä mainita; eli eivät ole peräjälkeen. Vieläkin ihmettelen tuota eilistä kokousta Vapaakirkossa – siinä oli jotakin… no, positiivista.
Ensiaskareikseni pistin tulen takkaan ja hain puita ulkoa lisää. Pakkasta lienee ollut 8 ja risat. Taivaalta tippuili ” pieniä pumpulinpaloja” oikein harvasikseen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luimme Raamattua – minä 3. Mooseksen kirjaa. Marja-Leena luki ääneen Parhaani Hänelle -hartauskirjasta tälle päivälle merkityn kohdan. Ainakin Jarmolla ja Ninalla on tuo samainen – hyvä – kirja. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin lämmittämässä ”Venäjänmatkaajien” – ”Terhien” – asunnon pönttöuunin ja keittiön hellaa. Sieltä ajelin kylälle ja Vapaakirkolle. Lakosen Kari sattui olemaan siellä. Jutustelimme. Mukava tuntea sellainenkin veli, kuin Kari!
Kävin kaupasta ostamassa ”prillatun poilerin” – vai sanotaanko se: grillatun broilerin, minä kun noista jutuista – mikä kirjain mihinkin kohtaan laitetaan – oikein ole perillä. Mutta, eiköhän tässä jotenkin pärjäillä – ja ainahan sitä voi kysyä viisaimmilta neuvoa.
Kiikutettua kanan kotiin pääsimme sitä M-L:n kanssa maistelemaan. Hyväähän se.
Kävin illalla Jyväskylässä, Hipposhallissa, lenkillä. Se kun tuo minun ”kuntoilemani laji”, niin sanotusti kilpakävelyntapainen, on vaikea harrastaa talvella ulkona, kun ei ole ”käppäilypaikat” sulana. 10 km kuntoilun siellä Hippoksella suoritin. 1 km aluksi ”juosta hissuttelin”. Sen aikana tuli samainen mies – omien sanojensa mukaan entisen N-Liiton aikainen mestarikävelijä – radalla viereeni, kuin tässä jonakin iltana aikaisemminkin. Hän sanoi, että älä juokse, se on turhaa. Kehotti vain kävelemään. Olinkin ajatellut lopunajan kävellä. 2 km jakson kävelin ”juoksun” jälkeen rauhallista vauhtia. Seuraava jakso oli 3 km, jonka menin vähän kiristyvää vauhtia. Sitten taas 2 km jakso. Seuraava 1 km. Loput 2 km kävelin vuoroin 200 m hiljaa ja vuoroin kovempaa. Välillä minun tasoiselleni aikakin kovaa. Välillä se entinen kilpakävelijä antoi kommenttejaan. Sanoipa loppupuolella, että sinulla on nyt parempi tekniikka, kuin Jarkko Kinnusella. No, hän saattoi olla tosissaan – ja niin luulenkin – mutta eipä se kuitenkaan taida ihan niin tuo asia olla. Välillä itsestänikin tänään tuntui mukavalta kävellä. Siinä se vanha kävelijä oli oikeassa, kun sanoi, että kävelyn on oltava niin helppoa kuin mahdollista. Siihenhän sitä on pyrittävä.
Selvittyäni kotiin, söimme M-L:n kanssa iltapalaa ja joimme teetä.
Siunausta!
Ps. ”Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti” (Ps. 48:15).
12.2.
Herättyäni kävin ”puntarin nokassa” – paino oli 83 kg. ”Kietaisi kaffit” – en vielä naamaan - kiehumaan ja raapaisin tulen takkaan. Hain lisää puita ulkoa. Oli mukavan leuto sää – viitisen astetta korkeintaan pakkasta. Ohuen kerroksen oli antanut taas lunta. Eipähän tuota juuri pahoin vielä olekaan. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Vähän myöhemmin söimme aamupalaa.
Tämä päivä on ollut sellainen kokoukseen valmistautumisen päivä – rukouksen hengessä ja välillä paperille asioita ”merkaten”. Marja-Leena on myös valmistautunut – ainakin niin, että on valmistellut tarjottavaa samaan tilaisuuteen. Seurailipa hän jumalanpalvelusta netin kautta Kokkolasta. Söimme VHH-ruokaa ja joimme kahvia
Ennen 15 lähdimme leipomusten kanssa köröttelemään kaupan kautta Vapaakirkkoon. On aina mielenkiintoista mennä hengelliseen tilaisuuteen, kun ei edeltäpäin tiedä, minkä verran ihmisiä sinne saapuu ja millainen siitä tulee. Vieraileva ylistysryhmä - Gospel Praise helluntaiseurakunnasta – oli laulamassa mennessämme kirkkoon. Musiikkijumalanpalveluksen nimellä ilmoitettu tilaisuus alkoi klo 16. Sen johteli vähäeleisesti, mutta lämminhenkisesti Lahtelan Veikko. Alkurukouksen jälkeen Gospel Praise johteli meitä pariin lauluun. Kokousilmoitusten jälkeen oli GB:llä useampia lauluja – saimme ylistää. Hyvä ryhmä. Aholan Soile käytti puheenvuoron – hän puhui uudistumisesta todella hyvin. GB:n johdettua vielä meitä ylistykseen, oli minun vuoroni puhua. ”Siellä puolella puhujapönttöä” tuntui avoimelta – kuulijoiden katseista ”luin”, että sielläkin päin oli avointa. Kutsuin lopuksi ihmisiä esille. Heitä tuli kymmeniä. Lopussa GB johti meitä vielä ylistyslauluihin. ”Pisteeksi iin päälle” joimme ystävänpäiväkahvit. Keittiöllä häärivät ainakin Irma, M-L ja Helvi – näkyi siellä Veikkokin tiskikoneen kimpussa häärineen. Hyvät olivat kahvit ja tarjoilut. Minäkin ”otin vähän iltalomaa” VHH:sta.
Tilaisuudesta tuli hyvää palautetta. Ihmisiä oli 90-100 henkeä yhteensä. Jossain vaiheessa ennen tilaisuuden alkua laskin väkeä takaapäin. Silloin oli 85. Sen jälkeen tuli vielä lisää. Minulle tuntemattomia ihmisiä oli runsaasti. Parkkipaikalla oli nyt toisen kerran ”positiivinen ongelma” – autot eivät tahtoneet mahtua. Varmaan on varauduttava siihen, että on liikenteenohjaaja paikalla, jos taivaan Isä antaa kehityksen jatkua.
Kokouksen aikana oli tullut hieman taas lunta. Päästyämme kotiin vaihdoin ”lenkkikuteet” ylleni ja lähdin n. 4 asteen pakkaseen taapertelemaan – iltapäivällä oli jossakin vaiheessa 3 ja risat pakkasta. ”Juostahissuttelin” Tarvaalan suunnassa 8.3 km vähän alle 8 min/km-vauhtia. Vähän ”pöpperöistä” oli pyörötie, vaan eipä se näissä hommissa haittaa. Illan mittaan join pelkkää teetä.
Siunausta!
Ps. Odotetaan ja rukoillaan – ja toimitaan sen hyväksi – että Saarijärvellä tapahtuu seuraavaa: ”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monissa joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa” (Apost. teot 8:5-8).
11.2.
Heräsin aikaisin – eikä ole edes vapaapäivä. Tämän kuun vapaapäivät ovat minulla vähän ”ryppäissä”. Tänään on päivä, jolloin keskitytään erityisesti huomisen päivän tilaisuuden sanomaan – eli puheeseen. Siinä ei saa – ei ainakaan saisi – olla hätiköintiä.
Ensi askareikseni laitoin kahvin tipuskelemaan. Seuraavaksi tein tulet takkaan ja hain ulkoa lisää puita. Tuollaiset vaivaiset 5.5 astetta pakkasta. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa – takkatulen palaessa ja kynttilän tuikkiessa keittiön pöydällä.
Myöhemmin syötiin aamupalaa ja juotiin kahvia – no, minä sitä jo kittasin aikaisemminkin. Marja-Leena luki hartauskirjasta Parhaani Hänelle, tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Hyvissä ajoin aamupäivän puolella tuli Terhi-Marjalta tekstari, että ovat jo rajasta yli Venäjän puolella menossa. Oli mennyt vähän pidempään tullissa. Aamuyön tunteina lähteneet kohti Vienan Karjalaa ja siellä Louhen piiriä. Siellä sitä taas Emiliaa ja Danieliakin viedään Venäjälle, että ”nuppi tutisee”.
M-L alkoi valmistautua huomisen päivän Jumalanpalvelukseen, leipomalla kahvitarjoilua varten – ystävänpäiväkahvit kun siellä tarjotaan. Eikun ystäviä mukaan ja Vapaakirkkoon! Tervetuloa. Minäkin valmistauduin Jumalanpalvelukseen valmistelemalla sinne puhuttavaa. Herkulliset leipomisen tuoksut alkoivat leijailla huushollissa. Kahvia piti välillä juoda – vaan ei syödä herkkuja.
Johonkin aikaan minun piti lähteä lämmittämään Venäjän lähetysmatkaajien asuntoa. ”Juostahissuttelin” sinne ”Esson risteyksen” kautta – 7.6 km, vähän yli 7 min/km-vauhtia. Lämmitin olohuoneen pönttöuunin ja pidin keittiön hellassa valkeaa. Saatuani pellit kiinni, lähdin ”juostahissuttelemaan” takaisin kotiin. Tulin Leuhunkosken voimalaitoksen kautta, 7.2 km. Vauhti oli vielä hitaampaa. kuin menomatkalla. Yhteensä tuli lenkkiä tälle päivälle 14.8 km. Kotiovella tulivat vastaan leivonnan – paistamisen – herkulliset tuoksut. Söin hieman.
Terhi-Marjaltakin tuli viesti, että ovat päässeet perille Venäjällä. Muistetaan matkaa rukouksin.
Heti kohta olikin lähdettävä 19:ksi kylään. Meidät oli kutsuttu Kinnusen Marsalle ja Onnille. Ensin menivät Marsa ja M-L saunaan – eikä ihan mihin tahansa saunaan, vaan savusaunaan. Sellaisessa ”holvisaunassa” en ole koskaan ennen kylpenytkään. Se oli järvenrantarinteessä maan alla. Naisten tultua saunasta menimme me Onnin kanssa hikoilemaan. Sauna oli tilava, lauteet sopivan korkeat – ja mikä parasta, löyly oli hyvä. Siellä istuttiin aika tovi, mutta yhtään ei alkanut väsyttää. Se kertoi hyvästä ilmanvaihdosta. Mukava oli saunoa ja jutustella. Makkaratkin siinä kiukaalla pussissa saunomisen aikana hyvin kuumenivat.
Selvittyämme saunasta, pääsimme maistuvalle iltapalalle – ihan VHH-sellaiselle. On hyvä tutustua toisiinsa seurakunnassa – ainakin alkaa tutustumaan. Eihän sitä nyt yhdessä iltarahtusessa paljon tutustu, mutta tutustuu kuitenkin. Lopuksi rukoilimme hetken yhdessä. Taisimme 23 maissa olla kotona. Sydämellinen kiitoksemme Marsalle ja Onnille illasta – savusaunoineen!
Siunausta!
Ps. ”Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut” (Snl. 3:19).
10.2.
Tänä aamuna ei tullut niin aikaisin herättyäkään – menköön nyt vaikka vapaapäivän piikkiin. Tulet piti raapaista ensi alkuun takkaan ja sitten hakea lisää puita ulkoa. Marja-Leena valmisteli aamupalaa. Pakkasta oli parikymmentä astetta. Syötyämme aamupalaa ja juotuamme aamukahvia, luki M-L hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Teroltakin tuli viesti, että lähtee muutaman hetken päästä Puolasta kotia kohti lentelemään. Työt on tehty ja Suomi – oman suvun maa – odottaa. Terhi-Marjaltakin tuli viesti, että aamulla aikaisin lähtivät koko perhe kohti Venäjää, mutta kääntyivät Kekkilästä takaisin, kun auton lämmityslaite ei toiminut. Denis meni sitä korjaamaan. Luettiin Raamattua, minä 3. Mooseksen kirjaa.
M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Lueskelin M-L:n Kiponniemestä minulle tuliaisiksi tuomaa kirjaa. Se oli oikeastaan vaelluspäiväkirja, jota oli mukava lukea. Kahvia tuli juoskenneltua silloin sun tällöin. Pakkanen laski aika nopeaa vauhtia, ollen pian alle 10, mutta ei alle 9.
Syötyäni, lähdin ajelemaan Jyväskylään. Menin Hipposhalliin rataa kiertämään. Aluksi ”juostahissuttelin” 1 km, jonka jälkeen ns. ”kilpakävelin ” 7 km, 1 km jaksoissa, yksi jakso oli 2 km, vauhti ei kova, vaan ei niin hiljainenkaan. Lopuksi menin 2 km sillälailla, että ”juostahissuttelin” 200 m ja ”kilpakävelin 200 m vuonperään. Ajat kävelyjaksoilla olivat: 1.13, 1.06, 1.03, 1.02. 0.58. Eihän se oikein minun ”pohjilla” tahdo vauhdikkaasti kulkea. Sekin asia kun on niin monesta kiinni. Kuntoiluahan se kuitenkin vain on.
Paluumatkalla kävin lainaamassa Milkalta vähän rahaa, kun oli bensa niin vähissä ja rahaa ei ollut mukana. Kotiin tultua laitettiin raha tilille. Kiitos Milkalle, ettei vaarin tarvinnut jäädä tienvarteen!
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Siunausta!
Ps. ”Sillä Herran silmissä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa” (Snl. 5:21).
9.2.
Heräsinpä ihan ajoissa – vapaapäivästä huolimatta. Kopistelin kahvitopasta pöönät keittimen suppiloon ja vedet säiliöön – siitäpä se aromi alkoikin leijailemaan aamuisiin huoneisiin. Sytyttelin kaikessa rauhassa valkean piisiin ja hain lisää puita ulkoa. Pakkasta n. 27 astetta. Sisälläkin aika viileää.. Laittelin itselleni aamupalaa. Marja-Leenakin nousi piakkoin kahvistelemaan. Luin jo aiemmin 3. Mooseksen kirjaa.
Kävimme kylällä asioilla. Joitakin työasioita hoideltuani, lähdin ennen 11:sta ajaa köröttelemään Jyväskylän kautta kohti kotipitäjääni Kangasniemeä. Meillä – äidillä, Heimolla, Pirjolla ja minulla – oli siellä tapaaminen isän kuoleman jälkeisiin asioihin liittyen. Kirkolta menimme kaikki Haarajoelle – kotikylällemme – Heimolle ja Arjalle. Siellä söimme tosi hyvän aterian. Minullakin unohtuivat VHH:t – vaikka ei olisi tarvinnut, sillä ruoka oli sellaista, että sopi hyvin sellaisellekin, kun ei vain olisi ottanut kaikkea mitä pöydässä oli. Arjan tultua kotiin joimme kahvit. Äitikin oli kaikin puolin pirteä koko ajan. Mukava oli senkin puoleen olla yhdessä. Rukoiltuamme yhdessä lähdin ajelemaan kotia kohti Hankasalmen kautta. Päivä on ollut aurinkoinen ja oikein keväisen näköinen – ulos astuttuaan kuitenkin pakkanen palautti keskitalvenaikaan.
Ajelin suoraan Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille, jossa M-L jo oli. Siellä laiteltiin varusteita huomenaamulla aikaisin alkavaa Venäjän reissua varten. Aikaa oli kuitenkin laittaa tarjoiluja, joita pöydän ympärillä yhdessä nautimme. Siinä myös lyhyesti rukoiltiin matkan puolesta. Mukava oli tavata ennen matkaa. Ennen 21 olimme kotona. Taivas oli kauniisti tähdessä. Pakkasta yli 20 astetta.
Kotona joimme vielä teetä – jotakin muutakin tuli suuhun otettua. Niin se vain kului helmikuun toinen ”lakisääteinen” – siis vapaapäivä.
Lueskelin sängyssä yhden lapinkävijän vaelluskirjaa. M-L:kin lueskeli omaansa.
Siunausta!
Ps. ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea” (Snl. 22:6).
8.2.
Heräilin ajoissa tähän helmikuun ensimmäiseen ”viralliseen” vapaapäivään. Pakkaslukema oli jossain 23 asteen tietämissä. Pistin kahvit tulemaan ja hain puita ”rankarakoliiteristä”. Join kahvia ja söin aamun ensimmäisen aamupalan. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen ja kynttilän valossa.
11:ksi menin sovitusti Leenalle ”yhdessä eteenpäin” kokoontumiseen. Siellä oli myös Matti, toinen äskettäin uskoon tullut. Joimme herkkujen kera maistuvat kahvit ja juttelimme, välillä Raamatusta jotain lukien. Oli hyvä hetki – ainakin minun mielestäni. Mitäpä sitä voisi muuta parempaa toivoa, kuin että ihmisiä tulisi jatkuvasti uskoon – ja he säilyisivät uskossa. Aurinkoinen päivä.
Palattuani kotiin söimme pian Marja-Leenan kanssa hyvät VHH -ruuat – poronkäristystä parsakaalin kanssa. Löytyyköhän sitä sen parempaa lihaa mistään, kuin on poron liha? Sovin Kannonjärvelle kotikokouksen. Se on pe. 16.3. klo 18.30.
Voit alkaa varautumaan myös siihen, että pe. 2.3. klo 19 on KUNNIA ON HERRAN! – Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluilta, Vapaakirkossa. Seuraava KUNNIA ON HERRAN! -ilta on pe. 23.3. klo 19. Merkitse kalenteriin! Tervetuloa!
Tulossa on myös Vierellä kulkijan peruskurssi, la. 14.4. klo 12 alkaen. Väliajalla tarjoilua. Se on kaikille – joita kiinnostaa olla avuksi vastauskoontulleille – tarkoitettu. Toivottavasti on paljon kiinnostusta. Kurssi on ilmainen. Materiaali maksaa 20 euroa. Vetäjänä toimii ”allekirjoittanut”. Kannattaa laittaa ylös kalenteriin! Tulehan mukaan, olitpa ollut uskossa vähän- tai kauemman aikaa!
18:ksi ajelin Jyväskylään kävelypalaveriin. Sen jälkeen tein lenkin Hipposhallissa – jonka yläkerrassa palaverikin pidettiin. Lenkille kertyi mittaa n. 11 km. Siitä ”juoksuhissuttelua” ehken 1 – 1.5 km. Loput n. 10 km oli ns. ”kilpakävelyä”. Siitä 3 km mentiin ihan ”körökyytiä” yhden toisen kävelijän – joka on maailmanmestari, Suomen ennätyksen haltija – ja nainen. Muut kilometrit menin hiljempaa. Palautetta – ja ohjausta – kävelystämme antoi kävelyvalmentaja, joka on myös pitkänlinjan kävelytuomari. Mukavahan se oli vapaapäivän kunniaksi ”rimpatella menemään”. Kotiin tulin 22 jälkeen.
Ensimmäiseen KUNNIA ON HERRAN –iltaan liittyen sain juuri äsken mukavan tekstiviestin Rautasaaren Katilta. Kiitos!
Siunausta!
Ps. ”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti” (Snl. 26:22).
7.2.
Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Hain puita valmiiksi, että saa laittaa sitten myöhemmin tulta palamaan – siis puita palamaan. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Pakkanen nousi koko ajan. Aamulla oli jo toistakymmentä astetta ja lisää tuli koko ajan. Aurinko paistoi. Oli hyvin keväisen tuntuista. Silloin se alkaa lappi kutsumaan, kun tällaiset säät tulevat.
Tein työhön liittyviä valmisteluja – sellaisia, jotka ovat siunaavia vaikutukseltaan, jos Jumalan johdatuksessa toteutuvat.
Kävimme M-L:n kanssa ”muutaman tunnin” vierailulla Neittaanmäen Martilla ja Anna-Liisalla. Juotiin maistuvat kahvit, juteltiin ja rukoiltiin.
Palattuamme kotiin ”käänsin katseeni” tuleviin uusiin kotikokouksiin. Söimme hyvät VHH-ruuat.
M-L meni Leenan hakemana Naisten rukousiltaan Vapaakirkkoon. Kävin illalla lenkillä Tarvaalan suunnassa. 7.30.-8.00. min/km-vauhtia ”juosta hissuttelin”. Pakkanen noussut 19.5 asteeseen. Käytin hengityksen suojaa. Pyöreänaamainen kuu ja kirkkaat tähdet katselivat taivaalta. Varjot näkyivät selvinä. Oli kaunista.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Siunausta!
Ps. ”Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita” (Ps. 104:31).
6.2.
Tänään on Terhin nimipäivä. Sydämelliset onnittelut maailman parhaalle Terhille! Sillä Terhillä on lämmin ja hyvä sydän – sydän, joka rakastaa Jeesusta. Sydän, joka on valmis uhrauksiin – joka sekin asia on käytännössä koeteltu. Se Terhi sattuu olemaan Marja-Leenan ja Joukon ainoa tytär – tytär, jolla on isoveli - Tero ja pikkuveli - Timo. Jumalanmiehiä hekin – paitsi Terhi. Olemme heistä tosi kiitollisia Jumalalle – sillä kaikki on Hänestä!
Heräsin ajoissa. Pakkanen oli laskenut jo n. 7 asteeseen. Eilen illallakin se oli jo laskenut 12-13 asteeseen. Laitoin pariin tuikkuun tulen. Kahvihan se tietenkin oli tippunut …ja tuoksui…ja maistui… Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa tuikkujen himmeässä, hillityssä, valossa. Hain myöhemmin puita ulkoa ja sytyttelin tulen takkaan. Niinpä alkoikin piipusta nousta savut tuuliseen, raikkaaseen, ilmaan. Söimme aamupalaa Marja-Leenan kanssa. Hän luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L meni kylälle kauppa-asioille. Minä koetin vauhdilla tehdä joitakin työhön liittyviä asioita, että pääsin sitten heti lähtemään omille reissuilleni, kun M-L tuli kylältä kotiin.
Olin sopinut Ohrasen Vilhon kanssa ”treffit”. Niinpä hain hänet kyytiin. Ajelimme viemään ehtoollista kahteen paikkaan. Ne olivat hyviä hetkiä. Luettiin Sanaa, vietettiin ehtoollista, rukoiltiin, laulettiin, juteltiin niissä paikoissa.
Tuotuani Vilhon kotiin kävin yksin vielä kahdessa paikassa viemässä ehtoollista. Nekin olivat hyviä, rohkaisevia, Jumalan ihmisten yhteisiä hetkiä. Siellä niitä on – niitä Jumalan aarteita – meidän seurakuntalaisia, sisariamme ja veljiämme. Minullekin Herra puhui matkan aikana. Se oli tosi rohkaisevaa. Kiitos Jumalalle!
Palattuani kotiin maistoin vähän kahvia ja lähdin hakemaan Rantalan Jussia, jonka kanssa ajelimme illaksi Jyväskylään. Kävimme thai-ravintolassa syömässä hyvän aterian – tietyistä syistä. No, minä tarjosin – mutta siihen oli syynsä. Kiitos vielä kerran, Jussi, siitä syystä!
Syönnin jälkeen menimme Hipposhallille. Jussi joutui siellä odottelemaan ”tätä vanhaa kuntoilijaa”, joka kiersi rataa hikipäässä. Taisihan sitä yli 10 km tulla ”tepasteltua”. Lienenkö kilometriäkään ”juosta hissutellut” – suurimman osan siis ns. ”kilpakävelin”. Kun siinä kiersin rataa, niin tuli viereeni mies, joka puhui huonoa suomea, mutta ymmärrettävää kuitenkin. Hän oli entinen huippukilpakävelijä – entisen Neuvostoliiton urheilijoita. Nyt jo ikääntynyt. Hän oli seurannut kävelyäni ja halusi ystävällisesti antaa ohjeita. Moitti Suomen kävelyvalmennusta. Piti Venäjän valmennusta parempana – no, sen voivat kaikki todeta katsomalla vaikkapa viime kesän kävelytuloksia Etelä-Korean MM-kisoista. Venäjähän siellä ”jylläsi”. Katsoin kisojen taltiointeja. Kyllä ne kävelijät ovat kuin koneita. Tuo samainen mies tuli useammankin kerran radan varteen luokseni ja käveli radalla rinnallani ja opasti. Sehän on hyvin ystävällistä. Sanoi, että jos noudatan hänen ohjeitaan, olen kahden kuukauden päästä toinen mies. En nyt kuitenkaan tämän kevään aikana voi hänen neuvojaan alkaa ajattelemaan. Tokkopa koskaan. Jussi lueskeli kirjaa minua odotellessaan. Olihan siellä hallilla taas tuttujakin.
Ajelimme Jussin kanssa Saarijärvelle. Tultuani myöhään kotiin, oli sauna lämmin. M-L oli sen lämmittänyt. Mukava oli päästä löylyihin. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Sain eilen M-L:lta kirjan tuliaisiksi Kiponniemestä.
Siunausta!
Ps. ”Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne…” (Jooel 3:17).
5.2.
Tänään se sitten selvisi lopullisesti kenestä tuli Suomen tasavallan uusi presidentti.
Heräillessäni aikaisin pakkasaamuun – 32-33 astetta – laitoin sunnuntaiaamun kahvit tulemaan ja kävin hakemassa puut ulkoa ”rankarakoliiteristä”. Sytyttelin tulen takkaan. Huusholli olikin aika viileä. Söin aamupalaa. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin ”kiikkutuolissa” Valmistauduin päivän tilaisuuksiin. Marja-Leena oli Kiponniemessä sielunhoitokoulutuksessa.
11:ksi ”köröttelin” Karstulaan. Sininen taivas. Menin puhumaan Vapaaseurakuntaan ensimmäistä kertaa. ”Karstuset” kun kuuluvat nykyään rukouspiirinä Saarijärven Vapaaseurakuntaan. Leppäsen Juha johteli tilaisuuden, joka oli ehtoollisjuhla. Huttusen Salme lauloi yksin ja todisti koskettavasti elämästään. Juha puhui. Minä puhuin. Vietimme ehtoollista. Taisi olla 14 henkeä kokouksessa. Mukava tutustua uusiin seurakuntalaisiin – yhä vain uusiin. Olen koettanut olla siinä asiassa aktiivinen, koska näen asian tärkeänä paimentehtävään kuuluvana asiana. Tilaisuuden loputtua ajelin kotiin.
Valmistelin itselleni nopeasti vähän syötävää – höyryttämällä. Sitten olikin kiireesti lähdettävä ehtoollisjumalanpalvelukseen Vapaakirkkoon Saarijärvellä. Juuri, kun astuin ulos ovesta, lähteäkseni, ajoi Terhi-Marja pihaan. Hän kävi hakemassa ”Kiponniemen kävijät” – M-L:n, Noora Annelin ja Kaijan sieltä pois. M-L jätti kapsäkin eteiseen ja hyppäsi kyytiini. Ajelimme kirkolle. Väkeä oli ihan mukavasti. Tilaisuuden johteli Kovasen Timo. Alkusanojen jälkeen hän johti meidät rukoukseen. Lauloimme laulun. Timon luettua vielä Sanaa ja sanottua sen pohjalta lyhyesti, lauloimme laulun, jonka jälkeen minä puhuin. Sitten osallistuimme ehtoolliseen. Rukous.
Tilaisuuden jälkeen oli minulla ja Vilholla tarkoitus lähteä viemään ehtoollista laitoksiin. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että on liian myöhäistä mennä enää tänään. Voisivat olla jo vaikka nukkumassa. Sovimme menevämme huomenna. Niinpä tulimme M-L:n kanssa kotiin. Laitoin tulen takkaan. Pakkanen laskemassa nopeaa vauhtia. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Katselimme netistä Yle Areenasta ja myös radiosta presidentinvaalien ”loppuhulinoita”. Sauli Niinistö on Suomen tasavallan uusi presidentti yli 60 % ääniosuudella. Pekka Haavisto oli kakkonen. Rukoilkaamme presidentin puolesta.
Ps. ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalallemme, meidän vapahtajallemme…” (1.Tim. 2:1-3).
4.2.
Heräiltyäni laitoin kahvintuoksua kiirimään huoneisiin ja sytyttelin tulet takkaan. Puitakin kipaisin ulkoa. Ulkona reilusti yli 30 astetta pakkasta ollut yöllä – vieläkin oli yli 30. Painon mittauksessa vaaka näytti 82 kiloa elämäniloa. Marja-Leena on Kiponniemessä sielunhoitokoulutuksessa edelleen. Yksin kotosalla elelen. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. Valmistauduin kokoukseen.
Paistelin seitiä. Juoskentelin kahvia. 15:ksi ajelin Kinnuselle vanhimmiston kokoukseen. Sieltä palauduin kotiin 20 ja risat, maissa. laitoin tulen takkaan. Lähdin lenkille. Tarvaalan suunnassa ”juosta hissuttelin” 8.3 km alle 7.30 min/km-vauhtia. Kirkas kuutamo. Palatessani oli pakkasta 29.4 astetta. Hetken päästä jo yli 30. Kuusamossahan sitä on jo ollut yli 40 astetta. Tultuani napsautin saunan lämmite. Venyteltyäni pian pääsinkin löylyihin. Söin iltapalaa ja join teetä.
Siunausta!
Ps. ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan” (Snl. 15:1).
3.2.
Heräilin hyvissä ajoin. Huusholli oli hieman viileä. laitoin takkaan tulen. Pakkasta yli 26 astetta. Keittelin kahvit ja luin 3. Mooseksen kirjaa. Olen kotona yksin, kun Marja-Leena on Kiponniemessä sielunhoitokoulutuksessa. Rukoilin keinutuolissa vähän pidempään. Meillä on rukouksia kuuleva taivaallinen Isä. Häneltä tulee rukousvastauksia. Kunpa syttyisimme oikein ”rukouksen tulesta”, niin varmasti tapahtuisi Jumalan tahdon mukaisia asioita paljon. Saisimme kertoa Herran ihmeellisistä teoista jatkuvasti. Ei se ole niin ”kirkossa kuulutettu”, että me rukoilemme. Voi olla, että emme paljon rukoilekaan. Silloin ei myöskään tule paljon rukousvastauksia.
Uskon, että Herra on antamassa herätyksen Saarijärvelle. Voi, kun se saisi syttyä. ”Vedetään” yhdessä ”siunauksia alas” Jumalan taivaasta ja tehdään evankeliumin työtä.
Tein työhön liittyviä kirjallisia töitä; erilaisia valmisteluja ja valmistautumista. Klo 16 minun piti hakea Emilia ja Daniel päiväkodista, mutta kun auto ei ollut ”johdon päässä”, niin eihän se lähtenytkään käyntiin. Niinpä Terhi-Marja haki lapsosensa.
Illalla kävin Timon oven takana. Eivät olleet kotona. Palttuani lähdin lenkille. Tarvaalan suunnassa ”juosta hissuttelin” 8.3 km, alle 8 min/km-vauhtia. Pakkasta oli palatessani 26.4 astetta. Hengityssuojan kanssa oli ihan mukava hikoilla.
Söin iltapalaa ja join teetä. M-L:n kanssa vaihdoimme tekstiviestejä.
Siunausta!
Ps. ”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu” (Snl. 29:25).
2.2.
Heräilin ajoissa. Laitoin tulen takkaan lämmittämään. Pakkasta 26-27 astetta. Keittelin kahvit ja luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. Myöhemmin söimme aamupalaa Marja-Leenan kanssa – minä itse asiassa lisää. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L kävi kylällä asioilla.
”Katselin” mitä sanon illan kokouksessa. Kävin viemässä M-L:n, Noora Annelin ja Kaijan Kiponniemeen sielunhoitokoulutukseen. Palattuani hain kylältä kebab pizzeriasta kebabit ja salaatit. Saatuani niitä ”piiloon” nälkäiseen vatsaani, lähdin Vapaakirkkoon rukousiltaan. Kovasen Timo sitä johteli. Alkusanojen jälkeen lauloimme laulun. Käytimme puheenvuoroja rukousvastauksista ja uskoontuloista – lähinnä viimeksi mainitut esittelyn yhteydessä. Mukana oli uusia ihmisiä, joiden kanssa esittelimme kaikki itsemme. Mukava, iso ja tärkeä asia oli kuulla kaksi uskoontulotodistusta. Se on suuri kiitosaihe aina, kun ihmisiä tulee uskoon. Seinänaapurimme – myöhemmin myös vuokraisäntämme – Leena ja Petri olivat mukana rukousillassa. Leena kertoi ihan juuri äsken tapahtuneesta uskoontulostaan, samoin Matti, joka myös on tullut juuri äsken – muutama päivä sitten – uskoon. On tosi iso asia, kun ihminen tulee uskoon! Silloin – Raamattu sanoo – taivaassakin iloitaan. Miksi emme mekin iloitsisi kovasti. Lyhyesti toin esille Sanaa, joka oli sydämelläni. Lauloimme muutamia lauluja illan aikana. Rukoilimme. Juttelimmekin. 16 henkeä oli koolla.
Tultuani kotiin lähdin lenkille. Pakkasta 24 astetta. Hengityssuojan kanssa hyvin onnistui. Tarvaalan suunnassa ”juosta hissuttelin” 8.3 km, tuollaista ”karvan verran” alle 8 min/km-vauhtia. Söin iltapalaa ja join teetä. Olen yksin kotosalla, kun M-L on siellä Kiponniemessä. Eihän sitä tahdo osata yksin olla enää.
Siunausta!
Ps. ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava” (Snl. 10:19).
1.2.
Tänään se sitten taas kirjoitetaan – nimittäin tuo uuden kuukauden ensimmäinen päivä aikakirjoihin; ihan yks kaks - ja vielä kerran yks ja kaks (1.2.12.). On ollut komea suomalainen talvinen pakkaspäivä. Aamulla muutampi aste yli 20 astetta. Kuusamossa – Kiutakönkäällä -mitattu - talven pakkasennätys. Olikohan se yli 38 astetta. Kiutaköngäs on minullekin tuttua maisemaa. Olen pari kertaa kiertänyt Karhunkierrroksen. Mainittu köngäs on sitä reittiä. Onpa minut kannettu kerran baareillakin reitin varrelta – Jussin kämpältä – Kiutakönkäälle. Poltin itseni – tosin ilman omaa syytäni. Kuusamon kunnansairaala tuli tutuksi silloin. Olin siellä muutaman päivän. Monenlaisia muistojahan sitä elämän varrelta löytyy – itse kultakin.
Nousin aikaisin. ”Löin” kahvit tulemaan ja ”sipaisin” tulet takkaan – ja tuikkuun. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa… takkatulen… loisteessa. Myöhemmin syötiin aamupalaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta: Parhaani Hänelle – murrettua leipää vuoden jokaiselle päivälle, tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Sunnuntain puhumiset ovat olleet mielessä. Olen koettanut jotain tehdä ”niiden eteen”. Kahdessa paikassa puhun silloin – jHs.
Myöhäisiltapäivällä kävi M-L hakemassa Emilian ja Danielin meille päiväkodista. Terhi-Marjakin tuli meille, kun pääsi töistä Lähetys-Kirppikseltä, jossa on taas muutaman päivän hommissa. Söimme – paitsi T-M.
Illalla ajelin Jyväskylään, Hipposhalliin. Vuorotellen ”juosta hissuttelin” hiljalleen 1 km ja ns. ”kilpakävelin” 1 km. Yhteensä matkaa kertyi 11 km – kävelyä 1 km enemmän. Ajoin Timon kautta ja jätin oven rakoon yhden lehden, kun eivät olleet kotosalla. Palattuani kotiin käväisin saunassa. Söimme myöhään – liki 23 maissa – iltapalaa. Taivas oli tähdessä, kuu yli puolikas. Kirkkaasti näkyivät ja myös varjot lumessa selvästi. Puut, pensaat - koko metsä ovat niin kauniin valkoiset, ettei ole tosikaan.
Siunausta!
Ps. ”Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen” (Snl. 11:14).
