Pyydän esirukousta seurakunnan puolesta.
Johdannoksi
Ystävällisesti pyydän sinua tutustumaan asiaan vaatimattoman blogini kautta: Kiehisen vuolijan blogi (Kiehisenvuolija.blogspot.com). Sieltä löytyvät seuraavanlaiset kirjoitukset, suluissa olevien päivämäärien kohdalta:
SEURAKUNTIEN VÄLINEN YHTEISTYÖ VOI RIKKOUTUA SYNNIN SUOSIMISEN TÄHDEN (20.12.2019).
SAARIJÄRVELLÄ TARVITAAN "NÄKÖNSÄ SAAMISTA" (13.1.2020).
SAARIJÄRVEN KIRKKONEUVOSTOLLE (19.1.2020).
Motiivit
Tarmoituksenani ei ole ollut/ei ole: häpäistä ketään, puuttua kenenkään kunniaan, tuomita ketään, lyödä ketään, häiriköidä tai häiritä ketään kiihottaa ketään ketään vastaan, maalittaa, suorittaa henkistä ja hengellistä väkivaltaa ketään kohtaan, haitata kenenkään viranhoitoa, tai puuttua kenenkään yksityisyyteen.
Ainoa tarkoitukseni ja motiivini tämän asian suhteen on ollut - ja on - tuoda Jumalan Sanan mukainen kanta puheena olevaan asiaan, jossa selkeästi, ja erittäin räikeästi, on toimittu Raamatun opetuksen vastaisesti. Väärin toimimista ja synnin suosimista seurakunnan elämässä tällaisen asian suhteen ei voida puolustella Jumalan Sanalla. Kaikki muut lait, asetukset, säädökset ja ohjeet ovat alisteisessa semassa - vaikka ovatkin tärkeitä omalla paikallaan - Raamatun Sanan ja kaikkivaltiaan Jumalan tahdon kanssa. Tiedän - ja heti alussa tiedostin - että minua ymmärretään väärin. Senkaltainen syy - eikä mikään muukaan syy - saa olla veruke/pelote, sille, että astumme Jumalan tahdon mukaan esiin. Jumala on kanssamme, kun olemme Hänen kanssaan. Hän vastaa Sanastaan. Hän kantaa meistä vastuun ja pitää huolen, kun kannamme sen vastuun, johon Hänen Sanansa meitä velvoittaa ja kutsuu. Jos - ja kun - joku loukkaantuu siihen, mitä olen esille tuonut, niin hän ei loukkaannu minuun (vaikka niin kokisikin ja haluaisi uskotella), vaan Jumalaan ja Hänen Sanaansa. Raamatussa kuitenkin sanotaan meille lohdullisesti:
"Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat" (Job. 5:17-18).
Jumalan Sanasta löytyy apu ja ohje kaikille meille väärin tehneille ja pois poikenneille:
"...mutta hän (Jeesus) on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin ei hän suutansa avannut" (Jes. 53:5-7).
Tätä on evankeliumi. Sen vain on kelvattava meille. Vain Jeesuksen ansiion tähden - Hänen ristinkuolemansa tähden, jonka Jumala sinetöi herättämällä Jeesuksen kuolleista - voimme kokea syntien anteeksiantamuksen. Sen tulee kelvata meille. Se koskee niitä, jotka ensimmäistä kertaa elämässään avaavat sydämensä Jeesukselle, mutta se koskee myös meitä, jotka olemme jo Jeesuksen omia. Aina, kun olemme rikkoneet Jumalaa ja Hänen Sanaansa vastaan, edessämme on nöyrtymisen tie - taipuminen Hänen Sanansa alle. Silloin saamme kokea Jumalan lupauksen toteutumisen elämässämme:
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme. Ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä" (1. Joh. 1:8-10).
En ole omalla asiallani. Tiedän olevani Jumalan asialla, Hänen "juoksupoikanaan". Pyhä Henki on tämän tehtävän sydämelleni laskenut. Olen halunnut - ja edelleen haluan - olla kuuliainen Hänelle. Matkan varrella olen kokenut Hänen ohjaustaan ja johdatustaan tässä asiassa. - mutta myös muussa elämässäni. Korostan vieläkin sitä, että en ole noussut - enkä nousemassa - ketään ihmistä vastaan. Haluni on olla siunaukseksi kaikille asianosaisille - kyse on heidän puolestaan toimimisesta. Taipuminen Jumalan Sanan alle - Hänen tahtoonsa - koituu aina siunaukseksi. Nöyrtymättömyys vie aina väärään suuntaan.
Sydämeni halu on olla toimimassa siunaukseksi myös kyseisen seurakunnan elämälle. Raamattu puhuu siunauksesta ja kirouksesta. Sanan opetusta vastaan asettuminen on aina huono asia seurakunnan elämässä. Hyljätessään Jumalan tarkoittaman tien asiassa, josta nyt puhumme, on seurakunta valinnut kirouksen tien. Seurakunta on päätöksellään hyljännyt luomisjärjestyksen, Jumalan ohjeet ihmiselle, sekä seurakunnalle ja Hänen tahtonsa koskien seurakuntien työntekijöitä. Näin seurakunta on hyväksynyt synninharjoittamisen: Työntekijä eläessään synnissä ja ne, jotka ovat hänet valinneet ja virkaan nimittäneet ovat tehneet synnin, hyväksyessään hänet tehtävään - ja elävät synnissä niin kauan, kunnes toimivat Jumalan tahdon mukaan yhteisönä ja yksilöinä. Näitä päätökseen osallistuneita ovat: seurakunnan kirkkoherra, rekrytointiryhmän puheenjohtajana, seurakunnan kirkkoneuvosto, puheenjohtajanaan kirkkoherra. Samoin myös hiippakunnan piispa, joka on nimittänyt seurakuntapastorin virkaan.
Viittaamalla motiiveihini: joita olen tuonut esille, voimmeko Jumalan Sanan pohjalta tulla muuhun johtopäätökseen? Emme.
Ihmettelen sitä, että miksi kyseiseen seurakuntaan kuuluvat, Jumalan Sanaan uskovat jäsenet, eivät ole puuttuneet asiaan? Näin pitäisi Sanan mukaan tehdä. Uskon kuitenkin, että kyseinen asia on monelle hyvin kipeä. Varmaankin monet rukoilevat asian puolesta. Kehoitan tässäkin meitä kaikkia, jotka osaamme rukoilla, rukoilemaan asian tähden. On hyvä korostaa, että Jumalalla on kaikkia asiaan liittyviä kohtaan hyvät ajatukset ja Hän rakastaa kaikkia - silloinkin, kun ei voi hyväksyä tekojamme:
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra; rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer. 29:11).
Yksi motiivi; syy siihen, miksi olen kokenut Jumalan minua tämän asian suhteen johdattavan, ovat paikkakuntamme ihmiset - Saarijärven asukkaat. Mihin suuntaan puheena olevat ratkaisut heitä johdattavat? Seurakunta on Jumalan Sanan opetuksen mukaan:
"...elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus" (1. Tim. 3:15b)
Em. paikassa Paavali opettaa Timoteusta, että hän tietäisi, "miten tulee olla Jumalan huoneessa" (1. Tim. 3:15a), joka on tuollainen kuin edellä luimme. Osoittaako seurakunta ihmisille - tehdessään tuollaisia päätöksiä - olevansa sellainen, kuin Raamattu opettaa? Mihin suuntaan tuollainen on johdattamassa lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia? Väärään suuntaan - poispäin Jumalan Sanasta. Eikö pitäisi herätä ja tuntea vastuunsa!
Seurakunta on asetettu olemaan maan päälle ennen kaikkea johdattamaan ihmisiä iankaikkiseen elämään Jumalan taivaassa. Seurakunta, joka hyväksyy tuollaiset ratkaisut ja päätökset elämäänsä, ei ole toteuttamassa tuota päämäärää, vaan se on osoittamassa tietä iankaikkiseen kadotukseen:
"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset (Suomen ev. lut kirkon kirkolliskokouksen v. 1992 käyttöön ottama suomennos on kääntänyt miehimykset-sanan paremmin ymmärrettävään muotoon: "eivät miesten kanssa makaavat miehet"), eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisias te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä" (1. Kor. 6:9-11).
Emme voi Jumalan Sanaa muuksi muuttaa - vaikka yrityksiä kyllä sellaiseen on:
"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa ...
... koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet ...
...Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanss, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saadapiti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän levottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia"
(Room. 1:18,21,26-28).
Lukemamme kohdat ovat Raamatusta, eivät minun "kokoon kyhäämiäni". Niiden esille tuominen ei ole armottomuutta, sillä olen jo aikaisemmin tuonut esille evankeliumin, eli sen, mitä meidän on tehtävä synnin suhteen. Jokaiselle meillä - kaikilla synnintekijöillä - on olemassa evankeliumintoivo, sillä evankeliumi on ilosanoma syntisille. Juuri ennen lukemialle jakeita, löytyy sanoja evankeliumista:
"Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta" (Room. 1:16-17).
Käyttäkäämme tätä vanhaa ja hyväksi - parhaaksi - havaittua tietä! Taipukaamme Sanan alle ja älkäämme selitelkö Jumalan Sanaa toiseksi, vääräksi!
Tämä koskee meitä jokaista - ihan kaikkia:
"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, ..." (Jes. 1:18-20).
,Jos/kun sydämestämme teemme niin kuin edellä olemme lukeneet, koskee meitä valtavan suuri Jeesuksen antama lupaus:
"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh. 6:37).
Meidän on hyvä muistaa, että se on Jumalan teko, kun tulemme Jeesuksen luokse. Se käy ilmi jo edellä olevista Jeesuksen sanoista, mutta oikein selvästi Hänen sanoistaan myöhemmin samassa luvussa:
"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä"
(Joh. 6:44).
Jumalan Sanan vastustaminen ei tuo kunniaa Jumalalle. Seurakunnan ja uskovan elämä on tarkoitettu kuitenkin juuri sellaiseksi. Raamattu opettaa, että meidän ei tule mukautua tämän maailman mukaan:
"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä"
(Room. 12:2).
Asiassa, josta puhumme, on tapahtunut mukautuminen tämän maailmanajan mukaan. On siirrytty pois Jumalan Sanasta.
"Kirkko... ei ole valtion isäntä eikä renki, vaan valtion omatunto. Sen täytyy olla valtion opettaja ja arvostelija, ei milloinkaan sen työkalu"
(Martin Luther King Jr)
"Vain pieni halkeama, mutta halkeamat saavat luolat sortumaan"
(Alexander Solzhenitsyn).
Jatkan myöhemmin tänään tuosta otsikon "tulipuolesta"
Nytpä sitten jatkan.
Leikkiä tulella
Tuli on ollut suurena siunauksena vuosisatojen ajan. Se on ollut sitä hyvin "monilla rintamilla", alkamatta luettelemaan niitä. Meilläkin tänään taas takassa loimottelee tunnelmallinen tuli, lämmittäen huushollia, jossa elelemme.
Tuli on saanut vuosisatojen aikana - ja yhä edelleen - paljon pahaa aikaan. Etsimättä mieleemme nousee juuri näinä aikoina Australian valtavat - hallitsemattomat - maastopalot. Mittaamattomat alueet ovat palaneet. Suuret määrät ihmisten koteja on tuhoutunut tulen kynsissä. Ihmishenkiä on menetetty. Tuli on saanut monenlaista vahinkoa aikaan - ja valitettavasti saa tulevaisuudessakin, vaikka paloturvallisuutta halutaan parantaa ja tulen kanssa kehoitetaan toimimaan varovaisesti
Lasten tulitikkuleikit ovat olleet monta kertaa hyvin kohtalokkaita. On myös pyromaaneja, jotka sytyttelevät tulipaloja tahallaan. Jotkut myös kostaakseen joillekin jotakin.
Tuli on sellainen: "Hyvä renki, mutta huono isäntä", sanotaan.
"Loruilematta" enempää luonnollisesta tulesta, käännän huomiomme Raamattuun. Sielläkin puhutaan tulesta, useammassakin merkityksessä. Joitakin niistä otan esille.
Jumalan tulen tuli aina palaa israelilaisten temppelin alttarilla
Jumala oli säätänyt uhritoimitukset, jotka kuuluivat vain Israelilaisille, Jumalan valittuna kansana. Jumala oli tämän kansan valinnut kansojen seassa erityiseen tehtävään, johon en puutu tässä yhteydessä sen enempää. Uhritoimitukset suoritettiin Jerusalemin temppelissä ja autiomaavaelluksen aikana telttatemppelissä. Yleisesti voimme sanoa näistä uhritoimituksista, että niissä tuli noudattaa Jumalan antamia ohjeita tarkasti - aivan niinkuin meidänkin Jumalan Sanaa, joka on meille annettu. Kukaan ei voinut päättää, että hänpä toimiikin tällä tavalla. Uhritoimitukset olivat myös esikuvallisia - ne olivat monelta suunnalta katsovia esikuvia - kuin varjoja - siitä uhrista, jonka Jeesus antoi puolestamme Golgatalla, kun Hänet uhrattiin siellä syntiemme tähden. Hän oli viaton uhrikaritsa - Jumalan Karitsa - joka vuodatti verensä jokaisen maailman ihmisen syntivelan vuoksi. Hän oli sovitusuhri, sijaisemme, Jumalan edessä.
Temppelissä oli alttari, jossa uhrit uhrattiin. Alttarin tuli oli Jumalan itsensä sytyttämä:
"Ja tuli lähti Herran tyköä ja kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilla. Ja kaikki kansa näki sen, ja he riemuitsivat ja lankesivat kasvoillensa" (3. Moos. 9:24).
Tämä tuli ei saanut sammua, vaan niiden, jotka alttaritointa hoitivat, tuli pitää huoli siitä, että Jumalan itsensä sytyttämä tuli paloi jatkuvasti alttarilla:
"Ja tulta pidettäköön siten vireillä alttarilla älköönkä se koskaan sammuko; ...Tuli palakoon aina alttarilla älköönkä koskaan sammuko" (3. Moos. 6:12-13).
Vierasta tulta ei saanut tuoda Herran eteen
Jumalan sytyttämän tulen tuli aina palaa alttarilla. Kaikki muu tuli oli vierasta tulta - ihmisen sytyttämää tulta - jota ei saanut tuoda alttarille Jos niin piittaamattomia oltiin Jumalan tahdolle, oli siitä kohtalokkaat seuraukset. Voimme lukea tästä:
"Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä" (3. Moos. 10:1-2)
Jumala toimii Sanansa mukaan -tänäänkin. Tuntuipa Naadabin ja Abihun saama rangaistus meistä kuinka pahalta tahansa, niin pyhä Jumala toimi pyhyytensä mukaan:
"Niin Mooses sanoi Aaronille: "Tämä tapahtui Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni." - Mutta Aaron oli vaiti" (3. Moos. 10:3).
Naadab ja Abihu olivat pappissukua. Heidän isänsä, Aaron, oli ylipappi. Jumala osoitti kirkkautensa kaiken kansan edessä. Jumalan pelko on Jumalan pitämistä Jumalana ja Hänen Sanansa pitämistä kunniassa.
Ajattele, kuinka "tyhmänrohkeita" Naadab ja Abihu olivat! He uskalsivat uhmata Jumalaa. Kuitenkin voimme aikaisemmin lukea heistä seuraavaa:
"Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin Jumalan, ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas. Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat" (2. Moos. 24:9-11).
Naadab ja Abihu oli Jumalan toimesta kutsuttu ja asetettu palvelemaan pappeina kansaansa ja ennen kaikkea Jumalaa. He olivat tottelemattomia Jumalalle. Heidän pappeutensa ei pelastanut heitä. Tämä kertoo meille, että Jumala on Sanassaan todella sanonut sen, mitä Hän tarkoittaa. Tehtävämme on totella Häntä.
Naadab ja Abihu mainitaan useampaan otteeseen Jumalan Sanan lehdillä, varoitukseksi kaikille meille:
"Nämä ovat Aaronin poikien, voideltujen pappien, nimet: Naadab, esikoinen, Abihu, Eleasar ja Iitamar. Nämä ovat Aaronin poikien, voideltujen pappien, nimet, niiden, jotka olivat vihityt papinvirkaa toimittamaan. Mutta Naadab ja Abihu kuolivat Herran edessä tuodessaan vierasta tulta Herran eteen Siinain erämaassa"(4. Moos. 3:2-4).
"Mutta Naadab ja Abihu kuolivat, kun toivat vierasta tulta Herran eteen"
(4. Moos. 26:61)..
Jatkan myöhemmin illalla.
Nyt sitä sitten pitäisi jatkaa.
Mistä edellä puhuttu vieraan tulen tuominen Herran eteen meille puhuu tänään?
Se puhuu tottelemattomuudesta Jumalaa ja Hänen pyhää Sanaansa kohtaan. Sellaisella on aina omat seurauksensa. Voisimme Raamatusta löytää suuren määrän sellaisia tapauksia, joissa ihmiset ovat menetelleet vastoin Jumalan tahtoa ja mitä siitä on ollut seurauksena.
Saarijärven seurakunnan puheena olevassa päätöksessä on oltu tuomassa vierasta tulta Herran eteen, koska on toimittu ihmisten päätöksen mukaan, joka on Jumalan sanalla osoitettavissa Sanan vastaiseksi. Älköön kukaan edes yrittäköönkään sanoa minulle, että olen em. esimerkkien valossa ennustelemassa kuolemantapauksia. En missään tapauksessa. Se ei kuulu minua koskevaan "toimeksiantoon". Kuitenkin, tuon kaltaisella piittaamattomuudella nimenomaisia, Jumalan Sanassaan esille tuomia tahtonsa ilmaisuja vastaan, on seurauksensa. Siksi Jumalan palvelijana haluan olla varoittamassa seurakuntaa ja kehoittamassa palaamaan Raamatun viitoittamalle tielle! Siinä seurakunta voittaa paljon.
Tuomion tuli
Siitäkin Raamattu puhuu. Jumala on myös tuomion Jumala. Se tulee selvästi eteemme, kun luemme Raamattua.
Ennen kuin etenemme, haluan tuoda esille, että Jumala on rakastava Jumala:
"Jumala on rakkaus" (1. Joh. 4:16).
Jumala on armon Jumala:
"Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa" (Ps. 103:8).
Muitta, Jumala on myös vihan Jumala:
"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa" (Room. 1:18).
Jumalan viha on aina pyhää ja oikeudenmukaista vihaa. Jumalan viha kohdistuu syntiin ja se on Hänen pyhyytensä ilmaus. Synnin tunnustamisen ja hylkäämisen kautta - parannuksenteon kautta - pääsemme Jeesuksen ristillä hankkiman pelastuksen turviin.
"Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa" (Ps. 11:5).
Jeesuksen - Jumalan Pojan - riippuessa ristillä syntiemme vuoksi, Jumalan viha kohtasi Jeesuksen, joka tehtiin synniksi tähtemme. Ristillä tapahtuneen syntiemme sovituksen tähden Jumala voi armahtaa katuvan syntisen, joka tunnustaa syntinsä. Tästä kaikesta näemme, että Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä niin paljon, että oli valmis maksamaan kaikkein kalleimman hinnan puolestamme, antamalla Poikansa kuolla syntiemme tähden. Jumalan viha pysyy jokaisen päällä, joka ei usko Poikaan:
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (Joh. 3:36).
Raamattu puhuu paljon siitä, että Jumala on myös vihan Jumala. Sen voi jokainen Raamattua lukeva todeta. Jumalan viha syntiä kohtaan huipentuu siihen, että ihminen, joka haluaa elää synneissään, joutuu iankaikkisuutensa viettämään kadotuksessa, jota Raamattu nimittää helvetiksi:
"Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen" (Ilm. 20:15)
Samaan paikkaan joutuu myös sielujemme vihollinen, valheen isä, ja hänen apulaisensa:
"Ja Perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti" (Ilm. 20:10).
Jumala on myös tuomion Jumala. Se on jo edellä käynyt ilmi, mutta kuitenkin otan Raamatusta jonkun esimerkin tästäkin:
Vedenpaisumus tuli ihmisten pahuuden tähden: (1. Moos. 6:5-7, 17, 7:21-23).
Sodoman ja Gomorran tuho tuli synnin harjoittamisen tähden: (1. Moos. 18:20, 19:23-25).
Raamattu puhuu Uuden testamentin puolellakin paljon Jumalan tuomiosta. Tässä esimerkki vain Juudaan kirjeestä:
"... Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäväksi suuren päivän tuomioon; samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta"
(Luuda 1:5-7).
Kuten jo aiemmin on käynyt ilmi, Sodoma ja Gomorra tuhottiin Jumalan toimesta synnin tähden.
Jumala on myös vihan ja tuomion Jumala. Tuomion tuli kohtaa kaikkea jumalattomuutta. Siksi kehoitan kaikkia pakenemaan sitä Jeesuksen veren turviin. Myöskin Saarijärven seurakunnan päättäjiä. Tehkää parannus synnin suosimisesta ja hyväksymisestä seurakuntanne elämässä! Näin osoitatte Jumalalle palaavanne Hänen Sanansa mukaiseen elämään. Sama koskee myös valittua pastoria. Jumala ei katso henkilöön. Jumala on meille armahtavainen ja suuri armossa vain Sanansa mukaan - ei itse määrittelemämme tien mukaan.
Vastatuli
Seurakuntaa ei ole kutsuttu sytyttelemään vääriä - Sanan vastaisia - tulia, jotka vievät ihmisiä poispäin Jumalasta, ja jotka eivät tuo kunniaa Hänen nimelleen. Vanhassa testamentissa on tuli usein liittynyt Jumalan läsnäoloon. Se on ilmaissut Hänen pyhyyttänsä ja kirkkauttansa. Näin oli silloin kun Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa (1. Moos. 15:17), Hänen ilmestyessään Moosekselle palavassa pensaassa (2. Moos. 3:2), Hänen johdattaessaan israelilaisia tulenpatsaalla erämaassa (2. Moos. 13:21-22), sekä Siinain vuorella (2. Moos. 19:18), jne.
Seurakunta ei saa olla "heittelemässä bensaa" niihin tuliin, jotka tämän maailman ruhtinas, sielujemme vihollinen, on sytyttänyt. Se, mitä Saarijärven seurakunnassa on tehty, on näiden väärien tulien lietsomista suurempaan liekkiin ja laajentamaan paloaluettaan. Herätkää ja palatkaa sytyttelemään Jumalan tulia - ne ovat siunauksen tulia.
Seurakunnan tehtävänä, Jumalan palvelijana ja -työtoverina, on olla sytyttämässä vastapaloja, sielunvihollisen ja tämän maailman sytyttämiä tulia vastaan.
Pyhän Hengen tuli
Jumalan Henki, Pyhä Henki, on seurakunnan Henki. Hän on synnyttänyt Jumalan seurakunnan maan päälle. Seurakunnan syntymäpäivästä saamme lukea:
"Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat: Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyikis..." (Apt. 2:1-4.
Näin ensimmäinen seurakunta syntyi, kun Pyhä henki vuodatettiin kaiken lihan päälle, niinkuin profeetta Jooel oli ennustanut (Jooel. 2:28-29).Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus käski opetuslapsiaan odottamaan tämän lupauksen täyttymistä:
"Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonjka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen" (Apt. 1:4-5.
He tottelivat - ja seuraukset olivat suuret: Pyhällä Hengellä täyttymisen jälkeen, Pietarin saarnatessa, tuli 3000 ihmistä uskoon. Sen sai aikaan Pyhän Hengen tuli.
Tämä on sitä, mitä Jeesus halusi:
"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt" (Luuk. 12:49)
Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläkävijä, "tienraivaaja", sanoi:
"Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä hengellä ja tulella"
(Luuk. 3:16).
Tätä tulta, Pyhän hengen tulta, me yksilöuskovat ja seurakunnat tarvitsemme. Raamattu kehottaa meitä olemaan Hengessä palavia, täyttymään Pyhällä Hengellä, elämään Hengessä ja vaeltamaan Hengessä. Vain Pyhän Hengen tuli voi pysäyttää sielunvihollisen sytyttämät Jumalan vastaiset tulet.
Pyhä Henki ei suostu toimintaamme mukaan, jos me elämme synnissä ja hyväksymme synnin. Sydämelleni saaneena, Pyhän Hengen vaikuttamana, kehoitan Saarijärven seurakuntaa hylkäämään ja tunnustamaan synnin, jonka se on hyväksynyt elämäänsä!
Ilmestyskirjassa on mm. sanoma seitsemälle Aasian seurakunnalle, Jeesuksen Kristuksen ilmestyksessä, jonka Jumala antoi Hänelle ja lähettämänsä enkelin kautta sen tiedoksi saattoi palvelijalleen Johannekselle. Voit lukea nämä sanomat Ilmestyskirjan alkuluvuista. Otan esille sieltä vain sanoman yhdelle seurakunnalle:
"Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunutenkä mitään tarvitse, etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. katso, minä seison ovella ja kolkutan..."
(Ilm. 3:14-20).
Tämän sanoman edessä me kaikki joudumme tekemään parannusta - myöskin kaikki seurakunnat kotikaupungissamme. Emme voi osoitella vain toisia. Jos niin teemme, osoittaa kolme sormea omaan rintaamme. Tutkikaamme itseämme Herran edessä.
Pyhä Henki näyttää elämässämme ne asiat, jotka ovat vääriä.
Pyydän rukoilemaan Saarijärven seurakunnan - ja kaikkien paikkakuntamme seurakuntien - puolesta!
Totuutta noudattaen rakkaudessa.
Siunausta!
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Tänään on ollut Keskiviikko. 7 jälkeen oli 0.9 astettamiinuksella. Kävin viemässä Emilian ja danielin 8:ksi kouluun.
Palattuani luin jesajan kirjaa. rukousta.
Kirjoittelin sydämelläni ollutta sanomaa blogiin.
Marja-Leena haki Emilian koulusta. Daniel tuli bussissa. heillä kun oli sählyturnaus Monnarilla.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin 5 km kävelylenkillä sulalla urheilukentän radalla.
18:ksi menin Opetuslapseuskouluun One Way-seurakunnan tiloihin. kaksi opetustuntia ja kahvit välissä.
Tulet takkaan.
Iltapalaa ja teetä.
"Pyhä Henki, Sinä, joka olet innoittanut Jumalan miehet ja naiset kirjoittamaan Pyhät Kirjoitukset, puhu minulle, opeta minua ja näytä minulle totuus" (Claudio freidzon, Pyhä Henki - janoan Sinua, Kustannusyhtiö Visio Oy 2001, s. 183).
Siunausta!
Ps. "Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt" (Ps. 1:1-2).
