29.4. Lämmintä 4.1 astetta noustessa. Marja-Leena laittoi eväitä minulle. Pakkailin loput tavarat. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. M-L luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Halaukset. Rinkka ja reppu autoon. Hain Deniksen. Ajelimme Jyväskylään. Denis toi auton kotiin. Henkilöautossa menimme Pietariin - yhden"inkeriläispojan" kyydissä - Veikko, minä ja yksi nuori mies salomailta. Taavetissa oli yksi kohtaaminen - söimmekin siellä. Pietarissa toinen. 19 maissa olimme Pulkovon lentoasemalla. Kone lähti 00.10. Perillä Syktyvkarissa parin tunnin päästä. Siunausta!

28.4.

Nousin 6.30. Marja-leena pian myös valmistelemaan voileipäkakut Miron synttäreille. 2.2 astetta plussalla. Pilvistä. Aurinko kuumotti pilven takana. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Valmistauduin matkaa varten aiheesta, joka on jo ollut sydämellä - tuli profetian kautta.

Kävin kylällä kaupassa ostamassa alkavalle matkalle tuliaisia. Samalla reissulla kävin urheilukentällä 2 km rauhallisella kävelyllä. Aurinko paistoi. Heti 10 jälökeen menin Majakalle helluntaiseurakunnan myyjäisiin juomaan munkkikahvit. Siellä se Terhi-Marjakin oli hommissa. Kahvin jälkeen menin jatkamaan lenkkiäni urheilukentän aurinkoon. 8 km jatkoin - eli yhteensä tänään 10 km, joista pari ns. hölkkäsin.

Söimme.

15:ksi ajelimme Höytiälle, Uuraisille, Timolle ja Pialle, Miron 15 v synttäreille - oikea syntymäpäivä oli jo aikaisemmin, mutta nyt juhlittiin. Hieno mies, hienossa iässä. Rohkaisin Miroa tekemään oikeita valintoja, niinkuin tähänkin asti. Sellaisia, joilla on kantavuutta aina iankaikkisuuteen asti. Kahvia, teetä, simaa, mehua - kuka mitäkin - hyvien herkkujen kanssa. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel, Anneli, Rasmus ja Oliver, mamma, mummi ja vaari, sekä Timon perhe olivat juhlimassa. Timo lämmitti saunankin juhlan kunniaksi. Timo, Denis ja minä kävimme ensin lauteilla. Jälkeemme menivät mamma, Pia ja Milena. Jälkimmäisten ollessa saunassa, joimme vielä kahvit. Daniel tuli meidän kyydissämme pois, muu perhe tuli aiemmin.

Haettuani kotoa passin ja maahantulokortin kävin Terhi-marjalla kirjoituttamassa venäjäksi maahantulokortin valmiiksi.

Iltapalaa ja teetä. otin rinkan ja repun esille. Pakkailin niihin tavaroita huomista reissua varten.

23 jälkeen kävin nukkumaan.

Siunausta!

Ps. "Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä, ja että teidän ilonne tulisi täydelliseksi" (Joh. 15:11).

27.4.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä Pihlaisen Merjalle!

Nousinkin hyvissä ajoin Perjantaihin. Plussalla 3.6 noustessani. Sininen taivas ja aurinko paistoi - mittariinkin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leenakin nousi ennenkuin lähdin viemään Emilian ja Danielin kouluun. Syy, miksi eivät menneet pyörillä tänään, oli se, että heillä oli naamiaisvarusteet yllään - Emilia oli hieno lentoemäntä ja Daniel metsästäjä, metsien mies.

Minulla oli tarkoituksenalähteä heti aamusta Kangasniemelle - kotipitäjääni - onnittelemaan edesmenneen setäni puolisoa, hänen täyttäessään huomenna 90 v. Lahjakin oli valmiina. Kuitenkin suunnitelmat muuttuivat. M-L:lla oli rytmihäiriöitä. Vein hänet terveyskeskukseen. Kävin viemässä syntymäpäivälahjan ja kortin postiin. Ensi viikolla sen sitten syntymäpäiväsankari saa. Laitoin Terolle, Terhi-Marjalle ja Timolle tiedon ja rukouspyynnön - vaikka tiedän, että muutenkin olisivat rukoilleet - että äitsy on tk:ssa ja mistä syystä. Kävin hakemassa kotoa puhelimeni ja menin urheilukentälle - ei-lenkkitamineissa - hiljakseen kävelemään 3 km. Rukouksen hengessä. Kävin välillä istuskelemassa tk:n aulassa. Halpa-Hallissa kävin juomassa kahvit. Kylällähän minä olin koko ajan. Herkkumestareissa kävin myös myöhemmin kahvilla - Rautasen Jussi tarjosi, kun sattui myös olemaan siellä. Kun sitten ajelin tk:lle, niin M-L olikin juuri päässyt operaatioista ja käveli autolle ilman soitteluja. Taas oli otettu filmiä, kuvattu, annettu tiputusta, nukutettu ja laitettu sähköshokilla rytmejä sydämessä paikalleen.

Kävimme apteekista hakemassa lääkärin määräämää uutta lääkettä. Tulimme kotiin. Söimme. Lämmittelin aamullista kahvia.

M-L alkoi paistelemaan munkkeja huomisiin seurakunnan myyjäisiin - ei kuitenkaan aikonut tehdä sitä määrää, jonka oli luvannut, vaan Terhi-Marja teki osan hänen osuudestaan - omien paitostensa lisäksi.

Minä menin kylälle lenkille urheilukentälle. Ensin hain kuitenkin "verensokerinappeja" apteekista itselleni. 10 km lenkin tein. Pari-kolme km niistä vähän hölköttelin. Muut rauhallisesti kävelin. Puolivälissä hieman venyttelin. Jo vähän paremmalta tuntui kuin eiliten. Onhan se tuon hiihtämisen jälkeen vähän jäykkää - mutta jospa se siitä. Aurinkoista. 10-11 astetta lämmintä.

Keittelin kahvit ja join eilisten "laavulettujen" ja juuri paistetun munkin puolikkaan kanssa. 

M-L aloitteli voileipäkakun tekoa. Kävin saunassa Deniksellä hänen kanssaan - soitteli, että on sauna lämmin. 

Mukava sää. Taivaalla liki täysi kuu.

Eilen sovin seuraavan KYLÄILLAN - ja tänään sain siihen varmistuksen - Suojalinnaan, Linnan kylälle. Se on pe. 18.5. klo 19.

"Tutkimukset Euroopan hengellisestä tilasta kertovat karua kieltään. Ihmiset vieraantuvat Jumalasta, kirkkoja suljetaan, ja jumalattomia lakeja säädetään vauhdilla. Erityisen surullinen on tilanne naapurimaassamme Virossa. ...

... Jeesus on lähettänyt meidät.

Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi mennä ja julistaa evankeliumia kaikille luoduille. Apostoli Paavali on aivan samoilla linjoilla Jeesuksen kanssa kirjoittaessaan roomalaisille: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?" (Room. 10:14). ...

...Sanansaattaja ammuttiin.

Suomea on siunattu vuosikymmenten saatossa ylenpalttisella armolla. Toisen maailmansodan aikaan maamme presidentti ohjasi meidät luottamaan ainoaan todelliseen turvaan: Jumalaan ja Hänen sanaansa. Toisin kävi Virossa.

1930-luvulla profeetta Karl Reits saarnasi Tallinnan kaduilla ja toreilla yksinkertaista sanomaa: "Hätä on tulossa. Tehkää parannus. Rangaistukset kohtaavat kansaamme, ellemme käänny ja jätä syntielämää."  Hänen sanomansa kuitenkin hylättiin. Häntä heiteltiin mädillä tomaateilla, häntä pilkattiin ja häneltä kiellettiin puhuminen kirkoissa. Lopulta hänet ammuttiin perunapellolle vuonna 1941.

Viron kansan historian suunta kulki vääjäämättä kohti synkkää pimeyttä ja kovia koettelemuksia. Tapahtui juuri niin kuin Jumalan sanansaattaja oli profetoinut, ja Neuvostoliitto valloitti maan. Seuraavaksi 50 vuodeksi Viron kristikansa joutui ahtaalle ja Jumalan sanan julistus kävi vaikeaksi. ... (Esa-Pekka Mattila, katkelmia artikkelista: Lähetä leipäsi veden yli, One Way Mission Raportti 2/2018. s. 34, 35, One Way Mission ry).

Siunausta!

Ps. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17).

26.4.

Torstai. Aivan sinisen taivaan ja auringonnousun hetki noustessani - 16.4 astetta lämmintä auringossa. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Sirkalta sukkia seuraavaa reissua varten sukulaiskansan pariin. Samalla reissulla ostin lahjan sukulaisen 90 v-päivää varten - olisi tarkoitus piipahtaa huomenissa - jHs.

Söimme hyvää kaali-jauhelihakeittoa. Sen jälkeen kävin tekemässä tulet takapihan laavun tulipaikkaan - sitä välillä kaipaa savunhajua nokkaan ja nokea sormiin. Sanotaan se nyt vaikka tuon moisin sanankääntein. M-L teki lettutaikinan. Istuskelin ja paistelin - ja siinä paistellessä pistelin poskeen - lettuja. Oli minulla kyllä haarukkakin. Kahvia tietenkin kyytipoikana. M-L:lle tarjoilin letut sisään.

Laitoin tulen takkaan. 

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Lenkilläkin tuli käydyksi urheilukentällä. 10 km rauhallisella vauhdilla - jonkun km:n hölköttelin, joitakin menin ihan vanhalla "hevosmiehen tyylillä", koetin vähän ihan tekniikallakin. Tuli avatuksi jalkalenkkien kausi rauhallisesti tunnustellen. 9 astetta lämmintä kun menin. Taivas harmaa. 

Iltapalaa ja teetä.

"... Lähden takaisin kertomaan mikä muutti elämäni

Tähän innokkaiden todistajien joukkoon mahtuu entisiä imaameja ja islaminuskon oppineita yhtä hyvin kuin tavallisia miehiä ja naisia, joita kaikkia heidän sukunsa vihaa sen vuoksi, että he ovat jättäneet entisen uskontonsa ja kokeneet Jeesuksen uudestisynnyttävän voiman elämässään. He ovat valmiita lähtemään takaisin sinne, josta ovat tulleet, jopa ensin paenneet uskonsa vuoksi. Se voi merkitä voimakasta vainoa, kidutusta, vankeudessa oloa ja jopa julmaa kuolemaa. Mutta he ovat valmiita siihen, sillä he eivät voi olla puhumatta siitä, mitä ovat nähneet ja kuulleet sekä kokeneet Jeesuksen seurassa. Tämä joukko kasvaa jatkuvasti, samaan aikaan kun meidän länsimaittemme kirkkojen ja seurakuntien jäsenmäärät ovat laskussa.

Mekin saamme innostua

Onko meillä mahdollisuus saada tuota intoa edes rahdun verran? Kyllä, siihen on aivan samat mahdollisuudet. Meidän ei tarvitse välttämättä kokea hirvittävää vainoa, ennen kuin into täyttää sydämemme. Mutta saattaa olla mahdollista, että Jumala armossaan kohtaa meitä jopa vainon avulla, että saamme takaisin sen rakkauden ja innon Jeesuksen seuraamiseen, josta Raamattu meille puhuu. Meidän on ainoastaan tehtävä valinta: joko Jeesuksen seuraaminen ja alkuperäisen innon ja rohkeuden saaminen sydämeemme tai tyytyminen ulkokohtaiseen uskonnolliseen menoon ja vain inhimilliseen viisauteen Raamatun tulkinnassa, mukaan lukien sen, että varmistumme omasta mukavuudestamme, josta ei tarvitse luopua. Kumman valitsemme? Vetääkö Jeesuksen rakkaus puoleensa? Täyttääkö sydämemme into kertoa hänestä muille? Vielä ehdimme mukaan niiden joukkoon, jotka ovat valmiita antamaan kaiken Jeesuksen ja evankeliumin tähden" (Juhani Huotari, Lähetysjohtaja, Marttyyrien Ääni-lehti, s. 2.).

Siunausta!

Ps. "Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi  ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti" (Apost. teot 4:29-31).

25.4.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltä meijjän Timo Markukselle, sekä Markku ja Markus Huttuselle!

Noustessani Keskiviikkoon oli lämmintä 9.1 astetta. Taivas oli harmaa. Satoikin vettä.

Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 7 km. Mennessäni satoi, hiihdellessä ei. N. 7 astetta lämmintä. Taisin päättää, että päätän hiihtokauteni tänään. 2732.7 km tuli sivakoiduksi näillä lumilla. Kiitän Jumalaa mahdollisuudesta hiihdellä ja liikkua! Net alkavat sitten jalkalenkit - ilman tutuiksi tulleita suksia ja sauvoja. Kävelysauvat saattavat joskus eksyä käsiin.

Takassakin pidettiin tulta.

Sittempä taas maistuikin ruoka - höyrytetty kaali ja uunissa paistettu lohi, ynnä kananmuna. Kahvikin.

Kirjoittelin Huhtikuun SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 19. Lähettelin sen niille, joille se menee s-postilla. Suurimmalle osallehan se niin meneekin. Kävimme Rantalan Jussin kanssa monistamassa paperiversioita sen verran kun menee postin kautta sen haluaville.

Laittelin Rintamapostit kuoriin.

19:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Avoimen taivaan alla -rukousiltaan. Vein Rintamapostit postiin, sekä osan suoraan lähistön postilaatikoihin. Rukousillassa oli 16 henkeä. Joimme kahvia. Kuuntelimme pastorimme Mika turusen alustuspuheenvuoron. Keskustelimme - naiset omassa- ja miehet omassa ryhmässään aiheesta etukäteen tehtyjen kysymysten pohjalta. Rukoilimme.

Palatessamme kotiin satoi vettä.

Soitin veljelleni heimolle "kotipalkisille." 

Iltapalaa ja teetä.

"Jeesuksen todistajana

...me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Apt. 4:20.

Kansankirkkomme, kuten myös vapaiden suuntien seurakunnat pohtivat sitä, miten jumalanpalvelukset saataisiin enemmän kansanläheisiksi. Kirkoissa on yritetty muuttaa liturgiaa ja saada siihen enemmän vuorovaikutusta sekä otetta nykymaailmaan ja sen haasteisiin. Vapaiden suuntien seurakunnissa musiikin nähdään olevan se, jota tarvitaan, ja sen tulisi olla mukaansatempaavaa. Ylistyslauluja pyritään lisäämään tilaisuuksien alkuun. Sanaa kuulemaan saapuu uskollisten uskovien joukko. Mutta missä ovat evankeliumille vieraat ihmiset ja he, jotka kulkevat tämän maailman "likaviemärien" äärellä halukkaina kuulemaan, kuka heitä auttaisi?

Alkuperäinen into seurata Jeesusta?

Länsimaisina Jeesuksen todistajina olemme menettäneet suurelta osin sen alkuperäisen innon, jota äsken uskoon tullut ihminen kokee. Meille on muodostunut Jumalaan uskomisesta ja Jeesuksen seuraamisesta suoritus, joka tehdään seurakuntamme tilaisuuksissa ja joka suunnitellaan tarkasti etukäteen. Luemme Raamattua (ainakin silloin tällöin) ja huomaamme, että Jeesus antoi lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan. Olemme kääntäneet tekstin nurinpäin ja luemme sen tänään toivoen, että kaikki maailma tulisi hienoihin kirkkoihimme. Olemme erehtyneet, Jeesus ei puhu kertaakaan kirkkojen rakentamisesta, vaan kertoo ainoastaan, kuinka meidän tulee lähteä kertomaan hyviä uutisia, evankeliumia.  Olemmeko kuluttaneet aikamme, voimavaramme ja taloutemme sittenkin toisarvoiseen asiaan, kun ajattelemme iankaikkisia sieluja, joiden puolesta Jeesus on vuodattanut verensä?

Kirkossa vai metsässä?

Kun tapaamme uskonveljiämme ja -sisariamme niissä maissa, joissa Jeesuksen seuraajat kokevat vainoa, heillä useasti ei ole kirkkorakennusta. He kokoontuvat yksityiskodeissa, ullakoilla, kellareissa, metsissä ja vuorilla. Heisän "kirkkonsa" on se paikka, jossa he ovat koolla. He eivät kaiva kukkaroaan uudistaakseen kirkkonsa seinien kauneutta tai hankkiakseen parempia istuimia, jotta voisivat kokea mukavuutta kuunnellessaan Jumalan Sanan julistusta. Heidän kokoontumisensa ovat uskovien yhteyttä Jumalan Sanan äärellä. He kokoontuvat, jotta voisivat vahvistua uskossaan niin, että mahdollisimman selkeästi kertoisivat Jeesuksesta omaisilleen, tutuilleen, viranomaisille jotka heitä vainoavat ja myös vihamiehilleen, jotka vihaavat heitä juuri sen tähden, että he ovat tulleet Jeesuksen todistajiksi..." (Juhani Huotari, Pääkirjoitus, s. 2, Marttyyrien Ääni-lehti, 2/2018).

Siunausta!

Ps. "Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti. Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat" (2. Tim. 4:5-8).

24.4.

Tiistai. Erilainen päivä elämässä. Heäsin kun Marja-leena vastasi puhelimeen - tai soitti itse - ja lähti autolla liikkeelle. Viemään Danielia kouluun. Nousin sitten myöhemmin. Oli plussalla 3.2 astetta. Oli satanut. Harmaa taivas. M-L ei ollut vielä palannut kotiin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Hesekielin kirjaa.

Kun ei M-L:naa kuulunut kotiin laitoin hänelle tekstiviestin, että missä on.Johonkin aikaan tuli tekstiviesti häneltä: "Oon vielä täällä tk:ssa tipassa." Jälkeenpäin selsisi, että oli jo aiemmin lähettänyt minulle tekstiviestin, jota ei minulle tullut.

Lähdin kävellen - 5 km - tk:een. Matkalla laitoin Terhi-Marjalle, Terolle ja Timolle tekstiviestin ja pyysin muistamaan rukouksin. Samoin meidän pastorille, Mika Turuselle, kun oli juuri menossa Päivärukoushetki rukoushuoneella. En siinä vaiheessa tiennyt mistä on kysymys, kun on tk:ssa ja tipassa.

Kun pääsin tk:lle en heti päässyt M-L:n luokse, kun nukkui. Jonkinajan kuluttua hoitaja ohjasi minut hänen luokseen. Oli heräillyt ja oli pitkällään johtoja rinnassaan. Olivat nukuttaneet ja laittaneet sähköshokeilla sydämen rytmit paikoilleen. Oli ollut paha olo kun oli vienyt Danielin kouluun. Siksi ajoi samalla reissulla tk:lle, jossa verenpaineet olleet korkealla ja sydämessä rytmihäiriöitä. Siksi tiputusta, sydänfilmiä ja röntgeniä ja sähkön antamista. Jo eilenkin illalla olivat verenpaineet korkealla ja olo ei ollut hyvä.

Kävin välillä kylällä asioilla - postissa, sekä hakemassa kotoa vaahtosammuttajan. Kylällä oli nääs torilla niiden tarkastuspiste. Oli niin vanhaksi mennyt sinne viemäni sammutin, että ostin uuden. Kahvitkin kävin Sokkarilla juomassa.

Kun minulle annettu aika oli kulunut, jolloinka lupasivat, että M-L pääsee pois, menin hänet hakemaan. Kävimme apteekissa hakemassa lääkettä, jota määrätty. 

Kävimme ennen kotiin menoa syömässä Halpa-Hallissa lehtipihvit. Kotona piti lämmitellä mikrossa aamullista kahvia.

Olen kiitollinen Jumalalle, että Hän auttoi ja sain pitää rakkaan vaimoni, lapset äitinsä ja lastenlapset mumminsa. Avutonhan sitä on ihminen tällaisten asioiden edessä - ei sitä osaa turvata muuhun kuin Jumalaan.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 4.5 km. Muistin siellä, että tänäänhän on Häkkilän - peltokylän - Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin ilta. Niinpä hönkäsin kotiin ja ajelin peltokylälle - Laitisille - missä piiri kokoontui. Oli kahvia ja hyviä tarjoiluja, rukousta ja Apostolien tekojen luku, josta keskusteltiin. Lämmin ilta. Edellinen kokoontuminen meni minulta sivu suun, kun olivat viikot menneet sekaisin mielessäni. Tämän iltaisesta piiristä lähtiessäni tartuin pihaan kiinni. Lauri hinasi autollaan minut siitä pois. Satoi vettä.

Palattuani kotiin oli M-L paistanut lohenpuolikkaan ja mennyt nukkumaan. Söin iltapalaksi lohta. Join aamullista kahvia ja myös teetä.

"Kirkko etsii parempia menetelmiä; Jumala etsii parempia ihmisiä ... Kirkko ei tarvitse eänään laajempaa tai parempaa koneistoa, ei uusia organisaatioita eikä enemmän tai uudempia menetelmiä, vaan ihmisiä, joita Pyhä Henki voi käyttää ... rukouksessa voimakkaita ihmisiä. Pyhä Henki ei asu menetelmissä vaan ihmisissä. Hän ei tule järjestelmiin, vaan ihmisiin. Hän ei pyhitä suunnitelmia vaan rukoilevia ihmisiä" (E. M. Bounds, Löytöretki Kristuksessa kasvamiseen, kristitty ja rukous, s. 5, 6, Karas-Sana Oy 1975).

Siunausta!

Ps. "Sillä Herra on Henki, ja missä herran henki on, siinä on vapaus" (2. Kor. 3:17).

23.4.

Maanantaita. Noustessani uuteen päivään oli auringossa lämmintä 16.8. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Hesekielin kirjaa.

Menin kävellen hiihtämään Kusiaismäkeen  -M-L meni autolla käymään tk:ssa. Hiihtelin sinisen taivaan alla 21 km. Mukavahan se on sellaisessa auringonpaisteessa sivakoida menemään. Kiitollisena, että voi hiihtää - paljonhan olisi lueteltavissa syitä, miksi ei voisi. M-L haki minut autolla pois Kusiaismäestä.

Kahvia.

Ajelimme M-L:n kanssa "aurinkoista tietä eeeeteeenpäin", Jyväskylään. 17 olin sopinut tapaamisen Auliksen kanssa. Sain häneltä naapurimaan kielellä olevaa materiaalia. Siitä menimme M-L:n kanssa RAX:iin syömään. 

RAX:sta ajoimme Höytiälle, Timolle ja Pialle. Heidän talonsa oli aukeammannäköisellä paikalla kuin aikaisemmin. Syynä oli se, mikä näkyi maassa - Timo oli pylläytellyt nurin kuusia lähettyviltä. Niitä oli pätkittynä ja karsittuna maassa. Lisääkin meinaa ketistää. Kun menimme heidän pihaansa, olivat huomanneet tulomme ja soittivat, että ovat tien toisella puolella olevassa mökissä kuntosaliharjoituksissa. Menimme sinne. Siellä on ihan hyvä kuntosali heillä laitteineen. Muutaman kerran viikossa käyvät ohjelmiaan siellä läpi Timo ja Pia. Pienet tytöt - Milena ja Minja mukana menossa. Jos Milenan kuullen sanot, että pieni tyttö, niin varmasti korjaa, että iso tyttö. Timo laittoi mökkisaunan lämmite. "Kartanon puolella" joimme kahvit, yms. Timon kanssa kävimme löylyissä, jotka oli mukavat. Useissa löylyissä kun kävimme, niin aika meni nopsaan, ettei huomannutkaan, kun kello oli jo paljon.

22 jälkeen olimme kotona. Vielä piti ottaa iltapalaa. Taivaalla näkyi puolinen kuu.

"Rukoile Jumalan Henkeä valaisemaan mielesi. Luota Jumalan voimaan, joka vaikuttaa sinussa. Rukoile, että Pyhä Henki paljastaa sen sinulle, ja omista itsellesi lupaus, että Jumala ilmaisee voimansa sydämessäsi ja pitää huolta kaikista tarpeistasi.

Etkö huomaakin nyt jo, että jos haluat kokea Jumalan voimaa elämässäsi, sinun tarvitsee käyttää paljon aikaa seurusteluun Isän ja Pojan kanssa?" (Andrew Murray, Löytöretki kristuksessa kasvamiseen, Kristitty ja rukous, s. 2, Karas-Sana Oy 1975).

Siunausta!

Ps. "Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää" (2. Kor. 9:6).

22.4.

Kun nousimme sunnuntaihin ja katsoimme ulos, huomasimme, että oli satanut lunta kerroksen. Plussalla 3.4 astetta. Harmaata. Aurinko kyllä hopean värisenä kuumotti pilviverhon takana. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Menimme helluntairukoushuoneelle M-L:n kanssa. Haimme Salmen menomatkalla mukaan. 10 jälkeen olimme Rukoushetkessä alakerrassa - heljä henkeä. 

11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johti Olavi Lampinen. Puheen piti yksi seurakuntamme vanhimmiston jäsen - Jukka Oittinen. Hyvä puhe tärkeästä aiheesta. Olavi pyysi minut lopussa "pönttöön" johtamaan rukoukseen. Musiikissa palveli lauluryhmä Varikset. Alakerrassa nautimme kokouksen jälkeen hyvät kahvit.

Tultuamme kotiin lähdin käymään hiihtelemässä Kusiaismäessä. Pilvistä mennessäni, mutta aurinko aina välillä näkyi. Tuli kuitenkin todella upea sää - sininen taivas ja auringonpaiste. 4.5 astetta plussalla lopettaessani hiihtelyn. Lykiskelin 25.2 km. Samalla tuli 2700 km täyteen - 2700.2 km hiihdellyksi näillä lumilla. Olin juuri nousemassa suksilla ylämäkeä, kun maantieltä - joka siinä kohdassa oli lähellä - kuului huuto: Luistaako sukset hyvin? Denis ja Terhi-Marja olivat kävelylenkillä. 

Tultuani kotiin söin ja join kahvia. Kaunis aurinkoinen ilta jatkui.

Laitoin takkaan tulen.

Iltapalaa ja teetä. Klo 22 maissa oli 0.3 astetta lämpimällä.

"Minulla on se jokin - jälleen.

Enkä halua enää koskaan menettää sitä. Ellei sinulla ole sitä jotakin, rukoilen, että saisit sen takaisin. Ja kun saat sen - intohimon, tulen, puhtauden, jumalannälän - rukoilen, että se aina pysyy sinulla. Tiedän millaista on saada se jokin ja menettää se.

Haluan vaeltaa aina Jumalan lähellä sekä iloita hänen jatkuvasta läsnäolostaan ja johdatuksestaan"(Craig Croeschel, Se jokin, s. 208, Päivä Osakeyhtiö).

Siunausta!

Ps. "Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan kristus elää minussa. Sen elämän, jota ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani" (Gal. 2:19-20). 

21.4.

Lauantai. Marja-Leena nousi varahin tekemään kuusi voileipäkakkua naistenpäivään. Minä kömmin sängystä myöhemmin. Silloin satoi vettä. Lämmintä 4.4 astetta. Aamupalaa ja kahvia.

10:ksi vein M-L:n, Terhi-Marjan - jolla oli myös kakkuja mukana - naistenpäivään helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle. Haimme myös Salmen mukaan. Satoi vettä.

Palattuani kotiin luin Hesekielin kirjaa ja join vähän kahvia lisää.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km "rukoushiihdon." 3-4 astetta lämmintä mennessäni. N. 7 palatessani. Tihkutteli välillä vettä. Välillä aurinkokin yritti valistaa.

Palattuani join kahvia ja otin vähän palasta.

Vein M-L:n tekemät voileipäkakut helluntairukoushuoneelle naistenpäivän tarjoiluun.

Haettuani pyyhkeen kotoa menin Denikselle saunaan - soitteli, kun olin kakunvientireissulla. Deniksen ja Rautasen Jussin kanssa saunoimme.

Kävin hakemassa M-L:n ja T-M:n rukoushuoneelta, sekä Salmen, jonka veimme kotiin. Satoi vettä.

Söin päivän lounaan/päivällisen.

Laitoin takkaan tulen.

Emilia polkaisi pyörällä meillä hakemassa minulta solmion johonkin esitykseensä. Oli käynyt jo vähän aikaisemmin, mutta ei kuultu - kun ovikello ei soi - ja ovi oli lukossa.

"Jeesus kehotti muistamaan sen, miten korkealta olet pudonnut. Muistatko vielä ajan, jolloin ainoa tärkeä asia oli tehdä sitä, mitä Jumala halusi sinun tekevän? Muistatko, miten janosit hänen Sanaansa? Muistatko, miten innoissasi olit voidessasi kertoa uskostasi jokaiselle, joka halusi kuunnella? Muistele sitä, mitä sinulla oli Jumalan yhteydessä, sitä erityisen ihanaa, mikä on nyt kadonnut.

Jeesus sanoi: "Käänny", mikä tarkoittaa: tee parannus. Lopeta se, mitä nyt teet. Tee sitä, mitä sinulla oli tapana ennen tehdä. Jos sinulla oli tapana rukoilla, rukoile. Jos sinulla oli tapana paastota, paastoa. Jos sinulla oli tapana osoittaa runsaasti rakkautta, osoita rakkautta. Jos sinulla oli tapana antaa omista varoistasi, kunnes sinulla oli lopulta vain hyvin vähän jäljellä, mutta annoit vielä sittenkin, ryhdy jälleen antamaan. Jos sinulla oli tapana ylistää Jumalaa ajaessasi autoa välittämättä siitä, kuka sattui näkemään, ala jälleen ylistää. Jos sinulla ennen oli läheisiä hengellisiä ystävyyssuhteita, mutta sitten sinusta tuli liian kiireinen, varaa jälleen aikaa herätelläksesi niitä henkiin tai solmi uusia. Jos sinulla oli tapana palvella ihmisiä ilman taka-ajatuksia, ala jälleen palvella" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 203, 204), Päivä Osakeyhtiö 2009).

Siunausta!

Ps. "Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen" (1. Tim. 1:17).

20.4.

2.6 astetta plussalla tänään perjantaina noustessani uuteen päivään. Taivas oli harmaa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Denis ja Daniel tulivat meille heti aamusta tk:sta, jossa olivat käyneet kuvauttamassa Danielin kättä - siihen kun oli sattunut eilen kaatuessa. Ei ollut ollut murtumaa. Deniksellä oli mukanaan kunnon tunkki ha sähköinen pyöränmutterinavaaja - oli nimittäin sovittu, että vaihdetaan Toyotan alle kesäkalossit. Aamulla jo nostelin renkaat varastosta valmiiksi. Eikä siinä kauan nokka tohissutkaan, kun homma oli hoidettu.

Joimme porukalla kahvia - ja kuka mitäkin - sekä söimme M-L:n juuri paistamia lettuja.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km. Ihan lopussa aurinko alkoi paistelemaan. Yli 11 astetta lämmintä palatessani.

Söimme. Kahvikin maistui. Lueskelimme lehtiä - mm. Kangasniemen Kunnallislehteä ja Enontekiön Sanomia.

Pesin auton. Takapihalla pesin painepesurilla tänään altaotetut talvirenkaat. Siivosin myös lopuksi auton sisältäkin. Kaunis aurinkoinen sää.

Iltapalaa, kahvia, teetä. M-L teki jo jotakin voileipäkakkujen teon valmisteluja. Aamulla sitten aikaseen nousee ne tekemään valmiiksi - naistenpäivä-tilaisuuteen.

Seurasin TV7:sta Helsingissä, Finlandia-talossa olevaa RCCG:n Eurooppa-konferenssia. Enoch Adeboye, Afrikasta, puhui.

"Apostoli Paavali perusti erittäin tunnetun Efesoksen seurakunnan. Tällä seurakunnalla oli hyvin monin tavoin se jokin. Vuosia myöhemmin Johannes, joka oli auttanut Paavalia huolehtimaan tästä seurakunnasta, kirjoitti muistiin Ilmestyskirjan 2. luvun jakeissa 4-5 olevan Jeesuksen sanoman Efesoksen seurakunnalle: "Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja."

Oletko sinä luopunut ensi ajan rakkaudesta? Ole rehellinen. Rakastatko hengellistä työtä enemmän kuin Jumalaa? Onko sinulle tärkeämpää se, mitä ihmiset ajattelevat sinusta, kuin se, mitä Jumala ajattelee? Mietitkö enemmän strategioita kasvattaa omaa seurakuntaa kuin sitä, miten Jumalan omat kasvaisivat? Tutkitko Raamattua eseammin valmistaaksesi saarnaa kuin kuullaksesi Jumalan äänen? Rukoiletko useammin ihmisten edessä kuin yksityisesti? Oletko menettänyt ensi ajan rakkautesi?" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 203, Päivä Osakeyhtiö).

Siunausta!

Ps. "Ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään" (2. Piet 3:18).

19.4.

Noustessamme tähän torstaihin oli lämmintä 14.5 astetta - auringossa, joka paisteli siniseltä taivaalta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km perinteisillä suksilla. Oli lämmin ja mukava sää hiihdellä. Linnutkin lauloivat ja visertelivät. Taivas oli hyvännäköisen sininen. Suomalaisten kuusien ja mäntyjen vihreys oli kaunista katseltavaa - jotenkin vain sopi hyvin yhteen taivaan sinen kanssa - ja valkoista kun oli vielä maassa hohtelemassa. Purot - pienemmät ja isommat - pulputtelivat ja lirisivät sulamisvesiä. Ja kyllähän niitä Kusiaismäen rinteellä piisaa. Auringon säteet välkehtivät purojen pompahteluissa. Laajenevia sulia paikkoja oli myös hiihtobaanalla. Vetisyys lisääntyy. Mutta vielä hiihdetään, kun kerran voidaan.

Hiihtolenkin jälkeen ruokain maistui - ja kahvi.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.

Illalla söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Tehtäväni pastorina oli Jumalaa kohtaan tuntemani rakkauden tiellä, mikä kimmahti takaisin ja turmeli tehtäväni pastorina. Oli aika tehdä asialle lopultakin jotakin. Koska en voinut lopettaa hengellistä työtä, jotta rakkaus Jumalaan olisi kehittynyt uudelleen, lopetin hengellistä työtä koskevan tiedon ahmimisen, koska se häiritsi jumalasuhdettani. Koin, että Jumala halusi minun hajottavan hengellisen työn epäjumalat. Se oli minulle oikein. Sinulle sama lähestymistapa ei varmastikaan olisi oikea ratkaisu. Mutta tämä ajatus saattaa sytyttää sydämessäsi aivan yhtä kummallisen mutta Jumalan näkökulmasta katsottuna välttämättömän menettelyn.

Paastosin kaksi vuotta niin että kieltäydyin haalimasta itselleni tietoa hengellisestä työstä. Ei enää hengellistä työtä käsitteleviä kirjoja. Ei enää työstä kirjoittavia lehtiä. Ei enää konferensseja. Ei enää toisten pastoreiden saarnojen kuuntelemista. Menin äärimmäisyyksiin... tiedän sen. Sen sijaan luin Raamattua. Ja rukoilin. Ja paastosin. Ja luin lisää Raamattua. Hyvin hitaasti aloin taas löytää rakkauden Jumalaa - en hänen morsiantaan, seurakuntaa, kohtaan. (Morsiamella on jo aviomies, enkä se ole minä.) Jumala teki sydämessäni jotakin hyvin ihmeellistä, joka vahvistui päivä päivältä. Tuntui kuin olisin uudestisyntynyt... yhä uudelleen. Tämä ei ole teologinen väittämä, kuvailen vain sitä, miltä kokemus tuntui. En menettänyt pelastustani, saadakseni sen jälleen takaisin. Olin menettänyt Jumalaa kohtaan tuntemani rakkauden ja löysin sen uudelleen aivan uudella ja merkityksellisellä tavalla ja rukoilin, etten enää koskaan menettäisi sitä" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 202, 203, Päivä Osakeyhtiö).

Siunausta!

Ps."Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin" (Hebr. 10:31).

18.4.

Lämmintä oli 8.6 astetta noustessani "jalan viljaan" - aika myöhään. Harmaa taivas. Aurinko tosin jollakin lailla kuumotteli siihen aikaan pilviverhon takana. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin Kusiaismäessä hiihtelemässä 21 km. Yli 10 astetta lämmintä. Perinteisen sukset, vapaan tyylin sauvat. Tänään "napsahti" 2600 km ohi - eli 2612 km hiihtoa näille lumille. Minulla ei ole asetettuna mitään tavoitetta siihen, kuinka paljon km pitäisi tulla. Hiihtelen vain itse ajattelemani päivittäisen määrän mukaan - sitten tulee sellainen lopullinen määrä kuin tulee. En ole suksilla myöskään siksi, että se jotenkin nostaisi statustani. Hiihdän siksi, että hoidan kuntoani - ja myös siksi, että se on niin sanotusti treenimuotoni tällä hetkellä. Tarkoitus olisi käydä myös kisoissa - ja kukapa sitä sinne ihan kylmiltään. Toisaalta on ihan mielenkiintoistakin katsoa, kuinka tällainen hiihtely vaikuttaa siihen lajiin, kävelyyn - siis kilpakävelyyn. Kun sitten ei ole enää lumia, niin sen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa ns. jalkalenkit. Turhaahan näistä tietenkin on kirjoitella - mutta onhan tämä tätä minun pientä elämääni. Ja siitähän näissä jutuissa on kyse - sellaisia arkipäivän toistuvia juttuja. Kyllähän sitä raitista ilmaa on piisannut - kun ulkosalla lenkkeilee - niinkuin entisellä sulhasella. Ja siellä liikuskellessaan saa/voi myöskin jutella taivaan Isän kanssa - rukoilla erilaisten asioiden ja ihmisten puolesta, kiittää ja ylistää. Yksi salaisuus siihen, että voi niin tehdä, on päivittäinen, säännöllinen, jatkuva, rukouselämä. Ellei ole sellaisia hetkiä/aikoja, jolloin pysähtyy ja ottaa aikaa rukousta varten, ei voi elää rukouksenhengessä. Voi jopa olla, ettei tule esim lenkillä, tms. edes mieleenkään, että voisi nrukoilla.

Tuohon liikuntaan liittyen vielä: Jos aikoo liikkua, on siinä asiassa oltava määrätietoinen - eikä sen tarvitse olla/eikä se saa olla pakkomielle. Pienikin liikunta on hyväksi ihmiselle. Kuitenkin monien kohdalla liikkuminen - esim. lenkkeily - on sellaista, että se lisää vain ruokahalua - tämäkin on hyvä asia niille, joilla ei ole ruokahalua. Se ei tietenkään niiden kohdalla ole hyvä asia, jotka koettavat saada painoa alemmas. Tarvittaisiin pitkäkestoisempaa ja hitaasti rasitusta lisäävää liikkumista. Ei liian nopeasti lisääntyvää rasitusta. Jatkoksi haluan sanoa: Tietenkin on aina otettava huomioon kaikki rajoitteet, jotka estävät liikkumista ja liikuntaa erimuodoissaan. kaikki vain eivät voi liikkua samalla tavalla. kaikki eivät ollenkaan. Se on elämän realiteetti - mutta Jumala haluaa auttaa meitä jokaista.

Palattuani hiihtolenkiltä kotiin maistui ruoka - siksikin, että se oli niin hyvää. Myös kahvi.

Muutaman rivin lueskelin kirjaa. Sitten alkoi niin ramasemaan, että torkuin jonkin aikaa.

18 jälkeen kävin hakemassa Salmen mukaan ja menimme helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Timo Ahola johteli. Kalle Kohonen lauloi omia laulujaan ja johti myös ylistys/rukouslauluihin. Paavo Järvinen puhui ja johti rukouspalveluun. Kävin ns. "esillä", sillä haluan saada kaiken siunauksen elämääni, mitä Jumalalla on annettavana - ja se tulee niin monenlaisia kanavia pitkin. 

Vietyäni Salmen kotiinsa kävin kaupassa - M-L:n tekemä kauppalista kourassani. Tultuani kotiin "loihti" - paistoi - erinomaisen makuisen ranskalaisen piiraan. En nyt sen nimeä muista. Salaatin kanssa sitä nautimme. Ja teetä.

"Toiseksi: päätä saada se jokin takaisin. Sinun täytyy haluta saada se takaisin. Joe Ballard on sanonut: "Janoat nyt entistä enemmän, jos olet menettänyt sen jonkin viime vuonna."

Jos olet menettänyt sen jonkin, saatat olla nyt janoisempi kuin koskaan ennen ja haluat sen takaisin. Haluan kuitenkin olla rehellinen: se jokin ei todennäköisesti tule pieniä tarkennuksia tekemällä. Jos ei tarvitse kuin pieni nykäisy, olisin tehnyt niin jo aikoja sitten. Oletettavasti tarvitaan merkittävä suunnan ja tärkeysjärjestyksen muutos. Olen aivan varma, että jos luulet löytäneesi pika-avun, siitä ei ole apua sen jonkin saamisessa takaisin.

Minun ainakin oli pakottauduttava tekemään jotakin sellaista, mikä omasta mielestäni oli melko radikaalia. Olin niin "Jumalan työn" lumoissa, että jätin jumalasuhteeni hoitamatta. Voin turvallisin mielin sanoa, että hengellinen työ oli minulle pakkomielle. Luin hengellisiä lehtiä. Kuuntelin eri pastoreiden saarnoja. Katselin tiettyjä kristillisiä ohjelmia. Luin suosikkipastoreideni kirjoja. Kävin parhaissa konferensseissa, joissa puhuttiin seurakuntatyöstä. Tein kaikkea tätä ja vieläkin enemmän - koko ajan.

Seurakunta vei kaikki voimani. Seurakunta oli ensimmäinen. Jumala toinen.

Tai myönnettäköön, että tilanne oli vieläkin pahempi. Jumala oli neljäs tai viides" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 201, 202, Päivä Osakeyhtiö 2009). 

Siunausta!

Ps. "Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne" (1. Kor. 6:20).

17.4.

Marja-Leena kävi viemässä Emilian kouluun - sateen vuoksi - ja samalla reissulla Danielin hammaslääkäriin. Pyörillähän he ovat viimepäivinä koulumatkat polkaisseetkin. Minä nousin vähän myöhemmin. Noustessani oli 6.1 astetta plussalla. Sateli vettä - eli harmaata oli. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi menin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 7 henkeä. Rukouksen aikana mieleeni nousi - tai laskeutui - Suomen kansan tilanne.  Laulun sanat alkoivat soida sisälläni: "Oi, Suomen kansa, ethän käytä väärin, etsikkoaikaas ohi rientävää..." Sen jälkeen Raamatusta teksti - Jeesuksen sanat: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua jokapuolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Tässä Jeesus oli ratsastamassa Jerusalemiin. Kun hän tuli lähemmäksi kaupunkia ja näki sen, itki hän sitä.

En ajattele, että Suomen kansan kohdalla olisi välttämättä samanlainen rangaistus, kuin Jerusalemilla - niinkin voi olla. Raamattua lukemalla voimme todeta monia tapoja, joilla Jumala on kohdannut tottelematonsa kansaansa - Israelin kansaa, sekä muitakin kansoja. Jumala on ollut kansamme kohdalla pitkämielinen ja kärsivällinen. Hän on niin monin eri tavoin osoittanut hyvyyttään meille. Kuitenkaan emme ole halunneet nöyrtyä Hänen Sanansa alle, vaan suuntamme on ollut koko ajan jyrkemmin ja jyrkemmin poispäin Hänen tahdostaan. Jumalan Sanasta nouseva totuus on: Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Näin on myös kansamme kohdalla. Jumala ei salli itseänsä pilkattavan. Hän ei voi sallia piittaamattomuutta itseään ja Sanaansa kohtaan. Yhteinen nimi kaikelle Jumalasta luopumiselle on jumalattomuus. Joudumme kohtaamaan Hänet - rakkauden Jumalan - tuomion Jumalana. Kansamme joutuu niittämään sitä satoa, jota se on kylvänyt. Ihminen on asetettu kaiken mittariksi. "Ei tiedä kansa hyljätessään Herran, et armo väistyy taakse tuomion.." Jotenkin noin sanotaan edellä siteeraamassani laulussa.

Siitä huolimatta uskon, että vielä koittaa kansallinen herätyksen aika maassamme. Täällä on jäännös, jotka huutavat Herran puoleen - rukoilevat. Herra vastaa näihin rukouksiin. Toiseksi, Hän antaa hengellisen herätyksen ajan uuden sukupolven vuoksi. Vaikka näin tapahtuukin, se ei poista sitä, mitä edellä olen sanonut. Jumalan tuomiot tulevat kohtaamaan maatamme, siksi, että olemme hyljänneet ja pitäneet halpana Hänet ja Hänen Sanansa.

Herralla on sanottavaa myös meille, uskovaisen nimellä kulkeville: Meistä niin monet ovat liian välinpitämättömiä oman elämämme ja kansamme tilasta. Elämme täysin itsekästä elämää - elämme itsellemme. Jumalan Sana on meille vain pelkkä kirjain. Elämästämme puuttuu sen mukainen elämä. Ainoa mahdollisuutemme on parannuksen tekeminen - todellisen parannuksen, niin että Jeesuksen veri voi puhdistaa meidät puhtaiksi ja Pyhä henki uudistaa sisimpämme palvelemaan elävää Jumalaa. Synti ja tämän maailman henki onm vallannut monien sydämet niin, ettei juuri mitään eroa maailman ihmisten kanssa ole. Jumala kutsuu meitä totiseen parannukseen. Elämään loppuelämämme koko sydämisesti Hänelle. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki hänelle sanoo.

Rukoushetkestä tulin kotiin. Lentoliputkin on taas olemassa seuraavaa matkaa varten. Muistaisitko rukouksin! Kiitos!

13 kävi M-L hakemassa Emilian koulusta heille. 

Söin ja join kahvia.

Kun M-L tuli 14 jälkeen kotiin, lähdin hiihtelemään Kusiaismäkeen 21 km, perinteisen suksilla. N. 6 astetta plussalla. Usva nousi lumesta - joku olisi voinut sanoa, että on sumua kuin kotona Lontoossa. Aikaisemmin päivällä sitä oli vielä enemmän.

Tultuani hiihtolenkiltä menin raapaisemaan takapihan laavun tulipaikkaan tulet. Laitoin mustan pannun vartaaseen roikkumaan ja keittelin kahvit. Söin siellä ahventa, ahvenenmätiä, ruisleipää, makkaraa, jota paistoin, M-L:n keittämää parsaa ja paistettua kananmunaa. M-L neuloi.

"Olet saattanut joutua aivan vähän tai kaikkea muuta kuin vähän sivuun raiteilta. Tai näin on saattanut käydä työtoverillesi tai jollekulle, jonka mentorina toimit. Tai vaikkapa opiskelutoverillesi, joka oli yhtä aikaa kanssasi teologisessa seminaarissa. Olet ehkä päästänyt elämääsi syntiä. Ehkä olet laiminlyönyt hengellistä harjoitusta. Olet saattanut lukea myönteistä kirjoittelua itsestäsi ja alkaa uskoa siihen. Tai olet saattanut saada tarpeeksesi kielteisestä arvostelusta ja suuttunut toden teolla. Ehkä olet jatkuvasti joutunut antamaan itsestäsi muille ja unohtanut, miten ottaa vastaan muilta. Joku on saattanut loukata sinua, ja sinä olet rakentanut muurit ympärillesi. Tai olet ehkä tehnyt parhaasi, mutta se ei koskaan tunnu riittävän. Olet saattanut vain väsyä ja laskea suojauksesi. Olipa tilanne mikä tahansa, tunnusta, että olet menettänyt sen jonkin, joka sinulla joskus oli. Minä tein niin" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 201, Päivä Osakeyhtiö 2009).

Siunausta!

Ps. "Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia" (Room. 8:16).

16.4.

Maanantaita mennään. Noustessa siihen oli plussalla 4.2 astetta. Taivas oli harmaa. Söin aamupalaa ja join kahvia - heräsin ennen Marja-Leenaa, kun minulla oli meno Majakalle. Luin Hesekielin kirjaa. 

Ennen 10 menin Majakalle, jossa puhuin yksinkertaisesti pelastuksen evankeliumia. Kahvia join siellä myös.

Palattuani kotiin söin lounasta ja join kahvia.

Laitoimme M-L:n pyörään ilmoja, että pääsi tänään huristelemaan sillä ensimmäisen lenkin, sillä aikaa kun minä olin hiihtelemässä.

Kävin Kusiaismäessä suksimassa luistelusuksilla 21 km. 1-9 astetta lämpimällä. Yksin sain hiihdellä "Kusiaismäen kunkkuna." 1/3 hiihdettyäni ripsi hiukan vesiäkin, mutta se jäi yrittelyksi. 

Palailtuani hiihtolenkiltä tein lettutaikinan, otin repun, jossa oli mm. musta "kahvikana" ja kuksa. Tein tulet takapihan laavun tulipaikkaan. Keittelin siellä kahvit ja paistelin lettuja - ja kyllähän ne maistuivat. Tosin verensokeriarvotkin olivat jälkeenpäin korkealla - hiilihydraatteja kun tuli kehoon niin paljon, vaikken sokeria ja hilloja käyttänytkään. Ilmakin muuttui harmaasta selkeämmäksi. M-L neuloi - mutta kyllä hänellekin lettulähetys kulki.

Illan mittaan tuli vielä syödyksi eilisiä ahvenia tänään paistettuna, sekä niiden mätiä.

"Mitä teet, kun huomaat menettäneesi sen jonkin? Miten sen saa takaisin?

Jos voisin pistää sen jonkin pulloon ja jakaa siitä jokaiselle, tekisin niin heti paikalla. Mutta vain Jumala voi antaa sitä jotakin. ja hän tuntuu antavan sitä niille, jotka haluavat sitä - tai tarkemmin sanottuna niille, jotka haluavat Jumalaa ja hänen tahtonsa toteutumista. Ehkä sinun on aika pyytää sitä jotakin Jumalalta. Että hänestä tulisi elämäsi todellinen keskus.

... Miten sain sen jonkin takaisin? Minun oli ensinnäkin myönnettävä menettäneeni sen. Se oli minulle vaikeaa. Eikä se luultavasti ole helppoa sinullekaan. Useimmat hengelliset johtajat haluavat luonnostaan uskoa olevansa oikeassa ja onnistuvansa työssään. Epäonnistuminen - etenkin uskonelämässä epäonnistumisen - myöntäminen on vaikeaa. (Minä epäonnistuin nimenomaan uskonelämässäni.) Sinun on ehkä aloitettava tunnustamalla: Olen kadottanut sen jonkin. Olen kääntänyt katseeni voittopalkinnosta. Olen ajautunut sivuun kokosydämisestä Kristuksen seuraamisesta." (Craig groeschel, Se jokin, s. 200, 201, Päivä Osakeyhtiö 2009).

Siunausta!

Ps. "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme..." (2. Tim. 1:7-8a).

15.4.

Sunnuntai. Plussalla 4 astetta noustessani. Aurinko paistoi. Sininen taivas. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa.

10:ksi menimme rukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan M-L:n kanssa. Haimme Salmen mennessä mukaan. Yhdeksisen rukoilijaa.

11 alkoi yläkerrassa kokous. Arto Riihinen johti. Mika Turunen puhui. Lapsensiunaus. Maju Aho ja Inkeri Riihinen musiikissa.

Tilaisuuden päätyttyä kahvitarjoilu alakerrassa.

Kävin viemässä Salmen kotiin. Vaihdoin kotona vaatteet ja haukkasin vähän palasta. Laitoin jo sukset valmiiksi autoon, kun menin hakemaan M-L:aa ja Terhi-Marjaa helluntairukoushuoneelta "lähetystiimin" palaverista. Tuotuani heidät kotiin, menin samantien Kusiaismäkeen hiihtelemään 21 km, vapaalla tyylillä. Tunsi olevansa melkein "ainoa hiihtelijä maailmassa", kun muita ei näkynyt. Ainakin 14 astetta lämmintä. Sininen taivas ja mahtava auringonpaiste. Suuri etuoikeus hiihdellä niin lämpimässä säässä. M-L kävi lenkkini aikana kävelylenkillä - kuten muutamana edellisenäkin päivänä.

Palattuani kotiin söimme.

Denis oli tuonut runsaasti isoja ahvenia. "Suolistin" ne. Kaikissa oli runsaasti mätiä - kahdessa vain "maitia." Otin ne talteen ja M-L keitti ne jo tänä iltana. Kiitos vaan kalamiehelle kaloista!

Iltapalaa ja teetä.

"Onko sinulla se jokin?

Ole rehellinen. Onko sinulla jotakin erityisen hyvää, joka on tullut Jumalalta ja joka on häntä varten? Ajatteletko enemmän sitä, että olet Jumalan mielen mukainen, kuin sitä, millaisella strategialla saisit seurakuntasi kasvamaan? Haluatko enemmän sitä, että toimit Jumalan tahdon mukaan, kuin että saisit ihmisten suosiota? Oletko kiinnostuneempi siitä, mitä Jumala ajattelee sinusta, kuin ihmisten mielipiteistä?

Toivottavasti voit luottavaisin mielin ja Jumalan mielen mukaan vastata näihin kysymyksiin. Silloin sinulla nimittäin luultavasti on se jokin.

Minä en vuosiin voinut. Halusin, että minut huomataan, minua arvostetaan ja minulle annetaan hyvää palautetta. Tarvitsin sitä, että ihmiset ajattelivat ja puhuivat minusta hyvää sekä ihailivat onnistumistani johtajana. Tietenkin halusin nähdä ihmisten pelastuvan ja kasvavan hengellisesti, mutta ollakseni rehellinen se ei ollut käyttövoimani. Sen sijaan minua ajoi eteenpäin halu todistaa jollekin ja jollekulle tuntemattomalle pystyväni johonkin. Jos vain tekisin vieläkin enemmän, jos saisin aikaan entistä enemmän ja yltäisin suurempiin saavutuksiin, saattaisin olla tarpeeksi hyvä.

Jos sinä olet tällä hetkellä samassa tilanteessa, sinun kannattaisi harkita sitä, että teet niin kuin minä tein. Tee parannus. Ano Jumalalta: Anna se jokin minulle takaisin! Anna se minulle takaisin niin, etten enää koskaan menetä sitä" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 199, 200, Päivä Osakeyhtiö). '

Siunausta!

Ps. "...saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin..." (2 Tim. 4:2-4).

14.4.

Lauantaita 19.8 astetta plussalla noustessani - auringossa. Taivas oli sininen. Aamupalaa ja kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. 

Seurasin - en alusta - jonkin verran Ylläs-Levi -hiihtoa. 70 km. Kyllä sielläkin hanget hohtivat. Arvaappa tekisikö mieli olla siellä suunnalla? M-L kävi kylällä - haki Emilian uimahallilta, jossa oli kavereittensa kanssa.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä - eikä ollut tungosta. 21 km luistelusuksilla "tahkosin" - tasaiset osuudet latua pitkin tasatyönnöillä ja ylämäet luistellen. Baanat ja ladut olivat erinomaisessa kunnossa - ja sää oli mitä parhain. 12 plus -astetta. Onhan se ilo sellaisessa säässä olla ulkona - ja vielä hiihtämässä. Laulussa lauletaan: "Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden..." Totta, kun sitä ajattelemme isänmaamme kautta. Tuli tuo laulu mieleen tuolla hiihdellessä - kun oli niin todella sininen taivas ja valkoinen lumi hohteli. Tuli mieleen myös todellisuus omaa elämääni koskien: Punainen ja valkoinen, värit ovat vapauden. Tällaista laulua en tosin tiedä olevan, mutta elämässäni se on kuitenkin totta. Jeesuksen veri on pessyt syntini pois ja tehnyt minut niin valkoiseksi, että voin elää Jumalan yhteydessä ja tehdä niin halki iankaikkisuuden Hänen taivaassaan. Sinunkin kohdallasi se on totta jos/kun uskot Jeesukseen, syntiesi sovittajaan. Ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Tämä on Raamatun ja evankeliumin viesti meille ihmisille. Läpi Raamatun kulkeva "punainen lanka" on syntiemme sovitus, joka tapahtui Golgatan ristillä yli 2000 v sitten, silloin kun Jeesus vuodatti verensä, antaessaan henkensä, koko maailman syntivelan puolesta. Hän teki sen sijaisenamme. Jos et vielä ole sitä tehnyt, niin pyydän/kehoitan: Avaa sydämesi Jeesukselle ja pyydä Häntä elämääsi. Tee parannus, ts. käänny Herran puoleen, tunnusta ja hylkää syntisi. 

Palattuani hiihtolenkiltä tuli juoduksi kahvia ja napsituksi suihinsa vähän mitä sattui. Pian sitten "oikeaakin" ruokaa söimme - joka maistui hyvälle.

Takkaankin tuli tuikatuksi tuli.

Kotiparturin pukillekin pääsin - M-L surautteli viimeisetkin haivenet päästä ja partaakin pienenteli. Mikäpä on elellessä.

Saunakin kun oli lämmite, niin pääsimme sen löylyihin - M-L:kin sanoi, ettei ole milloinkaan ollut niin kuumana - siis sauna.

Iltapalaksi söimme teen kanssa kotona tehtyjä - uunissa paistettuja - lihapiirakoita, joissa nakkeja välissä. Olihan se hyvvee.

Mukava se on tuo älykäspuhelinkin - jollaista minulla ei ole, mutta M-L:lla on. Sen kautta tulee ajantasaista tietoa - mukavaa sellaista - missä ja mitä perhekuntalaisille kuuluu. Milenaltakin tuli tietoa ja kuvaa, että oli majassa. Huuteli ihan henkilökohtaisia viestejä majastaan, jonka iso sisko oli tehnyt. Metsurinhommiakin oli Timo aloitellut "mökkinsä" liepeiltä - kuusi oli nurin maassa. Kommentteja ja viestejä tuli myös "Teroilta" ja "Terheiltä."

"Yksi suurimmista iskuista, joilla tapoimme sen jonkin, oli palkata uutta henkilökuntaa ja värvätä vapaaehtoisia kertomatta heille, mitä se jokin todella tarkoitti. Oletimme heidän ymmärtävän ydinsisällön. Ennen vanhaan kaikki ymmärsivät. Mutta kun tiimiin tuli uusia jäseniä, he tulkitsivat sen jonkin väärin. Monet eivät kerta kaikkiaan ymmärtäneet, mitä se jokin oli. Ihmisten sydämessä olevat näkymättömät piirteet olivat aikaisemmin tehneet työstämme mahtavaa. Uudet työntekijät eivät tunteneet tarinaamme, joten he luulivat, että se jokin oli mahtavaa niiden asioiden tähden, jotka he pystyivät näkemään omin silmin: valojen, videoiden, hienojen lastentilojen tähden. He olettivat, että tarvitsimme lisää pelejä ja pensseleitä, jotta meillä olisi se jokin. Todellisuudessa tarvitsimme lisää sitä, mitä olimme jättäneet taaksemme: hienostelematonta palavaa intoa Jumalaa ja ihmisiä kohtaan" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 198, Päivä Osakeyhtiö).

Siunausta!

Ps. "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1. Kor. 1:18).

13.4.

Perjantaita. 10.6 astetta lämmintä noustessani - auringossa. Siis minä en noussut auringossa, eikä lämpötila ollut mitattu auringossa. Puujalkavitsailua. Taivas oli sininen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km. Tänään "sujahti" 2500 km tolppa ohi hiihtelyissäni - 2507 km näille lumille. "Sanat eivät riitä kertomaan, paljon niitä tarvitaan...", voisin sanoa vanhan iskelmän sanoin, kuvaillakseni päivän säätä ja myöskin latua/baanaa hiihtokeskuksessa. Lienee talven parhain hiihtosää/keli. Passasi. Luistelusuksilla liikenteessä, tai paremminkin liikkeessä - ei kuitenkaan elintarvike-, tai vaate- -sellaisessa. Taisi taas luisklahtaa sinne puujalkaosastolle. Varmaan siksi, kun ei muuta irtoa. 

Söimme. Kahviakin.

M-L oli laittanut illan tilaisuuden tarjoilujutut kasseihin ja laatikoihin valmiiksi.

Ennen 16 lähdimme liikkeelle kohti illan kokouspaikkaa. Menimme kaupan kautta. haimme myös Salmen mukaan. Sitten vain Kalmarin Nahjukselle - Kalmarin Kylätalolle. Oli niin keväinen sää. 17:ksi tuli ovien aukaisija, kuten oli sovittukin. M-L alkoi laitella tarjoilujuttuja. Lehtomäen matti viritteli äänentoiston paikoilleen.

18 alkoi "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILTA. Väkeä yli 40 henkeä - "keittiön" - eli M-L:n mukaan. Kutsuja oli jaettu yli 200 + Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Johtelin illan. Alkulaulun ja Puhtaiden purjeiden - lauluryhmä - laulujen jälkeen, johti Matti Lehtomäki rukoukseen ja käytti henkilökohtaisen todistuspuheenvuoron. Yhteislauluissa esilaulajana toimi Tarja Pollari ja Raija Kalenius säesti harmonikalla. Puhtaat purjeet-ryhmässä oli 6 henkeä. Raija Kalenius säestu ryhmää harmonikalla. Toisen yhteislaulun jälkeen käytti Paavo Pitkänen henkilökohtaisen puheenvuoron. Puhtaat purjeet lauloi ja Tarja Pollari todisti. Kolmannen yhteislaulun jälkeen puhuin ja johtelin illan loppurukoukseen - myös syntisen rukoukseen, johon saivat yhtyä ne, jotka niin halusivat tehdä. Puhtaat purjeet-ryhmä lauloi lopuksi. Tarjolla oli "ilmaisluettavaa." Illan päätteeksi oli M-L:n järjestämä kahvitarjoilu vapaaehtoisella maksulla. Kuulin sanottavan, että tarjoilut olivat hyvät. Kiitos kaikille vastuissa olleille! Kiitos Jumalalle! Olimme liikkeellä totisella mielellä, sydämestämme haluten olla siunaukseksi ihmisille. Matka jatkuu.

Vietyämme Salmen kotiin palasimme mekin kotiin. Mukillinen termoksessa ollutta kahvia piti vielä kitata kitaansa, ynnä sämpylää sen kera.

Seuraavassa lainauksessa oleva Dino on Dino Rizzo, Baton Rougessa, Louisianassa sijaitsevan Healing Place Church -seurakunnan pastori.

"Dino painottaa sitä tosiasiaa, että Kristuksen seuraajat kuuluvat samaan tiimiin. Hän on itse esimerkkinä ja rohkaisee muitakin tekemään oman osansa, jotta erottavat muurit murtuisivat ja sydämet sykkisivät samaan tahtiin sen sijaan että vertailtaisiin erilaisia tyylejä tai lähdettäisiin kilpasille. Dino sanoo: "On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: seurakunnan rakentajia ja valtakunnan rakentajia. Me emme usko olevamme ainoita hyväntekijöitä - - Kuvitelma siitä, että olisimme ainoita, jotka tekevät oikein tai jotka ylipäänsä tekevät jotakin, saattaisi johtaa ylimielisyyteen, joka erottaa meidät toisista. Arvostamme "kaikki muut ennen minua" -asennetta. Kun toimii näin, on todellisuudessa todella vapaa." (Craig Groeschel, Se jokin, s.187, Päivä Osakeyhtiö).

Siunausta!

Ps. "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaassti ja jumalisesti nykyisessä pahassa maailmanajassa" (Tiit. 2:11-12).