31.7.2023.

Sydämelliset onnittelumme Kuparisen Markulle jo muutama päivä sitten olleen syntymäpäivän johdosta" Samoin Rantatalon Kallelle eilen olleen syntymäpäivän johdosta! 

Maanantai. 14.6 astetta lämmintä klo 5.30.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia. Torkkumista.

Kahvia.

Kirjoitin Rintamapostin 82. Elokuulle. Lähettelin sen s-postilla niille, jotka saavat sen siten. Laitan sen tämän jutun loppuun.

Ruokaa ja kahvia.

Laittelin Rintamaposteja kuoriin.

Poljeskelin kuntopyörää 60 min. Samalla lueskelin kirjaa ja kuuntelin Patmosta.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Hänessä (Jeesuksessa) meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol.1:14).

30.7.2023.

Sunnuntai. Aurinko paisteli ylösnousussa.

Aamupalaa ja kahvia.

Kävin kylällä, keskustassa, jakamassa muutaman kutsun päivän tilaisuuteen, Runebergin puistoon.

Kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia takapihalla.

Ruokaa ja kahvia.

16:ksi menimme - haimme Salmen mukaan. Runebergin puistoon, seurakuntamme järjestämään, Jumalanpalveluksen nimellä olevaan tilaisuuteen. Tämä ei ole arvostelua, vaan kirjoitetuiksi sanoiksi muutettua ajattelua: Voisikohan olla innostavampi nimi joku toinen? Vaikka esim. Sunnuntaijuhla, joka on käytössä helluntaiseurakunnan rukoushuoneella sunnuntaisin pidettävissä tilaisuuksissa - jos ei jotain muuta teemaa haluta käyttää. Tiuetenkin tämä on vain tällaisen "maalaismiehen" ajattelua.  

Tilaisuus oli erinomainen; sananmukaisesti erittäin hyvä evankelioimis-ja herätyskokous. Puhujana oli romanievankelista Viljo R Koivisto. Harvoin kuulee niin selkeää puhetta, ajatellen ihmistä, joka ei ole vielä uskossa Jeesukseen. Musiikissa oli romanilauluryhmä Tuliveljet. Neljä henkeä. Laulut olivat erinomaisia tuollaiseen tilaisuuteen. Jokainen heistä myös kertoi omasta uskoontulostaan. Erinomaisia todistuksia. Tilaisuudessa ei ollut mitään turhaa. Kaikki keskittyi evankeliumiin. Esim. huumorilla ei koetettu tehdä tilaisuutta leppoisaksi. Jumala johdattakoon tuota ryhmää - ja muita samankaltaisia ryhmiä - eri puolille Suomea pitämään tilaisuuksia; ja niihin runsaasti uskomattomia ihmisiä.

Kahvia.

Kirjoitin.

Seurasin taltiointia Kalevan kisoista.

Siunausta!

Ps. "Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen" (Fil. 4:20).

29.7.2023.

Sydämelliset onnittelut Lampisen Ollille ja Muotkan Ollille nimipäivän johdosta!

Lauantai. 13.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia.

Kävin ottamassa Terhi-Marjan ja Emilian kyytiin 8.30. Rukoilimme hieman autossa ajellessamme. Menimme Seinäjoelle, Summerfest-tapahtumaan. Pitkin päivää hyviä tilaisuuksia. Vahvaa julistusta ja hyvää ylistystä - tietenkin Jumalahan niistä asioista sanoo viimeisen sanan. Olimme päivän tilaisuuksien loppuun asti, eli myöhään. Nuortenilta oli viimeinen tilaisuus.

Ajelimme kotiin, jossa himpun ennen 02.

M-L oli tehnyt hyvää pizzaa. Sitä vähän suihin.

Nukkumaan.

Siunausta!

28.7.2023.

Perjantai. 16.6 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

Kahvia.

M-L kävi kylällä asioilla.

Luin kirjaa.

Seurasimme Summerfest-tapahtuman tilaisuutta netin kautta.

Kirjoitin.

Terhi-Marja ja Denis käväisivät.

Ruokaa.

Poljeskelin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Seurasimme gospelkuoron konserttia Summerfestista.

Iltapalaa.

Seurasimme päivän viimeisen tilaisuuden Summerfestista.

Katselimme uutiset.

Siunausta!

Ps. "...koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" (1. Tess. 5:21). 

27.7.2023

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 34.

Jumala oli lähettänyt enkelinsä puhumaan Filippukselle, että tämän tulisi nousta ja mennä autiolle tielle, joka kulkee Jerusalemista Gassaan. Filippus nousi ja lähti. Kuvaavasti meille kerrotaan, mitä hän sieltä löysi: 

"Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies," 

Luimmekin jo edellisessä kirjoituksessa, millainen mies oli kyseessä: Etiopian kuningattaren hoviherra. Mahtava mies. Tämä mies oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan (Apt. 8:26-27).

Tämä korkea-arvoinen mies teki matkaa poispäin Jerusalemista:

"...ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta" (Apt. 8:28).

Tämä mies oli Jumalaa pelkääväinen pakana; ei juutalainen, joka oli käynyt Jerusalemissa rukoilemassa. Kirjakäärön, josta hoviherra luki Jesajan kirjan kohtaa, hän oli ilmeisesti ostanut Jerusalemista.

Jumala antaa palvelijalleen lisäohjeistusta:

"Niin Henki sanoi Filippukselle: Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja" (Apt. 8:29).

Kun Jumala puhuu meille - ja me tottelemme - tapahtuu hyviä, siunattuja, asioita. Hän voi johdattaa meidätkin jonkin ihmisen lähelle. Voi olla, että meidän tulee "pysytellä" tuon ihmisen lähellä tietty aika, että ne asiat tapahtuvat/toteutuvat, miksi meidät on hänen lähelleen johdatettu. Tarvitsemme kyvyn kuulla, mitä Jumala puhuu ja halun olla kuuliaisia.

Pöytäpalvelija-evankelista, Filippus, joutuu hölkkäämäänkin, toteuttaessaan sitä, mitä Pyhä Henki hänelle puhui:

"Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: Ymmärrätkö myös, mitä luet" (Apt. 8:30).

Ei tainnut Filippus tietää silloin, kun häntä kehotettiin menemään autiolle tielle, että hän kohtaisi siellä yhden tällaisen ihmisen? 

Jumalan puheen kuuleminen voi haastaa meitä ylittämään erilaisia rajoja elämässämme: mukavuusvyöhykkeiden, pelkojen, erilaisten esteiden. Kun Hän puhuu, kyseessä on kehotus, kutsu, rohkaisu, johonkin hyvään. Jos torjumme, syystä taikka toisesta sen, mitä Jumala haluaa, menetämme siunauksen - ja siunauksen välikappaleena olemisen. Vasta se, että olemme kuuliaisia, tottelemme, tekee "siitä asiasta jotakin."

Yhtynet tähän: Jos meillä olisi kyky ja halu kuulla Jumalan puhuvan meille henkilökohtaisesti - ja seurakuntana - ja kuuliaisuutta toteuttaa se/sitä, mistä Jumala puhuu, saisimme kokea/nähdä paljon enemmän Jumalan ihmeellisiä tekoja keskuudessamme - joista se, että saamme/saisimme olla avuksi jollekin ihmiselle hänen elämänsä kaikkein tärkeimmässä asiassa; uskoontulossa, on kaikkein arvokkain asia.

Jumalan sanan valossa oikeanlainen, ei lakipitoinen, terve, jatkuva, Pyhän Hengen ohjaama rukouselämä, on avain siihen, että voimme kuulla Jumalan puheen. Jos olet erimieltä, niin voitko perustella sen itsellesi?

On uskovia(kin), jotka puhuvat vähättelevään sävyyn sellaisista ihmisistä, joilla on halu "nostaa hengellisen elämän tasoa." Enemmänkin pitäisi olla vain sellaista rentoa, mukavaa, uskonelämää - sellaista, joka ei johda mihinkään. Sanalla voimme todistaa, että Jumala haluaa nostaa hengellisen elämämme tasoa - eikä se ole ihmisvaatimus. 

Etiopialainen hoviherra luki ääneen Jesajan kirjaa. Siksi hänen lähelleen johdatettu evankelista kuuli, mitä hän luki.

Aikalailla "avainkysymyksen" antoi Pyhä Henki evankelistalle siihen hetkeen. Näin Jumala toimii niissä asioissa, joista Hän meille puhuu; Hän antaa mahdollisuuden asian/tehtävän toteuttamiseen: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?", oli Filippuksen kysymys. Tuo kysymys avasi Hänelle mahdollisuuden nousta kyytiin:

"Niin hän sanoi: Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?  Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä" (Apt. 8:31).

Ja matka jatkuu...

Jatkan - jHs.

____________________________

Torstai. 20.2 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia. Takapihan puolella.

Kahvia.

Seurasimme M-L:n kanssa netin kautta Summerfest-tapahtuman tilaisuutta Seinäjoelta. Oli hyvä ylistysryhmä - enkä ajattele vain erilaisilta taidoiltaan: Legacy Music.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Poljeskelin kuntopyörää 20 min. Samalla luin kirjaa.

Terhi-Marja ja Emilia tulivat. Toivat tuliaisia "kahden ulkomaan" matkaltaan. Deniskin tuli myöhemmin. Kahvistelimme. M-L otti juuri uunista mustikkapiirakan - uusista mustikoista.

Seurasimme Summerfestin tilaisuutta.

Katselimme uutiset.

Tänään saimme kuvan kahdesta iloisesta tytöstä - Milenasta ja Minjasta - joilla oli aikalailla kullankeltaisia marjoja - hilloja - astioissaan.

Siunausta!

Ps. "Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu" (2. Tim. 1:14).

26.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 33.

Samarian kaupungissa oli tapahtunut/tapahtui isoja asioita. Sen seurauksena syntyi suuri ilo.  Ilon - evankeliumin (ilosanoma) - jakajana siellä sai olla Filippus. En malta olla rohkaisematta sinua ja itseäni: Mekin voimme olla tällaisia ilon jakajia siellä, missä elämme ja minne Pyhä Henki meitä johdattelee. 

Filippuksella näyttää olleen herkkä korva, kuuliainen sydän - ja alttiuden kengät jalassa:

"Mutta Flippukselle puhui Herran enkeli sanoen: Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio. Ja hän nousi ja lähti. ..." (Apt. 8:26, 27a).

Työ Samarian kaupungissa jäi toisten käsiin. Filippusta tarvittiin muualla. Ohjeet olivat tarkat ja toimeksianto selkeä - Jumalan suunnittelema mittatilaustyö odotti altista miestä autiolla tiellä.

Jumala haluaa puhua ihan henkilökohtaisesti omilleen - meillekin. Hän voi tehdä sen hyvin monella tavalla. Jumalan puhe on aina hyvin selkeää.

Filippus oli sillä "aaltopituudella", jossa Jumalan puhe kuului. Hän eli rukouselämää ja oli valmis tekemään Jumalan tahdon elämässään. Hän on luvannut johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen.

Rohkjenen sanoa niinkin, että varmasti Filippus oli viettämässä aikaa Herran edessä, kun enkeli puhui hänelle (toisinkin saa ajatella). 

Erittäin oleellinen osa rukouselämää on Jumalan puheen kuuleminen/kuunteleminen. Se voi olla harvinaista keskuudessamme - niinkuin näyttää olevan rukouselämä yleensäkin. Tämä on helposti todennettavissa.

Rukouselämässämmekin olemme täysin riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Pelkät pikarukoukset ja "minulle itselle-rukoukset" eivät auta meitä kuulemaan/kuuntelemaan, mitä Herra haluaa meille puhua. Sama koskee seurakuntien yhteisiä rukoustilaisuuksia. Niissä on liian paljon kaikkea muuta, kuin rukousta ja Jumalan äänen kuuntelemista. Kun jo sinänsä n. puolentoistatunnin rukouskokous on lyhyt ja siitä käytetään vain rahtunen rukoukseen, onko se sellainen rukouskokous kuin herra haluaisi? Olemmeko oppineet/opetetut sellaiseen käytäntöön? Toisaalta, eihän se käytäntö koske kuin muutamia, sillä rukouskokouksissahan käy niin vähän väkeä.

Meidän kannattaa haluta opetella kuuntelemaan Jumalan puhetta! Tietenkin Sanasta, mutta myös sitä puhetta, jonka herra haluaa puhua sydämeemme, johdattaakseen meitä elämässämme oikeaan suuntaan. Hänellä on meille paljon asiaa. Tekisi mieleni puhua enemmän asiasta, mutta menemme eteenpäin.

Kun meillä on kuulevat korvat, sisäisesti, ja avoin sydän, niin Jumala voi antaa meille hyvinkin tarkasti määriteltyjä toimeksiantoja - ja osoitteita. Filippuksella oli. Kun toimeksianto oli annettu ja kuultu, todetaan lyhyesti: "Ja hän nousi ja lähti." Kun Jumala puhuu, pitää totella - meidänkin.

Mitä siellä autiolla tiellä oli Filippusta odottamassa?:

"...Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan"(Apt. 8:27b).

Pian huomaamme, että Jumala ei turhia puhele ja autiolle tielle johdattele.

Jatkan - jHs.

___________________________

Sydämelliset onnittelumme, Mäkisen Eskolle, Enontekiön Hettaan, syntymäpäivän johdosta!

25.6 astetta lämmintä ylösnousun aikaan. Auringon puolella.

Ennen 03 kävi M-L viemässä Danielin kotiinsa. Oli lähdössä kalaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia. 

M-L kävi mustikassa - haki pienen rasiallisen.

Kahvia.

Kirjoitin

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin kuntopyörää 35-40 min. samalla lueskelin kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Neljä henkeä.

Kun tulin kotiin, oli M-L seuraamassa Summerfest-tapahtuman alkua Seinäjoelta. Minäkin sitä sitten seurasin.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Tänään saimme kuvan, jossa Milena ja Minja olivat käsissään rasiat, joissa oli kanttarelleja.

Siunausta!

Ps. "Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä" (Kol. 3:2).

25.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 32.

Samarian kaupunki oli päässyt osalliseksi Jumalan toiminnasta, kun Jumala johdatti sinne yhden miehen, Filippuksen. Saattoi siellä olla muitakin mukana työssä, Raamattu ei kuitenkaan kerro heistä. Yksi mies, Jumalan käytössä, työtoverina, voi olla voimakas ase. Niin voimakas, että se näkyy ja tuntuu koko kaupungin elämässä.

Ennestään oli kaupungissa "muuan mies", Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa. Hänkin oli saanut kaupungissa aikaan "jonkinlaisen ilmiön" - sielunvihollisen työtoveruudessa (Apt. 8:9-11).

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalanvaltakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset" (Apt. 8:12).

Sielunvihollisen voimat joutuivat häviöön, kun ihmiset uskoivat Jeesukseen  ja kokivat Jumalan tekoja elämässään. Kaikki tämä puhuu meille voimakasta kieltä siitä, että kannattaa viedä evankeliumia ihmisille: Näin Jumalan valtakunta voi murtautua sinne, missä se aikaisemmin ei ole ollut. 

Ne, jotka uskoivat, ottivat kasteen. Uskovien kastetta pitää pitää esillä, sillä se on niin suuriarvoinen asia, joka kuuluu uskovan elämään heti sen jälkeen, kun sydämen usko Jeesukseen on syntynyt hänen sydämeensä.

Myös noita Simonista sanotaan, että hän uskoi ja sai kasteen. Hän pysytteli Filippuksen seurassa, "ja nähdessään ihmeitä ja suuria voimallisia tekoja hän hämmästyi" (Apt. 8:13).

Kun Jerusalemissa olevien apostolien tietoon tuli, että "Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan", lähettivät he sinne Pietarin ja Johanneksen (Apt. 8:14).

"Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen" (Apt. 8:15-16).

Kukaan Samariassa uskoon tulleista ja kastetuista ei ollut vielä saanut Pyhän Hengen lahjaa. Heille ei ollut vielä tapahtunut se, mikä tapahtui niille 120, jotka Jeesuksen käskyn mukaan odottivat Pyhän Hengen vuodatusta rukouksessa kymmenen päivän ajan. Heidän odotuksensa palkittiin helluntaina:

"Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Pyhä Henki heille puhuttavaksi antoi" (Apt. 2:4).

Pietarin ja Johanneksen tulo Samariaan johtui varmasti myös siitä, että sinnekin syntyy seurakunta. Se tärkeä asia, joka meille heidän vierailustaan kerrotaan, oli tämä Pyhän Hengen kaste-asia. Samarian kaupungin uskoon tulleet ihmiset saivat kokea saman, mikä tapahtui helluntaina Jerusalemissa. Luimme jo kuinka se tapahtui:

1. Pietari ja Johannes rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen.

2. He panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.

Tämä on hyvä ohje myös meille tänä päivänä: Rukous ja kättenpäällepaneminen. Kuitenkin Apostolien tekoja lukiessamme huomaamme, että uskovat voivat saada Pyhän Hengen kasteen myös ilman kätten päälle laittamista. 

Pyhän Hengen kaste ja -täyteys on asia, joka tulee nostaa seurakunnissa todella tärkeiden asioiden joukkoon! Tätä ei voi kyllin vakavasti sanoa.

Noita Simon näki kaiken tämän. Aikaisemmin luimme, että Simonkin uskoi ja hänet kastettiin. On mahdollista, että hänen uskonsa oli ihan aitoa; olisiko häntä muuten kastettu. Olisiko käynyt niin, että Simon lankesi entisen elämänsä "jonakin suurena olemiseen", ja kenties ahneuteen (Apt. 8:9-11).

"Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa ja sanoi: Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen" (Apt. 8:18-19)

Kerrotaan, että Simon näki, mitä tapahtui, mutta ei kerrota, että hän olisi kokenut Pyhän Hengen täyteyden.

Hengessä Pietari näkee Simonin sisimpään:

"Mutta Pietari sanoi hänelle: menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä. Niin Simon vastasi ja sanoi: Rukoilkaa te minun edestäni Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä, mitä te olette sanoneet" (Apt. 8:20-24).

Emme tiedä, kuinka Simonille kävi.

Yhteen asiaan haluan vielä kiinnittää huomiota: Simon näki, että Henki annettiin niille, joiden päälle apostolit panivat kätensä. Tapahtui jotain sellaista, mikä oli nähtävissä. Kaikissa muissa (paitsi Paavalin kokemuksessa) Apostolien tekojen Pyhän Hengen kaste-tapauksissa merkkinä oli kielillä puhuminen. Yhdessä tapauksessa lisäksi myös ennustaminen. Tässä Samarian tapauksessa meille ei kerrota, mikä se asia oli, jonka Simon näki, mutta kun ajattelemme, että se merkki muissa tapauksissa oli kielillä puhuminen, niin suurella todennäköisyydellä se oli merkkinä myös samarialaisten kohdalla.

Päätän tämänkertaisen seuraavaan jakeeseen:

"Jakun he olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä" (Apt. 8:25).

Pietari ja Johannes todistivat ja puhuivat Herran sanaa uusille uskoville Samarian kaupungissa - todennäköisesti tuli uusiakin ihmisiä uskoon. Paluumatkallaan Jerusalemiin, he julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä. Heillä oli näky sydämessään julistaa evankeliumia kaikkialla. Mikä esimerkki meille!

Jatkan - jHs.

____________________________

Tiistai. Pitkään nukuttiin. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

16 maissa lähdimme ajelemaan M-L:n ja Danielin - joka oli meillä edellisen yön tämän päivän - kanssa Timolle, Höytiälle. Timo, Pia, Milena ja Minja olivat kotona. Kahvistelimme. Timon kanssa kävimme hyvissä saunanlöylyissä. Mukava oli käydä.

21 maissa tulimme kotiin. Matkalla kävimme - M-L ja Daniel kastelivat - kastelemassa tuossa lähellä "Terhien" kasvit.

Kotona iltapalaksi pizzaa ja hampurilaisia.

Siunausta!

Ps. "Vahvistu siis poikani siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2. Tim. 2:1).

24.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 31.

Totesimme edellisessä kirjoituksessa ajatuksen - tosiasian - että Suomen maassakin on/olisi suuri määrä potentiaalia evankeliumin levittämiseen, jos meillä, Jeesukseen uskovilla, olisi näky todistajantehtävästämme. Sen seurauksena iso määrä kansamme ihmisiä, ja täällä asuvia muita, saisi kuulla evankeliumia henkilökohtaisella tasolla. Tähän on suuri tarve. Puheena oleva asia on suuri etuoikeutemme, olemmehan itse päässeet osallisiksi evankeliumista ja pelastuksesta. Tämä etuoikeus tuo elämäämme myös vastuun sovituksen sanan viemisestä lähimmäisillemme, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Tulkoon vallankumous meidän uskovien elämään tässä asiassa! Siitä voi seurata vallankumous monien ihmisten elämään, joille saamme olla välittämässä pelastavan sanoman Jeesuksesta!

Vaino vaikutti Jerusalemin seurakunnassa sen, että uskovat vaelsivat paikkakunnasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.

Yksi heistä, jotka julistivat evankeliumin sanaa, oli Filippus. Hänkin - niinkuin Stefanuskin - oli yksi niistä, jotka valittiin/asetettiin pöytäpalvelijan (diakonin) tehtävään. Totean vain, että väkeviä veljiä olivat nämä pöytäpalvelijat! Filippuksella oli ilmeinen evankelistan lahja:

"Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta" (Apt. 8:5).

Ydinsanoma, jota seurakunnan tulee saarnata, on sanoma Kristuksesta. Evankeliumi on nimenomaan sanoma Hänestä. Lyhyesti ja selkeästi tämä tuodaan heti alkuun esille, siinä työssä, jota Filippus teki Samarian kaupungissa.

Meidänkään - kenenkään - ei tarvitse hävetä tätä sanomaa, vaan meidän on pidettävä huoli siitä, että sanoma Jeesuksesta tulee välitetyksi ihmisille, koska mikään/kukaan muu ei voi pelastaa ihmistä synnin vallasta.

Uskon, että Filippus ei jotenkin vain ajautunut Samarian kaupunkiin, vaan Jumala johdatti hänet sinne. Uskon, että Filippus rukoili Jumalan johdatusta elämäänsä, kun vaino hajotti Jerusalemin seurakunnan uskovia eri suuntiin.

Samarian kaupungissa oli otollinen maaperä evankeliumille:

"Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani" (Apt. 8:6-7).

Näemme Filippuksen toiminnassa kaksi asiaa, jotka vaikuttivat siihen, että kansa niin yksimielisesti otti sanoman vastaan:

1. He kuulivat Filippuksen sanat, mitä hän puhui.

2. Ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki.

Jeesuksen todistajana oleminen edellä kuvatulla tavalla ei voi onnistua ilman Pyhän Hengen voimaa. Tästä syystä keskuudessamme/kauttamme ei tapahdu tällaisia asioita; olemme jättäneet huomioimatta Pyhän Hengen kasteen ja -täyteyden merkityksen uskovan elämässä. Ihmistekoinen työ ei tuota sellaista hedelmää, kuin Jumala on tarkoittanut.

Filippus julisti Kristusta; kaikkea sitä, mitä siihen kuuluu, kun Kristukseen uskotaan - tietenkin hän toi esille Jeesuksen ristillä hankkiman voiton, ja sitä kautta syntien anteeksisaamisen ja pelastuksen vastaanottamisen. Unohtamatta Jeesuksen hautaamista ja ylösnousemusta (1. Kor. 15:3-4).

Samarian kaupungissa tapahtui sellaisia asioita kun Jeesus on luvannut tapahtuvaksi. Uskon Filippuksen puhuneen myös siitä, että Jeesus parantaa sairaita ja vapauttaa riivattuja:

"Ja hän sanoi heille: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. ...Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, ... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. ... Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta" (Mark. 16:15-20).

Herra vahvisti Samarian kaupungissa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta.

Kiinnittäkäämme huomiota Pyhän Hengen voiman ja -täyteyden osuuteen tässä kaikessa - ja pyrkikäämme julistamaan täyttä evankeliumia (näiden rivien kirjoittaja puhuu tässä myös itselleen). Usko Jeesukseen ja Hänen mahdollisuuksiinsa - Hänen lupauksiinsa - antaa meille rohkeuden julistaa ja tuoda esille, että Herra vahvistaa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta.

Ei se välttämättä kuulosta, eikä näytä, aina niin "siistiltä", kun Herra vahvistaa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta. Samarian kaupungissa "monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä."

"Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa" (Apt. 8:8).

Meidänkin kaupungeissamme ja kylissämme voi niin tapahtua, kun ihmisiä tulee uskoon suuret määrät, ja tapahtuu Jumalan tekoja ihmisten elämässä - ja aina siellä, missä yksikin ihminen pelastuu ja kokee Jumalan työtä elämässään, syntyy ilo hänen sydämeensä.

Meidän tulee kiinnittää erityinen huomio rukouselämään - seurakunnassa ja henkilökohtaisesti - sekä Pyhän Hengen täyteyteen. Ne kulkevat käsikädessä.

Jatkan - jHs.

________________________

Sydämelliset onnittelumme meidän ainoalle tyttärellemme - poikia on sitten lisäksi - tänään olevan Kristiinan päivän johdosta!

Maanantai. 12.5 astetta lämmintä klo 5.45. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

6.15;ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

Palattuani kävin vielä torkkuilemaan.

Kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

M-L kävi kylällä asioilla.

Ruokaa ja kahvia

Kirjoitin.

Luin vähän kirjaa.

Poljin kuntopyörää 40 min. Samalla luin kirjaa.

Iltapalaa ja kahvia. M-L teki hyvän pizzan.

Daniel tuli meille yöksi.

Siunausta!

Ps. "Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy" (Gal. 6:9).

23.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 30.

Suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan hajotti uskovat eri puolille. Näin evankeliumi levisi heidän kauttaan:

"Ne, jotka olivat hajaantuneet vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa" (Apt. 8:4).

Lienevätkö vastustajat ajatelleet uskovien vainoamista tältä kannalta? Joka tapauksessa, Jumalahan vainon salli - nopeuttaen näin uskovien lähtöä viemään evankeliumia laajemmalle alueelle.

Näitä lukiessani ja ajatellessani, nousi mieleeni meidät, uskovaiset seurakunnissamme ja paikkakunnillamme. Meitä voi olla paljonkin. Tarvitsisimmeko mekin jonkinlaista sysäystä lähteäksemme liikkeelle? Pitäisikö meidänkin olla liikkeellä; "vaeltaa paikasta toiseen" evankeliumia julistaen? Omassa naapurustossa, omalla kylällä, kaupungissa, kaupungin/kunnan kylillä, ja siellä mihin Pyhä Henki johtaa?

Kerran olin erään seurakunnan tilaisuudessa, jossa puhuttiin mm. evankelioimisesta. Siinä kuultiin pari puheenvuoroa, joissa tuotiin esille, että seurakunnassa on vähän evankeliointia. Sitten kuultiin puheenvuoro, jossa tuotiin esille, että meillä on runsaasti evankeliointia, jopa käytettiin ilmaisua, että kaikki tilaisuudet ovat evankeliointia. Puheenvuoron päälle salissa taputettiin kovasti. Olin surullinen, koska ei ollut aihetta taputtaa.

Nykyään saattaa olla niin - ja monin paikoin on - että toiminta keskittyy keskustoihin, mutta ei kylille, jossa voi elää suurin osa kaupungin/kunnan asukkaista. Jumala on halukas antamaan meille näkyä evankelioinnista/evankeliumineteenpäinviennistä - ja ehdottomasti me tarvitsemme uudenlaisen näyn siitä. Suurin syy näyn puutteeseen on uskoakseni se, että olemme unohtaneet Pyhän Hengen kasteen ja -täyteyden. Ilman Pyhän Hengen voimaa meillä ei ole näkyä kadotusta kohti matkaavien ihmisten voittamisesta Jeesukselle. Aikamme, ajattelumme, varamme suuntautuvat johonkin muuhun.

Evankeliumineteenpäinvieminen on annettu  jokaisen uskovan tehtäväksi. Siksi me kaikki tarvitsemme näyn siitä. Herran todistajana olemisesta on jokaisen Jeesukseen uskovan saatava henkilökohtainen näky. Vain muutamat seurakunnanjäsenet ovat niitä, jotka todistavat  - tai rukoilevat johdatusta todistajana olemiseen.

On uskovia, jotka eivät ole todistaneet kymmeniin vuosiin, On vanhimmistoveljiä ja pastoreita, jotka eivät toimi Jeesuksen todistajina. Me tarvitsemme näkyä ihmisten kohtaamisesta  evankeliumilla!

Niin kauan, kun laiminlyömme tehtävämme Jeesukseen uskoina, osoitamme, että Jeesuksen jokaiselle ihmiselle hankkima pelastus ei ole kovin arvokas asia. Ihmispelko, tms - mutta ennenkaikkea näyn puute, haluttomuus - nousee suuremmaksi asiaksi kuin ihmisen pelastus iankaikkisesta kadotuksesta.

Meidän on aika saada uusi näky henkilökohtaisesti - evankeliumin viemisestä ihmisille!

Jatkan - jHs.

__________________________

Sunnuntai. 15.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas. Oli satanut.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia.

Ajelimme M-L:n ja Emilian kanssa "ylistysjuhlaan" - pastorimme lähtöjuhlaan. Haimme Salmen mukaan.

Kotona ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin.

Kävin urheilukentällä katsomassa Aapo Pimiän kävelyn pm-kisoissa. 3000 metriä. Hyvin käveli Aapo - oman ennätyksensä. Varmasti ennätys paranee tänä kesänä - varmasti jo viikon päästä SM-kisoissa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa.

Tänään olemme saaneet kuvia/videoita M-L:n "älykkääseen puhelimeen" "Terojen" matkalta, Alpeilta. Myös kuvia "Terhien" matkalta "pohisesta"; Norjasta. "Timoilta" tuli kuva kahdesta iloisesta tytöstä, kultamitalit kaulassa: Milena ja Minja siinä poseerailivat. Pikajuoksusta ja pituushypystä olivat kullat tulleet. 

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu" (Tiit. 2:1).

22.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 29.

Stefanus oli pääsyt Jumalan kirkkauteen; helluntaina syntyneen seurakunnan historian ensimmäisenä marttyyrina, veritodistajana. Oletko tiennyt sen, että me kaikki, jotka uskomme Jeesukseen ja olemme Hänen todistajiaan, olemme veritodistajia? Esim. kun luemme Apt.1:8 löydämme sieltä sen ilmaisun: "...kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja tulette olemaan minun todistajani..." Todistajani-sana on alkukielessä martyres, josta sana marttyyri tulee. Tuli osaksemme olla veritodistaja, tai ei, on meidän lähdettävä siitä ajatuksesta elämässämme, ollessamme Jeesuksen todistajia. Kun suhtautumisemme asiaan on tämä, niin elämämme voi saada uuden sisällön.

Vainottujen Jeesukseen uskovien - ja marttyyrien - määrä maailmassa ei ole vähenemässä, vaan tilastojen mukaan lisääntyy koko ajan. He ovat meidän veljiämme ja sisariamme.

Oikein erikseen mainitaan yksi mies nimeltä heidän joukossaan, jotka hyväksyivät Stefanuksen kivittämisen:

"Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen..." (Apt. 8:1a).

Vielä jonkin aikaa tämä fanaattinen nuorukainen jatkoi tällä tiellä...

"...Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan..." (Apt. 8:1b).

Seurakunta oli synnyttyään saanut olla kansan suosiossa ja kokea siunausta. Uskonnollisten johtajien taholta sama suuntaus, kuin Jeesustakin kohtaan , oli jatkunut, mutta se oli kohdistunut enemmän apostoleihin ja viimeksi Stefanukseen, miehenä, jota Jumala käytti voimallisesti.

Vaino ja vastustus Jerusalemin seurakuntaa kohtaan sai Stefanuksen surmaamisen jälkeen uudet mittasuhteet; sinä päivänä kun Stefanus tapettiin, nousi suuri vaino seurakuntaa kohtaan. Vaino oli niin kovaa, että sen vaikutus Jerusalemin seurakunnan elämään oli suuri:

"...ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit" (Apt. 8:1c).

Kaikki hajaantuivat. Joskin seurakunnan elämä oli jollakin tavalla koskettanut Juudean ja Samarian paikkakuntia, sai vaino aikaan sen, että uskovia - Jeesuksen todistajia - meni sinne sen seurauksena. Jeesushan oli sanonut heille: "...kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa..." (Apt. 1:8).

Evankeliumin leviämisen kannalta vaino uskovia kohtaan koitui evankeliumin voitoksi ja leviämiseksi.

Apostolit jäivät kuitenkin Jerusalemiin..

Oli Jumalaapelkääväisiä miehiä - keitä he olivatkaan - jotka hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle hautajaiset (Apt.8:2).

Seurakunnan elämä oli muuttunut.

Kiihkeästä nuoresta miehestä, joka on astunut "kuvioihin" Apostolien tekojen kertomuksessa, puhutaan meille jälleen:

(Tästä "kertomuksesta" yleensä tähän väliin: Näinhän sen kirjoittaja, Luukas. kirjoittaa evankeliuminsa alussa: "Koska monet ovat ryhtyneet tekemään keromusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu" (Luuk. 1:1-4). Apostolientekojen alussa hän jatkaa samaa kertomusta: "Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkuin hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut..." (Apt. 1:1-2). Asiat ovat varmoja, tarkkaan tutkittuja).

"Mutta Saulus raateli seurakuntaa ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen" (Apt. 8:3).

Näin riehui tämä nuorukainen, Saulus, josta myöhemmin luemme Apostolien teoissa:

"Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen nasaretilaisen nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta" (Apt. 26:9-10).

Jumalalla oli suunnitelma kuitenkin Saulukselle - niinkuin meillekin.

Uskon, että Jerusalemin seurakunnan uskovat rukoilivat, yksin ja yhdessä, sen tilanteen puolesta, joka oli Jerusalemin seurakunnan kohdalle tullut. Uskon heidän rukoilleen myös sen tehtävän puolesta, jonka Jeesus oli seurakunnalleen antanut; sillä näemme jatkossa, ettähe eivät olleet hyljänneet työtä ihmisten voittamiseksi Kristukselle jeesukselle.

Jatkan - jHs.

_________________________

Luantai. 14.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Syvämmelliset nimipäiväonnittelut meidän Leenalle - Marja-Leenalle!

Rukousta.

Käväisin Höytiällä, Uuraisilla, jossa oli Höytiänpäivä. Kun siellä ei ollut minulle sellaista mielenkiintoista, niin pian lähdin ajelemaan kotiin. Vilaukselta näin siellä Timon, Pian, Milenan ja Minjan - ionhan se heidän kotikylänsä.

Ruoka ja kahvia.

Kirjoitin.

Kahvia.

Poljeskelin 60 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunanlöylyissä.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Vapauteen kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1).

21.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 28.

Pyhässä Hengessä neuvostolle ja syyttäjilleen puhunut Stefanus on saanut kuulijansa, ei vain raivon partaalle, vaan todelliseen raivoon; eikä se, mitä hän jatkossa sanoo, vähennä, vaan lisää heidän raivoaan:

"Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella" (Apt. 7:55-56).

Ihmeellinen hetki! Jeesuksen todistajana koko sydämisesti ja rohkeasti neuvoston ja syyttäjiensä edessä seisova Stefanus näkee taivaat auenneina ja Jumalan kirkkauden, sekä Jeesuksen seisomassa Jumalan oikealla puolella. Kunnioituksesta todistajaansa Stefanusta kohtaan, Jeesus ei istu valtaistuimellaan, vaan seisoo. Sanoinkuvaamaton rohkaisu Herran todistajalle, joka on laittanut "kaikki likoon" Jeesustaan seuraten.

Stefanuksen sanottua rohkeasti myös ääneen sen, mitä hän näki, tapahtui arvostettujen ja viisaiden miesten keskuudessa raivon kasvaminen "suuriin lukemiin:

"Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä" (Apt. 7:57).

Tapahtui Jumalan valtakunnan ja saatanan valtakunnan raivokas yhteenotto, jossa saatanan joukot ovat raivon sokaisemina tekemässä pimeyden ruhtinaan lietsomia asioita. Tällä kaikella nämä uskonnolliset, sielunvihollisen pettämät ihmiset, osoittavat häviönsä Jumalan miehen, Pyhässä Hengessä puhuvan Stefanuksen edessä.

Raivoissaan he toimivat, voimattomuuttaan osoittaen, vihan riivaamina:

"...ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen" (Apt. 7:58).

Tässäkin näemme todeksi sen totuuden, että uskonto tappaa, Jeesus pelastaa.

Saatanan synnyttämä uskonnollinen raivo ei tarvitse päätöksiä, kun se oikeaoppisuudessaan ottaa ihmisen - Jeesuksen todistajan hengen.

Ensimmäisen kerran mainitaan Apostolien teoissa mies, joka myöhemmin toisen nimisenä mainitaan usein; Saulus, joka siinä vaiheessa oli niiden puolella, jotka vainosivat Jeesuksen todistajia.

"Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: Herra Jeesus, ota minun henkeni! Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä! Ja sen sanottuaan hän nukkui pois" (Apt. 7:59-60).

Stefanus oli valmis lähtemään tästä maailmasta siihen maailmaan, josta hän oli juuri saanut väkevän todistuksen. Kiinnitit varmaan huomion siihen, että Stefanus rukoili niinkuin Jeesus ristillä ristiinnaulitsijoidensa puolesta. Se ei ollut koston, vaan armahduksen rukous hänen kivittäjiensä puolesta. Herran palvelija siirtyi voittajana ajasta ikuisuuteen.

Rohkenen uskoa, että tämä rukous, jonka Stefanus rukoili - Herransa esimerkkiä seuraten -  on kaikkein korkein rukous ihmiseltä kuultuna ja rukoiltuna. Rukous pahantekijäinsä puolesta. Se perustuu siihen rakkauteen, jota rukoilija on saanut itse Jumalalta kokea - ja siihen, että hän näkee niiden ihmisten sokeuden, jotka kohtelevat häntä väärin. Jumalan rakkaudella, joka on vuodatettu Pyhän Hengen kautta hänen sydämeensä, hän voi sydämestään niin tehdä.

Mitä tämä Stefanuksen elämän loppu puhuu meille, sinulle ja minulle, jotka niin helposti loukkaannumme jo katseesta, tai puolesta sanasta?

Jatkan - jHs.

_______________________

Sydämelliset nimipäiväonnittelumme veljentyttärelle, Hannalle!

Perjantai. 16.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta.

Kirjoitin. 

M-L kävi Emilian ja Danielin kanssa kylällä asioilla.

Luin Luukkaan evankeliumia.

Poljeskelin kuntopyörää n. 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin kuljettamassa Danielin veneen Summaselle. meni kaloja narraamaan sinne.

Ruokaa ja kahvia.

Tänään olemme saaneet kuvia ja viestejä "perekuntalaisilta.": Yhdet asuntovaunun kanssa jo Norjan puolella, "pohisessa." Yhdet tänään lentäneet Saksaan; vastuisiin kristilliselle, kansainväliselle, leirille. Kolmansilta tuli kuva lapsenlapsesta, joka sai ensimmäisen älypuhelimen. Onhan se helppoa nykyään - tuo yhteydenpito.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps."Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte" (2. Kor. 8:9).

20.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 27.

Stefanus, jonka kasvot loistavat neuvoston edessä, niinkuin enkelin kasvot, saa mahdollisuuden vastata vastustajien tekaistuihin syytöksiin: 

"Niin ylimmäinen pappi sanoi: Onko niin?" (Apt. 7:1).

Stefanus pitää seikkaperäisen puheen, alkaen Aabrahamista ja tuoden kuulustelijoiden eteen Israelin kansan historiaa, Jumalan kutsumien ihmisten ja -tekojen  kautta (Apt. 7:2-50).

Kyseisten jakeiden jälkeen Stefanus kohdistaa sanansa suoraan neuvostossa istuville ja syyttäjilleen:

"Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet" (Apt. 7:51-53).

Ei mitään laskelmointia puheensa seurauksista. Stefanus asettaa kuulijansa totuuden eteen. Tapahtuu, niinkuin Jeesus edeltäkäsin varusti opetuslapsiaan; kun heitä vedetään oikeuden eteen, ei heidän edeltäkäsin tarvitse huolehtia, mitä sanoisivat, vaan Pyhä Henki antaa heille sillä hetkellä, mitä heidän tulee sanoa ja vastata.

Stefanus ei ollut minkäänlaisen "liberaalipuolueen" edustaja, vaan Hänen, jonka Sana on kokonansa totuus, ja Hänen, joka on tie, totuus ja elämä - ja häntä auttoi totuuden Henki.

Älkäämme mekään pyrkikö "luovimaan" kompromisseja tehden, vaan kulkekaamme rohkeasti totuuden tietä - sillä vain totuus voittaa. Etsikäämme Herran kasvoja ja antakaamme elämämme Hänelle ehdoitta tänä päivänä, jolloin saamme valmistautua sellaisiin hetkiin ja aikoihin, kun mekin joudumme maksamaan siitä, että olemme Jeesuksen seuraajia.

Stefanuksen mahdollisuus, puhua rohkeasti Jumalan tarkoittamia sanoja, perustui siihen, että hän oli läpikotaisin antautunut Jeesukselle; oli Hänen todistajansa elämänsä ja sanojensa kautta - hän ei ollut vain "verbaaliakrobaatti." Pyhän Hengen voima teki hänestä laskelmoimattoman ja rohkean miehen, jolle merkitsi eniten se, mitä Jumala tahtoi.

Ilman Pyhän Hengen voimaa ei Stefanus olisi voinut olla niin rohkea - kaikella vakavuudella on sanottava: emme mekään voi. Kaiken keskellä meidän on seurakunnissamme, ja henkilökohtaisessa elämässämme, asetettava Pyhä Henki siihen asemaan, kuin näemme tapahtuneen alkuseurakunnan elämässä. Ihmistekoisuus - oli se muodoltaan ja näöltään millaista tahansa - ei tee meistä todellisia, rohkeita, Jeesuksen todistajia.

Sanat, joita Stefanus puhui Pyhän Hengen voimassa, saivat aikaan vihanreaktion:

"Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa" (Apt. 7:54).

Lukemamme kuvaa sitä, miten neuvoston jäsenet ja syyttäjät joutuivat silmittömän raivon valtaan, kun kuulivat Pyhässä Hengessä puhuvan miehen sanat. Viilsi-sana tarkoittaa: "sahata rikki." 

Herra, tee meistäkin sellaisia Jeesuksen seuraajia, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä; jotka seisovat Sinun totuudessasi, maksoi mitä maksoi! 

Vastustajien raivo ei jäänyt vain hampaiden kirskutteluun.

Jatkan - jHs.

______________________________

Torstai. 15.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas,

Aamupalaa ja kahvia.

Kirjoitin lehtiin puffit Nuotioillasta, joka on Saarijärven torilla pe. 4.8. klo 18. Tulehan!

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

Kävin Majakalla hakemassa avainsarjan hylsyn, jonka joku päivä sitten lainasin yhdelle ukrainalaiselle, kun korjasi autoaan. Samalla vein vanhoja Hyvä Sanoma-lehtiä sinne.

Lähdimme M-L:n kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää; hakemaan Emiliaa ja Danielia junalta. Juna oli 13 jälkeen JKL:ssä. Kajaanista tulivat sillä. Olivat tulleet ulkomaan reissulta sinne perheenä. Isä ja äiti jatkoivat lomamatkaa asuntovaunun kanssa kohti "pohista."

Menimme syömään Emilian ja Danielin kanssa Aasialaiseen. Sieltä sitten Saarijärvelle.

Samantien kävimme Emilian ja M-L:n kanssa kylällä; he kaupassa. Siellä tapasimme Timon, Pian, Milenan ja Minjan, jotka olivat olleet Kivikauden kylässä.

Kirjoitin.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Älkää eksykö. Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää" (Gal. 5:7).

19.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 26.

Kaikkina aikoina - niin se vain näyttää olevan - kun Jumalan sana menestyy, nousee jostakin päin vastustusta sitä vastaan - ja se kohdistuu voimakkaasti niihin, joita Jumala käyttää siunauksen välikappaleina. Tällainen luontaisetu on olemassa.

Edellisellä kerralla edessämme oli se, kuinka Stefanus - yksi pöytäpalvelukseen asetetuista - täynnä armoa ja voimaa teki suuria ihmeitä kansassa (Apt. 6:8).

Tällä kaikella oli seurauksensa toiseenkin suuntaan:

"Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagoogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta (Josefus sanoo, että noihin aikoihin oli Jerusalemissa 480 synagoogaa. Kukaan ei osaa sanoa, kuuluivatko nuo kaikki mainitut samaan synagoogaan, vai useampaan. Kuitenkin osa heistä oli hellenistejä ja heidän synagoogissaan puhuttiin kreikkaa), väittelemään Stefanuksen kanssa, mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui" (Apt. 6:9-10). 

Se kuva, jonka olemme saaneet Stefanuksesta, vain vahvistuu: Tämä mies, joka oli täynnä viisautta ja Henkeä, puhui näille väittelyhaluisille vastustajilleen niin, etteivät he voineet pitää puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui. Eiköhän tänäänkin Jumalan sanassa pitäytyminen, Jumalan antaman viisauden ja Pyhän hengen voiman avulla, ole niitä tavoiteltavia asioita, puhuessamme ihmisille ja keskustellessamme heidän kanssaan.

Eikä vastustajien aikeet jääneet tähän:

"Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen" (Apt. 6:11-12).

Varmasti tappion kärsiminen "keskustelussa" Stefanuksen kanssa lisäsi vastustajien vimmaa. Uskonnollisten ihmisten taholta se vaino usein alkaa - ja keinoja ei kaihdeta. Kansakin saadaan villittyä mukaan. Stefanus raastetaan mukaan; ja niin on yksi Jeesuksen todistaja jälleen neuvoston edessä.

Kun luemme eteenpäin (Apt. 6:13-14)), niin mieleen tulevat ne lähellä takanapäin olevat hetket, kun Jeesus tuomittiin kuolemaan.

Saamme lukea ihmeellisiä sanoja siitä hetkestä, kun Stefanus seisoo neuvoston edessä:

"Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot" (Apt. 6:15).

Näin Pyhä Henki todisti Jeesuksen todistajan puolesta tuossakin hetkessä - ja sanojakaan ei tarvittu.

Haluan tässäkin sanoa sen, mitä ajattelen: Uskon, että uskovat Jerusalemin seurakunnassa rukoilivat Stefanuksen puolesta.

Stefanuksen elämä puhuu meillekin siitä, että kun elämme kokosydämisesti Herralle - emmekä unohda Pyhän Hengen täyteyttä, Jeesuksen todistajana eläessämme - voimme elää rohkeasti Hänen yhteydessään ja saamme kaiken sen avun, mitä missäkin tilanteessa tarvitsemme. Hän vastas meistä.

Jatkan - jHs.

_________________________

Keskiviikko. 18.3 astetta lämmintä ylösnousun aikaan. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia. takapihan puolella.

M-L kävi kauppa-asioilla.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia - pannarin kera. Kirjoitin.

Poljin kuntopyörää 45 min. Samalla lueskelin kirjaa.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. 6 henkeä. Menomatkalla kävin kastelemassa "Terhien" kasveja. M-L kävi jo aiemmin osan kastelemassa.

Iltapalaa. Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden" (1. Piet. 3:17).

Ps. "

18.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 25.

"Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa" (Apt. 6:8).

Edellisessä kirjoituksessa luimme, kuinka Stefanus oli yksi niistä seitsemästä miehestä, jotka asetettiin pöytäpalvelijan, diakonin, toimeen. Apostolien toimeksiannosta näiden miesten tuli olla sellaisia, joista oli hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä (Apt. 6:3). Stefanuksesta sanotaan, ennen sitä, kun hänet asetettiin puheena olevaan toimeen, että hän oli mies, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä (Apt. 6:5).

Lukemassamme jakeessa se, mitä Stefanuksesta sanottiin, tulee toteennäytetyksi. Hän oli täynnä armoa ja voimaa. Sen seurauksena hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.

Tällainen oli yksi mies pöytäpalvelijoiden joukossa! Hänet tässä mainitaan kaiken sen tähden, miten Jumala häntä käytti ja siksi, että hänestä tuli ensimmäinen veritodistaja, marttyyri seurakunnan historiassa. Hän ei toimittanut pelkästään pöytäpalvelusta - joka oli tärkeä asia - vaan hän toimi voimallisesti ja rohkeasti Jumalan työtoveruudessa muutenkin, niinkuin luimme.

Apostolien teot-kirja, Raamatussa, on oppikirja myös tämän päivän seurakunnille. Samalla kun se tietenkin on seurakunnan alkuajan voimallista historiaa. Voimme kuitenkin esittää kysymyksen - uskoakseni aiheellisesti: Onko Apostolien teot meille tänään sellainen kirja, joka ohjaa meitä alkuperäiseen seurakunnan elämään, vai onko se enemmän historiaa, joka kertoo siitä todellisuudesta, joka oli joskus olemassa?

Kuinka paljon keskuudessamme todellisesti halutaan sellaisia asioita seurakunnan elämään, joista saamme lukea Apostolien teoista? Esimerkiksi, jos otamme puheeksi diakonien valinnan seurakuntaan, niin asetetaanko valittaville sellaisia ominaisuuksia, kuin alkuseurakunnassa asetettiin? Yleensäkin, kuinka paljon se, että Jumala on tarkoittanut jonkun ihmisen johonkin tehtävään, merkitsee meille? Olemmeko menettäneet/unohtaneet Pyhän Hengen kasteen/täyteyden merkityksen uskovien elämässä - ja sitä kautta eri tehtäviin valittavien ihmisten elämässä? Olemmeko luopuneet asioista, jotka tuovat todellisen vaikuttavuuden seurakunnan elämään? Monipuolinen toiminta ei vielä kerro edellä sanotuista asioista mitään. Olisiko meidän ihan todellisesti palattava niille alkulähteille, joiden äärellä olemme Apostolien tekoja lukiessamme? Voiko tämän päivän hedelmä seurakuntien elämässä puhua sen puolesta?

Jumalan tekoja ei voida tehdä muuten kuin Jumalan voimasta - Pyhän Hengen voimasta.

Olisiko kaiken edellä sanotun valossa tehtävä/tapahduttava hyvin radikaaleja asioita seurakuntien elämässä, Jumalan sanan viitoittamaan suuntaan? Olisiko otettava todesta sananlasku: "Tyvestä puuhun noustaan." Merkitsisikö se sitä, että seurakunnissa palattaisiin niihin asioihin, jotka olemme laiminlyöneet: Seurakunnan rukouselämän uudistuminen ja sen oikeanlainen korostaminen seurakunnan tärkeimpänä asiana, niin, että sieltä versovat ja kasvavat, Jumalan johdatuksessa, ne asiat, joihin Hän haluaa meitä kuljettaa? Siltä pohjalta on koettavissa Pyhän Hengen kaste/täyteys ja toiminta seurakunnan elämässä. Onko se tie siihen, että saamme nähdä Jumalan tekoja seurakuntiemme elämässä/kautta?

Tänäkin päivänä Jumala haluaa tehdä voimallisia tekoja seurakunnan kautta.

Voimmeko ottaa esimerkkiä pöytäpalvelija Stefanuksesta, joka "täynnä armoa ja vioimaa teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa?"

Jatkan - jHs.

_______________________________

Sydämelliset onnittelumme nuorimmalle pojallemme, Timolle ja hänen vaimolleen, Pialle, 25 -vuotishääpäivän johdosta! Sieltä te perässä tulette - jHs. niin 2050 teillä on yhteisiä vuosia kasassa saman verran kuin meillä tänään! Jumala siunatkoon edelleen teidän avioliittoanne, niin, että voitte kokea olevanne onnellisia yhdessä, ja sitä kautta koko perheenä! Onhan se - niinkuin sanotaan - isän ja äidin suhde lasten koti. Niin, ja ottakoon Jumala teitä yhä voimallisemmin käyttöönsä!

Tiistai. 23.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Pilviä oli. yöllä, aamulla ja päivällä satoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia, takapihan puolella.

Kirjoitin.

Ruokaa ja kahvia.

Poljeskelin 30 min. kuntopyörää. Ollut taukoa kuntoilussa - paitsi soutamista - kun on toinen polvi ollut kipeä.

M-L leipoi sämpylöitä ja pizzaa.

Luin kirjaa.

Kävimme M-L:n kanssa kastelemassa "Terhien" kasveja.

Iltapalaa - pizzaa - ja kahvia.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Minä sanon: vaeltakaa hengessä, niin ette lihan himoa täytä" (Gal. 5:16).

Aa 

17.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 24.

Seurakunnan elämä oli siunattua Jerusalemissa, koska sitä tehtiin/elettiin Jumalan periaatteiden mukaan. Apostolien ehdotus;  että seurakunta valitsisi keskuudestaan seitsemän miestä toimittamaan pöytäpalvelusta, otettiin seurakunnassa hyvin vastaan:

"Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää henkeä, ja Filippuksen ja Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmernaan ja Nikolauksen, antiokialaisen käännynnäisen, ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä" (Apt. 6:5-6).

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, niin uskon, että seurakunta rukoili sen puolesta, ketä tähän diakonin tehtävään valitaan. Uskon, että valitut olivat johtavia työntekijöitä tässä toimessa.

Mainitut seitsemän veljeä asetettiin apostolien eteen. Apostolit rukoilivat heidän puolestaan ja kättenpäällepanoin heidät erotettiin toimeensa. Tänäkin päivänä meidän tulee aina muistaa, että mihinkään tehtävään seurakunnassa ei valita "ketä satutaan kiinni saamaan"; varsinkaan johtaviin tehtäviin. Esimerkkimme mukaan asia otettiin vakavasti, Herralta kysellen ja oikeita henkilöitä pyytäen. Myös tehtävään erottaminen on ohjeeksi meillekin.

Uskon, että hellenistien nurina hebrealaisia vastaan saatiin edellä puhutun kautta loppumaan.

Jälleen saamme lukea samaa, mitä jo muutaman kerran aikaisemminkin:

"Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi" (Apt. 6:7).

Mukavalta tuntuu lukea, että ihan "lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi." Ei heidänkään sydämensä ollut "sellaista panssari", etteikä Pyhä Henki olisi voinut näyttää todeksi syntiä ja kirkastaa Kristusta heillekin pelastajana! Olkoonpa kuka tahansa ihminen kyseessä, niin jokaiselle on varattu mahdollisuus siirtyä pimeyden valtakunnasta valkeuden valtakuntaan, saatanan vallasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan ja kuolemasta elämään.

Haluan meidän kiinnittävän huomiotamme siihen, miten alkuseurakunnassa toimittiinb; mitkä olivat seurakunnan elämän tärkeimmät asiat?

Jatkan - jHs.

_____________________________

Maanantai. 17.6 astetta ylösnousussa. Harmaa taivas. Tuuleskeli.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia. Rukousta.

10:ksi menin Majakalle puhumaan. Samalla reissulla vei kauppojen ilmoitustauluille ilmoituksia Nuotioillasta, joka on Saarijärven torilla pe. 4.8.2023. klo 18.

Kotona kahvia.

Työntelin ruohonleikkuria.

Käytiin syömässä Halpa-Hallilla.

Kirjoitin.

Timo, Pia, Milena ja Minja piipahtivat ohimenomatkalla. Kesälomalaisia. Kahvisteltiin.

Kirjoitin.

Käytiin kastelemassa tyttären "perreen" kasvit M-L:n kanssa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen" (Fil.4:20).

16.7.2023.

RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA 23.

(Jakso 22. löytyy 9.7.2023 päivän kohdalta).

Uskovia tuli jatkuvasti lisää. Väen lisääntyminen Jerusalemin seurakunnassa vaikutti moniin asioihin. Seurakunta koki koko ajan siunauksen aikoja. Silloin kun tällaisia asioita tapahtuu ja uskovien määrä lisääntyy, voi tulla eteen myös ongelmia. Tällainen asia tuli eteen myös Jerusalemissa:

"Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi, syntyi hellenisteissä nurinaa hebrealaisia vastaan siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin jokapäiväisessä avunannossa" (Apt. 6:1).

Hellenistit olivat tulleet Israelin ulkopuolelta, hebrealaiset olivat syntyisin Israelista. Puuttumatta enempää tähän kysymykseen, totean vain, että he olivat kaksi erilaista ryhmää seurakunnassa, joilla oli myös eri kieli. Kristuksessa he olivat tulleet yhdeksi, mutta uskovinakin meissä on liha, syntiinlankeemuksessa meihin tullut, turmeltunut osa, joka "joskus" ottaa hallintavallan ja toimimme itsekkäällä tavalla.

Hellenistien nurina oli varmaankin aiheellista, joskin jo tuollaisen sanan käyttäminen kertoo meille jotain siitä, mikä on ominaista lihan mukaan toimimiselle. Tilanne oli aiheuttanut "pahaa verta" hellenistien keskuudessa. Toisaalta lihallisuus tuli esille myös hebrealaisten puolella, kun kerran tapahtui tällaista syrjintää heidän puoleltaan päivittäisessä avunannossa.

Aiemmin olemme nähneet, ettei uskovien keskuudessa ollut yhtään puutteenalaista, koska kaikki oli heillä yhteistä. Kuitenkin suurten siunausten aikoinakin ihmiset ovat vain ihmisiä; tämän maan päällä ei ole elänyt kuin yksi ihminen, jota ei voitu osoittaa väärintekijäksi missään asiassa. Hän oli Jeesus, Herramme, ihmisenä täällä ollessaan. Ihmisenitsekkyys on tullut aikaisemminkin esille Jerusalemin seurakunnan elämässä. Siihen tutustuimme puhuessamme Ananiaksesta ja Safiirasta.

Tilanteeseen kuitenkin puututtiin:

"Niin ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: Ei ole soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta. Valitkaa sen tähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa" (Apt. 6:2-4).

Koko seurakunta sai vaikuttaa asiaan - tai kun olemme tarkkoja, niin apostolit antoivat tehtävän veljille seurakunnassa. Varmasti seurakunnan keskellä tiedettiin olevan sellaisia uskovia, jotka olisivat soveliaita tähän pöytäpalvelijan - diakonin - tehtävään. Nämä seitsemän, jotka tultaisiin valitsemaan, olisivat johtavia henkilöitä siinä tehtävässä. heidän alaisuudessaan tulisi olemaan muita henkilöitä, jokapäiväisen avunannon tehtävissä.

Viitaten Jeesuksen antamaan malliin opetuslapsilleen, ja siihen, miten Apostolien teoissakin myöhemmin toimittiin, uskon yhden keskeisen tekijän valintaprosessissa olleen rukouksen; rukoiltiin yhdessä, että Herra osoittaa ne seitsemän miestä, jotka diakoneiksi valitaan. Rukous, valittaessa ihmisiä erilaisiin tehtäviin seurakunnassa on tänäänkin keskeinen asia.

Apostolit ilmoittivat seurakunnalle, että he eivät voi laiminlyödä Jumalan sanan julistamista ja opettamista, joka tapahtuisi, jos he toimittaisivat pöytäpalvelusta. He vahvistivat vielä tämän tärkeän asian: "Mutta me tahdomme pysyä rujouksessa ja sanan palveluksessa."

Nämä kaksi asiaa ovat tänäänkin Jumalan sanaa julistavien keskeiset asiat: Rukous ja sanan palvelus. Voisimme sanaa julistavina oikein pysähtyä tuon jakeen kohdalle ja ajatella, mitä se minun kohdallani merkitsee? Kuinka se elämässäni toteutuu? Sanan palvelukseen liittyy aina valmistautuminen, jonka olennainen osa on rukous. Rukouksessa Jumala henkensä kautta laskee sydämelle asioita ja puhuu tahtomistaan asioista. Seurakuntien johtajien tärkein elämänalue on rukous, koska se on niin olennainen osa johdatusta, sillä tiellä, jota Jumala haluaa meitä johdattaa.

On tärkeää pysyä siinä tehtävässä, johon Jumala on meidät tarkoittanut ja kutsunut - ja tehdä se rukouksen kanssa. Jumala ei ole tarkoittanut, että juuri minä olisin kaikessa mahdollisessa mukana.

Jatkan - jHs.

______________________________

Sunnuntai. 17.1 astetta lämmintä ylösnousussa. vaaleita pilviä. Aurinkokin paistoi.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin Luukkaan evankeliumia.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. haimme salmen mukaan. Puhuin tilaisuudessa. Kahvitarjoilu alakerrassa tilaisuuden lopuksi.

Kotona ruokaa ja kahvia. 25 astetta lämmintä.

Seurasin nuorten yu-kisoja netin kautta.

Saimme tänään kuvia perheleiriltä, jossa Timon perhe oli. Myös Mirosta, maastopuvussa, saimme kuvan; oli ensimmäiseltä lomalta lähdössä takaisin "yksikköön." Eeliksestä samoin saimme maastopukukuvan aikaisemmin. Hänkin oli ensimmäisellä lomalla armeijasta.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joja Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää" (Gal. 6:8).

15.7.2023.

Lauantai. 29.1 astetta lämmintä ylösnousussa. Auringon puolella. Sininen taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Valmisteluja Nuotioiltaa varten. Tein mm. sitä varten kutsun, jonka laitan tämän kirjoituksen loppuun. Panehan mieleen ja tule mukaan!

Valmistauduin puhumaan huomenna klo 11 Saarijärven helluntaiseurakunnan Sunnuntaijuhlassa, Matinkuja 1.

Ruokaa ja kahvia.

M-L kävi kylällä kaupassa.

Seurasin Nuorten yu-kisoja.

Mukava ollut tänään saada M-L:n älykkääseen puhelimeen kuvia ja videoita Timon, Pian, Milenan ja Minjan reissusta; leiristä, sekä Teron väen touhuista.

Iltapalaa.

Kahvia välillä. Aurinko paisteli 21 jälkeenkin.

Luin Luukkaan evankeliumia. Rukousta.

Siunausta!

Ps. "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni"  (Ps. 119:105).

 

14.7.2023.

Mäntyluodossa. 17 astetta lämmintä ylösnousussa. Pilviä. Aurinko paistoi. Hiljainen tuuli luoteesta.

Luin Luukkaan evankeliumia mökin kongilla. 

Aamupalaa ja kahvia.

Laitettiin paikkoja lähtökuntoon ja varusteita veneeseen.

12 jälkeen istuimme veneeseen ja lähdimme saaresta kohti mannerta. Mukava oli soutaa taas se 30 min.

Saatuamme veneen teloille ja tavarat autoon, ajelimme kirkolle. Menimme TB:lle syömään - siellä on perjantaisin sen paikan paras ruoka: tirripaisti. Muulloinkin kyllä hyvää.

Tb:ltä kirkonkylän keskustaan - Kangasniemen - jätskikioskille. Kahviakin jätskin kanssa.

Sitten ajelimme JKL:n kautta kotiin Saarijärvelle, jossa olimme 16 jälkeen. Aurinkoista.

Seurasin nuorten yleisurheilua netin kautta.

Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi" (Ps. 73:28).

13.7.2023.

Mäntyluodossa. Torstai. 18 astetta lämmintä ylösnousussa. Sininen taivas. Aurinko paistoi. Pieni tuulenvire.. Rauhallista.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin Luukkaan evankeliumia. Rukousta.

Kahvia.

Lintujen äänten kuuntelua M-L:n puhelimelta. Lähinnä haukkojen kuvia ja ääniä. Saaressa kun on nyt ollut haukka/haukkoja. Tuulihaukaksi arvailtiin. M-L näkikin saaressa haukan korkealla puussa repivän saalistaan. Olemme ajatelleet, että se saalistaa vesilintujen/lokin poikasia, joita on näkynyt. 

Laitettiin leveähkö lauta keittiönurkkauksen ikkunan yläpuolelle. Saa sen päälle laittaa astioita ja esineitä, jotka ovat koristeena siellä.

Tuuli lounaan puolella. 17 maissa oli lämmintä 21.5 astetta. 

Lueskelin kirjaa mökin kongilla - muinakin päivinä aina välillä.

18.30 jälkeen laitoin saunan lämmite. Vastan kanssa tuli saunotuksi.

Iltapalaa ja teetä.

Järvi oli aika tyven.

Auringonlasku oli punainen. klo 22.40. painui punainen pallo Pohisselän taakse.