30.12.

"Pidä kiinni unelmistasi! Haaveet tekevät hyvää sielulle." (teksti Isänpäiväkortista rakkaalta vaimoltani, Marja-Leenalta, v. 2011).

"On mahdotonta kantaa totuuden soihtua tungoksen halki - jonkun partaa kärventämättä" (G. C. Lichten-Berg, Princess-teelipukkeesta).

"Saanko jakaa kanssasi jotakin koskien siveltimiä, joilla maalata elämäntaulua vuonna 2016?

Käytä ennenkaikkea kahta pääsivellintä. Ensimmäinen on rakastavan palvelun sivellin. Toinen on yhteyden sivellin. Maalaa näillä, ja jokaisessa vedossasi suorastaan räjähtää toimimaan Pyhän Hengen luova voitelu" (Leo Meller, Ystäväkirje, Patmoslähetyssäätiö 31.12.2015).

Em. ystäväkirjeessä Leo Meller mainostaa Sarah Horsbyn kirjaa: Jeesuksen nimeen. Kirja ilmestyi Kuvan ja Sanan kustantamana tässä ennen joulua 2015. Kirjan kirjoittaja tutki Raamattua ja löysi 366 nimeä Jeesukselle. Kirja on hartauskirja vuoden jokaiselle päivälle - karkausvuottakin ajatellen. Taidamme hankkia - onhan aihe, Persoona, josta siinä puhutaan, meille uskoville niin keskeinen. Tämän vuoden loppuun mennessä tuleekin jo kolme vuotta, kun olemme käyttäneet samaa hartauskirjaa - ja ammennettavaa riittää. Ovathan päivittäiset kohdat Sanan pohjalta kirjoitetut. Lujemme met kyllä Raamattuakin - tittenki.

Jonnoo, eiku nojjoo! Kaamospäivä, johon M-L:n jälkeen nousiskelin, oli sellainen pilvinen ja - n. 3 asteinen. M-L oli laittanut aamupalaksi hyvää terveellistä "apetta" - ihan noin niinku ranskalaisittain sanottuna. Kahviakin joimme - se ei kyllä ole muutamana aamuna maistunut niin hyvälle kuin aikaisempina aamuina. Sellaista se on kun menee merkkiä vaihtamaan - vaan en nyt kehtaa merkille nimeä kirjoittaa. Taidamme palata vanhaan - sillä siinä on - sanotaan - vara parempi. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydänääressä. Linnut ahkeroivat syömäpuuhissaan. Eilen oli M-L taas nähnyt - tullessaan kävelyltä pihaan - liki kymmenen pyrstötiaista ruokailemassa. Se on kaunis lintu, joka aina silloin tällöin ilmestyy meilkii.

Rukouksen jälkeenpä olikin vanhan vaarin hommissa puiden haku liiteristä ja niiden sytyttäminen tuleen takassa. Ja niinhän net savut alkoivat nousta meinkii vuokratorpasta. Joulukuusessa kynttilät loistivat - ja muutkin jouluiset valot. Radiosta - Dei - soivat jouluiset musiikit. Uutisten aikaan kuiten piti laittaa Radiosuomi kuulumaan - välillä kuuluivat samhan aikhan myös Deistä tulevat uutiset.

Kun tulet oli saatu papelemaan, jatkuivat vaariskan hommat työhuoneessa papereiden läpikäymisellä ja tavaramäärän pienentämisellä - tulihan sitä poisheitettävää kilotolkulla. Tulee kyllä hetki, jolloinka vielä käyn läpi niitä, mitä nyt jätän jäljelle. Helpompi tunteelliselle muistojenkerääjälle hävittää vähän kerrassaan - nääs. Hitaasti - mutta varmasti - etenen. Ja homma jatkuu - jHs.

Söimme terveelliset ruuat tunnelmallisessa valaistuksessa.

19:ksi ajelimme Rukousviikon Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle. Reenilän Jouko, Rautasen Jussi ja Lampisen Janne johdattelivat meitä lauluihin. Turusen Ann-Nina puhui sitä, mitä Jumala oli antanut. Rukoilimme - 13 rukoilijaa.

Palailtuamme rukousillasta lähdin heti pyöräilemään - poljin 60 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 7 (janalla 1-10). Poljin koko ajan aikalailla reipasta vauhtia - sen jälkeen oltiin kyllä niin märkää poikaa, että. Verensokeri oli ennen polkemista 7.3. Polkemisen loputtua se oli 5.3. Aikamoinen pudotus. Suosittelisin meille makeille tyypeille! Mutta, jos et ole kovin sykettä nostavaa liikuntaa harrastellut, aloita hitaalla tempolla - ja tee niin ihan viikkoja. Pienillä rasituksilla. Tarkoitushan on parantaa asioita, eikä tulla kuntoilemalla sairaammaksi.

Iltapalaa ja teetä.

Muutamat venyttelyliikkeet.

"MITA SHEKINA-KIRKKAUS ON?

Läpi tämän kirjan tulet lukemaan shekina-kirkkaudesta, joka lankesi Azusa-kadun herätyksessä. Vaikka sanaa "shekina" ei löydy Raamatusta, juutalaiset rabbit käyttivät tätä termiä, jonka he olivat johtaneet hebrean sanasta, joka tarkoittaa "Hän johdattautui asumaan", merkitsemään sitä, että tuo asuminen oli Jumalan läsnäolon vierailu maan päällä.

Shekina-kirkkaus on sumu tai pilvi, joka näkyy paikalla, jossa Jumala on fyysisesti läsnä. 2. Mooseksen kirjan kohdassa 24:16-17 sanotaan: "Ja Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle, ja pilvi peitti sen kuusi päivää; ja seitsemäntenä päivänä hän huusi Moosesta pilven keskeltä. Ja Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta."

Termiä "shekina-kirkkaus" käytetään kuvaamaan täsmällisesti sitä, mitä tapahtui Azusa-kadulla vuosina 1906-1910" (Azusa-kadun siunaus, mukana olleet kertoivat minulle tarinansa, Tom Welchel, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK 2011, s.16).

Hommasin tuon kirjan, josta edellä oleva lainaus on, 10.5.2012. Jos sinulla on jano - tai kaipaat janoa - Jumalan asioiden puoleen, niin suosittelen sinulle tuota kirjaa. Sinnehän - Azusa-kadulle, Los Angelesiin, norjalainen medotistipastori, Thomas, Ball Rarratkin meni - jakoki Pyhän Hengen siunauksen ja voiman. Hän oli myös se, joka toi tämän helluntaitulen Suomeen - lestadiolaisten sisarten kutsumana. Barratistakin kertovia kirjoja ja "juttuja" kannattaa lueskella.

Siunausta!

Ps. "Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha" (Room. 8:6).

29.12.

Rauhaa! Se on tänään Rauhan päivä - en muista tuntevani äkisti yhtään Rauaa, mutta kuitenkin minulla on rauha sydämessä. Tarkoitan Jumalan antamaa rauhaa ja rauhaa Jumalan kanssa. Sen jokainen ihminen voi kokea ja saada kun uskoo Jeesukseen. Suosittelen! Sitähän sinä kuitenkin kaipaat. Jeesus on Rauhanruhtinas. Kun toivotamme toisillemme rauaa - niin kuin useat uskovat tekevät - tarkoittaa se toivotus kaikkea hyvää, mitä Jumala voi ihmiselle antaa, aivan kaikkea. Ei mikään pieni toivotus ja tervehdys. Voihan olla, että tuo ihmeellinen sana ja toivotus on muuttunut meidän kielenkäytössämme vain lieväski uskonnolliseksi sanaksi, joka itseasiassa merkitsee aivan samaa kuin: terve, moi, hei, morjes, jne.

Mutta: Tänään on yhden tosi mukavan tytön 10 v päivä! Olemme saaneet mummin älykkääseen puhelimeen kuvia prinsessasta kauniissa vaatteissaan, kauniin kakun, ym. juhlapöytään kuuluvien asioiden kanssa. Täyden kympin täyttävä, äidin ja isän - mutta kyllä mummin ja vaarinkin - prinsessa ohittaa tuon ensimmäisen "kympin" Venäjällä, siellä missä juhlaan voivat osallistua mummo, sekä isomummo ja pappa, eli babuskat ja dietuska, ym. sukulaiset. Täskii vielä laitamme sinulle suuuret onnittelut synttäreiden johdosta, vaikka niitä muutenkin on jo lähetetty: Onneksi olkooooon, EMILIA! Kiitämme taivaan Isää sinusta ja rukoilemme elämääsi Hänen siunaustaan! Me pääsemme juhlimaan sinun synttäreitäsi sitten, kun tulette kotiin. Odotamme kovasti niitä juhlia!

Niitä välpäeviähän tässä vietellään. Noustessani uuteen päivään, oli pakkasta 8 astetta. Marja-Leena oli noussut ennen minua - tuli vaan venyttyä vähän pidempään seslongissa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Linnut kävivät maistelemassa myös kauralyhteen antia - sellaisen kun tuossa jouluaatona, vai oliko aatonaattona - niille laitoin ruokintapaikalle.

11:ksi ajeleskelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 5 rukoilijaa.

Palailtuani rukouskokouksesta kotiin hain puut ja sytyttelin tulet takkaan - ja kahviahan piti tieten juoda.

Jatkoin työhuoneessa paperien setvimistä - ja jälleen meni paljon paperia roskiin. Ei se niin nopeasti edisty. Unohtuu aina lukemaan jotakin käteensä ottamaansa paperia tai lehteä, yms. Monenlaisia muistojahan niihin kätkeytyy.

Söimme - lämmittelimme vanhaa ja uuttakin M-L teki. Jouluisten valojen tunnelmallisessa loisteessa sitä tämänkin kaamospaivän ateriaa suihimme laitoimme. 

Jossain vaiheessa iltaa M-L etsi katsottavaksi lähiaikoina olleen evankelista Timo Närhen eläkkeellejäämisjuhla-taltioinnin netistä. Täysiverinen evankelista. Erikoinen elämä Jumalan palvelijana. Puheenvuoroista, joita juhlassa käytettiin sai kootusti kuvaa Timon elämästä - joka on ollut siunauksellinen. Rohkea evankelista! Olisi aineksia mielenkiintoiseksi kirjaksi hänen elämästään. Jopa ihmettelisin, ellei joku sitä kirjoittaisi. Ja kahviahan tietenkin piti juoda juhlaa katsellessa.

Kävin "pimeänhämärällä" urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä, km-ajoin 7.32., 7.16., 7.29., 7.29., 7.40., 7.52., 7.11., 7.13., 7.37., 7.50. - 6.5 astetta. Pilvinen taivas. Radan pinta ohuen lumikerroksen peitossa, kuten eilitenkin. Oikein mukava lenkkisää. Mukava, kun pääsee kävelytossuilla kävelemään vielä kentällä, eikä tarvitse lähteä Jyväskylään, Hipposhalliin.

Iltapalaa ja teetä.

"Älä ikinä kiirehdi ratkaistessasi tärkeitä asioita. Älä lähde Jumalan edelle. Suunta voi olla oikea, mutta se ei vielä riitä. Täytyy olla myös oikea aika!" (Yrjö Müller, luin tämän tänää yhdestä lähetyskirjeestä).

Siunausta!

Ps. "Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat" Joh. 7:38).

28.12.

Sydämelliset nimipäiväonnittelumme miniälle - Pialle! 

Se on sitten kolmen pyhän jälkeinen maanantai. Siinä se meni joulukin. Jotkut huumormiehet sanovat, että tuli joulutkin lusittua. Siinähän vain tarkoitetaan, että ohi se meni - voit kyllä olla toisinkin. Sanovat, että - ehkä monillekin - tuollainen yhdessäolo on vaikeaa ja kaikenlaisia ristiriitojakin tulee. Toisaalta joulunaika on yksineläjillekin vaikeaa. Jotkut ihmiset joutuvat olemaan yksin, toiset haluavat. Arki kuitenkin koitti - muutamaksi päiväksi. Meillä päin sanottiin, että eletään joulujen välipäiviä - on se varsinainen joulu ja uusi joulu, eli uusi vuosi, vuoden vaihtumisen aika. 

Heräsimme - sekään ei niinkään itsestäänselvyys. Muutaman asteen pakkanen. Aamupalaa ja kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Hain puut ja sytyttelin takkaan tulen.

11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 6 rukoilijaa. Se oli Rukousviikon ensimmäinen tilaisuus.

Kahvikin maistui.

Jatkoin ennen joulua alkanutta työhuoneen siivoamista. Jälleen paljon paperia joutui revityksi ja roskikseen heitetyksi. Sitä aina töissä - palkallisessa - ollessaan ajatteli, että pitäisi katsastella mitä pois heitetään. Nyt sitten sellainen aika tuli - ja onhan sitä heitettävää.

Lämmittelimme ruokia - ja söimme uuttakin, jota M-L eilen paisteli.

Jatkoin vähän siivoushommia.

Kävin hämärällä urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" köpöttelyllä. Etenin 7.27. - 7.57 min/km, viimeisen km:n 8.02. N. - 5. Sama ohut lumikerros radalla kuin eilenkin. Mukava sää. Noustessani parkkipaikalla oli ohi menemässä juuri yksi urheilukentällä tutuksi tullut pariskunta - aviopari, joka ei vielä äskettäin ollut aviopari. Oikein halasimme.

Palattuani kotiin söimme iltapalaa. Jouluiset sävelet soivat ja jouluiset valot paloivat. Kukapa ei tykkäisi hyvästä tunnelmasta.

"Suomessa meillä on ollut monia kansallisia herätyksiä ja uskomme, että Jumala voi edelleen ilmestyä meille. Tästä syystä esirukousta tarvitaan jatkossakin vaikka kehitys näyttää monessa mielessä menevän huonompaan suuntaan. Ano kanssamme, että vielä Jumala voisi nostaa itselleen herätysmiehiä ja -naisia, joilla olisi syvä rakkaus totuuteen ja vanhurskauteen niin, että he voisivat olla koeteltuja ja käyttökelpoisia aseita herätystyössä. Saatanallinen hyökkäys Jumalan palvelijoita kohtaan voimistuu vuosi vuodelta. Tästä syystä ei herätystyöhön kannata ryhtyä, jos ei tahdo samalla itse pyhittyä. Humanistinen halvan armon julistus ilman rakkautta totuuteen ja Jumalan lakiin ei muuta ketään eikä mitään eikä ainakaan synnytä mitään hengellistä herätystä kansamme keskuuteen. Kun anomme hengellistä herätystä kansamme keskuuteen, pyydämme Jumalaa tulemaan vierailulle keskuuteemme ja tuomitsemaan suomalaisten synnit lihassa. Tämä on raju rukousaihe, ja ennenkuin siihen ryhtyy, kannattaa kahdesti miettiä, mitä olemme pyytämässä. Hengellinen herätys on eri asia kuin jonkin evankelioimiskampanjan toteutus. Tahdotko anoa kanssamme herätystä Suomeen?" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2011, s. 3).

                                                                     

                                                            -----------------------

"... Kirkkokuntien ja herätysliikkeiden hengellinen rappeutuminen on tosiasia, joka varoittaa meitä siirtymästä pois totuudesta. Jokainen vastaa omasta suhteestaan Jumalaan. Emme voi piiloutua yleisen käytännön tai mielipiteen taakse. Me kristitys tarvitsemme sisäisen herätyksen! Olemme liian kaukana alkuperäisestä kuuliaisuudesta. Tehtävämme todistajina edellyttää ehdotonta antautumista pyhille asioille. Muuten me menetämme voimamme todistaa.

Raamattulähetysihmisinä tiedämme, mitä kirjoitetun Sanan voima saa aikaan. Siksi voimme rohkaista jokaista palaamaan takaisin Raamattuun, antamaan täyden ratkaisuvallan sen opetukselle kaikessa elämässämme. ..." (Jouko Rajala, Raamattu Kansalle, nro 3, 2001, s. 1)

Siunausta!

Ps. "Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet" (Sananl. 21:2).

27.12.

6-7 pakkasta noustessani sunnuntaihin - niitä sattui kolme pyhää peräkkäin. Marja.Leena oli noussut "jalanviljaan" hiukan aikaisemmin. Vähän kinkku- - joulukinkku - sämpylää kahvin kanssa tuli otetuksi. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L seurasi netin kautta Helsingin Saalem-seurakunnan jumalanpalvelusta - minäkin, samalla kun lueskelin vähän Smith Wigglesworthin saarrnoista muutaman. 

Laitoin tulen takkaan.

Söimme uunissa paistettua riisipuuroa - oikeaan lehmänmaitoon tehtyä - jossa on se hyvä ruskea kuori päällä. 

Jouluiset valot paloivat - ilman muuta.

Siinähän se päivä on mennyt suuremmin hötkyilemättä.

"Teroilta" on tänäänkin tullut kuvia kaukomailta, jossa ovat joulunaikaa viettämässä.

Söimme. Mukava kaamospäivä on ollut. Pimeä tulee nopeasti.

Heti ruuan jälkeen lähdin kävellä jorpottelemaan - nahkasaappaat jajoissa ja nahkarukkaset käsissä. Kävin "Terhien" joulukuusta juottamassa. Lähtiessä oli tähtitaivas. Tulomatkalla ei oikein näkynyt. Paluumatkalla näkyi muuta - likipitäen pyöreä kookas kuu heitti siltansa järvelle. Hieno näky. Kuutakaan ei näkynyt kun pihaan tulin. Teinkin oikein tarkoituksella lorvailulenkin - menomatkaan kului - 3.3 km - 51 min. Paluumatkaan - 3.3 km - 44 min.

Palattuani kotiin nousin heti kuntopyörän satulaan. Poljin hiljasikseen ensin 30 min. 2-3 min. tauon jälkeen taas 30 min. hiljalleen. Jäykkyys 6 (asteikolla 1-10).

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kirkas kuu oli ilmestynyt jälleen taivaalle - nyt näkyi vaan ylempänä ja pienemmän näköisenä. Pakkanen oli laskenut 4-5 asteeseen.

"Kun siis rukoilemme hallitusmiestemme puolesta, rukoilemme vanhurskauden vaikutuksen lisääntymistä yhteiskunnassamme, mutta pääpainopiste on kuitenkin evankeliumissa. Rukoilemme siis, että evankeliumia voitaisiin saarnata kaikkialla maassamme, ja että kaikki esteet hengellisiltä läpimurroilta poistuisivat.

Vanhurskauden ja evankeliumin yhdistelmä tuottaa parhaimmillaan hengellisen herätyksen. Tämä on enemmän kuin pelkkää evankeliointia. Tämä tarkoittaa Jumalan suvereenia puuttumista kansakuntamme tilaan ja sitä, että Hän vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko yhteiskuntaa tervehdyttävästi. Hengellisten herätysten tunnusmerkki on aina, että suuret ihmisjoukot pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden Jeesuksessa Kristuksessa" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2011, s. 2-3).

Siunausta!

Ps. "Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli" (Ps. 34:19).

26.12.

Tapaninpäivä tuli vastaan pitkään nukuttuna - Marja-Leena kyllä nousi ennemmin. 2-3 astetta pakkasta. Maassa himpun verran lunta. Aurinkokin yritteli paistella vastapuolen petäjiä punertaen. Aamupalaa ja kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia.

Sytyttelin tulen takkaan.

Rukoilimme yhdessä M-L:n kanssa olohuoneessa. 

Rauhallista oleskelua jouluvalojen palaessa.

Lämmittelimme jouluruokia ja söimme - ynnä joimme kahvia.

Kävin urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" tapaninajelulla, eli ns. lenkillä. 8-9 min haarukkaan menivät kilometrit - Viimeisen menin 7.40 maihin. Sellaista ruuan sulattelua ja sokeripiikin madalluttamista. Radan pinta hieman luminen - mukavan rapea tossujen alla. Taivaalla näkyi pyöreä kuu yhä enemmän pilviverhon takaa esiin tulleena. Tuuleskeli - välillä aikalaillakin. Takasuoralla puski vastaan, etusuoralla pukkasi takaa niin, että vanhan jalat tuntuivat keveiltä.

Luin hieman kirjaa, jossa on Smith Wiglesworthin saarnoja.

Iltapalaa ja teetä. Taivaalla oli kirkas kuu. Vaaleat pilvet menivät reipasta vauhtia sen alitse.

Sydämelliset onnittelut nimipäivän johdosta vielä täskii Lehtomäen Tepolle ja Mäkisen Tapanille!

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel lähtivät tänä aamuna aikaisin kohti Deniksen kotikylää, Venäjällä. Viestejä on tullut päivän aikana. Perille olivat selvinneet - tosin Pietari-Muurmansk tiellä oli rengas puhennut. Mukavia päiviä sinne ja terveisiä sukulaisille vielä täskii! 

Tänään vietetään Stefanuksen - ensimmäisen verimarttyyrin - muistopäivää. Hänet otettiin hengiltä siksi, että hän rakasti Jeesusta. Muistakaamme niitä ihmisiä rukouksin, joita vainotaan siksi, että he uskovat Jeesukseen! Heitä on maailmassa valtavan paljon. Muistetaan marttyyrien perheitä! 

"Näin emme vain rukoile, että hallitusmiehemme tekisivät viisaita päätöksiä, vaan myös vastustamme saatanan suunnitelmaa vaikuttaa heihin ja sitoa heidät yhä tiukemmin otteeseensa. Kun näin rukoilemme yhteiskuntamme puolesta tähtäämme ensinnäkin vanhurskauden hengen ja Jumalan pelon ilmapiirin vapauttamiseen. Tällainen ilmapiiri voi parhaimmillaan vaikuttaa koko yhteiskuntaan sen kaikilla tasoilla alkaen lastentarhasta ja työpaikoilta päätyen eduskuntaan ja hallitukseen. Suomen historiassa on kuvauksia tällaisesta vaikutuksesta, ennenkaikkea toisen maailmansodan ajalta. Voimme olla varmoja siitä, että Jumala tahtoo lasten, nuorten aikuisten voivan kasvaa tervehenkisessä ympäristössä. Hän rakastaa ihmisiä ja tahtoo heidän hyvinvointiaan eikä tuhoutumista. Jumalan tahto on varmasti muuttaa myös meidän maamme henkinen ilmapiiri. Ilman esirukousta tämä tuskin tapahtuu. Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan ja tulevan tuntemaan totuuden välimiehensä Jeesuksen Kristuksen, kautta. Jumala tahtoo, että evankeliumi voi olla keskeisesti esillä kaikkien kansojen keskellä niin, että ihmisten on mahdollista sen kautta pelastua. Myös Suomessa Jumala tahtoo jokaisen ihmisen pelastuvan. Tässä on hyvä huomata, että Raamattu ei lupaa, että näin käy, mutta se on silti Jumalan tahto ja toive. Siksi se voi olla meidänkin toiveemme" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2011, s. 2).

Siunausta!

Ps. "Hiljenny Herran edessä, ja odota häntä..." (Ps. 37:a).

25.12.

Taisin heräillä olohuoneen lattialla - jossa Marja-Leenan kanssa nukuimme - Milenan pienten jalkojen tepsutukseen. M-L oli jo noussut aikaisemmin. Helmi-koira oli hänen paikallaan peiton alla nukkumassa kun housin. Tosin en sitä itse huomannut, vaan Daniel, joka sanoi, että mikäs tuossa nukkuu. Minäkin siitä ylös. Aamukahvia ja kinkkuvoileipää otettuani, lähdin käymään Joulukirkossa, joka oli Vapaakirkossa Vapaa- ja Helluntaiseurakunnan järjestämänä. Mäkelän Pekka - Vapiksen pastori - johteli ja puhui aluksi. Turusen Mika - Helluntain pastori - puhui. Rautasen Jussi säesteli yhteislaulut. Ahon Maju toimi esilaulajana.

Palattuani kotiin olivatkin kahvit keitetyt. Kynttilät kuusessa ja muualla paloivat. Timo ja Pia pelasivat Dominoa. M-L hääräili tarjoiluiden kimpussa. Mirolla ja Danielilla oli omat hommansa. Kuten Milenallakin. Timo, Pia, Miro, Milena ja Daniel olivat meillä yötä.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Milka - joka oli heillä yötä - tulivat myös meille. Alkoivat jotakin peliä hekin - lisättynä Mirolla ja Danielilla  - pelaamaan. Sellaista mukavaa tunnelmaa.

Timon kanssa menimme kylälle, urheilukentälle, lenkille. Denis oli käynyt jo aiemmin. Kenttä oli aivan sula - niinkuin lumet olivat hävinneet kaikki muualtakin. Hyvin lämpöasteita ja kosteaa. Lenkin aikanakin satoi jossain vaiheessa. 8 km lenkin taitoimme, km-ajoin 7.25. - 7.52. Minä koetin "kävelynomaisesti". 

Kentältä jo soitin M-L:lle ja pyysin laittamaan "hikimajan" lämmite. Niinpä sitten jonkinajan kuluttua pääsimme lauteille Timon ja Danielin kanssa. 

Söimme herkullisen jouluaterian. ison pöyvvän ympärillä. Kun jokin hetki oli kulunut, oli pöytä katettu juustotarjottimilla, kahvilla, glögillä, sun muilla herkuilla. Olivathan net vatsat tiukilla.

Porukat alkoivat kasailla tavaroitaan ja saamiaan lahjoja, sekä kanniskella niitä autoihinsa. Milenalla oli täällä oma häkkisänkynsä mukana - siihen ja syöttötuoliin tarvittiinkin peräkärry.  

Tässä illalla tuli puheeksi ne aatonaattona kadonneet autonavaimet. Terhi-Marja tuli eteisestä ja kiikutti niitä avaimia kädessään - olivat olleet minun hupparin taskussa eteisen naulakossa. Viime yönä rukoilin, että avaimet löytyisivät tänään. Kiitos rukousvastauksesta!

Ennen kuin väki lähti, pidimme yhteisen rukoushetken. "Terheillä" on vielä pakkailemista tänään, kun anivarhain lähtevät Venäjälle, Deniksen perhekuntalaisten luo jouluista aikaa viettämään - vaikka siellä vähän myöhemmin joulu onkin. 

Meillä tuli hiljaista - mutta jouluista oli edelleen. Olihan se ilo, että järjestyi tällainen yhteinen joulu taas. Mukava kun perhekunnassa on hyvä yhteishenki, eikä sellainen erilleen pyrkivä. Kiitämme Jumalaa tästäkin joulusta ja toinen toisistamme!

Radio Deistä kuului Elävävesi -kuoron joulukonsertti, Seinäjoen Helluntaiseurakunnasta.

"Hengellinen taistelumme

Raamatun mukaan maailma on edelleen "Pahan vallassa", 1 Joh 1:9.

"Tämän maailman ruhtinas" pitää kansakuntia otteessaan hänelle myönnetyn mandaatin kautta. Kun saatana kiusasi Jeesusta erämaassa, oli hänellä valta tarjota hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loisto, jos hän olisi kumartanut häntä, Matt. 4:8-9. Jumala on sallinut pahan hallita tietyn ajan maailman historiassa. Hän itse tuomioidensa kautta tulee päättämään tämän ajanjakson. Kun tänään rukoilemme hallitusmiesten ja esivallan puolesta, emme rukoile vain ihmisten ja politiikan puolesta, vaan rukoilemme näiden puolestasiksi, että ne voivat olla joko pimeyden voimien, tai Jumalan Hengen (ja tahdon) vaikuttamia. Normaalimpaa on, että ne ovat pimeyden voimien inspiroimia, mutta seurakunta voi parhaimmillaan muuttaa tilanteen. Tässä hengellisessä todellisuudessa emme voi ajatella, että saatana kunnioittaisi jotain kahden regimentin oppia, vaan hengellinen todellisuus lävistää todellisuuden kaikki kerrokset. Näin myös eduskunnassa istuu ihmisiä, joista toiset ovat enemmän Jumalan Hengen ja Sanan vaikuttamia kuin toiset. Yksittäiset poliittiset päätökset voivat olla enemmän tai vähemmän Jumalan tahdon mukaisia, mutta tässä ei ole kyse puoluepolitiikasta, vaan siitä, missä suhteessa mikäkin päätös on Jumalan Sanassa ilmaistuun tahtoon. Esirukouksen kautta voimme vaikuttaa hengelliseen todellisuuteen vastustamalla pimeyden voimia ja murtamalla niiden otteen yhteiskunnassa. Kirkkohistoriassa on monia esimerkkejä tällaisista hengellisistä herätyksistä ja niitä seuraavista yhteiskunnallisista muutoksista ja kokonaisia paikkakuntia tervehdyttävistä uudistuksista. Meillä Suomessakin olemme nähneet tällaisia" (Esirukoilijoiden ystäväkirje, syksy 2011, s. 2)

Siunausta!

Ps. "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti" (1. Kor. 2:14).

24.12.

Mukava herätys aamulla jouluaattoon. Nimittäin pikku-Milena ei nähnyt tai tiennyt minun olevan nukkumassa olohuoneen lattialla ja tupsahti jalkojeni päälle. Katseli sitten ihmeissään kun nostin päätäni. Timo, Pia ja Milena nukkuivat meidän huoneessamme ja minä Marja-Leenan kanssa olohuoneen lattialla, jossa nukutti hyvin. Olen aina tykännyt nukkua lattialla. M-L nousi vähän ennen minua ja laittoi joulupuuron kiehumaan. Kahvin ja kinkkuvoileipiä söimme kyllä jo ennen puuroon käsiksi pääsyä. Hyvä oli kinkku. Sen toivat "Timot" - olivat paistaneet puu-uunissaan kotona. Miro ja Daniel nukkuivat kahdestaan yhdessä huoneessa ja Helmi-koira olohuoneen sohvatuolissa meidän kanssamme. Milka meni illalla "Terhien" mukana heille yöksi ja nukkui Emilian kanssa. 

Kuten jouluaattoon kuuluukin, söimme riisipuuroa, joka oli keitetty "Timojen" tuomaan oikeaan lehmänmaitoon, joka oli haettu suoraan tilalta. Sitä kun kaatoi vielä puuron sekaan, johon oli siroteltu kanelia päälle, niin johan maistui. Sekahedelmäsoppaa oli myös puuron päälle laitettavaksi, jos niin halusi. Manteli jäi tulematta kenenkään lautaselle tänä jouluna - eli jäi kattilaan. 

Luin Matteuksen evankeliumia. 

Joulutervehdyksiä saatiin ja läheteltiin - tekstareilla ja s-postilla. Suomeen ja Venäjälle. Suomesta ja Venäjältä. 

Kävivät vähän kävelyllä Pia ja Milena vaunujen kanssa. Timokin vähän mukana ja pojat - Miro ja Daniel. Timo lähti töihin iltavuoroon Uuraisille. 

Kuinka ollakaan - vuolija joutui etsimään auton avaimia. Niitä ei löytynyt mistään. Toiset avaimet jo kateissa. Yksi sellainen "harmaa" avain on vielä. Sillä sain auton käyntiin ja kävin kylällä kiertämässä urheilukentän ja parkkipaikan siellä. Ei näkynyt. Jos olisivatkin olleet siellä, niin joku olisi ne jo korjannut talteen ja todennäköisesti vienyt/tai veisi poliisilaitokselle. Kentällä oli jälkiä, että joku tai jotkut olivat olleet siellä tänään lenkillä. Että sellaista.

Palattuani kylältä laitoin tulen laavun tulipaikkaan. Denis toi kotoaan savustuslaatikon. Savustin kirjolohen. Leppäpurua ja muutama sokeripala laatikon pohjalla ja laatikko tulella. Savustaminen onnistui hyvin. Pressusaunan päältä vein pressun liiteriin, ettei jää lumen alle, jos sattuu satamaan lunta. 

Miro ja Daniel olivat käyneet saunassa - myöskin Pia. Minäkin kävin savustushomman jälkeen.

15 maissa tulivat "Terhit" ja Milka. Kohta pääsimmekin jouluaaton aterialle. M-L oli tehnyt laatikoita - porkkana-, lanttu-, peruna-, maksa - yms. "Timot" toivat kinkun. "Terhit" salaatteja - jos vaikka mitä sortteja. Jälkiruokia oli saanut etukäteen toivoa - ja M-L teki sellaisia. Kuten pullavanukasta (Miron toive), karpalokiisseliä Pian toive), puolukkarahkaa (Terhi-Marjan toive), taatelirahkaa.(Timon toive). Ja mitä sitä ruokaa olikaan. Mutta, hyvää se oli - ja vatsa tuli liian täyteen.

Lapset alkoivat aterian jälkeen kantaa joululahjoja kuusen alle. Siellä se Milenakin toisten seassa pyöri. Sitten olisi ollut kova halu alkaa kohta niitä jakelemaan. Mutta ennen sitä oli jotakin muuta.

Luimme ja kuuntelimme jouluevankeliumin. Alkuosan siitä luki isosta perheraamatusta Daniel. Loppuosan luki Milka. Lauloimme laulusta/virrestä "Enkeli taivaan", ensimmäisen  javiimeisen säkeistön. Senjälkeen johdin rukoukseen. 

Sitten koitti se odotettu hetki - lahjojen jako kuusen alta. Siinä häärivät kaikki lapset. Sitten lahjojen aukaisu. Onhan se ilo saada olla mukana joulunvietossa, jossa omien lasten lapset ovat hääräilemässä. Mukava kun on hyvä yhteys perhekunnan kesken. Meidän vanhusten puolestakiitän kaikkia lahjoista! Jotakin sitä sai, vaikkei niin kilttikään varmaan ole vuoden aikana tullut oltua. Ilmeet olivat kaikilla iloisen innostuneita, kun lahjapapereita lahjojen yltä pois käärittiin. 

Sittenpä se ilta kuluikin lahjojen seurassa ja muuten oleskellessa. Rankan aterian jälkeen vähän meinasi torkuttaakin. Jouluista oli kaikinpuolin. Milena oli aika keskeisessä osassa olemuksineen ja temppuineen - se kaikista pienin. Sai se Helmi-koirakin jotakin purtavaa lahjaksi.

Timo tuli töistä 20.30 maissa. Sen jälkeen pian istuimme porukalla sellaiseen pöytään, jossa oli tarjolla juustotarjottimilla 19 eri lajia hyviä erikoisjuustoja. Terhi-Marja oli ne hommannut. Oli kahdenlaisia rypäleitä ja useanlaisia suolaisia keksejä, joiden kanssa oli juustoja mukava syödä. Oli kakkuja, kahvia, glögiä, mineraalivettä, teetä. Mitä lieneekään. Itseään vaan piti täyttää herkuilla. 

Daniel ja Miro haluvivat, että vielä lämmitetään sauna - toisen kerran tälle päivälle. Niinpä menimme hienojen tarjoilujen jälkeen saunaan - Daniel, Timo, Denis ja minä. Miro ei jaksanutkaan lähteä kun oli vatsa niin täysi. Timo oli töissä toivonutkin, että pääsisi vielä saunaan. Niinpä pääsi. 

"Teroilta" on tullut tänään viestiä ja kuvaa kaukomailta, missä ovat perheenä joulua viettämässä. Kaunista on sielläkin. Hyvää Joulua vielä täskii sinne kauas! Jumala siunatkoon lomanne! 

Vuolija kiittää kaikkia, jotka ovat muistaneet meitä joulutervehdyksin ja uuden vuoden toivotuksin!

Tämäntyylistähän se on ollut elämänmeno täällä menetetyn metsikön vierillä. Kiitämme Jeesuksesta, Pelastajasta!

"Toiseksi Jumalan sydämellä on kuninkaat tai niinkuin meillä presidentit ja esivalta. Näistä kansakunta koostuu, ja Jumala tahtoo meidän rukoilevan ihmisten, presidenttimme ja hallitusmiestemme puolesta.

Emme rukoile hallituksen, eduskunnan tai kaupungin- ja kunnanvaltuustojen puolesta politiikan tähden, koska ei Jumalakaan ole minkään poliittisen puolueen jäsen tai niiden ohjailtavissa. Siksi ei meidänkään tule olla. Jumala on puoluepolitiikan yläpuolella, ja niin meidänkin tulee olla. Olemmehan ennenkaikkea Jumalan valtakunnan kansalaisia ja kuninkaallista papistoa. Meidät on kutsuttu rukoilemaan esivallan puolesta, koska hallitusmiehillä on valtava vaikutus kaikkien kansalaisten elämään, niin uskovien, kuin uskomattomienkin. Jumalan sydämen asia on yksittäisten ihmisten hyvinvointi, ja tästä syystä rukoilemme heitä hallitsevien johtajien puolesta. Puoluepolitiikka ja politikointi on asia erikseen, eikä esirukouksen painopiste ole siinä. Rukoilemme hallitusten puolesta riippumatta siitä, ketkä ovat vallassa. Tosiasia on, että joidenkin hallitusten jäljiltä ihmiset voivat paremmin kuin toisten. Entisen Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan esimerkit osoittavat, miten jumalattomat hallitusmiehet kohtelevat kansalaisiaan. Tämän päivän Pohjois-Korea kelpaa myös esimerkiksi siitä, miten kokonainen kansakunta voi huonosti kun pahat ja demonisoituneet hallitsijat ovat vallassa. Jotkut poliittiset järjestelmät ovat varmasti parempia kuin toiset, mutta Jumalan näkökulma on ennen kaikkea ihmisten hyvinvoinnissa, ei näissä järjestelmissä. Jumalan valtakunta on jotain aivan muuta kuin kapitalismi tai kommunismi. Esirukoilijoina ymmärrämme myös, että asiat, mitkä näemme näkyvässä todellisuudessa heijastelevat sitä, mitä tapahtuu näkymättömissä. Maailman ongelmien perimmäiset syyt ovat hengellisiä ja liittyvät Jumalan pelastussuunnitelman vastustamiseen ja hylkäämiseen" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2011, s. 2).

Siunausta!

Ps. "Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet: Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä" (Sak. 2:8).

23.12.

Marja-Leena kävi hakemassa Daniel-pojan meille aamusta hyvissä ajoin. Sieltä jo poika soittelikin. Maa olio muuttunut sitten eilisen valkoiseksi. Sateli lisääkin joululunta, jota niin monet tuntuvat kaipailevan - ja onhan se sanottava, että tähän Pohjolan jouluun se valkoisuus lumen muodossa kyllä kuuluu. Ehkä ei esim. Thaimaassa - taivaasta puhumattakaan. Mutta siellähän - niinhän jotkut sanovat - onkin se ikuinen joulu. Kait samalla tavalla voitaisiin sanoa yhdistäen asian johonkin muuhunkin hengelliseen juhlaan. Taisi olla + 1 astetta ja jotain.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä, Danielkin mukana. 

Jatkoin työhuoneessa paperien läpkäymistä. Runsaasti tuli taas revittyä roskakoriin poltettavaksi. Daniel katseli vieressä lastenohjelmia netin kautta. Mummi laitteli paikkoja joulukuntoon, mutta myös joulutarjottavia. 

Terhi-Marja, Denis ja Emilia - jotka olivat olleet Jyväskylän suunnalla kaupoilla - tulivat hakemaan Danielin meiltä. Daniel ei ollut halunnut lähteä kaupunkireissulle, siksi oli meillä. 

Söimme.

Lopetettuani paperien setvimisen, laitoin sellaiset vaatteet päälle joissa viihdyn - sellaiset, joita ei taitaisi juuri monikaan päälleen laittaa - ja menin virittelemään takapihan pressusaunan mustan kiukaan alle tulen. Laitoin tulet myös palelemaan laavun tulipaikkaan - se mukavasti valaisi tienoota. M-L oli laittanut lyhtyihin kynttilöitä palamaan etu- ja tapapihalle. Laitoin leikkimökin ikkunallekin kynttilälyhdyn. Sanoinkin Emilialle myöhemmin, että asuukohan siellä tonttu-Torvinen. 

18 maissa tulivat "Terhit" ja "Timot" - myös Helmi-koira. Pian lähdimmekin lenkille Deniksen ja Timon kanssa. Terhi-Marja lupasi sinä aikana lisäillä puita kiukaan alle. Lapset koristelivat kuusta - lienee siinä ollut mukana aikuisiakin. Olihan niitä lapsia 5 kpl. Menimme lenkille urheilukentälle, jonka rata oli lumen peitossa. 10.4 km lenkin teimme. Minä "kävelynomaisen" ja pojat hölkkäsivät. Menimme yhtäjaksoisesti km-ajoin 6.54., 6.52., 6.41., 6.56., 6.40., seuraavakin km oli siinä 6.40 kieppeillä, 6.39., 6.45., 6.11., 6.20. Pojat ottivat tuon viimeisen kilometrin kovalla vauhdilla.

Palattuamme lenkiltä kävimme vetämässä pressusaunan kehikon päälle pressun - ei vielä muuten kuin sinne takaosaan valmiiksi. 

Lauri käväisi. Kiitos! Hän ei malttanut jäädä saunaan.

Kun hiilet olivat sopivassa valmiudessa, kävi Denis heittelemässä häkälöylyt. Sitten vaan pressu päälle ja miehet lauteille. Deniksen ja Timon kanssa saunoimme. Vastakin meillä oli, jolla jokainen vuorollaan vihtoi. Löylyäkin oli mukavasti. Valaistus oli tunnelmallisen hämärä - peltipurkissa paloi kynttilä lasin sisällä. Olivatkohan sen tehneet Emilia tai Daniel koulussa, tai T-M kotona? Peltipurkin seinämiin oli tehty naulalla tai jolla kin terävällä esineellä reikiä. Vilvuuttelemassa kävimme löylynoton välissä vieressä olevassa laavussa, jonka tulipaikassa paloi tuli. Siitä vain tällaisesta tykkää meneteyn metsikön reunamilla eläjä - näyttävät kylpykaveritkin.

Saunomisen jälkeen olikin pöytä katettu ja söimme iltapalaa ja joimme kuka mitäkin - muutamat meistä vetivät kahvia. Pikkuneiti-Milena oli mennyt joodottelemaan unia. Terhi-Marjan perhe meni kotiin, mutta Timon perhe jäi meille yöksi, mikä on mukava asia.

Sellaistahan se on ollut elämä täällä menetetyn metsikön reunamilla jouluaaton aattona tänä vuonna. Vielä olemme "pelissä" - elämän pelissä - mukana. Ja ympärillä on itseä parempaa seuraa - eikä tässä nyt itseä vähätellä ollenkaan. 

"Kun tutkimme apostoli Paavalin opetusta rukouksesta huomaamme, että hänen mielestään rukoileminen ei ollut mikään pelkkä muodollisesti toimitettu ohjelmansuoritus, vaan kaikkea

muuta tärkeämpi prioriteetti. Hän sanoo, että ennen kaikkea meidät on yhdessä kutsuttu anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. Jumalan sydämellä ovat ensimmäisenä yksittäiset ihmiset ja heidän pelastuksensa ja hyvinvointinsa. Tästä syystä tämä mainitaan ensimmäisenä rukoustaakkana. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, myös sellaisia, jotka eivät välitä hänestä. Tästä syystä mekin rukoilemme kaikkien ihmisten puolesta. Jumalan Sana sanoo, että Jumala tahtoo kaikkien pelastusta ja että kaikki tulisivat tuntemaan totuuden. Siksi rukoilemme tätä. ..." (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2011, s. 2).

Siunausta!

Ps. "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän Vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1. Tim. 2:1-4).

22.12.

Tätä blogia saa ja voi laittaa vapaasti ihmisten tietoisuuteen erilaisia reittejä pitkin: kiehisenvuolija.blogspot.fi

Nyt ei ole enää montaa yötä siihen kun ... niin, kuka tulee? No, ei ainakaan Jeesus enää sinne seimeen. Mutta: joulupukkihan voi tulla? Ainakin kilteille - mutta yleensä pukki aina heltyy jouluna niin, että met tuhmatkin saamme lahjoja. Sittenhän sen näkee. Tiesitkö, että liian monille joulun tärkein persoona on joulupukki? Empä siitä pukista sen enempi. Mitä meidän oikeasti pitäisi odottaa joulunakin? Jeesusta. Mikä sitten on se asia, mitä me suhteessa Häneen odotamme? Se on Hänen paluunsa noutamaan omiaan. Vain ne lähtevät, jotka ovat valmiit. Valmiiksi siihen lähtöön tulemme, kun pyydämme Jeesuksen elämäämme ja syntimme anteeksi. Se merkitsee täydellistä muutosta elämässämme. Siitä alkaa Jeesukselle kuuluminen, Hänen seuraamisensa. Tulisipa tänä(kin) jouluna(kin) paljon ihmisiä Jeesuksen omaksi! Saisimmepa mekin olla heitä johtamassa Hänen omakseen! Tiedämme montako yötä jouluun on - sitä, kuinka monta yötä on siihen, kun Jeesus tulee noutamaan omiaan, emme tiedä. Meidän on vain oltava siihen valmiit joka hetki. Siksikin, kun emme tiedä sitäkään montako yötä on siihen hetkeen kun ummistamme silmämme viimeisen kerran tässä maassa ja maailmassa. Ota Jeesus vastaan elämääsi ennen sitä! Odota Häntä valvoen - sellaista nimitystä Raamattu käyttää valmiina olemisesta.

Kesäinen - sula ja leuto - joulusää jatkuu. Siihen tuli herätyksi ei kovin varhain, vaan eipä kovin myöhäänkään. Marja-Leena ennen minua. Häne meni hakemaan Emilian ja Danielin meille. Iloisen parivaljakon. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - Emilia ja Danielkin mukana. Katsoivat mummin kanssa joulukalenterin - joka tulee jostakin netin kautta. 

Kun menin vaatehuoneen ylähyllyltä ottamaan joulukuusen jalkaa luiskahti sieltä niistä päällimmäinen - siellä oli nimittäin niitä kaksi, vaikka olin ottavinani vain yhtä - vasemman silmän päälle otsaan. Se on sellainen paikka, josta veri helposti vuotaa. Oli sennäköinen haava, että M-L sanoi minun pitävän mennä terveyskeskukseen sitä näyttämään. Hän kuiten laittoi siihen laastarin. Soitin päivystykseen. Pyysivät heti tulemaan. Menimme neljisin - syystä siitä, että M-L:llä oli tänään hammaslääkäriaika. Jos minulla olisi mennyt siellä kauan, ei hänellä olisi ollut kotona autoa. Ei mennyt kauan. Sen että pitkälläni käväisin hoitopöydällä. Tikkiä ei tarvinnut. Liimasivat sen. 

Palattuamme kotiin laitoin kuusen jalkaan ja nyt "kuuuuusiiii seisooooo peeeeermannnnoooollaaaaa, kaikkieeeen on lyyystiiii oooolllaaa..." M-L lähti sinne hammaslääkäriin heti takaisin. 

Aloin jatkamaan papereitteni setvimistä ns. työhuoneessa. Taas meni paljon niitä roskiin. Tavaroita muutenkin järjestykseen. Se on sellaista hidast hommaa. Denis käväisi kahvilla - työpaikka kun ei ole kaukana.  

Terhi-Marja tuli samaan aikaan hakemaan lapsia, kun M-L hampilääkäristä. 

Tyhjentelin tuhkat takasta. Laitoin tulen takkaan ja samalla polttelin työhuoneesta tulleita papereita. 

Söimme hyvää ruokaa ja joimme kahvia. Jatkoin papereiden setvimistä.

Kävin viemässä joulutervehdyksen yhteen paikkaan. Toiseen Kultalyhteen. Samalla reissulla ajelin melko pimeälle urheilukentälle 10.4 km "kävelynomaiselle" lenkille. Köpöttelin yhtäjaksoisesti km-ajoin: 7.51., 7.20., 7.24., 6.58., 6.57., 6.44., 6.18., 6.12., 6.12., 6,09. Oikein mukava sää - + 3-4 astetta. Kuukin koetti tulla esille pilviverhon takaa - eilen tulikin. 

Iltapalaa ja teetä. 

M-L tänäänkin tehnyt valmisteluja joulua varten. Kuvia olemme saaneet Teron perheen joulumaisemista kaukomailta, mutta myöskin Timon perheen jouluvalmisteluista Höytiän syvistä kuusikoista. Pikku-Milenakin siellä oli koristelemassa kuusta - se oli hänellä ensimmäinen sellainen juttu elämässä. Oli niin pieni viime jouluna, kun oli niin äskön syntynyt ja vastakkoin kapaloitu ja pantu koppaan makaamaan.

Kirjoittelin siinä illan mittaan - no, siinä nyt ei kyllä "kauaa nokka tohissut" - infon kylätyöstä, joka oli samalla joulutervehdys kylätyössä mukana olleille, pastorille, vanhimmiston jäsenille, Kunnia on Herran -illoissa ja nuotioilloissa vastuuta kantaneille - sekä kaikkien heidän perheittensä jäsenille.

Nooo, ei siinä mittää... palataan!

"Pelko on uskon vastakohta ja koko uskonpuhdistus alkoi siitä, kun henkilökohtainen usko tuli eläväksi Martin Lutherille: "Vanhurskas on elävä uskosta" Room 1:17b. Vain uskon kautta eläen pysymme voitollisena syvenevän antikristillisen painostuksen lisääntyessä ympärillämme. On siis parempi kaikissa kysymyksissä reilusti tunnustaa väriä ja ottaa tämän tunnustuksen seuraukset kannettavaksi kuin alkaa pelon vallassa "viisaasti" luovimaan ikävyyksiä vältellen. Lopulta pelko lamauttaa ja menetämme voimamme. Herätyskristittyjen mukavat ajat ovat takanapäin emmekä jatkossa mitenkään pysty olemaan kaikille mieliksi, saatikka että voisimme sanoa kyllä ja ei samaan aikaan. Jumalan valmistama suoja herätyskristityille antikristillisenä aikana on profeetallisessa hengessä eläminen. Pyhä Henki on Totuuden Henki. Profeetallinen voima ja voitelussa oleva suoja pysyy elämässämme niin kauan kuin pysymme kuuliaisuudessa Jumalalle ja Hänen Sanalleen" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2013, s. 1).

Siunausta!

Ps. "Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut" (Jaak. 2:25). 

  

21.12.

Tätä blogia saa vapaasti jakaa eri kanavien kautta eteenpäin uusille ihmisille. Se löytyy: Kiehisenvuolija.blogspot.fi

Puoliltaöin oli mein mittarissa 9 astetta lämmintä. Olihan niitä lämpöasteita aamullakin puolisenkymmentä. Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin kotoa meille - Emilia jo ennätti soittaakin. Heillä on joululoma. Vanhemmat töissä. Minäkin nostin luuni seslongin pohjalta uuteen päivään heränneenä. Olinhan kyllä hereillä kun M-L lähti. Aamupalaa ja kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - Emilia ja Danielkin mukana.

M-L tehnyt jouluun liittyviä valmisteluja.

Lähdin Danielin kanssa kylälle. Emilia jäi mummin kanssa kotiin hommailemaan. Kävimme ostamassa muutaman joulukukan. Veimme postiin mm. Salmen Paavolle muutaman kymmenen kappaleen lähetyksen - hänen pyytämiään - "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkosia. Se on hieno juttu, kun "syvämmessä" on halu tavoittaa ihmisiä evankeliumilla. Terveisiä vaan sinne Enontekiölle - jossa soisi pääsevänsä taas käymään, esim. suksimaan - vaikkapa suolle!

Kävimme Danielin kanssa viemässä joulukukan yhteen paikkaan. "Sattui" niin mukavasti, että Jumala oli sinne johdattanut - johdatus oli ilmeinen - yhden ihmisen, joka tuli sisään samalla oven avauksella kanssamme. Pianpa puhuin hänen kanssaan hengellisistä asioista - enkäpä ihan mistä tahansa, vaan siitä ytimestä, pelastuksesta. Niinpä tämä ihminen halusi avata sydämensä Jeesukselle. Omalla suullaan hän rukoili syntisen rukouksen. Siunasin häntä. Jumala on ajoituksen - mutta myös uusien alkujen - mestari. Ajelimme Danielin kanssa meille.

Denis oli käynyt meillä kahvit ryyppäämässä. Emilia oli siivonnut mummin kanssa. Hän oli poistanut pölyt minun palkinnoistani. Siitä Emilialle kiitokset!

Kävin heti uudestaan kylällä. Vein joululehden yhteen paikkaan - ei uskovaiseen. Vein myös luettavaa juuri äsken tänään syntisen rukouksen rukoilleelle ihmiselle. 

M-L laittoi tänään jouluisia valoja takapihan puolelle loistelemaan. 

Terhi-Marja kävi hakemassa lapset töistä tullessaan. 

Terolta on tullut tänään kuvia "kaukomailta", jossa ovat perheenä myös joulun ajan. On se tämä nykyajan välineistö sellaista.

Tultuani kylältä kirjoittelin naapureille joulutervehdykset. Kävin ne viemässä - 11 Kultalyhde -joululehteä ei-uskoville naapureille. Uskoville naapureille kortteja. Joulunaikana kannattaa lähestyä ihmisiä evankeliumilla, koskapa Jeesus haluaa pelastaa heidätkin. Rukouksin sitä kylvöä sitten kostutellen. 

Olin puhelinyhteydessä vaikeassa elämäntilanteessa olevaan ihmiseen. Sellaisissa tilanteissa kokee olevansa aika pieni. Mutta, niinhän sitä pitääkin olla, sillä auttaja voi olla ainoastaan Herra. Voi käydä niinkin, että saamme olla kanavana Hänen käytössään. Älä anna vähäpätöisyytesi olla esteenä olla Jumalan asialla!

Kävin 10.4 km "kävelynomaisella" lenkillä pimeänhämärällä urheilukentällä. 3 + 3 + 3 + 1 km jaksoissa. Hiljaisilla sellaisilla.

Kun tulin lenkiltä - klo 20 jälkeen - paistelin lettuja ja keittelin kahvia. Halullahan niitä söi - vaikkei kyllä pitäisi. M-L ei enää näin illalla ottanut.

Eihän siinä mittää. Sellaista se on ollut tämä kesäinen kaamospäivä joulua lähestyttäessä. + 5-6 astetta.

Joskopa pieni lainaus tähän jatkoksi:

"Tulevaisuuden kirkko on kuin tavaratalo, missä kysyntä määrää tarjonnan ja asiakas on kuningas" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, kesä 2011, s. 1).

Siunausta!

Ps. "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1. Moos. 1:27).

20.12.

Tuntuupi, että joulu ei enää tulla jollottele, vaan lähenee pikavauhtia - tai met sitä. Kun aamulla nousimme, olivat lumet saaneet taas huutia - kyllähän net jo eilitenkin, mutta nyt ovat lämpöasteet niin korkeita, että ei siinä lumet voi paljon vastaan laittaa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Lintuparkakin lensi ikkunaan, että vain pamahti. Taisi kuiten selvitä hengissä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Meinasimme mennä rukoushetkeen, joka yleensä on klo10 ennen yläkerran tilaisuutta. Varmistimme netistä, tapahtumakalenterista. Siinä ei sitä ollut merkittynä niin emme lähteneet helluntairukoushuoneelle kuin vasta 11:ksi.

Tilaisuus oli ilmoitettu joululaulutilaisuutena - jotain tuohon suuntaan. Rautasaaren Vesa johteli. Voihan tuon kait sanoa ääneenkin: Mies sen kun vain parantaa! Herra vie omiaan "ethenkäsin" - eteenpäin. Juhani Rimpeläinen vaimonsa kanssa oli laulamassa ja laulattamassa joululauluja. Juhani teki sitä ja saarnasi, vaimo luki jaksoja Raamatusta. Lopussa oli rukouspalvelua. Minun on tunnustettava, että en ole "1. 2. enkä 3. vuosikertatekstin" - ts. kirkkovuoden kiertoon laitettujen tekstien - kannattaja. Tänään tykkäsin siitä, että puhuja puhui sitä, mitä Pyhä Henki oli puhuttavaksi antanut.  Laulettiin kyllä joululaulujakin, mutta muitakin ylistyslauluja. Kyllä me iloitsemme siitä, että Jeesus syntyi parituhatta vuotta sitten, mutta emme me liikaa jää sinne seimenäärelle pyöriskelemään, koska sekin, mitä vart5en Hän syntyi ihmiseksi, on jo tapahtunut - Hän tuli pelastamaan synnin valtaan langenneen ihmisen. Eiköhän meille tee hyvää lukea Apostolien tekoja ja UT:n kirjeitä - näin säilyy oikea perspektiivi asioihin. Kyllä sitä Suomessa on tuota "kultareunaista", maailmanmielistä, seimiromantiikkaa ihan riittävästi - sellaista uskonnollista, joka ei taitaisi olla mieleen esim. apostoleille Pavelille eikä Pjotrille - Paavalille ja Pietrille. No, jos et ole samaa mieltä, niin hyväksyn sen. Kuinkahan kyseiset veljet suhtautuisivat esim. lauluun: "Sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen...?" Niinhän se vain tämäkin laulu on pikkuhiljaa "solahtanut" helluntaiseurakuntien kuorojenkin ohjelmistoihin. Tietenkin on montakin näkökulmaa lähestyä tuotakin mainittua joulunaikana lauleskeltavaa ja kuunneltavaa laulua. Yksi on ajatella kuka on lauluntekijä ja mitä hän Jumalasta ajattelee. Sen jälkeen voi vaikka kysyä, kenelle Jeesus antoi tehtävän viedä evankeliumia eteenpäin. Tietenkin tämänkin näkökulman voi kumota vaikkapa sillä, että jos nämä olisivat/ovat vaiti, niin kivetkin huutaisivat/huutavat. Vuolijahan se vaan täältä menetetyn metsikön reunamilta ajattelee ääneen tällaisia.

Leppäjärven Reinokin oli mukana kokouksessa - oli ohi menossa, viemässä muuttokuormaa.

Tulimme kaupan kautta kokouksen jälkeen meille. Reinokin tuli syömään. Tunnelmallisesti jouluvalojen ja kynttilöiden valossa söimme/joimme kahvia.

Menin 16:ksi Joulujuhlaan Vapaakirkkoon. Hyvä tilaisuus ja hyvin väkeä. Torstin, Pirjon ja Hannankin siellä tapasin. Olisi tehnyt mieli jäädä heidän kanssaan juttusillekin, mutta en jäänyt puurolle, vaan lähdin viimeisen laulun viimeisen säkeistön aikana pois.

Palattuani kotiin hain takkapuut sisälle ja lähdin 10.8 km "kävelynomaiselle" lenkille sulalle urheilukentälle. Mukava kun sai pistää vielä (kilpa)kävelytossut jalkoihin. Ohutta tihkua sateli välillä. Taisi olla yli +8 astetta. Kävelin ensin 3 km jakson, km-ajoin 7.33., 7.35., 7.50. Hiukan venyttelin. Jatkoin 3 km jaksolla, km-ajoin 7.19., 7.40., 7.30. Vähän venyttelin. Jatkoin 3 km:llä, km-ajoin 6.31., 6.36., 6.31. Venyttelin vähän. Lopuksi 1 km, 6.45 min. Hämärällä kentällä oli yksi toinenkin "veteraaniurheilija", ihan tasokas keihäänheittäjä sauvakävelemässä. Olemme olleet samoissa kilpailuissa eri puolilla, tosin eri lajissa.

Palattuani kotiin 20 maissa, laitoin takkaan tulen. M-L oli leipomassa, mm. kotona tehdystä taikinasta torttuja. 

Iltapalaa ja teetä.

Tuli jälkikatseltua ampumahiihdon Maailmancuppia. No, Kaisahan se... .

Jos haluat, niin tätä blogia voi laittaa levitykseen miten vain - facebook, s-posti, tekstari, jne: Kiehisenvuolija.blogspot.fi

Siunausta! 

Ps. "Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajien runsaus tuo menestyksen" (Sananl. 24:6).

19.12.

Marja-Leena oli noussut ennen minua ja oli leipomassa kun nousin. Denis, Emilia ja Daniel olivat hakeneet meille - ja heille - joulukuusen. Toivat sen meille. Eivät kuitenkaan tulleet sisälle. Ulkona 1-2 astetta lämmintä. Linnut ahersivat syömäpuuhissa ikkunan takana. Niinpä minäkin söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia.

Setvin papereitani kirjoituspöydän reunalta. Tarpeettomat - joita oli runsaasti - heitin roskakoriin. Myös yhtä hyllyä tyhjentelin ja korjasin. Siinä menikin - tuossa paperien setvimisessä aikaa tuntitolkulla. Sitä kun on sellainen meikäläinen, että ei raatsisi juuri mitään heittää pois. Sitten kuitenkin voi tulla sellainen hetki, että on sitä helpompi tehdä. Pitäisi jatkaa samaa hommaa - siinä menee aikaa. Sen huomaa kun ympärilleen katsoo ns. työhuoneessa. Josko sitä vähän kerrallaan.

Samalla kun sytyttelin takkaan tulta, polttelin papereita - myös M-L:n aiemmin keräilemiä papereita tuolta enemmän niinkuin lastenhuoneen puolelta. Nekin - ilman muuta - piti vielä käydä läpi ja ottaa edes jotakin talteen. Lasten tuhertamia piirustuksia.

Söimme riisipuuroa - ja joululaulut soivat, sekä kynttilät - sähkö- ja elävät- loistivat.

M-L on tänään leiponut ja laittanut jouluruokia - laatikoita.

Kävin 8.3 km hiljaisella, "kävelynomaisella", lenkillä Tarvaalan suunnassa. Liukkaita paikkoja, mutta piikkilenkkareilla ei haitannut. 2-3 astetta lämmintä. Kävin tulopatkalla "Terheillä". Terhi-Marja, Emilia ja Daniel olivat kotona. Joulukuusi seisoi jo permannolla, mutta ei vielä koristeltuna. Emilia toi hänen ja Danielin tänään saamat koulutodistukset näytille. Olivat ihan hyvät todistukset.

Palasin lenkiltä 18.15 maissa. Denis oli soittanut, että Pietilän Paavo oli minuakin pyytänyt saunaan 18.30 maissa. Niinpä en kotona laittanutkaan kiuasta kuumenemaan, vaan ajelin Pietilälle, jossa mukava sauna odotteli kylpijöitä Lepikonrannassa. Saunapolun varteen Paavo laittoi kynttilälyhtyjä - varrenpäässä olevia - ainakin 15 kappaletta. Se oli tunnelmallinen punahohtoinen näky - kun kynttilät olivat punaisia. Saunan "kongi" oli myös mukavasti erilaisilla lampuilla valaistu - samoin sauna sisältä. Sellaista mukavaa hämärää, joka hyvin sopii saunomiseen. Lyhyesti sanottuna: sauna oli tunnelmallinen. Deniksen. Antin ja Paavon kanssa saunoimme. Löylyä piisasi. Vastakin oli - oikea jytky-sellainen. Mukava oli löylynoton välissä "vilvuutella" "kongilla" viileässä ulkoilmassa. Paavo kävi löylyjen jälkeen rakentamassaan "sammiossa", jossa oli elävä purovesi. Paljot kiitokset Paavolle - "lepikonrannan kylpijälle" - makoisista löylyistä! Ja on siinä vielä sekin, että vuolijakin pääsi jälleen kerran itseään parempaan seuraan saunomaan kunnon saunaan. Deniksen puhelimeen tuli kuva heiltä kotoa saunalle - siellä oli jo laitettu kynttilöitä kuuseen palamaan. Emilia ja Daniel siellä päässeet "äitsyn kää" kuusenkoristeluhommiin. 

Ajeltuano kotiin saunareissulta söin iltapalaa ja join teetä.

Siunausta!

Ps. "Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä" (Matt. 7:6).

18.12.

Hyvissä ajoin nousimme Isojoella, Leppäjärven Reinon talolla. En oikein hyvin nukkunut. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin ääneen luvun Matteuksen evankeliumista. Rukoilimme Reinon kanssa.

Ajelimme vuorotellen meille. Alkumatkasta satoi vettä. Loppumatkasta lunta.

Emilia ja Daniel olivat meillä myös kun tulimme. M-L oli laittanut ruuat valmiiksi, joten pääsimme heti syömään ja kahvia juomaan. Sittenpä Reino jatkoikin matkaansa.

Lueskelin posteja  ja tulleita joulutervehdyksiä. M-L meni kylälle kauppoihin. Laitoin takkaan tulen.

Kävin 8.3 km hitaahkolla, "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Pyörätie oli luminen. 1-2 astetta lämmintä. Alussa satoi hiukan lunta, välillä vettä, lopussa ei mitään. 

Iltapalaa ja teetä. 

Siunausta!

Ps. "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa" (1. Kor. 5:7-8).

17.12. Nousimme hyvissä ajoin. Kahvit juotuamme vein Marja-Leenan Majakalle 7 jälkeen hommailemaan tarjoilupuolelle. Siellä kun oli jouluateria tänään. Ajelin vielä kotiin. Valmistauduin puhumaan Majakalla.  Luin Matteuksen evankeliumia. 9:ksi ajelin Majakalle. Siellä oli ensin Majakalla työskentelevien rukoushetki, jonka johteli Rautasaaren Vesa - hän johteli koko päivää. Parkkosen Hannu luki paikan Raamatusta. Sittenpä ovi avattiin ja väkeä jouluaterialle alkoi tulla. Lauloimme pienellä ryhmällä muutaman joululaulun Toikkasen Raijan johdolla. Puhuin. Osallistuin minäkin jouluaterialle. 11.30 ajelin kotiin. Kannoin puita sisälle, että M-L saa lämmittää takan Majakalta tultuaan. Hain Emilian ja Danielin koulusta 12 tienoilla. Ajelimme Majakalle. Siellä hekin saivat tarjoiluja. 12.30 menin Halpa-Hallille Leppäjärven Reinoa vastaan. Oli muuttokuormaa viemässä Isojoelle. Sovimme eilen, että lähden mukaan auttelemaan lapinmiestä kuorman purussa. Reinokin ennätti syödä Majakalla. Sitten lähdimme kohti Isojokea, jossa olimme 17.40. Ajelin autoa. Lunta enemmän kuin Saarijärvellä. Purkailimme kuormaa. Välillä joimme kahvit. Poltimme yhden vangan sohvankin, että toinen sopii tilalle. 20.15 poljeskelin 60 min. kuntopyörää, "cross pikeä". Siinä työskentelevät kädet ja jalat. Sen jälkeen oli mukava mennä hikoilemaan lisää kuuman saunan lauteille. 22 jälkeen söimme Reinon laittamat ruuat ja joimme teetä ja nes-kahvia. Sellaistahan se eläkeläisvaarin elämä on tänään ollut. Siunausta!

16.12.

Yöllä, kun kävin nukkumaan, oli pakkasta 5-6 astetta. Aamulla oli nollukassa ja satanut lunta - ja vähän sateli vieläkin. Lampisen Olavi kävi hakemassa Hengen tuli -vihkoja illaksi, kun niistä laulavat Herran kohtaamisen illassa. Joimme kahvit. Marja-Leena oli noussut vähän aikaisemmin jo. Kun Olli meni, luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Lintusia runsaasti ruokailupaikalla. 

Kävin viemässä joulutervehdyksen ja sopivaa luettavaa yhdelle uskonratkaisun "äskön" tehneelle.

Laitoin takkaan tulen. M-L neuloi. Joulun allahan sitä.

Daniel polki pyörällään koulusta meille - eikä valittanut, vaikka lunta oli pyörätiellä.

14 aikoihin kävin hakemassa iloisen tytön - Emilian - koululta meille. Pyörät jätimme heidän pihaansa.

Söimme neljisin.

Denis haki lapset töistä tullessaan.

Kävin 8.3 km hiljaisella, "kävelynomaisella", lenkillä Tarvaalan suunnassa. Lunta pyörätiellä. 1-2 astetta pakkasta. Kuunsirppi taivaalla yritti tulla näkyviin. Mukavantuntuinen sää. Leppäjärven Reino - "Pöyriksen kalastaja" - soitteli lenkin aikana - pyysi huomenna muuttokuorman vientiin.

18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Aholan Timo johteli. Puhui aluksi "uskon sanaa", uskon sanan julistajan, T.L.Osbornin kirjan pohjalta. Kitararyhmä soitti ja lauloi - 6 henkeä: 4 akustista kitaraa, basso, sekä päälläistuttava "käsirumpu". Siinäpä net Ollin aamulla hakemat Hengen tuli -vihkot olivat käytössä. Järvisen paavo julisti sanaa ja johti rukouspalveluun. Kävin esillä ajatellen tammikuun - jHs - matkaa "Uralin juurille". Kokouksessa n. 35 henkeä, joista 20 uskovaa muualta ja 15 meijjän seurakuntalaisia. Terhi-Marjan, Deniksen, Emilian ja Danielin kanssa istuskelimme samassa penkissä.

Palailtuamme kokouksesta, otimme iltapalaa ja joimme teetä.

Teron perheeltä tullut viestejä matkan varrelta - matkalta, joka alkoi tänään kaukomaille.

Siunausta matkaan!

Ja Vuolija jatkaa lainailua:

"NYT ON AIKA!

Silläkin uhalla, että jotkut käsittävät minut väärin, haluan kertoa omasta kokemuksestani, joka auttoi minua uudistamaan ajattelutapojani ja lisäsi intoani auttaa muita noudattamaan raamatullisia rahankäyttöperiaatteita.

Vuonna 1977 olin yksin keittiössämme. Edellisten kahden vuoden ajan olin ahkerasti tutkinut, mitä Raamattu sanoo rahasta. Yhtäkkiä Herran Henki täytti minut niin, että vain makasin keittiön lattialla ja itkin. Lattialla maatessani Herra ilmoitti minulle, että elinaikanani maassamme elettäisiin taloudellisesti vaikeita aikoja. En tiennyt, milloin tämä tarkalleen tapahtuisi tai millaista se olisi, mutta uskon, että Jumala on armossaan antanut meille avannut meille tilaisuuden uudistua ajattelultamme rahankäytön alueella Hänen Sanansa mukaisesti. Vetoan sinuun, että tartut tähän mahdollisuuteen! Ryhdy ahkerasti maksamaan pois velkojasi, anna avokätisesti, pysy sitkeästi budjetissasi ja tee työsi kuin herralle. Lyhyesti sanottuna, ryhdy uskolliseksi taloudenhoitajaksi.

Tunnet nyt raamatullisen viitekehyksen raha-asioiden hoitamiselle. Mutta tieto on vasta alkua. Sinun on alettava toimia tuon tiedon pohjalta. Jeesus sanoi:

"Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka" (Matt. 7:24-27).

Taloudelliset sateet, tulvat ja tuulet ovat nousseet kaataakseen maailman talouden. Jos olet rakentanut talosi Sanan tukeville periaatteille, se ei romahda. Parhaita tapoja osoittaa rakkautta perheellesi ja ystävillesi on laittaa raha-asiasi kuntoon ja rohkaista muita tekemään samoin.

Olen kiitollinen siitä, että olet nähnyt vaivaa lukeaksesi tämän kirjan. Rukoilen, että olet näin alkanut ymmärtää paremmin Raamatun opetusta raha-asioista, voinut saada järjestystä raha-asioihisi ja ennen kaikkea vaalia rakkauttasi Jeesukseen Kristukseen. Siunatkoon Herra sinua runsaasti kaikin tavoin lähestyessäsi Häntä!" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 188-189).

Siunausta!

Ps. "Toivottakaa rauhaa jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat" (Ps. 122:6).