31.3.

Sydämelliset onnittelumme syntymäpäivän johdosta Pirjo Hokkaselle - pikkusiskolle - kotipalkisille, Kanganiemelle!

Aurinko se vain paistoi noustessamme Sunnuntaihin. Aamupalaa ja kahvia. Luin 1. Timoteuskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L jäi kotiin kun lähdin helluntairukoushuoneelle tilaisuuksiin - hänellä ei ollut täysin hyvä olo. Seuraili kotona kokousta netin kautta - taisi olla Seinäjoelta. Hain Salmen mukaan. Samalla yksi toinenkin ihminen tuli "kyytille".

Ensin olimme rukoushetkessä - 3 henkeä.

Klo 11 alkoi yläkerrassa Sunnuntaijuhla. Arto Riihinen johti ja puhui. Thaimaalaisia vieraita esiteltiin. Jussi Rautanen ja maju Aho olivat musiikissa. Paavo Järvinen saarnasi. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu. Jakeli myös loppuja Rintamaposteja niille, joita tapasin tilaisuudessa. Kävin viemässä kolme ihmistä koteihinsa kokouksen jälkeen.

Seurailin jo tänään hiihdettyjä matkoja netin kautta SM-hiihdoista. Välillä söin ja join kahvia.

Kävin 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. 2-3 astetta lämmintä. Vilakka tuuli. M-L käveli vastaani. Hänellekin tuli yli tunnin lenkki. 

Laitoin takkaan tulen.

Iltapalaa ja teetä.

"... Jeesus ei rukoillut tyydyttääkseen himojaan. Sinäkään et voi rukoilla "Jeesuksen nimessä" tyydyttääksesi himojasi. Sinä et voi rukoilla yhdessä Jeesuksen kanssa sellaista, minkä tiedät olevan Hänen tarkoituksensa vastaista. On mahdollista pyytää asioita, joilla on itsekäs motiivi, mutta sellaista ei voi anoa Jeesuksen uskolla. Sinussa oleva Pyhä Henki ei voi inspiroida sellaista uskoa anomaan jotakin, mikä on vastoin Isän tahtoa, eikä Jeesus voi rukoilla yhdessä kanssasi sellaista rukousta. Ja voit olla varma, että Isä todennäköisesti ei voi antaa sinulle sellaista, mikä on ristiriidassa Hänen rakastavan tarkoituksensa kanssa sinun suhteesi" (Colin Urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 112, 113).

Siunausta!

Ps. "...mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin" (1. Tim. 6:8).

30.3.

Lauantai. Ei aikainen ylösnousu. Aurinkoista ja lämmintä. Aamupalaa ja kahvia. SM-hiihtojen seuralilua.

Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

SM-hiihtojen seuraamista. M-L siivosi.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin "sytykkeitä" pian valmiina olevaan kirjaseen.

Daniel käväisi meillä. Oli mukava tavata, kun emme ole vielä nähneetkään "itäisiltä mailta" tuloni jälkeen. Daniel kun on ollu kipeänä. Yskää tuntui nytkin vielä olevan.

Jatkoin kirjallisia hommia. M-L käväisi kylällä kaupassa.

Timo, Milka ja Miro tulivat. Milka opetteli isän ohjauksessa ajamaan autoa. Tänä keväänä kun meinaa ajaa kortin. Yo-kirjoitukset häneltä juuri päättyivät. Danielkin tuli meille. Juttelua ja kanssakäymistä. Kahvia, ym. tarjoilua - mm. M-L:n tekemää VHH-pizzaa. Kävimme Timon kanssa saunan löylyissä.

Lienevät 20.30 maissa "omat" lähteneet kotia kohti - Milka ratissa. Pääsi Danielkin serkkutytön "kyyjjillä" kotinsa kohdalle.

Seurasin TV7:sta Pyhän hengen matkassa-ohjelmaa. Alkoi klo 21.15. Luulisi arkistostakin löytyvän. Sivusi osittain aihetta, josta puhuimme juuri äsken Timon kanssa, liittyen musiikkiin.

Tänään tuli video Teron suunnalta M-L:n "älykkääseen" puhelimeen. Siinä ajoi toinen lapsenlapsemme - Aaro - autoa. Hänelläkin opettajana vierellä isä. Takapenkillä äiti ja velipoika-Eelis. Aarokin meinaa ajaa kortin niillä opeilla.

"Kuinka vaikeata onkaan käsittää Jumalan teitä järjellä. Monien kirkkojen komiteat osoittavat rahasta puheen ollen yhtä paljon uskon puutetta kuin jokin maailmallinen organisaatio. He eivät ota huomioon Jumalan tietä. - että annetaan ensin suoranaisesta köyhyydestä, ja sitten saadaan odottaa, että Jumala antaa runsauden. He ajattelevat perin rajoittuneesti. he eivät ole kokeneet uskossa vaeltamista. He ovat älyttömiä. Mutta toiset elävät uskossa ja ovat kokeneet Jumalan uskollisuuden

"Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät" (2. Kor. 9:10)

Uskotko tämän? Uskominen ei merkitse vain, että kuulet ja myönnät Sanan, vaan että toimit Sanan mukaan" (Colin Urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 153).

Siunausta!

Ps. "...ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan" (1. Kor. 2:4-5).

29.3.

Eiväthän ne vanhukset - varsinkaan se vaari - niin kovin varahin nousseet jalanviljaan. Nousimme kuitenkin. Aamupalaa syötiin ja kahvia juotiin. Luin 2. Tessalonikalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tänään kirjoittelin pari "sytykettä" Sytykkeitä Rukouselämään -kirjaseen. Muutampi kun niistä vielä uupuu.

Tulin seuranneeksi SM-hiihtojen parisprinttiä. M-L katseli hieman myös - ja samalla neuloi.

Söimme - niitä kalapihvejä, joita M-L eiliten paisteli.

Kävin kävelemällä - 10 km - viemässä postiin Rukousrintaman Rintamaposteja. Lienee ainakin 7 astetta - ellei enemmänkin - ollut lämmintä. M-L käveli vastaan. Hänellekin tuli n. 4 km lenkki.

Postien lukua ja iltapalaa, ynnä teetä.

"Mikään muu ei tahraa ja turmele elämäämme niin kuin tunteet; toisaalta mikään ei myöskään sitä niin puhdista, voimista ja kaunista kuin tunteet" (C. B. Eavey). ...

... "Ensimmäiset elinvuodet ovat tunne-elämän kehityksessä erittäin tärkeitä. Elämän alkutaipaleella lasketaan perusta tunne-elämän ja sitä kautta koko persoonallisuuden kehitykselle.

Tunne-elämän kehitys alkaa aivan syntymästä alkaen, oikeastaan jo ennen sitä. ... 

... Lapsen tunteilla on suuri vaikutus koko hänen elämänkokemukseensa ja käyttäytymiseensä. Se, mitä hän kokee ja tuntee tietyssä tilanteessa, vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä myöhemmissä, vastaavanlaisissa tilanteissa. Voidaan sanoa, että lapsen toiminnan suunnan määräävät pitkälti hänen aikaisemmat tunnekokemuksensa" (Veli-Matti Kärkkäinen, Lapsi varttuu, Persoonallisuuden kehitys lapsuusvuosina, RV-kirjat 1985, s. 17, 20).

Siunausta!

Ps. "...Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta..." (Mark. 10:14b).

28.3.

Torstaita. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Tessalonikalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tein kirjallisia hommia.

M-L kävi kylällä hakemassa kebab-rullan. Vei myös Emilialle ja Danielille kebabbia, kun ovat kotona sairaina.

Kävin Rantalan Jussin kanssa monistamassa Rintamaposteja. Kiitos Jussille! samalla jakelin niitä lähialueelle - sellaisille, jotka ovat ilmoittautuneet mukaan SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousrintamaan. 

M-L käytti Danielia tk:ssa tulehtuneen korvan takia.

Laittelin Rintamaposteja kuoriin.

Olen "itäisille maille" suuntautuneen matkani jälkeen saanut - eilen ja tänään - todella hienonnäköiset kannet Sytykkeitä Rukouselämään 2 -kirjaseen. Ne on suunnitellut Paanasen Juha-Pekka. Niistä olen iloinen. Eiköpähän se kirjanen nähne päivänvalon kevään aikana.

Kävin 8.3 km kävelylenkillä - vähän "hölköttelinkin" - Tarvaalan suunnassa. Yli 3 astetta lämpöisellä.

Laitoin tulen takkaan. M-L oli keittänyt riisipuuroa, joka maistui iltapalaksi. Myös kalapihvejä oli paistanut huomiseksi. Neuloskellut tänään myös.

"Luopion uudistuminen. Ensimmäinen asia, joka on täsmennettävä, on se millainen on luopio. Raamattu ei salaa sitä, että kaikilla on vaara langeta syntiin. Se ei ole koskaan Jumalan tahto. Siksi Raamatussa on useita kohtia, jotka varoittavat edeltä käsin lankeamisen vaaroista.

Langennut ei ole vielä luopio. Langenneen tuntomerkkejä ovat omantunnon syytökset sekä itsesyytökset. Niihin liittyy pelko toisten ylenkatseesta ja Jumalan tuomiosta. Ja niin alkaa pakoilu ja vetäytyminen. Kartetaan toisten uskovien seuraa.

Kuitenkin juuri nämä tunteet ovat Jumalan työtä, joilla hän vetää langennutta parannukseen. Apostoli oli aikaisemmin rohkaissut käymään armon istuimen eteen. Sillä istuimella ei tuomita. Siellä tapahtuu laupeus ja langennut saa armon avukseen oikeaan aikaan. Olihan apostoli sanonut: Sen tähden, että hän itse (Jeesus) on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa" (Pekka Marin, Kurkistus Hebrealaiskirjeeseen, Skyprint Oy 2018, s. 65).

Siunausta!

Ps. "Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden" (Jaak. 5:19-20). 

27.3.

Reissussa ollessani täytti siskoni mies, Hokkasen Kari, vuosia. Samoin heidän poikansa, Hokkasen Matti. Koska varsinainen päivä meni heidän kohdallaan minulta ohitse - ja vieläkin voi onnitella, niin teen sen: Sydämelliset onnittelut molemmille!

Tänä aamuna saikin taas heräillä omassa sängyssä ja oman vaimon vierssä. Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä,että olisin sitä ennen heräillyt vieraan vaimon vierestä. Tämä ei ole huumoria. Miksikö? Siksi, että ihmiset aiheuttavat näilläkin alueilla niin paljon tuskaa toisilleen - ja myös itselleen. Korkein auktoriteetti sanoo tästä asiasta näin: "Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna;sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee" (Hebr. 13:4). Tämä meidän on aina hyvä muistaa - silloinkin kun siihen näyttäisi olevan tilaisuus.

Aamupalaa ja kahvia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kirjoittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama, Rintamapostin 30. Lähettelin sen s-postilla niille, joille se menee sillä tavalla.

Söimme. Myös kahvia.

Kävin 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. N. 3 astetta lämpimällä, vaikka aika vilakalta tuntui. Mukava kun ei tarvitse enää nastalenkkareita.

Laitoin takkaan tulen - M-L oli hakenut puut lenkin aikana.

19:ksi menimme Rukousiltaan helluntairukoushuoneelle. salmen haimme mukaan. Sisar Thaimaasta puhui. Ahosen Orvokki, hänen työtoverinsa Thaimaassa 30 v ajan, tulkkasi. N. 26 henkeä.

Iltapalaa - lämpimiä voileipiä - ja teetä. Veljeni, Heimo, soitti. Aiemmin koetin häntä tavoittaa puhelimella.

"Panen Jumalaan toivoni, että olen kristitty" (Sören Kierkegaard 1813-1855).

Siunausta!

Ps. "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Joh. 17:17).

26.3.

Komin tasavallassa, Syktyvkarissa, nousimme klo 2 Suomen aikaa - klo 3 paikallista aikaa. Vähän kahvia ja jotain naposteltavaa. Lunta oli satanut aika rutkasti. Lentoasemalle. Koneen piti lähteä 5.30. Lähti vähän myöhässä.

7.30 jälkeen olimme Pietarissa. Sieltä pikkuauton kyydissä Jyväskylään. Sieltä lähtikin sopivasti klo 15 linja-auto Saarijärvelle. Täällä aurinko paistoi, mutta viileältä tuntui. Kävelin rinkkani ja reppuni kanssa lopun matkan kotiin.

Mukava oli taas palata kotosalle ja vaimonsa luokse. Purkailin pakaasini. M-L lämmitteli minulle kaupam pizzan ja keitteli tulokahvit.

Emilia polkaisi meille pyörällään. Mukava oli tavata mukavaa lapsen lasta. Daniel on kotona kipeänä. M-L näytti "älykkäästä puhelimestaan" tulleita kuvia ja videoita, joita oli Pialta tullut heidän "perekunnastaan." 

Posteja tulin lukeneeksi ja saunan löylyissä käyneeksi.

Tilaisuuksia päättyneen matkan aikana oli 20. Ihmisiä niissä yhteensä 383. Paikkakuntia (kylät, kaupungit) 13. Sydämelliset kiitokset Veikolle ja Saarijärven salomaiden nuorelle veljelle! Kiitos kaikille, jotka muistitte matkan aikana meitä rukouksin! Koen sen erittäin arvokkaanan.

Siunausta!

Ps. "Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, että me eläisimme hänen kauttansa" (1. Joh. 4:9).

25.3. Komin tasavallassa, Syktyvkarissa. Siunausta!

24.3. Permin Komissa, Kudymkarissa. Varhainen nousu. Sanaa, Aamupalaa. Klo 10 tilaisuus Kudymkarissa. Sen jälkeen lähdimme matkalle Kirovin kautta Syktyvkariin - 870 km, 10.5 tuntia. Jouduimme tulemaan liki yli puolet pidemmän matkan kuin mennessä, koska sitä reittiä ei voinut voinut tulla tien - lumen - pehmenemisen takia. Permin Komin aika on 3 h edellä Suomen aikaa ja 2 h Komin tasavallan aikaa, joten saimme 2 h takaisin matkan aikana. Siunausta!

23.3.  Permin Komissa, Kudymkarissa. Varhain ylös. Sanaa, niinkuin muinakin aamuina. Klo 8 120 km päähän, Sivaan - paikka, ei putiikki - Laupeuden taloon, jossa tilaisuus siellä oleville kodittomille: raajarikkoja, jalattomia, halvaantuneita, sokeita, heikkoja, köyhiä, kovan taustan omaavia ihmisiä. Pidimme tilaisuuden myös toisessa paikassa samalla paikkakunnalla. Palasimme Kudymkariin, jossa sauna. Siunausta!

22.3. Sydämelliset 40 v-onnittelut meijjän yhelle rakkaalle lapsellemme, Timo, Markus, Johannekselle! Niin se aika rientää! Suuri kiitosaihe Jumalalle on, että Timokin on Jeesuksen oma ja haluaa palvella Häntä kokosydämisesti! Timolle omistettavaksi Ps. 32:8.
Permin Komissa, Kudymkarissa, Jevsinossa, 50 km päässä, Leninskoessa, 25-30 km päässä. Siunausta!

21.3. Permin Komissa. Verhnaja-Staritsasta Kudymkariin, n. 190 km. Sydämelliset nimipäiväonnittelut vielä tässäkin Toikkasen Pentille, Paajalan Pentille ja Lahtelan Pentille! Siunausta!

20.3. Permin Komissa, Verhnaja-Staritsassa, Lel-kylällä, Lunimissa. Sadellut vettä. Viimeisiä hetkiä päästä joillekin kylille. Siunausta!

19.3. Permio Komissa, Verhnaja-Staritsarsa ja Gainassa. Siunausta!

18.3. Permin Komissa, Verhnaja-Staritsassa. Moottorikelkalla yhdellä kylällä. Autolla toisella. Liikkeessä aamusta iltaan. Kuu näkyi illalla. Leuto sää.

17.3. Permin Komissa, Verhnaja-Staritsassa, jne. Lunta on paljon. Teitä monenlaisia - niinkuin meitäkinB-) Jäätie Kaman yli kestää. Muusta sitten myöhemmin. Siunausta!

16.3. Komin tasavallassa, Syktyvkarissa heräsimme. Ajoimme n. 300 km Permin Komin puolelle, Ust-Tsornajaan. Sieltä myöhemmin jatkoimme n. 140 km Kama-joen toiselle puolelle, Gainan alueelle ja uudestaan Kaman yli, Verhnaja-Staritsaan. Siunausta!

14.3 ja 15.3. Nousimme hyvissä ajoin. Aamupalaa, kahvia. Marja-Leena kävi viemässä Danielin Paavonrinteelle laskettelemaan koulun kanssa. Luin Fil. kirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääresä. M-L teki minulle vähän evästä matkalle. Loput tavarat laitoin pakkauksiin. Lähdin rinkkoineni ja reppuineni M-L:n kanssa kylälle. Hän merni 10:ksi hammashoitolaan. Minä jäin odottelemaan klo 10.20 lähtevää linja-autoa. Siinä odotellessani sain kokea ihmeen, jota en olisi kokenut, jos olisin lähtenyt bussiin kodin läellä olevalta bussipyusäliltä. Matkakin meni Jyväskylään rattoisasti samaan rukouspiiriin kuuluvan, erittäin sosiaalisen, uskovan kanssa jutellessa. JKL:stä lähdimme yhden tutun kyydissä kohti Pietaruia klo 12 - Veikko, yksi nuorimies, minä, sekä yksi Pietariin menevä nainen. Perillä olimme klo 21 jälkeen paikallista aikaa.. Ehdimme syödä vähän eväitä ja juoda kahvia termoksesta. Lentokone lähti puoliltaöin. Olimme perillä Syktyvkarissa kahden tunnin päästä. Saimme kyydin majapaikkaan, jossa keitimme teetä ennenkuin menimme nukkumaan.

15.3. 

Komin tasavallassa. Siunausta!

13.3.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Mannin Ernolle! Keskiviikossahan sitä keputellaan - ei poliittinen ilmaisu. Noustuani oli jo aurinko paistelemassa - sehän nyt jo nousee niin varahin ettei uskoiskaan. 15.2 astetta pakkasella silloin. Aamupalaa ja kahvia. Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi. Emilia oli tullut oksennustautiin. Palattuani jatkoin vielä aamupalaa ja kahvistelua. Luin Filippiläiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme kylällä. M-L vei rytmejä - sydämen - vuorokauden mitanneen "vempeleen" tk:een, josta se menee Jyväskylään, josta se haettiinkin. Kävimme kaupassa. ostin tuliaisia huomenna alkavalle reissulle.

Söimme. Kahvia myös. Aloin kasailla tavaroita ja laittaa niitä rinkkaan ja reppuun huomista varten - kaikessa rauhassa.

Panasen Juha-Pekka lupasi tehdä kannet Sytykkeitä Rukouselämään 2 -kirjaseen.

Tuli loikoiltuakin - niin kyllä M-L:kin. Hän kyllä neuloikin tänäänkin.

15 maissa hain Danielin koulusta - oli ollut koulutuntien jälkeen bändikerhossa. Vein kotiin.

Poljeskelin kuntopyörää 1 h, jäykkyydellä 10, janalla 0-10.

Kävin Terhi-Marjalla kirjoituttamassa maahantulokortin huomista varten - hän kun osaa sen maan "murretta." Sieltä menin hakemaan Salmen, jonka kanssa ajoimme helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Sen johteli Sven Loosen. Jouko Reenilä ja Jussi Rautanen soittelivat ja laulattelivat ylistys- ja rukouslauluja. 15 henkeä. Siunasivat minua tulevaa matkaa varten. Samalla myös muita lähtijöitä, jotka eivät olleet paikalla. Kiitos! Jos jaksat, niin muista matkaa/matkalaisia rukouksin! Kiitos!

Iltapalaa ja teetä kotona.

"... Kasteesta

Minä jouduin kysymään tätä kastetta herralta: "Mitä on tämä kaste?" Minä joudun siihen vastaamaan, koska sinä Herra, lähetät minut tällaiselle paikalle. Mitä on aikuis- ja lapsikaste, etten minä puhu omiani, vaan puhun niin , kuin Sinä sen selität? Ja ellei sitten se vastauksesi kelpaa niille, jotka eivät ota vastaan, olkoon kelpaamatta."

Niin Herra sanoi: "Kaste ei ole tavallinen vesi. Jos teidät on pienenä viety kasteelle, silloin lapsi ei ole ollut oma itsensä. Hän ei ole itse pystynyt vastaamaan: "Tahdon" ja: "Otan vastaan Jeesuksen", vaan lapsi on viety. Hänet on silloin viety, siunattu ja kastettu. Hänet on otettu silloin seurakuntaan. Mutta nyt lapsella ei ole mitään vastuuta. Hän saattaa olla maailmassa vaikka kuinka. Lapsi ei ole niin suurien ristiriitojen vallassa, kun hän ei ole omalla suullaan tehnyt tätä tunnustusta."

Mutta ne, jotka aikuiskasteelle menevät, he omalla suullaan tunnustavat. Ja se tunnustus silloin tarkoittaa lupausta: "Missään tilanteessa en Jumalaani kiellä, Häntä, jolle minä nyt vannon sen valan, että olen Hänen omansa." Silloin pitää työpaikalla, kaikkialla, missä Jumalaa pilkataan, aukaista suunsa ja siellä tunnustaa: "Te ette tunne Jumalaa, mitä te nyt pilkkaatte. Ja kun te opitte tuntemaan Hänet, te ette enää pilkkaa." (Kerttu Kalmari, Jumalan ihmeitä, Herätysseuran kirjapaino 2008, s.58). 

Koska on tullut hyvää palautetta viime sunnuntaina pitämästäni ns. saarnasta, niin sen voi kuunnella Uskotv Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalta.

Siunausta!

Ps. "Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä" (1. Joh. 5:13)

12.3.

Tämän päivän päivämäärä kertoo siitä, että veljeni, Heimo Kuusjärvi, täyttää tänään 69 vuotta - eikä se siitä muutu, vaikka katsoisi ylösalaisinkin. Sydämelliset onnittelut täältä meijjän suunnalta vielä tässäkin!

Klo oli 6 kun nousin. M-L taisi jo muutaman minuutin aiemmin. Pakkasta n. 5 astetta. Aamupalaa ja kahvia. Luin Efesolaiskirjettä. Emilia ja Daniel menivät kouluun kävelemällä. M-L:n kanssa ajelimme "isoon maalikylään", Jyväskylään. Matkalla rukoilimme autossa yhdessä. Keskussairaalalla häneen laitettiin laite, joka mittaa vuorokauden ajan sydämen rytmejä. Eipä siellä "kauan nokka tohissut", kun jo olimme autonnokka kotia kohti. Varttia vaille kymmenen tulimme kotiin. 

Kantelin puut ja laitoin tulen takkaan. M-L oli keitellyt kahvit, joten ei muuta kuin sitä ryystämään.

Menin 11:ksi helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 7 rukoilijaa.

Söimme ja joimme kahvia.

Seurasin mc-sprinttihiihtoja. Myös ampumahiihdon MM-kisoja. Poljeskelin siinä samalla kuntopyörää 1 h, jäykkyydellä 10, janalla 0-10. 

Luin vähän kirjaa. M-L neuloi.

"Ihmisen ikävä

Kuin suurena virtana he kulkivat ohitseni ikävä silmissään.

Laajan meren rannalle menivät lepäämään,

erilaiset ihmiset - erilaisen ikävänsä kanssa.

Ilman ikävää ei varmaan kulkenut kukaan.

Toisten silmät olivat tulleet koviksi ja katkeriksi.

He olivat tottuneet sanomaan:

Tervetuloa, ikävä, sillä ei ole olemassa mitään muuta.

He tulivat naurun ja viinin ja nautinnon keskeltä,

ja kuitenkin heillä oli ikävä silmissään.

Minä katselin heitä tummien lasien läpi oman ikäväni keskeltä,

jota kenties joku toinen katseli.

Pois - pois - minun ikäväni kutsui minua pois,

sillä en jaksanut katsella kauemmin ihmisten ikävää.

Ja minä käännyin ja kävelin pois.

Menin ohitse kaupungin ja kylän ja ihmisten

ja löysin korkean kallion ja tyrskyrannan

ja kuulin äänen sanovan,

että kuolema on parempi kuin ikuinen ikävä.

Kuunt5elin meren raskasta laulua ja mietin.

Vain pitkä ikäväkö ihmisellä - tai kuolema?

Eikö muuta? Eikö todellakaan mitään muuta?

Etsin sijaa itselleni ollakseni yksin.

Ja katso, askeleen päässä syvästä kuilusta meren yllä

oli kalliossa kolo, johon juuri mahduin,

kun kävin hiukan sykkyrään sillä tavalla 

kuin pienenä syliin.

Siinä eivät minua katsoneet ihmisten silmät

eivätkä kuunnelleet uteliaat korvat.

Sain ottaa tummat lasini pois ja avata sisimpäni verhot.

Yhtäkkiä minua puistatti syvä, kauan pidätetty itku.

Tuska, katkeruus ja uhma alkoi minussa sulaa rukoukseksi hänelle,

jota olin saanut oppia tuntemaan

ja joka minua jälleen lähestyi.

Enkä minä osannut muuta kuin hajanaisin sanoin armoa pyytää.

Kun vielä pyysin, hän oli sen jo tehnyt.

Särkyneen sisimpäni sirut hän kokosi -

masentuneen henkeni hän virvoitti

ja levottomaan mieleeni hän vuodatti rauhan.

Pilvet väistyivät, aurinko lämmitti, lämpöiset tuulet puhalsivat,

ja minä tajusin, että ihmisen ikävä saattaa häntä ikuista kohti.

Siis tervetuloa, ikävä, kun kutsut ihmistä puhdistumaan,

kun kutsut häntä ehjempään elämään.

Vapahtaja, kun kävelin takaisin ihmisten likaiseen kaupunkiin

ja näin jälleen ne ikävöivät silmät,

minä ymmärsin sinua paremmin,

kun sinä heitä katsellessasi itkit.

Mutta sinähän itkit taas - tunsin sen.

Sinä itkit heitä nyt minussa.

Vapahtaja - tässä on sydämeni.

Itke ja rakasta sinä minussa!

Tässä on käteni. Taluta minua heidän luokseen!

Tässä ovat huuleni - sano sinä suullani heille hyviä sanoja,

sillä he ovat yksin

ja heillä on ikävä silmissään" (Erkki Leminen, Ei Hän sinusta luovu, Karas-Sana 1983, s. 105-107).

Siunausta!

Ps. "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina" (1. Piet. 4:10).

11.3.

Sydämelliset syntymäpäivä ja nimipäiväonnittelut Reenilän Jouko Kalervolle!

Hanna Kuusjärvellä oli 7.3 syntymäpäivä. meni silloin ohi, mutta voihan sitä toivote4lla onnitteluja muutaman päivän jälkeenkin!

Nousin Maanantaihin vähän nukutun yön jälkeen. Jostain syysträ oli sellainen olo kuin flunssa tai jokin sellainen olisi ollut tulossa. Jäsenet olivat vähän kipeät ja pulssi aika korkea. Lämmittelin eilistä kahvia mikrossa ja söin sen kanssa hedelmiä ja juureksia. Ei oikein tehnyt mieli muuta. Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluun 9:ksi.

Loikoilin sohvalla - sen verran tuntui olo "vähän raihnaiselta." 

Marja-Leena käytti Danielia tk:ssa. selkä kipeä. Toi Emilian ja Danielin meille koulun jälkeen. Tyhjensin tuhkat takasta.

Ruokaa ja kahvia.

Loikoilin sohvalla ja luin kirjaa. Nukuin.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat onnittelemaan minua 71 v täyttämisen johdosta. Joimme kahvit. Kohta saapuivat Timo, Pia, Miro, Milena ja Minja samoissa merkeissä. Joimme kahvit. Terolta ja perheeltä tuli tekstiviestionnittelut. Venäjältäkin tuli jokunen onnittelu. Velimies soitteli onnittelut aamulla ja sisko tekstiviestillä onnitteli. Siinähän se on "80-luku" hyvin alussa meikäläisellä.

Tuntuu, että "tauti" ei ole kuitenkaan tulossa päälle sen voimakkaammin. Ainakin nyt illalla siltä tuntui.

"Anna minulle, oi Herra, järkkymätön sydän, jota eivät arvottomat mieltymykset alenna. Anna minulle kestävä sydän, jota eivät vastoinkäymiset masenna. Anna minulle rehellinen sydän, jota alhaiset asiat eivät houkuta" (Tuomas Akvinolainen 1225-1274

Siunausta!

Ps. "Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myös ymmärrykselläni" (1. Kor. 14:14-15).

10.3.

Hyvissä ajoin nousin "jalanviljaan." 7.3 astetta kylmäsellä silloin. Aamupalaa ja kahvia. Valmistautumista tämän päivän puhumiseen - sitä valmistautumista on ollut jo monina päivinä. Luin Efesolaiskirjettä.

Köröttelin hakemaan Suurosen Seijan - hän oli musiikkivastuussa tänään kokouksessa - sekä Salmen. 10:ksi menimme rukoushuoneelle. Rukoushetki alakerrassa - 4 henkeä.

11 alkoi yläkerrassa kokous, jonka johti Paanasen Tuomas. Hän myös puhui alussa. Yhteislauluja johteli Suurosen Seija ja lauloi myös omia laulujaan. Hyviä lauluja. Puhuin lopuksi, eli pidin ns. saarnan. Sen puhuin, mikä oli laskettu sydämelle. Varmaan se aikanaan tulee Uskotv:oon Saarijärven Helluntaiseurakunnan kohdalle.kuunneltavaksi. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu. Marja-Leenaq ei ollut kokouksessa, kun oli väsynyt.

Ollessani kotiovella kokouksesta tulossa, toivat Denis ja Daniel meille kaloja. Olivat olleet joidenkin seurakuntalaisten kanssa kalassa kokouksen sijaan.

Tultuani kokouksesta kotiin olikin ruoka kohta valmis. Seurasin vähän Holmenollenin hiihtoja - ja ampumahiihtoakin.

Kävin 8.3 km "happihypyllä" Tarvaalan suunnassa. Tuntui aika kylmältä, vaikka vain n. 5 astetta pakkasella. Lenkin loppuosalla kutsui Denis saunaan - eikä tarvinnut houkutella siihen hommaan vuolijaa.

Laitettuani takkaan tulen menin saunomaan Deniksen ja Danielin kanssa.

Palattuani söin iltapalaa ja join kahvia.

"Kuljin keväisessä metsässä, missä lintujen laulu hiveli korvaani ja sieluani niin, että teki aivan kipeää. On kummallista, että kauniskin saattaa koskea!

Tällaisilla yksinäisillä kävelymatkoilla voi joskus nähdä kaiken aivan uudessa valossa. Mielen melu vaikenee, ja syntyy syvä, sisäinen hiljaisuus. Siinä ollaan varmaan kaikkein lähimpänä Jumalaa.

Tuollaista hiljaisuutta ei voi kokea yrittämämällä. Sitä ei voi saavuttaa ponnistelemalla. Pikemminkin se saavutetaan silloin, kun ihminen lakkaa yrittämästä. Silloin tuo hiljaisuus, jossa Jumala on, saattaa tulla yllättäen ja ympäröidä ihmisen parantavana, lääkitsevänä todellisuutena. Sydän vaikenee ja sanatkin harvenevat; hän kuuntelee. ...

... Olen tavannut hyvin monia nuoria, jotka eivät voi sanoa Jumalaa Isäksi eivätkä voi saada mitään puheesta, jossa hänestä tätä nimitystä käytetään, koska heidän oma isänsä on ollut heitä kohtaan kova ja aliarvioinut heitä. Oman isän tai isättömyyden aiheuttama tuska puhuu voimakkaammalla äänellä kuin saarnamies, joka esittää laimeita fraaseja Taivaallisesta Isästä. Mutta jos ihminen pääsee kuuntelemaan sitä hiljaisuutta, jossa Jumala on, hän kuulee enemmän ja parempaa kuin äänekkäästi soivat syyllisyyden ja huonommuuden äänet. Hän aistii rakkauden koko olemuksen. Hän kuulee sielussaan hiljaisen vakuutuksen, että armahtava rakkaus, joka Jumalalla on luotuunsas, on enemmän kuin kaikki vihan, katkeruuden, syytösten ja tuomion äänet yhteensä. ..." (Erkki Leminen, Ei Hän sinusta luovu, Karas-Sana 1983, s. 39, 40).

Siunausta!

Ps. "...mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23).

9.3.

Lauantaita. 4.4 astetta miinuksella noustessani. marja-Leena oli jo noussut ja kahvit keitellyt. Aamupalaa ja kahvia. Luin Efesolaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Seurailin Holmenollenin 50 km hiihtoa.

Timo, Milena ja Minja tulivat iltapäivän aikana. Tulivay lähinnä minun takiani - ts. keräilemään tietokoneelta tekstejäni, jotka on tarkoitettu Sytykkeitä rukouselämään 2 -kirjaseen. Piti vaihtaa vanhempikin tietokone piuhan päähän, että sai suurinpiirten kaikki tekstit kasaan. Kaikkia ei kuitenkaan - 7 tekstiä puuttui. Jossakin ne ovat, mutta en tiedä missä. Kuitenkin hyvässä mallissa nyt on tuon kirjasen tilanne. Siitä iso kiitos Timolle! Minä kun en ole - tässäkään lajissa - oikein mestari. Onneksi löytyy ihmisiä, jotka osaavat ja vielä sen lisäksi haluavat auttaa. 

Emiliakin tuli meille pienten serkkujen kanssa seuraa pitämään. Päivän mittaan joimme kahvia, söimme hernekeittoa, lettuja kahvin kanssa, ym. Saunassakin timon kanssa kävimme. Piakin oli saarijärvellä jonkun tutun yllätyssynttäreitä järjestämässä. 20-30 välillä lähtivät Timo ja pienet tytöt.

Meijjän autokin oli tänään korjattavana. Denis siihen vaihtoi etupyörään laakerin Kalmarissa Laurin hallilla. Kovasti kiitoksia siitä Denikselle! 

Klo 21 jälkeen oli jo yli 5 astetta pakkasella.

"Kiihkomielisyys ja viha ovat seuraus ihmisen pienuudesta. Uskonnollinenkaan ahdasmielisyys ei ole Jumalan tahdon mukaista, vaikka usein niin luullaan.

Kieltojen ja käskyjen kangistama kristillisyys on lihallisempaa kuin näyttää. Pahan sisun ja kateellisen mielen voi helposti kääntää tuomitsemaan lähimmäistä Jumalan ja kristillisyyden, vieläpä tosikristillisyyden, nimissä. Sen sijaan vääryyden kestämiseen, vainoojien siunaamiseen ja kaikkien rakastamiseen tarvitaan uutta mieltä ja sisäistä puhtautta, joka ei kasva pinttyneessä ahtaudessa, vaan aurinkoisessa väljyydessä. Siihen tarvitaan Jumalalta saatua hyvyyttä, rakkautta, joka pääsee kasvamaan avaramielisyydessä" (Erkki Leminen, Ei Häbn sinusta luovu, Karas-Sana 1983, s. 95).

Siunausta!

Ps. "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka (Ef. 4:30).

8.3.

Se on sitten se Naistenpäivä. Onnitteluja jokaiselle heistä - erityisesti oman perhekunnan naisille!

6.30. noustessani oli 0.2 astetta kylmäsellä. Harmaa taivas. Aamupalaa ja kahvia. Luin Efesolaiskirjettä. Kävin hakemassa autoon bensaa ja samalla reissulla vein Danielin ja Emilian kouluun 8:ksi.

Torkkuilin vielä uudestaan.

Kahvia ja purtavaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta suksineen - Danielin heille ja Emilian meille.

Ruokaa ja kahvia.

Märkää lunta sadellut tänään hieman.

Kävin 8.3 km hissuttelulla Tarvaalan suunnassa - kunhan, että vähän tallailin menemään.

17-18 välillä meille tulivat Pia ja Minja. Milena meni Terhi-Marjan perheen kanssa Pylkönmäelle seurakuntamme järjestämään "Kids actioniin". On erinomainen asia, että lapsia tuodaan ja viedään hengellisiin tilaisuuksiin. Vaikka kauemmaksikin, jos ei omalla paikkakunnalla satu olemaan. Se on tärkeää, sillä lapsuus on kulta-aikaa siihen, että Jumalan Sanan siemenet voivat pudota heidän sydämensä maaperään.

Minja jäi tänne meidän kanssa kun Pia meni Majakalle ensimmäiseen seurakuntamme järjestämään naisteniltaan - sellaiseen, joita alkavat pitää kerran kuussa. Hyvinhän se Minja täällä pärjäili.

Terhi-Marja, Denis ja Emilia kävivät tuomassa Milenan meille. Pian saapui myöskin Pia naistenillasta. Iltapalaa tuli otelluksi pitkin iltaa.

Pian olimme taas kahdestaan kun porukat lähtivät - eikä siinäkään ole moittimista. Nimittäin siinä kahden olossa. 

Eiliten soitteli lääkäritäti verikokeistani, jotka koskivat B-12 vitamiinia ja D-vitamiinia. Molempien tärkeää olla hyvällä tasolla diabeetikolla. Minulla on kuulemma sellainen lääkenappi, jota käytän siihen vaivaan, joka alentaa B-vitamiinitasapainoa. B-12 vitamiinilukema oli 438. Sen pitäisi olla vähintään 145. Eli se oli erinomainen. D-vitamiinitaso oli 93. Sen pitäisi olla vähintään 80. Eli sekin oli hyvä. Molempia vitamiineja syön "vitamiininappeina" jatkuvasti. Kuulotestin tuloksista kertoi lääkäri myös. Molemmissa korvissa on voimakas kuulonalenema - niinkuin olet huomannut. Niinpä hän laittaa lähetteen Keskussairaalaan. Sieltä tulee sitten vuolija-vaariskalle kutsu aikoinaan. Ja kuulotorviahan sitä sitten korviin...

"Hiihdellessäni vapauttelen joskus taipuneita puita ja oksia valkoisen painon alta. On mukava nähdä oksan keventyvän ja nousevan. Näin Kristuskin teki, kun hän  tuli lainalaisten juutalaisten luo. Hänen kosketuksensa paransi ja nosti, hänen sanansa kevensi. Niin hän toimii Henkensä ja sanansa välityksellä nytkin. Hän pudottaa väärien huolien harmaat kuormat, syntien mustan painon ja lain pyhyyden vaatimusten valkoiset taakat pois ihmisen hartioilta. Hän vapauttaa ihmisen olemaan vain ihmisenä, Jumalan armahdettuna lapsena.

Jos jollekin meistä on kertynyt suuri, valkoinen taakka tekemättömien hyvien töiden takia tai sen takia, ettemme koe pystyvämme täyttämään vaatimuksia, niin minäpä nyt hiukan tönäisen sinua Kristuksen puolesta! Anna taakkojen ja painojen pudota! Usko Kristukseen! Hän ei ole taakan antaja, vaan taakan kantaja" (Erkki Leminen, Ei Hän sinusta luovu, Karas-Sana 1983, s.69, 70).

Siunausta!

Ps. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansas syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa" (Room 8:1-3).

7.3.

Vuolijapa se tässä raapustelee näitä juttujaan. 5.9 astetta pakkasella noustessani 6.30. Aamupalaa, kahvia. Luin Efesolaiskirjettä. Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi.

Palattuani kotiin loikoilin.

Marja-Leena kävi hakemassa Danielin koulusta meille. Vähän söi poika meillä ja sitten lähtivät mummin kaa hammashoitajalle hampaiden tarkasteluihin. Sieltä M-L vei Danielin takaisin kouluun. 

Laitoin tulen takkaan ja linnuille siemeniä.

Paneuduin lisää sunnuntain puhumiseen, joka tapahtuu Saarijärven helluntairukoushuoneella klo 11. Halu olisi puhua sitä, mikä on Jumalan nimenomainen tahto siihen tilaisuuteen. Ei sitä haluaisi puhua tyyliin esim. hyvä puhe, tms. 

M-L toi Emilian koulusta meille 12 jälkeen.

Minä hain Danielin klo 13 koulusta meille.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin reippailemassa 8.3 km kävelylenkin Tarvaalan suunnassa. Taisi olla jo 1 aste lämpimän puolella. Alkoi hieman satelemaan lunta. mukava ulkoilusää.

17 maissa, tai jälkeen, tulivat Timo ja Minja meille. Pia meni viemään Milenaa Paavonrinteelle Jippii-kerholaisten iltaan. Aika veikeä pieni tyttö on Minja! Timo alkoi auttelemaan minua Sytykkeitä rukouselämään 2. kirjasen tekstien kokoamisessa. Ne jostakin blogitekstien joukosta löytyivät. Olemassa ovat kuitenkin, kunhan vain saa ne ensin kasaan. Ihan hyväntuntuisia tekstejähän siellä on, totesin, kun nyt vuosien päästä niitä lukee. Yksinkertaisia kylläkin. Materiaali siihen toiseen kirjaseen on ollut jo pidempään olemassa. Josko se nyt sitten tulisi kansien väliin. Välillä joimme kahvia ja söimme tavallisia lettuja, sekä VHH-lettuja ja muutakin iltapalaa. Ja kun saunankin olin laittanut lämmite niin menimme Timon ja Deniksen kanssa ottelemaan löylyjä. Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Danielkin tulivat meille rinteestä. Emilia ja Danielkin olivat Jippii-kerhossa. Sieltä tulivat myös Pia ja Milena meille. Timo vielä vähän "onki" rukouskirjasen tekstejä samaan paikkaan.

"Uskoon tuleminen ja siinä pysyminen on suoranainen ihme ja kokonaan Jumalan teko. On melkein hämmentävää huomata, ettei Jeesuksen läsnäolo, hänen näkemisensä eikä hänen puheensa kuuleminenkaan saattanut kaikkia uskoon, vaan monet vetäytyivät pois. Mutta niinkuin silloin, vielä nytkin on ihmisiä, jotka toimivat ja sanovat Pietarin tavoin: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämäm sanat, ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Junmalan Pyhä" (Erkki leminen, Ei Hän sinusta luovu, Karas-Sana 1983, s. 24).

Siunausta!

Ps. "Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (Apost. teot 4:19, 20). 

6.3.

Sydämelliset 85 vuotissyntymäpäiväonnittelut Metsälän Matille Haminaan! Huttusen Markukselle myös synttärionnittelut Haminaan! Jumalan siunausta tuleviin hetkiin! Niinhän ne vain vuodet rientää ja nuorista miehistä tulee varttuneermpia ja viisaampia!

6.30 kun nousin jalanviljaan sängynpohjalta, niin oli 17.5 astetta pakkasta. Ensimmäiseksi kävin klaittamassa auton lämmittimeen. Ilmahan oli selkeä. Auringonnousu kaunis. Aamupalaa ja kahvia. Luin Galatalaiskirjettä. Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi. 

Palattuani koulukeikalta kävin vielä loikoilemaan.

Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi M-L meni asioille kylälle.

Valmistauduin puhumaan ensi sunnuntaina klo 11 helluntaiseurakunnassa, aiheesta, joka on ollut sydämelläni. Välillä söimme ja kahviakin tuli ryypityksi. jatkoin paneutumista puheeseen.

M-L kävi hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille 14.

Söin vielä pizzaa ennen lenkille lähtöä - Daniel kun ei jaksanut kaikkea syödä.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella juoksulenkillä" Tarvaalan suunnassa. 5-6 astetta pakkasta. Tuuleskeli viileästi.

19:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. haimme salmen mukaan. Juha Ketola vei iltaa eteenpäin. N. 30 henkeä.

Kotiin palattuamme kaupan kautta, söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"... Noustessamme kerran tunturin rinnettä kysyi eräs ensi kertaa tunturiseudulla patikoiva retkeilijä: "Mikähän on syynä siihen, että nämä puut täällä ovat noin matalia, kieroon kasvaneita ja käkkyräisiä?" Vastasin: "Eivätköhän ne ole kieroutuneet aivan samasta syystä kuin monet ihmisetkin - kylmyyden tähden." Kuinka monet ihmiset kantavatkaan vammaa luonteessaan lapsena kokemansa kylmyyden ja kovuuden takia! (Erkki Leminen, Ei Hän sinusta luovu, Karas-Sana 1983, s. 72).

Siunausta!

Ps. "Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen" (Kol. 1:14).

5.3.

Tiistaitahan sitä. 10.6 pakkasta noustessa. Ennen auringonnousua näytti vähän harmaalta, mutta sitten oli sininen taivas. Aamupalaa ja kahvia. Kävin viepäsemässä Danielin kouluun suksineen 8:ksi. Emilia vielä kipeänä. Palattuani kotiin peruin ensi töikseni ajan autokorjaamolle - se kun vävypoika lupasi vaihtaa laakerin. Jatkoin vähän aamupalaa ja kahvia. Aamuisin olen jonkinaikaa syönyt raakana, ilman raastamatta, yhden punajuuren ja porkkanan. Punajuuressakinhan on hyviä ainesosia: Mm. folaattia, jonka saati muuten Suomen ruokavaliossa on vähäistä - kuulemma - A, E, C ja B-ryhmän vitamiineja, runsaasti kaliumia, kalsiumia, natriumia, kuparia, rautaa, sinkkiä, tiamiinia, fosforia, jodia, seleeniä, niasiinia, D-vitamiinia, B6- ja B12- vitamiinia. Minusta punajuuri, niinkuin porkkanakin, maistuvat hyvälle. Pähkinöitä syön yleensä kourallisen, vähän inkivääriä tuoreena, raakana, neitsyt oliiviöljyä ruokalusikallisen. Näitä muun aamupalan lisäksi. Kaikkiapa se vuolija nyt kirjoittelee. Omaansapahan kiruttelee.

Luin Galatalaiskirjettä. Torkuin.

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle - halki aurinkoisen kaupungin - Päivärukoushetkeen - 5 henkeä.

Palauduttuani kotiin valmistauduin puhumaan illalla. Siinä tuli syödyksi hyvää hernekeittoa ja kahvia juoduksi myös.

Hain Danielin koulusta heille.

Laitoin tulen takkaan.

Marja-Leena leipoi ruisleipää.

Kävin vähän reippailemassa ja raikasta ilmaa haukkailemassa 8.3 km kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. Tuuli oli aika viileä kun vastaan sattui. Pakkastakin kun oli palatessani 10.6 astetta.

18:ksi ajelin Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin kokoontumiseen One Way-seurakunnan tiloihin. 10 henkeä. Tarjoilua, laulua, rukousta, puhuin aiheesta, josta oli pyydetty puhumaan. Keskustelimme siitä(kin).

Tullessani kotiin oli M-L neulomassa. Huushollissa leijailivat paistetun ruisleivän hyvät tuoksut. Pizzanpuolikaskin oli odottamassa. Teen kautta "pistin sen pimentoon." Pitihän se juuri paistusta leivästäkin kanta nihrata ja pistää suihinsa. Oli hyvää - lämmintä vielä, jossa voi hieman päällä suli.

Sähköpostiini oli tullut vanhimmiston puheenjohtajalta - Oittisen Jukalta - viesti, että vanhimmisto oli eilisessä kokouksessaan päättänyt, että seurakunta maksaa (n. 700 euroa) Sytykkeitä rukouselämään 2. painatuksen. Itse en ole sellasesta ehdotusta tehnyt. Sunnuntaina kyllä kävi Rautasaaren Vesa ehtoolliskokouksen jälkeen kysymässä, että paljonko sen kirjasen painatus maksaa. Sanoipa vielä, että katsotaan mitä voidaan tehdä. Ajattelin siinä, että mitenkähän se Vesa sitä nyt kysyi. Kirjanmyyjämme, Sekin Marketta, on aina silloin tällöin kysellyt myös kirjasesta ja sanonut, että josko kirjanmyynnistä voisi avustaa. Nämä molemmat ovat olleet toisten aloitteita ja kyselyitä. Tähän Sytykkeitä rukouselämään 2:een ovat tekstit olleet olemassa jo kauan. Palautteen mukaan ovat pitäneet sitä 1:stä sen verran hyvänä, että tuo 2:nkin halutaan saada kirjaseksi. Vuolija kiittää vanhimmistoa ja ottaa avun vastaan Jumalan tahtomana asiana!

"... Elämä on kuitenkin nyt. Eilinen on muisto, huominen unelma. Meidän ei pidä jäädä liikaa ihailemaan menneitä onnen päiviä tai valittelemaan menneisyydessä kokemiamme vääryyksiä. Meidän ei tule liikaa lämmitellä huomisen taivaassa eikä turhaan pelätä tulevaisuuden ahdistuksia. Emme elä tänään viime joulun juhla-ateriasta. Ei riitä, että hengitimme eilen. Meidän on hengitettävä tänäänkin. Emme me tiedä, tarvitsemmeko huomenna ruokaa tai hengitämmekö enää.

Elämä on nyt. Nyt on hengitettävä Elämää, oltava Jumalan yhteydessä. Kun nyt vaellamme valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Kun hengitämme elämää (rukoilemme, uskomme, vastaanotamme Ju´malan rakkautta), niin kuolemassa lakkaa vain ruumiin hengitys, tuo levoton rytmiliike, ihmisen astmaattinen läähätys. ...

... On autuasta saada ajatella ja uskoa, että Jumala on sydämessäni. Mutta kenties vielä vapauttavampaa on voida uskoa ja ajatella, että minä olen Jumalan sydämessä, hänen jatkuvan rakkautensa kohteena, sillä "hänestä elämä vuotaa" (Erkki Leminen, Ei Hän sinusta luovu, luvusta Rakkaus on elämää, Karas-Sana Oy 2983, s.11, 12).

Siunausta!

Ps. "...tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä hengessä ja suurella varmuudella - niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne" (1. Tess. 1:4-5).