TAMMIKUU 2012

KATSO JOUKON PAIMENEKSI SIUNAAMINEN            VIDEO LINKKEJÄ

31.1. 

Nousin ajoissa ja laitoin valkean piisiin. Lämmitin mikrossa pannuun eilen jäänyttä kahvia – ei niin hyvää kuin värski, mutta kahvia kuitenkin. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa – pienen tuikun loistellessa punaisen kynttilän sisällä ja takkatulen punoitellessa. No, olihan tuo nyt aika hyvin sanottu kuitenkin. Pallasta yli -20 astetta. Myöhemmin söimme aamupalaa - ja joimme sitä värskiä kaffia Marja-leenan kanssa. 

Tänään kävin urheiluhierojalla – Martti Neittaanmäellä – hieronnassa. Kävin myös Serviisissä sopimassa tilaisuuden sinne. Sittenpä jatkossa voi käydä siellä sen mukaan kuin aina kokee – uskon, että on mukaan lähtijöitä esim. laulamaan, käyttämään puheenvuoroja, yms. Sittenpähän sen ajanoloon näkee. Serviisissä oli mukava jutella joidenkin kanssa – ja Pihlaisen Merja tarjosi hyvät kaffit. 

18.30:ksi menin Neittaanmäelle Miesteniltaan. Juotiin kahvit hyvien tarjoilujen kanssa, luettiin luku Raamatusta, keskusteltiin ja rukoiltiin. 8 miestä meitä oli kokoontunut. Hyvä ilta. 

Kotiin tultuani söimme iltapalaa ja joimme teetä. 

Siunausta! 

Ps. ”Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus” (Snl. 11:9).

30.1. 

Alkaa hiipua tämä ykköskuukausikin lopuilleen. Vuosi on hyvässä vauhdissa. jatkamme ensi kuulle – jHs. Muutenhan sinne ei ole asiaa kenelläkään. 

Pallasta yli 20 astetta. Meillä oli ”yö omia” – ei -vieraita. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel olohuoneen lattialla pötköttelivät. Vanhemmat lähtivät ani varhain reissulleen, lapset jäivät vetelemään unia. Marja-Leena laitteli aamupalaa, jota lapsoset iloisella mielellä popsivat – no, kyllä toisetkin, mutta vähän erilaista aamupalaa. 

Reippaasti lähtivät Emilia ja Daniel seurakuntatalolle kerhoon, kun M-L heidät sinne 9:ksi vei. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilimme keittiön pöydän ääressä. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle merkityn kohdan. 

M-L haki lapset kerhosta poiskin. Syötiin siskonmakkarakeittoa – siinä makkarassa kun ei ole hiilihydraatteja. Ulkonakin olivat lapset ja M-l vähän aikaa pakkasessa. Poskethan siellä punaisiksi tulivat. 

Minulla päivä on mennyt kirjallisissa töissä – ihan työhön liittyen; ei esim. blogin, tms. kirjoitteluun. Sen homman teen illalla myöhään – ja siihen ei yleensä kyllä aikaa tuhraannu. 

Selvisivät takaisin reissultaan myös Terhi-Marja ja Denis. Söivät ja joimme kahvia. Olivat käyneet Kangasniemen ohi ajellessaan paluumatkalla tapaamassa mummoa – äitiäni – Vanhainkodin yläkerrassa. Hän oli ollut iloisella ja virkeällä mielellä – lauleskellut vain käytävällä mennessään. Terveisiäkin saimme häneltä. Emilia lähti vanhempien mukana kotiin, mutta Daniel sanoi jäävänsä vielä meille yöksi. Jäikin meille, mutta vain iltaan asti. 

Kävin Vapaakirkolla, jossa Lahtelan Veikko opasti minua tietokoneen saloihin – minä kun olen ”aikamoinen tuhero” niissä hommissa. Taitaa olla vähän lievästi sanottu tuokin. 

Palailtuani ”himaan”, lähdin lenkintapaiselle. ”Juosta hissuttelin” Tarvaalan suunnassa 8.3 km, tuollaista himpun yli 7.30 min/km-vauhtia. Pakkasta oli n. 19 astetta. Käytin hengityssuojaa. Oikean jalan pohkeen alareuna – ja sisäreunakin – tuntui hieman kipeältä. Muutenkin koko jalka tuntui aika väsyneeltä. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. 

Siunausta! 

Ps. ”Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät” (Sananl. 16:3).

29.1. 

Heräilin aikaisin. Saatuani kahvin tippumaan sytytin takkaan tulen. Ulkona pakkasta yli 23 astetta. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen mukavassa loisteessa, tuikun tuikutellessa punaisen kynttilän sisällä keittiön pöydällä. Myöhemmin söimme Marja-Leenan kanssa aamupalaa. Lintusetkin koettivat syödä ruokintapaikalla. Yksinäinen närhikin katseli pitkään kaihoisasti ruokintapaikan suuntaan, mutta ei rohjennut tulla. M-L luki hartauskirjasta tämän päivän kohdan. Rukoilimme yhdessä – esirukousta – keittiön pöydän ääressä. 

Tällä kertaa valmistauduimme molemmat – sekä M-L, että minä - sanomaan jotakin iltapuolen tilaisuudessa. Siinähän se päivä menikin. Söimme välillä VHH:t ruuat. Kahviakin piti silloin tällöin napata. 

16:ksi ajelimme Vapaakirkolle, jossa oli Jumalanpalvelus. Alun perin sen piti johtaa toinen henkilö, mutta se tehtävä jäi sitten minulle. Väkeä oli 50-60 välillä – verrattuna eiliseen oli nyt enemmän, ja illallakin oli 48. Ilmapiiri tuntui ”suht´mukavalta” – tosin minuun aina vaikuttaa vähän ”raskauttavasti”, jos joudun johtamaan kokouksen ja myös puhumaan siinä. En tiedä mistä sellainen johtuu. Jospa minä en ole oikein ”seremoniamestari”. 

Tilaisuuden aluksi tein ilmoitukset tulevista tilaisuuksista, jonka jälkeen laulettiin yhteislaulu – kaikki kokouksen laulut olivat Jeesuksen verestä kertovia. 6 henkinen Miriam -ylistys(tanssi)ryhmä ylisti ja johti ylistykseen. M-L käytti hyvän puheenvuoron. ”Sattui” lukemaan Raamatunpaikan, jonka ”miriamilaiset” – vai pitäisikö sanoa Miriamit - olisivat lukeneet. Johdatusta sekin. Miriam jatkoikin M-L:n puheenvuoron jälkeen parilla ”kappaleella”. Laulettuamme yhteislaulun, puhuin minä. Lopuksi yhteislaulu. Lauluja säesti Nuotion Petra ja esilaulajina toimimme Mannilan Olavin kanssa. Rahalahjakin kerättiin. Sellainen tilaisuus. Sen teimme, minkä voimme. 

Päästyämme kotiin, vaihdoin lenkkivaatteet ja lähdin vähän ulkoilemaan. Lähtiessä laitoin tulen takkaan. Tarvaalan suunnassa ”juosta hissuttelin” 8.3 km. Hengitysteiden edessä oli suojus, sillä pakkasta oli n. 22 astetta. Taivas oli tähdessä ja sirppikuussa. Tultuani lenkiltä, juoksi meillä kaksi iloista lasta vastaan – Emilia ja Daniel. Isä ja äiti menivät vielä hakemaan joitakin varusteita kotoa. Vähän siinä venyttelimme Emilian ja Danielin kanssa. Laitoin saunan lämmite. Joimme teetä ja söimme iltapalaa. Terhi-Marja ja Deniskin olivat palanneet. Emilian, Danielin ja Deniksen kanssa kävimme saunassa. Heidän perheensä nukkua pötköttelivät vierekkäin olohuoneen lattialle laitetuilla patjoilla. Ovat meillä yötä, kun vanhemmat lähtevät aamulla aikaisin reissuun asioilleen ja lapset jäävät meille. Pian siellä kuului hiljaista tulevan. Lapsetkin sammuivat kuin ”saunalyhty”. 

Siunausta! 

Ps. ”Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys” (Sananl. 18:12).

28.1. 

Siinäpä heräilin hyvissä ajoin. Se oli taas ”puntaripäivä” minulla tänään – 82 kg. Verenpaine ja pulssi hyvät. Kiitos Jumalalle siitä! Saatuani ”pöönät pannuun”, kävin hakemassa puita ja ”sipaisin” tulet takkaan. Siellä se 14 asteen tietämissä oli pakkanen. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin Takan ja tuikun tunnelmissa. Myöhemmin söimme Marja-Leenan kanssa aamupalaa. M-L luki Parhaani Hänelle -hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

M-L leivoskeli illan tilaisuuteen. Kävin lapioimassa lunta pressusaunalta ja sytytin kiukaan alle tulen. Mukava suora savupatsas alkoi nousta ylöspäin tyynessä ilmassa. Koetin valmistautua tilaisuuksiin, joissa joudun puhumaan – siis saan puhua. Välillä kävin heittelemässä ”pökköä” mustan kiukaan alle. Vaatteet tuoksuivat savulle – sanoisinko savusaunalle. Sellainenhan se kiuas on tuossa pressusaunassa. 

Heitettyäni häkälöylyt vedin pressun saunankehikon päälle ja menin saunomaan. Löyly oli erinomainen. ”Lattialla” – maassa – oli lunta, mutta se ei haittaa, vaan kuuluu talvella asiaan pressusaunassa. Välillä kävin pyörimässä pehmeässä hangessa - ja eikun takaisin löylyyn. Oli niin hyvät löylyt, että ei olisi viitsinyt millään lopettaa. Siinä on pidettävä kuitenkin ”järki päässä”, ettei väsytä liikaa itseään. Se on nääs semmoinen juttu, että kun käy välillä hangessa, niin sitä ei huomaakaan, että väsyy – se tuo lumi kun niin virkistää. 

Söimme VHH -ruuat. Joimme kahvit. Hyvissä ajoin ennen 18 menimme Vapaakirkkoon tilaisuuteen. M-L:lla oli leipomukset mukanaan. Menimme kaupan kautta. Ohrasen Tuulan kanssa – jolla myös oli leipomuksia mukanaan - M-L järjesti kahvitusta illan tilaisuudessa. 

Tilaisuuden – jonka nimi oli TupaDuuriin - juonsi ”mr. tupaduuri” Kari Lakonen. ”Lämppäribändinä” – kuten hän itse sanoi – toimi Martti Takalo. Hän lauloi taustojen kanssa omia laulujaan 3 kappaletta. Taustalla saimme katsoa Martin ottamia videoita, jotka hienolla tavalla liittyivät lauluihin. Ihmettelen – niin mahtavia kokonaisuuksia olivat. 

Martin jälkeen ”hyvin lämmitetyille lauteille” kapusi a capella -lauluyhtye: Echoes of Gog (EOG), joka lauloi hyviä vanhoja lauluja suomeksi ja ”lontooksi”. Puolivuotta kasassa olleen kokoonpanon ”esiintyminen” oli väkevää – hengellisesti ja taidollisesti. Pidin välissä ”pastorin vartin”. Täytyy sanoa, että oli avointa puhua – vaikka aihe olikin ihan ”tyvijuttua” uskonelämää ajatellen. Puheeni jälkeen esiintyi vielä Echoes of God, jonka jälkeen johdin rukoukseen joidenkin loppusanojen jälkeen ja kutsuin ihmisiä huomiseen Jumalanpalvelukseen Vapaakirkkoon klo 16. Siellä on mukana Miriam –ylistysryhmä – puheenvuoron käyttää ehkäpä vähän yllättäväkin henkilö. Minun osuuteni olisi johdella tilaisuus ja saarnata siinä. Olen saanut sydämelleni, että Jumalanpalveluksen laulut olisivat kaikki määrätystä aihepiiristä. Tervetuloa mukaan! 

TupaDuuriin -ilta päättyi kahvisteluun – hyvät olivat tarjoilut. Väkeä illassa oli 48 henkeä. Mainio ilta, jossa oli sydäntä lämmittäviä ilonaiheita. 

Tultuamme kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä. Lähettelin Kallen -päivä onnitteluja Rantatalon Kallelle, Enontekiölle, Puukin Kallelle, toiseen päähän Suomea ja Kohosen Kallelle, Saarijärven salomaille. 

Siunausta! 

Ps. ”Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat laittaneet” (Sananl. 22:28). 

27.1. 

Hyvissä ajoin tuli noustua tähän päivään. Taisi olla n. 14 astetta pakkasta. Laitettuani kahvit ”turisemaan”, pistin tulen takkaan. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa – takkatulen ”punerruksessa”. Myöhemmin söimme Marja-Leenan kanssa aamupalaa – minäkin uudemman kerran. M-L luki hartauskirjasta: Parhaani Hänelle tämän päivän kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Uskomme sen pikkupojan tavoin rukouksen – Jumalan – voimaan. Opettajahan se pyysi pieniä koululaisia piirtämään kuvan siitä, mikä kunkin mielestä oli voimakkainta maailmassa. Joku piirsi ukkospilven ja salaman, toinen ison sähkölinjan, joku ison kosken. Eräs poika oli piirtänyt sängyn viereen polvilleen pienen pojan, jolla oli kädet ristissä. Poika rukoili. 

Kävimme M-L:n kanssa äänestämässä Kaupungintalolla presidenttiä – kahdestahan se nyt piti valita kenelle ”viivansa veti”. Tänäänkin jatkoin seurakuntalaisten luona käymistä. Paluumatkalla ostin palan palvilihaa ”Palsankylän mieheltä”, torilla kun myi lihatuotteita. 

Palailtuani kotiin olikin ruoka – hyvä VHH -sellainen – valmis, joten oli mukava käydä pöytään. Kahviakin piti keittää. 

Illalla kävin Jyväskylässä, Hipposhallissa. ”Juosta hissuttelin 400 m, jonka jälkeen aina ns. ”kilpakävelin” 400 m. Näitä vuoronperään. Yhteensä tuli matkaa 10 km. Palailtuani kotiin oli mukava mennä heti saunaan, kun M-L oli laittanut sen lämmite. Taivaalla roikkui kuunsirppi. Pakkasta yli 17 astetta. Söimme iltapalaa. M-L soitti Enontekiölle, Salmen Ullalle. 

Suomalaiset ovat käyneet aktiivisesti äänestämässä nyt toisella kierroksella, verrattuna edelliskertaan, samaan ajankohtaan mitattuna. Kristittynä (ja ei-poliittisena henkilönä) – Jeesukseen uskovana – ihmisenä minulla ei ollut kuin yksi syy äänestää toista ehdokasta tällä kertaa: Toinen ehdokkaista elää julkisesti sellaisessa synnissä, jonka Jumala Sanassaan tuomitsee. Häntä minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta äänestää – ei siinä silloin auta, olipa kuinka hyvä mies tahansa muuten. Tiedän myös - ajatellen kansakuntaamme Jumalan kasvojen edessä – että jos Suomi saisi homon presidentin, olisi se vakava asia yhteiskunnallista vanhurskauttamme ajatellen Jumalan edessä. Tarkoitan vanhurskaudella tässä Jumalan Sanan ohjeiden noudattamista. Raamattu sanoo: ”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä” (Sananl. 14:34). Tulee rukoilla presidentinvaalien puolesta. Tulee myös äänestää – ja tehdä se Jumalan kasvojen edessä, ettei meitä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan. Tulee rukoilla pelastusta jokaiselle ihmiselle – päättäjille ja presidenttiehdokkaillekin. Jeesus on kuollut kaikkien puolesta ja valmistanut jokaiselle pelastuksen – pelastuksen synnin vallasta. Väärää – ja vääryyttä - ei tule hyväksyä. Jos niin teemme, olemme osallisia siihen vääryyteen. Herra meitä kaikkia – ja kansaamme – armahtakoon! 

Siunausta! 

Ps. ”Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin” (Sananl. 14:26).

26.1. 

Se on kuukausi kohta taas hurahtanut ohi. Minullakin – seurakuntatyöharjoittelijalla – pian 3 kuukautta täynnä Vapaaseurakunnassa. ”Oppia ikä kaikki”. 

Heräilin aika aikaisin. Pakkasta 11-12 astetta. Kopistelin kahvit tippumaan ja rakentelit tulet takkaan lämmittämään – ja mikseipä ihan muutenkin. Luin 3 Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. Kynttilän liekki oli niin ”pienellään”, että ei paljon pimeyttä valaissut – mutta oli se valo kuitenkin. Jonkin ajan kuluttua huomasin, että se oli vielä pienentynyt ja ajattelin: Ei kyllä voi palaa noin pienellä liekillä kynttilä. Paloi kuitenkin ja pieneni vielä siitäkin. Tuli mieleen Raamatusta kohta, jossa puhutaan, että suitsevaista kynttilänsydäntä Hän ei sammuta. Voi olla, että meidänkin liekkimme uskovina on tosi pieni, mutta palaa kuitenkin – ja voi syttyä isompaan liekkiin Pyhän Hengen tulesta. 

Myöhemmin söimme aamupalaa lisää ja joimme kahvia – tai kaffia, kuten taitaisi Puustellin Miko sanoa. 

Olin tänään Karstulassa taas käymässä seurakuntamme jäseniä tapaamassa. Mukava oli käydä heidän kodeissaan ja tutustua ihmisiin. Se niinkun astuu toiselle tasolle tuo kanssakäyminen, kun käy ihmisten luona heidän kodeissaan. Tietää missä he asuvat ja mitä heille kuuluu. Join tänäänkin tarkkoja johdatuksia. Herra on luvannut johdattaa, kun kuljemme rukoillen. Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen tehdä jotakin johonkin aikaan jossakin. Olen kokenut yhteyden syntymistä näillä matkoillani. 

Kotiin saavuttuani olivat Terhi-Marja, Emilia ja Daniel meillä – ja sehän oli mukavaa. Söimme VHH-ruokaa ja joimme kahvia. Emilia ja Danielkin kalusivat karitsan kylkiluiden ympäriltä lihaa niin kuin me muutkin. Olimme melkein kuin Robin Hood miehineen Shervoodin metsissä. 

18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon rukousiltaan. Meitä oli siellä 14 henkeä. Tulisipa oikein rukousherätys! Johtelin tilaisuuden. Alkurukouksen jälkeen Noora Anneli ja Anita johtelivat meitä ylistys/rukouslauluihin. Luin Psalmin 103, jonka jälkeen suurin piirtein kaikki kertoivat vuorotellen rukousvastauksiaan. Se on mielenkiintoista ja Jumalaa kunnioittavaa, kun kerrotaan Hänen teoistaan. Se myös rohkaisee rukoilemaan. Lopuksi rukoilimme. Monet rukoilivat ääneen. Lauloimme vielä pari laulua. 

Tulimme kaupan kautta kotiin. Lähdin 21 maissa vähän kuntoilemaan. Tarvaalan suunnassa ”juosta hiiviskelin” 8.3 km, tuollaista 7.45 min/km-vauhtia. Pakkasta 9-10 astetta. Oikeanpuoleisen pohkeen alaosa on keskeltä edelleen kipeä. Puolessavälissä oli eniten. Saman jalan reiden takaosa on myös aika kireä ja kipeä yläosasta, pakaran alapuolelta – niin kuin oli aikaisemminkin, mutta välillä parempi. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. 

Siunausta! 

Ps. ”Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon” (Sananl. 3:34).

25.1. 

Heräillessäni ajoissa oli pakkasta yli 14 astetta. Laitettuani kahvin tippumaan hain puita ja sytytin tulen takkaan. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa. Takanko loisteessa? Oikein. 

Myöhemmin söimme aamupalaa. Yleensä aamulla ensimmäisiä kahveja juodessani otan sen kanssa vähän jotakin. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä – yleensä monenlaisten asioiden puolesta. 

Meinasin tänäänkin lähteä Karstulan suunnalle kotikäyntireissulle, mutta tulikin muutoksia ”ohjelmaan”. Kävin kylällä työasioissa. 

Olen alkanut pitää pientä ”pastorin nurkka” – ei siis ”pastori nurkkaan” – palstaa seurakuntamme nettisivuilla. Siellä on nyt pari jutunpoikasta. Sinne pääsee Saarijärven Vapaaseurakunnan sivuilta. Etusivulta kun klikkaa ”pastorin palsta” -kohdasta, niin johan aukeaa ”pastorin nurkka” – onneksi ei silmänurkka. Tarkoitus on sinne kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti – ja ihan tärkeistä asioista. 

Hain Emilian ja Danielin päiväkodista meille – Nuotion Petrin kanssa haimme hänen autollaan. Terhi-Marjakin oli jo tullut meille, kun lasten kanssa pääsimme pihaan. Läksikin lapsineen heti meiltä. Pian söimme M-L:n kanssa VHH:t. 

Illalla kävin kuntolenkillä – sen verran, että vähän tuli hiki. Tarvaalan suunnassa ”juosta hissuttelin” 8.3 km, tuollaista ”karvan verran” yli 7 min/km-vauhtia. Pakkasta 12-13 astetta. Lumi kimalteli ja narskui askelten alla. M-L ”tsiikasi” Sateet lähetä -tilaisuutta netin kautta Seinäjoen helluntaiseurakunnasta. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Pakkanen noussut jo yli 14 asteen. 

Sydämelliset nimipäiväonnittelut kaikille Paavoille, esim. Salmen Paavolle ja Kurkelan Paavolle Enontekiölle! Jokisen Paavolle ja Pietilän Paavolle Saarijärvelle! Mikseipä Väyrysen Paavolle, Lipposen Paavolle ja Arhinmäen Paavollekin! Koska on myös Paulin päivä, niin Pihkaisen Paulillekin onnittelut. 

Siunausta! 

Ps. ”Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun; kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä” (Ps. 45:2).

24.1. 

Heräsin ajoissa. Pistin kahvit tippumaan ja tulet takkaan. Pakkasta n. 12 astetta. Luin 3. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen lämmittäessä päältä ja sisältä – kynttilänliekin vain parantaessa asiaa. Halvathan ne ovat, nuo huvit ”kaadetun metsikön” vieressä asuvalla takametsien miehellä. 

Syötyäni aamupalaa lähdin kotikäyntireissulle Karstulan suuntaan – ensin Kivijärven rajoille, myöhemmin ”enemmän Karstulaan”. Karstulassa oli aiemmin – ei kovin kauankaan sitten – oma vapaaseurakunta. Nyt siihen kuuluneet uskovat kuuluvat rukouspiirinä Saarijärven Vapaaseurakuntaan, ollen sen jäseniä. Heillä on kuitenkin oma kokoontumistila, kirkko, sekä oma säännöllinen toiminta. Haluan tutustua Karstulassa oleviin seurakuntalaisiimme. Pidän sitä erittäin tärkeänä. Muutamissa paikoissa ennätin käydä. Mielestäni kuuluu paimentehtävään, että tietää, missä seurakunnan uskovat asuvat ja mitä heille kuuluu. Näin yhteys astuu aivan kuin toiselle tasolle. Veljeni – Heimo – soitteli. 

palattuani kotiin, pääsin heti ruokapöytään Marja-Leenan kanssa. Ruoka oli hyvää VHH-ruokaa – kukkakaalimuussia ja poronkäristystä, lisänä oli höyryllä kypsytettyä parsakaalia. Vähän puolukkaa höystöksi, niin kyllä se maistui – hyvälle. Kahvia päälle. 

Ruuan jälkeen loikoilin ja torkuin sohvalla. M-L meni naisten rukousiltaan Leenan kanssa. Kävin Tarvaalan suunnassa 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä”. Taivas oli tähdessä. Pakkanen lähtiessä päälle 17 astetta. palatessa yli 18. Vähän myöhemmin jo melkein 20. ”Partahaivenet” olivat tälle talvelle ensimmäisen kerran jäässä lenkillä. Syötiin iltapalaa. katseltiin Heimon – veljeni – s-postiin lähettämiä hautajaiskuvia – tai sitten hänen ”assistenttinsa” oli laittanut – isän hautajaisista. Siinä oli ”Uutelan Matin” – serkkuni – sekä Lauran ottamia kuvia. Kiitos molemmille kuvista – ja Heimolle! 

Siunausta! 

Ps. ”Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan” (Ps. 62:12).

23.1. 

Tänä aamuna en noussut niin aikaisin. Syynä oli, että en meinannut jostakin syystä saada yöllä unta. Estääkseni päivällä väsyksissä olemisen en herännyt, kuten ”normisti”. Kahvit ja aamupalathan ne piti ottaa päivän alkajaisiksi. Takkaan laitoin tulen. Marja-Leena kävi kylällä kaupassa – eipä taas ole kauppareissua ollutkaan äskettäin. Hänen tultuaan kotiin, tulivat Terhi-Marja, Emilia ja Daniel käväisemään. Veljeni – Heimo – soitteli. 

Kävin työreissulla. Myös ”kotikäynti-paimentehtävä” jatkui – sehän onkin loputon. Siinä kokee heikkoutta, mutta myös iloa. Kohdatessa ihmisiä, voi heitä myös auttaa – jos voi auttaa – kun elämänkirjo tulee esille. Kanssakäymisessä voidaan jakaa asioita – silloinkin, kun ns. paimen on hyvin vajavainen. Yleensä kohtaamisissa molemmat – tai useammat - ovat saavana ja antavana osapuolena. Niin se vain menee – tuollainenkin sanonta on tullut vähän muotiin nykypäivänä. 

Illalla kävin Jyväskylässä – Hipposhallissa – lenkillä. Meininki oli sellainen, että ”juosta hissuttelin” aina 400 m, jonka jälkeen ns. ”kilpakävelin” 400 m. Tätä jatkoin niin, että yhteensä tuli kierrettyä 200 m rataa 11-12 km. Loppupuolella kävelin 1 kilometrinkin yhteenmenoon, n. 6 minuuttiin – en kovin kovilla tehoilla. Oikean pohkeen alareuna tuntui vähän kipeältä, mutta ei haitannut. Olipa siellä tuttujakin. Menomatkalla istuin autossa tienvarressa paimentehtävään kuuluvaa pitkää puhelua. 

Palattuani kotiin menin saunaan. M-L oli laittanut saunan pyynnöstäni päälle. Syötiin iltapalaa ja juotiin teetä. 

Siunausta! 

Jatkanpa pienellä jaksolla ”pientä rukouskoulua” – sepä onkin nyt sadas jakso.

Opetus 100. ODOTA HERRAA

”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa” (Ps. 27:14).

Rukouselämä on Herran odottamista. Odotamme Häntä kohtaamaan itseämme ja niitä joiden puolesta rukoilemme. Herra toimii Sanansa mukaan; Hän ei koskaan petä niitä, jotka Häntä odottavat.

Tärkeää on tietää, että Herra kohtaa aina sitä, joka asettuu Hänen eteensä odottavalla sydämellä – silloinkin, kun tunteemme, tai ”muut merkit” eivät kerro mitään. Uskon kautta tiedämme olevamme Hänen läsnäolossaan. Pyhä Henki, tuo ihmeellinen Jumalan Henki, voi tehdä – ja ainoastaan Hän – Herran läsnäolon hyvinkin voimakkaasti koettavaksi, sille, joka odottaa Häntä ja etsii Hänen kasvojaan.

Saamme ja voimme odottaa Herraa kaikissa asioissamme – ja olla odottamassa Häntä toisten puolesta esirukouksessa. Voimme joutua odottamaan pidempäänkin vastausta odotukseemme. Silloin tarvitsemme lujuutta ja kestäväisyyttä. Jatkakaamme kuitenkin odottamista uskossa. Hän, jolta odotamme, on uskollinen. Odotuksen aikakin koituu siunaukseksi Hänen seurassaan.

Ole rohkea! Ole luja! Vahva olkoon sinun sydämesi! Herra on vahvistava sinua! Odota Herraa! Hän on yllätysten Jumala. Hän on Kaikkivaltias.    

22.1. 

Heräilin ajoissa. Laitoin kahvintuoksut kiirimään aamuiseen huusholliin. Sytyttelin tulen takkaan ja hain lisää puita ulkoa. Pakkanen puolessakymmenessä edelleen. Ohut kerros lunta tullut taas. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa kynttilän ja takan mukavassa valossa. 

Myöhemmin söimme kahvia ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun paikan. 

Valmistauduin puhumaan päivän tilaisuuksissa. Söimme ja joimme kahvia. 

16:ksi ajelimme Vapaakirkolle Jumalanpalvelukseen. Sen johteli Gröngvistin Juha, joka myös puhui alussa. Yhteislaulujen lisäksi lauloi myös A-Duo. Puhuin lopuksi. Kokouksessa oli varsinkin yksi ylitse muiden oleva tosi iloinen asia – minun, mutta myös M-L:n mielestä. Ei siitä tällä erää enempää. 

Vapaakirkolta menimme suoraan seurakuntatalolle, jossa oli klo 18 Kristittyjen ykseyden rukousviikon tilaisuus. Aluksi joimme kahvit. Olavi Vuori luterilaisesta seurakunnasta johti sen. Hän puhui ensiksi. Toisena puhui Kai Partti helluntaiseurakunnasta. Kolmantena isä Aleksander Roszczenko ortodoksiseurakunnasta. Neljäntenä puhuin minä – vapaaseurakuntalainen. Puheenvuoroni oli henkilökohtainen todistus – siinä mielessä erilainen kuin muilla. Kirkkokuoro lauloi Kirsti Mustosen johdolla. Yhteislauluja laulettiin myös. Väkeä oli paljon – enemmän kuin edellisenä vuotena. Ilmapiiri oli hyvä – sitä sanoi minulle myös usea mukana ollut. 

Koin Herran auttaneen itseäni tämän päiväisissä tilaisuuksissa. Siitä olen kiitollinen – vaikka odotankin Häneltä enemmän. Uskon, että Jumala haluaa antaa – sieltä se ei ole kiinni – kun on täällä päässä ”kykyä” vastaanottaa. Ennätin tuolla seurakuntatalon tilaisuudessa puhua yhden ihmisen kanssa tupakokouksestakin heillä. Ehkäpä pidetään. Kun vain haluat, että kodissasi pidetään ”tupaseurat”, niin ota yhteyttä, se kyllä tapahtuu. 

Kotiin tultuamme ja vaatteet vaihdettuani lähdin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suuntaan. Vähän yli 7.30 min/km-vauhtia pidin. Tunnustelin vähän jalkaa. Vieläkin oikean pohkeen alareunaan sattui, mutta juosta saattoi hiljaa kuitenkin. Palattuani söin iltapalaa ja join pakurikääpäteetä. M-L oli seurannut radiosta presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksia. Minäkin sitten loppuosaa. Niinistö voitti. Haavisto oli toinen. Väyrynen kolmas. Toisella kierroksella parin viikon päästä ottavat mittaa toisistaan Niinistö ja Haavisto. 

Siunausta! 

Ps. ”Minun osani on herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua” (Valit. virret 3:24-26).

21.1. 

Eilinen on taas mennyt, huomista ei ole vielä tullut, mutta tänäänkin auttaa Herra! Eiliten olleet isän hautajaisetkin ovat jo lähihistoriaa. Ajanratasta emme voi pysäyttää - emmekä liioin sen vauhtiin vaikuttaa. On tehtävä se, mikä pitää tehdä, silloin kun sen aika on. 

Kirjoitin eiliselle päivälle isän hautajaisista. Yksi hyvin oleellisesti muistotilaisuuteen kuuluva asia – ehkäpä moni muukin – jäi mainitsematta. Adresseja oli tullut aikalailla. Niiden lukemisen suorittivat Mari ja Pia. 

Heräsin aikaisin. Paino 82 kg. Mittasin kahvit tulemaan. Hain puita ”rankarakoliiteristä” takkaa varten. ”Puolenkymmenenasteen” pikkanen pakkanen. Siinäpä liekit taas alkoivat lämmittävän työnsä. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin takan ja ”kynttelin” hämärissä. 

Myöhemmin laittelin aamupalaa. Marja-Leena nukkui vähän pidempään. Kävin n. tunnin ”juoksuhissuttelulenkillä” – kuitenkin sellaisella, että ”hik tul”. 

Koko päivän on rukouksissa - ja konkreettisemminkin – ollut ajatuksissa huomisen päivän puhuminen. On uskottava, että se annetaan, mikä tarvitaan. 

Söimme M-L:n kanssa ja joimme kahvia. 

Kävin illalla ”en niin hiljaisella juoksuhissuttelulenkillä” - 8.3 km - Tarvaalan suunnassa. Paluumatkalla kyllä tulin aika hiljaisesti, sillä alkoi jostakin syystä koskemaan oikean pohkeen alareunaan. Venytellessäkin tuntui kipeältä ja myöhemminkin illalla. M-l oli laittanut saunan lämmite, joten oli niin mukava taas puikahtaa lauteille löylyttelemään. M-L oli paistanut ”VHH-leipäsiä” 

Syötiin iltapalaa ja joimme teetä. M-L katsoi ”kadotettua maailmaa” netin kautta TV7:sta. Koetin ajatella huomista puhumista. Loikoilin 

Siunausta! 

Ps. ”Toinen on antelias ja saa yhä lisää; toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy” (Sananl. 11:24).

. 

20.1. 

Heräsimme ajoissa. Pakkasta puolenkymmentä astetta. Luntakin oli pieni kerros tullut taas lisää. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle merkityn kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

9 jälkeen lähdimme ajelemaan Jyväskylän kautta Kangasniemelle, isän hautajaisiin. Sen tammikuun kahdeksannen, eli viimeisen vapaapäivän käytin hautajaisreissuun. Kangasniemelle päästyämme kävimme Teboililla kahvilla – no, M-L ei kyllä juonut kahvia. Kukkakaupasta kävimme ostamassa kukat Hannu-setäni 85 v onnitteluja varten. 

Odottelimme kirkon parkkipaikalla hautajaisten alkua. Pianhan sitä väkeä alkoi tulla. Hyvissä ajoin menimme sisälle kirkkoon – kirkkoon, josta ”pääsin ripille” aikoinaan, kuten sanonta kuuluu. Istuimme äidin, Pirjon ja Heimon kanssa keskikäytävän oikealla puolella etupenkissä. Tero, Timo, Mikko, Matti, Janne ja Seppo kantoivat arkun kirkkoon – alttarin eteen. Urut soivat Oli tullut hetki, jolloin meidän isämme haudataan. Hanna soitti urkuparvelta viulua. Laulettiin virsi. Käytiin laskemassa kukkalaitteet ja lukemassa niissä olevat viestit. Ensin olimme äidin seurana Pirjon ja Heimon kanssa, kun hänen kukkalaitteensa laskettiin. Äiti itse luki siinä olevat tekstit selkeällä äänellä. Sen jälkeen kävimme me – minä, M-L, sekä Tero, Terhi-Marja ja Timo perheineen laskemassa arkun viereen oman, yhteisen, kukkalaitteemme. Seuraavana meni Heimo perhekuntineen. Kolmantena kävi Pirjo perheineen. Menimme ikäjärjestyksessä. Sen jälkeen olivat vuorossa kaikki muut. 

Kukkalaitteiden laskun jälkeen astui Timo kitaransa kanssa kuoriin ja lauloi koskettavan laulun: Menen Jeesuksen luokse. Tässä tilaisuudessa kyllä itketti. Kirkkoherra Matti Tolvanen suoritti ns. ruumiin siunauksen tietyn kaavan mukaan. Niinhän sitä on totuttu nimittämään. Saammehan tuosta toimituksesta itse kukin ajatella niin kuin hyväksi näemme – sillä nimittäin ei ole enää mitään merkitystä mihinkään asiaan. Niillä asioilla ja päätöksillä on merkitystä, joita on tehty silloin, kun on oltu elossa. Laulettiin virsi. 

Kukin kävi hakemassa kukkalaitteensa pois arkun vierestä. Kantajat kantoivat isän arkun kirkosta ulos, rappujen edessä odottavaan kärryyn, jolla työnsivät sen avonaisen haudan ääreen. Äiti käveli rollaattoreineen karin tukemana arkun jäljessä, Pirjo, Heimo ja minä seuraavina. Sitten seurasivat muut. Lauloimme virttä, kun arkkua laskettiin hautaan. Lapset kävivät heittämässä kukkia hautaan. Haudan päälle asetettiin kansi ja kukkalaitteet sen päälle. Kukkalaitteet peittivät haudan. Laulettiin osa virrestä. Otettiin valokuvia haudan äärellä. Ensin olimme äidin, Pirjon ja Heimon kanssa kuvassa. Sitten Pirjon, Heimon ja minun perhekunta, kukin vuorollaan. Maanantaina kuulemma luodaan hauta umpeen. Isän maallinen maja on ”maan povessa” – henki ja sielu on jossakin muualla. 

Menimme saattoväkenä seurakuntatalolle, jossa oli muistotilaisuus. Toivottelimme Heimon, Pirjon ja äidin kanssa ihmisiä tervetulleeksi portaiden yläpäässä. Janne juonsi tilaisuutta. Aluksi ruokavirsi. Sen jälkeen nautimme maittavan, tosi hyvän aterian. Istuin pöydässä vastapäätä kirkkoherraa. Äiti istui hänen vasemmalla puolellaan. Pirjo perheineen istui hänen vieressään. M-L, Arja ja Heimo istuivat vieressäni, jne. 

Mukava oli tavata tuttuja ihmisiä. Setäni Hannu – ainoa elossa oleva isän sisaruksista – oli Aunen kanssa, serkkujani – ”Uutelan lapsia” – isän siskon lapsia, oli Matti vaimoineen, Eevi miehineen, Anja, Tuula, Timo – myös Hannu vaimoineen kirkossa, tätini – äidin sisko – Anni, Haarajoelta, kotikylältämme, oli Aaltosen Vieno, Neuvosesta oli edustajana Pauli, ”kaupalta” Seija ja Esko Hokkanen, Mirja Hokkanen, lisäksi Aimo Reinikainen vaimonsa kanssa, Terttu Laitinen, eli ”Tommolan Terttu”, Sirkka Hämäläinen, eli ”Sara-Sirkka”, Taimi Taavitsainen, joka on myös sukulainen, Tyyne ja Ilmo Pullioinen, Ville Leinonen oli vähän kauempaa, sekä yksi ”veteraaniveli”. Ehkäpä oli joku muukin vielä. 

”Ohjelma” oli seuraavanlainen: Hanna soitti viulua Lauran säestyksellä, Tero käytti puheenvuoron, jossa muisteli pappaa lämpimällä tavalla, Noomi, Eevi ja Tilda lauloivat Hannan säestyksellä, Timo lauloi papalle – juuri tähän hetkeen - tekemänsä koskettavan laulun, minä käytin puheenvuoron, jossa muistelin pappaa ja toin myös evankeliumin esille – kuten tapanani on, Timo lauloi taas laulun – se oli tehty mummon 80 v päiville ja sopi tosi hyvin myös tähän muistotilaisuuteen – erinomaisen hyvä laulu. Vapaan sanan aikana isää – enoaan – muisteli Anja Purhonen, ”Uutelan Anja”, mukavalla tavalla, samoin Laura. Khra Matti Tolvanen sanoi lyhyet loppusanat muistotilaisuudelle. Täytekakkukahvit olivat hyvät lopuksi. Jokunen virsikin tilaisuuden aikana veisailtiin. 

Äiti oli pirteä koko ajan, ei väsynyt olleenkaan omien sanojensa mukaan, eikä näyttänytkään väsyneeltä. Pirjon ja karin viemänä hän lähti rollaattoreineen vanhain kodin yläkertaan oman huoneeseensa. Taisi se muistotilaisuus 18 asti kestää. Kirkossa aloitimme klo 13. 

Paljon tuli palautetta hyvistä hautajaisista ja muistotilaisuudesta – sanoipa eräs sukulainen, että siellä oli hyvä olla. 

Menimme Teron ja Timon porukan kanssa käymässä Hannu-sedälläni – Terhi-Marja porukoineen meni jo eteenpäin – viemässä hänelle kukat ja pienen lahjan eilen olleen 85 v päivän johdosta. Samana päivänä oli myös Heikin päivä – Hannun toinen nimi. Aunea onnittelimme huomenna olevan nimipäivän johdosta. Hetken vain sisällä juttelimme – emme edes istuneet, paitsi minä. 

Jatkoimme Vaajakosken ABC:lle. Siellä odotteli jo Terhi-Marjan porukka. Olimme siellä koko perhekunta – 15 henkeä. Kuka maisteli mitäkin – minä kupposen kahvia. Hetken jutustelimme ja jatkoimme matkaamme. Tero joutuu lähtemään takaisin Puolaan töitään jatkamaan maanantaina – tuli sieltä eilen hautajaisiin. Me kävimme vielä Timolla ohi mennessämme. Joimme teetä. 22 jälkeen lähdimme kotia kohti. Vähän oli viileää meillä, kun tänään ei ole lämmitetty. Vaan eipä se haittaa. 

Kiitos Jumalalle isästä, jonka saimme pitää keskuudessamme kuukautta vaille 90 vuotiaaksi! Kiitos Jumalalle myös hautajaistilaisuudesta kokonaisuudessaan! Kiitos kaikille mukana olleille! Oli hyvä tavata. Useamminkin pitäisi tavata. Kiitos hautajaisten järjestäjille! Oli mielenkiintoista olla mukana – toisten vieraiden kanssa - kun ei etukäteen paljon niistä tiennyt. 

Siunausta! 

Ps. ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja karitsalta” (Joh. ilm. 7:10).

19.1. 

Herreilin varraen. Kahvit tippumaan ja tulet takkaan & kynttilään. Luin 2. Mooseksen kirjoo. Pakkasta puolenkymmentä astetta. Pikkisen satel lumija. Rukkoelin kiikkutuolissa takan loemussa. Myöhemmin syötiin Marlienan kanssa uamupalloo. Hän luk hartaoskirjasta kohan tälle päeväle. Rukkoelimme keittijön pöyvvän iäressä yhessä. Silleesä. Punatulokut ja muut koettivat suaha myös muruva rinnan alle. Sellasta. 

Teroltakin tuli viesti, että oli lähdössä Puolasta papan hautajaisia kohti lentelemään. Toimittelin työhöni liittyviä asioita. Kävimme M-L:n kanssa kylällä asioilla. Pikkuhiljaa lunta sateli – kertyy sitä niinkin. Juotiin kahvia. Syötiin. 

18.30:ksi ajelimme Vapaakirkolle rukousiltaan. Siitä vastasi Röngvistin Juha. Luin ”muutaman sytykkeen” kirjasestani: Sytykkeitä rukouselämään. Kuulimme muutamista rukousvastauksista. Rukoilimme. Lauloimme jonkun laulunkin. 12 meitä oli rukoilemassa. Voisimmehan me lisääntyäkin. Jospa me lisäännymmekin. 

Tultuamme rukousillasta kotiin, ajeli M-L jäljellä olevaa ”sänkeä” päänseudulta vielä lyhyemmäksi. Sitten kävin ”juosta hissuttelemassa” 8.3 km Tarvaalan suunnassa, tuollaista alle 8 min/km-vauhtia. Oli melkoista töppyrää pyörötie, kun siinä oli lunta – oli paikoin tuulen kinostamaakin. Mukava oli kuitenkin olla raikkaassa – ainakin hyvin sellaisessa – ulkoilmassa liikuskelemassa. M-L oli laittanut saunan lämmite, joten pääsin lenkin jälkeen löylyihin. Mikäpäs sen mukavampaa. Syötiin iltapalaa ja juotiin teetä. 

Siunausta! 

Ps. ”Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa” (Ps. 68:7).

18.1. 

Heräsin aikaisin. laitoin ”presidentit” tippumaan ja hain puita ulkoa. Sytytin ”popot” takkaan ja kynttilän keittiön pöydälle. Siinähän se – ”takametsien miehen” iso pieni ilo. No, ei nyt sentään elämän ainoa sellainen. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Verenpaine ja pulssi kohdallaan – siis hyvällä tolalla. Rukoilin aamun hämärässä, takkatulen loistehessa. Aamupalaa sitten myöhemmin. Pakkasta 7 astetta ja jotain. 

12:ksi ajelin Vapaakirkolle. Siellä oli vuoden ensimmäinen – ja vähän pidemmänkin tauon jälkeen – Päiväpiiri. 22 henkeä meitä oli koolla pöydän ympärillä. Neittaanmäen Anna-Liisa ja Martti, sekä Pollarin Tarja ovat vastuuhenkilöitä piirissä. Anna-Liisa johteli tilaisuutta, jossa oli hänen pitämä hyvä ja rohkaiseva alkusana rukous. Kahvit nautimme myös. Vähän Anna-Liisa venyttelytti meidän fyysistä olemustakin, sekä pani ajatuksiamme liikkeelle salamatietokilpailussa. Tarja luki Raamatun jakeita – sellaisia, joita oli aikonut lukea tulojuhlassamme, mutta siellä ei ollut siihen mahdollisuutta. Otin paikat ylös – voivathan olla vaikka profeetallisia. Hän lausui myös kaksi omaa - Herralta saamaansa – runoaan. Minulla oli Sanan paikka lopussa – sanoin sen johdolla jotakin lyhyesti. Lopuksi oli rukous. Lauloimme myös yhteislauluja. 

Palailtuani kotiin söimme Marja-Leenan kanssa. 

17 maissa lähdimme ”tupaseuroihin”. Haimme Salmen kyytiin ja ajelimme Palsankylälle, Lehtomäen Tepolle ja Annelle. Kotikokous oli heillä. Väkeä taisi olla yli 30 henkeä. Ruutisen Jarmo oli tuonut Vapikselta tuoleja. Lakosen Kari oli viritellyt äänentoistolaitteet. Teppo johteli ”seurat” mukavaan, ihmisläheiseen tyyliin. Anneli ja Anne – A-Duo – lauloivat hyvin ja hyviä lauluja. Lauloimme myös yhteislauluja. Ruutisen Jarmo ja Ryhlmannin Kyllikki käyttivät hyvät selkeät puheenvuorot. Minä puhuin lopuksi ja johdin rukoukseen. Hyvät kahvit saimme muun hyvän päälle. Se oli avaus, josta todennäköisesti seuraa hyviä asioita. Jäämme niitä odottamaan ja jatkamme työtä. 

Kotiuduttuamme lähdin 21 maissa 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suuntaan. Alle 7.30. min/km etenin. Oli aika kylmä tuuli. Pakkasta yli 4 astetta. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. 

Siunausta! 

Ps. ”Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä” (Sananl. 23:23).

17.1. 

Heräsin ajoissa. Sytyttelin takkaan tulen kaikessa rauhassa. keittelin kahvit ja luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takkatulen loistellessa. Taisi yli 7 astetta olla pakkasta. Marja-Leenan kanssa söimme myöhemmin aamupalaa ja joimme kahvia. M-L luki hartauskirjasta: Parhaani Hänelle, tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Aika paljon lintusia oli ruokailemassa ruokintapaikoillamme. Se on mukavata. 

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Viimeaikoina olemme käyneet aika harvasikseen kaupassa. Hänen tultuaan kotiin lähdin minä puolestani liikenteeseen. Kävin tapaamassa seurakuntalaisia. Yksi vierailu oli käynti tervehtimässä seurakuntalaista syntymäpäivän johdosta. Ne ovat hyviä ja tärkeitä kohtaamisia ja kanssakäymisiä. 

Palattuani kotiin pääsinkin heti kohta syömään VHH:t ruuat – ja tietenkin kahvit päälle, tai ainakin suuhun. 

18.30:ksi menin Miesten iltaan Gröngvistille. Kahdeksan – oikeastaan yhdeksän – veljestä meitä siellä oli. Aluksi juotiin kahvit. Sen jälkeen luettiin luku Raamatusta ja keskusteltiin. Lopuksi rukoiltiin. 

Palailtuani kotiin lähdin heti lenkille 21.30. maissa. Hiljakseen ”juosta hissuttelin” 8.3 km Tarvaalan suunnassa, alle 8 min/km-vauhtia. 7 ja risat pakkasta. Mukava keli. 

Tänään olisi ollut isän – Antonin - nimipäivä. Ja onkin, vaikka hän on kuollutkin. 

Nykyään ovat monet asiat muuttuneet – ja muuttumassa – ”yhä julkeammin” ja selvemmin Raamatun vastaisiksi. Siksipä otan tähän esille muutamia asioita – ihan vain yksinkertaisesti sillä tavalla, että mitä Raamattu niistä puhuu: 

Aviorikos: 

”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee” (Hebr. 13:4). 

Avioliitto: 

Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella aviomiehensä” (1. Kor. 7:2). 

”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24). 

Avioero: 

”Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin” (Matt. 19:9). 

”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle” (Room. 7:2-3). 

Avosuhde: 

Kuudes käsky: ”Älä tee huorin” (2. Moos. 20:14). 

”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan” (1. Kor. 6:18). 

”Mutta pelkurien ja murhaajien ja huorin tekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa…” (Ilm. 21:8). 

Homoseksualismi: 

”Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolten kanssa, ovat kiinoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti” (Room. 1:26-27). 

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa” (1. Kor. 6:9-10). 

Suosittelen lukemaan Ps. 32, Joh. 3:16, Joh. 1:12. 

Siunausta! 

Ps. ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa” (Sananl. 25:11).

16.1. 

Heräsin varahin. Sytyttelin tulet takkaan. Tiputtelin kahavit. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Aamupalaakin piti syödä. Marja-Leena kävi viemässä 9:ksi Emilian ja Danielin seurakuntatalolle kerhoon, kun heidän auto ei ollut kotosalla. Säätila, vähän yli 10 astetta pakkasta. 

Leppäjärven Reino kävi ohimenomatkallaan. Joimme kahvit. Mukava oli tavata taas. Kävin Vapaakirkolla. Muutenkin hoitelin työhön liittyviä asioita. 

M-L leipoi uudenlaisia ”VHH-leipiä”, ”resetti” Lotan Elsalta lauantaina. Kahvin ja muiden höystöjen kanssa maistuivat hyvälle. 

Ajelin Palsankylälle. Kävimme Lehtomäen Annen kanssa kiertämässä kaikki Palsankylän talot. Kutsuimme ihmisiä ensi keskiviikkoillan tupaseuroihin Lehtomäelle. Mukava oli jutella kodeissa ihmisten kanssa ja tutustua heihin. Annoimme samalla hyvännäköisiä - Noora Annelin tekemiä - kutsuja myös kirjallisessa muodossa, sekä hengellistä luettavaa. Kodeissa tuntui hyvin avoimelta. Annen vanhempien luona joimme kahvit. 20.45. palasin reissulta kotiin. M-L lämmitteli ”kämppää” toiseen kertaan tälle päivälle ja silitteli vaatteita – ainakin verhoja, kun oli laittanut uudet – uusitut vanhat - verhot keittiöön. Pääsin syömään VHH-ruuat. 

Pitihän sitä vähän ottaa iltapalaakin ja juoda teetä – vaikka ateriakin myöhään jo olikin. 

Siunausta! 

Ps. ”Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!” (Ps. 115:17,18).

15.1. 

Heräilimme tänä aamuna Marja-Leenan kanssa Saarenpäänkadulla olevan E-City bed & Breakfast -matkakodin sängyssä, Torniossa. Kävimme aamupalalla matkakodin ruokasalissa – se kuului edulliseen kokonaishintaan. Kävin laittamassa auton roikanpäähän – pakkasta n. 20 astetta. Sen jälkeen sai vielä vähän aikaa loikoilla sängyssä. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilimme yhdessä M-L:n kanssa. 

Lähdin heti 10 jälkeen ajelemaan Haaparannan puolelle, Aspenhallille. M-L jäi vielä ”kämpille”, mutta meni sitten kävellen 11.30:ksi Tornion helluntaiseurakunnan kokoukseen. Aspenhallissa olivat: Avoimet kansalliset veteraanien Pohjois-Suomen hallimestaruuskilpailut – ja nimenomaan yleisurheilussa. Hieno halli. 200 m rata. Osallistuin 60 v sarjassa 3000 m kävelyyn. Tuli joku päivä sitten ilmoittauduttua – eli näin se vapaaviikon viimeinen päivä tuli käytettyä. Runsaasti oli kilpailijoita eri lajeissa. Neljän kilpailijan kanssa tuli tällä kertaa puhetta hengellisistä asioista ja sain heille todistaa. 

Kilpailukin meni ihan mukavasti. Voitin sarjani. Toiseksi tuli juuri samaan sarjaan siirtynyt kävelijä. Pohjois-Suomen mestaruus irtosi ajalla 16.25. Tartossa, Virossa, kävelemäni ennätykseni – 17.47 – parani 1.22 minuuttia. Ulkoradalla kävelemäni ennätyskin – 17.33. – parani 1.03 minuuttia. M-L:kin ennätti katsomaan kävelyn. Se alkoi klo 14.20. maissa. 

Käytyäni suihkussa, lähdimme syömään Tornion ABC:lle, joka on kotimatkan varrella ja muodostunut ihan ”kantapaikaksemme”, ajellessamme Lappiin, tai sieltä pois. Nyt oli hyvä ruoka – muulloinkin. Aterian jälkeen sen kun ”posottelimme” kotiin. Pyhäsalmen ABC:llä käväisimme juomassa kupilliset teetä. Kotona olimme kohta 23 jälkeen. Laitoimme tulen takkaan. Lämpötila oli sisällä 15.8. astetta – onneksi lämmintä. Iltapalaa piti – varsinkin minun – vielä syödä ja joimme teetä. Terokin tekstaili matkan aikana Puolasta. Metsälän Sinikka soitteli M-L:lle myös autoon. Mukavaa yhteydenpitoa. 

Siunausta! 

Ps. ”Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta” (Sananl. 25:25).

14.1. 

Terveiset täältä Torniosta! Heräilimme Marja-Leenan kanssa varhain. Paino 83.5 kg – noussut vähän lenkkitauon aikana – no, ainakin puoli kiloa. Laitoin ensitöikseni tulen takkaan ja keitin kahvia. M-L laittoi aamupalaa. Luin 2. Mooseksen kirjaa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä. 

Laitoimme vähän kimpsuja kassiin – minä jo illallakin – ja lähdimme himpun ennen 8.30. suuntaamaan kohti pohjoista. Vapaaviikon loppuja tässä meneillään. Polanteista tietä. Nelostie ei niin paljon. Ajoimme ensin Lotan Teuvolle ja Elsalle, Muhokselle. Mukava oli tavata. Lapissahan met olemme tulleet tuntemaan. Heillä oli piipahtamassa mielenkiintoinen vieras – uskovainen veli. Varmaan oli Jumala ajoittanut hänen ja meidänkin kohtaamisemme. Ei hän ollut kovin kauaa, mutta mielenkiintoisia asioita siinä saatiin kuulla. Rukoilimmekin yhdessä ennen kuin hän lähti. 

Saimme hyvät VHH-ruuat ja kahvit päälle. Jonkin aikaa jutusteltuamme jatkoimme matkaa tänne Tornioon. Tulimme E-City Bed & Breakfast –matkakotiin, josta olimme varanneet huoneen itsellemme. Saatuamme huoneasian selväksi, ajelimme Ruotsin puolella - tuossa Haaparannassa. Kävimme paikantamassa huomista varten siellä Aspenhallin ja palasimme takaisin matkakotiin. Söimme iltapalaa ja joimme teetä – itse laitoimme huoneessamme. Matkalla oli oikein selkeä sää ja –taivas. Pakkasta lienee nyt n. 10 – kenties himpun enemmän. 

Isä olisi täyttänyt tänään 90 vuotta, jos olisi ollut elossa. Nyt hänen ”maallinen majansa” – fyysinen olemuksensa – on kuitenkin Kangasniemen kirkon ruumishuoneella, arkussa, odottamassa 20.1. tapahtuvaa hautaamista. Pitkä oli isän elämä. 

Siunausta! 

Ps. ”Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa” (Ps. 130:5).

13.1. 

On ollut luminen vapaapäivä. Nousin aikaisin. Laitoin kahvin tippumaan ja hain puita ulkoa. Sytyttelin takkaan tulen. Eilen illan ja yön aikana on tullut lunta aikalailla. Tuuli tuiskutteli lunta kinoksiksi katoilla ja maassa. Join kahvia ja luin 2. Mooseksen kirjaa. Rukoilin keinutuolissa takan loisteessa. Hopeaköynnökset loistivat viimeistä päivää joulukuusessa. 

Työntelin lunta pihassa. Nyt onkin ensimmäinen kerta tälle talvelle, kun oikein lumitöitä tehdään – liekö hyöty- vai ei-hyötyliikuntaa. Joka tapauksessahan niitä lumia on siirreltävä paikasta a. paikkaan b. 

Välillä syötiin VHH:t ja ryypättiin kahvit. Sittenpä taas jatkoin lumen siirtelyä. Piti tehdä tielle asti väylä, että päästiin autolla liikenteeseen. Tuisku oli kinostanut. 

Kävimme M-L:n kanssa Terhi-Marjalla, Emilialla ja Danielilla. Emilia siellä tanssi levyltä tulevan musiikin mukana. On innostunut ylistystanssista. Daniel soitti kitaraa ja teki tuolista traktorin ja sohvatuolista peräkärryn. Juotiin kahvia. Denis on Venäjällä, kun piti asioiden vuoksi mennä käymään. 

Tultuamme kotiin lähdin 5 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suuntaan. Tuisku oli kasannut lunta pyörätielle. N. 5 astetta pakkasen puolella oli sää. M-L oli laittanut saunan lämmite. Niinpä jonkinmoisen viruttelun – luetaan venyttelyn – jälkeen menin ottelemaan löylyjä. Teetä ja iltapalaa. M-L ”rapsi” joulukuusesta kynttilät ja koristeet – onhan Nuutin päiväkin – ja niinpä kuusi pääsi vielä ulos toimittamaan kauniin lumisen puun virkaa pihallemme. Siihen oli alkanut kasvaa uutta vaaleanvihreää oksien päihin. 

Siunausta! 

Ps. ”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo” (Sananl. 27:17).

12.1. 

Nousin suht´varhain. Laitoin kahvin tippumaan ja hain puita ulkoa. 1-2 astetta pakkasta. Sytytin takkaan tulen. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Juoskentelin kahvia. Rukoilin keinutuolissa takkatulen loisteessa. Joulukuusessa paloivat sähkökynttilät. Myöhemmin laitoin aamupalaa. Marja-Leenan kanssa söimme ja joimme. 

Tein joitakin työhommia. Käytiin M-L:n kanssa kylällä. Ensin kävimme äänestämässä presidenttiä ennakkoon. Hain myös varaamani kirjan kirjastosta. Se oli Antti Heikkilän kirja: Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Ihan siksi varasin, kun minulla oli viimeisissä kokeissa alentunut sokerinsietokyky. Jotain tuonnepäin kuitenkin. Käväisimme myös kaupoissa. Linnuille piti ostaa iiiiisoooopussi auringonkukansiemeniä. Jaksoin sentään autoon kantaa – kun M-L:kin sanoi jaksaneensa edellisellä kerralla. Minäkö nyt olisin ”pekkaa pahempi”. 

Ennen 17 lähdin köröttelemään Jyväskylään. Olikin melkoinen keli, kun lunta satoi – ja taas on sähköt poikki kymmeniltätuhansilta, kun lumi painaa puita langoille. Menin Hipposhalliin. Näin vapaapäivänä – jollainen minulla nyt on menossa – se onnistuu hyvin. Olihan siellä kovasti väkeä, mutta rataa riitti minullekin kierrettäväksi. Radan pituus on 200 m. Hyvin rauhallisia kierroksia tein. ”Juostahissuttelin” 400 m, ”kilpakävelin” heti perään 400 m. Näitä tein peräkkäin 10. Matkaa niistä kertyi 8 km. Parikilometriä ”kilpakävelin” muuten. Jonkin vauhdikkaammankin 400 m kävelin – siis minulle vauhdikkaan. Joitakin Harjun Urheilijoiden kävelijöitäkin tuli harjoituksiin – heillä kun on vuoro torstaisin. 

Ajellessani kotiin, sateli edelleen vähän lunta. Olin 21 jälkeen kotona. Syötiin iltapalaa ja juotiin teetä. 

Siunausta! 

Ps. ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua” (Ps. 50:15).

   

11.1. 

Nousin ajoissa. Hain puut ja sytyttelin takan. keittelin kahvia ja laittelin aamupalaa – Marja-Leena osallistui siihen myös. Luin 2. Mooseksen kirjaa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Leudohko, muutaman pakkasasteen sää. 

Lähdimme – minullakin kun on ihan virallinen vapaapäivä menossa – ennen 10 ajelemaan ”tekopalkisilleni”, Kangasniemelle. Saarijärven keskustan kautta kieppasimme, kun M-L haki silmälasinsa ”asemalta” ja kukkia kukkakaupasta. Kävimme ensin siskoni, Pirjon, perheessä, Synsiöllä – siitä kun tie ohi ”huristelee”. oli vähän asiaakin. sattui myös mukavasti Karin nimipäivä. Mikkokin oli vielä kotona. Joimme kahvit. 

Synsiöltä jatkoimme kirkolle. Kävimme tilaamassa kukkalaitteen isäni hautajaisiin, jotka ovat 20.1. Äidilleni ostimme kukkia, kun eilen oli hänen syntymäpäivänsä. Kävimme kuitenkin syömässä Teboilin ”seisovasta” ennen kuin suuntasimme äidille, Vanhainkodin yläkertaan. Äiti oli aika pirteänä. Oksennellut oli jostakin syystä. Juteltiin. Ei kovin paljon puhunut ”muistamattomia”. Hyvinki9n terävästi muisti asioita. Eilen äiti täytti 87 vuotta. Siksi mekin kävimme. Eilen kyllä jo soitin ja onnittelin, mutta tänään oli hyvä mahdollisuus mennä käymään. Ennen poislähtöä rukoilimme yhdessä. 

Paluumatkalla kävimme Timolla, Pialla, Milkalla ja Mirolla. Juotiin puuhellalla ”oikeassa pannussa” keitettyä kahvia. Sehän maistui. VHH -maistiaisiakin saatiin. Hellassa oleva valkea toi mukavaa lämpöä. Milka maalasi taulua. Mirolla oli kaveri käymässä. 

Tultuamme kotiin ”kietaisin lenkkikuteet niskaan” ja lähdin yli 10 pvn jälkeen ulos ns. juoksulenkille. Tarvaalan suunnassa ”juosta hissuttelin” 8.3 km, n. 8 min/km-vauhtia. Koetin oikein varovasti askellella. Tauko lenkkeilyssä johtui flunssasta ja myös kuumeesta, jota oli välillä. Ei viitsi suotta rasittaa itseään sairaana – ja jopa sen kautta menettää terveyttään. Limaahan tuota nytkin tuntui irtoavan, mutta muuten tuntui ihan mukavalta olla raikkaassa – n. 2-3 asteen - pakkassäässä. 

Eihän siinä mittää… 

Siunausta! 

Ps. ”Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti” (Ps. 44:9).

10.1. 

Heräsin aikaisin, mutta en noussut sängystä, vaan koetin siinä rukoilla – kunnes nukahdin. En viitsinyt siksi nousta kolistelemaan, kun meidän pieni vieraamme – Daniel – nukkui mummin kanssa olohuoneen lattialla. Kun sitten heräsin, oli Daniel seisomassa sängyn vieressä nauravin naamoin. Mukava, iloinen, ”kälätys” kuului keittiöstä, kun Danielilta siellä pulppusi puhetta, kun aamupuuroaan lusikoi suuhunsa. Minäkin liityin aamupalaseuraan. Kahvikin maistui hyvälle. 

Terhi-Marja ja Emilia tulivat Danielia noutamaan kotiin. Neuvolassa oli Emilia käynyt. Hekin siinä jotain tarjoiluja ottivat. 

Luin 2. Mooseksen kirjaa. Hain puita ja sytyttelin tulen takkaan. Käväisin kylällä. Majakalta sain Katajamäen Raimolta muutaman DVD:n sunnuntaina olleesta tulojuhlastamme. Oikein mukava muisto. Tuntuisi, että ei noita vastaavanlaisia juhlia taida enää juurikaan olla loppuelämän aikana – vaan mistäpä tuota tietää. Jumala sen tietää. Tapahtukoon Hänen tahtonsa. Kahvitkin sain Majakalla. Olihan siellä tuttuja. Söimme. 

18:ksi ajelin isoon maalikylään – Jyväskylään. Mukavahan oli ajella, kun on vapaapäivä ja kaikki. Että, miksikö menin? Menin ensin Hipposhallin yläkertaan, kun oli kutsuttu. Siellä oli Keski-Suomen kävelyporukkaa koolla – siis tarkoitan kilpakävely -sellaista. Oli katsausta menneeseen vuoteen ja palkintojenjakoa. Minäkin sieltä ”pystin” sain. Siinä luki: Vuoden miesveteraani 2011. Pokaalin kyljessä oli logo: Keski-Suomen Yleisurheilu. Tulevista jutuista myös oli puhetta. 

Kun palkintojenjako-juttu oli ohi, menimme alas Hipposhalliin, jossa oli kävelytekniikkatreenit. Paikalla oli ihmisiä, jotka sitä johtivat. Kävelytuomareitakin useita, joilla on silmää katsoa tekniikkaa. Eihän tuo kovin pahalta tuntunut, vaikka kymmenen päivän tauko onkin lenkkeilyssä flunssan ja kuumeen takia. Itseasiassahan se kunto kasvaakin levossa. 

Tultuani kotiin, oli klo 21.30. maissa ja pakkasta 8-9 astetta. Napsautin saunan päälle. M-L oli tekemässä kanavatyötä – ei kuitenkaan Saimaankanavalla. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kävin hikoilemassa ”löyliössä”. Katseltiin M-L:n kanssa TV7:sta netin kautta ohjelma, jonka nimi oli muistaakseni: Laatokan Karjalan tuntematon Jeesus. 

Siunausta! 

Ps. ”Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat” (Ps. 54:4). 

   

9.1. 

Se oli eilen, kun oli isot juhlat Vapaakirkossa – nekin ovat jo historiaa. Kyse on siis meidän tulojuhlastamme, jossa meitä siunattiin, tuotiin tervehdyksiä, annettiin lahjoja ja juotiin kahvia. Mukavahan niihin on kuitenkin palata noihin juhliin - vaikkapa kuvien muodossa. Saarijärven Vapaaseurakunnan nettisivuilla on – kohdassa kuvagalleria – Noora Annelin ottamia kuvia juhlasta. Tasokkaita sellaisia. Mekin saimme häneltä s-postiin ison määrän samasta juhlasta otettuja kuvia. Ne ovat mukava muisto eräästä elämään liittyneestä vaiheesta. 

Kuulin, että Vapaakirkon parkkipaikka oli ollut eilen illalla niin täynnä, että juhlille tulijoita oli kääntynyt sen tähden pois. 

Kenties huomasit, että tässä Kiehisen Vuolijan Blogissakin on katseltavaa samaisesta juhlasta. Katajamäen Raimo nimittäin videoi koko tilaisuuden. Siitä vaan blogista klikkaat oikeasta paikasta ja pääset juhlille mukaan uudestaan – tai ensimmäistä kertaa. Sydämelliset kiitokset Raimolle! Muutenkin blogista pääsee seuraamaan monenlaisia videoita, joissa Kiehisenvuolija on ollut ”mukana sotkemassa”. Kiitos siitäkin Raimolle! 

Herättyäni aamulla laitoin sähkökynttilät kuusessa ja ikkunoilla loistamaan – on nääs vapaaviikkoni ensimmäinen päivä. Eihän niiltä työasioilta kuitenkaan välttyä voi. Tämä vapaaviikko on kuitenkin jo varmaan marraskuussa sovittu. Koetan niistäkin kiinni pitää, ettei ”mene homma puihin”. Hain puita ja sytyttelin takkaan tulen. keittelin kahvia. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Terhi-Marja lävi hakemassa meidän auton, kun Denis tarvitsi heidän autoaan. Marja-Leena paistoi mantelileipiä. Joimme kahvia ja maistelimme niitä, kun T-M tuli kylältä lasten kanssa meille. Emilia ja Daniel olivat olleet kerhossa. 

Kävin viemässä T-M:n ja Emilian kotiin. Daniel halusi jäädä meille ihan yökuntiin. 

14.30. käväisin urheiluhierojalla – Martti Neittaanmäellä. Hyvää se taas teki vanhalle raihnaiselle ”rupille”. No, kiitos Jumalalle, ei se nyt niin raihnainen ole – vanha alkaa olla kylläkin – vai onko sitäkään. Vanha ja vanha. Nykyään kun sanovat, että ne vanhat ovat paljonkin iäkkäämpiä. 

Katselin – M-L ja Danielkin välillä – Raimon Kiehisen Vuolijan Blogiin laittamaa videota tulojuhlastamme. Mukava muisto. Syötiin. Joku toinen sanoisi, että söimme. 

Tänään on kymmenes ”lepopäivä lenkkeilystä” minulla. Flunssan vuoksi en ole rohjennut lähteä ”kaahottamaan”. Nyt kävin ihan tavallisissa tamineissa käveleskelemässä hiljakseen 5 km Tarvaalan suunnassa. Pyöreä kuu näkyi taivaalla ”pilvihäkkärän” takaa. Tähtiäkin. Tuhannet ja tuhannet pienet ”lumikidetimantit” tuikkivat katuvalojen loisteessa lumella. Pakkasta kohta tultuani yli 9 astetta. 

Kahvia join kävelyltä tultuani – niin kuin lähtiessäkin. meillä on tänään ollut pieni reipas poika – Daniel. Äsken tuonne olohuoneen lattialle – patjalle – mummin viereen nukahti. Mummi siellä luki hänelle kirjaa. Nyt on pienen pojan ääni hiljentynyt ja poika on unten mailla – taitaa olla mummikin. Emiliakin oli kotona pakkaillut jo muovikasseja lähteäkseen meille, mutta kuitenkin perunut lähtönsä – ikävää taisi pelätä. 

Siunausta! 

Ps. ”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.” (Ps. 27:14).

8.1.

Noustuani sijaltani kävin hakemassa puut ja pistin tulen piisiin. Marja-Leena laitteli aamupalaa ja keitteli kahvia. Luin 2. Mooseksen kirjaa. M-L luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme olohuoneessa yhdessä. Olipahan kaunis auringonnousu ja –paiste.

15:ksi köröttelimme Vapaakirkolle. Oli sovittu Jorma Kuusisen kanssa, että tapaamme siellä siihen aikaan. Hän on juhlapuhujana tämän päiväsessä tulojuhlassamme. Niinpä tapasimme ja jutustelimme. Hyvä ja mukava oli jutella. Jorma oli vaimonsa kanssa.

Tulojuhlamme alkoi klo 16. Hyvissä ajoin ennen sitä alkoi tulla ihmisiä. Olimme M-L:n kanssa ovella eteisessä toivottelemassa heitä tervetulleiksi. Väkeä tulikin ”tuvan täydeltä”. En laskenut paljonko ihmisiä oli, mutta joku sanoi, että ainakin 130. Senkin puolesta oli oikein juhlan tuntua. Minulle tuntemattomia oli runsaasti. Se oli myös mukavaa, että väkeä oli Saarijärvenkin eriseurakunnista.

Juhlan juonsi Usko Ohranen. Hän lausui alkusanat ja johti rukoukseen. ”meiän” Timo lauloi kitaroineen kaksi laulua. Usko halusi pyytää hänet mukaan – mikä meistä tietenkin oli mukava asia. Ja kyllähän Timon laulutkin on tosi hyviä. Yhteislaulujakin lauloimme tilaisuuden aikana. Timon ”ekasession” jälkeen menimme Marja-Leenan kanssa ”pönttöön” ja käytimme lyhyet puheenvuorot. Sitten seurakunnan vanhimmisto siunasi meidät seurakuntaan. Hommathan – ihan virallisesti – olen aloitellut jo 1.11.11. Tämä tulojuhla vain oli nyt ”tässä saumassa”. Timon laulettua taas pari laulua, piti ex-kirkkokunnanjohtaja Jorma Kuusinen juhlapuheen. Se oli lämminhenkinen ja rohkaiseva. Puheen jälkeen menimme M-L:n kanssa uudelleen alttarille. Nyt oli vuorossa seurakunnan pastorin tehtävään siunaaminen. Ensin pari vanhimmistoveljeä luki Raamatusta paikkoja. Polvistuimme M-L:n kanssa ja tapahtui siunaaminen tehtävään. Minulle ojennettiin seurakuntalaisten lahjana kaunis, kultareunainen, Raamattu. Ruutisen Jarmo kertoi taustaa asialle: Olin kuulemma sanonut hänelle kerran kirkon keskikäytävää kävellessämme, että onpas sinulla kaunis Raamattu. Juuri sellainen Raamattu minulle ojennettiin. Myöskin kukat maljakoineen seurakunnalta saimme.

Tervehdysten ”sarjassa” siunaavia puheenvuoroja käyttivät: Kai Partti, Saarijärven helluntaiseurakunnan tehrvehdys, Rovasti Olavi Vuori, Saarijärven seurakunnan tervehdys, lahjana Kuutti Lavonen, Osmo Rauhala, Pirjo Silveri: Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. sata ja yksi kuvaa, Mauno Rautiainen, Jyväskylän vapaaseurakunnan tervehdys, lahjana Steven Furtick: Aurinko pysyi paikallaan -kirja, Kaija ja Juha Leppänen, Karstulan rukouspiirin tervehdys, kukat ja kortti, Äänekosken vapaaseurakunnan tervehdys, Ilkka Hirvonen, kukat ja kortti. Sydämelliset kiitoksemme kaikesta muistamisesta ja hyvistä toivotuksista!

Timo lauloi loppuosassa vielä yhden laulun. Käytin puheenvuoron, jossa kiitin kaikkia juhlasta: mukaan tulleita, tervehdysten tuojia, juhlapuhujaa, musiikin esittäjää, juontajaa – sikäli, kun aina muistin. Onneksi ihmiset auttoivat. Mutta. silti unohdin yhden tärkeän tekijä juhlia ajatellen – en muistanut kiittää tarjoilusta vastanneita! Nyt kiitän! Ja vielä: kiitämme ihan kaikkia tulojuhlasta! Kiitos seurakunnalle! kaikkein suurin kiitos seurakunnan Herralle! Taisi kuitenkin käydä niin, että ainakin yksi Hengen sanoma – profetia – jäi esille tuomatta.

Lopuksi joimme juhlakahvit – ja tarjoilut olivat hyvät!

Ajatellessani tuollaista hyvää tulojuhlaa, koen sillä olevan monia suuria merkityksiä. Niistä haluan mainita merkityksen paikallisseurakunnalle. Se yhdistää, mutta parhaimmillaan vetää myös mukaan niitä, jotka ovat loitontuneet seurakunnasta. Näin uskon tapahtuneen – itse asiassa näin niin tapahtuneen. Oma merkityksensä tapahtumalla on myös paikkakunnan eriseurakuntiin kuuluvien uskovien yhteydelle – loppujen lopuksi se oli kaikkien meidän tapahtuma. Kolmanneksi se edesauttaa evankeliumin asiaa ja seurakunnan tehtävää paikkakunnalla. Juhlassa oli hyvä henki ja siellä oli hyvä olla. Se ei työnnä/työntänyt ihmisiä poispäin, vaan ”veti sisäänpäin”, jne. Siksi – ainakin minä - halusin kutsua sinne ihmisiä ihan konkreettisesti kutsuilla. Myös lehtijuttu vaikutti. kannattaa panostaa, kun jotakin tehdään – ei vain ”vähän sinnepäin”, vaan ihan kunnolla. Jos/kun jumala siunaa jatkossakin, saamme kokea virvoituksen aikoja – ja ettei kukaan käsitä väärin, niin se asia ei ole minusta kiinni, mutta meistä se on. Voimme siihen vaikuttaa, vaikka itse asia – virvoitus ja siunaus – tuleekin vain Jumalalta.

Selvittyämme M-L:n kanssa lahjoinemme kotiin, ihmettelimme mielissämme mahtavaa juhlaa, johon olimme saaneet osallistua. Söimme. Joimme kahvia.

Siunausta!

Ps. ”Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi; Etsikää minun kasvojani. Herra, minä etsin sinun kasvojasi” (Ps 27:8).

7.1.


Heräilin hyvissä ajoin. Hain puita ja sytyttelin takkaan tulen. pakkasta n. 11 astetta. Marja-Leena jatkoi hänen kontollaan olevien tarjoilujen tekemistä tämän päivän synttäreille. Joimme kahvia ja söimme aamupalaa. Luin 2. Mooseksen kirjaa. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Valmistelin puhuttavaa tämän päivän synttäreille.

11:ksi ajelimme Rahkolan kylätuvalle, joka oli kokoontumispaikkana tämän päivän synttäriporukalle. Klo 11.30. lähdimme sieltä tilausbussilla kohti keskustaa, josta tuli mukaan vielä jokunen synttärijuhlija. Sittenpä vain hakemaan syntymäpäiväsankaria ja hänen vaimoaan mukaan juhlintaan linja-autolla koko porukka. Sankari itse ei tiennyt tällaisesta jutusta mitään. Hän odotti koko ajan joitakin hakemaan häntä ylistysryhmän harjoituksiin rukoushuoneelle. Rantalan Jussi oli mennyt asemiin ulkorakennuksen nurkan taakse ja ”veti yllätystä videolle” sieltä. Kaikki onnistui täydellisesti. Syntymäpäiväsankari – Jussi Rautanen, joka täyttää 50 v – oli sanaton, kun linja-auto seisoi pihassa – ja vielä enemmän, kun astui linja-autoon ja sieltä kajahti: Paljon onneaaaa vaaaan….” Meitä lienee ollut autossa n. 30 henkeä.

Ajelimme Laukaaseen, Peurunkaan, jossa oli syntymäpäivälounas – tosi mahtava ja maittava sellainen. Pitkän aterian jälkeen astuimme taas bussiin ja ajelimme lumisten – ja erittäin kauniiden – maisemien kautta Nyrölän kylälle. Siellä ”tähtiplanetaarioon”, jossa saimme katsella mielenkiintoisen esityksen ”joulun tähden mysteeriosta”. Esityksen jälkeen ajelimme bussilla – jossa oli välitön tunnelma – Rahkolan kylätuvalle jatkamaan Jussin 50 -vuotispäivien juhlintaa. Sinne oli tullut lisää juhlijoita, joten varmaan meitä yhteensä nelisenkymmentä oli.

Kun Jussi astui sisään kylätuvan ovesta, kajahti taas laulu: Paljon onnnneaaaa vaaaan… soimaan. Terhi-Marja, Emilia ja Danielkin olivat siellä. Denis oli mukana jo koko päivän. Sitten olikin vuorossa vähän pidempi laulu. Se laulettiin Jäno-Jussin mäenlasku-laulun säveleeseen tehdyin uusin sanoin. Sanat kertoivat Jussista ja se oli onnittelulaulu hänelle. Esittelyssä oli myös käsintehty, monisivuinen, syntymäpäiväkortti. Illan mittaan joimme täytekakkukahvia, seurailimme paria ”kilpailuesitysohjelmaa”, kuuntelimme syntymäpäiväpuhetta - joka oli tullut minun osakseni, seurasimme valkokankaalta videotervehdysten sarjan, nautimme suolainen/makea tarjoilupöydästä sen runsaita antimia, katselimme valkokankaalta dioja Jussin elämästä ”vauvasta miltei – no, ei nyt sentään – vaariin”, sekä osaltaan Jussiin liittyen monien muidenkin yllätyssynttäreistä, istuimme ringissä ja kerroimme jokainen vuorollamme ensitapaamisesta syntymäpäiväsankarin – Jussin – kanssa, sekä mitä muuta kukin halusi sanoa. Iltaan – ja koko päivään – oli paneuduttu ja tehty paljon työtä. Sydämelliset kiitokset Tuulalle ja tiimille, joka on työn tehnyt! Vielä kun olisi ollut mahdollisuus – jonkin ohjelmanumeron poisjättämisen avulla – olla yhteisessä rukouksessa ja ylistää yhdessä ”oikein väkevästi”, niin… Eikä tämä ole moite, vaan minun ”hyväsydäminen” ajatus. Pari kitaraa – ja kitaristia, sekä kosketinsoitin – ja kolmisen kosketinsoittajaa – näkyi olevan myös paikalla.

Tilaisuuden jälkeen veimme Nuotiot kotiinsa ja ajelimme kotiin mekin M-L:n kanssa. Pakkasta n. 13 astetta. Uskon, että päivä oli Jussille ”ikimuistoinen” – sitä se oli meille muillekin. Kiitos vielä kerran, että saimme olla mukana juhlimassa! Siunausta Jussille ja Tuijalle, sekä heidän perhekunnalleen!

Mukava oli tavata synttäreillä myös Vertaisen Veikkoa ja Ritvaa, jotka tulivat ”kuvioon” mukaan Peurungassa. Olemmehan tuolla suomalais-ugrilaisten kansojen alueilla paljon yhdessä olleet.

Siunausta!

Ps. ”Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan” (Ps. 108:14).

6.1.

Heräiltyämme hain puita ja sytytin tule takkaan. Vähän oli pakkasen puolella säätila. Joimme kahvia ja söimme aamupalaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Punatulkkuja – erivärisine ”naaraspuolineen” – oli isohko parvi ruokailemassa.

Valmistelin sanottavaa illan tilaisuuteen. Jossain vaiheessa söimme ja joimme kahvia.

18.30:ksi menimme Vapaakirkkoon loppiaistilaisuuteen. Usko Ohranen johteli sen ja puhui aluksi. Hänellä oli sanottavaa. Katselimme ja kuuntelimme Takalon Martin tekemiä ”taideteoksia” kolme kappaletta. Martin piti tulla laulamaan tilaisuuteen, mutta hän oli tullut kipeäksi, eikä päässyt mukaan. Kuitenkin hän hoiti homman upeasti. Samaan aikaan, kun saimme kuunnella lauluja, saimme myös katsella mitä kauneimpia ja ihmeellisempiä videoita valkokankaalta. Soisi, että niitä voisi vielä moni nähdä. Meitä oli tilaisuudessa n. ”neljäsosa sadasta”. Puhuin lopuksi. Ennen kotiinlähtöä oli meillä pieni palaveri Lehtomäen Tepon ja Annen, sekä Noora Anneli Kärjen kanssa, koskien 18.1. klo 18 olevaa kotikokousta. Se on Tepolla ja Annelilla Palsankylällä.

Ajellessamme kotiin, oli pakkasta jo yli 8 astetta. Voi yön aikana nousta huomattavasti. M-L teki hedelmäsalaattia. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä” (Ps. 93:1,2).


5.1.

Kyllä se siitä menee! Älä menetä toivoasi, jos elät kovia aikoja! Ei se aina sellaista tule olemaan. Käänny asioissasi Kaikkivaltiaan Jumalan puoleen. Hänelle elämäsi ei ole yhdentekevä, vaan olet Hänelle ihminen, jota Hän rakastaa ja tahtoo auttaa.

Tänään ei tullut nukutuksi niin pitkään enää. Tuntuu, että tauti alkaa olla voiton puolella. Lämpöä ei enää ole, eikä nokkakaan vuoda, kuten teki aiemmin. Yskittää kyllä ja keuhkoista nousee…, limaahan se kait on. Eikä enää tule sellaista hikoiluttavaa oloakaan, kun pystyyn nousee. Marja-Leena ”suikaisi” kylälle hyvissä ajoin kauppa-asioille. Join kahvia. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Sytyttelin takkaan tulen – M-L:n hakemista puista. Koetin rukoilla keinutuolissa. Lumiakin viskeli hieman.

M-L:n tultua kylältä - ja juotuamme kahvia – oli minun käytävä kylällä asioilla. Olen katsellut, mitä puhun viikonlopun tilaisuuksissa. Söimme jossakin vaiheessa. Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel tulivat käymään illalla. Deniksellä oli sellainen työnnettävä, koneellinen, lumilinko, jolla päristeli lumet meidän pihatieltä. Joimme kahvia ja teetä ja söimme iltapalaa.

Tervetuloa huomenna Loppiaisenjuhlaan klo 18.30. Vapaakirkkoon! Musiikissa siellä on Martti Takalo. Laulut ovat hyviä. On siellä mukana muitakin.

Siunausta!

Ps. ”Sentähden minä sanon teille; kaikki mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva” (Mark. 11:24).

4.1.

Näin se vierii vuosi. Päivät ja yöt vilisevät kuin… – no, vaikkapa niin kuin päivät ja yöt; aika kuluu ja vuosi rientää eteenpäin. Edessäpäin ovat asiat, joista emme tiedä, mutta ne kohtaamme – emme kuitenkaan kohtalonomaisesti, vaan Herran kädestä otettuina – tai sitten ei. Emme aina kulje sitä tietä, mitä Hän tahtoisi meitä johdattaa. On mahdollisuus kulkea myös oman tahdon tietä. Se ei ole kuitenkaan Jumalan tahto. Kuitenkin meidän tulee valmistautua ottamaan ”hengellisen liikekannallepanon” seurauksena ihmisiä vastaan seurakuntiimme, ettei ”satoa”, joka on tarkoitettu säilymään, menisi paljon hukkaan – mieluummin ei yhtään. On asennemuutoksen aika uskovien keskuudessa. Voimme hyvällä syyllä puhua herätykseen valmistautumisesta. Sekin on aihe, josta voidaan alkaa keskustelemaan ja saivartelemaan keskenämme, mutta se tärkein: herätykseen valmistautuminen jää tekemättä. Useinhan keskustellaan Jumalan asioita kuoliaaksi. paljonhan me osataan laverrella, me ihmiset – minä, niin kuin muutkin; tosin se kyllä turhauttaa, jos mikä. Silloinkin, kun meidän pitäisi rukoilla, me lavertelemme keskenämme ja rukoilemme muutaman minuutin. me kun rukoilemme seurakunnassa yleensäkin aika vähän – yleisesti ottaen seurakuntia ajatellen. Sen näkee hedelmästäkin. Jos se linja, mitä on kuljettu, olisi hyvä, niin hedelmä olisi toisenlainen. Jo senkin pitäisi herättää meidät muutoksen tarpeellisuuteen. Mutta, siihen on mahdollisuus – nimittäin muutokseen..

Tänäänkin olen ”flunssakuumeen” vuoksi ottanut rauhallisesti. Olen ollut sisällä ja levossa. En herännyt aikaisin. Jossain vaiheessa söimme Marja-Leenan kanssa ”aamupalaa”. Katselimme lintuja, jotka pyrähtelivät lintulaudoilla. Punatulkkuja meillä on mukavasti. Lunta sateli. Luin 2. Mooseksen kirjaa. M-L luki myös ääneen hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Veljeni, Heimo, soitti Kangasniemeltä. Jossain vaiheessa myöhemmällä iltapäivällä söimme. Laittelin tekstiviestillä joulu-ja uudenvuodentoivotuksia Venäjälle.

M-L kävi Herran kohtaamisen illassa helluntaiseurakunnassa. Minä seurasin kotona Sateet lähetä -tilaisuutta Seinäjoelta. Kun M-L tuli kotiin, katselimme TV7:n ohjelmista joitakin netin kautta. Söimme iltapalaa ja joimme pakurikääpäteetä.

Siunausta!

Ps. ”Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa…. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys…” (Jes. 33:5,6).


3.1.

Tämäkin päivä on Herran. Hän tuntee ja tietää tarkkaan myös meidän jokaisen elämän – ja silti Hän rakastaa. Ehkä on niitäkin, jotka voivat hyvän onnistumisensa kautta ajatella Hänen ajattelevan itseään hyvällä. Siitä en halua sen enempää sanoa, mutta sen tiedän, että Hän rakastaa jokaista luomaansa erityisesti siksi, että haluaa meidän elävän yhteydessään. Se taas onnistuu vain Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta – ja se on tehty kaikille mahdolliseksi. Ehkäpä ”hyvän” on vaikeampaa nöyrtyä tämä vastaanottamaan, kuin ”pahan”, mutta kaikille se kuuluu.

Jeesukseen uskovinakin huomaamme olevamme joskus ”vähän paremmin onnistuneita” – jopa hengellisempiä – kuin toiset. Ennenmmin tai myöhemmin huomaamme kuitenkin, että sekin meiltä riisutaan. Mitäpä siinä muuta jää jäljelle kuin Jumalan armo – se, että olemme täysin riippuvaisia isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä.

Enpä koettanut herätä tänäänkään ”mihinkään aikaan” – nousin, kun se hetki koitti. Eilen illalla olikin kuumetta aikalailla. Söimme aamupalaa ja joimme aamukahvia Marja-Leenan kanssa. Päivällä joimme kahvia. M-L kävi kylällä kaupassa – ruokakaupassa ei ole tarvinnut käydä varmaan 22.12. jälkeen. Jossain vaiheessa söimme.

Olen loikoillut sohvalla ja kuunnellut radiota – Deitä ja toisesta uutisia ja yhden asiaohjelman, johon ihmiset saivat soittaa, koskien lupausten tekemistä. katselimme myös netin kautta jotain TV:sta. Tänäänkin on vielä kuumetta, joten enpä halua ”hötkyillä”, vaikka haluaisinkin. Syötiin iltapalaa ja juotiin pakurikääpäteetä.

Soitin tänään äidille Kangasniemelle, Vanhainkodin yläkertaan. Aikaisemminkin olen tavoitellut, mutta äiti ei ole ollut huoneessaan. Juttelimme. Osa äidin puheesta oli sellaista, että hän sotki asioita keskenään – osa ehkä unimaailmasta tulleita, mene ja tiedä. Muuten hän tuntui pirteältä.

Siunausta!

Ps. ”Kaikella on määräaikansa, ja aikansa on joka asialla taivaan alla” (Saarn. 3:1).

2.1.

Minulla oli eilen illalla kuumetta ja juuri sellainen olo, mikä siitä voi seurata. Niinpä päätin, että tänä aamuna nukun niin pitkään kuin nukuttaa, ettei tarvitsisi pitkään siksi sairastaa, että rasittaa liikaa itseään.

Terhi-Marja toi Danielin meille hoitoon, kun menivät ”naisissa” Emilian kanssa kylälle asioille. Söimme M-L:n kanssa aamupalaa. Daniel sanoi syöneensä jo kotona puuroa. Loikoilin täkin alla olohuoneen sohvalla. Joimme kahvit, kun T-M ja Emilia tulivat kylältä.

Iltaa kohti kuume vain nousi ja ”olo oli kuin osuuskaupan hoitajalla inventaarion aikaan” (humor). Sellaista tänään. D-vitamiini, eikä C-vitamiini, ei myöskään pakurikääpätee lisukkeineen ole auttanut.

Siunausta!

Ps. ”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin” (1. Tim. 1:15).

1.1.

Niin sitä painellaan uuden vuoden ensimmäistä päivää, että sen kun ”hippulat vinkuu”. Eiväthän ne hetket sinänsä tunnu aina niin nopeasti ”vilahtelevan”, mutta, kun katselee taaksepäin ajankulumista, niin huomaa sen menevät aikalailla nopsaan. Oikea ”nopsajalka” tuo aika – ja meidän askel sen kun vain lyhenee, no, joillakin pitenee, tai jos ei nyt pitenekään, niin vauhti sen kun vain lisääntyy – ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Niin vain olimme elossa vielä kun vuosi taas vaihtui. Kaikki eivät olleet. Sellaista on tämä elämä. Haluanpa tässäkin vielä toivottaa sinulle Taivaan Isän siunaamaa vuotta 2012! Olisiko tämä se voimakkaamman yhteisen esirukouksen vuosi Saarijärven uskovien keskuudessa? Syttyykö rukouksen tuli keskuudessamme? Voimmeko rukoilla yhdessä todellisesti? Tuleeko ”kirkkopolitiikka” aina esteeksi tälle tärkeälle asialle? Jos eivät ne lähde mukaan, niin emme mekään lähde? Siinäkö ”torpedo”, joka upottaa paikkakunnan seurakuntien yhteisen – että kokoonnutaan säännöllisesti yhdessä rukoilemaan – rukouksen? Pitäisikö kuitenkin yrittää – vaikka se tuntuisikin ”käärmeen ajamiselta pyssyn piipusta sisään”? Pitäisikö kuitenkin vain rohkeasti yrittää – laittaa ”itsensä likoon” näin tärkeän asian vuoksi? Jospa kuitenkin saisimme sen yhdessä aikaiseksi – niin, ja yhdessä Herran kanssa?

Onhan kyllä olemassa Saarijärvi rukoilee -asia, mutta se on vähän eri. Se ei kokoonnu –ainakaan toistaiseksi – niin usein. Todennäköisesti kuitenkin – ja toivottavasti – Saarijärvi rukoilee -tilaisuus on kevätkauden aikana jossakin. Aution Marjohan jo mainitsikin em. mainitussa illassa, Kisasuojassa, että Jumala on puhunut hänelle, että seuraava Saarijärvi rukoilee -tilaisuus voisi olla Kalmarissa. Rukoillaan asian puolesta.

Heräsin aamulla aikaseen. Laitettuani kahvin tippumaan, hain ulkoa puita ja laitoin takkaan tulen. Taivas oli vähän pilvessä, mutta tähtiäkin näkyi. Eilen illalla oli tosi kaunis tähtitaivas ja vajaa puolikas kirkas kuu taivaalla. Nyt aamulla oli pakkasta 6-7 astetta. Näkyi olevan laskusuunnassa. Luin 2. Mooseksen kirjaa. Valmistauduin puhumiseen tämän päivän kokouksessa. Rukoilin takkatulen ja kynttilän hämärässä. Myöhemmin söimme Marja-Leenan kanssa aamupalaa – ja tietenkin joimme kahvia, mutta myös pakurikääpäteetä, jossa on niitä ”höystöjä” seassa – ei kuitenkaan asiaankuulumattomia. M-L luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

11:ksi ajelimme Vapaakirkkoon Ehtoollisjuhlaan. Ihan mukavasti oli kokoontunut väkeä. Ruutisen Jarmo johteli tilaisuuden – rukouksin valmistautuneena. Alkurukouksen ja laulun jälkeen hän luki paikan Raamatusta. Taisi olla nelisen ihmistä, jotka käyttivät puheenvuoron, kun oli mahdollisuus ”vapaaseen sanaan”. Olivat hyviä puheenvuoroja. Puhuin. Johdin rukoukseen ja ehtoollisen asetussanoihin. Veljet siunasivat leivän ja viinin. Vietimme ehtoollista - eli osallistuimme Herran pöytään, Herran ateriaan, leivänmurtoon. Koin tilaisuudessa olleen erinomaisen hyvän hengen – ei mitään erityistä ja mahtavaa, mutta Herran Hengen hiljaisen läsnäolon.

Tilaisuuden jälkeen tulimme M-L:n kanssa kotiin. Joimme ”kirkkokahvit”. Sitten lähdinkin heti viemään ehtoollista muutamille seurakuntamme jäsenille laitoksiin. Siellä tapaa myös näiden laitosten työntekijöitä, joita kohtaan voi olla avoin ja ystävällinen. Uskoviakin työntekijöitä tapasin useita. Ollessani lähdössä ”yhden laitoksen” parkkipaikalta, sanoi viereisen auton vieressä seisova naishenkilö: Sinähän olet se urheileva pastori. Ei ollut tuttu ihminen minulle, mutta minä jotenkin hänelle. Kutsuin häntäkin 8.1. klo 16 olevaan tulojuhlaamme Vapaakirkkoon. Kutsun sinuakin! Olet sydämellisesti tervetullut!

Palattuani ehtoollisenvientireissulta, pääsin heti syömään hyvää – M-L:n valmistamaa – ruokaa; poronkäristystä ja naurisviipaleita puolukoilla höystettynä. Ja oli niin tunnelmallista, kun elävä kynttilä paloi pöydällä – sähkökynttilöitäkin kyllä oli, kuusesta alkaen.

Terokin soitteli äitsylle illan mittaan – on huomenaamulla taas lähdössä ”joululomilta” Puolaan töihin. Eilen tuli Teron perheeltä mukava uudenvuodentervehdyskirje, jossa oli kuvia ja tekstejä koko perheestä, ajatellen viime vuotta.

Joimme M-L:n kanssa maistuvat kahvit illan kunniaksi. Pakkanen laskeskellut jo n. 3 asteeseen. Mukava vietellä – siis viettää – rauhallista iltaa kotosalla nuoruutensa vaimon kanssa, kuten vanhan pariskunnan kuuluukin (humor, mutta tosikin).

Tänään on Jeesus-nimen päivä. Kristikunnassa tätä päivää on perinteisesti vietetty Jeesus-nimenpäivänä. Siitä johtuu, että et löydä kalenteristasi tälle päivälle laitetun kenenkään nimipäivää. ”On Jeesus niiiimiiii iiiihaaaniiiin, sielulle uu-uskovaaan…”, lauloimme tänään kokouksessa jonkun ehdottaman laulun. Tiedostammekokaan, minkä aarteen omistamme Jeesus-nimessä?

Niin se on sitten tämä ”Kiehisen Vuolijan Blogikin” siirtynyt vuoden vaihtumisen myötä uuteen paikkaan. Toivottavasti olet sinne löytänyt. Nyt ei ainakaan tarvitse enää ”suurennuslasin kautta tihrustella” tekstejä, kun on vähän kookkaammat ”puustaimet”. Sydämelliset kiitokseni Rantalan Jussille, joka on alusta alkaen toiminut minun – taitamattoman – assistenttinani ja laitellut näitä, ”ah, niin ihania, kirjoittelujani” nettiin! Arvostan todella paljon sitä palvelusta, jota olen Jussilta – muutenkin todella palvelualttiilta, mukavalta veljeltä – saanut! Met käymmä vielä yhessä - isossa maalikylässä - purasemassa ruuat thailaisessa ravintolassa…!

Katajamäen Raimoa puolestaan kiitän siitä, että voin jatkaa tätä ”kiruttelua”. Raimo on laitellut ”tänne toiseen paikkaan” nämät jutut ja rakennellut tätä sivua. Olen siitä todella kiitollinen – ku ehäm minä ite mittää ossoo! Kuitenkin minun jatkossa pitäisi osata. Katotaan miten äijän käy – joka tapauksessa tässä hyvin käy, kun on näitä hyviä veljiä.

Vielähän sitä illan mittaan piti pakurikääpäteetä ja iltapalaa otella.

Notta, jotta! Siunausta!

Ps. ”Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti” (Ps. 73:21-26).