20.9.2025.
Seurakunnalla on tehtävä maailmassa
- sen tärkein tehtävä on evankeliumin vieminen ihmisille: kaikille luoduille.
Suuri harha-ajatus on se, että tämä tehtävä kuuluu vain joillekin
- sillä se kuuluu jokaiselle uskovalle, Jeesuksen pelastamalle.
Jos näin olisi, mitä tapahtuisi?
Enemmän ihmisiä tulisi Jeesuksen omaksi
- ja heistäkin tulisi evankeliumin eteenpäin viejiä.
Ei löydy mitään perustetta sille, etteikö sanottu olisi totta.
On todella tärkeää asettaa itsensä kysymyksen eteen:
Olenko minä siinä joukossa, joka vie evankeliumia toisille?
Jos, niin miten sitä toteutan?
Kuinka paljon minulle merkitsee, että ihmiset ilman uskoa Jeesukseen ovat menossa iankaikkiseen kadotukseen?
Ajattelenko juurikaan sitä, että Jeesus valmisti täydellisen pelastuksen kaikille ihmisille?
Niillekin, joille olisin jo aikaa sitten voinut kertoa Hänen valmistamastaan pelastuksesta?
Rukoilenko esirukouksia ihmisten pelastumisen puolesta?
Voinko edellä sanotun pohjalta hyvällä omallatunnolla sanoa, että meidän seurakunnassa (kukin omasta seurakunnastamme) on paljon evankeliointia. Siellä on kaikki evankeliointia?
Suunnatkaamme elämämme siihen tehtävään, jonka Jeesus on kaikille omilleen uskonut!
Saamme siihen voiman ja johdatuksen ylhäältä
- Pyhältä Hengeltä.
(Jouko Kuusjärvi)
____________________________
Lauantai. N. 12 astetta aamusta lämmintä. Satoi vettä.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin 1. Johanneksen kirjettä. Rukousta.
10:ksi menin Aapo ja Åke Pimiän mitalibrunssille, heille kotiin. Sinne oli kokoontunut mukava joukko ihmisiä. Pidin siellä puheen - niin kuin se aamulla sydämelleni laskettiin.
Kotona seurasin hieman yleisurheilun MM-kilpailuiden kävelyjä.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin vähän.
15:ksi menin helluntairukoushuoneelle Jumalan kohtaamisen viikonloppuun. 17 oli tarjoilua ja klo 18 toinen sessio. Oli hyvä kokonaisuus.
Kotona iltapalaa ja kahvia.
Seurasimme uutisia - minä myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää" (Sananl. 10:22).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti