2.2.2026.
"Kiipeilijä putosi kalliolta. Pudotessaan valtavaan kanjoniin hän sai kiinni pienen puun oksasta.
"Apua!" hän huusi. "Onko siellä ylhäällä ketään?"
Läpi kanjonin kumpusi taivaasta syvä, juhlallinen ääni:
"Minä autan sinua, poikani. Mutta sinun täytyy ensin uskoa ja luottaa minuun."
"Hyvä on, hyvä on - minä luotan sinuun", mies vastasi.
Ääni vastasi:
"Päästä irti oksasta."
Seurasi pitkä tauko, ja mies huusi uudestaan:
"Onko siellä ylhäällä ketään muuta?"
(Kitty Chappell, Annan silti anteeksi, s. 189,190, Päiväosakeyhtiö 2011).
___________________
Maanantai. 27-28 astetta pakkasta ylösnousussa. Selkeää. En mennyt aamurukoukseen. Auton akku tyhjä.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin Johanneksen evankeliumia. Rukousta.
Laitoin ilmoituksen lehteen seuraavasta UUDEN ELÄMÄN ILLASTA.
Valmistautumista seurakunnan raamattukoulu-opetukseen.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin hieman.
Luin vähän kirjaa.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siiträ, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa" (1. Tim. 1:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti