31.10.2024.
Jatkan lainailua kirjoituksesta, joka puhuu rakkaudesta. Pohjana 1. Kor. 13. Se on ainakin itselle hyvin puhuttelevaa ydintekstiä - kenties juuri siksi, että kokee siinä suurta vajavuutta. Ja kyse on ihan realismista, ei esim. heikosta itsetunnosta.
"...Rakkaus ei pöyhkeile. Pöyhkeily on ylpeyden hedelmä.
Kun sinä löydät jonkun, joka on nöyrä ja ylpeä siitä, et milloinkaan löydä rakkautta. Et myöskään rakkauden hedelmiä.
Ja sitten jotakin hyvin tärkeää:
- Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Voi miten minä haluaisin sitä painottaa kaikille, jotka puhuvat rakkaudesta. Joilla on tuhansia sanoja ilmaistakseen rakkautta. Jotka mitä erilaisemmin tavoin yrittävät osoittaa maailmalle, että he rakastavat.
Sinulle ja minulle tekisi hyvää tutkia enemmän mitä Raamattu puhuu meille rakkaudesta ja sen olemuksesta.
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Se tarkoittaa sitä, että rakkaus on aina kohtelias. Rakkaus on huomaavainen. Rakkaus ei milloinkaan ole väkivaltainen.
Viha saa aikaan väkivaltaisuutta. Siellä missä on vihaa, on myöskin väkivaltaa.
Rakkaus on huomaavainen. Se ei milloinkaan ole karkea. Rakkaus ei milloinkaan ole raaka. Rakkaus ei kulje ympäriinsä sanoen rumia asioita.
Rakkaudesta puhutaan meidän päivinämme.
Aivan kuin lapset tappelevat keskenään ja toinen sanoo saatuaan iskun toiselta:
- Sinä löit minua! Minä kyllä lyön sinua takaisin!
Samalla tavoin me puhumme rakkaudesta ja ajattelemme sydämessämme: Sinä löit minua ja minä varmasti kyllä lyön sinua takaisin. Ja mitä meillä on seurauksena tämän jälkeen? Ei muuta kuin vihaa. ...
(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 88, 89, Kuva ja Sana 1976).
Jatkan tästä.
_______________________________
Kun tunturille nousen -
olkoon se Saana, Halti, tai Iso-Malla,
saan vaivani palkaksi kokea sen,
mitä alhaalla haaveilin tuolla.
Voin rauhassa katsetta kierrättää,
ja katsella joka ilmansuunnalle taivaan rantaa.
Siellä katseeni kauan hitaasti viivähtää.
Kiitollisin sydämin annan sen kauas kantaa.
Nuo kauniit silhuetit,
jotka silmieni edessä kaukana siintää,
ovat kuin suurella siveltimellä vedetyt.
Sydämeni kaikesta kokemastaan Luojaansa kiittää.
Tuolla se kaukana oottaa,
kulkijan kaukainen kaunis määränpää.
On tarkoitukseni sinne perille jatkaa.
En enää lopussa matkaa kesken halua jättää.
En hyppäämällä perille pääse,
vaikka nyt niin korkealla olenkin.
Vaan askellettava on kokonaan matka se.
Kauttakurujen, virtojen, vaarojen, soidenkin.
Leiripaikkoja matkalla riittää.
Voin niissä levätä ja sitten kulkuain jatkaa.
Raikkaiden lähteiden äärellä Häntä saan kiittää,
jolla tiedossa on kuinka kauan jäljellä on matkaa...
(Jouko Kuusjärvi).
_____________________________
Torstai. 0.5 astetta pakkasella ylösnousussa. Selkeähkö taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
10:ksi menin puhumaan Majakalle; julistamaan evankeliumia.
Käväisin kotona. M-L leipoi.
12:ksi menin Serviisiin puhumaan. Ensin oli kilpailua vanhusten kanssa. He vuorotellen haastoivat minua - sain lohdutuspalkinnon. Sen jälkeen julistin evankeliumia. Oli avointa.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin "vaaralla" - Paavonrinteellä sauvakävelylenkillä. 1 kerran ylös ja alas. 3 astetta lämmintä.
Laitoin tulen takkaan.
M-L neuloi.
Luin vähän kirjaa.
Kirjoitin hieman.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta" (Ps. 98:4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti