12.11.2024.

Jos jokin seurakunta hyväksyy synnissä elämisen - olkoonpa kyseessä millainen synninmuoto tahansa - niin katkaiseeko se mielestäsi yhteistyön sellaisen seurakunnan kanssa?

Oma vastaukseni kysymykseen on: Katkaisee.

Tämä ei tietenkään perustu siihen, että itse olisin täydellinen. Se perustuu Jumalan Sanaan, joka on ainoa Totuus ja ohjenuoramme. Kun luovumme tästä periaatteesta, niin kaltevaa pintaa riittää alaspäin, pois seurakunnalle annetusta pääkirjasta, Raamatusta.

Tältä pohjalta en voi olla omassa kaupungissamme tekemässä yhteistyötä Saarijärven seurakunnan kanssa, koska se on - jo muutama vuosi sitten - valinnut, yksimielisellä päätöksellä, seurakuntapastorin virkaan ihmisen, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Eikä ole julkisesti perunut tätä näkemystään; tunnustanut sitä synniksi, eikä palannut Jumalan Sanan opettamalle tielle.

Näkemykseni perustuu seurakunnan väärään, Jumalan Sanan vastaiseen, päätökseen ja olotilaan. Ei ole ihmisiä vastaan suunnattua. Kaikkia Jumala meitä rakastaa ja haluaa pitää/ohjata Sanan tiellä/tielle.

Itse toimin - mielestäni voimakkaastikin -  yhteistyössä niiden kristittyjen ihmisten kanssa, jotka mahdollisesti kuuluvat em. yhteisöön, mutta eivät hyväksy esim. puheena olevaa asiaa. Mutta seurakuntaorganisaation kanssa yhteistyössä en halua toimia.

Olen iloinen siitä, että Voimme täällä Saarijärvellä tehdä yhteistyötä nimikkeen: Kristityt yhdessä Saarijärven eri seurakunnista -alla, jatkuvassa, yhteisessä, rukoustyössä ja evankelioinnissa.

Rukoilemme koko ajan Saarijärven seurakunnan - ja kaikkien paikallisten seurakuntien puolesta - täällä.

(Jouko Kuusjärvi).

__________________________________

Jatkan lainausta - edellispäivien tapaan:

"...Onnellisuus elämääsi tulee siitä, että sinä autat muita. Ei milloinkaan kun puhut itsestäsi. Maailman onnellisin ihminen on se, joka on kokonaan unohtanut itsensä.

Jos sinä haluat löytää todellisen onnen, opettele unohtamaan itsesi. Minä todellakin tarkoitan sitä. Opettele unohtamaan itsesi. Sinä löydät onnen, kun sinä hukutat itsesi muiden auttamiseen.

Miljoonat ihmiset elävät ja kuolevat, eivätkä koskaan tule tietämään, mitä minä puhun. Me olemme tulleet niinb itsekeskeisiksi, että ainoa ajatus, joka mielessämme on, on se, mitä itse hyödymme jostakin. Mitä valtiomme antaa meille? Mitä minä saan palveluksistani vastalahjaksi.

Emme niinkään välitä siitä, kuinka me hoidamme tehtävämme vaan siitä, mitä me siitä saamme. Onni on kuin hajuvesi. Et sinä voi levitellä sitä muihin joutumatta itse siitä osalliseksi.

Onnellisuus ei riipu paksusta lompakosta. Meidän arvoasteikkomme on täysin väärä. Hyvin harvat rikkaat ihmiset ovat onnellisia. Eikä se johdu siitä, että he ovat rikkaita. Se johtuu siitä, että he liiankin usein kuvittelevat paksulla lompakollaan voivansa ostaa onnea. He turvaavat lompakkoonsa liian paljon.

Eikä onnea siten löydetä. Onni asustaa mielessä, joka on täynnä rikkaita, kauniita ajatuksia. Onni asustaa sydämessä, joka on täynnä lämpimiä tunteita. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 97, 98, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä - vielä kerran.

______________________________

Tiistai - joka tuntuu Lauantailta. Taisi olla 3-4 astetta plussalla ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 2. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Laitoin tulen takkaan loimottelemaan.

Ruokaa ja kahvia.

M-L on tänään laitellut jouluisia valoja etupihan reunan sireeniaitaan ja takapihan puolelle. Mukavastihan ne pimeässä loistavat ja luovat tunnelmaa.

Luin kirjaa.

Poljeskelin 30 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.

M-L on neulonut tänäänkin.

Kirjoitin.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Kiitos Milenalle mukavista päivityksistä sieltä reissusta!

Siunausta!

Ps. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi" (Sananl. 3:5).

Tulehan rohkeasti mukaan!

Huomenna:

  

11.11.2024.

Jatkan lainausta: 

"...On yksi joka rakastaa sinua. On yksi, joka on sinusta kiinnostunut. Elämässäsi on toivoa. Sinua varten on voitto varattuna. Sinua varten on menestys varattuna. Sinä olet Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa lapsi.

Joten seiso suorana. Seiso, vaikka olosuhteesi eivät sitä edellyttäisikään.

Seiso suorana, vaikka sinun täytyisi seisoa yksin.

Pidä kiinni lähteestä, josta oikea ylpeys nousee. Älä anna säälille tilaa.

Tietenkin myötätuntomme on kärsivien puolella. Rakkautemme on heidän puolellaan. Ja jos sinä olet varakas ja elät yltäkylläisyydessä, muista että vaara itsesääliin vaipumisesta on miltei suurempi sinun kohdallasi.

Tiedän naisen, joka on hyvin rikas, mutta hänen ruumiinsa on tuskaa täynnä. Häntä kuljetetaan paikasta toiseen ja aina hän vain haluaa uuteen paikkaan. Hän haluaa koruja kaulaansa, sormuksia sormeensa ja kuitenkin hän on yksi maailman onnettomimmista ihmisistä. Hänellä ei ole montaa ystävää. Hänellä oin ollut useita aviomiehiä, mutta se mikä häneltä puuttuu, on rakkaus.

Jos sinä olet rikas, muista, että on yksi joka rakastaa sinua. Ja sinusta, joka et tavallisessa merkityksessä ole rikas, voi tulla rikas siksi, että sinua rakastetaan. On yksi joka rakastaa sinua. Ja silloin sinä olet rikas. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän rakastaa, s. 97, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

____________________________

Maanantai. 0.1 astetta miinusta klo 5.25.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut Bågmanin Tuomolle!

Aamupalaa ja kahvia.

6:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Aamurukoukseen. 3 henkeä.

M-L vei Emilian harjoittelupaikkaansa 8:ksi.

Menimme 9:ksi M-L: kanssa käyttämään Danielin ajokortin kirjallisissa, Äänekoskella.

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Kirjoitin Saarijärven ja Kannonkosken kylät tarvitsevat evankeliumia -info 17. Lähetin sen s-postina niille, jotka ovat mukana tässä työssä.

Luin kirjaa.

Poljin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Luin kirjaa.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös israelista.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä" (Sananl. 23:23).

10.11.2024.

Jatkan lainausta tänäänkin:

"...Mutta sinä hetkenä kun annat itsesäälille vallan, olet ottanut mieleesi ja ruumiiseesi sairauden, joka tuhoaa sinut. Näin se on.

Seiso suorana. Seiso selkä suorana, vaikka sinun täytyisi seisoa rääsyissä. Seiso suorana ja oikaise ryhtisi! Vaikka sinulla ei olisi kenkiä jalassasi, voit kuitenkin seisoa suorassa. Ja kauaa ei kestä ennen kuin jalassasi tulee oleman kengät. Eikä vain kenkiä vaan myös sukat.

Seiso suorana, ettei itsesääli paina hartioitasi kumaraan. Itsesääli vie kirkkauden silmistäsi. Itsesääli tuhoaa sielun. Itsesääli tuhoaa todellisen minäsi. Itsesääli tuhoaa rakkauden.

Seiso suorana. Seiso, vaikka se koskisikin. Seiso haavoissasi. Jumala yksin tietää, mitä nurkan takana on. Hän tietää. Mutta tämä hetki on sinun.

Tämä on sinun hetkesi. Sinun elämäsi. Sinä olet yksilö. Sinä olet "joku". Jumalalla on elämääsi varten suunnitelma. Sielusi on sinun. Mitä tahansa elämäsi onkaan tehnyt ruumiillesi tai sinulle, sielusi on silti sinun.. Sinä olet osa Jumalan suunnitelmaa. Sinä olet osa sukupolveasi.

Jumalalla on suunnitelma, täydellinen suunnitelma, sinua varten. Sinä olet yksilö Jumalalle. Et sinä ole  vain numero. Sinä olet yksilö.

Hän tuntee sinut. Hän on merkinnyt sinut. Kenelläkään toisella ihmisellä - ei ennen sinua eikä sinun jälkeesi - ole samanlaisia sormenjälkiä kuin sinulla on. Sinä et ole eläin. Et sinä ole yksi laumasta. Tuntematon, joku, jota ei rakasteta. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 96, 97, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

______________________________

Suosittelen:

Sunnuntai - ja sehän on Isänpäivä..1.9 astetta miinuksella klo 10.50. Aikaisemmin oli 4 astetta "minea."

Rakkaat onnittelumme - vielä tässäkin - Terhi-Marjalle, syntymäpäivän johdosta!

Sydämelliset onnittelut Takalon Martille ja Laitisen Martille, nimipäivän johdosta!

Kiitos kaikkein korkeimmalle Isälle - taivaan Isälle - että saan olla Hänen lapsensa!

Omalle isälleni olen kiitollinen kaikesta!

Perhekuntamme kaikille isille: Terolle, Timolle ja Denikselle myös onnittelut - ja johdatusta isänä olemiseen! 

Rakkaalle vaimolleni - Marja-Leenalle - kiitokset Isänpäivälahjoista, kukkasineen!

Timolta perheineen sain onnittelut vähän kauempaa, kun ovat reissussa. Kiitos!

Terolta tuli onnittelut ja heidän koko perheeltä - liput minulle ja M-L:lle Simojoen ja kumppanien konserttiin, Jyväskylään. Kiitos!

Aamupalaa ja kahvia.

Luin 2. Timoteuskirjettä. Rukousta.

Laitoin tulen takkaan.

M-L käväisi kylällä asioilla.

Poljeskelin kuntopyörää 40 min. Samalla lueskelin kirjaa, jonka sain M-L:ta Isänpäivälahjaksi.

Terhi-Marja, Denis ja Emilia kävivät onnittelemassa Isänpäivän johdosta. Me saimme onnitella häntä syntymäpäivän johdosta. Kahvisteltiin. 

17:ksi menin helluntairukoushuoneelle "perhejumikseen."

Kotiin tultuani söimme iltapalaksi pizzaa, jonka M-L oli juuri paistanut.

Tunnelmallisia jouluisia valoja paloi eri huoneissa.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia.

Siunausta!

Ps. "Iloitkoon Israel tekijästänsä, Siionin lapset riemuitkoot kuninkaastaan" (Ps. 149:2).

9.11.2024. 

Tummalla taivaalla loistaa kirkas puolikuu,                                                                                             näkyen puiden oksien lomitse pressusaunan kiuasta lämmittävän miehen silmiin.

Tähdet, kuin aukot kaukaiseen avaruuteen, tuikkivat taivaan kannella.

Mustan kiukaan alla loimottava tuli valaisee pienen ympyrän, punertaen vanhenevan miehen kasvoja.

On aatto Isänpäivälle.

Kolme lasta - tyttö ja kaksi poikaa tekivät hänestäkin isän.

Yhdeksän lastenlasta vaarin - isoisän.

Suuresti kiitollisena lisää hän puita kiukaan alle.

Onhan niitä asioita, jotka voisivat vetää mieltä matalaksi.

Siihen ei kuitenkaan ole tarvetta.

Sillä on Jumala - isällä, vaarilla; isoisälläkin on Isä - jolle saa kertoa ja ihan kiitoksen kanssa asiansa.

Ei tarvitse kantaa taakkoja, jotka Hän on luvannut kantaa ja hoitaa.

Astelee mies - mustan kiukaan, "takapihan "gipralttarin" - edestä,                                                                                           yli pimeän pihan, sisälle.

Palatessaan hänellä on kädessään                                                                                                          kaksi "hampparinkäyrää",                                                                                                             suomalaisen miehen vihannesta.

Tikunnokassa hän paistelee lenkkimakkarat sopiviksi                                                                ja pistelee suihinsa.

Siinä, saunankiukaan tulilla, takapihan metsikössä, on mukava istua                                                                                                                  ja katsella sisälle.

Ikkunoista näkyy, kun vaimo laittelee erilaisia jouluisennäköisiä valoja palamaan eripuolille huushollia.

Jumalalle kiitollisena yhdessä eletyistä yli viidestäkymmenestäviidestä vuodesta,                         joiden aikana ne lapset ja lastenlapsetkin ovat maailmaan tulleet                                           a alkaneet elää elämäänsä.

Se on Isänpäivän aatto - eikä se tunnu pahalta.

Se tuntuu hyvältä.

Pitää välillä kohentaa tulta kohennuskepillä.

Vielä vähän puita pesään, että tietää sitten ottavansa löylyä.

Ennättää polkea vielä kuntopyörää neljäkymmentä minuuttia,                                                                   että pienellä hiellä pääsee saunaan.

Hyvin hehkuu punaisena hiillos.

Heitettyään häkälöylyt, vetää mies pressun kehikon päälle                                                                 ja astuu lämpöä kuulostelle matalaan majaansa.

Lupaavasti sihahtaa kiuas, kun vastaa sen päällä pehmeäksi haudotaan.

Muutama päivä sitten laajensi ja korotti mies kiuasta.

Kiitollisena nyt huomasi sen antavan löylyä nöyrästi.

Pienestä asiasta kovasti iloiten vastoo mies välillä löylyä heitellen.

On Isänpäivän aatto.

Sen kunniaksi mies pressusaunansa kiukaan kuumaksi laittoi.

Mikseipä niinkin.

Isälläkin on isä, maallinen - hänelläkin.

Hänestä kiitollisena myös huomista Isänpäivää vanheneva mies viettää saa...

(Jouko Kuusjärvi)

____________________________

Jatkan lainausta edellispäivien tapaan:

"...Ainoa henkilö, jota Jeesus ei voi auttaa, on henkilö joka ei pysty sanomaan Jeesukselle: olen: Olen pahoillani, Herra olen pahoillani synneistäni.

Niin kauan kuin ihminen pystyy sanomaan: olen pahoillani synneistäni, on toivoa. Niin kauan kuin ihminen kykenee sanomaan: olen pahoillani. Olen pahoillani, että olen väärässä: apukin on saatavilla.

Mutta missä tahansa on henkilö, joka ei pysty sanomaan: olen pahoillani, ei apuakaan löydy. Tuollainen henkilö tavallisimmin vetää puoleensa sairauksia. Aivan kuin magneetti.

Vaikka sinä olisitkin sairas, älä milloinkaan anna itsesäälille valtaa. 

Älä anna itsesi hyväksyä edes ajatustakaan itsesäälistä. Älä itse anna itsesi sitä tuntea, älä myöskään ota muilta sääliä vastaan.

Sääli on eräs pelottavimmista hyväntekeväisyyden vaikuttimista. Ja se voi tuhota sinut. Se tekee sinusta heikon.

Muista, olivat elämäsi olosuhteet mitkä tahansa! Mikä tahansa kohtalosi onkaan ollut. Olit sitten vaikka vammautunut, tai kenties konkurssissa rahallisesti. Petetty. Menettänyt kaikkein rakkaimpasi. Kaikesta tästä huolimatta sinussa on jotakin, joka on täysin voittamatonta. Jotakin joka auttaa sinua taistelemaan tiesi eteenpäin. Sinä voit löytää elämän uudestaan, ellet anna säälille valtaa.

Sinä tulet voittamaan. Sinä tulet löytämään tien, jota voit vaeltaa voittajana eteenpäin. Huomenna asiat tulevat muuttumaan. Aurinko tulee paistamaan.

Niin kauan kuin sinä kieltäydyt itsesäälistä. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 96, Kuva ja Sana 1976).

________________________

Lauantai. 7.3 astetta lämmintä myöhäisessä ylösnousussa. Sininen taivas. Aurinko. Keväinen tuntu.

Aamupalaa ja kahvia. M-L haki Deniksen pyytämiä muikkuja heiltä. Paistoi niitä heti myös. Hyviä.

Rukousta. Luin 2. Timoteuskirjettä.

Kävin ostamassa uuden pressun pressusaunaa varten.

M-L kävi kylällä asioilla.

Luin vähän kirjaa.

Laitoin takapihan metsikössä olevan pressusaunan kiukaan  alle tulen. Nopeasti alkoi pimeä tulla. Paistoin makkaraa saunankiukaan tulilla.

M-L laitteli jouluisia valoja eri paikkoihin huushollia. Mukavastihan ne tunnelmaa luovat pimeään iltaan.

Poljeskelin kuntopyörää n. 40 min.

Heittelin häkälöylyt ja menin saunaan. Vastalla kylvin. Löylyt olivat mainiot.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Milenalta tullut tänäänkin mukavia kuvia ja tekstejä mummin älykkääseen puhelimeen heidän perheensä reissusta - ei kuvia ihmisistä, no, jaloista kuitenkin...

Siunausta!

Ps. "Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi" (Sananl. 18:13).

8.11.2024.

Jatkan lainausta edellispäivien tapaan. Pohjana 1. Kor. 13: 

"...Tekomme ja rakkauden laki.

Muista erään vanhan englantilaisen rukouksen joka kuuluu seuraavasti:

Herra, anna meille hiukkasen aurinkoa, hiukkasen työtä ja huvia. Anna meille päivittäinen taistelumme leivästä ja hiukkasen voita. Anna meille terveyttä, niin että jaksamme, ja hiukkasen muitakin varten. Anna meille voimaa tehdä parhaamme kaikessa, muidenkin elämässä. Kunnes kaikki ihmiset oppivat elämään niin kuin veljet.

Ei varmasti milloinkaan ole ollut tarpeellisempaa muistaa näitä sanoja. Kun koettelemukset tulevat, me helposti vajoamme itsesääliin. Voi, miten minä vihaan tuota sanaa "itsesääli"! Herra varjele meitä vaipumasta itsesääliin ja varjele meitä sellaisista, jotka säälivät itseään.

 He tuntevat, että elämä on heille aina kovaa. Jos sinulla on perheessäsi joku joka säälii itseään, rukoilen Jumalaa auttamaan sinua. Itsesääliin vaipunut ihminen syyttää kaikkia muita paitsi itseään.

Hän uskoo, että ihmiset, jotka yrittävät auttaa häntä ulos itsesäälistä, vain vainoavat häntä.

Kuitenkin he vain parhaansa yrittävät auttaakseen tuota ihmisparkaa. Mutta yksikin sana, yksikin auttava sana, saattaa aiheuttaa syytöksien myrskyn.

Itsekeskeisyys ja itsesääli liikkuvat samoilla alueilla. Jos henkilö vain kääntäisi katseensa kohden Jumalaa, pois itsestään, kaikki selviäisi. Kahleet murtuisivat.

Tunsin kerran erään naisen, joka ei koskaan sanonut olevansa pahoillaan. Hän ei pystynyt pyytämään anteeksi. Jos sinun perheessäsi tai työpaikallasi on joku, joka ei pysty sanomaan: Olen pahoillani! ole varuillasi. Tuo henkilö on hyvin itsekeskeinen.

Yllämainittu nainen pääsi kerran niin pitkälle, että hän sanoi olevansa pahoillaan, ettei ollut pitänyt parempaa huolta terveydestään. Joten vieläkin hän pyöri hänen oman pienen maailmansa ympärillä. Hän on sulkenut sekä Jumalan että ihmisten kädet. Kummatkin ovat avuttomia ja voimattomia hänen auttamisessaan.

Jumala ei voi auttaa häntä. Aviomies ei voi auttaa häntä. Ei kukaan voi häntä auttaa. Ei lääkäri, ei ystävät. Minä en voi häntä auttaa. Siksi, että hän on liian itsekeskeinen, itseensä käpertynyt ja avain ratkaisuun on itsesäälistä vapautuminen. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 95, 96, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

____________________________

Ovia on auki ja aukaistavaksi.

Oikeita ja vääriä.

Moni oikeasta läpi astelee.

Useimmat väärin valitsee.

Tärkein ovi; se jo kauan sitten avattiin.

Tämä ovi johtaa tielle taivaaseen.

Jeesus avasi sen kaikille verellään,

ristillä kuollessaan.

Ihmisen sydämessä; sielläkin on ovi,

joka itse avata täytyy.

Muuten Jeesus ulkopuolelle jää,

silloin matka kohti kadotusta jatkuu.

Tätä totuutta kukaan ei muuttaa voi;

ei, vaikka kuinka tahtoo.

Ovia runsaasti auki on,

myös Jumalan tehtäviin.

Niistä astumatta sisälle jää,

jos elelee vain itselleen.

Jääkö silloin täyttymättä paikkamme tää?

Ovi on auki -

mutta: en työhön käy Hänen pellolleen...

(Jouko Kuusjärvi).

______________________________

Perjantai. 2.4 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Timoteuskirjettä.

M-L laitteli valmiiksi tarjoilujuttuja illan kokousta varten.

Kirjoitin

Ruokaa ja kahvia.

Luin kirjaa hieman.

Kävin kylällä asioilla. Samalla toin Emilian hänen harjoittelupaikastaan.

Kahvia.

16.30 maissa lähdimme M-L:n kanssa kohti illan tilaisuutta, Mahlulle. Otimme Pollarin Tarjan matkalta kyytiin.

Tilaisuus Mahlulla, Annantuvalla, oli UUDEN ELÄMÄN ILTA, joka alkoi klo 18. Johtelin sen. Yhteislauluihin olivat johdattamassa Seija Suuronen, laulu ja kitara, Antti Pietilä, harmonikka, Pekka Kääriäinen, cajon. Lauluja oli puheenvuorojen väleissä. Alkusanat lausui Pekka Kääriäinen. "Minun tarinani"-puheenvuoroja käyttivät: Eivind Johansen, Norja, tulkkinaan Matleena Johansen, ja Tarja Pollari. Loppupuheen piti Paavo Pietilä. Johdin loppurukoukseen. Äänentoistosta vastasivat Kari Lakonen ja Kaarlo hakasalo. Tilaisuuden lopuksi joimme M-L:n tarjoamat kahvit. Väkeä oli n. 25 henkeä. Joku ilmaisi kokouksen annin, että se oli voimaannuttava. Iloitsin, että saimme olla pitämässä tarjolla elämän Sanaa.

Kotona vielä iltapalaa.

Seurasin uutisia.

Olemme saaneet kuvia ja viestejä Timon "perreen" reissusta. Milenakin niitä on laittanut tulemaan.

Siunausta!

Ps. "Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan" (Ps. 57:6).

7.11.2024.

Lainaus jatkuu. Aiheena on rakkaus; ydinasia elämässämme. Tähän rakkauteen sisältyy aina myös totuus. Pohjana kirjoituksessa 1. Kor. 13:

"...Rakkaus ei milloinkaan pidä mielessään pahaa, mitä joku toinen on tehnyt. Näin sanoo Jumalan sana.

Ei iloitse vääryydestä.

Sinäkin olet varmasti kuullut lausuttavan hämmästellen: Eikö olekin kamalaa? Hirvittävää! Kuinka sellaista voidaan ylipäätänsä tehdä?

Ja ihmiset ovat niin haltioissaan kaikesta pahasta, epäonnistumisista, joita muille tapahtuu, että heidän koko maailmansa pyörii tämän asian ympärillä. He hälisevät ja kauhistelevat ja samalla nauttivat.

Voi, miten monesti kuulemmekaan juoruja! Ei hyviä juoruja vaan pahoja. Haavoittavia.

- Ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Tässä salaisuus siihen, miten pystytään elämään onnellisina pahuuden keskellä. Jumalan läsnäolo tekee onnelliseksi huolimatta olosuhteista.

Ja vielä tuo ihmeellinen - kaikki se peittää. Se tuo mieleen sateenvarjon, jonka alle sinä kutsut jonkun suojaan sateelta. Rakkaus käyttäytyy kuin sateenvarjo. Se on katos muiden ihmisten elämässä. Se suojelee heitä myrskyltä, kun se ulvoo.

Eikö olisikin ihmeellistä, jos me kaikki kulkisimme rakkauden sateenvarjolla varustettuina? Jonkun pitäisi ottaa aloite tämän ajatuksen tunnetuksi tekemiseksi. Kun kutsumme toisia rakkauden sateenvarjomme suojaan, me kutsumme heitä jakamaan omaamme.

Kun kiitos vaihtuu syytöksiksi, opi tuntemaan kanssaihmisesi paremmin. Opi tuntemaan hänestä muutakin kuin vain nimi ja ammatti. Ja äkkiä huomaat, kuinka syytökset alkavat vähetä ja sinä löydät paljon, mistä voit kiittää. Suojele kanssaihmistäsi. Suojele häntä rakkauden sateenvarjolla. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 93, 94, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

________________________________

Kansakuntamme syvät rivit;

ihmiset, joista vähän tiedetään.

Kansakuntamme väkevät vaikuttajat;

nuo, jotka taivaassa tunnetaan.

He numeroa itsestänsä ei tee;

on allansa nöyryyden tie.

Nämä maan hiljaiset;

he polvillansa kulkee.

Heidät taivaassa tunnetaan.

Tämä kansa, hiljainen kansa,

eri puolilla tämän maan,

kantaa kansaamme Jumalan eteen;

heidän kautta meitä siunataan.

He kulkevat tietänsä hiljaa,

mutta heidät taivaassa tunnetaan.

(Jouko Kuusjärvi)

_________________________________

Torstai. 4.0 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa ja kahvia.

10:ksi menin Majakalle puhumaan. Ennen puhetta kuuntelutin ukrainalaisen laulun. Avointa puhua. M-L meni samalla kauppa-asioille.

Tulimme samaa matkaa M-L:n kanssa kotiin.

Rukousta. Luin 1. Timoteuskirjettä.

Ruokaa ja kahvia. Hyvää hernekeittoa - kotona tehtyä.

Laajensin ja korotin takapihalla olevan pienemmän pressusaunan kiuasta. Sehän on sellainen savusaunankiuas-periaatteella toimiva kiuas. Kun se on kuumennettu ja häkälöylyt heitetty, niin laitetaan pressu kehikon päälle - ja eiku saunaan.

Kävin Paavonrinteellä sauvakävelylenkillä. 1 kerran ylös ja alas. Saa norjuutella vanhoja niveliään, nostattaa pulssia, hengityttää keuhkoja, ... 

Laitoin tulen takkaan.

Luin vähän kirjaa.

M-L leipoi huomista UUDEN ELÄMÄN ILTAA varten, joka on klo 18 Mahlulla, Annantuvalla. Tulehan sinäkin mukaan!

Kirjoitin.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu" (Ps. 44:5).

6.11.2024.

Jatkan lainausta tunnetun henkilön kirjoituksesta. Aiheena on rakkaus,, josta meillä monilla on niin "uupelo." Tarkoitan lähinnä antavana osapuolena olemista elämässämme. Pohjana 1. Kor. 13:

"...Sinä ja minä olemme osa tätä taistelua. Sillä me olemme osa tätä ihmiskuntaa. Meidän teoillamme ja sanoillamme on vaikutuksensa. Ja me olemme vain ihmisiä. Minulla on omat todistajani ja niin myös sinulla omasi. Kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Vain yksi oli, joka oli täydellinen.

Joten minulla ei ole mitään oikeutta tuomita toisia. Ei myöskään sinulla ole siihen oikeutta. Ja kuitenkin me teemme sitä lakkaamatta. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme.

_ Rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.

Jumalan sana opettaa meille sen, mitä rakkaus merkitsee ihmisten välisissä suhteissa. Mitä se merkitsee meidän ja läheistemme suhteissa. Meidän ja naapureittemme välisissä suhteissa. Työpaikallamme. Näissä suhteissa me ilmennämme, jos ilmennämme Herraamme Jeesusta Kristusta.

Paavali jatkaa ja mainitsee:

- Ei iloitse vääryydestä. On ihmisiä, joilla on merkillinen taipumus muistaa kanssaihmisistään vain ikävät asiat. Kaikki mitä he muistavat, on jotakin pahaa. He eivät muista mitään, mikä olisi myönteistä ja hyvää. Heidän mielensä aivan kuin taltioi kaiken pahan, väärän. Kaiken sen pahan, jonka joku toinen on tehnyt. Ja kuitenkin tuo toinen on saattanut tehdä mitä kauneimpia asioita elämässään. Mutta sitä ei vain nähdä. Paha nähdään, muttei hyvää. Merkillistä! Eikö vain?...

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 93, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

___________________________________

On sydämessäin laulu,

joka Jeesukselle soi.

Kun siellä asuu Jeesus,

tää laulu soida voi.

Esimakua laulu on siitä,

mikä pian koittava on.

Sitä kuvaamaan sanat ei riitä,

laulu niin on verraton.

                                    Laulu Jumalan luona kaikuu,

                                    kuin suurten vetten vuo.

                                    Siihen minunkin kieleni taipuu,

                                    kun raikuu Karitsan virsi tuo.

Matkalla jo täällä,

uusi laulu soida voi.

Varjoissa, maan päällä,

riemulaulu sydämessä soi.

Yhdessä Herran kansa,

tähän lauluun yhtykää!

Pyhä Henki voimallansa,

saa meidät yhteen liittymään.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________________

Keskiviikko. 4.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa  ja kahvia.

Kirjoitin hieman.

Ruokaa ja kahvia.

M-L meni kylälle asioille ja samalla vei minut "vuorta kapuamaan." 1 kerran sauvakävelyä ylös ja alas Paavonrinnettä. M-L:aa odotellessa kävelin kotiin. Järvi mäen juurella oli ihan peilityyni.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin vähän.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Kuorolaisia jäi harjoituksistaan myös iltaan. Parikymmentä henkeä paikalla.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme" (Ps. 126:3).

5.11.2024.

Lainaus jatkuu tänäänkin. Ihan elämämme todella tärkeästä asiasta. Minulle se on sitä - ja en ainoastaan luule, etteikö se olisi sitä muillekin. Pohjana 1. Kor. 13:

"...Meidän aikamme on jotakin aivan merkillistä. Me elämme täysin vastoin sitä, mitä Jumalan sana opettaa. Me elämme täysin Jumalan lakeja vastaan. Ja siksi me olemmekin sellaisessa sekasorrossa.

Nöyryyskin on poistettu sanavarastostamme. Me olemme tulleet paikalle, jossa nöyryys tulkitaan heikkoudeksi. Ja sitä se ei suinkaan ole. Nöyryys ei milloinkaan ole heikkouden merkki. Nöyryys on aina voiman ja varmuuden osoitus.

Kun sinä pääset paikalle, jossa sinulla on varaa osoittaa nöyryyttä, löydät myöskin varmuuden. Mikään ei ole ihmiselle vaikeampaa kuin oppia nöyryys. Se on ihmiselämän vaikein oppiläksy.

Se oli vaikein opetus, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen. Ja se oli viimeinen ennen kuin Hän meni pois.

Nöyryyttä ei voita mikään. Rakkaus ei milloinkaan kerskaa. Ei milloinkaan.

Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Se on aina kohtelias, huomaavainen. Se ei ole raaka, ei väkivaltainen. Rakkaus ei kulje ympäriinsä ja puhu rumia asioita. Rakkaus ei milloinkaan käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus ei etsi omaansa. Ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.

Pidän näistä jakeista. Ehkä minun pitäisi lopettaa ja puhua näitä itselleni. Niin tärkeitä ne ovat. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 92, 93, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

___________________________

On teräviä ihmisiä, jotka voivat antaa vastauksen ja neuvon kysymykseesi nopeammin kuin edes ehtivät ajatellakaan. Älä suinpäin lähde toteuttamaan heidän ohjeitaan - sillä he voivat olla väärässä.

(Jouko Kuusjärvi)

_______________________________

Seurassasi, Jeesus, on niin hyvä olla.

Saan kulkea tiellä, jolla

on kultainen määränpää.

Se johtaa minut sinne,

jossa kanssasi saan iäti olla.

                                 En luotasi koskaan, Jeesus,

                                 minä halua lähteä pois.

                                 Verelläsi, jolla hinnan minusta maksoit,

                                 uuden elämän minulle soit.

Jeesus,, Sinua nyt sydämeni kiittää,

että omasi olla saan.

Aina Sinulla armoa riittää,

on rakkautesi mittaamaton.

Sen varassa voin levätä vaan.

Yhtä, Jeesus, Sinulta pyydän:

Anna Henkesi minua johtaa,

että kunniaksesi aina elää voin!

Anna toisia minun Sinulle voittaa,

koska itse armon suuren koin!

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________

 Tiistai. 1.9 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

M-L vei Emilian harjoittelupaikkaan.

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Timoteuskirjettä.

Ruokaa ja kahvia.

Kävin sauvakävelylenkillä Paavonrinteellä. 1 kerran huipulla ja alas. Alastulo varovaisempaa lumen takia. Yli 4 astetta lämmintä.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin hieman.

Kahvia.

Lueskelin hetken kirjaa.

Iltapalaa.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa" (Ps. 53:3).

4.11.2024. 

Lainaus, se vain jatkuu... Pohjana 1. Kor. 13:

"...1 Korinttolaiskirjeen 12. luvun lopussa Paavali sanoo:

- Vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien. Ja sillä hän tarkoittaa juuri rakkautta.

- Tavoitelkaa rakkautta.

Ja tuossa ihmeellisessä 1 Korinttolaiskirjeen 13. luvussa Paavali osoittaa meille kolme ulottuvuutta. Ensimmäisenä, rakkauden arvon. Toisena Paavali osoittaa meille rakkauden hyveet. Viimeisenä hän tuo esille rakkauden voiton.

Kun tarkastelemme rakkauden arvoa, ymmärrämme, että rakkaus sisältää palvelemisen. Rakkaus on varustus ja antautumisen liikkeellepaneva voima.

Sinun ja minun on tarpeellista oppia ymmärtämään rakkauden arvo.

Sinä voit tehdä aloitteen.

Jos olet asunut naapurisi kanssa vierekkäin viisi vuotta, etkä tiedä hänestä muuta kuin nimen, ei siinä todellakaan ole mitään kerskaamista. Päin vastoin. Siksi meidän maailmassamme on niin paljon vihaa.

Palatkaamme takaisin Jumalan sanaan. Katsokaamme periaatteita, joita siinä meille esitetään.

- Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tämä ei todellakaan kuulu elämäämme. Me sanomme, että se on vanhanaikaista.

Ja kuitenkin me tarvitsemme enemmän kuin koskaan rakkautta. Ellemme opi rakastamaan lähimmäistämme, viha tulee tuhoamaan koko elämämme.

Paavali sanoo meille:

- Tavoitelkaa rakkautta. Se on äärimmäisen tärkeää. Se on tärkeää  meidän sukupolvellemme, jonka keskuudessa on niin paljon vihaa.

Ja nyt takaisin 1 Korinttolaiskirjeen 13. lukuun. Elämisemme perustaan.

- Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi.

Rakkaus ei ole sanoja. Se ei kerskaa, ei pöyhkeile.

Missä tahansa on rakkautta, siellä on myöskin nöyryyttä. Ja nöyryys on voimaa ja varmuutta. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 91, 92, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

____________________________

Maanpäällä turvaa voi löytyä erilaisista ihmisten kehittelemistä vaihtoehdoista - ne eivät ole kuitenkaan aukottomia. Yllätyksiä voi tulla.

Luotettavin turva maan päällisessä elämässä on Jumala.

Iankaikkista elämää ajatellen ainoa turvamme on Jumalassa. Tämän turvan takaaja on Hänen Poikansa, Jeesus Kristus. Pyhä Henki voi tehdä tämän turvan meille tarpeelliseksi.

(Jouko Kuusjärvi).

______________________________

Maanantai. 1.4 astetta miinuksella klo 5.25. 

Aamupalaa ja kahvia.

6:ksi ajelin Aamurukoukseen helluntairukoushuoneelle. 3 henkeä.

Torkkumista.

Kahvia.

12:ksi ajoin Mahlulle. Hain siellä Vilkkilän Paulin kyytiin ja menimme jakelemaan kutsuja Mahlun Annantuvalla pe. 8.11. klo 18 olevaan UUDEN ELÄMÄN ILTAAN..

Kotiuduttuani laitoin tulen takkaan. M-L neuloi Operaatio Joulun Lapseen.

Ruokaa ja kahvia.Tuoreita paistettuja muikkuja. Olivat hyviä.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kirjoitin.

Iltapalaa ja kahvia.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Oi Herra auta, oi Herra, anna menestys" (Ps. 119:25).

3.11.2024.

Jatkan lainausta edellispäivien tapaan. Pohjana 1. Kor. 13:

"...Mistä rakkaus saa suuren voimansa+

Toistan vielä, että meidän aikanamme on julkaistu enemmän kirjoja rakkaudesta kuin milloinkaan aikaisemmin koko ihmiskunnan historiassa. Ja kuitenkaan, milloinkaan ei maailmassa ole ollut niin paljon vihaa kuin nyt meidän päivinämme. Joten jossakin on jotakin pahasti vialla.

Meidän filosofiassamme täytyy olla jotakin vialla. Meidän rakkauden merkityksen käsittämisessämme. Tai kenties vain ihmisluonnossa on jotakin vialla. Minä en pysty sitä tarkoin erittelemään.

Mutta minä tiedän, että jossakin on jotakin vialla. Kun niin paljon puhutaan rakkaudesta ja kuitenkin sitä löytyy niin kovin vähän maailmastamme. Vihaa on enemmän kuin rakkautta.

Sen tähden on hyvä, jos tutkimme Jumalan sanaa nähdäksemme, mitä todellinen rakkaus on. Kenties meidän sukupolvemme ei edes tiedä, mitä rakkaus on. Ja parempaa auktoriteettia tässä suhteessa on turha etsiä kuin Jumalan sana on.

Kenties meidän käsityksemme rakkaudesta on kokonaan väärä. Kenties kaikesta tiedosta ja älyllisestä pääomasta huolimatta meiltä puuttuu ymmärrystä siitä, mitä todellinen rakkaus on.

Jumalan sana kehoittaa meitä: 1 Korinttolaiskirjeen 14 luvussa. Tavoitelkaa rakkautta... Sitä ennen Paavali on kuvaillut meille ihmeellisiä rakkauden lahjoja. Hän kuvailee Hengen lahjojen ihmeellistä voimaa. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 91, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

______________________________

 Elämä, jonka Jumala on meille antanut,

voidaan elää monella tavalla:

Niin kuin Elämän Antaja on sen suunnitellut,

tai niin kuin päätän omilla aivoilla.

Parhainta elämä on, kun Jumala meitä johtaa.

Se tie johtaa ihmisen siunaukseen,

jolla Jumalan suunnitelmat häntä kohtaa.

Oman tahdon tie; se vie itselle elämiseen.

Jumalan viitoittamalla tiellä on alkupää:

Se alkaa kun uskomme Jeesukseen.

Tällä tiellä hyvä on määränpää:

Se vie kulkijansa taivaaseen; elämään ikuiseen.

Se toinen tie - eikä muita teitä olekaan -

johtaa ihmisen väärään osoitteeseen:

Vaikka ihminen sanoisi viisaudessaan,

ettei sellaista ole olemassakaan, se vie kadotukseen.

Olen suuresti iloinen minäkin siitä,

että olen saanut tulla tielle, joka vie taivaaseen.

Ei sinullekaan mikään muu täällä riitä:

Siksi kutsun sinua uskomaan pelastajaan, Jeesukseen.

(Jouko Kuusjärvi).

____________________________________

Sunnuntai. Taisi olla 1 aste lämpimän puolella. Satoi lunta.

Aamupalaa ja kahvia.

Terhi-Marja haki M-L:n leipomuksineen. Menivät valmistelemaan helluntairukoushuoneelle lähetyskahveja.

Luin 1. Timoteuskirjettä.

11:ksi ajelin Ehtoollisjuhlaan. Oli hyvä tilaisuus. Sen lopuksi joimme T-M:n ja M-L:n tarjoamat kahvit lähetystyön hyväksi.

Ajelin kotiin. M-L jäi vielä T-M:n kanssa tekemään tarjoilujen loppuselvityksiä.

Satanut lunta koko päivän.

Seurasin - kelaillen - Suomen cup-hiihtoja.

Ruokaa ja kahvia.

Seurasimme M-L:n kanssa klo 15 alkanutta tilaisuutta Valtakunta rukoilee-konferenssista, TV7:n kautta.

Kävin hakemassa Deniksen pyytämiä muikkuja heiltä. Kiitos!

Laitoin tulen takkaan.

Seurasin Valtakunta rukoilee-konferenssin klo 11 olleen tilaisuuden.

Iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasin uutisia.

Kirjoitin.

Siunausta!

Ps. "Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta" (Ps, 7:18).

2.11.2024.

Jatkan lainausta edellispäivien tapaan - tärkeästä aiheesta. Pohjana 1. Kor. 13:

"...Milloinkaan ei maailmassa ole ollut sukupolvea, jonka keskuudessa on ollut niin paljon vihaa kuin meidän sukupolvemme keskuudessa. Me puhumme rakkaudesta. Me puhumme jostakin, josta emme tiedä yhtään mitään. Me puhumme jostakin, jota me emme käytännössä harjoita.

- Rakkaus ei etsi omaansa.

Me joudumme lämään ihmisten läheisyydessä. Me tapaamme ihmisiä. Me elämme perheemme parissa. Ja ellei rakkaus, Kristuksen rakkaus, ilmene elämässämme, teoissamme, me käyttäydymme sopimattomasti. Rakkaus on ainoa, joka luo jotakin kaunista ja hyvää.

Ellei meidän elämässämme näy Kristuksen rakkaus, turhaa ovat silloin sanamme ja puheemme. Sillä rakkaus sinulle ja minulle on Kristus. Hänen rakkautensa on elämä. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 89, 90, Kuva ja Sana).

Jatkan tästä.

_____________________________

Kansamme johtajat ylittävät rajoja,

jotka Kaikkivaltias Jumala on asettanut.

He tekevät sen, koska ovat sokeita;

Jumalan Sana on heiltä unohtunut.

Viimeksi ylitettiin suuri raja,

kun YK:ssa äänestettiin Israelin maista.

Siellä työnnettiin sivuun Jumalan Sana.

Herra armahtakoon maamme ulkoministeri-naista!

Presidenttimme myös on julistanut:

Ajan kanssa kahden valtion malli toteutuu.

Sen kannan hän ääneen on julki tuonut.

Palestiinalaisten valtiolle Israelista maata kuuluu.

Korkein taho, Jumala itse, Israelin synnytti.

Hän myös kansalleen selvät rajat piirsi.

Israelille yksin Israelin Pyhä alueen lupasi.

Israelin vuorille ja maille kansansa asumaan siirsi.

Suomen johtajat, tietäkää tämä:

Tällä tiellä ette vastusta vain Israelin kansaa,

vaan vastassanne on taivaan Jumala;

te vastustatte Kaikkivaltiasta Jumalaa.

Tämä asia on suuri ja vakava:

Siksi muuttakaa linjaanne toiseksi vielä!

Sillä Jumala on aina Sanansa takana.

Jos ette niin tee, on edessämme tie, joka kiroukseen vie.

Jumalan lapset, kansamme keskellä, rukoilkaa!

Rukoilkaa, että Jumala vielä kansaamme armahtaa!

On Jumala käskenyt Aabrahamin jälkeläisiä siunaamaan.

On Suomenkin tätä muistettava toteuttaa.

(Jouko Kuusjärvi)

________________________________________

Lauantai. 0.9 astetta lämmintä toisessa ylösnousussa. Satoi lunta. oli satanut ensilumen. En vielä kuitenkaan suksia ulos survaissut.

Aamupalaa ja kahvia.

Klo 11 seurasimme ensimmäisen lähetyksen Valtakunta rukoilee-konferenssista, Mänttä-Vilppulasta.

Kävin viemässä Rintamapostit postiin - ja muutamia postilaatikoihinkin.

Ruokaa ja kahvia. Hyvää lohikeittoa.

Klo 15 seurasimme toisen lähetyksen - TV7:n kautta - Valtakunta rukoilee-konferenssista.

Poljeskelin kuntopyörää 30 min. Samalla lueskelin kirjaa.

Kävin saunassa.

18.30 seurasimme kolmannen lähetyksen Valtakunta rukoilee-konferenssista. Olivat hyviä tilaisuuksia. Huomenna sieltä tulee tilaisuudet klo 11 ja 15 TV7:n kautta.

Siinä tilaisuutta seuratessa tuli otettua iltapalaa.

Kirjoitin.

Seurasin uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan" (Ps. 108:14).

1.11.2024.

Jatkan lainausta rakkaudesta - siitähän se on suuri(n) puute. Pohjana 1. Kor. 13:

"...Meidän päivinämme  kaikki pyörii sen ympärillä, mitä me saamme vastalahjaksi. Mitä me hyödymme. 

Joskus kun ajattelen näitä asioita ja muistan isääni, tulee mieleeni, ettei hän varmastikaan kovin mielellään olisi elänyt meidän aikaamme. Nuorena isäni oli maanviljelijä ja meillä oli aikoja, kun tarvitsimme naapureitten apua sadon korjaamisessa. Naapurit tulivat auringon noustessa ja lähtivät auringon laskiessa takaisin kotiinsa. Kukaan ei valittanut. Kukaan ei sanonut: Minä työskentelen vain viisi tuntia ja minulle pitää maksaa niin ja niin paljon.

Ei. He tulivat ja tekivät ilmaiseksi töitä. Heidän tekonsa osoittivat rakkautta ja huolenpitoa.

Muistan kuinka äidille maanantaipäivä oli tärkeä. Joka maanantai hän pesi pyykkiä. Se oli tapa, josta ei yleensä poikettu. Mutta jos naapurista joku tuli kertomaan, että siellä oltiin sairaana, äiti lähti siinä paikassa auttamaan.

Hän saattoi viipyä poissa päivän, kaksikin. Me tulimme sillä aikaa toimeen niin hyvin kuin osasimme, mutta äiti auttoi perhettä, jossa oltiin sairaana. Naapuria! Joskus hän palasi kotiin väsyneenä, vähän nukkuneena, mutta milloinkaan hän ei valittanut.

Tuntuu kuin meidän päivinämme ei muuta tehtäisikään kuin valitetaan. Puhutaan rakkaudesta, mutta kun sitä tarvitsisi käytännössä osoittaa, ei päästä puhetta pidemmälle. ..."

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 89, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

___________________________

Tämä kaunis maa - Suomenmaa,

on Jumalalta meille asuttavaksi annettu.

Tämä pohjoinen kansa -  Suomen kansa,

on tämän hienon maan asukkaiksi laitettu.

Täällä kaukana - mutta meitä niin lähellä,

sitä on kansaksi, yhdessä asujiksi, kasvatettu.

On kuritettu, on siunattu, Kaikkivaltiaan kädellä.

Nälän ja sodan kautta nöyryytetty, Isän käsillä kannettu.

Sodan alhoista Isänmaamme on noussut.

Suot, kuokat ja Jussit, ne hyvin tunnettu on.

On Kolehmainen kansamme maailmankartalle juossut.

Tämä maamme vaurauteen noussut; se tarina on uskomaton.

Suomemme - tämä meille niin rakas kansa,

tänään jumalattomuudella itseään täyttää ja Jumalansa unohtaa.

Hyvinvoinnista, menestyksestä, on maallemme tullut ansa.

Jumalan hyvyys, Kaikkivaltiaan kaitsenta - ne kaikki haudata haluaa.

Ei elämä samanlaisena, voi jatkua tässä maassa,

tuo musta synnin taakka, niin suureksi kun kasvanut on.

Kansan, jonka elämän täyttää runsaana virtaileva synnin saasta,

ainoa mahdollisuus päästä alta tuomion, on Jumalalta tullut aika etsikon...

(Jouko Kuusjärvi).

________________________________

Perjantai. 1.7 astetta miinuksella ylösnousussa. Harmaa taivas.

Niin jäi taas yksi kuukausi historiaan...

Aamupalaa ja kahvia.

Rukousta. Luin 1. Timoteuskirjettä.

Kävin Danielilla vaihdattamassa talvirenkaat autoon. Eikä siinä "nokka, ns, kauaa tohissutkaan."

Laitoin tulen takkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Rukousta.

Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen Rintamapostin 97. Marraskuulle. Lähetin sen s-postilla niille, jotka saavat sen "sitä tietä."

Kahvia.

Laittelin Rintamapostin paperiversiot kuoriin.

Luin vähän. M-L neuloi.

Iltapalaa ja teetä.

Kirjoitin hieman.

Seurasimme uutisia.

Saimme kuvia Milenasta ja Minjasta hienoissa asuissa. Olivat Saarijärvellä, "Kids actioh nightissä", helluntaiseurakunnan rukoushuoneella.

Siunausta!

Ps. "Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri" (Ps. 92:13).