12.11.2024.
Jos jokin seurakunta hyväksyy synnissä elämisen - olkoonpa kyseessä millainen synninmuoto tahansa - niin katkaiseeko se mielestäsi yhteistyön sellaisen seurakunnan kanssa?
Oma vastaukseni kysymykseen on: Katkaisee.
Tämä ei tietenkään perustu siihen, että itse olisin täydellinen. Se perustuu Jumalan Sanaan, joka on ainoa Totuus ja ohjenuoramme. Kun luovumme tästä periaatteesta, niin kaltevaa pintaa riittää alaspäin, pois seurakunnalle annetusta pääkirjasta, Raamatusta.
Tältä pohjalta en voi olla omassa kaupungissamme tekemässä yhteistyötä Saarijärven seurakunnan kanssa, koska se on - jo muutama vuosi sitten - valinnut, yksimielisellä päätöksellä, seurakuntapastorin virkaan ihmisen, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Eikä ole julkisesti perunut tätä näkemystään; tunnustanut sitä synniksi, eikä palannut Jumalan Sanan opettamalle tielle.
Näkemykseni perustuu seurakunnan väärään, Jumalan Sanan vastaiseen, päätökseen ja olotilaan. Ei ole ihmisiä vastaan suunnattua. Kaikkia Jumala meitä rakastaa ja haluaa pitää/ohjata Sanan tiellä/tielle.
Itse toimin - mielestäni voimakkaastikin - yhteistyössä niiden kristittyjen ihmisten kanssa, jotka mahdollisesti kuuluvat em. yhteisöön, mutta eivät hyväksy esim. puheena olevaa asiaa. Mutta seurakuntaorganisaation kanssa yhteistyössä en halua toimia.
Olen iloinen siitä, että Voimme täällä Saarijärvellä tehdä yhteistyötä nimikkeen: Kristityt yhdessä Saarijärven eri seurakunnista -alla, jatkuvassa, yhteisessä, rukoustyössä ja evankelioinnissa.
Rukoilemme koko ajan Saarijärven seurakunnan - ja kaikkien paikallisten seurakuntien puolesta - täällä.
(Jouko Kuusjärvi).
__________________________________
Jatkan lainausta - edellispäivien tapaan:
"...Onnellisuus elämääsi tulee siitä, että sinä autat muita. Ei milloinkaan kun puhut itsestäsi. Maailman onnellisin ihminen on se, joka on kokonaan unohtanut itsensä.
Jos sinä haluat löytää todellisen onnen, opettele unohtamaan itsesi. Minä todellakin tarkoitan sitä. Opettele unohtamaan itsesi. Sinä löydät onnen, kun sinä hukutat itsesi muiden auttamiseen.
Miljoonat ihmiset elävät ja kuolevat, eivätkä koskaan tule tietämään, mitä minä puhun. Me olemme tulleet niinb itsekeskeisiksi, että ainoa ajatus, joka mielessämme on, on se, mitä itse hyödymme jostakin. Mitä valtiomme antaa meille? Mitä minä saan palveluksistani vastalahjaksi.
Emme niinkään välitä siitä, kuinka me hoidamme tehtävämme vaan siitä, mitä me siitä saamme. Onni on kuin hajuvesi. Et sinä voi levitellä sitä muihin joutumatta itse siitä osalliseksi.
Onnellisuus ei riipu paksusta lompakosta. Meidän arvoasteikkomme on täysin väärä. Hyvin harvat rikkaat ihmiset ovat onnellisia. Eikä se johdu siitä, että he ovat rikkaita. Se johtuu siitä, että he liiankin usein kuvittelevat paksulla lompakollaan voivansa ostaa onnea. He turvaavat lompakkoonsa liian paljon.
Eikä onnea siten löydetä. Onni asustaa mielessä, joka on täynnä rikkaita, kauniita ajatuksia. Onni asustaa sydämessä, joka on täynnä lämpimiä tunteita. ..."
(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 97, 98, Kuva ja Sana 1976).
Jatkan tästä - vielä kerran.
______________________________
Tiistai - joka tuntuu Lauantailta. Taisi olla 3-4 astetta plussalla ylösnousussa. Harmaa taivas.
Aamupalaa ja kahvia.
Luin 2. Timoteuskirjettä. Rukousta.
Laitoin tulen takkaan loimottelemaan.
Ruokaa ja kahvia.
M-L on tänään laitellut jouluisia valoja etupihan reunan sireeniaitaan ja takapihan puolelle. Mukavastihan ne pimeässä loistavat ja luovat tunnelmaa.
Luin kirjaa.
Poljeskelin 30 min. kuntopyörää. Samalla lueskelin kirjaa.
M-L on neulonut tänäänkin.
Kirjoitin.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Kiitos Milenalle mukavista päivityksistä sieltä reissusta!
Siunausta!
Ps. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi" (Sananl. 3:5).
Tulehan rohkeasti mukaan!
Huomenna:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti