20241106

6.11.2024.

Jatkan lainausta tunnetun henkilön kirjoituksesta. Aiheena on rakkaus,, josta meillä monilla on niin "uupelo." Tarkoitan lähinnä antavana osapuolena olemista elämässämme. Pohjana 1. Kor. 13:

"...Sinä ja minä olemme osa tätä taistelua. Sillä me olemme osa tätä ihmiskuntaa. Meidän teoillamme ja sanoillamme on vaikutuksensa. Ja me olemme vain ihmisiä. Minulla on omat todistajani ja niin myös sinulla omasi. Kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Vain yksi oli, joka oli täydellinen.

Joten minulla ei ole mitään oikeutta tuomita toisia. Ei myöskään sinulla ole siihen oikeutta. Ja kuitenkin me teemme sitä lakkaamatta. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme.

_ Rakkaus ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.

Jumalan sana opettaa meille sen, mitä rakkaus merkitsee ihmisten välisissä suhteissa. Mitä se merkitsee meidän ja läheistemme suhteissa. Meidän ja naapureittemme välisissä suhteissa. Työpaikallamme. Näissä suhteissa me ilmennämme, jos ilmennämme Herraamme Jeesusta Kristusta.

Paavali jatkaa ja mainitsee:

- Ei iloitse vääryydestä. On ihmisiä, joilla on merkillinen taipumus muistaa kanssaihmisistään vain ikävät asiat. Kaikki mitä he muistavat, on jotakin pahaa. He eivät muista mitään, mikä olisi myönteistä ja hyvää. Heidän mielensä aivan kuin taltioi kaiken pahan, väärän. Kaiken sen pahan, jonka joku toinen on tehnyt. Ja kuitenkin tuo toinen on saattanut tehdä mitä kauneimpia asioita elämässään. Mutta sitä ei vain nähdä. Paha nähdään, muttei hyvää. Merkillistä! Eikö vain?...

(Kathryn Kuhlman, Heikkoa Hän hoivaa, s. 93, Kuva ja Sana 1976).

Jatkan tästä.

___________________________________

On sydämessäin laulu,

joka Jeesukselle soi.

Kun siellä asuu Jeesus,

tää laulu soida voi.


Esimakua laulu on siitä,

mikä pian koittava on.

Sitä kuvaamaan sanat ei riitä,

laulu niin on verraton.


                                    Laulu Jumalan luona kaikuu,

                                    kuin suurten vetten vuo.

                                    Siihen minunkin kieleni taipuu,

                                    kun raikuu Karitsan virsi tuo.


Matkalla jo täällä,

uusi laulu soida voi.

Varjoissa, maan päällä,

riemulaulu sydämessä soi.


Yhdessä Herran kansa,

tähän lauluun yhtykää!

Pyhä Henki voimallansa,

saa meidät yhteen liittymään.

(Jouko Kuusjärvi)

___________________________________

Keskiviikko. 4.7 astetta lämmintä ylösnousussa. Harmaa taivas.

Aamupalaa  ja kahvia.

Kirjoitin hieman.

Ruokaa ja kahvia.

M-L meni kylälle asioille ja samalla vei minut "vuorta kapuamaan." 1 kerran sauvakävelyä ylös ja alas Paavonrinnettä. M-L:aa odotellessa kävelin kotiin. Järvi mäen juurella oli ihan peilityyni.

Laitoin tulen takkaan.

Kirjoitin vähän.

19:ksi menin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. Kuorolaisia jäi harjoituksistaan myös iltaan. Parikymmentä henkeä paikalla.

Iltapalaa ja teetä.

Seurasimme uutisia - myös Israelista.

Siunausta!

Ps. "Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme" (Ps. 126:3).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti