3.11.2025.
Syksy on hyvää aikaa.
Olen pitänyt sitä -
tietyistä syistä -
parhaana vuodenaikana.
Sille on syynsä.
Ja se on aika tunnepitoinen.
Syksyllä on niin tunnelmallista istuskella tulilla.
Metsässä.
Poikavuosista pitäen olen sellaisesta tykännyt.
Varsinkin oranssinkeltaisista tervastulista.
Tuoksuista.
Väristä.
Harmaassa säässä se on parhainta.
Luettuani Kullervo Kemppisen kirjan:
Poropolku kutsuu,
tällainen tunnelmointi sisimmässäni varmasti lisääntyi.
Ne värivalokuvat.
Myös tulilta.
Ne tekstit.
Taisi sen kirjan myötä halu lapinmaisemiin -
ja sinne pääsyyn -
syttyä.
Toinen kirja -
samalta kirjoittajalta -
Lumikuru,
taisi saada -
edellisen kirjan kanssa -
ryntäyksen Saariselän maisemiin.
Edelleen tykkään istuskella syksyisillä tulilla.
Eikä haittaa, vaikka ihan hiukan tihkuttelisi vesiäkin.
Lapinmaisemissa siinä hommassa on hohtonsa.
Talvellakin -
kun olen tehnyt tulet tervaskantoon,
kotipuolessa,
ja rakentanut havulaavun siihen viereen,
viettäen siinä yöni,
on mieleen jäänyt kuutamo,
tulen loimotus,
tervaksen,
katkottujen havujen
ja kiehuneen kahvin tuoksu...
(Jouko Kuusjärvi)
_____________________________
Maanantai. Klo 5.10. lämmintä 6-7 astetta. Pimeää, harmaata.
Kahvia.
5.45:ksi menin Aamurukoukseen helluntairukoushuoneelle. Kolme henkeä.
Torkkumista.
Laitoin ilmoituksen lehteen ke. 12.11. klo 19 olevasta kristittyjen yhteisestä rukous- ja paastopäivästä. Laitan tämän loppuun kutsun sinne.
Kirjoitin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin 109, marraskuulle. Lähetin sen s-postina niille, jotka saavat sen siten. Laitoin myös fb:iin.
Ruokaa ja kahvia.
Laittelin Rintamaposteja kuoriin.
Aamupalaa ja kahvia.
Kävin viemässä Rintamapostit postiin.
Kirjoitin hieman.
Luin vähän kirjaa.
Iltapalaa.
Kirjoitin.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu" (Ps. 113:5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti