4.11.2025.
Taisi olla 90-luvun alkua, kun olimme Rainon - lapinmiehen - kanssa hänen kämpällään. Pöyrisjärvellä.
Tunturijärvellä.
Suhteellisen lähellä Norjan rajaa.
Tarkoituksenani oli ajella sieltä yksin illalla moottorikelkalla Näkkälään ja siitä Nartteliin, jossa oli seurakunnan rukousilta.
Niin ajelinkin sinne.
Tuulikin oli melkoinen.
Ajattelin, että tulikin lähdettyä.
Ilta, jossa puhuinkin, oli ohi.
Suuntasin kelkan nokan paluumatkalle kohti Pöyrisjärven kämppää.
Vielä enemmän ajattelin, että tulipahan lähdettyä.
Tässähän voi käydä huonostikin.
Rukoilin ajellessani.
Oli pimeää.
Tuuli oli yltynyt.
Lunta satoi.
Ja lumi lensi.
Pelkona oli joutuminen pois kelkkajäljeltä.
Se olisi voinut olla kohtalokasta.
Matkaa oli parikymmentä kilometriä.
Ylikin.
En eksynyt.
Pääsin kämpälle.
Pelko muuttui kiitollisuudeksi.
Reinon kanssa lämpimässä kämpässä syötiin lihaa ja juotiin kahvia.
Ja muutakin.
Lapinkoivut paloivat mukavasti rahisten.
Oletko pelännyt?.
Olet.
Oletko silloin rukoillut?
Voi olla, että olet.
Minä ainakin...
(Jouko Kuusjärvi)
___________________________
Tiistai. 6-7 astetta lämmintä ylösnousussa. Ei varahin.
Aamupalaa ja kahvia.
Poljeskelin kuntopyörää 15 min. Parvekkeella. Samalla rukousta.
Luin Matteuksen evankeliumia. Rukousta.
Ruokaa ja kahvia.
Kirjoitin kyätyöinfon: Saarijärven ja Kannonkosken kylät tarvitsevat evankeliumia - info 32. Lähettelin sen niille, jotka ovat mukana sellaisessa työssä.
Iltapalaa ja kahvia.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Siunausta!
Ps. "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat! Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen" (Joh. 7:37-39).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti