6.11.2020.
Perjantai.3.7 astetta lämmintä nousun aikaan klo 7. Jauhoin pavut ja keittelin kahvit. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja.
Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 8:ksi
Rukousta.
Kahvia.
Kävin ostamassa teräketjuölyä ja peitteitä puuhäkkien päälle laitettavaksi.
Kahvia.
Sitten vain "taata" rantteelle. Kärräilin kottarilla eilen satattuja pätkiä häkin luo ja häkkiin. Laitoin parin häkin päälle peiton. Taivaalla lenteli kotka rauhallisesti liidellen. Kookkaan näköinen. Siivenkäret näyttivät pyöreiltä. Eiliten käsi harvinaisempi vieras piipahtamassa ruokintapaikallamme - harmaatikka naaras. Vihrea selkäinen kaunis lintu. Samaan aikaan tuli käpytikan kanssa siihen. Kerran on sellainen aikaisemmin osunut silmään vuosia sitten meijjän pihassa.
M-L kävi tk:ssa asioilla ja toi samalla Danielin ja Emilian koulusta 14. söin ja join kahvia.
Asettelin uuden häkin nostolavojen päälle odottamaan täyttymistä.. Muutaman puun sahailin omalla pienellä Stihlillä. Siitä on kuitenkin kahva irti, joten hankala sahata. Enne 16 hain Deniksen sahan - isomman Stihlin.. Vein pienen sahan sinne - tiedä, josko sen saisi korjattua. Denikseltä se käy, se korjaaminen.
Sahailin vielä paitani kosteaksi puita. Muutama minuutti ennen 17 tulin sisälle.
Kahvia.
Kävin saunassa. Takapihalla vilvuutellessani näkyi taivaalla tuikkivan tähtiä.
Kuuntelin Patmos-Radiota.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasin uutisia - myös Israelin. USA:n presidentinvaalit puhuttavat nyt. Äänet eivät ole vielä laskettu loppuun.
xxxxxx
Laitan tähän loppuun vähän lainausta. Sitä voi mielessään pohtia; että onko se näin:
"Meidän aikamme on täynnä alamittaisuuden ja syyllisyyden tunnossa vaeltavia Jumalan lapsia, jotka ovat luopuneet toivosta oman kristillisyytensä kohdalla. Hyvin onnistuneet matkaajat, joilla vielä toistaiseksi pyyhkii paremmin, ovat myös luopuneet toivosta heidän suhteensa. Ylemmät ja alemmat sosiaaliluokat eivät siksi kohtaa toisiaan seurakunnassa.Terveet ja sairaat, vanhemmat ja nuoret, aktiiviset ja passiiviset kulkevat eri ruoduissa, heikot ja lankeavat karttavat nuhteettomiua ja päinvastoin.
Yhä suurempi osa aikamme uskoontulleista ei yksinkertaisesti pysty täyttämään perinteistä herätyskristillisen pyhitysjulistuksen mittaa, ja toinen osa alkaa siksi puhua yhä kasvavasta "luopumuksesta". Asiat hoidetaan usein liian herkästi seurakuntakuria soveltamalla, ja niin ongelmatapaukset saadaan pois päiväjärjestyksestä. Uuden testamentin seurakunnistas ei kuitenkaan koskaan erotettu heikkoja ja lankeilevia tai muuten hankalia jäseniä vaan ainoastaan sellaiset tekohurskaat ja paatuneet synnintekijät, jotka eivät pyrkineetkään enää parannuksentekoon.
Kyse voi usein siis ollas muustakin kuin luopumisesta. Armon teologiamme ei ole toiminut, ja siksi uuden elämän voimat eivät saavuta niitä köyhiä sydämiä, jotkas Kristus tahtoisi ravita armollaan ja anteeksiantamuksellaan. Uskonelämästä on annettu kuva, jossa ihmisen elämä on täydellisesti muuttunut jakaikki tavat lopullisesti puhdistuneet.
Silloin kadotetaan kuva Kristuksesta, joka on jatkuvasti juuri uskovan vapahtaja. Hän rakastaisi meitä aivan omana raadollisena itsenämme ja soisi meille tilaa kasvaa ja edistyä juuri niistä lähtökohdista, jotka vallitsevat vaikeuksien ja kriisien täyttämässä elämässämme. Ihanteeksi nousee tämän sijaan jonkinlainen mallikristityn epäkuva, jollaiseksi monet saarnaajaparat asetetaan tehokkuuteen pyrkivissä seurakunnissa" (Veikko Pekki, Päästäkää hänet siteistä. Armon vallankumous herätyskristillisyydessä, Aika OY 1995, s. 17, 18).
Siunausta!
Ps. "He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvistiarmonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta" (Ap. t. 14:1-4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti