17.11.2022.
"Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja
uuden maan. Entisiä ei enää muisteta,
eivätkä ne enää ajatukseen astu;
vaan te saatte iloita ja riemuita
iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.
Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin,
riemuksi sen kansan.
Minä iloitsen Jerusalemista
ja riemuitsen kansastani; eikä siellä
enää kuulla itkun ääntä
eikä valituksen ääntä."
(Jes. 65:17-19).
"Niin kauan kuin sinä kiinnität katseesi johonkin näkyväiseen ja odotat yliluonnollista parantumista joltakulta luodulta, sinä et saa sitä... Ihmeitä on tapahtunut jo suurelle joukolle ihmisiä meidän maassamme, kun heille on alkanut selvitä, että Pyhä Henki onkin se voima, joka heidät parantaa."
Niilo Ylivainio
(1920-1981).
Torstai. 1.5 astetta miinuksella klo 7.
Aamupalaa ja kahvia.
Kävin viemässä Danielin kouluun 8:ksi.
Kahvia.
Rukousta. Luin Johanneksen ilmestystä.
Kävin urheilukentän valkoisella radalla 10.3 km sauvakävely/rukouslenkillä. Pieniä lumihahtuvia oli ilmassa.
Ruokaa ja kahvia. Lunta sateli hitaasti alas tulevin hiutalein. Jouluista tuntua. Alkoi enemmänkin satamaan hetkeksi.
Laitoin tulen takkaan.
Hiukan silmäilin kirjaa. Torkkumista. Patmostakin kuuntelin.
Iltapalaa ja teetä.
Seurasimme uutisia - myös Israelista.
Katsoimme jälkilähetyksenä Miehet murtavassa rukouksessa-ohjelmaa TV7:sta.
Siunausta!
Ps. "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy" (Hebr. 11:1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti